Todistus:

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Tammi 2007, 19:17

Se ongelmahan tässä kristillisyyden kasvussa ja suurissa ry:issä on, että seuroissa voi helpommin jäädä syrjään, olla ikään kuin anonyymi ilman naamioita. Pienissä ry:issä kaikki ovat tuttuja keskenään.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 12 Tammi 2007, 23:44

Minä ajattelen, että usko on Jumalan työtä minussa. Kaipaan myös samoin uskovien Jumalan lasten joukkoon. En enää halua kuunnella muuta opetusta tai lukea toisen hengellisyyden kirjallisuutta. Kirkossa käyn, kun virret on ihania, ja ehtoolisellakin tykkään välillä käydä.

Maailmassa on minunkin kuitenkin elettävä, ja jotenkin hienotunteisesti omasta uskosta kerrottava, eikä se ole helppoa. Kokemusta on, että oikeastaan kukaan epäuskoinen ei voi käsittää tätä uskoa.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Emka » 17 Tammi 2007, 23:49

Oli taas keitaita erämaassa,kun oli kahtena iltana Lähetysseurat Ry:mme alueella. Puhujat olivat Keskisuomesta. Eilen ja täänään oli seuroissa paljon väkeä, vaikka olivat arki iltoina ja lapsilla ja nuorilla kouluunmeno aamut edessä.

Puhujat ihasteli sitä että nuoria ja lapsia oli runsaasti mukana, ja lasten kirkkaat äänet kuuluivat virsiä veisatessa. Muutenkin on hienoa,että puhujat huomioivat heitä puheessaan, se jää lapsille ja nuorille mieleen.

Itsekin sai virvoittua sanan ääressä, eikä ole pelkästään nettiseurojen varassa. Joulutauon jälkeen ei ole varsinainen seuratoiminta vielä kunnolla päässyt vauhtiin.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron