Kielilläpuhumisesta ja naispappeudesta

[O.M]

Virkakysymyksestä on tuoretta keskustelua ehtoollista käsittelevässä viestiketjussa. En näe tarpeellisena käydä samaa keskustelua uudelleen.

[weha]

Yaha.a kirjoittaa:

Raamatusta löytyy kyllä mittava määrä kohtia jossa jollain lailla viitataan mieheen seurakunnan katsijana. Siitä olemme yhtä mieltä. Mutta et vastannut kysymykseeni siitä mikä on mielestäsi seurakunnan kokous jossa naisen on oltava vaiti?

Vastaan vain yhteen kysymykseesi ja voit lukea vaikkapa O.M antamaa linkkiä. Naisten ja virkaan kuulumattomien miesten tulee olla vaiti seurakunnan yleisessä tilaisuudessa siten, ettei voi opettaa tai häiritä tilaisuutta esim. kysymyksillä tai muulla tavalla.

[clementsdotter]

Voe elämä noita kommenttejasi, Weha. En paremmin sano naisena.

"Naisten ja virkaan kuulumattomien miesten tulee olla vaiti seurakunnan yleisessä tilaisuudessa siten, ettei voi opettaa tai häiritä tilaisuutta esim. kysymyksillä tai muulla tavalla."

[weha]

On siis itsestään selvyys uskovaiselle, ettei seurakunnan tilaisuutta tule häiritä kun puhuja, eli seurakunnan paimen saarnaa. Eihän tätäkään Raamatun opetusta feministinen maailma tahdo hyväksyä.

1.kor.14:33. sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen (Biblia: sekaseuraisuuden) vaan rauhan Jumala.
Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa,
34. naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.
35. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.
36. Teidänkö luotanne Jumalan sana on lähtenyt liikkeelle? Tai onko se tullut pelkästään teidän luoksenne?
37. Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky.
38. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.

1.Tim.2:11. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena.
12. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
13. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva,
14. eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.
15. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.

[vanamo.n]

Voiko olla totta, että kristillisyydessämme on sisaria, jotka haluisivat toimia ev.lut. kirkkomme pappeina ja sen myötä myöskin seuroissamme sananpalvelijoina?! O tempora, o mores!

[O.M]

Sana "Luther" vaikuttaa usein olevan vanhoillislestadiolaisuuden uudistamista vaativien huulilla - ikään ja sukupuoleen katsomatta. Siksi voi olla tarpeellista edes lyhyesti tarkastella, mitä mieltä Martti "yksin Raamattu" Luther oli naispappeudesta.

"Uskoa siis taritaan, järki olkoon ääneti ja vaietkoon, niinkuin Paavali käskee vaimoille seurakunnassa."
W40210195 Kristuksen valtakunnasta eli toisen psalmin selitys. Suom. Gust. Dahlberg. Helsinki 1902. (SLEY). Enarratio Psalmi II, 1532, 1546, WA 40,2,193-312. WA 40,2,195 (1532).

"Se on oleva ja pysyvä prohveetoille käskettynä, joiden tulee pitää opetusta vaarilla ja opettaa vuorottain sekä alati uskollisesti auttaa toisiaan, niin että, miten P. Paavali sanoo, kaikki soveliaasti ja säädyllisesti tapahtuisi, 1. Kor. 14:40. Mutta kuinka voi soveliaasti ja säädyllisesti tapahtua, missä jokainen tunkee toisen virkaan, mitä ei ole hänelle käsketty, ja kun jokainen maallikko tahtoo nousta saarnaamaan kirkossa?

Minua kummastuttaa, kun he ovat niin oppineet hengessä, miksi eivät tuo esiin semmoisia esimerkkiä, jotka näyttävät naistenkin prohveteeranneen ja miehiä sekä maata ja kansaa: niinkuin Debora Tuom. 4, joka löi kuningas Jabinin ja Siseran ja hallitsi Israelia, ja nais-prohveeta Abelassa Taavitin aikana, 2. Sam. 20: ja nais-prohveeta Hulda Josian aikana, 2. Kun. 22, ja kauan sitä ennen Saara, joka herransa, ja miehensä Abrahamin ajamaan ulos Ismaelin sen äitin Hagarin kanssa, 1. Moos. 21: ja Jumala käski Abrahamin totella häntä: sekä useammat muut, niinkuin leski Hanna, Luuk. 2, ja neitsy Maria, Luuk. 2 seur. Näillä he voisivat koristella itsensä ja antaa naisillekin vallan saarnata kirkossa: kunka paljoa pikemmin eivätkö siis miehet, näiden esimerkkien nojalla, voisi saarnata missä ja milloin tahtovat.

Nyt jätämme siksensä kysymyksen mitä oikeus semmoisilla naisilla vanhassa testamaentissa on ollut opettaa ja saarnata. Tottapa eivät ole menetelleet niinkuin luikkijat, kutsumattomina, eli omasta harrastuksesta ja halusta, muuten Jumala ei olis vahvistanut heidän virkaansa ja tekojansa ihmeillä ja suurilla töillä. Mutta uudessa testamentissa säätää Pyhä Henki P:n Paavalin kautta, että vaimojen pitää seurakunnassa ääneti oleman, ja sanoo: Se on Herran käsky, 1. Kor. 14:34; vaikka kyllä tiesi Joelin sitä julistaneen, että Jumala on vuodatava Henkensä tytärtensäkin päälle, ja oli ilmankin nähnyt Philippon neljän tyttären prohveteeraavan, Ap. t. 21:9. Muuten he kyllä rukoilkoot yhdessä muiden kanssa, veisatkoot, ylistäkööt ja sanokoot Amen, ja lukekoot kotona sekä opettakoot, varoittakoot ja lohduttakoot toisiansa, ja selittäkööt raamattua keskenänsä, paraiten kuin taitavat.

Sanalla sanoen: P. Paavali ei suvaitse mokomaa julkeutta ja vallattomuutta, että toinen rupee toisen virkaan: vaan itsekunkin tulee ottaa kutsumuksestaan ja käskystään vaarin ja sitä hoitaa, että antaisi toisen kutsumuksen olla ahdistamatta ja rauhassa. Muuten hän käyttäköön lahjaansa, opettakoon, veisatkoon, lukekoon, selittäköön, kun taitaa tehdä sen oikeudella ja syystä, kunnes tulee tyytyväiseksi ja saa kyllänsä siitä. Jos Jumala tahtoo ulkona semmoisesta virkain ja kutsumuksen järjestyksestä ja niiden ohella panna jotakin ja herättää jonkun prohveetain ohelle, niin hän sen todistaa merkeillä ja töillä: niinkuin hän antoi aasin puhua ja nuhdella herraansa, prohveeta Bileamia, 4. Moos. 22:28. Ellei hän sitä tee, niin meidän tulee pidättää itsemme ja antaa asian pysyä säätyissä, viroissa ja käskyissä."
W30310518 Kaksi kirjettä. Toinen Luikkijoista ja nurkkasaarnaajista ja toinen Lain hylkääjiä vastaan. [Suom. ei mainintaa] Oulu 1877. (Joh. Bergdahl). Von den Schleichern und Winkelpredigern. 1532. WA 30,3,518-527.

Lutherin mainitsemista naisprofeetoista: käsittääkseni heitä ei asettanut profeetoiksi Jumalan seurakunta, vaan Jumala valitsi suoraan. (Tästä on muistaakseni Biblian rekisterissä, mutta en juuri nyt jaksa ruveta selailemaan. Selaan mahdollisesti myöhemmin.) Käsittääkseni profeetta tarkoitti VT:n aikana uskovaisia ihmisiä, jotka saivat ilmoituksia Jumalalta. Heissä oli miehiä ja naisia. Sen sijaan VT:n leeviläisessä virkapappeudessa ja UT:n apostolisessa virkapappeudessa ei ollut naisia. Virkapapit asettaa tehtäväänsä Jumalan seurakunta. Profeetta ei ole Raamatussa seurakunnanpaimen, vaan usein yksinäinen erakko (mm. Elia). Jos profeetta toimii myös seurakunnanpaimenena, hän ei käsittääseni toimi siinä roolissa profeetan virkansa perusteella, vaan virkapappeutensa perusteella.

PS. Lutherin näkemyksiä yleisestä pappeudesta voi tarkastella täältä.

[weha]

Yaha.a kirjoittaa:

Kuten samoissa Apostolien teoissa opetetaan valitsemaan kaitsija arvalla ja kielletään syömästä verta. Puhumattakaan jokaisen omaisuuden myynnistä ja jakamisesta yhteiseksi.

On olemassa Herran käsky siitä, ettei nainen voi opettaa seurakunnassa. Arvalla todellakin valittiin hyvistä ehdokkaista toinen. Tässä varmasti myös Pyhä Henki vaikutti. On kuitenkin niinkin Raamatussa, että seurakunta ja Pyhä Henki valitsee puhujat.

Veren syömisestä joustettiin juutalaisten tähden, heidän keskuudessaan. Kuitenkin muille kansoille sanottiin esim. näin:

1.kor.1:25. Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä.
26. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on."
27. Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan.
28. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia.
29. En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani?
30. Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän?
31. Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.
32. Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa.
33. Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat.

[weha]

Voiko olla totta, että kristillisyydessämme on sisaria, jotka haluisivat toimia ev.lut. kirkkomme pappeina ja sen myötä myöskin seuroissamme sananpalvelijoina?! O tempora, o mores!

Ei taida vL-uskovaiset silleen ajatella, vaan ne maailmalliset eriseurat, joita Raamatunkin mukaan on uskovaisten seassa. Ne ei seurakuntaa tottele.

Matt.18:17. "Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa".

[weha]

Yaha.a:

Millä perustelet että: "Hengellinen pappeus on myös sitä, että voi ja tulee uskoasioita kertoa ja opettaakkin, muualla kuin seurakunnan ylitse."

Esim. tällä Raamatun kohdalla, jonka esiin otin jo. Kohta kertoo siis hengellisestä pappeudesta:
apt.18:26. Tämä rupesi rohkiasti synagogassa opettamaan. Kuin Akvila ja Priskilla hänen kuulivat, ottivat he hänen tykönsä ja selittivät tarkemmasti hänelle Jumalan tien.

[weha]

Ei pelkkä hengellinen pappeus kuitenkaan tarkoita pyhäkoulun opettajaa. Siihenkin valitaan sovelias henkilö.

Sitten on erikseen esim. joulujuhlat, keskusteluillat, tai Raamattuluokat, ovat kaikille seurakuntalaisille tarkoitettuja juhlia ja tilaisuuksia, jossa saattaa olla monilla halukkailla seurakuntalaisilla puheenvuoro. Nämä eivät ole niitä varsinaisia seurakunnan kokouksia. Näiden luonne on toinen, eikä näissä varsinaisesti kyse ole kaitsijan virasta tai tehtävästä. Näissä on tosin myös puhujaveljet mukana.

[Yaha.a]

Minäkään en näe tarpeelliseksi tässä ketjussa pohtia varsinaista naisten virkakysymystä seurakunnan kaitsijana. Yllä on monia lainauksia jossa naisten opettaminen seurakunnassa kielletään. Haluan käydä keskustelua siitä, että sitä ei kristillisyydessä noudateta pyhäkoulun ja raamattuluokan opettajan kohdalla. Niissä toimiville naisille ei oikeutusta Raamatusta löydy. (tässäkään ketjussa sitä ei ole löytynyt)
Miksi tälläiseen Raamatun vastaiseen myönnytykseen on sitten ryhdytty? No siihen on hyvin käytännölliset syyt kuten yllä kirjoitin. Tätä ei kuitenkaa "virallisesti" myönnetä, vaan yritetään keksiä mitä ihmeellisimpiä tulkintoja joilla asia pyritään selittämään hyväksytyksi.
Tässä on mielestäni kytkös kristillisyyden tämänhetkiseen tilaan yleisemminkin. Kristillisyydessämme on paljon tulkinnanvaraaisia ohjeita kristityn ajalliseen kilvoitukseen, joille ei löydy Raamatullista selkeää perustaa ja silti ne ovat "uskonasioita" joista keskusteleminenkin tuomitaan helposti eriseuran lietsomiseksi.
Ne ohjeet jotka ajalliseen kilvoitukseen annetaan pitää perustua selkeästi Raamattuun, ettei tarvi jatkuvasti olla selitysten ja tulkinnanvaraisuuksien tiellä. Tai sitten neuvoa yksinkertaisesti, että asialla ei ole pelastumisen kannalta merkitystä. Vaan yksin usko syntien sovituksesta omalle kohdalle pelastaa.

[weha]

Yaha.a, et liioin tiedosta seurakunnan asemaa Raamatusta. Jumalan seurakunnassa on neuvoja ja kehoituksia, joita ihmiset ovat Pyhän Hengen johtamina sopineet. Luuletko tietäväsi asiat paremmin?

1.Tim.3:15. "Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus.
16. Ja se on julkisesti suuri jumalisuuden salaisuus, että Jumala on ilmoitettu lihassa, vanhurskautettu hengessä, nähty enkeleiltä, saarnattu pakanoille, uskottu maailmassa ja otettu ylös kunniaan".

[Yaha.a]

Kyllä tiedostan seurakunnan aseman mielestäni suhteellisen hyvin. Kuitenkin siitä pitää mielestäni lähteä, että Raamattu on Jumalan sanaa ja sen ohi ei voi seurakuntakaan neuvoja antaa. Ja se mitä Jumala on nähnyt ihmiselle tärkeimmäksi ilmaista on kyllä kerrottu selkeästi Raamatussa. Ei Jumala jättänyt autuuden kannalta oleellisia ilmoituksia myöhemmän ajan Pyhän hengen ilmoituksen varaan.

Tällä hetkellä kristillisyydessämme uskovaisen ja täten myös autuuden ehtona pidetään ennemminkin asioita joita seurakunnassa on yhdessä nähty synniksi, kuin Raamatun ilmoituksen mukaiset ohjeet.

Kaikki tämä keskustelu kiteytyy yhteen ja samaan asiaan: oppiin erehtymättömästä seurakunnasta.

Sinä saat olla asiasta mitä mieltä tahansa, mutta mielestäni tällä hetkellä voimassa oleva oppi erehtymättömästä seurakunnasta ei tule Jumalan sanasta. Sen osoittaa menneiden vuosikymmenien tapahtunat joihin sisältyy seurakunnan ohjeita ja ojennuksia joissa takuulla ei ole Pyhä henki ollut vaikuttamassa. Ja kun näitä ohjeita ei ikinä kumota, vaan hiljaisesti hyväksymällä unohdetaan, niin muodostuu nykyisen kaltainen kyräilyn tilanne jossa muutoksen tiedetään tulevan kunhan jaksetaan odottaa ja ajan kulua.
Ja nämä muutokset kohdistuu aina näihin seurakunnan neuvoihin eikä Raamatun neuvoihin. Ja minä pidän kyllä Raamatun opetusta autuuden kannalta merkittävämpänä kuin seurakunnan neuvoja.

En tarkoita, että kaikki seurakunnan neuvot olisi nyt heitettävä romukoppaan. Varmasti asia on näin että jotain Jumala ilmoittaa ohjeekseen myös Pyhän hengen kautta, mutta ne on mieluummin ajallisesti tasapainoiseen elämään liittyvää kuin autuuden kannalta oleelliseen pelastukseen.
Kristillisyydessämme seurakunnan antamat neuvot on asetettu tiukasti autuuden esteeksi.
Esim televisiokysymys. On olemassa vuosikokouksen päätös jolla yksiselitteisesti tuomitaan erotettavaksi rauhanyhdistyksestä (Jumalan valtakunnasta) henkilö joka on hankkinut television. Tänä päivänä sitä ei kukaan noteeraa niin kirjaimellisesti että menee ketään sen perusteella erottamaan seurakunnasta. Kuitenkaan päätöstä ei koskaan voida perua, koska se on erehtymättömän seurakunnan päätös.
Iso osa kristillisyytemme ihmisistä katsoo internetistä tv ohjelmia ja ei siitä ketää tuomita. Näin tilanne saadaan näyttämään täysin naurettavalta. Sama ohjelma netin kautta hyväksytään, mutta tv vastaanottimen kautta ei. Ja sitten vielä korostetaan että ohjelmat on huonoja ei laite.

Tämä sama ongelma on taustalla alun perin tässä keskustelussa aiheena olleessa naisten kaitsijan tehtävässä. Raamatussa sanotaan, että nainen ei seurakunnassa opeta ja sillä selvä. Ei sitten opeta missään seurakunnan kokouksessa mukaan lukien pyhäkoulut ja raamattuluokat.

No sitten todetaan, että käytännössä näin ei onnistu koska miehiä ei riitä kaikkeen toimintaan opettajaksi. Sitten sovitaan, että Raamattu kyllä opetta näin, mutta autuuden kannalta ei ole merkittävää vaikka naiset opettaakin. Opettaa ja osallistuu sitten kaikkissa seurakunnan työmuodoissa eikä vain lasten tai nuorten parissa. Todetaan että näin on käytännön syistä pakko tehdä eikä se ole kenenkään autuuden este.

Silloin päätöstä voidaan muuttaa joskus jos tarvitaan, kun sitä ei ole tehnyt "erehtymätön seruakunta". Eikä tarvitse väkisellä yrittää selittää, että tämä ja tämä kohta Raamatusta voidaan tulkita niin, että nainen saa opettaa tuossa ja tuossa. Ja siitä ei saa edes keskustella, saati arvostella

[weha]

Yaha.a, voi hyvänen aika sinua. Koko Jumalan seurakunta ei koskaan erehdy, koska Pyhä Henki opettaa aina oikein jossakin. On omavanhurskautta luulla tietävän paremmin kuin seurakunta. Jumalan seurakunta on Raamatun veroinen ja osaa neuvoa ja opettaa oikein. Seurakunta on juuri Raamatun näköinen ja neuvoo sitä oikein. Uskon Jumalan valtakunnan yleisiin opetuksiin. Sinä varmaankin uskot omaan viisauteesi ja tosin pidät sitäkin epävarmana.

[O.M]

Tämä sama ongelma on taustalla alun perin tässä keskustelussa aiheena olleessa naisten kaitsijan tehtävässä. Raamatussa sanotaan, että nainen ei seurakunnassa opeta ja sillä selvä. Ei sitten opeta missään seurakunnan kokouksessa mukaan lukien pyhäkoulut ja raamattuluokat.

No sitten todetaan, että käytännössä näin ei onnistu koska miehiä ei riitä kaikkeen toimintaan opettajaksi. Sitten sovitaan, että Raamattu kyllä opetta näin, mutta autuuden kannalta ei ole merkittävää vaikka naiset opettaakin. Opettaa ja osallistuu sitten kaikkissa seurakunnan työmuodoissa eikä vain lasten tai nuorten parissa. Todetaan että näin on käytännön syistä pakko tehdä eikä se ole kenenkään autuuden este.

Asiaa voisi lähestyä kysymällä, mitä (yleinen) pappeus on. Luther kirjoittaa:

"Seurakunnasta voidaan kyllä valita muutamia viranhoitajiksi ja palvelijoiksi, joiden tehtävänä on saarnata ja jakaa sakramentteja seurakunnassa. Mutta me kaikki olemme Jumalan edessä pappeja, mikäli olemme kristittyjä."
(W12110259 Valituille muukalaisille 1-2. Ensimmäisen ja toisen Pietarinkirjeen selitys. Suom. A. V. Lehtola. Sortavala 1931. (SLEY). 12,259 (1522); [14,14 (152324)]. Epistel S.Petri gepredigt und ausgelegt. Erste Bearbeitung 1523. WA 12,259-399.)

Kun Jeesukseen uskovat naiset tulivat pois tyhjältä haudalta, he kertoivat näkemästään myös muille opetuslapsille, eli siis seurakunnalle. Seurakuntahan on joukko Kristukseen uskovia ihmisiä. He siis opettivat seurakuntaa tässä asiassa.

Periaatteessa jokainen kristitty on tarpeen vaatiessa oikeutettu ja velvollinen toimittamaan sakramenttejakin (hätäkaste). Raamatussa Mooseksen vaimo Sippora teki pojalleen hätäympärileikkauksen (2. Moos. 4:24-26), jonka voi katsoa vastaavan UT:n ajan hätäkastetta. Jumalan Raamatussa säätämää seurakuntajärjestystä ei kuitenkaan tule rikkoa tieten tahtoen, vaan vain tilanteen sitä vaatiessa.

Ymmärtääkseni toisten opettaminen on jo itsessään yleisen pappeuden tehtävä. Paimenvirka on olemassa sitä varten, että seurakunnassa säilyisi järjestys. Ymmärtääkseni Raamatun kieltämä naisten "puheoikeus" koskee vain paimenvirkaa. Sen soveltaminen kaikkiin seurakunnan organisoiduissa toiminnoissa tapahtuvaan opetustoimintaan olisi lähinnä lakihenkistä ja teennäistä. En miellä pyhäkouluopettajan tehtävää Raamatun tarkoittamaksi seurakunnan paimenen viraksi.

[Aromi]

Jumalan seurakunta on Raamatun veroinen ja osaa neuvoa ja opettaa oikein.

Entäs uskonpuhdistuksen muotoperiaate? "Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje"?

[Taavetti]

Jumalan seurakunta on Raamatun veroinen ja osaa neuvoa ja opettaa oikein.

Entäs uskonpuhdistuksen muotoperiaate? "Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje"?

Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas, kuten Pekka Kinnunen toteaa Lutherin tekstien koontiteoksen nimessä.

Mitä tulee sitten seurakunnan arvoon ja merkitykseen, joudumme toteamaan, ettei mikä tahansa seurakunta, mutta Pyhän Hengen ohjaama Jumalan seurakunta pysyy Raamatun opetuksessa. Aina uusien tilanteiden edessä on haluttu tutkia, ja on tutkittukin, mitä ja miten Raamattu kyseessä olevasta asiasta sanoo, kuinka Jumalan Sanassa on ennen kirjoitettu.

Voiko olla totta, että kristillisyydessämme on sisaria, jotka haluisivat toimia ev.lut. kirkkomme pappeina ja sen myötä myöskin seuroissamme sananpalvelijoina?! O tempora, o mores!

Sitä minäkin ihmettelen, ei ole Raamattu, eikä kirjoitettu Jumalan sana heille tärkeää, vaan omien mielihalujen toteuttaminen.

[weha]

Jumalan seurakunta on Raamatun veroinen ja osaa neuvoa ja opettaa oikein.

Entäs uskonpuhdistuksen muotoperiaate? "Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje"?

On uskonpuhdistuksen sanoma tärkeä tänäänkin. Ei sitä kaikki usko. On yhä sama opetus, Saara äidistä, että vain se synnyttää lapsia Jumalalle ja on erehtymätön: "Jolla on korvat se kuulee, mitä Henki seurakunnille sanoo". Edelleenkin Pyhä Henki opettaa oikein.

[Yaha.a]

wehalle haluaisin sanoa: Minäkin haluaisin uskoa, että Jumalan seurakunnan päätökset ovat erehtymättömiä. Jos kuitenkin katsot aikaa taaksepäin, mietit mitä kaikkia asioita kristillisyydessämme on joskus katsottu kadottavaksi synniksi, jotka ovat nyt luonnollinen asia.

Voitko tälläisen katsauksen jälkeen puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että yhtään virheellistä päätöstä ei ole kristillisyydessämme tehty. Voitko vastata tähän kysymykseen suoraan. Olen esittänyt sinulle monia kysymyksiä, mutta vastaustyylisi on kiusallisen kiertävä eikä suoria vastauksia tule.

[Taavetti]

wehalle haluaisin sanoa: Minäkin haluaisin uskoa, että Jumalan seurakunnan päätökset ovat erehtymättömiä. Jos kuitenkin katsot aikaa taaksepäin, mietit mitä kaikkia asioita kristillisyydessämme on joskus katsottu kadottavaksi synniksi, jotka ovat nyt luonnollinen asia.

Voitko tälläisen katsauksen jälkeen puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että yhtään virheellistä päätöstä ei ole kristillisyydessämme tehty. Voitko vastata tähän kysymykseen suoraan. Olen esittänyt sinulle monia kysymyksiä, mutta vastaustyylisi on kiusallisen kiertävä eikä suoria vastauksia tule.

Jospa luettelisit ne seurakunnan virheelliset ratkaisut, voisimme sitten katsoa ja tutkia, ovatko ne seurakunnan vai yksilöiden tulkintoja.