Juoruaminen

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Marras 2007, 12:18

Mielestäni seurakunta voisi olla ainakin hiukan laajempi, kuin ne 2-3 uskovaista. Kysymys on siitä, että ne 2 tai kolmekin voivat erehtyä ja tarvita seurakunnan hoitoa ja neuvoja. Kun joku asia on erityisen laaja, voi olla tarpeen ainakin yleisellä tasolla kysellä useammaltakin seurakunnalta, eli seurakuntien kokonaisuudelta, joka tunnetaan paremmin nimityksellä: Yhteinen seurakunta.
En tarkoita, että yksittäisten ihmisten asioita sinne saakka tarvitsee viedä, mutta on hyvä olla jonkun tasoinen yhteinen kanta laajakantoisiin aiheisiin, vaikka yksityisemmin siitä voi olla ymmärrystä paikallisesti, jossa tiedetään paikalliset olosuhteet ja asioihin vaikuttavat tekijät.

Meni kiireessä sekavasti, mutta jos ehdin selventää myöhemmin runsaammalla ajalla.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Anonymous » 06 Marras 2007, 13:11

Taavetti kirjoitti:Mielestäni seurakunta voisi olla ainakin hiukan laajempi, kuin ne 2-3 uskovaista. Kysymys on siitä, että ne 2 tai kolmekin voivat erehtyä ja tarvita seurakunnan hoitoa ja neuvoja. Kun joku asia on erityisen laaja, voi olla tarpeen ainakin yleisellä tasolla kysellä useammaltakin seurakunnalta, eli seurakuntien kokonaisuudelta, joka tunnetaan paremmin nimityksellä: Yhteinen seurakunta.

Hyviä pointteja. Se, miksi tuosta seurakunnan koosta puhuttiin, oli varmastikin osittain se, että Jeesus sanoo tuon "missä 2 tai 3 kokoontuvat... ja samoin mitä tahansa kaksi teistä yhdessä sopien rukoilevat" nimenomaisena selvennyksenä tuohon "jos hän ei seurakuntaakaan tottele".

Ymmärtäisin tuosta Jeesuksen lauseesta sen, että seurakunta ei tarkoita mitään organisaatiota eikä sen koolla ole määrää ja pienin mahdollinen seurakunta koostuu kahdesta, eikä sillä ole myöskään merkitystä keitä nämä kaksi ovat. Muuta kuin tietysti, että nämä ovat koolla hänen nimessään, eli ovat uskovaisia ja siten sitoutuneita Jumalan sanaan.

Tuossa aikaisemmin mainitsemassa puheessa puhuja selitti muuten mielenkiintoisen detaljin: tuo Jeesuksen lause, jossa hän sanoo olevansa 2-3 hänen nimessään kokoontuneen keskellä, tulee juutalaisten vanhasta sanonnasta, jossa sanottiin, että missä kaksi juutalaista kohtaavat ja laki on heidän välissään, siellä Jumala on heidän keskellään. Tai jotenkin noin, en muista sanatarkkaan.

Menen nyt pahan tapani mukaan hiukan sivuraiteille, mutta tästä tulee ihan väistämättä mieleen tuon kirkkolain nojalla kauan sitten järjestettyjä tapahtumia, joissa seurakuntaan kuuluviksi katsotuilta on edellytetty paikalle tuloa tilaisuuksiin, joissa erehtynyttä puhutellaan. Yksiselitteisen väärin toimittu tuon Matteuksen kohdan nojalla. Hieno esimerkki siitä, miten isokin seurakunta voi erehtyä ja raskaasti.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Marras 2007, 18:11

Pienin mahdollinen seurakunta silloin, kun joku päästetään on epäuskon siteistä, on silloin kun yksi epäuskoinen tai väärin uskova kohtaa yhden Taivaan valtakunnan kansalaisen, ja kertoo tälle haluavansa saada syntinsä anteeksi. Se yksi ainoa uskovainen on kyllin pätevä ja oikeutettu julistamaan syntien päästön sille armoa anovalle. Se päästö on niin pätevä, että siihen vastaa taivas, sillä se tapahtuma nähdään ja kuullaan taivaassa Jumalan istuimen edessä tapahtuvana.

Mitä tulee siihen mahdolliseen tapahtumaan, että joku tuntee tulleensa paikallisen seurakunnan toimesta väärin perustein sidotuksi, hänen kannattaa pyytää apua tilanteeseensa jostakin yhteisessä rakkaudessa olevasta lähiseurakunnasta, tai vaikka keskusjärjestöltämme SRK.lta. Pääsihteeri vastaa varmasti asiallisiin avun pyyntöihin, jotka pöydälleen saa. Niin ovat tehneet aikaisemmatkin pääsihteerit, enkä usko nykyistäkään yhtään armottomammaksi. Itse sain aikanaan samankaltaisen neuvon, eikä ole tarvinnut harmitella.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Marras 2007, 03:57

Mentiin nyt ulos ketjun alkuperäisestä aiheesta pahemman kerran, mutta jos se ei haittaa, niin jatketaan :)

Taavetti kirjoitti:Mitä tulee siihen mahdolliseen tapahtumaan, että joku tuntee tulleensa paikallisen seurakunnan toimesta väärin perustein sidotuksi

Miten tällainen voi käytännössä tapahtua tai siis mitä se tarkoittaa? Tuon kirkkolain nojallahan tuo voi minun ymmärtääkseni tapahtua vain niin, että seurakunta katsoo tuon sidotun elävän synnissä niin, ettei tämä sitä syntiä osaa enää katua ja pyytää anteeksi, eikä hänen sen vuoksi katsota enää tunnustavan uskoa. Väärin perustein sitominen tarkoittaa siis sitä, että henkilön, joka elää synnissä, ei enää katsota tunnustavan uskoa vaikka henkilö ei tosiasiassa oikeasti eläisi synnissä?

Rooman Paavilla varmaan olisi auktoriteettia kirkkonsa sisällä tuollaisten asioiden ratkaisuun, mutta pääsihteerillä tuskin? :? Tai jospa pääsihteerikin on erehtynyt? Naapuriseurakunnan apu on siis varmaankin seuraava oikea osoite, mutta voihan olla, että sielläkin ollaan tuon kyseisen asian suhteen väärässä?

Pointtini on nyt siis se, että kuka sanoo viimeisen sanan lopulta siihen, tekikö tuo sidottu syntiä vai ei?
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Marras 2007, 06:25

Jäi kiireessä jotakin kirjoittamatta, kun neuvoin kääntymään pääsihteerin puoleen. Hän ei tietenkään yksityisenä uskovaisena voi muuta ratkaista, mutta hänellä on tehtävänä viedä asiaa eteenpäin. Hän voi viedä asian työvaliokunnan käsittelyyn, siltä pohjalta työvaliokunta pyrkii järjestämään paikallisia keskustelutilaisuuksia, joihin lähettää apua keskuudestaan, mutta varsin yleisesti pyytäen lähipaikkakunnilta luotettaviksi ja asian tunteviksi tiedettyjä uskovaisia pyytäen. Näiden kaikkien ei tarvitse olla edes puhujia, vaan tiedän monia maallikoitakin sellaiseen tehtävän pyydetyn ja mukana olleen.

Jos asia on niin vaikea ja laajakantoinen, ettei näinkään menetellen saada selvyyttä, työvaliokunta voi saattaa asian SRK.n johtokunnan käsittelyyn ja johtokunta edelleen joko kesällä pidettävän vuosikokouksen tai milloin tahansa pidettävissä olevan yleisen kokouksen käsittelyyn. Kun sellaiseen kokoukseen tulee mukaan uskovaisia laajalta alueelta, ainakin periaatteessa kaikilta Suomen paikkakunnilta, joissa on uskovaisia ja lisäksi mukaan tulee edustus myös ulkomailla vaikuttavista uskovaisten järjestöistä, uskon mukaan tulevan tarpeeksi luotettavia ja Pyhältä Hengeltä vaikutettuja sydämen uskovaisia, että asia on kaikin puolin luotettavasti keskusteltavissa ja muutoinkin käsiteltävissä. Näin on ennenkin menetelty ja niin on mahdollista menetellä muulloinkin.

Apostolien kokous aikanaan Jerusalemissa ei ollut niinkään laajalta alueelta koolle saatu, vaikka varmaan siellä oli edustus monista sen ajan uskovaisten seurakunnista. Kuitenkin siinä kokouksessa ratkaistiin uskomme kannalta erittäin keskeinen asia, eli annettiin niin sanottu lain kolmatta käyttöä koskeva julistus.

Yksittäisten uskoa tunnustavan asiaa ei yleensä käsitellä muissa, kuin omassa paikallisessa seurakunnassa, mutta ei sekään aivan kiellettyä ole, varsinkin asian yleisemmät piirteet joudutaan joskus käsittelemään laajemminkin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jaakko » 07 Marras 2007, 09:57

Blastuksen kysymykset ovat omallakin kohdalla koettuja. Olen iloinen, että tällä palstalla asioista puhuminen on yleensä pysynyt myös kiihkottomana. Suomi24:lla tällaiset keskustelut olisivat jo aikaa sitten saaneet niin paljon sellaista kommentointia, että katse olisi kääntynyt pois keskustelusta. "Lammas olisi paennut sutta".

Pointtini on nyt siis se, että kuka sanoo viimeisen sanan lopulta siihen, tekikö tuo sidottu syntiä vai ei?


Nostin esiin vain tämän. Itse olen tämänkaltaisen kysymyksen äärellä joutunut vain toteamaan (veljien saarnojen kautta), että tässä tullaan todella alueelle, mitä tarkoittaa elävä usko ja uskosta eläminen. Tähän liittyy uskonkuuliaisuus.

Kun me katsomme Paavalia, hän eli tietämättään epäuskossa. Hän oli hyvin kiivas farisealaisuudessa ja kaikessa lain noudattamisessa. Hän raateli Jumalan seurakuntaa tietämättään, epäuskossa. Jumalan armosta Paavali sai kuitenkin parannuksen armon. Ihmismielessä oli siis hyvin epäoikeudenmukaista se, että vainoojasta tulikin valittu sota-ase, joka myöhemmin tuli laajalti hyvin rakkaaksi niidenkin keskellä, jotka häntä pelkäsivät.

Jos Jumalan armo on tällaista jumalatonta kohtaan, mitä se sitten on omia lapsia kohtaan? Jumala on itse (mm.Paavalille) todennut, tyydy minun armooni! Tätä se juuri on myös tällaisen kysymyksen äärellä, joka alussa tuli esiin. Me siis saatamme joutua tilanteeseen, jossa omalta puolelta joudumme toteamaan itsemme aivan neuvottomiksi ja ymmärtämättömiksi. Koemme hätäilevän lapsen osaa. Kuitenkin Jumala on luvannut paljon omilleen ja Hän pitää lupauksensa. Neuvottomuuden, ymmärtämättömyyden ja kaiken hätäilyn keskellä kaikuu monet rukoukset ja huokaukset Jumalan puoleen. Henki huutaa puolestamme "Abba! Isä!". Kun Jumala on luvannut kuulla meitä, me saamme turvallisesti luottaa Hänen johdatukseensa.

Edellä esitetyn kysymyksen kaltaisia on omalla kohdallanikin noussut mieleen useita, elämän aikana. Niitä voi sitten jatkaa lähes aina niin pitkälle, että tulee seinä eteen. Joutuu tilanteeseen, että tulee mieleen, että itse joutuu nyt ratkaisun tekemään. Että kysyttäisiin omaa ymmärrystä. Ihmismieli, lihan ja veren vaikutuksesta sekä sielunvihollisen kavalien juonien alla, tekisi ratkaisut aina siten, että meillä ihmisinä olisi hyvä ja mukava olla. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että Jumalan tahdon mukainen elämä toisi mukanaan vain kurjuutta ja kärsimystä. Taitamaton olen asiaa enempää "valottamanaan".

Taavetti toi jo esille sen, miten on hyvä toimia edellä mainitussa tilanteessa. Kysytään kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja uskonkuuliaisuutta. Se ei ole helppoa tämän savimajan kantajana. Omalla kohdallani on ollut tilanteita, jotka ovat jopa kuukausia vaivanneet ja sydämen rauha ei ole saanut olla vapaan Jumalan lapsen rauhaa.

Ja se, mistä alussa kirjoitin, on myös vahva todiste siitä, että Jumala ei hylkää, vaikka matkaan tulisi mutkiakin. Eli neuvottomuuden ja avuttomuuden keskellä lähtisi kulkemaan väärään suuntaan (esim.tällaisen hoidon myötä). Se pitää aina muistaa, että olemme armosta uskomassa. (Ei myöskään riitä, että kulkee Jumalan kansan mukana ts. on niin sanottu tapakristitty, mutta ei elä itse uskosta.) Eksytystä on paljon viimeisinä aikoina, mutta Jumalan lasten tuntomerkit eivät koskaan katoa. Se, rakkaus, joka vuotaa Isästä ja tuo mukanaan hyviä hedelmiä Hänen lapsissaan, se näkyy ja hoivaa meitä. Silloin me tiedämme, että olemme oikeassa matkasaatossa. Muistan kuulleeni vanhojen kertomuksia siitä, kuinka olivat ajautuneet väärään laumaan hajaannuksen myötä. Jumala kuitenkin heidät ohjasi takaisin aikanaan.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Marras 2007, 10:11

blastus kirjoitti:kirkkolain nojalla kauan sitten järjestettyjä tapahtumia, joissa seurakuntaan kuuluviksi katsotuilta on edellytetty paikalle tuloa tilaisuuksiin, joissa erehtynyttä puhutellaan. Yksiselitteisen väärin toimittu tuon Matteuksen kohdan nojalla. Hieno esimerkki siitä, miten isokin seurakunta voi erehtyä ja raskaasti.


(Lihavointi by O.M.)

Olen eri mieltä tuosta lihavoidusta kohdasta. Raamattu toteaa, ettei seurakunnan tilaisuuksia saa laiminlyödä.

"Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan" (Hepr.10:27).

Vanha käännös: "Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän."

Jos ihminen toistuvasti katsoo ylön yhteisen seurakunnan, häntä siitä puhutellaan ja hän pakoilee puhutteluja, niin toiminnan jatkuessa pitkään voidaan ihmisen katsoa kieltäneen uskonsa teoillaan.

Kristuksen kirkkolain kokonaisuus:

Syntiä tekevä veli ja seurakunta

15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
19 "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.
20 Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."


Sitomista ei tuon kohdan perusteella voi tehdä puhuttelija plus 1-2 muuta, vaan siinä täytyy olla läsnä tai ainakin osallisena koko seurakunta (ottaen huomioon antiikin ajan kehnot viestintämahdollisuudet, seurakunnan on tässä yhteydessä tarkoitettava paikallisseurakuntaa). Sen sijaan päästön voi antaa vaikka yksi ainoa uskovainen. Uskon hedelmää on sitten se, jos synneistään seurakunnan sitomaksi joutunut ja yhden seurakuntalaisen (koko seurakunnan puolesta) synneistään päästämä haluaa korjata asioitaan samassa laajuudessa, missä on pahennusta aiheuttanut.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Marras 2007, 10:45

Yksittäisten uskoa tunnustavan asiaa ei yleensä käsitellä muissa, kuin omassa paikallisessa seurakunnassa, mutta ei sekään (laajempikaan käsittely )aivan kiellettyä ole, varsinkin asian yleisemmät piirteet joudutaan joskus käsittelemään laajemminkin.


Havaitsin edellisen viestini lopussa lauseen, joka voidaan helposti käsittää' väärinkin. Lisäsin lainauksen keskelle sulkuihin kaksi selittävää sanaa.

Sitten kysymys blastukselle:
Menen nyt pahan tapani mukaan hiukan sivuraiteille, mutta tästä tulee ihan väistämättä mieleen tuon kirkkolain nojalla kauan sitten järjestettyjä tapahtumia, joissa seurakuntaan kuuluviksi katsotuilta on edellytetty paikalle tuloa tilaisuuksiin, joissa erehtynyttä puhutellaan. Yksiselitteisen väärin toimittu tuon Matteuksen kohdan nojalla. Hieno esimerkki siitä, miten isokin seurakunta voi erehtyä ja raskaasti.


Voisit valottaa, miten mielestäsi mainitsemassasi tilanteessa olisi pitänyt toimia, eli miten olisi toiminut seurakunta, että voisit myöntää, ettei se ole erehtynyt?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Marras 2007, 15:13

Taavetti kirjoitti:Voisit valottaa, miten mielestäsi mainitsemassasi tilanteessa olisi pitänyt toimia, eli miten olisi toiminut seurakunta, että voisit myöntää, ettei se ole erehtynyt?


Luther sanoi Wormsin valtiopäivillä erään helmen Lutherin lausahdusten joukossa: "Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään."

Jos siis seurakunta saa vakuuttuneeksi Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä, niin asian pitäisi olla selvä? Paitsi tietysti sellaiselle, joka ei itse halua raamattua avata, vaan luottaa tässä asiassa pelkästään muihin. Silloin tilanne kyllä mutkistuu ja väärin sidottu voidaan saada uskomaan lähes mitä tahansa.

O.M kirjoitti:Jos ihminen toistuvasti katsoo ylön yhteisen seurakunnan, häntä siitä puhutellaan ja hän pakoilee puhutteluja, niin toiminnan jatkuessa pitkään voidaan ihmisen katsoa kieltäneen uskonsa teoillaan.


Sanoin tuolla aikaisemmin vähän epäselvästi mitä tarkoitin.. siis en tarkoittanut tämän puhuteltavan laiminlyöntejä, vaan tarkoitin sellaisten seurakuntalaisten velvoittamista mukaan asian puimiseen, jota asia ei millään tavalla koske.

O.M kirjoitti:Sitomista ei tuon kohdan perusteella voi tehdä puhuttelija plus 1-2 muuta, vaan siinä täytyy olla läsnä tai ainakin osallisena koko seurakunta (ottaen huomioon antiikin ajan kehnot viestintämahdollisuudet, seurakunnan on tässä yhteydessä tarkoitettava paikallisseurakuntaa).


Jeesus nimenomaisesti sanoo tuon raamatunkohdan lopuksi, että missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään, siellä hän on heidän keskellään. Seurakunnan ei tarvitse olla sen suurempi. Mutta koska Jeesus sen tuossa kolmantena vaihtoehtona mainitsee, niin tokihan hän sillä varmaan tarkoitti jotain laajempaa kuin niitä kahta tai kolmea.

Sitomisen tekemisestä saa tosin sen kuvan, että se olisi jotain aktiivista toimintaa, vaikka tosiasiassahan Jeesus tuossa sanoo, että jos hän ei tottele, niin pidä pakanana ja publikaanina.

Jaakko kirjoitti:Joutuu tilanteeseen, että tulee mieleen, että itse joutuu nyt ratkaisun tekemään. Että kysyttäisiin omaa ymmärrystä. Ihmismieli, lihan ja veren vaikutuksesta sekä sielunvihollisen kavalien juonien alla, tekisi ratkaisut aina siten, että meillä ihmisinä olisi hyvä ja mukava olla.


1. Joh. 2:20 Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto.
2. Piet. 1:5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa

Raamattuhan opettaa nimenomaan siihen, että uskovaisen ihmisen omatunto olisi niin perusteellisesti valaistu, että hän itse ymmärtää, mikä on totta ja oikein. Jokainenhan joutuu lopulta tekemään tilin itsestään eikä silloin auta selitellä, että näin minulle opetettiin tai näin muutkin tekivät?

Pietari jatkaa tuossa kirjeessään luetellen erilaisia avuja ja kirjoittaa lopuksi näin:

2. Piet. 1:8 Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.
9 Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.
10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Jaakko » 07 Marras 2007, 15:34

En ehdi vastata omalta osaltani, mutta tyydyn toteamaan näin aluksi, että taidat tuossa hiukan sekoittaa asioita.,.....Ehkä myöhemmin lisää.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Marras 2007, 16:13

blastus kirjoitti:Sanoin tuolla aikaisemmin vähän epäselvästi mitä tarkoitin.. siis en tarkoittanut tämän puhuteltavan laiminlyöntejä, vaan tarkoitin sellaisten seurakuntalaisten velvoittamista mukaan asian puimiseen, jota asia ei millään tavalla koske.


Jos veli tekee syntiä, häntä tulisi puhutella, vaikka kyse ei olisi rikkomuksesta itseä vastaan. Synninteko on parempi käännös kuin vanhan käännöksen "jos veljesi rikkoo sinua vastaan", koska Paavali luettelee esimerkkeinä sellaisiakin asioita (juopottelu), jotka eivät suoranaisesti ole rikkomuksia ketään vastaan.

1. Kor.5:
"11 Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;
12 Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
13 Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne."


blastus kirjoitti:Jeesus nimenomaisesti sanoo tuon raamatunkohdan lopuksi, että missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään, siellä hän on heidän keskellään. Seurakunnan ei tarvitse olla sen suurempi. Mutta koska Jeesus sen tuossa kolmantena vaihtoehtona mainitsee, niin tokihan hän sillä varmaan tarkoitti jotain laajempaa kuin niitä kahta tai kolmea.


Toki seurakunta on läsnä sielläkin, missä 2-3 uskovaista kokoontuu Jeesuksen nimeen. Asiayhteys kuitenkin osoittaa, kuten kirjoitat, että sitomiseen oikeutettu seurakunta ei tarkoita 2-3 hänen nimiinsä kokoontuvaa, vaan laajempaa kokonaisuutta eli paikallisseurakuntaa.

blastus kirjoitti:Sitomisen tekemisestä saa tosin sen kuvan, että se olisi jotain aktiivista toimintaa, vaikka tosiasiassahan Jeesus tuossa sanoo, että jos hän ei tottele, niin pidä pakanana ja publikaanina.


Periaatteessa Jumala on se, joka ihmisten välityksellä toimii, mutta mielestäni sitomisprosessissa on sen verran aktiivisiakin elementtejä, että Paavali kehottaa ajamaan pahan pois tyköään (=seurakunnasta) ja toteaa itsekin jättäneensä saatanan haltuun kaksi katumatonta.

1. Tim.1:
"19 Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20 Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta."


Heprealaisapostoli varoittelee karvaista juurista, koska yksikin sellainen saastuttaa monet.

"Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi" (Hepr.12:15).

En näillä kirjoituksillani tarkoita sanoa, että veljien ja sisarten tekemisiä tulisi vahdata ja kyylätä sekä heti olla aktiivisesti puuttumassa joka asiaan, mutta huolta voi ja tulee kantaa, jos havaitsee jotain outoa käyttäytymisessä. Salassa tapahtuvaan synnissä elämiseen ei voi puuttua. Voi vain kysellä, että onko kaikki hyvin, mutta jos puhuteltava haluaa asiansa pitää salassa, sille ei voi mitään.

"Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkein seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee" (Hepr.13:4).

Ajan lopulla Jumalan valtakunnan verkoista nousee myös salasyntisiä. Ei niitä, jotka ovat aina halunneet lukuisista lankeemuksistaan huolimattakin synnin panna pois, vaan niitä, jotka ovat hyväksyneet synnin luvallisuuden.

Matt.13:
"47 Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.
48 Kuin se täyteen tuli, vetivät he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heittivät pois.
49 Näin on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menevät ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskeltä,
50 Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys."


On tietysti hyvä, jos haluaa koetella opetukset Raamatulla. Kyllä Kristuksen kirkkolain periaate on mielestäni ehdottomasti oikea ja raamatullinen vl:suudessa. Voi olla, että sitä on joskus kaikesta huolimatta käytetty myös väärin, mutta en tunne juurikaan yksittäistapauksia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Marras 2007, 17:13

O.M kirjoitti:Periaatteessa Jumala on se, joka ihmisten välityksellä toimii, mutta mielestäni sitomisprosessissa on sen verran aktiivisiakin elementtejä, että Paavali kehottaa ajamaan pahan pois tyköään


Matt. 11:18 Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki.'
19 Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!"

Kun Jeesus käskee pitää pakanana ja publikaanina, niin hän varmasti tarkoittaa sitä omasta näkökulmastaan, ei fariseusten. Tämä siis tarkennuksena tuohon Paavalin tekstiin.

O.M kirjoitti:Voi olla, että sitä on joskus kaikesta huolimatta käytetty myös väärin, mutta en tunne juurikaan yksittäistapauksia.


Itsekään en tunne yksittäistapauksia. Viittasin tässä niihin, joista olen muualta (enkä todellakaan mistään suomi24:ltä) kuullut, että joihinkin tuollaisiin väärinkäyttötilaisuuksiin olisi ollut nimenomainen velvoite tulla paikalle niidenkin, jotka eivät ehkä olisi halunneet. Ja tämä ei ole oikein.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Jaakko » 08 Marras 2007, 10:11

Raamattuhan opettaa nimenomaan siihen, että uskovaisen ihmisen omatunto olisi niin perusteellisesti valaistu, että hän itse ymmärtää, mikä on totta ja oikein.


Tämä on asia, joka on yhtenä merkittävänä tekijänä synnyttänyt eriseurojakin. Ja jos ei jatkossakin synnytä, se tuo ainakin joidenkin kohdalle murheellisen kohtalon. Oma omatunto ajaa seurakunnan ymmärryksen edelle.

Se on todella totta, että me seuraamme omatuntomme ääntä. Niin sen pitää ollakin. Jumalan lapsilla on merkittävimpänä erona jumalattomiin se, että omatuntoa hoitaa Pyhä Henki. Pyhä Henki on kotiopettajana. Me olemme myös kaksiosaisia. Uskonvanhurskaudesta huolimatta kannamme
osanamme turmeltunutta osaamme, savimajaamme. Joudumme jatkuvasti taistelemaan 3-liittoista vihollista vastaan. Synti niin helposti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi. Tällöin myöskään Isän kasvot eivät näy niin kirkkaana. Emme siis turhaan rukoile "kirkasta meille kasvosi". Isä kirkastaa meille kasvojaa pyhässä sanassaan, elävässä evankeliumissa, jonka ydin on syntienanteeksiantamus. Tälllöin se Pyhän Hengen vaikutus saa näkyä meissä voimallisena. Tätä armohoivaa me saamme erityisesti Jumalan lasten yhteisissä kokoontumisissa, jossa olemme tulleet Jumalan sanan äärelle. Seurakuntaäiti antaa meille armohoivaa, sitä ydinrasvaa, josta kumpuaa iankaikkisen elämän toivo ja ilo.

Me emme siis selviä ilman Jumalan valtakuntaa. Omatuntomme saattaa aivan paatuakin synnin seurauksena. Me emme silloin kuule Jumalan ääntä meissä selkeänä ja tarvitsemme pesumaljaa, jolla omatuntomme voidaan puhdistaa kaikesta matkan liasta.

Kun Kristuksen ruumis on seurakunta, on Kristuksen yhteydessä eläminen myös seurakunnan yhteydessä elämistä. Ei ole varaa ylönkatsoa sisaria ja veljiä. Tätä Paavali ja itse Jeesuskin opetti.

On harhaanjohtavasti puhuttu nettipalstoilla, että olisi olemassa jokin seurakunnan omatunto, joka menee meidän oman omatuntomme edelle. Asia viedään silloin sellaisen sanakikkailun maastoon, josta ei ole ulospääsyä. Siksi en itsekään asiasta kirjoita enempää. Totea kuin vanha saarnaajaveli, että se pitää uskoa ja näin me uskomme, opetamme ja näin me olemme aina uskoneet ja opettaneet: seurakunnan ymmärrys ja hoiva hoitaa meidän omaatuntoamme.

On kuulunut viestejä, että paikallinen seurakunta on vikaan joutunut ja vain yksi saanut säilyä uskomassa. Tällainenkaan ei ole mitenkään ristiriidassa edellä kuvatun kanssa. Tätä Taavetti kirkastikin toisessa yhteydessä, kun hän puhui asioiden laajemmasta käsittelystä / keskustelusta. Tätäkään ei välttämättä tarvitse tapahtua. Jumala voi todella varjella yksittäisenkin ihmisen. Näin tapahtui Raamatussakin. Se pitää aina muistaa, että tämä on Jumalan suurta armoa tämä uskomisen lahja. Kaikenlainen filosofinen jaarittelu vie lopulta vain turmioon.

Tässä nousee vielä mieleeni veljemme Lohen alustus omastatunnosta, jota on nettipalstoilta viljelty ja analysoitu ja kaikennäköistä sen pohjalta kirjoitettu. Ja valitettavan paljon juuri korostaen omaa omatuntoa. Seppo-veli kyllä alustuksessa myös korosti omaa omaatuntoa, mutta toisessa valossa kuin monet ovat sen ymmärtäneet.

Sitten tuohon Raamatun paikkaan.

1. Joh. 2:20 Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto.


Kun lukee sen koko luvun tai oikeastaan koko Johanneksen kirjeen, saa aivan liikkutuneena ihastella Johanneksen kaunista kuvaa Kristuksen tuntemisesta. Hän ihastelee Jumalan valtakunnan olemusta, jota he ovat saaneet oppia tuntemaan Kristuksessa. Näin se on tänäkin päivänä.

Tässä yhteydessä hän puhuu, että kaikilla on tieto ja se todella on totta jokaisen sellaisen kohdalla, joka on Kristuksen ruumiin osallisuudessa. Tieto on juuri sitä, mitä mekin olemme saaneet oppia, kun olemme saaneet juurtua Jumalan valtakuntaan. Se ei ole siis tietoa niin kuin maailmassa sanotaan ja jota voidaan ammentaa oppikirjoista lukemalla vaan tämä tieto liittyy olennaisesti myös uskoon. Uskon kautta me ymmärrämme ja tiedämme, että Kristus oli Jumalan Poika ja Hän sovitti syntimme. Me opimme joka päivä tuntemaan lisää Kristusta. Meille karttuu tietoa, jonka Pyhä Henki saa vaikuttaa elämässämme.

Puhtaasti tietona kyse on siitä, että Jeesus on elänyt ja ollut puuseppä Joosefin poika ja että Jeesus oli eläessään merkittävä ja vaikuttava opettaja. Tällaisesta "oppikirjatiedosta" ei siis ole kysymys Johanneksen puhumassa tiedossa. Vaan tällainen tieto yhdistyy siihen uskoon ja uskon ymmärrykseen, jonka Jumala on meille lahjoittanut. Tätä tietoa ja ymmärrystä vaalitaan puhtaassa ja loukkaamattomassa omassatunnossa. Ja omantunnon hoivaa me saamme elävästä evankeliumista, jota Jumalan valtakunnasta saarnataan.

Toisaalla Raamatussa kyllä osoitetaan, että tietomme on vajavaista ja näin se on myös koettukin aina kristillisyydessämme. Kerran koittaa kuitenkin päivä, kun vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa ja Herran kansa pääsee iankaikkisen sabatin lepoon.





Jokainenhan joutuu lopulta tekemään tilin itsestään eikä silloin auta selitellä, että näin minulle opetettiin tai näin muutkin tekivät?


Samaa mieltä ja siksi ei ole myöskään turhaan sanottu esim.puhujaveljille vakavia varoituksen sanoja, jotta he pysyisivät Kristuksen opissa. Ennenkaikkea eläisivät itse uskosta ja silloin myös se sananpalvelijan tehtäväkin saa juuri sen siunauksen, jonka Jumala on omilleen luvannut.

Tässä on muuten taas kysymys samaan sarjaan kuin se, että kuka lopulta sanoo, kuka on oikeassa esim.noissa hoitokokousasioissa. Tarvitaan lujaa luottamusta ja uskoa siihen, että Jumala ei omiaan hylkää. Asiat kirkastuvat lopulta aina sen jälkeen, mikä on Jumalan tahto. Ihmisinä me saatamme jäädä hyvin ymmärtämättömän paikalle, mutta Jumalan rauhaa rinnassa omistavana jaksaa kuitenkin luottaa Hänen johdatukseensa ja katsoa kohti kunnian päämäärää.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Marras 2007, 10:31

blastus kirjoitti:Raamattuhan opettaa nimenomaan siihen, että uskovaisen ihmisen omatunto olisi niin perusteellisesti valaistu, että hän itse ymmärtää, mikä on totta ja oikein.


Tuo ei täysin pidä paikkaansa. Jos pitäisi, uskovainen ihminen ei voisi paatua synnin petoksen kautta. Kyse olisi lankeamattomuusopista, jolle ei ole raamatullista perustaa.

Hepr. 3:
"12 Katsokaat, rakkaat veljet, ettei teissä joskus olisi kelläkään paha, uskotoin sydän, joka elävästä Jumalasta luopuis,
13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi.
14 Sillä me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme,
15 Kuin sanotaan: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä; niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui."


Kysymys on siitä, että Jumala puhuu uskovaisillekin paitsi omassatunnossa, myös toisten uskovaisten ihmisten välityksellä. Heprealaisapostoli toteaakin, että uskovaiset ovat toisilleen parhaimmassa tapauksessa enkeleitä.

Hepr. 13:
"1 Pysykäät vahvana veljellisessä rakkaudessa.
2 Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet."
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 08 Marras 2007, 10:56, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Marras 2007, 10:52

Itsekään en tunne yksittäistapauksia. Viittasin tässä niihin, joista olen muualta (enkä todellakaan mistään suomi24:ltä) kuullut, että joihinkin tuollaisiin väärinkäyttötilaisuuksiin olisi ollut nimenomainen velvoite tulla paikalle niidenkin, jotka eivät ehkä olisi halunneet. Ja tämä ei ole oikein.

On useitakin perusteluja joskus jopa 'vaatia' näennäisesti asiaan kuulumattomiakin mukaan keskusteluun. Ensiksikin, kun on kyse seurakunnan kokonaisuudesta, olkoon se paikallinen tai laajempi yhteinen seurakunta, ei kukaan siihen seurakuntaan jäsenenä kuuluva ole sivullinen mistään seurakunnan toimintaan liittyvästä asiasta. Vaikka ei muuten olisi asian osainen, on kuitenkin seurakunnan jäsenyyden perusteella. Jokaisen seurakunnan jäsenen mielipide on tärkeä, kun halutaan hahmottaa kokonaisuutta.

Jos jollakin ei ole halua lähteä mukaan, hän tyytyköön paikalla olleiden keskustelun tulokseen. Samaa on sanottava heistäkin, joilla on todellinen este päästä mukaan, mutta heillä säilyy silti mahdollisuus saada tietoa ja saada äänensä kuuluville myöhemminkin.
Paikalla oleminen on tärkeää ainakin siksi, että voi seurata miten asiaa on käsitelty, onko järjestys ollut oikea ja Raamatun mukainen. Silloin ei ole pelkästään usein epämääräistenkin kuulopuheiden varassa. Paikalla olo on myös tärkeää, että uskovaisten koolla ollessamme olemme samalla ikään kuin peilin edessä. Sen lisäksi mitä yleisesti saarnataan ja keskustellaan, voimme asetella itse itseämme tarkkaillen katsomaan, vieläkö Jumalan lapsen tuntomerkit edes aavistuksen verran minussa näkyvät. Jos näkyy hiukankin likaa kasvoissa tai muualla, on silloin myös pesupaikka lähellä ja ilmapiiri yleensä otollinen puhdistautumiseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Marras 2007, 10:55

blastus kirjoitti:Kun Jeesus käskee pitää pakanana ja publikaanina, niin hän varmasti tarkoittaa sitä omasta näkökulmastaan, ei fariseusten. Tämä siis tarkennuksena tuohon Paavalin tekstiin.


Omasta näkökulmastaanpa hyvinkin. Kristus itse arvostelee seurakunnan vanhimpia siitä, että he sallivat joidenkin seurakuntalaisten yllyttää esimerkillään toisia seurakuntalaisia epäjumalan uhrilihaan syömiseen (siihen samaan asiaan, josta Paavali sanoo, ettei se sinällään ole synti). Moitteen saa sekä Pergamonin että Tyatiran seurakunnan enkelit.

Ilm. 2:
"14 Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä.
- -
20 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa."


blastus kirjoitti:Itsekään en tunne yksittäistapauksia. Viittasin tässä niihin, joista olen muualta (enkä todellakaan mistään suomi24:ltä) kuullut, että joihinkin tuollaisiin väärinkäyttötilaisuuksiin olisi ollut nimenomainen velvoite tulla paikalle niidenkin, jotka eivät ehkä olisi halunneet. Ja tämä ei ole oikein.


Raamattu toteaa, ettei seurakunnan yhteisiä kokouksia saa lyödä laimin. En tosin näe erityistä perustetta, minkä vuoksi hoitokokouksessa pitäisi olla paikalla koko seurakunta (varsinkin, kun siionit ovat nykyään niin suuria).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Marras 2007, 10:59

Tuli mieleen, kun on sitomiseen oikeutetun seurakunnan koosta ollut keskustelua, että aivan selvissä tapauksissa sen sitomisen voinee yksikin uskovainen ilmoittaa, mutta sen ilmoituksen tulee olla yhtäpitävä seurakunnan käsityksen kanssa. Muistui mieleen tapaus Vanhan liiton ajalta, miten Samuel profeetta ilmoitti kuningas Saulille:

1. Samuelin kirja 15
19 Miksi et kuullut Herran ääntä? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin Herran silmäin edessä?
20 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen kuitenkin kuullut Herran äänen ja olen vaeltanut sitä tietä, kuin Herra minun lähetti: minä olen tuonut tänne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset.
21 Mutta väki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa Herralle sinun Jumalalles.
22 Mutta Samuel sanoi: kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
23 Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus: ettäs siis olet hyljännyt Herran sanan, on hän sinun myös hyljännyt, ettei sinun silleen pidä kuningasna oleman.
24 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen syntiä tehnyt rikkoissani Herran käskyn ja sinun sanas; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän äänensä.
25 Anna siis nyt minulle tämä synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, että minä kumartaisin ja rukoilisin Herraa.
26 Samuel sanoi Saulille: en minä palaja sinun kanssas; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös sinun hyljännyt, niin ettei sinun pidä oleman Israelin kuninkaana.
27 Kuin Samuel käänsi itsensä menemään pois, otti hän hänen hameensa liepeestä kiinni, ja se repesi.

En ehdi katsomaan, miten tuo on uusimmassa käännöksessä, mutta katsokaa itse.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Marras 2007, 11:06

Raamattu toteaa, ettei seurakunnan yhteisiä kokouksia saa lyödä laimin. En tosin näe erityistä perustetta, minkä vuoksi hoitokokouksessa pitäisi olla paikalla koko seurakunta (varsinkin, kun siionit ovat nykyään niin suuria).

Ei se suuressa Siionissa taida olla mahdollista koskaan, kun ei tahdo onnistua pienemmissäkään. Tärkeää on kuitenkin, että tieto keskuteluista ja päätösten perustelut saatetaan myös pois olleiden tietoon sopivaksi katsotulla tavalla ja soveliaassa laajuudessa.

Seurakunta on kuitenkin koolla silloin, kun se on yleisellä ilmoituksella koolle kutsuttu. Joidenkin pois jäänti ei vähennä seurakunnan arvovaltaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jaakko » 08 Marras 2007, 12:13

Salomo pyytelee:

Anna sentähden palvelialles ymmärtäväinen sydän tuomita kansaas ja erottaa pahaa ja hyvää; sillä kuka taitaa tätä sinun suurta kansaas tuomita? Ja tämä puhe kelpasi Herralle, että Salomo tätä anoi. Ja Herra sanoi hänelle: ettäs tätä anoit, ja et anonut sinulles pitkää ikää, etkä anonut sinulles rikkautta, ja et anonut vihamiestes sieluja, vaan anoit sinulles tietoa ymmärtää oikeutta; Katso, minä olen tehnyt sinun sanais jälkeen: katso, minä olen antanut sinulle tietäväisen ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistas ollut ole sinun edelläs eikä myös pidä tuleman sinun jälkees



Samainen Salomo sai kokea myös tämän:

"Ja kunigas Salomo rakasti monta muukalaista vaimoa, Pharaon tytärtä, ja Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zidonilaisia ja Hetiläisiä, Niistä kansoista, joista Herra Israelin lapsille sanonut oli: älkäät menkö heidän tykönsä, eikä hekään tulko teidän tykönne; sillä he kääntävät totisesti teidän sydämenne jumalainsa perään. Näihin suostui Salomo, rakastamaan heitä. Ja hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista emäntää ja kolmesataa jalkavaimoa; ja hänen vaimonsa käänsivät pois hänen sydämensä. Kuin Salomo vanheni, käänsivät hänen emäntänsä hänen sydämensä vierasten jumalain perään, niin ettei hänen sydämensä ollut täydellinen Herran Jumalansa kanssa, niinkuin Davidin hänen isänsä sydän. Ja niin vaelsi Salomo Astarotin Zidonilaisten jumalan perään, ja Milkomin Ammonilaisten kauheuden perään. Ja Salomo teki pahaa Herran edessä, ja ei seurannut Herraa täydellisesti, niinkuin hänen isänsä David. Silloin rakensi Salomo korkeuden Kamokselle, Moabilaisten kauhistukselle, sille vuorelle, joka on Jerusalemin edessä, ja Molokille Ammonilaisten kauhistukselle. Niin teki Salomo kaikille muukalaisille emännillensä, jotka jumalillensa suitsuttivat ja uhrasivat. Ja Herra vihastui Salomon päälle, että hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta Israelin Jumalasta, joka hänelle kahdesti ilmaantunut oli. Ja häntä näistä kieltänyt oli, ettei hänen pitänyt vaeltaman vierasten jumalain perään; ja ei kuitenkaan pitänyt, mitä Herra hänelle käskenyt oli. Sanoi siis Herra Salomolle: että se on tapahtunut sinulta, ja et sinä pitänyt minun liittoani ja minun käskyjäni, jotka minä sinulle käskin; niin minä totisesti repäisen valtakunnan sinulta, ja annan sen palvelialles."



Kyllä uskovaisissa ilmenee aivan varmasti erilaisuutta siinä, mitä meidän omatuntomme sanoo kunkin kohdalla. Se on uskoon liittyvää taistelua meidän jokaisen kohdalla ja osoittaa meille vajavuutemme omalta puoleltamme. Ei ole turhaan sanottu pyrkimisestä yksimielisyyteen ja kaikin tavoin rakkautta vaalimaan. Kunnioittamaan toinen toistamme ja kaikessa pyrkiä ajattelemaan niin omaa kuin toisen parasta. Tällainen Kristuksen mieli, palvelevan mieli saa todella aikaan sen, että vahva ei ylönkatso heikompaa ja heikolla ei ole oikeutta tuomita vahvempaa. Tämä palvelumieli avaa sitävastoin eteemme näkymät, että me todella tarvitsemme toinen toistamme tällä korven matkalla. Haluamme tukea toinen toistamme. On asioita, joissa kysymme aivan oikeutetusti, onko tässä jotain väärää? Mutta vielä enempi me tahdomme katsella asiaa siitä uskonnäkökulmasta, että saamme yhteisessä rakkaudessa matkaa tehdä. En ole koskaan huomannut, että olisi joutunut luopumaan jostakin oikeasti tärkeästä uskon/heikon veljen vuoksi. Päinvastoin monet asiat menettävät merkityksensä, kun Jumalan armohoiva saa olla läsnä.

Onhan tässä vaarana se paljon puhuttu oikea laitakin (lakihenkisyys), mutta siitä on niin paljon netissä kirjoiteltu, että siitä kirjoittaminen helposti kääntäisi asian näkemään vain sellaisena.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa