O.M kirjoitti:Minusta tuntuu, Puatti, että saatat vähän sotkea tunnon heräämisen ja parannuksen keskenään. Ulkopuolella Jumalan valtakunnan on tosiaan paljon ihmisiä, jotka elävät heränneellä tunnolla ja jotka kuuluvat Jumalan valittuihin, koska Jumala heidät suuressa armossaan vielä johdattaa tähän ainoaan lammashuoneeseen. Jos he kuitenkin kuolisivat ennen parannusta, he kuolisivat epäuskossa ja ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.
Paljon mahdollista, että sekotan asioita...
Mutta näin, kuten kirjoitat, oli ajatukseni.
O.M kirjoitti:Näkyvän seurakunnan ulkopuolella saattaa vaeltaa joitakin ihmisiä, jotka ovat saaneet esim. uskovaisen papin radiohartaudesta kuulla Hengen eläväksi tekemän evankeliumin ja uskoneet sen. He ovat uskomassa, heidät Hyvä Paimen on luvannut saattaa tähän yhteen lammashuoneeseen. Ehkä tarkoitit heitä.
Kyllä, heitäkin tarkoitin. Sekä sitten vielä niitä, jotka elävät heränneellä tunnolla, eivät ole vielä saaneet kuulla evankeliumia (eivätkä siis vielä ole oikeita uskovaisia), mutta etsivät Jumalaa. He eivät elä ja usko kaikessa niin kuin väärät uskovat opettavat. Itselläni ainakin sellainen aika kesti kauan, kun en enää ymmärtänyt asioita samoin kuten esim. kirkko opettaa. Lestadiolaisista olin kuullut jonkin verran, mutta en tiennyt tarkkaan miten hekään uskovat. Minusta tuntuu, että Jumala herätteli minua ja lähetti myös rinnalle kulkemaan ystävän, joka on vl, jolloin minä sain jonkinlaisen yhteyden uskovaisiin. Vaikka meni siinä kyllä vielä pitkä tovi, ennen kuin ymmärsin mistä tässä uskossa on todella kyse, miksi tämä on erilainen kuin muilla. Koska itselle on näin käynyt, niin vieläkin pidän siitä kiinni, ettei voi automaattisesti ajatella, että joku uskoo tietyllä tavalla siitä päätellen mihin hän kuuluu. Koska kun Jumala alkaa herätellä ja ihminen alkaa nähdä missä kohden hän on harhaan menossa, niin ei hän enää voi uskoa niin kuin muut siinä hengellisyydessä, jossa hän sattuu olemaan, oli se sitten joku kirkko tai herätysliike. Itse olen sellaisen uskonnollisen kasvatuksen saanut, joka meni esim. siinä harhaan, ettei siinä ole evankeliumi tarjolla samalla tavalla kuin vl:lla. Siinä ei siis saarnata toisille anteeksi syntejä yhtä voimallisesti, vaikka ei kielletäkään pyhän hengen pappeutta ja avainten valtaa. Ihmiset menevät papin, rippi-isän/äidin eli siulunhoitajan luo sen sijaan, että pyytäisivät evankeliumia toiselta uskovalta. (toivottavasti nyt ei ole taas käsitteet sekaisin, jos on niin koitetaan seuraavassa viestissä uudestaan, koittakaa olla kärsivällisiä minun kanssani...
) Sitten oli vielä nuo ulkoiset asiat, kuten teeveen katselu, musiikki, meikkaus, korvakorut, alkoholi ja sellaiset. Niistä ajatellaan vapaammin siinä hengellisyydessä kuin vl:t, paitsi minun kotonani, eli minun kotona saamaani uskoa ei voi päätellä sen mukaan mihin vanhempani kuuluvat.
O.M kirjoitti:Parannuksesta seuraavat kuitenkin aina parannuksen soveliaat hedelmät, sillä ei usko ole jouten. Jumala on säätänyt niin, että parannuksesta seuraa kaipuu pyhien yhteyteen, seurakunnan kokoontumisiin ym. Raamattu toteaa, että uskon ilman tekoja on kuollut usko. Jos siis ihminen väittää uskovansa kuten vl:t, mutta ei aktiivisesti hakeudu seurakuntayhteyteen, mikä on hedelmien puuttumisen syy? Haluaako ihminen silloin säilyttää syntielämän kuten tv:n kotinsa huonekaluna riettaine ohjelmatarjontineen, lihallisen musiikin, itsensä elämän ja kuoleman herrana jne. "Jokainen puu tunnetaan hedelmästänsä" (Luuk.6:44), opetti suuri mestarimme. Hengen hedelmä ei ole ruokkia lihaa. Joka on Hengestä syntynyt, on kuollut pois synnistä ja elää Kristuksessa, lihan töitä kuolettaen.
Niin, ei ulkopuolella varmasti voi olla jo parannuksen tehneitä, jotka uskoisivat samalla tavalla kuten vl:t. Itse ajattelen sen olevan jo mahdotonta senkin takia, että ei kukaan voi olla uskova yksinään. Kyllä hän tarvitsee toisia samoin uskovia rinnalleen. Saman suuntaista uskoa voi olla, kuten vl:lla, mutta en usko, että aivan samaa voi olla. Ympäristön tuoma paine jo vaikuttaa siihen, ettei se voi olla mahdollista, koska vl usko poikkeaa kuitenkin niin paljon nykyajan ihmisten uskosta ja käsityksistä. Ehkä se, ettei hakeudu toisten uskovien seuraan, jos haluaa uskoa samoin, johtuu paljon noista asioista, joita kirjoitit. Itselläni harvoin seuroissa käynti johtuu myös siitä, että ei ihan oikeasti pääse sinne tai sitten ujona ihmisenä pelottaa mennä sinne, koska en tunne siellä paljon ihmisiä ja olonsa tuntee ulkopuoliseksi, kun muilla on perheet ja tuttavat ja sukulaiset. Itsellä ei ole ketään, ei kukaan odota tulisinko minä sinne. Mutta haluaisin kyllä mennä ja pahalta tuntuu, jos ei pääse pitkään aikaan joko omasta tai jostain muusta syystä.