Papin virka

[Maarimi]

Naispappeus on asia, josta koskaan tuskin tullaan olemaan yksimieliset. Tähän ikuisuuskysymykseen törmää usein evl -kirkon piirissä, mutta olenpa kuullut siitä jo vapaissa suunnissakin keskusteltavan.

Oma kantani on tällä hetkellä varmaan aika lähellä vl:en ajatuksia. Perusteluni ovat vain ehkä tunnepitoisempia.

En tuomitse naisia, jotka kokevat kutsumuksen papiksi. Erikoiselta silti tuntui viimeksi eht.jp:ssa, kun nuoret naiset toimittivat sen, ja vanhemmat miehet keräsivät kolehdin. Olen ennenkin törmännyt siihen, että kaikki papit ja palvelijat ovat naisia. Samalla olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kirkossa kävijätkin ovat enimmäkseen naisia. Onko tulevaisuuden kirkko siis naisten kirkko? Ei sekään kovin tasa-arvoiselta vaikuta

Lehdestä luin myös, että naisia vihitään pääkaupunkiseudulla papin virkoihin jopa enemmän kuin miehiä!

Olisi kenties hyvä palata miettimään, miksi papin virka alunperin oli miehen? Ja onko kirkko nykyään pelkkä työpaikka? Voisiko ajatella, että kuulumalla kirkkoon kannattaa ikään kuin yleishyödyllistä yhdistystä, joka siinä sivussa julistaa myös Jumalan sanaa?

Opilliset perustelut olisivat taas kertauksena paikallaan kuka ne taitaa...

[O.M]

Opilliset perustelut olisivat taas kertauksena paikallaan

Lyhyesti: kyse ei ole siitä, etteikö naisilla olisi puhetaitoa tai johtamistaitoa. Kyse on siitä, että Raamattu kieltää naisen toimimisen seurakunnan paimenena. Raamattu ei tunne juutalaisten keskuudesta eikä alkukristittyjen keskuudesta yhtään naispappia. Sen sijaan muilla kansoilla oli papittaria.

Seurakunnan paimenen ominaisuuksista on syytä huomioida muitakin tärkeitä ominaisuuksia, mm. raittius, yksiavioisuus, perheestään huolehtiminen, väkivallattomuus jne.

1. Tim. 3:
"Seurakunnan johtajan ominaisuudet

1 Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.
2 Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, [3:2-7: Tit. 1:6-9]
3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. [2. Tim. 2:24]
4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.
5 Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?
6 Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa.
7 Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan. [2. Kor. 8:21]
Seurakunnanpalvelijoiden ominaisuudet

8 Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään.
9 Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana. [1. Tim. 1:19]
10 Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä.
11 Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. [Tit. 2:3]
12 Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.
13 Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen. [Matt. 25:21]"

Tit. 1:
"6 Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa. [1:6-9: 1. Tim. 3:2-7]
7 Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija,
8 vaan hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä.
9 Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet. [1. Tim. 1:10+]"

1. Kor. 14:
"32 Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan,
33 sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa,
34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. [1. Moos. 3:16; Ef. 5:22; Kol. 3:18; Tit. 2:5; 1. Piet. 3:1]
35 Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. [1. Tim. 2:11,12]"

--> Raamatun mukaan siis naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa, koska Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala. Jumala on säätänyt saarnaviran, joka käyttää seurakunnan kokouksissa puhevaltaa eli selittää Jumalan sanaa, ja ko. virkaan ei ole asetettu naisia, tulee naisten olla saarnojen aikana vaiti ja kuunnella opetusta, kuten seuroissa tapahtuukin.

[Maarimi]

11 Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. [Tit. 2:3]
12 Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.

Kiitos O.M selkeästä opetuksesta.

Em. raamatunkohdissa sanotaan, että seurakunnanpalvelijan tulee olla yhden vaimon mies. Miten edellinen jae naisesta liittyy siihen? Voiko siis nainenkin olla palvelija, vai oliko maininta arvokkuudesta vain yleisesti sanottu?

Seurakunnan johtajan ominaisuudet ovat aika harvinaisia meissä ihmisissä, ja se tosiaan selittääkin, että kuka tahansa ei voi olla paimenena. Luulenpa, että nämä ominaisuudet on pitkälti unohdettu nykykirkossa. Eli armo on käsitetty väärin, vai onko? Pitääkö seurankunnan johtajan olla ns. yli-ihminen, vai saako hänkin olla syntinen?

[nuusku]

Em. raamatunkohdissa sanotaan, että seurakunnanpalvelijan tulee olla yhden vaimon mies. Miten edellinen jae naisesta liittyy siihen? Voiko siis nainenkin olla palvelija, vai oliko maininta arvokkuudesta vain yleisesti sanottu?

Vanha käännös näyttää antavan sellaisen käsityksen, että mainitsemasi naiseen liittyvä jae puhuu seurakunnan palvelijoiden vaimoista, joiden myös on tarpeen olla siveitä:


1 Se on totinen sana: jos joku piispan virkaa pyytää, hän hyvää työtä halajaa.
2 Niin pitää siis piispan oleman nuhteettoman, yhden emännän miehen, valppaan, raittiin, siviän, vierasten holhojan, opettavaisen.
3 Ei juomarin, ei tappelian, ei ilkiän voiton pyytäjän, vaan armeliaan, ei riitaisen eikä ahneen,
4 Joka oman huoneensa hyvin hallitsee, jolla kuuliaiset lapset ovat, kaikella kunniallisuudella:
5 (Mutta jos joku ei taida omaa huonettansa hallita, kuinkas hän Jumalan seurakunnan taitaa hallita?)
6 Ei äsken kristityn, ettei hän paisuneena laittajan tuomioon lankeaisi.
7 Mutta hänellä pitää myös hyvä todistus oleman niiltä, jotka ulkona ovat, ettei hän laittajan pilkkaan ja paulaan lankeaisi.
8 Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, ei juomarit, ei häpiällisen voiton pyytäjät,
9 Jotka uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa pitävät,
10 Jotka pitää ensin koeteltaman, ja palvelkaan sitte kuin he nuhteettomiksi löydetään.
11 Heidän emäntänsä pitää myös siviät oleman, ei laittajat, vaan raittiit, kaikissa uskolliset.
12 Seurakunnan palveliat olkoon yhden emännän miehet, jotka lapsensa ja oman huoneensa hyvin hallitsevat.
13 Sillä jotka hyvin palvelevat, he hyvän menestyksen ansaitsevat ja suuren vapauden uskossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa.

[Maarimi]

No, niinpäs onkin taas käännöksissä eroja!

Jäin vielä miettimään, mikä tehtävä naiselle sitten seurakunnassa sopii? Mitä tarkoitetaan seurakunnan palvelijalla, ja voiko nainen olla sellainen?

Vanha käännöksessä puhutaan piispan virasta. Johtajat ovat myös palvelijoita, mutta mitä muuta palvelijalla tarkoitetaan?

8 Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, hmm... olipa erikoista kieltä tuo "kaksikieliset"! Kun on uudemmassa "vilpittömät"

[O.M]

[Em. raamatunkohdissa sanotaan, että seurakunnanpalvelijan tulee olla yhden vaimon mies. Miten edellinen jae naisesta liittyy siihen? Voiko siis nainenkin olla palvelija, vai oliko maininta arvokkuudesta vain yleisesti sanottu?

Tarkastin ko. yhteydessä käytetyn kreikan kielen sanan 'gune' merkityksen ja se on, kuten Nuuskukin vanhan käännöksen perusteella toi esille, suomeksi 'vaimo'. Eli ko. kohta puhuu seurakunnanpalvelijoiden vaimoista.

Jäin vielä miettimään, mikä tehtävä naiselle sitten seurakunnassa sopii?

Kicki toi esille, että seurakunnan kokoontumisissa saarnavirka yli seurakunnan ei kuulu naisille, mutta evankeliumin julistaminen yleisen pappeuden perusteella kuuluu uskovaisille naisille kaikkialla yhtä lailla kuin uskovaisille miehillekin. Ensimmäisenä ilosanomaa siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista, toivat hänen naispuoliset opetuslapsensa.

Matt. 28:
"1 Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. [28:1-10: Mark. 16:1-8; Luuk. 23:56-24:12; Joh. 20:1-10]
2 Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.
3 Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.
4 Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
5 Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.
6 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. [Matt. 12:40, 16:21+]
7 Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." [Matt. 26:32 | Joh. 21:1-23]
8 Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.
9 Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.
10 Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut." [Hepr. 2:11 | Ap. t. 1:3, 13:31; 1. Kor. 15:4,5]"

Ko. ilosanomasta, evankeliumista, Paavali toteaa, että evankeliumissa Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus ilmoitetaan (uusi käännös: ilmestyy) uskosta uskoon ja se on Jumalan voima itse kullekin sen uskovalle autuudeksi.

Room. 1:
"14 Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille, [1. Kor. 9:16]
15 ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.
Evankeliumin voima
16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. [1. Kor. 1:18, 2:5, 4:20; 1. Tess. 1:5]
17 Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." [Hab. 2:4; Gal. 3:11; Hepr. 10:38]"

Myös naisprofeettoja Raamattu tuntee.

2. Moos. 15:20 "Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. [Tuom. 11:34; 1. Sam. 18:6; Ps. 68:26]"
Tuom. 4:4 "Israelissa oli siihen aikaan tuomarina naisprofeetta Debora, Lappidotin vaimo."
2. Kun. 22:14 "Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaja lähtivät kuulemaan naisprofeetta Huldaa, jonka mies oli pyhien vaatteiden vartija Sallum, Harhasin pojan Tikvan poika. Profeetta asui Jerusalemin uudessa kaupunginosassa. He esittivät hänelle asiansa,"
2. Aik. 34:22 "Hilkia ja muut, joille kuningas oli antanut määräyksen, lähtivät naisprofeetta Huldan luo; tämän mies oli pyhien vaatteiden vartija Sallum, Tokhatin poika, Hasran pojanpoika. Profeetta asui Jerusalemin uudessa kaupunginosassa. He esittivät hänelle asiansa,"
Neh. 6:14 "Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua."
Luuk. 2:36 "Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,"

Profeetta ei ole seurakunnan paimen. Profeetta on ihminen, joka saa Jumalalta ilmoituksia. Kanonisoitavia ilmoituksia ei enää tule, koska Raamatussa on kaikki mitä tarvitaan.

Joissain raamatunkohdissa profetoimista kutsutaan tosin myös raamatunselitykseksi, mutta ei noissa kohdissa, joissa puhutaan naisprofeetoista.

[Leo-setä]

Viisaita sanoja. Yhdessä kohtaa korjaisin virheellisen tiedon.

Raamattu ei tunne juutalaisten keskuudesta eikä alkukristittyjen keskuudesta yhtään naispappia.

Kuten jokainen Vanhan Testamentin lukenut tietää, VT:n aikaan tunnettiin useita naispuolisia profeettoja.

Jeesus opetti uutta ajattelua, sillä hän piti naisia ja miehiä täysin tasaveroisina. Tämän Kristuksen opetuksen laajuutta ei ole täysin vielä nykyaikanakaan ymmärretty. Alkuseurakunnan aikaan muuten ei papinvirkaa nykymielessä ltunnettu, joten sieltä on melko vaikea löytää vertailukohtaa nykyaiselle seurakuntaelämälle.

Lestadiolaisuuden osalta taas tiedetään, että sananjulistajina naisten tiedetään tomineen muun muassa Raattamaan aikaan. Ylipäätään siis 1800-luvun lopulla. Kannattaa lukea lestadiolaisen herätyksen historiaa ja vanhoja kirjeitä, niin tämä tosiasia sieltä ilmenee. Voipi sanoa että elävä kristillisyys oli aikaansa edellä. Koska siihen aikaan piispat ja muut kirkon miehet, jotka olivat vihaisia uskovaisille, moittivat lestadiolaisuutta juuri tästä että "siellä vaimonpuoletkin saarnaavat".

[Nepheg]

Alkuseurakunnan aikaan muuten ei papinvirkaa nykymielessä ltunnettu, joten sieltä on melko vaikea löytää vertailukohtaa nykyaiselle seurakuntaelämälle.

Pappi on käsittääkseni seurakunnan opettaja. Nimityksellä ei ole lopuksi väliä, vaan seurakunnan opettaminen on raamatun mukaan miehinen virka.

Monilla menee sekaisin seurakunnan opettaminen ja evankeliumin saarnaaminen.
Siis:
Nainen voi antaa evankeliumia yksityisesti vaikka sinulle tai minulle.
Hän voi myös korjata esim. kahden kesken vaikka raavasta miestä, jos mies/nainen/lapsi puhuu uskonasioista sellaista miten raamatusta seurakunnassa ei opeteta.
Nainen ei kuitenkaan saa opettaa seurakuntaa.

[Nepheg]

Mutta entä olla laillani keskusteluissa mukana näillä palstoilla...?

Tottahan toki. Eihän tämä ole mikään seurakunta ja sitäpaitsi usko tulee kuulosta joten ei näitä voi saarnoina pitää, vaikka omasta mielestään kirjoittaisikin saarnan tänne. Se oikea yhteys puuttuu...

Se taas, jos kuluttaa mielestään liikaa aikaa netissä, on hyvä parannuksen paikka kun alkaa rajoittamaan netissäoloaikaa tai peräti kokonaan sammuttaa tietokoneen vaikka muutamaksi päiväksi.
Ilmatkin ovat nyt niin hienoja.

Tuli mieleen pyhäkoulut, joissa naiset opettavat lapsille raamattua.
Sekin on aivan oikein.

[O.M]

Viisaita sanoja. Yhdessä kohtaa korjaisin virheellisen tiedon.

Raamattu ei tunne juutalaisten keskuudesta eikä alkukristittyjen keskuudesta yhtään naispappia.

Kuten jokainen Vanhan Testamentin lukenut tietää, VT:n aikaan tunnettiin useita naispuolisia profeettoja.

Korjaus meni sikäli huti, että toin jo viesteissäni esiin, että Raamattu tuntee naisprofeettoja, mutta ei naispappeja.

Jeesus opetti uutta ajattelua, sillä hän piti naisia ja miehiä täysin tasaveroisina. Tämän Kristuksen opetuksen laajuutta ei ole täysin vielä nykyaikanakaan ymmärretty. Alkuseurakunnan aikaan muuten ei papinvirkaa nykymielessä ltunnettu, joten sieltä on melko vaikea löytää vertailukohtaa nykyaiselle seurakuntaelämälle.

Raamattu puhuu seurakunnan paimenista, joita kutsutaan nykyään papeiksi tai puhujiksi. Mielestäni ko. asia on ilmaistu Raamatussa hyvin yksiselitteisesti.

Lestadiolaisuuden osalta taas tiedetään, että sananjulistajina naisten tiedetään tomineen muun muassa Raattamaan aikaan. Ylipäätään siis 1800-luvun lopulla. Kannattaa lukea lestadiolaisen herätyksen historiaa ja vanhoja kirjeitä, niin tämä tosiasia sieltä ilmenee. Voipi sanoa että elävä kristillisyys oli aikaansa edellä. Koska siihen aikaan piispat ja muut kirkon miehet, jotka olivat vihaisia uskovaisille, moittivat lestadiolaisuutta juuri tästä että "siellä vaimonpuoletkin saarnaavat".

Pyhän Hengen pappeuden nojalla naisilla on lupa ja mahdollisuus viedä ilosanomaa eteenpäin tarvittaessa suurellekin joukolle, mutta ei toimia oman seurakuntansa ns. sielunpaimenena. Raattamaa itse suositteli käyttämään naisia avustavina sananselittäjinä tai kielenkääntäjinä, jos raamatunselitystaitoisia miehiä ei ollut saatavilla. Hän totesi kuitenkin, että estäköön Paavalin sana naisia tavoittelemasta piispan ja papin virkoja. Ko. aiheeseen olen kommentoinut enemmän vanhoja kirjeitä koskevassa keskustelussa.

[weha]

Maarimi viittasi tuolla jossain kirjoituksessaan, että ymmärtää tässä lähes kuin VL:ät, mutta ei tuomitse niitä naisia jotka tuntevat kutsumusta seurakunnan paimenen virkaan?

Apostoli tästä opetti näin: apt.14:37. "Jos joku luulee itsensä prophetaksi, eli hengelliseksi, se tutkikaan, mitä minä teille kirjoitan, että ne ovat Herran käskyt".

[weha]

No, niinpäs onkin taas käännöksissä eroja!

Jäin vielä miettimään, mikä tehtävä naiselle sitten seurakunnassa sopii? Mitä tarkoitetaan seurakunnan palvelijalla, ja voiko nainen olla sellainen?

Vanha käännöksessä puhutaan piispan virasta. Johtajat ovat myös palvelijoita, mutta mitä muuta palvelijalla tarkoitetaan?

8 Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, :shock: :shock: hmm... olipa erikoista kieltä tuo "kaksikieliset"! Kun on uudemmassa "vilpittömät" :D

Raamatun mukaan nainen voi toimia seurakunnan palvelijana, ja monissa muissa tehtävissä, mutta seurakuntaa opettajana ja kaitsijana, voi toimia vain kutsuttu virkaan sovelias mies.

[Maarimi]

Lasten opettajaksi sopii parhaiten nainen

[weha]

Niin tonne kouluun ala-asteelle lasten opettajaksi

[weha]

Yläasteella taitaa mies pärjätä usein naista paremmin, kun oppilaatkin voivat olla häjyjä.

pyhäkoulunopettajanakin jotkut naiset varmaan tosi hyvin pärjäävät.