Miten saa synnit anteeksi

[Taavetti]

Luotettava rippi olisi hyvin tarpeellinen ja itsessään jo hoitava, vaikka itse uskon että syntien anteeksi saamiseen riittää oma tunnustus Jumalalle.

Luuletko ettei kaikkivaltias Jumala teidä jo ennen tällaista tunnustusta, mitä sydämellä on?

Mistä sait tuollaisen lopputuleman kirjoitukselleni ettei Jumala tietäisi, en sellaista ole sanonut?
ÖÖÖ.

Oletan että Jani halusi kysyä, miksi mielestäsi rippi on tarpeellinen, ja miksi on tarpeen yleensä tunnustaa syntejään suoraan Jumalalle, koska Jumala tietää ne ennen tunnustamistakin. Ellei Jani sitä tarkoittanut, minä ainakin mielelläni saattaisin sinut sitä asiaa ja syntien tunnustamisen syytä ajattelemaan.

[PJN2]

Pelkään hiukan, että tämäkin ketju on vaarassa ajautua turhalle törmäyskurssille. Siksi ajattelin tuoda esiin hiukan omia kokemuksiani. Johdanto on pitkä, mutta kärsivällisyyttä…

Pastori Terho Pursiainen mukaan uskonnolla on oma äidinkielensä ja kielioppinsa. Uskonnollista kielenkäyttöä on kuunneltava jonakin muuna kuin tavallista arkipuhetta tai tieteen käyttämää puhetapaa. Sanat voivat olla samoja, mutta niillä saatetaan viitata aivan erilaisiin kohteisiin. Pursiaisen mukaan uskonnon äidinkielen tulee säilyttää toiseutensa. Vain sellaisena se voi välittää sanomansa ihmiselle, jonka perimmäisestä sisimmästä se joka tapauksessa kumpuaa.

Uskonnollinen ja tieteellinen puhe toimivat omissa ”hermeneuttisissa kehissään”. Ymmärtääkseni tämä on sivistyneen suomalaisen ”oletusmielipide”. Uskonto ja tiede puhuvat eri kohteista ja eri kielellä. Ne ovat itsessään autonomisia alueita, jotka eivät voi joutua ristiriitaan. Jos kielet sekoitetaan, syntyy vain olkiukkoja ja toistensa ohi puhumista. Surullisin esimerkki on kreationistien tapa lukea Raamattua luonnontieteen käsikirjana, mutta samanlaista ”fundamentalismia” löytyy myös monista ateistien kirjoituksista.

Vaikeampi tilanne syntyy, kun esim. kaksi kristittyä uskoo olevansa samassa hermeneuttisessa kehässä, siis käyttävänsä samaa ”uskonnon äidinkieltä”. Keskustelu opillisista käsityksistä ja niiden eroista voi jatkua pitkäänkin niin että pysytään samassa ”kehässä”. Jossain vaiheessa voidaan kuitenkin huomaamatta ajautua eri hermeneuttisiin kehiin.

Vietin uudenvuodenaaton vl-ystäväni luona. Olin lukenut tuhansia sivuja vl-historiaa ja olin täynnä nokkelia kysymyksiä varsinkin eksklusiivisesta seurakuntaopista. Uskoin olevani vahvoilla ”opillisessa shakkipelissä”. Sen pelin päässä olisi vääjäämättä ollut pattitilanne, jossa olisin vaatinut vastausta kysymykseen ”Uskotko todella tietäväsi, että MINÄ joudun helvettiin?”

Onneksi en ehtinyt tehdä tätä lukitsevaa kysymystä. Ystäväni osoitti varovaisesti, että kysymykseni eivät enää olleet ”pelisääntöjen” mukaisia. Olin ajautumassa ulos yhteisestä hermeneuttisesta kehästä, jolloin vaikeneminen on ainoa oikea vastaus.

Ymmärrän nyt, että vanhoillislestadiolaisuudessa on muotoutunut (varsinkin pelastumisesta puhuttaessa) oma ”hermeneuttinen kehänsä”. Tämä kehä ei ole kansankirkkomme kehän sisällä, kuten vl-herätysliike on liikkeenä kirkon sisällä. Nämä ”itseymmärryksen” kehät ovat erillisiä.
Yhteentörmäykset syntyvät useimmiten niin, että kansankirkon kristitty luulee olevansa samassa kehässä vl-kristityn kanssa. Vl-puolella tämä on ehkä intuitiivisesti ymmärrettykin. Harvoin sieltä saa ”helvettituomiota” vaikka kuinka pyytäisi. Uskoisin, että myös kirkon johdolle tämä on auennut ainakin piispatasolla.

Tarkoittaako tämä kehien erillisyys, että keskusteleminen on mahdotonta? Jos yhteinen sanasto puuttuu, on paras vaieta. Näin kai moni vl-uskova ajatteleekin; nettikeskusteluita on turha käydä. Itse en ajattele näin. Monista vaikeista opillisistakin kysymyksistä voidaan keskustella ja kiistelläkin samassa itseymmärryksessä. Olisi vain tunnistettava, milloin astutaan yhteisen hermeneuttisen kehän ulkopuolelle. Siellä ei yhteistä kieltä löydy.

Tämä ei tarkoita, ettemme voisi ymmärtää toisiamme. Voimme kohota muureilla varustettujen kehiemme yläpuolelle ja tältä metatasolta nähdä kokonaisuuden, vaikka sillä tasolla ei yhteistä kieltä olisikaan. Näin ymmärtäen voimme välttyä turhalta ohi puhumiselta, vääräoppiseksi julistamiselta ja vääriltä käännytysyrityksiltä. Kummankaan ei silti tarvitse tinkiä uskostaan eikä älyllisestä rehellisyydestään. Molemminpuolinen varaukseton ystävyys ja kunnioitus on mahdollista.

Tämä ”valaistumiseni” on kyllä vl-ystäväni ansiota. En ole ihan varma olenko nyt tulkinnut keskustelujamme oikein. Ikävä kyllä en saanut houkuteltua häntä esittämään ajatuksiaan netissä. Minulle kuitenkin tuo uudenvuodenaaton keskustelumme oli helpottava ja tärkeää ”silmävoidetta”, kiitokset hänelle!

[Jani_S]

Luotettava rippi olisi hyvin tarpeellinen ja itsessään jo hoitava, vaikka itse uskon että syntien anteeksi saamiseen riittää oma tunnustus Jumalalle.

Luuletko ettei kaikkivaltias Jumala teidä jo ennen tällaista tunnustusta, mitä sydämellä on?

Mistä sait tuollaisen lopputuleman kirjoitukselleni ettei Jumala tietäisi, en sellaista ole sanonut?
ÖÖÖ.

En ole saanut mitään lopputulemaa. Mitä siis luulet?

[Ulpu]

Kysymys ei ole siitä etteikö Jumala tietäisi, vaan siitä että ihminen voisi vapautua itse ehkä synnin muistoista jne, vaikkakin että tehdyt synnit ovatkin jo anteeksi annettuja. Ihmisen psyyke tulisi hoidettua ja siinä avautuisi portti Jumalan tulla suurempana ihmistä muuttavana voimana elämään..ja syyttäjän, valehtelijan osa olisi heikompi.

[Jani_S]

Kysymys ei ole siitä etteikö Jumala tietäisi, vaan siitä että ihminen voisi vapautua itse ehkä synnin muistoista jne, vaikkakin että tehdyt synnit ovatkin jo anteeksi annettuja. Ihmisen psyyke tulisi hoidettua ja siinä avautuisi portti Jumalan tulla suurempana ihmistä muuttavana voimana elämään..ja syyttäjän, valehtelijan osa olisi heikompi.

Sittenhän kaikki evankeliumin saarnaaminen on tarpeetonta, jos kerran jokainen voi uskoa itsekseen ja sopia asiansa suoraan Jumalan kanssa.

[Ulpu]

Kysymys ei ole siitä etteikö Jumala tietäisi, vaan siitä että ihminen voisi vapautua itse ehkä synnin muistoista jne, vaikkakin että tehdyt synnit ovatkin jo anteeksi annettuja. Ihmisen psyyke tulisi hoidettua ja siinä avautuisi portti Jumalan tulla suurempana ihmistä muuttavana voimana elämään..ja syyttäjän, valehtelijan osa olisi heikompi.

Sittenhän kaikki evankeliumin saarnaaminen on tarpeetonta, jos kerran jokainen voi uskoa itsekseen ja sopia asiansa suoraan Jumalan kanssa.

Miten sinä mahdat ajatella evankeliumin julistamisen, itse ymmärrän että julistettu sana herättää etsimään Jumalaa ja pelastusta.
Sen jälkeen varmaan yleisin käytäntö on saada siihen joltakin uskovalta apua lähteä alkuun rukouksin ja saada synninpäästökin.
Se on kuin kävelisi Jeesuksen ristiln tykö..kun sieltä lähdetään, on edessä elämä ristin jälkeen.

Näin ymmärrän asioita.

[Emka]

PJN2:lle vastaisin tuohon kysymykseen että tuomitsemmeko me että kaikki muut paitsi Vanhoillislestadiolaiset helvettiin?. Meitä on kielletty kadotustuomiota julistamista kenellekkään

Luukas 6:

37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. -33--38 käännös

37 "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. [Matt. 7:1-5 : Matt. 7:1+ | Matt. 6:14,15; Mark. 11:25; Jaak. 2:13] -92 käännös

Jumalalla on aivan yksinoikeus siinä asiassa.

Jos Jumala on tarkoittanut "jonkun mökin mummon Taivaaseen" Hänellä on varmasti keinonsa lähettää sinne "enkeli" joka kertoo tälle mummolle miten saa varmuuden,että synnit annetaan anteeksi. Raamattu sanoo,että monet saavat pitää enkelitä vieraanaan, kun Jumala on lähettänyt uskovaisen tunnon hädässä olevan luokse.

Mutta kuten olet varmaan tajunnut, että niillä jotka pelastuvat on yhdenkaltainen oppi ja usko, koska Pyhä Henki ei opeta monella tavalla autuaaksi tulemisesta ja sen asian voimme lukea Raamatusta.

Siitä asti kun Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumia syntien anteeksi saamisesta ja oikeasta uskosta, sillä väärää uskoa oli jo Jeesuksen eläessä, senkin voimme Raamattua lukemalla tulla tietämään.

Apostolit toivat kristinuskon Eurooppaan ja kaikkina aikoina on ollut heitä joilla tämä oikea usko on ollut, ja he ovat sitä oppia julistaneet jopa henkensä kaupalla. Nämä uskovaiset ovat olleet eri aika-kausina monilla nimillä, mutta oppi on ollut sama kuin jeesuksen aikana. Kirkkohistorioitsijat ovat pystyneet seuraamaan missä Jumalanvaltakunnan sanomaa on julistettu. Ennen Lestadiolaisuutta tätä oppia julistivat Lukijaiset ja lapin Maria joka Laestadiukselle sai olla kertomassa tästä uskosta oli juuri Lukijaisia. Kun Laestadius sen jälkeen saarnasi kirkoissa oli hänen puheseensa tullut uusi voima, Pyhä Henki antoi hänelle puhuttavaa ja niin herätyksen tulet syttyivät pohjoisessa leviten sitten laajalle.

Uskovaisia on ollut maailman luomisesta asti kuten voimme raamattua lukeneena huomata.

Ev.Luth. Kirkko opettaa lapsen uskosta, että vasta kasteessa lapsi otetaan Kristuksen omaksi ja kirkon yhteyteen.

Raamatun mukaan lapsi on jo syntyessään Jumalan lapsi ja Taivaan perillinen, eli kaikki lapset asuivat he missä tahansa jos kuolevat pieninä he ovat Jeesuksen ristin kuoleman tähden Taivaaseen kelvollisia.
Emmekä me tiedä vaikka jossain maailman kolkassa olisi ihmisiä joilla on Raamatun mukainen usko. Löytyihän Venäjältäkin silloin kun siellä Kommunismin muurit sortuivat pieni joukko joilla oli sama uskonkäsitys kuin meilläkin. Kynttilän liekki ei ollut sammunut kovissakaan "myrskyissä"


Jeesus opetti aikanaan:

Luukas 18:Jeesus ottaa vastaan lapset
15 Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, [Matt. 19:13-15; Mark. 10:13-16]
16 mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
17 Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."

Tähän lopuksi laitan saman uskontunnustuksen kuten Paavali Apt.24

14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon, [Ap. t. 9:2, Ap. t. 18:25 | Ap. t. 26:22]
15 ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat. [Ap. t. 23:6]
16 Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.

[Jani_S]

Miten sinä mahdat ajatella evankeliumin julistamisen, itse ymmärrän että julistettu sana herättää etsimään Jumalaa ja pelastusta.
Sen jälkeen varmaan yleisin käytäntö on saada siihen joltakin uskovalta apua lähteä alkuun rukouksin ja saada synninpäästökin.

Etsimään Jumalaa? Itse kullakinhan on sinun mukaasi suora yhteys häneen. Eikä myöskään toisilla uskovilla ole mitään virkaa uskontiellä, kun synnit saa anteeksi vain huokaisemalla ne Jumalalle suoraa linjaa pitkin.

[Ulpu]

Jani, sinulla on hieman hyökkäävä tyyli puhua uudelle.

[Jani_S]

Jani, sinulla on hieman hyökkäävä tyyli puhua uudelle.

Näitä huomautuksia olen saanut ennenkin, kun olen pysynyt asiassa ja kertonut vastakeskustelijalle, mitä näkemyksiä tämä on itse esittänyt. Tahtoisin sinunkin keskustelevan itse asiasta, eikä minusta.

[Ulpu]

Asiastahan minä.

[PJN2]

No niin - hyvinhän se ennustamani yhteentörmäys on vältetty.

Edellisen viestini "hermeneuttista teoriaa" ei kukaan ole kommentoinut. Kirjoitus ei aivan kristallinkirkasta ajattelua ilmentänytkään ja vl-ystäväni ei sitä myöskään sellaisenaan allekirjoittaisi. Koko "teoria" on omaa alustavaa pähkäilyäni. Odotin lähinnä paheksuntaa "ekumeenisesta hengestä" tai "rajojen hämärtämisestä". Eipä sitäkään tullut - teilatun rauhantekijän marttyyrikruunu jäi saamatta. Vai ymmärrettiinkö tekstini "liiankin" hyvin, jolloin hiljaisuus on oikea vastaus.

Samansuuntaisia ja selkeämmin esitettyjä ajatuksia löysin "Omat polut" -foorumin kirjoituksesta "Aita ja seipäät":
(Poistin linkin, poimin sijalle katkelman kyseisestä kirjoituksesta. Taavetti,
Keskustelijoiden pitäisi olla selvillä, millaisessa tilanteessa kulloinkin keskustellaan.

Aina emme tunnista, että keskustelua uskonasioista ei käydä suinkaan aina käännytys- eikä kääntymysmielessä, vaan lisäksi hengelliseltä ja opilliselta kannalta kriittisesti pohtien, ja vielä pelkästään mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta. Miksi emme pitäisi näitä kaikkia tavoitteita tarpeellisina, kunnioitettavina ja vakavasti otettavina, vaikka emme sattuisi itse olemaan kiinnostuneita. Vuoropuhelussa sekä rauhanyhdistyksen sisällä että ulkopuolisten kanssa ovat tarpeellisia hyvinkin moninaiset keskustelut – nämä kaikki.)
Kirjoittaja "Aasinsilta" on oman arvioni mukaan vl-liikkeen sisällä (jopa keskellä eikä laiteilla).

Pari lainausta:

Kun seuraa nettikeskustelua, siitä erottautuu ainakin kolme erilaista keskustelutapaa. Voisi sanoa että keskustelua käydään kolmessa ”moodissa”, ja ne saattavat monesti sekoittua keskenään. Tulos on, että yksi puhuu aidasta, toinen puista, kolmas vuorostaan seipäistä, mutta kukaan ei näe metsää. Soppa on valmis ja turhaudutaan.
.....
Hengellisessä ja opillisessa keskustelumoodissa puolestaan ei ole kyse kenenkään keskustelijan omakohtaisesta sieluntilasta, vaan tarkoituksena on pohtia kristinopin sisältöä ja Raamatun sanomaa. Parhaimmillaan tavoitteena löytää ymmärrystä ja totuus asioista. Teologian puolella tämä on sitä kun puhutaan dogmatiikasta ja systemaattisesta teologiasta.
.....
Uskovaisina meillä saattaa olla vaikeuksia kohdata varsinkin entisiä vl:iä, ja ehkä myös ulkopuolisia, jotka joka tapauksessa netissä useinkin ovat keskustelun osapuolina. Emme ehkä tunnista että he voivat olla aidosti kiinnostuneita lestadiolaisuudesta ilmiönä tai opillisesti, eivätkä ole sen enempää sielunhoidollisessa mielessä kuin halventamistarkoituksessakaan liikkeellä. Pitäisi suhtautua heihin, ryhtymättä suin päin käymään keskustelua ”sielunhoito”-moodissa.

Oma keskustelumoodini on lähellä "opillista/oppihistoriallista/historiallista", ei missään tapauksessa "sielunhoidollista". Tässä moodissa ei yhteisen kielen puuttumista tarvitse pelätä.

Emkalle kiitos kommenteista. Eräs kysymys historiasta:

Apostolit toivat kristinuskon Eurooppaan ja kaikkina aikoina on ollut heitä joilla tämä oikea usko on ollut, ja he ovat sitä oppia julistaneet jopa henkensä kaupalla. Nämä uskovaiset ovat olleet eri aikakausina monilla nimillä, mutta oppi on ollut sama kuin Jeesuksen aikana. Kirkkohistorioitsijat ovat pystyneet seuraamaan missä Jumalanvaltakunnan sanomaa on julistettu.

Tämä on vähintään yhtä mielenkiintoinen aihe kuin Torinon käärinliinan matkareitti läpi keskiajan pimeiden vuosisatojen. Keihin kirkkohistorijoitsiin viittaat? Mistä löytyisi tutkimuksia/artikkeleita ko. aiheesta? Kysymys ei ole pilkkamielessä esitetty. Olen itsekin törmännyt netissä johonkin kirjoitukseen, jossa tätä "oikean opin" reittiä on jäljitetty keskiajalle (jopa antiikkiin). Ikävä kyllä olen kadottanut linkin.

[Ulpu]

Vivahteita on lukemattomia mutta yksi totuus ja pääasia yhdistää, Jeesus on syntiemme sovittaja.
Joh.3:16
Itse varmaan ajattelen niin että teidän monien mielestä en edes voisi uskollani päästä perille, mutta minä en ajattele teistä samoin. Kuten jo aiemmin kirjoitin tunnen eri uskonsuuntien uskovien kanssa yhteyttä, niiden jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Hengestä. Minua ei haittaa yhtään eri painotukset ja vivahteet muissa siinä mielessä että koen yhteyttä.

Esiintyykö lestadiolaisten keskuudessa minkä verran profetoimista?
Itse tiedän ainakin erään henkilön joka profetoi, tosin en juuri heitä tunne ja tiedä..siksi kyselen mieltäni askarruttavia asioita jos se täällä sallitaan.

[Jani_S]

Vivahteita on lukemattomia mutta yksi totuus ja pääasia yhdistää, Jeesus on syntiemme sovittaja.

Jeesushan maksoi koko maailman synnit. Jos usko syntyy ja pelastusvarmuus tulee sen pelkän tosiasian perusteella, että koko maailman synnit on maksettu ja sovitettu, silloinhan sen harhaopin mukaan koko maailma pelastuu, joka ikinen pahimmasta pyhimpään. Tätä on ns. paljas usko, jota on täällä myös erään toisen kirjoittajan toimesta mainostettu. Kutsuisin sitä myös nimellä "pelastustietoisuuden vanhurskauttavan voiman harhaoppi".

Langennut ihminen on mestari keksimään kaikenlaisia kiertoteitä parannuksen ahtaan portin ohitse. Jumalan valtakunnan parannussaarna nähdään tuomitsemisena ja sen saarnaajien nuhteet pelkkänä kireytenä. Kun sydän ei taivu nuhteiden edessä, se ei myöskään voi tuntea katumusta eikä iloita Jumalan armolupauksista, eikä varsinkaan koskaan päästä tuomitusta tilastaan nauttimaan vanhurskautta ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa.

Katumaton sydän saattaa kääntyä, välttääkseen jatkuvan epätoivonsa, omavanhurskauden harjoittajien puoleen ja saada heiltä jonkunlaisen hyväksynnän jumalisuudelleen ja pelkän hengellisen harrastuneisuuden palkkioksi Jumalan lapsen nimen. Syy tähän kaikkeen on vain omassa kääntymättömässä sydämessä, joka viimeiseen saakka taistelee Pyhän Hengen nuhteita vastaan, ja joka voi kääntymättömyydellään viedä kantajansa aina kadotuksen vaivaan saakka.

Itse varmaan ajattelen niin että teidän monien mielestä en edes voisi uskollani päästä perille, mutta minä en ajattele teistä samoin. Kuten jo aiemmin kirjoitin tunnen eri uskonsuuntien uskovien kanssa yhteyttä, niiden jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Hengestä. Minua ei haittaa yhtään eri painotukset ja vivahteet muissa siinä mielessä että koen yhteyttä.

Kyllähän tämä sallivuutesi on huomattu. Vaikka hyväksyt vl-kristityt rajattomaan valtakuntaasi, he kuitenkin haluavat selvät rajat ja vielä vartijat rajoille. Niiden rajojen ulkopuolella pysykööt kaikki kääntymättömät hurskaat ja omistelkoot Pyhää Henkeä ja syntien anteeksiantoakin niin paljon kuin mieli tekee. He ovat kuitenkin Jumalan armovaltakunnan ulkopuolella aina siihen saakka, kunnes tuntevat epäuskonsa, katuvat syntejään ja tekevät todellisen parannuksen.

Esiintyykö lestadiolaisten keskuudessa minkä verran profetoimista?

En osaa sanoa muuta kuin että maailman tämän hetken hengellinen tila, elävä vl-kristillisyys mukaan lukien, on mielestäni ennustettu melko tarkasti n. 70 vuotta sitten erään vl-saarnaajan toimesta. Viimeisetkin tulevista ajoista kertoneet saarnaajat ovat tietääkseni kuolleet.

[Taavetti]

Esiintyykö lestadiolaisten keskuudessa minkä verran profetoimista?
Itse tiedän ainakin erään henkilön joka profetoi, tosin en juuri heitä tunne ja tiedä..siksi kyselen mieltäni askarruttavia asioita jos se täällä sallitaan.

Saattaa esiintyä jossakin muodossa, mutta aivan varma en siitä ole. Riippuu toki siitä, mitä profetoimisella ymmärretään, ja sen eri lajit saattaisi olla oma kiintoisa keskustelun aiheensa. Usein profetoimisella ymmärretään tulevista asioista ennalta tietämistä, mutta jos sellaista on aikamme kristillisyyden piirissä, Jumala mieluummin kätkee sellaisen normaalien saarnojen tai keskustelujen sekaan piiloon, ettei sattuisi sellaista vahinkoa, että persoona eli henkilö muodostuisi tärkeämmäksi kuin saarnan sisältö.

Toinen muoto profetoinnista on sellainen, että aivan tavallinen saarna tai keskustelu paljastaa toisen ihmisen sisimmässä asioita, joita ei puhuja itsekään aavista puheensa paljastavan. Silloin se onkin Pyhä Henki Jumala, joka puhuu ja paljastaa, eikä se henkilö, jonka suuta Jumalan Henki lainaa puheeseensa. On aivan mahdollista vieläkin, että joku, kuka tahansa, menee seuroihin ja ihmettelee, että mistä tuo puhuja tietää sisimmät ajatukseni ja syntini, kun se niitä luettelee. On sattunut sellaista joskus, että näin omaltatunnoltaan kiinni jäänyt on mennyt puheen jälkeen kysymään puhujalta, että miksi vain minun asioistani puhuit, kuka niitä on sinulle kertonut ja kuka kertoi, että minä olen täällä. Siihen on puhuja saattanut tilanteen mukaan sanoa, ettei minulle kukaan ole asioistasi puhunut, enkä tiennyt sinun olevan täällä, joskus jopa niin, ettei puhuja ennestään tuntenutkaan kyseistä henkilöä. Siihen aikaan, kun pidettiin eniten kotiseuroja ja taloissa oli suuret uunien päälliset, saattoivat jotkin kipeän tunnon kantajat mennä seurojen ajaksi uunin päälle piiloon, ettei vain se puhuja näkisi. Mutta kun Jumalan sana tunkeutuu sisimpiin sopukoihin asti, mahtuu se menemään piilopaikkoihinkin, myös sinne uunien kätköihin.

Kolmas profetoinnin laji on vanhojen profetioiden selittäminen, ja sillekin on ollut minun muistini aikana erityiset lahjat, vaikka voisin nimiä luetella, jätän sen tässä yhteydessä tekemättä.

[Ulpu]

Kirjoitit Taavetti tosi viisaasti profetian lahjasta, noin minäkin sen ajattelen.

Kerran sattui todella erikoinen tilanne, olin suuressa ahdistuksessa parin ystäväni vuoksi, olivat pahoittaneet mieleni ikävästi. Kävin lääkärissä jostakin syystä ja tämä lääkäri mitään mistään tietämättä sanoi minulle asiasta tiedon sanoja..'älä välitä siitä mitä sinulle tekivät tjms..en enää sanatarkkaan muista, mutta olin aivan äimänä.

[Ulpu]

Vivahteita on lukemattomia mutta yksi totuus ja pääasia yhdistää, Jeesus on syntiemme sovittaja.

Jeesushan maksoi koko maailman synnit. Jos usko syntyy ja pelastusvarmuus tulee sen pelkän tosiasian perusteella, että koko maailman synnit on maksettu ja sovitettu, silloinhan sen harhaopin mukaan koko maailma pelastuu, joka ikinen pahimmasta pyhimpään. Tätä on ns. paljas usko, jota on täällä myös erään toisen kirjoittajan toimesta mainostettu. Kutsuisin sitä myös nimellä "pelastustietoisuuden vanhurskauttavan voiman harhaoppi".

Langennut ihminen on mestari keksimään kaikenlaisia kiertoteitä parannuksen ahtaan portin ohitse. Jumalan valtakunnan parannussaarna nähdään tuomitsemisena ja sen saarnaajien nuhteet pelkkänä kireytenä. Kun sydän ei taivu nuhteiden edessä, se ei myöskään voi tuntea katumusta eikä iloita Jumalan armolupauksista, eikä varsinkaan koskaan päästä tuomitusta tilastaan nauttimaan vanhurskautta ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa.

Katumaton sydän saattaa kääntyä, välttääkseen jatkuvan epätoivonsa, omavanhurskauden harjoittajien puoleen ja saada heiltä jonkunlaisen hyväksynnän jumalisuudelleen ja pelkän hengellisen harrastuneisuuden palkkioksi Jumalan lapsen nimen. Syy tähän kaikkeen on vain omassa kääntymättömässä sydämessä, joka viimeiseen saakka taistelee Pyhän Hengen nuhteita vastaan, ja joka voi kääntymättömyydellään viedä kantajansa aina kadotuksen vaivaan saakka.

Itse varmaan ajattelen niin että teidän monien mielestä en edes voisi uskollani päästä perille, mutta minä en ajattele teistä samoin. Kuten jo aiemmin kirjoitin tunnen eri uskonsuuntien uskovien kanssa yhteyttä, niiden jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Hengestä. Minua ei haittaa yhtään eri painotukset ja vivahteet muissa siinä mielessä että koen yhteyttä.

Kyllähän tämä sallivuutesi on huomattu. Vaikka hyväksyt vl-kristityt rajattomaan valtakuntaasi, he kuitenkin haluavat selvät rajat ja vielä vartijat rajoille. Niiden rajojen ulkopuolella pysykööt kaikki kääntymättömät hurskaat ja omistelkoot Pyhää Henkeä ja syntien anteeksiantoakin niin paljon kuin mieli tekee. He ovat kuitenkin Jumalan armovaltakunnan ulkopuolella aina siihen saakka, kunnes tuntevat epäuskonsa, katuvat syntejään ja tekevät todellisen parannuksen.

Esiintyykö lestadiolaisten keskuudessa minkä verran profetoimista?

En osaa sanoa muuta kuin että maailman tämän hetken hengellinen tila, elävä vl-kristillisyys mukaan lukien, on mielestäni ennustettu melko tarkasti n. 70 vuotta sitten erään vl-saarnaajan toimesta. Viimeisetkin tulevista ajoista kertoneet saarnaajat ovat tietääkseni kuolleet.

Sinä laitat sanoja minun suuhun, äläpä tee sitä.
Huomasitko tämän?

Enkö kirjoittanut:

Kuten jo aiemmin kirjoitin tunnen eri uskonsuuntien uskovien kanssa yhteyttä, niiden jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Hengestä.

Jumalan Hengestä syntynyt on Jumalan lapsi, eikö?

[Jani_S]

Sinä laitat sanoja minun suuhun, äläpä tee sitä.

Kerro toki, mitä olen laittanut suuhusi, niin otan sen kyllä poiskin.

[hepa]

No en ymmärrä miten nuo Raamatun kohdat sulkisivat pois sen jos joku mökin mummo yksin elelee ja uskoo syntinsä anteeksi.

Missä on ovi taivaan valtakuntaan?

Joh. 10:1 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
2 Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
3 Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
4 Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5 Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
6 Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.
7 Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi.
8 Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä.
9 Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.

Millä ovi avataan, eikö avaimella. Ja kenellä on avaimet?

Matt. 16:19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
Matt. 18:18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
Matt. 18:19 Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa.
Matt. 9:6 Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.
Matt. 9:8 Ja kuin kansa sen näki, ihmettelivät he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan.

1. Kor. 1:
17 Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
21 Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat,

2. Kor. 5:18
Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
2. Kor. 2:10
Mutta joille te jotain anteeksi annatte, sen minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotain anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta, ettemme saatanalta voitetuksi tulisi;

Ap. t. 10:40 Sen Jumala herätti kolmantena päivänä, ja ilmoitti hänen,
41 Ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut, me jotka söimme ja joimme hänen kanssansa, sittenkuin hän nousi kuolleista.
42 Ja hän käski meitä kansalle saarnaamaan ja todistamaan, että hän on se, joka Jumalalta on säätty elävien ja kuolleiden tuomariksi.
43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.

Mark. 2:5
Mutta kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.

[Ulpu]

On ihmisen osuus, mutta ylikaiken se kun Jeesus on se ovi, hän on tie, hän on kaikkea.
En usko että Jumala toimisi itseään vastaan että vain yksinomaan ihminen voisi vapauttaa ollen välikappaleena.

"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (Ensimmäinen Johanneksen kirje 1:9)

"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."" (Kirje roomalaisille 10:9,13)