Kutsuva ja etsivä rakkaus > veljellinen rakkaus

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Helmi 2007, 00:36

Minua muutenkin ihmetyttää kun toisuskoiset tulevat tänne mesoamaan. Menkää sinne törkypalstalle mesoamaan: siellähän se osataan. Tuntuu sielläkin välillä olevan sellainen kuhina ja "itketään" kun jotain vastaan sanoo. "Voi, ei oo rakkautta", "en kyllä avaa viestejä, jännittä" yms. sain lukea.

Ihmetyttää moinen touhuilu ja itse pilkataan pahimmalla mahdollisella tavalla, ja samat levyt jatkuu, uudestaan ja uudestaan....Veljet ovat tuossa todistaneet, että "harhaoppista ihmistä tulee karttaa, kun on kerran tai kahdesti varoitettu" (Tiit.3:10-11). Eiköhän he varoituksia saaneet 1000-2000 kertaa, että onhan se synti sitten sinne mennä...
Weha
 

Re: Sananen täältäkin

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Helmi 2007, 17:23

huuhaa kirjoitti:Suurta huolta kannan edelleen ja peräänkuulutan tämän palstan vastuullisten nikkien kannaottoa asiaan (Taavetti ja om). Ilmeisesti sitä en saa ja siitä suurempi huolenaiheeni. Ymmärrän hyvin että väittelyissä ja keskusteluissa malja saattaa läikkyä yli, mutta jos se on vallitseva ja yleisesti hyväksytty henki, niin kehoitan lukemaan Sanaa hartaudella ja nöyryydellä


Tietääkseni minulla ei ole tällä palstalla mitään erityisasemaa, vaikka kirjoitankin paljon opillisista kysymyksistä. On varmasti totta, että Jumalan sanaa tulee monesti puolustettua aivan suotta turhalla kiivaudella, missä meillä kaikilla uskovaisillakin on varmasti oppimista. Ihannetila olisi, jos osaisi aina kirjoittaa maltilla, vaikka sisällä kuohuisi. Me olemme kuitenkin erilaisia luonteita. Jopa Jeesus oli joskus vähän töksähtelevä sanavalinnoissaan, jos asian kauniisti sanoisi.

Ongelma on: Miten olla sanavalinnoissaan samalla kertaa kohtelias ja riittävän suolainen? Weha on monien hampaissa, mutta hänen kauttaan on saanut parannuksen armon parin viime vuoden aikana useampikin. Toisaalta meidän on pyrittävä, jos mahdollista ja se on meistä kiinni, pitämään rauha kaikkien kanssa.

"Jos mahdollinen on, niin paljo kuin teissä on, niin pitäkäät rauha kaikkein ihmisten kanssa" (Room.12:18).

Tosiasia kuitenkin on, että Jumalan valtakunnan saarna ei ole kauniissa sanoissa. Viallisten ihmisten saastaisten huulten kautta Jumala on nähnyt hyväksi evankeliumiaan julistaa.

"5 Niin minä sanoin: voi minuani! minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun sen kansan seassa, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Zebaotin.
6 Niin lensi yksi Seraphimeista minun tyköni, jolla oli kädessä tulinen hiili, jonka hän otti hohtimilla alttarilta,
7 Ja rupesi minun suuhuni, ja sanoi: katso, tällä olen minä ruvennut huuliis, että sinun pahat tekos otettaisiin sinulta pois, ja sinun rikokses olis sovitettu.
8 Ja minä kuulin Herran äänen, että hän sanoi: kenenkä minä lähetän? kuka tahtoo olla meidän sanansaattajamme? Mutta minä sanoin: tässä minä olen, lähetä minua.
9 Ja hän sanoi: mene ja sano tälle kansalle, kuulten kuulkaat, ja älkäät ymmärtäkö, nähden nähkäät, ja älkäät tähtäkö.
10 Paaduta tämän kansan sydän, ja anna heidän korvansa paksuksi tulla, ja sokaise heidän silmänsä, ettei he näkisi silmillänsä, eikä kuulisi korvillansa, eli myös ymmärtäisi sydämellänsä, eli kääntäisi itsiänsä ja parannetuksi tulisi." (Jes.6:5-10.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 05 Helmi 2007, 18:41

En tahdo nyt kyseessä olevaan asiaan sinänsä ottaa kantaa, kun olen niitä "toisuskoisia" teidän näkökulmasta. Oma kokemukseni kuitenkin oli, kun tuossa joku aika sitten keskustelua teidän (ainakin Weha, lukkari ja O.M ym.) kanssa kävin, että asiallisia vastauksia sain. Erimielisyys meille jäi, mutta keskustelu oli asiallista. Halusin teille myönteistä palautetta antaa :) .
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Helmi 2007, 19:08

kehakukkanen kirjoitti:En tahdo nyt kyseessä olevaan asiaan sinänsä ottaa kantaa, kun olen niitä "toisuskoisia" teidän näkökulmasta. Oma kokemukseni kuitenkin oli, kun tuossa joku aika sitten keskustelua teidän (ainakin Weha, lukkari ja O.M ym.) kanssa kävin, että asiallisia vastauksia sain. Erimielisyys meille jäi, mutta keskustelu oli asiallista. Halusin teille myönteistä palautetta antaa :) .


Minulle jäi ihan sama tunne ko. keskustelusta. Erimielisyyttä oli ja on, mutta keskustelu oli molemmin puolin asiallista. Varmasti sinun maltillisella kirjoitustyylilläsi oli osuutensa asiaan. Sellainen rukous on myös Jumalan puoleen, että siitä keskustelusta olisi jäänyt itämään Jumalan sanan siemen, joka kerran kantaisi satoa elon Herralle.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 05 Helmi 2007, 19:43

kehakukkanen, jaksoikin olla ihmeen maltillinen "vierailjana". En halua siitä tässä jatkaa, mutta en jaksa ymmärtää, miksi esim. ehtoollisesta monet tun. luterilaiset jaksavat meitä morkata: Kun me uskomme ehtoollisella, niinkuin asetus-sanat kuuluvat ja myös syntimme anteeksi, siinä evankeliumissa, jossa ne luvattiin, ne anteeksi. No tämä ei kuulu tähän aiheeseen ja siitä voisi jatkaa muualla, jos on tarvetta.

Minusta tuollainen sanoma, mitä Lostris tänne tuo ei oo tervetullut.

huuhaalle samoin, että täällä on halu samassa hengessä uskoa ja neuvoa, mitä seurakunta opettaa:

Ilm.2:7. "Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minä elämän puusta syödä, joka keskellä Jumalan paradisia on".
Weha
 

ViestiKirjoittaja Hulttio » 17 Maalis 2007, 03:39

huuhaa kirjoitti:Ensimmäinen viestini oli avoin nuhde niille, jotka kovuudellaan rikkovat Jumalan sanan yhtä tärkeitä sanomaa, rakkautta.


Minulle on opetettu seuroissa, että rakkaudettomuus ei ole synti, vaan sen aiheuttamat taustatekijät, mitä ne sitten ovatkaan. Jos seurakunnassa on eripuraa, niin rakkauskin silloin usein kylmenee, mikä taas johtuu aina jostain synnistä, esim. kateudesta tms. Näin on käynyt eriseurojen aikana ja näin varmaan aina tulee käymään.

En tiiä sopiiko tää kommentti viestiketjuun, mutta kommentoinpahan vaan.
Hulttio
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Maalis 2007, 04:53

Aivan hyvä ja toden mukainen, elävässä elämässä koetun mukainen kommentti Hulttiolta. Juuri sillä tavalla on opetettu Jumalan Valtakunnassa, Raamatun sanaan ja moniin kokemuksiin perustuen. Sopii aivan hyvin tähänkin keskusteluun.
Olemme neuvoneet kaikkia pitämään hyvät ja terveet yhteydet kotisiioniinsa. Tämä nettipalsta ei halua eikä saa korvata kellekään kotisiionin yhteykeyksiä. Päinvastoin haluamme auttaa ja rohkaista jokaista, mutta eniten arkoja ja epäröiviä hyvään yhteyteen oman paikkakuntansa uskovaisten kanssa.

Olen joskus tiivistänyt sen lyhyesti: Kotisionin kautta kulkevat elävät yhteydet yhteiseen Jumalan valtakuntaan.

Oli kiintoisaa lukea Hulttion ensimmäinen kommentti, mielelläni näkisin niitä enemmänkin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 17 Maalis 2007, 20:07

Hulttio kirjoitti:Minulle on opetettu seuroissa, että rakkaudettomuus ei ole synti, vaan sen aiheuttamat taustatekijät, mitä ne sitten ovatkaan. Jos seurakunnassa on eripuraa, niin rakkauskin silloin usein kylmenee, mikä taas johtuu aina jostain synnistä, esim. kateudesta tms. Näin on käynyt eriseurojen aikana ja näin varmaan aina tulee käymään.

En tiiä sopiiko tää kommentti viestiketjuun, mutta kommentoinpahan vaan.


Aivan samoin minäkin ajattelen hulttion kanssa.

Olisiko niin, että veljellinen rakkaus on erilaista, kuin rakkaus epäuskoista ihmistä kohtaan. Voin ymmärtää väärinkin.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Jaakko » 19 Maalis 2007, 10:00

lukkari kirjoitti:
Aivan samoin minäkin ajattelen hulttion kanssa.

Olisiko niin, että veljellinen rakkaus on erilaista, kuin rakkaus epäuskoista ihmistä kohtaan. Voin ymmärtää väärinkin.


Nopeasti vilkaisin tänne ja lyhyesti yhdyn tähän. Näin itsekin ymmärrän, että Jumalan lasten välinen, veljellinen rakkaus on todellakin erilaista kuin Jumalan lapsen rakkaus epäuskoista kohtaan. Oleellisin tekijä on Pyhän Hengen yhteys. Itse taivaallinen Vanhin on rakkaus ja Pyhän Hengen kautta liitetyillä on siteenä sellainen rakkaus, jota maailma ei koskaan näe eikä tule näkemään. Vain Jumalan armosta ja parannuksen armon saaneena ihminen voi päästä kokemaan, mitä on veljellisen rakkauden todellinen olemus. Tuota rakkauttahan hoidetaan ja vaalitaan Jumalan elävällä sanalla. Elävä evankeliumi on se voima, jolla tätä rakkautta hoidetaan ja vaalitaan. Tähän asiaanhan löytyy paljon Raamatun kohtia, joissa Jumalan lasten välistä veljellistä rakkautta kirkastetaan.

Tämähän ei tarkoita ollenkaan sitä, että uskovaisena haluaisimme rakastaa veljiä enemmän ja aivan kuin vähätellä uskottomia. Kuten veli edellä sanoi niin minäkin puhuisin enemmän erilaisuudesta, erilaisesta rakkaudesta kuin siitä, että me lähtisimme esim.arvottamaan suhdettamme lähimmäisiimme (niin uskovaisiin kuin uskottomiin) ja rakasta lähimmäistäsi käsky saisikin aivan väärän ymmärryksen.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja lukkari » 19 Maalis 2007, 10:10

Tiivistettynä:

Uskovaisten välinen rakkaus on veljellistä rakkautta. Uskovaisen epäuskoista kohtaan tuntema rakkaus on kutsuvaa ja etsivää rakkautta.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Jaakko » 19 Maalis 2007, 10:13

lukkari kirjoitti:Tiivistettynä:

Uskovaisten välinen rakkaus on veljellistä rakkautta. Uskovaisen epäuskoista kohtaan tuntema rakkaus on kutsuvaa ja etsivää rakkautta.


Oli tuo asia mielessä, mutta minulla on taipumusta alkaa runoilemaan. Se on hyvä, että teillä on tämä tiivistämisen lahja. Toiset jaksavat lukea vain ns.onelinereita ja toiset jopa "romaaneja". :)
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja lukkari » 19 Maalis 2007, 10:32

Tuo tiivistelmä nousi vasta mieleeni sen jälkeen kun olin lukenut hyvän "romaanisi" :wink:
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja lukkari » 19 Maalis 2007, 11:22

17 Ja kuin hän oli lähtenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polvillensa hänen eteensä ja kysyi häneltä: hyvä Mestari! mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin?
18 Niin Jesus sanoi hänelle: miksis sanot minun hyväksi? Ei kenkään ole hyvä, vaan yksin Jumala.
19 Kylläs käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: ei sinun pidä pettämän: kunnioita isääs ja äitiäs.
20 Mutta se vastasi ja sanoi hänelle: Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.
21 Mutta kuin Jesus katsahti hänen päällensä, rakasti hän häntä, ja sanoi hänelle: yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille; ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua, ottain risti.
22 Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi, ja meni pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa.

Tässä tämä tuttu kohta Markuksen evankeliumista. Tuo nuorukainen tuli murheelliseksi. Kristuksen ies ei hänelle kelvannut. Siinä on kuva myös rakkaudesta epäuskoista kohtaan. Se on kutsua Jumalan valtakuntaan. Tule ja seuraa minua, ottain risti.

1. Piet. 2

7 Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis; mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi,

Edit: Mulla on paha tapa rönsyillä, mutta koittakaa kestää :wink:
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron