Olenko isokin kiho? ;)

[O.M]

Kirjoitin HS:n keskustelupalstalle muutaman oikaisun nimimerkki Synopsiksen vanhoillislestadiolaisuutta karkeasti leimaaviin, paikoin epärehellisiinkin kirjoituksiin. Aika ajoin tarkastan hakutoiminnon avulla, mitä nimimerkistäni on suomi24-palstalla kirjoitettu. Siellä kirjoitukseni Helsingin Sanomien keskustelupalstalle ovat herättäneet keskustelua. Näköjään minua pidetään tosi megaisona kihona.

"Jos kerran vl-liike O.M:n johdolla pitää hoitokokouksia maallisina"

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... 0024003858

Niitä kirjoituksiani on sitten väännelty suomi24:ssa ja Admatan Hakomajassa (jossa muuten vierailin nyt ensimmäistä kertaa Mopin palstan linkin kautta). En voi sanoa muuta kuin että olen aidosti huvittunut. Otan ylipäätään muutoinkin toisinaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, myös omalla nimelläni. Mutta että minua luullaan kirjoitusteni perusteella jonkinlaiseksi auktoriteetiksi vanhoillislestadiolaisuudessa, niin en voi olla muuta kuin huvittunut. On kyllä totta, että taidan näkemyksiltäni olla patavanhoillislestadiolainen.

Jos jotain kiinnostaa ko. viestiketju, niin se on luettavissa täältä:

http://www.hs.fi/keskustelu/vaalit2007/ ... 5&tstart=0

Synopsiksen fundamentalismi-määritelmä ei kestä kriittistä tarkastelua. Vl2003 oli laittanut Hakomajaan linkin, jossa todetaan selvästi, ettei reformoidussa fundamentalismikristinuskossa tunneta esim. lain ja evankeliumin käyttöjen eroa. Vanhoillislestadiolaisuudessahan lain ja evankeliumin käyttöjen erottaminen on tärkeimpiä painotuksiamme. Vanhoillislestadiolaisuuden raamattusuhteesta puhuttaessa onkin syytä käyttää sanan 'fundamentalismi' sijaan termiä 'raamattuperiaate'.

Raamatullisesta fundamentalismista lisää täällä:

”Alkuperäisen teologisen fundamentalismin isät olivat aikansa oppineimpia teologeja, mutta he tulivat pääosin reformoidulta maaperältä. Reformoidussa kristillisyydessä ei 'lain ja evankeliumin erottamisella' ole teologisena työkaluna enempää kuin hengellisessä elämässäkään sellaista asemaa kuin luterilaisuudessa. Nykyiselle reformoidulle kristillisyydelle kyseinen käsitepari on suorastaan tuntematon.”http://www.teolinst.fi/luennot/mv980323.html

Olen lukenut netistä runsaasti väitteitä, että vl:t olisivat menneinä vuosikymmeninä sotkeneet uskonnon ja politiikan keskenään. En nyt lähde tarkemmin syventymään aiheeseen, koska väitteen osoittaminen vääräksi tai oikeaksi edellyttäisi tosiasiallisesti lestadiolaistutkijaksi ryhtymistä, mihin ajankäyttöni ei riitä. On tienattava leipääkin perheelle. Todettakoon kuitenkin, että vasemmiston nuiva suhtautuminen uskontoon on kiistataton fakta ja sitä taustaa vasten vl:t ovat suhteensa vasemmistoon muodostaneet.

Kristillisen liiton toimiminen eräänlaisena vapaiden suuntien ja ekumenian äänitorvena on myös todettavissa oleva asia jokaiselle politiikasta kiinnostuneelle. Olen itse kiinnostunut politiikasta 1980-90-lukujen vaihteessa. Muistan hyvin, miten Kristillinen liitto lähti Ahon hallituksesta Toimi Kankaanniemen johdolla, koska he pitivät EU:ta Ilmestyskirjan petona. Puolue on toki kehittynyt positiiviseen suuntaan kahden viime puheenjohtajan aikana. Siitä on tulossa vähitelleen normaali länsimainen sekulaari puolue.

Jokainen politiikkaa seuraava tietää myös, että uskonnon ja politiikan suhde on ikuinen vaikea kiistakysymys. Suomessa on esim. VAL:n piirissä esiintynyt toisinaan ajattelua, että uskonnon julkinen harjoittaminen tulisi lailla kieltää. Ongelmaksi muodostuu tällöin sekä uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus että sananvapaus. Herää vain kysymys, mitä tulisi kieltää seuraavaksi, jos uskonnolliset kokoontumiset ja julkaisut kiellettäisiin. Myös uskonnon määrittely olisi vaikeaa. Mantran "uskonto on yksityisasia" varjolla yritetään monenlaista syntielämää tehdä hyväksyttäväksi myös lainsäädännössämme. Lakien sisältöön emme kuitenkaan uskovaisina voi vaikuttaa enempää kuin mitä demokraattisessa prosessissa äänestämällä on mahdollista.

- O.M (Muistakaa nyt seurata minua ja minun kannanottojani kuuliaisesti ja sanatarkasti myötäillen, kun minun johdollani kerran vl-liike tekee sitä ja tätä.)

[Taavetti]

Ei ollut tarkoitus vielä vastata, mutta painoiin vahingossa vastausruudun esiin. Totean vain lyhyesti, että osasipa veli heittää tosi huuumorilla tuon loppuhuipennuksen. Keneksi mahtavat luullakaan veljeä, ei ole aavistusta siitä, kunhan vaoin hymyilen hyvän tahtoisesti niiden epäluuloisten polemiikille. Politiikan ja kristillisyyden suhteesta on ollut mielessä joskus kirjoittaa, aika ja voimat eivät ole sihen antaneet myötä. Saa nähdä milloin antavatkaan.

[Taavetti]

Kehäkukkasen viestin valossa sain uuden näkökulman, joka tuntuu oikealta. Toivottavasti Maarimi on samaa mieltä.

[vl2003]

Alkuperäisestä aiheesta vielä. Kyseinen vanhoillislestadiolaisia panetteleva kirjoittaja eteni hämmästyttävillä aasinsilloilla toteamaan mm. vl-liikkeen fundamentalistiseksi. Samoin hänen esittämänsä huoli vl-kansanedustajaehdokkaiden taustojen "salailusta" ei kestä oikein minkäänlaista kriittistä tarkastelua. Kirjoitinkin tästä aiheeseen liittyvään ketjuun ns. Mopin palstalla. Nyt siellä ilmeisesti ovat siirtelemässä kirjoituksia jonnekin muualle joten kirjoitukseni jäi vähälle huomiolle, mutta eipä se haittaa.

Jos haluaisi olla pisteliäs, voisi silti ihmetellä, miksei tämä alkuperäinen kirjoittaja ole ilmaantunut puolustamaan näkemyksiään, kun ilmiselvästi ahkerana nettiasukkina varmastikin on ihmettelyni lukenut. Ehkäpä tavoite tuli jo saavutettua - laaja huomio jopa valtakunnan päälehden keskustelussa.

Mietin pitkään, haluanko vielä sanoa tästä jotakin, mutta jatkanpa kohtalaisen yleisellä tasolla vielä vähän: tunnistan tämän keskustelun alla olevan kirjoittelijan tyylin useista eri vl-liikettä panettelevista "kirjoitussarjoista". Niille on kaikille yhteistä erittäin voimakas asenteellisuus. Pari kertaa olen intoutunut keskusteluun hyvin samantyylisen kirjoittajan kanssa, joka on aluksi ollut päällepäin hyvinkin vilpittömästi huolissaan jostakin asiasta, vaikkapa suurperheiden lasten selviämisestä. Lopulta on aina paljastunut, että mielipiteet ovat jo valmiina. Väite "tietämättömyydestä" on paljastunut erittäin voimakkaaksi asenteellisuudeksi. Varsinainen keskustelu on ollut mahdotonta, kun mielipide on jo päätetty ja sen tueksi vain haalitaan epätoivon vimmalla googlettamalla yksittäisiä lauseita, joiden varaan rakennetut todisteluketjut, esimerkiksi tässä tapauksessa vl-liikkeen fundamentalistisesta luonteesta, osoittautuvat täysin kestämättömiksi.

Sitähän en tietenkään voi tietää, onko kysymyksessä yksi kirjoittaja vai onko heitä useampia. Ajatuskulkujen "vinous" ja se kiivaus, millä uskovaisiin yritetään yhdistää negatiivisia asioita vain aina herättää tuttuuden tunteen.

(Jos saa yhden täysin asiaan liittymättömän asian mainita, niin olen siinä käsityksessä, että näitä todella ahkeria palstakirjoittajia ei loppujen lopujksi ole kovin monta: itse luulen tyylistä tunnistavani heistä joitakin. Sama kirjoitustyyli on voinut esiintyä palstoilla vuosia eri nimimerkeillä... selkeimpänä esimerkkinä ehkä yksi, joka säännönmukaisesti kirjoittaa lestadiolainen-sanan väärin muotoon lesdatiolainen).

[nuusku]

Satuin taannoin surffailemaan Wikipediassa, ja huomasin, että joissain vl:iin liittyvissä artikkeleissa on siellä menossa/mennyt varsinainen "muokkaussota", satuin törmäämään mm. artikkeliin "hoitokokous", ja katselin hieman ko. artikkelin muokkaushistoriaa (siellä kun voi nähdä kaikki aiemmat versiot). Ilmeisesti jollain/joillain on tosi katkera mieli, mutta ilmeisesti asiassa ei ole mitään uutta auringon alla, vaan samoja juttuja on aivan samalla tavalla jauhettu jo 80-luvulla? Huomasin vain, että tuolla HS-sivuilla se kritiikkiä esittänyt kirjoittaja pääsi sitten pikkuhiljaa aasinsiltojen avulla mainitsemaan hoitokokouksista, ja siinä kirjoitustyylissä oli jotain tosi tuttua. Oleellista näyttää olevan esittää, että hoitokokoukset tapahtuivat yöllä, koska tämä/nämä ihmiset puhuvat aina "öisistä hoitokokouksista". Saahan sillä peljottavamman vaikutelman luotua.

[Taavetti]

Käväisin Suomi24 sivun kautta Helsingin Sanomain keskustelusivulla asti. Luin kiinnostuneena HS keskustelusta muutamia kannan ottoja, erityisellä mielenkiinnolla luin mitä O.M on kirjoittanut, mihin hän on vastannut ja miten hänelle on vastattu. Aivan asiallisilta vaikuttivat veljen kirjoitukset, voin yhtyä sydämestäni asti niihin kaikkiin.

[O.M]

Huomasin vain, että tuolla HS-sivuilla se kritiikkiä esittänyt kirjoittaja pääsi sitten pikkuhiljaa aasinsiltojen avulla mainitsemaan hoitokokouksista, ja siinä kirjoitustyylissä oli jotain tosi tuttua. Oleellista näyttää olevan esittää, että hoitokokoukset tapahtuivat yöllä, koska tämä/nämä ihmiset puhuvat aina "öisistä hoitokokouksista". Saahan sillä peljottavamman vaikutelman luotua.

Jos ihmiset keskustelevat asioista syvällisesti, keskustelut voivat joskus venyä yömyöhään. Onkohan niistä 70-luvun hoitokokouksista sitten monikaan todellisuudessa venynyt "öisiksi hoitokokouksiksi", sitä en tiedä.

Joka tapauksessa vanhoillislestadiolaisuuden leimaaminen hoitokokouksiksi on tarkoitushakuista mielikuvilla pelaamista. Yritetään luoda mielikuvaa, että vl-usko olisi yhtä hoitokokousta, ihmisten "öistä kiduttamista" sekä pelkojen ja sääntöjen alla elämistä. Itse tiedän vain yhden kaverini olleen 70-luvulla jossain hoitokokouksessa (sekin tuli puheeksi vasta vähän aikaan sitten suomi24:n juttujen perusteella).

[O.M]

Alkuperäisestä aiheesta vielä. Kyseinen vanhoillislestadiolaisia panetteleva kirjoittaja eteni hämmästyttävillä aasinsilloilla toteamaan mm. vl-liikkeen fundamentalistiseksi. Samoin hänen esittämänsä huoli vl-kansanedustajaehdokkaiden taustojen "salailusta" ei kestä oikein minkäänlaista kriittistä tarkastelua. Kirjoitinkin tästä aiheeseen liittyvään ketjuun ns. Mopin palstalla. Nyt siellä ilmeisesti ovat siirtelemässä kirjoituksia jonnekin muualle joten kirjoitukseni jäi vähälle huomiolle, mutta eipä se haittaa.

Kävin lukemassa vastineitasi Hakomajassa. Voin yhtyä ajatuksiisi.

Raamatullisen fundamentalismin piirteitä on esim. Ilmestyskirjan lukeminen huomioimatta sitä edeltäviä Raamatun kirjoja. Kristillisyyden periaate taas on uskonpuhdistuksen pääperiaate, raamattuperiaate. Kristillisyydessä selitetään Raamattua Raamatulla eli esim. Ilmestyskirjan kirjoituksia muulla Raamatulla. Fundamentalistiset lahkot sitä vastoin poimivat Ilmestyskirjasta jotain yksittäisiä jakeita peilaamatta niitä Raamatun kontekstia vasten ja tulkitsevat ne kirjaimellisesti.

Luterilaisessa raamattuperiaatteessa on myös tehty selvä erotus maallisen ja hengellisen hallintavallan (regimentin) välille. Käsittääkseni reformoidussa fundamentalismissa vastaavaa selvää eroa ei katsota olevan. Tällä on ratkaiseva ero poliittisessa elämässä. Fundamentalismissa tavoitellaan monesti eräänlaista raamattuvaltiota, kun taas luterilaisuudessa politiikka ja uskonto pidetään ihan eri tavalla erillään. Useimmat vl:t ovatkin aina vierastaneet kristillisten politiikkaa, joka on perinteisesti sotkenut uskonnon ja politiikan.

Raamattuperiaatteessa ja raamatullisessa fundamentalismissa on yhteinen piirre, että molemmissa Raamattua pidetään ylimpänä auktoriteettina. Muitakin yhteneväisiä piirteitä on, mutta myös huomattavia eroja.

[JIA]

??? Tällaisesta tulee hyvin epämääräinen olo, paha olo. Tässä puhutaan varmaan asioista, joihin meillä kaikilla ei ole osaa eikä arpaa eikä ymmärrystä, mutta sen verran tästä ymmärtää tällainen ymmärtämätönkin, että nyt on sovut särkyneet tai särkymässä melko pitkällä.

Arvaisiko ehdottaa, että asiat asioina ja selkeästi ilman vihjailuja, sillä toisten sieluntilastahan tuossa "sisältä kalkittuja luita"-ilmauksessa on kysymys. Ja niin, että julkiset keskustelut palstalla ilman vihjailuja tai asianosaisten keskustelut keskenään mutta ilman vihjailuja täällä.

[O.M]

Suhteemme kanssaihmisiin kuvastaa ja ilmaisee suhdettamme Jumalaan.

Omia kirjoituksiani olen jäävi arvioimaan ja usein ihminen onkin sokea nimenomaan omille virheilleen. Palstan muista Jumalan lapsista voinen kirjoittaa joitakin havaintojani ilman jääviyttä. Havaintojeni mukaan heissä on uskon kautta herännyt elävä toivo ja Jumala on vuodattanut uskovaisten keskinäisen rakkauden sydämiin. Olen saanut heidän kirjoituksistaan rohkaisua jatkaa heikkona tässä aljetussa uskossa, vaikka kolmiliittoinen vihollinen piirittää itsensä Perkeleen, tämän maailman ja erityisesti oman lihan muodossa.

[Maarimi]

Minusta ei voi koskaan liikaa varoittaa itsevanhurskauden vaikutuksista. Usein etsimme ansiota ja autuutta lain noudattamisesta, ihan huomaamattamme. Sitten kun joku vähän sohaisee tähän autuuden rakennelmaan, on ikävää nähdä siinä säröjä.

Miten helposti pahennumme Jumalan Sanaan, mutta kuinka ihanaa onkaan haavoilla saada uskoa kaikki epäilyksemme ja sielunvihollisen työt meissä anteeksi.

Kunpa aina muistaisin, että todellinen vapaus on vapautta itsensä ja toisensa tarkkailusta. On ikävää, jos pohditaan onko sisar tai veli oikealla tavalla uskomassa. Todellista rakkautta on antaa toistemme kasvaa uskossamme - kunnioittaa toista matkansa jokaisella pysäkillä, vaikka se ei miellyttäisikään - antaa mielipiteille vapaus, että totuus saisi kirkastua omakohtaisesti, eikä vain niin että on käsketty. Pakolla ei synny kuin kaunis ulkokuori!

[Taavetti]

Pakolla ei synny aina edes kaunista ulkokuorta, päinvastoin pakottamisella särkyy sisäinen ja ulkoinen vapaus.

On sitten eri asia, mitä vapaudella ymmärretään. Onko vapaus vapautta jostakin, esimerkiksi vapautta synnistä tai tarpeettomista vihjailuista tai ties mistä toisiinsa rinnastuskelvottomista asioista.

Jeesuksen ansion osallisuus Hänen Valtakunnassaan vapautta meidät synnin kirouksesta, se vapauttaa veljelliseen ja sisarelliseen rakkauteen. Sen vapauden vallitessa voimme, saamme ja olemme jopa velvolliset kertomaan uskon ystävälle, jos hänen käytöksensä tai muu toimintansa on jotenkin pahentanut. Se ei ole milloinkaan eikä missään tapauksessa ilkeämielistä kyttäilyä eikä aiheetonta vihjailua. Päinvastoin ystävälisellä keskustelulla pyritään välttämään sellaisen ikävän kyräilyn mahdollisuuttakin.

Sen lisäksi, että vapaus voi olla vapautta jostakin, se voi olla myös vapautta johonkin. En nyt tarkemmin eri vaihtoehtoja käy luettelemaan, niitä on sen verran paljon ja monen kaltaisia. Jatkan myöhemmin jos ehdin, jaksan ja jos on tarpeen.

Poimiskelin muutamia lyöntivirheitä pois, en muuta muutosta tehnyt.

[O.M]

Raamatun perusteella pidän seuraavia vastakkainasetteluja keinotekoisina:

Kristus - seurakunta (=Kristuksen ruumis)
uskonvanhurskaus - elämänvanhurskaus

Miten ihmisellä voisi olla Kristus-yhteys ilman, että hän on jäsenenä Kristuksen ruumiissa?
Miten ihmisellä voisi olla usko, muttei hedelmiä, halua kuolla pois synnistä?

[O.M]

Kunpa aina muistaisin, että todellinen vapaus on vapautta itsensä ja toisensa tarkkailusta.

Oletko noudattanut tuota omassa elämässäsi? Tiedätkö ketään nettituttavia, joiden mahdollista "itsevanhurskautta" olet tarkkaillut tai siitä vihjaissut? Oletko esim. tarkoittanut vihjaista viesteissäsi, että minä olisin omavanhurskas? Jos asia on noin, niin et elä tuon oman määritelmäsi mukaisessa vapaudessa.

On ikävää, jos pohditaan onko sisar tai veli oikealla tavalla uskomassa.

Kristillisyydessä olen kuullut opetettavan, että rakkaudella sitäkin saa ja tuleekin oikealla tavalla tarkkailla. Ei kuitenkaan niin, että kateudesta ja pahansuopuudesta kyyläisimme toistemme tekemisiä, vaan rakkaudesta neuvoisimme toisiamme, ettei kukaan synnin petoksen kautta kuolisi pois elävästä uskosta. Muiden jatkuva kyttääminen kielii tekemisen puutteesta ja omasta huonosta elämästä.

Todellista rakkautta on antaa toistemme kasvaa uskossamme -

Kristillisyydessä olen kuullut opetettavan, ettei uskossa parane tapahtua kasvua. Olisi muistettava olla aina vain ekaluokkalaisia. Jos alkaa uskossa kasvaa, tulee vain omanvanhurskauden kasvaimia. Pietari neuvoo halajamaan sanan rieskaa (maitoa) niin kuin vastasyntyneet lapsukaiset, että kasvaisimme - emme omassa itsessämme ja lihallisessa ymmärryksessämme - vaan Kristuksessa, Kristuksen ruumiin osallisuudessa ja seurakunnan armohoidossa. Kerta toisensa jälkeen meidän kuitenkin on vain halajattava taas uudelleen sitä samaa sanan rieskaa niin kuin vastasyntyneet.

Raamattu ei hyväksy välinpitämättömyyttä toisen uskonelämää kohtaan. Välinpitämättömyys toisen syntiä kohtaan ei ole armoa, vaan hempeyttä.

Vääränlainen kovuus toista kohtaan ei ole myöskään oikein. Oikeastakin asiasta voi sanoa väärin, jos tarkoitus on loukata eikä rakkaudella neuvoa.

kunnioittaa toista matkansa jokaisella pysäkillä, vaikka se ei miellyttäisikään - antaa mielipiteille vapaus, että totuus saisi kirkastua omakohtaisesti, eikä vain niin että on käsketty. Pakolla ei synny kuin kaunis ulkokuori!

Suomessa on mielipiteenvapaus ja sitä vapautta kunnioitan. Kirjoitan aiheesta vielä lisää erillisessä viestissä.

Rakkaasta isänmaastamme muuten löytyy hengellisten mielipiteiden tavarataloja, jos sellaisia haluaa. Et kuitenkaan varmaan tarkoittanut ihan sellaista.

En edelleenkään ymmärrä, mitä kirjoituksesi liittyvät alkuperäiseen viestiini. Voit toki vastata siihen yksityisviestissäni esittämääni kysymykseen, jos sinulla on jotain mielen päällä. Jos näkee toisen joutuneen vikaan, Kristuksen kirkkolaki opettaa lähestymään ensin kahden kesken.

[Maarimi]

Oletan, että nuo omavanhurskauden vaarat koskevat minuakin! Mutta uskon silti, että laki on synnin paljastamista varten eikä ennakointia, jolloin elämä jää elämättömäksi.

Hempeys on eri asia kuin rakkaus!

Itse olen niin impulsiivinen kirjoittaessani, että on ihailtavaa kuinka tekstejäni analysoidaan sana sanalta!

Mielestäni Paavali puhuu kasvamisesta, esimerkiksi tällä tavoin:

"Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessä täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan jälkeen: Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri saadaksensa pettää; Mutta olkaamme toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme kaikissa, hänessä, joka pää on, Kristus, josta koko ruumis on koottu ja yhteen liitetty, kaiken yhdistyksen kautta, joka siihen lisääntyy, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, joka kullakin jäsenellä on, siitä kasvaa ruumis omaksi rakennukseksensa rakkaudessa." (Eph.4:13-16)

[O.M]

Oletan, että nuo omavanhurskauden vaarat koskevat minuakin! Mutta uskon silti, että laki on synnin paljastamista varten eikä ennakointia, jolloin elämä jää elämättömäksi.

Toivon, ettei tuo tarkoita minkäänlaista synnin luvallisuuden hakemista. Syntiin joutuminen ei kadota, mutta synnin luvallisuus kadottaa. Kotiopettaja Pyhä Henki ei opeta elämään synnissä.

Hempeys on eri asia kuin rakkaus!

Näin on. Toisen syntielämän hiljainen hyväksyminen on hempeyttä, rakkaudella nuhtelu rakkautta ja rakkaudettomasti nuhtelu lakihenkeä. Myös hiljainen pahentuminen voi olla hempeyttä.

Itse olen niin impulsiivinen kirjoittaessani, että on ihailtavaa kuinka tekstejäni analysoidaan sana sanalta!

Mielestäni vihjailu ei ole impulsiivista, vaan harkittua.

Mielestäni Paavali puhuu kasvamisesta, esimerkiksi tällä tavoin:

"Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessä täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan jälkeen: Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri saadaksensa pettää; Mutta olkaamme toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme kaikissa, hänessä, joka pää on, Kristus, josta koko ruumis on koottu ja yhteen liitetty, kaiken yhdistyksen kautta, joka siihen lisääntyy, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, joka kullakin jäsenellä on, siitä kasvaa ruumis omaksi rakennukseksensa rakkaudessa." (Eph.4:13-16)

Tuossa kohdassa ei puhuta omalta puolelta kasvamisesta, vaan kyse on kehotuksesta Kristuksen ruumiin osallisuuteen kasvamisesta, juurtumisesta ja siinä lujittumisesta. Hengen hedelmät saisivat näkyä meissä Hengen pyhityksen kautta elämänvanhurskautena uudessa kuuliaisuudessa ja uudessa elämässä.

Meidän tulisi vahvistua rakkaudessa antamalla armon opettaa meitä, olla etsimättä omaamme ja ajattelemalla lähimmäistemme parasta. Meidän tulisi vahvistua uskossa luottamalla taivaallisen Isän huolenpitoon ja Kristuksen ansion tähden kuolla pois synnistä.

Se, mitä meidän tulisi tehdä, ei ilmaise kykyämme. Parannuskehotus ei ilmaise ihmisen kykyä tehdä parannusta omalta puoleltaan. Kyse on kehotus- ja perusmuodon erosta. "Kasvakaa" tai "kasvakaamme" ei ilmaise kykyä kasvaa eikä "tehkää parannus" ilmaise kykyä tehdä parannusta omalta puoleltaan. Luther selittää eroa hyvin yksityiskohtaisesti teoksessa Sidottu ratkaisuvalta.

Kun on vikaan joutunut, on syytä löytää itsensä aina niin kuin vastasyntyneen paikalta halajamassa terveellistä sanan rieskaa. Jokainen joudumme päivittäin syntiin. Jos Jumalan terveellinen armo saa ihmistä opettaa, ei omanvanhurskauden kasvaimia (mm. oman viisauden pitäminen seurakunnan viisautta suurempana) pääse tulemaan.

Jeesus sanoi yhdessä vertauksessaan seurakuntaa viinipuuksi. Jeesus on puu ja opetuslapset ovat oksia. Viinipuussa on sellainen ominaisuus, että sen oksat kasvat alaspäin. Vanhurskasten lepoon nukkuneen puhujaveljen E.L:n kirjassa Lammasten askelissa kohtaa selitettiin niin, että kasvusuunta on juuri sama kuin ihmisen uskonelämässä tahtoo olla. Jeesus asetti uskon esikuvaksi ymmärtämättömän pienen lapsen. Meillä aikuiseksi varttuneilla tahtoo olla monesti turhan paljon omaa kasvua, omaa ymmärrystä. Ei välttämättä halua luottaa seurakuntaäidin armohoitoon, kun itse tietää kaiken niin hyvin.

Viinipuussa on toinenkin ominaisuus, joka kuvastaa hyvin Jumalan seurakuntaa. Suurimmat oksat eivät tuota hedelmää. Ne varjostavat kyllä pienempiä oksia, jotka tuottavat hedelmää. Peltomies karsii suurimmat oksat pois ja heittää tuleen.

Kristillisyydessämme olen kuullut opetettavan, että jokainen pitäisimme itseämme aina vain ekaluokkalaisina. Joissain maailman väärissä hengellisyyksissä "uskovia" ehkä luokitellaan vasta-alkajiin ja edistyneimpiin. Vl:issa on vain vasta-alkajia. "Ei Jumala anna Henkeä mitalla" (Joh.3:34).

[Emka]

Itse olen niin impulsiivinen kirjoittaessani, että on ihailtavaa kuinka tekstejäni analysoidaan sana sanalta!
lainaus Maarimilta

_______________________________________________________


8) Löytyihän sieltä pientä "mielenilmaisua" nytkin.



Mutta ettei totuus pääsisi unohtumaan, on meillä jokaiselle täysi työ itsemme kanssa,että pysyisimme entisten lammasten askelissa, ja se oma usko olisi tärkein valvoma paikka.

Toisten "nokertelulla" ei synny mitään hyvää eikä epämääräisten "heittojen" kirjoittelu ole kristillistä rakkautta.

[Maarimi]

"Verelläs, Jeesus puhdista sieluni sydämeni. Suo voiman vuotaa sinusta matkalla ilokseni, niin että tietä kaitaista vaeltaa voisin uskossa sun sanas valkeudessa." (Sl.56:1)

[O.M]

"Verelläs, Jeesus puhdista sieluni sydämeni. Suo voiman vuotaa sinusta matkalla ilokseni, niin että tietä kaitaista vaeltaa voisin uskossa sun sanas valkeudessa." (Sl.56:1)

Jeesuksen nimessä ja veressä saat anteeksi kaikki, mikä on minua hämmentänyt tai loukannut. Lopun anteeksiannon (rikkeet Jumalaa vastaan) Jumala taitaa olla kätkenyt äänelliseen evankeliumiin, jos on korvat joilla kuulla. Pyydän vielä samalla kaikilta anteeksi taitamattomuuksia, loukkauksia ja astianmakuisuutta.

Sovimme sanailumme Maarimin kanssa yksityisviestein. Asia on nyt molemmin puolin pyydetty anteeksi ja niiltä osin loppuunkäsitelty.

[Emka]

>>>>>>>>>>Sovimme sanailumme Maarimin kanssa yksityisviestein. Asia on nyt molemmin puolin pyydetty anteeksi ja niiltä osin loppuunkäsitelty>>>>>>>>>><<<<<<<<<<<<<<<<<<<


Itse en enään yksityisviestejä kirjoittele,siitä syystä että viestini on tulkittu väärin ja niitä on myös reposteltu toisilla palstoilla. Enkä viesteihin saanut vastausta? Ilmeisesti Maarimi on saanut sitä informaatiota minun osuudestani.
En ole myöskään halunnut Maarimia loukata,mutta jos hän on siinä luulossa,niin pyydän myös anteeksi.

Ne henkilöt joita viesteissäni olen tarkoittanut, eivät ole pystyneet anteeksi antamaan ja unohtamaan, joten sille asialle en itse mahda mitään
Kaikkea hyvää Maarimille ja toivon että väärin käsitykset ja siitä johtuva paha mieli saisi korjautua anteeksiantoon.