Nuorison kohdalla se on aivan konkreettista. Kristillisen kasvatuksen osuus on vähentynyt niin, että kouluun tuleva lapsi uskontotunnilla kysyy hämmästyneenä Jeesuksesta: Kuka se oli? Harvemmin lapset tietävät edes nimeltä asiaa iltarukous. Ei tilannetta paranna se, että koulussa on uskonnonopetusta vähennetty, ja silloinkin kun sitä opetetaan, se on aika pitkälle sitä, mitä aiemmin kutsuttiin nimellä kirkkohistoria.
Meillä oli aamunavaus vielä lukiossakin 90-luvun puolivälissä. Tälläistäkö ei enää ole käytössä? Muistelen, että minulle ala-asteella vielä 80-luvulla opetettiin, että Jeesus todella on Jumalan poika. Näin minä uskoinkin silloin pikkupoikana, vaikken ollutkaan enää lapsenuskossa siinä iässä. Mutta sitä ei silloinkaan opetettu, mitä merkitystä tai mikä "pointti" siinä on, että Jeesus on Jumalan poika. Muistan, kun aloin reilut pari vuotta sitten kysellä uskonasioista, niin kysyin, että mitä on synti, tai mitä se sana oikein meinaa. Huomasin, että en ollut juuri koskaan kuullut puhuttavan synnistä. Eiköhän siellä koulussa kymmenen käskyä käyty läpi, mutta synti-käsite tuli minulle ikäänkuin uutena tietona.
Synnistä tuli mieleeni, että kun surffailin netissä joskus viime vuonna, törmäsin vuonna 2001 Kirkon tutkimuskeskuksen tekemään kyselyyn ihmisten syntikäsityksestä. Gallupin tulokset löytyivät täältä:
http://www.evl.fi/kkh/ktk/kuvat/ktsynti29.gifTuokin kysely oli minusta jotenkin kurjaa luettavaa. Huomasin, että ihmiset pitävät syntinä sellaisia asioita, jotka sopivat ikäänkuin "järkeen", kuten tappaminen tai varastaminen, joita on kovallakin järkeilyllä vaikea saada olemaan "oikein".
Kirkot kumisevat tyhjyyttään. Sen peitoksi suunnitellaan kaikenlaisia tapahtumia, jotta väkeä saataisiin kirkkoon. Mitä mieltä on mennä kirkkoon kuulemaan samoja tangoja ja lauluja, joita kuulee kaikkialla?
Tämä tuntuu minusta jotenkin absurdilta. Ihmisiä vikitellään liittymään ja pysymään kirkossa siten, että mukaudutaan heidän toivomuuksinsa ja muutetaan Jumalan sanaa ihmisten luonnollisen mielen mukaiseksi, että he eivät pahentuisi. Niin, että "elä toki avoliitossa ja juo kaljaa niin paljon kuin haluat, mutta älä toki eroa kirkosta. Jospa soitetaan jotain kivaa rockia ensi jumalanpalveluksessa, jotta viihdyt paremmin!" Olen kyllä tuotakin miettinyt, siis että vaikka se onkin niin, että epäuskoinen kirkonväki ei voi syntistä auttaa, ja että Jumala vain Pyhän Henkensä kautta jakaa oikeaa uskoa ja oppia ja ymmärrystä, niin kuitenkin jotkut asiat tuntuvat nykymaailmassa niin "ilmeisen vääriltä", että tulee ajatelleeksi, että jo järjelläkin voisi tajuta, että jotkut asiat on selvästi Jumalan sanan vastaista.
Ouluun oli suunnitteilla tälle viikonlopulle arkisten laulujen messu. Se peruttiin ja siitä nousi äläkkä. Messua olisi vietetty mm. Juicen laulujen tahtiin, Unto Monosen tangojen tahtiin yms. Kun arkisten laulujen messun sisältö kävi ilmi, kirkon hallinnon taholta se tyrmättiin. Ja se taho sai syytökset niskoilleen siitä, kun eivät tahdo uudistaa kirkkoa nykyajan käyttäjien tarvetta vastaavaksi.
Minä myös tätä tulin kauhistuneeksi. Maailmassa kauan elettyäni satun tietämään noita Juicen laulujen sanoituksia, ja muistaakseni tuossa lehtijutussa sanottiin, että messussa oli tarkoitus esittää mm. kappale "Viidestoista yö", joka käsittääkseni kertoo ihan avoimesti irtosuhteen harrastamisesta. Siinä lauletaan mm.: "... Sun kainaloosi käperryn, ja jos sallit yöksi jään, ja kun aamu on, en tiedä missä herään."
On muuttunut, Nuusku, ajat ja kovasti. Omat lapseni uskalsi vielä melko vapaasti päästää liikkumaan, nyt ei puhettakaan. Sisarellani on lapsia 13-vuotiaasta alaspäin. Autolla pitää kuljettaa, jos harrastuksiin aikoo päästää, vaikka kaikki tapahtuisikin reilusti ennen klo 21 iltaisin.
Täälläpäin on mielestäni päiväsaikaan melko turvallista. Sensijaan iltaisin on aika karseaa. Päivisin näkee lähinnä joitain vanhoja miehiä humalassa, jotka kuitenkin ovat melko "harmittomia", vaikka ovatkin kovin sekaisin. Mutta iltaisin on joskus melko levotonta. Kaupungin keskustassa olisi vielä kauheampaa, sinnehän ne siirtyvät ryyppäämään lähiöistä. Välistä olen miettinyt, että sellaiset ihmiset, jotka päivisin ovat ihan "normaaleita" töissä käyviä, muuttuvat viikonloppuiltana aivan hulluiksi. Ensin vedetään pohjat kotona, sitten tilataan taksi ja lähdetään keskikaupungille ryyppäämään. Mennään yökerhoon, jossa on naisia vähissä vaatteissa. "Tosimiehet" löytävät sieltä huoran seuraavaksi yöksi. Sitten mennään neljältä aamulla nakkikioskille ja sieltä taksijonoon, ja sitten kotiin, mielellään naisen kanssa. Ja tämä kaikki on täysin _normaalia_ nuoren ihmisen elämää tänä päivänä.
Ja toden totta, ennen kunnioitettiin kristillisiä arvoja, vaikka ei uskovaisiksi tunnustauduttukaan. Kirkkoon kuuluttiin, jumalanpalvelukset kuunneltiin, avoliittoja ei suosittu jne. Nyt alkavat lapset olla kohta pakanoiden tilassa, sillä mistäpä he kuulisivat ja oppisivat, kun uskonasiat eivät kuulu enää kotiin eikä edes kouluunkaan.
Niin. Ei näitä asioita varmaan pitäisi pelätä, koska Taivaan Isä kyllä pitää uskovaisistansa huolta, mutta joskus tulee miettineeksi. Tiedä vaikka joskus tulisi aika, että uskovaisten puheita aletaan pitää syntinä, niin että ne maailman ihmiset alkavat ajatella, "kun ne ahdasmieliset uskovaiset tuomitsevat toisia", ja määräävät vaikenemaan tms. Eikö jossain sanota, että aivan lopun ajalla tähdet tippuvat taivaalta, eli saarnamiehet eivät saa enää saarnata. Ehkä se on sitten kun ovi katua vasten suljetaan. Eipä näitä kannattane enempi miettiä.
Tuli kyllä mieleen, että kun tällaisia asioita pohdiskelee, niin täytyy muistaa, että itse oli aivan samanlainen silloin kun vielä sokeana vaelsi epäuskon pimeydessä. Ei minulla ollut mitään käsitystä oikeasta ja väärästä. Olen miettinyt sitäkin, että nyt kun olen saanut vaeltaa Jumalan joukon kanssa vähän aikaa, niin sitä tuntuu ikään kuin tulevan alati "ahdasmielisemmäksi" arvoiltansa, tai täsmälleen se tapahtui jo sillä hetkellä kun sai kokea parannuksen armon, mutta se kehitys tuntuu tietyllä tavalla ikään kuin jatkuvan. Olen välistä epäillyt onko se jotain lakihenkeäkin tms. Toisaalta tuntuu, että aivan yhtä syntinen sitä edelleenkin on, jos nyt karkeimpia syntejä saa Jumalan armon opettamana välttää, niin erittäin raadollinen on ihminen. Kiitos olkoon Jumalalle, että saa koko ajan puhdistaa vaatteitansa Herran Jeesuksen veressä.
Piti vielä sanoa, että en tiedä miksi innostuin kirjoittelemaan näinkin paljon, yleensä minua arastuttaa suuresti kirjoittaa, koska ajattelen että sanon kuitenkin jotain varmaan väärin tai kun en kunnolla ymmärrä mitään. Olin vain jotenkin, jos voin määritellä, vihainen, siitä kun aloin ajatella, että miten ihmiset eivät näe, miten pimeä tämä maailma on..
Joku toivottavasti korjaa jos kirjoittelen täällä vääriä tai väärällä tavalla asioita.