Ekumenian sudenkuoppa

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja timoteus » 20 Syys 2007, 17:17

weha kirjoitti:Ongelma lienee siinä, että tämän uskon ulkopuolella ei tarvita edes seurakuntaa, että ihminen saisi uskon lahjan.

Timoteuskin on puhunut esim. "suorasta yhteydestä Jumalaan, siis ilman seurakuntaa". Ufouskoja riittänee...


Weha nyt harrastaa noita iltapäivälehtiotsikkomaisia kärjistyksiä ja liioitteluita. Pidänkin iltapäivälehtien juttuja kevyenä viihteenä :wink:

Käytännössä on kai niin, että 90-99% prosenttia uskoontulleista on tullut uskoon seurakunnan ja yksityisten uskovien toiminnan kautta. Se pätee oli seurakunta mikä tahansa. Eli ongelma on nyt sitten se vähäinen 1-9? joukko joka on syntynyt uudelleen.

Pitäisin vaarallisena sitä, että kielletään mahdollisuus uskon syntymiseen raamatun tai hengellisten kirjoitusten kautta. Sellainen opetus vähentää Jumalan sanan merkitystä uskon saamisessa. Toisaalta se kaventaa Jumalan mahdollisuuksia toimia. No mehän tiedämme että Jumala silti toimii muullakin tavoin kuin vl tavoin. Jumalaa ei voi sitoa tai määräillä.

Jos Jumala toimisi vain toisen uskovan kautta suoraan ja usko sidottaisiin toisen ihmisen ääneen niin se johtaa muutamiin ikäviin asioihin. Ensinnäkin uskon perusta olisi epävarma. Emmehän voi koskaan olla täysin varmoja toisen uskosta. Sen sijaan Jumalan sanasta voimme olla varmoja. Jos usko lepää sanan varassa ei meidän tarvitse olla epävarmuudessa.

17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. 18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; 19. ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, Efe

Lestadiolainen oppi johtaa hieman harhaan sitenkin, ettei voi luottaa esim.Paavalin sanoihin. Paavalin sanoissa ei ole mitään auktoriteettia.

lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte. 1.tes

Paavali ensinnäkin sanoo, että Jumalan sana vaikuttaa uskon. Minulle Paavalin puhe on vähintään yhtä vaikuttavaa raamatusta lukien. Kun lukee Paavalin sanoja raamatusta, niin ne ovat täyttä totta. Ne antavat sen mitä lupaavat. Ei ole epävarmuutta. Ei tarvitse kenenkään minulle lukea Paavalia jotta sana vaikuttaisi uskoa. Tässä on kyse raamatun auktoriteetista. Silloin kun sana on auktoriteetti ei tarvita suoria hengen ilmoituksia.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2007, 17:47

Kun timoteus viittasi Paavalin sanoihin, tuli mieleen etsiä muutamia Paavalin kirjoittamia jakeita, mutta löysinkin kokonaisen luvun. Otan luvun kokonaisuudessaan tähän, korostan siitä muutamia jakeita, mutta samalla tulevat muutkin tärkeät jakeet korostetuksi. Laitan tähän alle luvun kokonaan siksikin, että usein on käynyt niin, että se kokonaisuus on otettava esille, sillä monet jakeet selittävät toisia.

Roomalaiskirje 10
1 Veljet, minun sydämeni halu ja rukous on Jumalan tykö Israelin edestä, että he autuaaksi tulisivat.
2 Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.
3 Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:
4 Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.

5 Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaasen? se on Kristusta tänne tuoda alas.
7 Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista jälleen tuoda?
8 Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

9 Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;
10 Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
11 Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpiään tuleman.
12 Ei ole yhtään eroitusta Juudalaisen ja Grekiläisen välillä; sillä yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein kohtaan, jotka häntä rukoilevat.
13 Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
14 Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?

15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
18 Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin.

19 Vaan minä sanon: eikös Israel tietänyt? Ensimäinen Moses sanoo: minä tahdon teitä yllyttää kateuteen sen kansan kautta, joka ei minun kansani ole, ja tyhmän kansan kautta tahdon minä teitä härsytellä.
20 Mutta Jesaias on rohkia ja sanoo: minä olen niiltä löydetty, jotka ei minua etsineet, ja olen niille ilmaantunut, jotka ei minua kysyneet.
21 Mutta Israelille hän sanoo: koko päivän olen minä käteni ojentanut tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja timoteus » 20 Syys 2007, 18:05

taavetti
Et tuntunut ymmärtäneen kirjoitukseni ydintä.

Otetaan esimerkki laittamistasi raamatun paikoista.

8 Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

Eikö Paavalin saarnan lukeminen ole ihan sama asia kuin sen kuuleminen? Jos Paavali saarnaa raamatussa niin ei se ole mitään leikkisaarnaa. Se on saarnaa joka synnyttää uskon sanan kautta.

Minun näkemykseeni mahtuu raamatun kokonaisuus. Sensijaan sinun näkemys on kavennettu ja sitä on vaikea yhteensovittaa osaan raamatun paikkoja.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja weha » 20 Syys 2007, 18:27

Kyllä tämän uskon ulkopuolella on opetettu monenlaisia pelastusteitä. On opetusta, että uskoon voi tulla rukoilemalla ja sillätavoin humauksen kautta, ihan yksinään. Tai, että ihan vain lukemalla, niinkuin Timoteus väittää. Sitten on opetusta, että sakramenttit uudestisynnyttävät yms. Johan tässä tehdäänkin seurakunta tarpeettomaksi.

mm. Timoteus taitaa opettaa, että epäuskoisenkin papin puhe voi synnyttää uskon ja Jumalaton ihminen voi tulla kahden kesken Jumalan kanssa uskoon, siis synergismissä.

Raamattu ei opeta niin. Siellä on kohtia, kuinka epäuskoisen julistus, ei synnytä uskoa. Pyhän Hengen virka, ei ole sama kuin sanan virka. Eikä Pyhän Hengen virkaa ole niillä, jota sitä ei tunnusta.

Matt.23:15. "Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka merta ja mannerta ympäri vaellatte, tehdäksenne yhtä uutta Juudalaista; ja kuin se tehty on, niin te hänestä teette kaksikertaa enemmän helvetin lapsen kuin te itse olette".
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 20 Syys 2007, 18:40

Kun Jeesus antoi omilleen vallan antaa syntejä anteeksi, niin pelleilyähän se olisi, jos se valta olisi eriseuroilla ja epäuskoisilla, joita on käsketty hengellisesti karttamaan.

Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.


17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.

...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2007, 19:02

timoteus kirjoitti:taavetti
Et tuntunut ymmärtäneen kirjoitukseni ydintä.

Otetaan esimerkki laittamistasi raamatun paikoista.

8 Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs.[b] Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme. [/b]

Eikö Paavalin saarnan lukeminen ole ihan sama asia kuin sen kuuleminen? Jos Paavali saarnaa raamatussa niin ei se ole mitään leikkisaarnaa. Se on saarnaa joka synnyttää uskon sanan kautta.

Minun näkemykseeni mahtuu raamatun kokonaisuus. Sensijaan sinun näkemys on kavennettu ja sitä on vaikea yhteensovittaa osaan raamatun paikkoja.


Kertomani näkemys on vaikea sulattaa sellaisen, jolla ei ole samaa uskon Henkeä, sitä Henkeä joka kuljettaa oikein uskovaisia ja joka antaa heikolle uskolle kuitenkin voimaa. Korostin timoteuksen lainaamista jakeista kohdan, joka kiistattomasti kertoo, että Paavali ja se Henki, joka johti Paavalin kynää, tarkoitti ja tarkoittaa vieläkin julistettua eli saarnattua sanaa. Se on aivan eri asia kuin kirjoitettu sana, jolla silläkin on oma korvaamaton arvonsa, ei kuitenkaan uudesti synnyttävää voimaa.
Laitan uudelleen erään tärkeän kohdan, samalla totean, että niinhän tässä kävi, kuin aavistelin, että uudelleen joudumme koko luvun käymään läpi.

13 Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
14 Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.

16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2007, 19:59

Ikävältä kuulostaa Maarimin uskonsa tunnustamisen sanat, mutta ei tuokaan käsitys aivan uutta ole. Joudun vielä kerran kysymään, kun on jatkuvasti esillä se Jeesuksen sana fariseuksille, että Jeesus olisi sanonut heille, että Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä, siis fariseuksissa. Mitenhän Vapahtajamme voisi edes ajatella olleen niin monimielinen ja eri kerroilla eri tavalla opettava, että olisi samalle fariseusten joukolle sanonut: Te ette mene sisälle Jumalan valtakuntaan, ettekä salli meneväisten mennä sisälle. Eihän Totuuden Herra voinut olla niin eri tavoin eri kerroilla opettava, vai voiko?
Varmemmaksi vakuudeksi muistelemani sanat suoraan Raamatusta otettuina:
Matteus 23
12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä; sillä ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne mennä.
14 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen.

Maarimin uskon laadun tunnustaminen on sikälikin ikävää, että tähän keskusteluun asti olen sentään pitänyt sinua aidosti uskovaisena, mutta nyt tunnustaudut monioppiseksi, joka kokee kirkosta eronneet läheisimmiksi, kuin sen joukon, josta olet kertonut elämän saaneesi.
Käyn välillä iltakahvilla ja jatkan sitten lisää.

Vieläköhän joku sanoo näitä Raamatun lainauksia pilkun viilauksiksi? Ei pitäisi olla varaa sanoa, nämä ovat totuuden sanoja, mutta myös armon sanat kuuluvat oikein uskovaisten suusta, eivätkä ne muualta kuulukaan. Jeesus sanoi niinkin, että jos joku haluaa autuaaksi tulla, hänen pitää tietää, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko Minä (Jeesus) omiani.

Vielä yhden muistelun haluan tähän jatkoksi kirjoittaa. Tosin olen sen ilmeisesti ainakin kahdesti tähän foorumiin kirjoittanut, kerran ehkä muuallekin, mutta on sen verran tärkeä tapahtuma, että kannattaa se vieläkin opiksi kirjoittaa. Tällä kerralla jätän nimen mainitsematta, vaikka olen sen ainakin kerran maininnutkin.

Joskus 1930 -luvulla oli isot kesäseurat eräässä kirkossa, kuten niitä on vuosikymmenten aikana ollut eri paikkakunnilla. Väliajalla oli ruokailu jossakin läheisessä talossa. Puhujat keskustelivat syödessään, aiheeksi tuli seurakuntaoppi ja se, tuleeko jossakin muuallakin autuaaksi, kuin vain tässä joukossa. Mukana oli eräs varsin tunnettu ja arvostettu, äskettäin parannuksen armon saanut pappisveli. Hän oli Maarimin ja timoteuksen tässä keskustelussa esille tulleiden mielipiteiden tavoin sanonut, että hänen mielestään muuallakin voi tulla autuaaksi, mutta että varminta se on tässä joukossa.
Siihen oli toinen vanhempi veli sanonut, että jos sinä tosiaan tuolla tavalla uskot ja ymmärrät, niin tämän jälkeen et sitten enää lue uskontunnustusta, että minä uskon yhden pyhän yhteisen seurakunnan.
Väliajan jälkeen tuli kerrotun papin vuoro puhua, niin miten hän aloitti saarnastuoliin noustuaan? Hän kertoi yksinkertaisesti: Minulla on tähän asti ollut käsitys, että muuallakin, kuin vain tässä joukossa voi esiintyä Jumalalle kelpaavaa uskoa, ja että muissakin joukoissa voi tulla autuaaksi. Nyt väliajalla ovat veljet sen käsityksen minulle vääräksi kirkastaneet ja minä haluan sen syntinä hyljätä. Saanko sen anteeksi?

Voitte aavistaa, miten iloisesti ja vapaasti evankeliumin virta vyöryi silloin siinä kirkossa.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 20 Syys 2007, 20:34, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 20 Syys 2007, 20:18

Maarimi kirjoitti:Vekkuli, olet oikeassa. Tämä maa tarvitsee herätystä, mutta miksi vl-liike kasvaa käytännössä vain sisältä päin? Missä on se herätyksen palo, jolla Laestadius ja hänen aikalaisensa saarnaajat saivat joukot uskomaan ja raitistumaan?


Kyllähän ulkoa on tullut paljon uutta porukkaa.
Tiedän omassa seurakunnassanikin joitain, jotka ovat saaneet parannuksen armon vieläpä aivan hiljan.

On totta että meillä usko "periytyy" voimakkaammin kuin muualla, eli lapset haluavat uskoa samalla lailla kuin vanhemmat.
Maailma ei taas meitä ymmärrä sillä Jumalan valtakunta on niin halvan ja yksinkertaisen näköinen että kelpaa vain meille tyhmille.

Jotenkin nyt tuntuu sille, että jos ulkoa alkaisi tosiaan tulla massoittain väkeä sisään ovista ja ikkunoista, niin pian Maarimi siitäkin huomauttaisi.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2007, 20:40

Tässä on nyt käynyt niin, että muokatessani viestiäni ja etsiessäni siihen lisää Raamattua, on ehditty vastata kesken eräiseen viestiini. Mitään en ainakaan vielä katso aiheelliseksi kirjoittamastani muuttaa. Vain jos veljet ja sisaret sen täällä ja kotisiionissani vääräksi osoittavat, olen valmis siihen nöyryyteen käsitystäni vaihtamaan. Kun kuitenkin tiedän, mistä olen ne asiat oppinut, on ilmeisen suuri tarve pitää kiinni siitä, minkä tiedän terveelliseksi opiksi.

Myötätunnon osoittaminen toisissa seurakunnissa olevia kohtaan tuntuu olevan punainen vaate täällä.

Jos myötätunto on väärän oikeaksi tunnustamista, sitä on aihetta kavahtaa vakavasti. On aivan eri asia kunnioittaa toisen vakaumusta siksi, että se on erään ihmisen, siis hänen vakaumuksensa, ja eri asia hyväksyä vääräksi tietämänsä oikeaksi.

Voin olla ystävä ja kunnioittaa erilaisia vakaumuksia, mutta jos hän vaatii, että minun pitäisi se oikeaksi tunnustaa, siihen syntiin en haluaisi langeta.

Sano timoteus vain vaikka sakin hivutukseksi, kunnioitan sitä käsitystä siksi, että se on ainakin yhden ihmisen vakaumus. Sinulla ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia, että sen vakaumuksen hyväksyn oikeana. Yhtä usein kuin sitä vaadit, saat vastaukseksi, että sitä emme voi hyväksyä.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 20 Syys 2007, 20:50, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 20 Syys 2007, 20:46

Jumala(n valtakunta) on sisällisesti heidän sydämessään, jotka hänet ottavat vastaan.

Jumala(n valtakunta) toimii täällä meidän kaikkien syntisten keskellä.

Usko on yksin Jumalan työ meissä.

"Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen." (Luuk.17:33)
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2007, 20:53

Maarimi kirjoitti:Jumala(n valtakunta) on sisällisesti heidän sydämessään, jotka hänet ottavat vastaan.

Jumala(n valtakunta) toimii täällä meidän kaikkien syntisten keskellä.

Usko on yksin Jumalan työ meissä.

"Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen." (Luuk.17:33)


Aivan oikein, mutta pointti onkin tässä keskustelussa se, onko se Jumalan valtakunta fariseusten sydämessä? Paulus fariseuksen sydämeen se sai sijansa, mutta sen jälkeen Paulus otti Paavali nimen, eikä ollut enää fariseus.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 20 Syys 2007, 21:08

Kiitos Taavetti. Minä nyt vain näen tuon asian hieman laajemmin, joten sitä lienee mahdoton selittää enempää. En ole ehkä niin pikkutarkka vaan yritän nähdä laajempia kokonaisuuksia :wink:

Timoteus, älä ole huolissasi:

"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä."

(Matt.5:10-12)
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Nanaliina » 20 Syys 2007, 22:29

1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa. [1. Piet. 1:1]

Koettelemukset ja usko
2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. [Matt. 5:11,12; Hepr. 12:11; 1. Piet. 1:6]
3 Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. [Room. 5:3]
4 Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. [1. Kun. 3:9; Sananl. 2:2,3]
6 Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.


Tuli pakottava tunne kirjoittaa tästä, kun juuri keskiviikkona puhuja selitti tätä kohtaa raamatusta ja se mielestäni liittyy niin olennaisesti tähän keskusteluun.En muista selitystä kokonaan ja puutteellisesti kirjoitan, mutta korjatkaa minua tarvittaessa.

Tuo viimeinen jae on se pysäyttävin tässä kohtaa. Puhuja nimittäin selitti sitä niin, että tässä ei tarkoiteta sitä, etteikö uskovaisella olisi epäilyksiä OMAN uskonsa suhteen, että pääsenkö perille ja jaksanko uskoa, vaan sitä, että silloin kun aletaan epäilemään sitä pääsevätkö muut taivaaseen ja onko tämä oikea joukko ollenkaan, silloin tila on vakava.


5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. [1. Kun. 3:9; Sananl. 2:2,3]

On kahdenlaista viisautta, ihmisen viisautta ja Pyhän Hengen vaikuttamaa viisautta, kuten me tiedämme. Uskon asiassa on vaarallista ihmisen viisaus.Kuinka tärkeä meidän olisi pysyä pienen paikalla ja antaa Jumalan viisauden vaikuttaa puheissamme silloin kun Jumala sitä antaa.Jos olemme itsessämme niin viisaita, tarvitsemmeko silloin Jumalaa? Mihin unohtuu nöyrä mieli? Uskon kautta ymmärrämme, että Pyhä Henki avaa seurakunnalle sanaansa, kuinka vaarallista on ylentää itsensä viisaammaksi kuin seurakunta. Samallahan käymme Jumalan sanan yli.

9 Olkoon alhainen veli ylpeä siitä, että on saanut korkean arvon, [Jaak. 2:5]
10 rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka. [Job 14:2; Ps. 103:15; Jes. 40:6,7; 1. Piet. 1:24]
11 Aurinko nousee, ja helle kuivattaa ruohon. Kukka putoaa maahan, ja sen kauneus on mennyttä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa. [1. Joh. 2:17]
12 Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. [2. Tim. 4:8; Ilm. 2:10]
Avatar
Nanaliina
tutustunut
 
Viestit: 40
Liittynyt: 29 Touko 2006, 21:01
Paikkakunta: Pirkanmaa

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Syys 2007, 09:19

Nanaliina kirjoitti:On kahdenlaista viisautta, ihmisen viisautta ja Pyhän Hengen vaikuttamaa viisautta, kuten me tiedämme. Uskon asiassa on vaarallista ihmisen viisaus.Kuinka tärkeä meidän olisi pysyä pienen paikalla ja antaa Jumalan viisauden vaikuttaa puheissamme silloin kun Jumala sitä antaa.Jos olemme itsessämme niin viisaita, tarvitsemmeko silloin Jumalaa? Mihin unohtuu nöyrä mieli? Uskon kautta ymmärrämme, että Pyhä Henki avaa seurakunnalle sanaansa, kuinka vaarallista on ylentää itsensä viisaammaksi kuin seurakunta. Samallahan käymme Jumalan sanan yli.


Näin ymmärrän kuten Nanaliina kirjoittaa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Syys 2007, 09:24

Taavetti kirjoitti:Joudun vielä kerran kysymään, kun on jatkuvasti esillä se Jeesuksen sana fariseuksille, että Jeesus olisi sanonut heille, että Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä, siis fariseuksissa. Mitenhän Vapahtajamme voisi edes ajatella olleen niin monimielinen ja eri kerroilla eri tavalla opettava, että olisi samalle fariseusten joukolle sanonut: Te ette mene sisälle Jumalan valtakuntaan, ettekä salli meneväisten mennä sisälle. Eihän Totuuden Herra voinut olla niin eri tavoin eri kerroilla opettava, vai voiko?
Varmemmaksi vakuudeksi muistelemani sanat suoraan Raamatusta otettuina:
Matteus 23
12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä; sillä ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne mennä.
14 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen.


Hyvä kohta. Miten fariseukset, joissa Maarimin mukaan oli jo Jumalan valtakunta sisällisesti, eivät itse mene sinne sisälle eivätkä salli meneväistenkään sinne mennä? Tulkinta "sisällisesti teissä" on täysin ristiriidassa muiden Jumalan valtakuntaa käsittelevien raamatunkohtien kanssa. "Teidän keskellänne" sen sijaan sopii mainiosti tuohon: omavanhurskaina fariseukset eivät ole Jumalan valtakunnan sisällä, he eivät sinne mene, jolleivät luovu omastavanhurskaudestaan, eivät omavanhurskaina sallisi muidenkaan menevän.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Syys 2007, 09:27

quuzzonen kirjoitti:Muistan ne juhannus seurat kun ekajuhannuspäivänä lähdin seuroihin sillä mielellä että nyt minä teen parannuksen,tekemättä jäi mutta kotia tullessa sain sen vastaantulevan isän suun annon.Muistan kun pyöräilin kotia kohti sellasissa taivastuntemisissa,jota en ollut koskaan kokenut.Hyräilin sitä siionin laulua ;ovat syntini anteeksi suuret..... ja ihmettelin melkein ääneen kuinka minusta tuntuu tällaiselta vaikka en ole uskovainenkaan.Seuraavana päivänä lähdin seuroihin sillä rukouksella,että anna rakas Taivaan Isä minulle voimaa tehdä parannus ja minä sain sen voiman,minutkin siunattiin sisälle Jumalan valtakuntaan,ja kyllä se on ollut kirkkaana se ajatus ja tuntu läpi matkan ettei ole muuta Jumalaa kun Siionissa,ei ole tarvinnut kyllä sen asian kanssa kipuilla etteikö tämä ole se ainoa oikea usko,Raamatun mukainen usko jossa tullaan täällä ajassa jo autuaaksi ja kerran peritään se vanhurskauden kruunukin kun loppuun asti varjellumme tässä uskossa.


Koskettava on Quuzzosen tarina. Vaikka vl:suudessa ei annetakaan samalla tavalla arvoa todistuksille kuin joissain väärissä hengellisyyksissä, tuo on kuitenkin todistus raamatullisesta Jumalan armojärjestyksestä käytännössä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Syys 2007, 09:39

timoteus kirjoitti:Eikö Paavalin saarnan lukeminen ole ihan sama asia kuin sen kuuleminen? Jos Paavali saarnaa raamatussa niin ei se ole mitään leikkisaarnaa. Se on saarnaa joka synnyttää uskon sanan kautta.


Ei ole sama asia, koska läsnä ei ole Pyhää Henkeä (vanhurskauttavana), kuten Iso katekismus opettaa: "Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä." Lisäksi en ole löytänyt Raamatusta yhtään kohtaa, jossa ihminen olisi saanut parannuksen armon luetusta sanasta - ei edes kirjeestä, saati sitten aikoja sitten kuolleiden ihmisten kanonisoiduista kirjoituksista. Sen sijaan Raamattu sanoo, että usko tulee kuulosta. Kuurot ovat asia erikseen - jolla korvat on, kuulkoon.

Jumalan kaikkivaltiutta hänen itsensä säätämä armojärjestys ei kavenna. Jumala voisi ravita ihmiset ilman leipää, mutta hänelle on otollista ravita ihmiset leivällä. Jumala voisi vanhurskauttaa syntisen ilman sanaa, mutta hänelle on otollista vanhurskauttaa syntinen elävällä sanallaan.

Minun näkemykseeni mahtuu raamatun kokonaisuus. Sensijaan sinun näkemys on kavennettu ja sitä on vaikea yhteensovittaa osaan raamatun paikkoja.


Kerrotko minulle ne raamatunkohdat, joissa ihminen saan parannuksen armon muutoin kuin Pyhän Hengen valtuuksin saarnatusta elävästä Jumalan sanasta? Itse en ole sellaisia löytänyt ainuttakaan, vaikka olen kyllä Raamattua melko paljon tavannut.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 21 Syys 2007, 10:04, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Syys 2007, 10:04

Maarimi kirjoitti:Usko voi syttyä ihmisen sydämessä monenlaisissa tilanteissa. Hengellinen matka ja kasvu on jokaisella erilainen. Ei pitäisi halveksia kenenkään vaellusta.

On hullu ajatus, että mielestäni syvästi hengellisen kirkkoherramme saarna ei voisi sytyttää uskoa, koska hän mielestänne epäuskoinen. Vielä mielettömämpi ajatus on, ettei raamattu sitä voisi tehdä. Minulle hengellinen kirjallisuus on merkinnyt elämäni aikana paljon, vaikka pidänkin kuultua Sanaa tärkeänä, kuin seurakuntayhteyttäkin!


Jos näkemyksesi todella ovat tuollaisia, niin en minä sinua vl:na voi pitää, vaikka kävisit ry:llä säännöllisesti seuroissa. Melko vaikeasti nuo näkemykset on sovitettavissa edes perinteiseen "kirkkoluterilaisuuteen", jossa uskon katsotaan voivan syntyä sakramenttien ja suullisen sanan välityksellä ilman varsinaista Pyhän Hengen virkaa (tai ko. opin mukaan Pyhä Henki on vanhurskauttavana saarnatussa sanassa, vaikka saarnaaja ei olisi itse uskomassa). Pitkään olen yrittänyt venyttää suhtautumistani sinuun sillä perusteella, että ei juuri parannuksen armon saaneelta voi edellyttää täyttä ymmärrystä.

Sellaistakin olen miettinyt, että kun syntini ovat vl:en kautta anteeksi - kuinka usein minun tarvitsee pyytää vl:lta synninpäästöä säilyäkseni uskomassa?


Pakkoa ei ole - uskovainen saa pyytää evankeliumia niin usein kuin tuntee tarpeelliseksi, koska elämän veden lähde ei ehdy. Usko on pitkä kilvoitus, todellinen maraton, jossa kuluu runsaasti elämän vettä.

- mistä voin tietää ovatko syntini anteeksi kuolinhetkelläni?


Raamattu vastaa näin: "Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset" (Room.8:16). Ja näin: "Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö." (Joh.14:27.) En pelkää kuolemaa, joten tästä voimme päätellä, että jos Raamattu on totta, elän joko Jumalan rauha sydämessäni tai sitten paatumuksen rauhassa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja weha » 21 Syys 2007, 12:41

Itseäni ihmetyttää esim. Maarimin jatkuva "spekulointi", vaikka monin Raamatun kohdin on tuotu siskojen ja veljien kautta kirkas kirkko ja vanhurskausttamisoppi. Kun selvästi voi nähdä, että ne sivuutetaan, en tiedä mitä hyötyä on sellaista keskustelua ylöttömästi jatkaa...
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Syys 2007, 14:00

Tässä on Jumalan valtakunnan olemusta kirkastettu jo hyvin veljien ja sisarten toimesta. Tuli vielä mieleeni sellainen ajatus, että eikös luonnollisella valtakunnalla ole kansalaisensa, ja kansalaisilla kansalaisoikeutensa. Tämä pätee myös Jumalan valtakuntaan: sillä on kansalaiset ja kaikilla Jumalan valtakunnan kansalaisilla on täydet kansalaisoikeudet. Kansalaisoikeudet saa jokainen pyytävä ilmaisena lahjana. Kansalaisoikeutena ja -velvollisuutena on jakaa kansalaisoikeuksia jokaiselle pyytävälle.

Hallitusmuodoltaan Jumalan valtakunta on kuningaskunta, jonka kuningas on itse Herra Jeesus Kristus. Kristuksen valtakunnassa kuninkuus toimii maallisia valtioita paremmin, koska kuningas on täydellinen. Epätäydellisten ihmisten maailmassa demokratia on epäilemättä kaikista huonoista ratkaisuista vähiten huono, mutta Jumalan valtakunnassa, jossa on täydellinen kuningas ja omalta puoleltaan vajavaiset ja erehtyväiset kansalaiset, kuninkuus tuntuu luonnolliselta ratkaisulta.

Löysin nettiversiosta O.V:n jokunen aika sitten kirjoittaman artikkelin "Jumalan valtakunta - uskovaisten ihmisten joukko". Ehkä se täydentää tätä keskustelua.

http://www.srk.fi/index.php?p=jumalan_v ... _uskovaist
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron