Pieni utopistinen paljastus: olen aina haaveillut, että Ry:n toiminnan osana voisi olla vakava-aiheinen näytelmäpiiri. Siis uskonasioiden käsittelyä näytelmän keinoin. Tällaiseen haluaisin osallistua, vaikka olen täysin pokaton.
Oletko käynyt kansan opiston talvikurssia? Jossakin muodossa niitä haveilemiasi on harjoiteltu ainekin eräässä kansanopistossa. Ilmeisesti ei varsinaisena oppiaineena, mutta luultavasti ilmaisutaidon harjoitusten osana. Olen ollut muutamalla lyhyt kurssilla, ja samalla päässyt katsomaan, kun kulloisenkin talvikurssin oppilaat esittävät valmistamansa, niin olen unohtanut sen nimen. Esimerkiksi olen kahdesti käynyt läpi pääsiäisen aiheesta valmistetun esittelyn, jossa niitä eri kohteissa esitellään järjestyksessä, alkaen Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin, kiirastorstain ehtoollisaterian kautta Jeesuksen vangitsemiseen ja tuomitsemiseen. Kuvaus jatkuu havainnollisena Golgatallle ja ylösnousemuksen aamun kirkkauteen asti.
Kuvaus alkaa virrellä: Käykäämme nyt Jerusalemin, ja Jeesusta seuratkaamme, pieneen tilaan pääsee katsojat ryhmä kerrallaan, kun yksi ryhmä jatkaa, seuraava saa tulla tilalle. Kiintoisa ja hyvä katsottava oli ohjelma, jos saan tilaisuuden, seuraan sitä varmasti kolmannenkin kerran.
Monen lyhytkurssin vapaan ohjelman iltana lauantaina järjestävät lyhytkurssien oppilaat monipuolista ja viihdyttävää ohjelmaa, joka ei likikään aina ole edes hengellistä. Kuitenkin se on vilpitöntä ja uskovaisen elämään sopivaa, ei siis mitenkään pahentavaa. Vastaavia ohjelmailtoja järjestävät myös leirien leiriläiset, mutta näiden molempien järjestäminen ei kuulu viralliseen ohjelmaan, se jää osanottajien aktiivisuuden varaan.
Muistan vuosia sitten kuulemani, miten jollakin lyhytkurssilla oli ollut opettajina joitakin uskomme ulkopuolisia opettajia. He hoitivat osuutensa perjantain iltana ja lauantaina. Sunnuntain tunnit oli varattu uskonnollisen sävytteisille aiheille. Nämä opettajat olivat lähdössä pois, kun joku uskovainen keksi ehdottaa, että jos jäisivät vielä yöksi ja seuraisivat illaksi suunniteltua ohjelma tuokiota. Olivatkin tuumineet, ettei heillä ole mitään kiirettä ja hyvin voisivat jäädäkin. Illan ohjelman jälkeen olivat sanoneet, etteivät olleet pitkään aikaan nauraneet niin paljoa, ja etteivät osanneet kuvitellakaan, että jossakin lestadiolaisten tilaisuudessa voi olla niin hauskaa.
Sitten se Rauhanyhdistyksillä järjestettävä ohjelma ja näytelmien kaltaiset tapahtumat. On sellaisia ainakin joulun ja äitien päivän aikoina. Kun aletaan puhumaan jatkuvista näytelmäpiireistä, tullaankin jo moniseliteidempään tilanteisiin. Ainakaan kovin nopeasti sellaisiin ei pidä mennä, että vältetään pahemmat kalinat. Ehkä ei pitäisi aloittaa lainkaan, vaikka mielelläni altistaisin sen yleisempään uskovaisten väliseen keskusteluun, ainakin jos sellaista joku vakavissaan ehdottaa. Lähinnä minua askarruttaa se raja, miten se selitetään niille sisarille ja veljille, jotka ovat oppineet, ettei Jumalan valtakunnan työmuoto ole näytelmät, eikä Jeesus lähettänyt apostoleitakaan näyttelemään, vaan saarnaamaan. Saattaisivat monet ulkopuolisetkin ihmetellen seurata moista touhia.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4