VL-FOORUMI

Maailmanhistoriassa on hyvin väärin käsitetty se asia, että Eeva luotiin Adamin kylkiluusta, ja että mies olkoon perheen pää ja vaimo olkoon miehelle alamainen. Yhtä paljon on miehen syytä olla vaimolleen alamainen.

Latinan emancipatio on tarkoittanut alunperin pojan julistamista täysivaltaiseksi kansalaiseksi, vapauttamista isän holhouksesta. Nykyisin emansipaatiolla tarkoitetaan kuitenkin nimenomaan naisten vapauttamista aviomiehen holhouksesta tai ylivallasta tai yleensä naisiin kohdistuvasta syrjinnästä.

Suomen maassa naisasialiike alkoi nousta 1880-luvulla. Naistaiteilijat olivat miehiin nähden heikommassa asemassa, ja kaikki naistaiteilijat, Helene Schjärfbeck muiden muassa, tunnustautuivat naisten asian eteenpäinviejiksi.

Naisten asian parantamisena nähtiin maassamme diakonissalaitoksen perustaminen 1800-luvulla, Helsingissä 1860-luvun suurten nälkävuosien aikana. Perustaja oli everstin leski Aurora Karamzin varallisuutensa turvin. Oulussa rouvasväenyhdistyksen, Fruntimmersföreningen i Uleåborg, ensimmäinen sihteeri oli Gustaf Erik Fogelholm. 1870-luvulla Fredrik Borg lahjoitti Oulun diakonissakodille sen ensimmäiset tilat. Muita perustajajäseniä olivat Wilhelm Lindstedt, K. A. Snellman sekä lehtorinrouvat Minken Kivekäs, Alma Rosendal ja Lydia Hällfors, ent. Wegelius, joka oli myöhemmin diakonissakodin johtajana toimineen pastori Uno Wegeliuksen äiti.

Myös islamilaisissa maissa on herännyt jo 1800-luvulla naisten vastustus hunnuttamista kohtaan, mitä pidetään naisen alistamisen osoituksena. Asiasta väitellyt FM Sylvia Elkaddioui sanoo, että islamilainen feminismi eroaa läntisestä feminismistä siinä, että muslimifeministien mielestä islam takaa naiselle ne oikeudet, jotka hän tarvitsee. Muslimifeministien mukaan koraanintulkinta on vääristänyt naiselle alunperin kuuluvaa asemaa islamilaisessa yhteiskunnassa.

Mielestäni nainen on tasa-arvoinen miehen kanssa. Eri asia on kuitenkin se, että nainen ja mies ovat luonnostaan erilaiset. Nainen voi vain synnyttää, jolloin äidinvaistot heräävät ellei niitä tukahduteta. Mies oli ennenkin metsästäjä ja hankki elannon, kun nainen hoiti kotia.

Monilta psyykkisiltä ominaisuuksiltaan mies ja nainen ovat kaiketi ympäristönsä muokkaamia. Myös perintötekijöillä on osuutensa.
Tasa-arvoisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että molempien sukupuolien ominaispiirteitä kunnioitetaan, oli ne sitten tyypillisiä miehelle tai naiselle.

Ei voi sanoa, että kaikki naiset ovat jonkunlaisia, tai miehet tietynlaisia. On kuitenkin väärin, jos tasa-arvon tai feminismin nimissä naisesta tehdään miesmäinen, tai päinvastoin. Kyllä miehet sopivat joihinkin ammatteihin paremmin kuin naiset, vaikka poikkeukset vahvistavat säännön tässäkin.

Nainen voi olla yhteiskunnallisesti osallistuva ja monessa mukana niinkuin mieskin, mutta ei hänen silti pidä naiseuttaan hävetä tai peittää. Tärkeintä on, että molemmat sukupuolet löytävät itsestään ne ominaisuudet, jotka Jumala on hänelle tarkoittanut ja luonut.

Ainoa asia, mitä en vielä täysin ymmärrä on se, ettei nainen voi olla pappina, kun pidän naisia yhtä älykkäinä ja ymmärtävinä kuin miehiä - mutta ehkä sekin minulle joskus vielä kirkastuu. Ja onhan miehillä usein kantavampi ääni, ja he ovat ehkä vakaampia, kun eivät synnytä.

Maarimi kirjoitti:Ainoa asia, mitä en vielä täysin ymmärrä on se, ettei nainen voi olla pappina, kun pidän naisia yhtä älykkäinä ja ymmärtävinä kuin miehiä - mutta ehkä sekin minulle joskus vielä kirkastuu. Ja onhan miehillä usein kantavampi ääni, ja he ovat ehkä vakaampia, kun eivät synnytä.

En minäkään sitä erityisemmin ymmärrä, mutta kun se on Raamatussa niin säädetty, niin olkoon. Jumala voisi esim. vanhurskauttaa ihmisen suoraan (kuten helluntailaisten mukaan muka tekee), mutta on Raamatussa säätänyt toisin, meidät hedelmää tekemään. Esim.

"Ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät, ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään" (Joh.15:16).
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt" (2.Kor.5:19).

Älykkyyseroja en ole ainakaan käytännön elämässä havainnut. Järjen painoarvossa eri ratkaisuissa eroja saattaa olla, mutta ei sekään ole yksiselitteisesti sukupuolisidonnainen asia. Itse luotan monissa asioissa järkeilyyn, mutta toisissa tunteeseen ja kolmansissa intuitioon.

Naisen asemasta seurakunnan kokoontumisissa sanotaan:

"33 sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa,
34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo." (1.Kor.14:33-34, 1992 käännös.)

Jos jae 33 "Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala" määrittää jaetta 34 "naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa", raamatunkohta tarkoittaa, että kyse on Jumalan säätämästä järjestyksestä. Hän olisi voinut säätää toisinkin, mutta on nähnyt kuitenkin hyväksi säätää näin. Hänen tahtonsa on meille salainen useissa asioissa, esim. jo mainitun armojärjestyksen sekä armovalitsemuksen kohdalla. Toisaalta naisen asema seurakunnan kokoontumisissa ei poikkea hirveästi suurimmasta osasta miehiä, joita ei ole asetettu sananpalvelijan tehtävään.

Paavalin perusteista olen ymmärtänyt, että naisen rooli seurakunnassa määräytyy siltä pohjalta, mikä on miehen, naisen ja lasten asema perheessä. Siitä voisi kirjoittaa kokonaan oman viestin. Raamatun mukaan mies on perheen pää velvollisuuksineen, valtoineen ja vastuineen, mutta kuitenkin samalla kaikille lähimmäisilleen ja perheenjäsenilleen alamainen palvelija Jumalan säätämyksen mukaan.

"Olkaat kaikki toinen toisellenne alamaiset, ja pitäkäät teitänne kiintiästi nöyryyteen; sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon" (1.Piet.5:5).

Minulle heräsi lisää ajatuksia, kun on tämä aihe niin itseäkin koskettava. O.M. pohdiskelit avoimesti naisen asemaa ja ominaisuuksia. Minulle tuli vielä mieleen, että kun puhujina on vain miehiä, on se selkeämpi järjestys, kuin jos naisetkin pyrkisivät puhumaan. Rauha ehkä säilyy paremmin, eikä synny kilpailua. Voi olla, että naiset ovat jollain lailla sinnikkäämpiä, ovathan he lyhyessä ajassa valloittaneet papinvirkoja huomattavasti itselleen. Ei sekään ole hyvä, jos kohta ei ole lainkaan miespuolisia pappeja Ehkä meidän naisten pitäisi älytä joissain asioissa todellakin antaa miehille tilaa, ihan heidän itsetuntonsakin vuoksi. Osa miehistä on syrjäytynyt, ja viettävät aikaansa kapakoissa yms. eivätkä ole ikäänkuin päässeet kasvamaan aikuisiksi.

Tavallaan naisellekin on helpotus, jos saa olla kotona ja hoitaa lapsia. Usein kuitenkin siihen liittyy, myös taloudellisistä syistä ja yhteiskunnan kenties miehenkin painostuksesta, sellaista että nainen tuntee olonsa mitättömäksi, jos ei mene töihin. Se on vain naiselle kova vaatimus, etenkin jos on paljon lapsia. Siinä on miehen vastuu suuri, että antaa naiselle vapauden valita niinkuin hän todella tuntee. Väitän, että nainen usein huolehtii niin monista asioista kotona ja tekee vielä palkkatyötäkin, ettei mies siihen suostuisi, ainakaan samalla palkalla ja arvostuksella.

Nämä on sellaisia asioita, joissa nainen ei saisi tyytyä vain muiden tahtoon, vaan hänen tulisi löytää myös se oma identiteetti, eikä tosiaan vain elää miehen tai lasten kautta.

Maarimi kirjoitti:Tavallaan naisellekin on helpotus, jos saa olla kotona ja hoitaa lapsia. Usein kuitenkin siihen liittyy, myös taloudellisistä syistä ja yhteiskunnan kenties miehenkin painostuksesta, sellaista että nainen tuntee olonsa mitättömäksi, jos ei mene töihin. Se on vain naiselle kova vaatimus, etenkin jos on paljon lapsia. Siinä on miehen vastuu suuri, että antaa naiselle vapauden valita niinkuin hän todella tuntee. Väitän, että nainen usein huolehtii niin monista asioista kotona ja tekee vielä palkkatyötäkin, ettei mies siihen suostuisi, ainakaan samalla palkalla ja arvostuksella.

Miehenä nostan naisille hattua. En kykene synnyttämään ensimmäistäkään lasta. Tuohon arvostuskysymykseen sanoisin, että itse pidän kotiäitiyttä työnä, ajoittain hyvin raskaanakin työnä, jota arvostan monessa suhteessa enemmän kuin palkkatyötä. Saattaa myös olla, että olen itse joskus ainakin jonkin aikaa koti-isänä, jos olosuhteet sen sallivat. Kaikissa perheissä sellainen järjestely ei kuitenkaan onnistu.

1. Tim. 3:2

Niin pitää siis piispan oleman nuhteettoman, yhden emännän miehen, valppaan, raittiin, siviän, vierasten holhojan, opettavaisen.

1. Tim. 3:12

Seurakunnan palveliat olkoon yhden emännän miehet, jotka lapsensa ja oman huoneensa hyvin hallitsevat.

Tässä meillä on Raamatun näkemys pappi kysymyksessä:)

Raamatussa kerrotaan myös naisprofeetoista, ja se että naiselle annettiin ensimmäiseksi tehtäväksi mennä ja ilmoittaa opetuslapsille,että Jeesus oli noussut haudasta kertoo että nainen on sopiva evankeliumin julistajaksi

Kyllä naiset ovat yhtälaisia Pyhän Hengen pappeja kuin miehetkin. Mutta tuo virkapappeus on Raamatun mukaan miehen.

Myös diakonian tehtävässä naiset ovat parempia kuin miehet

36 Mutta Jopessa oli yksi opetuspiika, nimeltä Tabita, joka tulkiten on niin paljon sanottu kuin: metsävuohi (a); tämä oli täynnänsä hyviä töitä ja almua, joita hän teki.
Tässä annetaan ymmärtää,että hän oli opettaja, vaikkakin hän oli varmaankin ensimmäinen diakonia työn tekijä.

Uudemmassa Raamatunkäännöksessä hänestä kerrotaan kahdella nimellä, kuten tuossa alussa mainitaan.


36 Joppessa* oli opetuslasten joukossa Tabita-niminen nainen; nimi on kreikaksi Dorkas.* Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin. [Joppe on sama kuin Vanhan testamentin Jafo, nykyinen Jaffa.]
37 Mutta noihin aikoihin hän sairastui ja kuoli, ja hänet pestiin ja kannettiin kattohuoneeseen.
38 Lydda on lähellä Joppea, ja kun opetuslapset kuulivat Pietarin olevan siellä, he lähettivät kaksi miestä viemään hänelle sanan: "Tule kiireesti meidän luoksemme."
39 Pietari lähti heti miesten mukaan. Kun hän tuli paikalle, hänet vietiin kattohuoneeseen, ja leskivaimot kerääntyivät hänen ympärilleen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan.
40 Pietari käski kaikkien poistua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse!" Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. [Luuk. 8:51]
41 Pietari ojensi hänelle kätensä ja auttoi hänet jalkeille. Sitten Pietari kutsui huoneeseen lesket ja kaikki pyhät, ja he saivat nähdä, että Tabita oli elossa.
42 Tapahtumasta levisi tieto ympäri Joppea, ja monet uskoivat nyt Herraan.

Emka kirjoitti:Raamatussa kerrotaan myös naisprofeetoista, ja se että naiselle annettiin ensimmäiseksi tehtäväksi mennä ja ilmoittaa opetuslapsille,että Jeesus oli noussut haudasta kertoo että nainen on sopiva evankeliumin julistajaksi

Kyllä naiset ovat yhtälaisia Pyhän Hengen pappeja kuin miehetkin. Mutta tuo virkapappeus on Raamatun mukaan miehen.

Myös diakonian tehtävässä naiset ovat parempia kuin miehet

Voin yhtyä sisaren kirjoitukseen joka kohdassa. Naisilla on sama avainten valta kuin miehillä. Naiset saavat kertoa uskosta ja opettaa Jumalan sanaa esim. kotona, ystäväpiirissään, missä tahansa, missä etsivä kyselee iankaikkisen toivomme perusteita (uskovaisina olemme siihen myös velvollisiakin). Seurakunnassa sanan saarnavirka on annettu tehtävään vihityille ja siihen tehtävään ei tule asettaa naisia.

Maarimi:

Minusta naispappeus ja homoliittojen siunaus eivät kuulu millään lailla yhteen.

Yritän tässä nyt ymmärtää ikään kuin molempia kantoja. Minusta ne kuuluvat yhteen sitä kautta, että luopumusta yhdessä Raamatun opetuksessa seuraa helposti luopumus toisessa ja kolmannessa kohdassa, eikä sillä tiellä ole loppua. Voin kuitenkin ymmärtää, että automaattinen rinnastus voi ärsyttääkin, varsinkin jos asian kanssa on joutunut omakohtaisesti painiskelemaan. Mutta homouteenkin voi suhtautua eri tavoin, vaikkei homoseksuaalisuuden toteuttamista uskovaisena voikaan hyväksyä.

Ehkä se on sitten nähtävä niin, että jos nainen tuntee kutsumusta papin ammattiin, on hänen tehtävä siitä mielihalustaan parannusta niin kauan, että se ei enää vaivaa.

Kuitenkin jo lähes puolet papeista taitaa olla naisia, ja en voi olla ajattelematta, että mielellään näkisin joukossa enemmän myös vanh.lestadiolaisia pappeja - taitaa vaan kehitys kulkea toiseen suuntaan, kun kaikki eivät suostu naisten kanssa työskentelmään. Näkisin uskomisessa jotain huomattavasti tärkeämpää kuin sukupuoli!

Mielestäni diakonina voi olla mies sekä nainen. Esim. päihdetyössä voi miehellä olla enemmänkin annettavaa. Kyse on enemmänkin persoonasta.

Ihmisinä meidän tulisi hyväksyä myös vajavaiset ja rikkinäiset, tukea ja rohkaista heitä muutokseen kärsivällisesti. Ja hyväksyä myös se, etteivät kaikki muutu koskaan. Meillä kaikilla on itsemääräämisoikeus oman elämämme suhteen, ja sitä pitää neuvomisen ohessa kunnioittaa!

Syntihän pitää kokea omakohtaisesti synniksi, ennen kuin voi tuntea sydämessään todellista halua parannukseen. Onneksi olemme ainakin siinä asiassa tasa-arvoisia

Uskovaisia naisia on kyllä Teologisessa tiedekunnassa opiskelemassa, tunnen muutamia naisteologeja.

He ovat pääsääntöisesti opettajan viroissa, ja heitä käytetään kristillisyyden rippikouluissa opettajina, siinä ei ole ristiriitaa vakaumuksemme kanssa.

Nykyisin on vl-pappeja varmaan enemmän kuin ennen on ollut ja teologiaa on opiskelemassa tälläkin hetkellä nuoria.

Sitä ei sitten tiedä,miten kirkko suhtautuu tulevaisuudessa meikäläisiin pappeihin, mutta yhteistyö ei ole naispappien kanssa vielä ongelma.

Taitaa olla enempi ongelmana Tunnustuksellisilla Luterilaisilla, he ovat menneet niin pitkälle,ettei piispalle annettu ehtoollista, ja naispappien kanssa eivät mene jumalanpalvelusta suorittamaan.

Evankeelisissa on myös tiukemman linjan kannattajia ja taitavat kuulua siihen Paavalin synodilaisiin naispappien kiihkeimmät vastustajat.

Suviseuroissa on aina ehtoollistilaisuudessa paljon vl-pappeja jakamassa ehtoollista,koska nykyisin on jo yli kaksikymmentätuhatta ehtoollisella kävijää, Koko lauantai ilta siihen on varattu aikaa, Nuorisolle tarkoitettu alustus alkaa sen jälkeen,yleensä klo 21.

Oletko sinä Maarimi ollut Suviseuroissa? Siellä on aina ihana olla, itse olen vuosikymmenien aikana saanut osallistua melkein vuosittain, mutta nyt alkaa olla majoituksen kanssa ongelmia,koska teltassa on jo vaikea selkävaivaisena majoittua.
Toivottavasti ensi kesänä on mahdollisuus päästä mukaan, kun matkakaan ei ole kamalan pitkä

Maarimi kirjoitti:Ehkä se on sitten nähtävä niin, että jos nainen tuntee kutsumusta papin ammattiin, on hänen tehtävä siitä mielihalustaan parannusta niin kauan, että se ei enää vaivaa.

Kuitenkin jo lähes puolet papeista taitaa olla naisia, ja en voi olla ajattelematta, että mielellään näkisin joukossa enemmän myös vanh.lestadiolaisia pappeja - taitaa vaan kehitys kulkea toiseen suuntaan, kun kaikki eivät suostu naisten kanssa työskentelmään. Näkisin uskomisessa jotain huomattavasti tärkeämpää kuin sukupuoli!

On hyvä asia, jos tuntee vahvaa kutsumusta kertoa armon valtakunnasta mahdollisimman monille ihmisille. Jumalan valtakunnan työssä tarvitaan erilaisia ihmisiä ja monenlaisiin tehtäviin. Papeilla on oma merkittävä roolinsa, mutta valtakunnan työssä se kaikkein merkittävin työ tehtäneen kuitenkin "kentällä", perheiden arjessa ja epäuskoisen maailman keskellä. Jos tuntee erityistä viehtymystä teologisia kysymyksiä kohtaan ja sattuu olemaan tässä tapauksessa "väärää" sukupuolta, niin ehkä uskonnonopettaja voisi olla hyvä vaihtoehto. Uskominen ei ole sukupuolesta kiinni eikä myöskään Jumalan valtakunnan työ pappisvirasta. Jumalan sanaa ei voi kuitenkaan ylenkatsoa tässäkään tapauksessa. Jumala on säätänyt tietyn järjestyksen, siihen hänellä on tarkoituksensa ja siihen on tyytyminen.