Tilastoja

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Tilastoja

ViestiKirjoittaja nuusku » 04 Helmi 2007, 15:49

Satuin surffailemaan tilastokeskuksen sivuilla, joilta löytyy mitä mielenkiintoisimpia tilastoja suomalaisista. Tämä tilasto oli mielestäni jotenkin todella karu:

http://www.tilastokeskus.fi/til/synt/2005/synt_2005_2006-05-05_kuv_004.html

Toinen minua myös järkyttänyt tilasto oli tämä:

http://www.tilastokeskus.fi/til/perh/2005/perh_2005_2006-06-01_kuv_003.html

Olen myös hieman muistellut omia lapsuusvuosiani lähinnä 80-luvulta (elin siis sen kokonaan epäuskoisessa ympäristössä), ja olen miettinyt, että oliko ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä silloin _niin_ vinoutunut kuin nykyään. Aloin muistella, että silloin kristillisiä arvoja yleisesti ikäänkuin pidettiin oikeina, ja esimerkiksi kirkkoon kuulumattomuus oli suuri häpeä ja paheksunnan aihe. Välistä tuntuu, että ikäänkuin tosi lyhyessä ajassa, 1990- ja 2000-luvun aikana, olisi tapahtunut jotain hyvin suurta samentumaa ihmisten moraalissa. Minua tämä välistä ainakin pelottaa. Olen huomannut, että varsinkin epäuskoiset nuoret ovat mielestäni, jos voin sanoa, huonommassa jamassa kuin aiemmin. Muistelen, että vaikka minunkin lapsuudessa kiroiltiin paljon, niin sitä sillon sentään paheksuttiin. Joskus miettii, että nyt kun tämä nykyinen nuoriso kasvaa tai on jo kasvanut aikuiseksi, ja kasvattaa omia lapsiaan yhä suuremmassa Jumalan sanasta luopumuksen tilassa, niin koko ajan mennään yhä kauemmas oikeasta. Tämä on minusta pelottavaa. En tiedä onko kukaan muu koskaan miettinyt tällaista. Päätin vain tässä sunnuntain kuluksi kirjoitella jotain. :oops:
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja JIA » 04 Helmi 2007, 16:23

Toinen miettinyt ilmoittautuu! Tosin minulla on pitempi aikajänne kuin sinulla, koska olen 50-luvulla syntynyt, mutta samalta tuntuu kuin sinusta. Nyt aivan muutamassa vuodessa, vajaassa vuosikymmenessä, on tapahtunut niin iso muutos, ettei sitä voi olla huomaamatta kukaan, joka vähänkin pysähtyy näitä ajattelemaan.

Nuorison kohdalla se on aivan konkreettista. Kristillisen kasvatuksen osuus on vähentynyt niin, että kouluun tuleva lapsi uskontotunnilla kysyy hämmästyneenä Jeesuksesta: Kuka se oli? Harvemmin lapset tietävät edes nimeltä asiaa iltarukous. Ei tilannetta paranna se, että koulussa on uskonnonopetusta vähennetty, ja silloinkin kun sitä opetetaan, se on aika pitkälle sitä, mitä aiemmin kutsuttiin nimellä kirkkohistoria. Hyvähän nekin asiat on tietää, mutta mitä merkitystä lapselle on tietää, missä tahdissa ja millä alueilla kristinusko laajeni ja levisi, ellei tiedä, mitä merkitystä koko uskolla on ihmisille ja juuri hänelle itselleen. Koulussa ei ole enää aamunavauksia, ei pidetä aamu- ja loppurukousta, kuten ennen "hyvinä aikoina".

Rankkaa on nuoruus nykyään. Viime viikolla Kalevassa oli artikkeli, jossa kerrottiin huumeiden käytöstä. Oulussakin joka neljäs nuori käyttää huumeita. Marihuana ja hasis ovat tavallisinta, niitä kuulemma saa joka päivä ja mistä vain, kun kysyy. Jokainen tuntee jonkun, jolta saa. Kuusitoistavuotias tyttö kertoi aivan avoimesti käytöstään ja siitä miten suunnitteli laittavansa viljelyksen ensi kesänä metsään. Kuulemma monilla on viljelys kotona tai kesällä juuri metsässä.

Kirkot kumisevat tyhjyyttään. Sen peitoksi suunnitellaan kaikenlaisia tapahtumia, jotta väkeä saataisiin kirkkoon. Mitä mieltä on mennä kirkkoon kuulemaan samoja tangoja ja lauluja, joita kuulee kaikkialla? Ouluun oli suunnitteilla tälle viikonlopulle arkisten laulujen messu. Se peruttiin ja siitä nousi äläkkä. Messua olisi vietetty mm. Juicen laulujen tahtiin, Unto Monosen tangojen tahtiin yms. Kun arkisten laulujen messun sisältö kävi ilmi, kirkon hallinnon taholta se tyrmättiin. Ja se taho sai syytökset niskoilleen siitä, kun eivät tahdo uudistaa kirkkoa nykyajan käyttäjien tarvetta vastaavaksi.

On muuttunut, Nuusku, ajat ja kovasti. Omat lapseni uskalsi vielä melko vapaasti päästää liikkumaan, nyt ei puhettakaan. Sisarellani on lapsia 13-vuotiaasta alaspäin. Autolla pitää kuljettaa, jos harrastuksiin aikoo päästää, vaikka kaikki tapahtuisikin reilusti ennen klo 21 iltaisin.

Ja toden totta, ennen kunnioitettiin kristillisiä arvoja, vaikka ei uskovaisiksi tunnustauduttukaan. Kirkkoon kuuluttiin, jumalanpalvelukset kuunneltiin, avoliittoja ei suosittu jne. Nyt alkavat lapset olla kohta pakanoiden tilassa, sillä mistäpä he kuulisivat ja oppisivat, kun uskonasiat eivät kuulu enää kotiin eikä edes kouluunkaan.
JIA
 

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 04 Helmi 2007, 17:40

Kyllä se karmii, kun koulussa kuuntelee nuorten kielenkäyttöä. :roll:
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Helmi 2007, 17:52

JIA: "Ja toden totta, ennen kunnioitettiin kristillisiä arvoja, vaikka ei uskovaisiksi tunnustauduttukaan. Kirkkoon kuuluttiin, jumalanpalvelukset kuunneltiin, avoliittoja ei suosittu jne. Nyt alkavat lapset olla kohta pakanoiden tilassa, sillä mistäpä he kuulisivat ja oppisivat, kun uskonasiat eivät kuulu enää kotiin eikä edes kouluunkaan".

V: Siinäpä se. Mielestäni kirkkokin alkaa monin osin olla niin luopunut, että löytäneekö vain häilyviä arvoja, jos kohta löytää mitään kristillisiä arvoja.
Weha
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 05 Helmi 2007, 01:14

Nuorison kohdalla se on aivan konkreettista. Kristillisen kasvatuksen osuus on vähentynyt niin, että kouluun tuleva lapsi uskontotunnilla kysyy hämmästyneenä Jeesuksesta: Kuka se oli? Harvemmin lapset tietävät edes nimeltä asiaa iltarukous. Ei tilannetta paranna se, että koulussa on uskonnonopetusta vähennetty, ja silloinkin kun sitä opetetaan, se on aika pitkälle sitä, mitä aiemmin kutsuttiin nimellä kirkkohistoria.


Meillä oli aamunavaus vielä lukiossakin 90-luvun puolivälissä. Tälläistäkö ei enää ole käytössä? Muistelen, että minulle ala-asteella vielä 80-luvulla opetettiin, että Jeesus todella on Jumalan poika. Näin minä uskoinkin silloin pikkupoikana, vaikken ollutkaan enää lapsenuskossa siinä iässä. Mutta sitä ei silloinkaan opetettu, mitä merkitystä tai mikä "pointti" siinä on, että Jeesus on Jumalan poika. Muistan, kun aloin reilut pari vuotta sitten kysellä uskonasioista, niin kysyin, että mitä on synti, tai mitä se sana oikein meinaa. Huomasin, että en ollut juuri koskaan kuullut puhuttavan synnistä. Eiköhän siellä koulussa kymmenen käskyä käyty läpi, mutta synti-käsite tuli minulle ikäänkuin uutena tietona.

Synnistä tuli mieleeni, että kun surffailin netissä joskus viime vuonna, törmäsin vuonna 2001 Kirkon tutkimuskeskuksen tekemään kyselyyn ihmisten syntikäsityksestä. Gallupin tulokset löytyivät täältä:

http://www.evl.fi/kkh/ktk/kuvat/ktsynti29.gif

Tuokin kysely oli minusta jotenkin kurjaa luettavaa. Huomasin, että ihmiset pitävät syntinä sellaisia asioita, jotka sopivat ikäänkuin "järkeen", kuten tappaminen tai varastaminen, joita on kovallakin järkeilyllä vaikea saada olemaan "oikein".

Kirkot kumisevat tyhjyyttään. Sen peitoksi suunnitellaan kaikenlaisia tapahtumia, jotta väkeä saataisiin kirkkoon. Mitä mieltä on mennä kirkkoon kuulemaan samoja tangoja ja lauluja, joita kuulee kaikkialla?


Tämä tuntuu minusta jotenkin absurdilta. Ihmisiä vikitellään liittymään ja pysymään kirkossa siten, että mukaudutaan heidän toivomuuksinsa ja muutetaan Jumalan sanaa ihmisten luonnollisen mielen mukaiseksi, että he eivät pahentuisi. Niin, että "elä toki avoliitossa ja juo kaljaa niin paljon kuin haluat, mutta älä toki eroa kirkosta. Jospa soitetaan jotain kivaa rockia ensi jumalanpalveluksessa, jotta viihdyt paremmin!" Olen kyllä tuotakin miettinyt, siis että vaikka se onkin niin, että epäuskoinen kirkonväki ei voi syntistä auttaa, ja että Jumala vain Pyhän Henkensä kautta jakaa oikeaa uskoa ja oppia ja ymmärrystä, niin kuitenkin jotkut asiat tuntuvat nykymaailmassa niin "ilmeisen vääriltä", että tulee ajatelleeksi, että jo järjelläkin voisi tajuta, että jotkut asiat on selvästi Jumalan sanan vastaista.

Ouluun oli suunnitteilla tälle viikonlopulle arkisten laulujen messu. Se peruttiin ja siitä nousi äläkkä. Messua olisi vietetty mm. Juicen laulujen tahtiin, Unto Monosen tangojen tahtiin yms. Kun arkisten laulujen messun sisältö kävi ilmi, kirkon hallinnon taholta se tyrmättiin. Ja se taho sai syytökset niskoilleen siitä, kun eivät tahdo uudistaa kirkkoa nykyajan käyttäjien tarvetta vastaavaksi.


Minä myös tätä tulin kauhistuneeksi. Maailmassa kauan elettyäni satun tietämään noita Juicen laulujen sanoituksia, ja muistaakseni tuossa lehtijutussa sanottiin, että messussa oli tarkoitus esittää mm. kappale "Viidestoista yö", joka käsittääkseni kertoo ihan avoimesti irtosuhteen harrastamisesta. Siinä lauletaan mm.: "... Sun kainaloosi käperryn, ja jos sallit yöksi jään, ja kun aamu on, en tiedä missä herään."

On muuttunut, Nuusku, ajat ja kovasti. Omat lapseni uskalsi vielä melko vapaasti päästää liikkumaan, nyt ei puhettakaan. Sisarellani on lapsia 13-vuotiaasta alaspäin. Autolla pitää kuljettaa, jos harrastuksiin aikoo päästää, vaikka kaikki tapahtuisikin reilusti ennen klo 21 iltaisin.


Täälläpäin on mielestäni päiväsaikaan melko turvallista. Sensijaan iltaisin on aika karseaa. Päivisin näkee lähinnä joitain vanhoja miehiä humalassa, jotka kuitenkin ovat melko "harmittomia", vaikka ovatkin kovin sekaisin. Mutta iltaisin on joskus melko levotonta. Kaupungin keskustassa olisi vielä kauheampaa, sinnehän ne siirtyvät ryyppäämään lähiöistä. Välistä olen miettinyt, että sellaiset ihmiset, jotka päivisin ovat ihan "normaaleita" töissä käyviä, muuttuvat viikonloppuiltana aivan hulluiksi. Ensin vedetään pohjat kotona, sitten tilataan taksi ja lähdetään keskikaupungille ryyppäämään. Mennään yökerhoon, jossa on naisia vähissä vaatteissa. "Tosimiehet" löytävät sieltä huoran seuraavaksi yöksi. Sitten mennään neljältä aamulla nakkikioskille ja sieltä taksijonoon, ja sitten kotiin, mielellään naisen kanssa. Ja tämä kaikki on täysin _normaalia_ nuoren ihmisen elämää tänä päivänä.

Ja toden totta, ennen kunnioitettiin kristillisiä arvoja, vaikka ei uskovaisiksi tunnustauduttukaan. Kirkkoon kuuluttiin, jumalanpalvelukset kuunneltiin, avoliittoja ei suosittu jne. Nyt alkavat lapset olla kohta pakanoiden tilassa, sillä mistäpä he kuulisivat ja oppisivat, kun uskonasiat eivät kuulu enää kotiin eikä edes kouluunkaan.


Niin. Ei näitä asioita varmaan pitäisi pelätä, koska Taivaan Isä kyllä pitää uskovaisistansa huolta, mutta joskus tulee miettineeksi. Tiedä vaikka joskus tulisi aika, että uskovaisten puheita aletaan pitää syntinä, niin että ne maailman ihmiset alkavat ajatella, "kun ne ahdasmieliset uskovaiset tuomitsevat toisia", ja määräävät vaikenemaan tms. Eikö jossain sanota, että aivan lopun ajalla tähdet tippuvat taivaalta, eli saarnamiehet eivät saa enää saarnata. Ehkä se on sitten kun ovi katua vasten suljetaan. Eipä näitä kannattane enempi miettiä. :oops:

Tuli kyllä mieleen, että kun tällaisia asioita pohdiskelee, niin täytyy muistaa, että itse oli aivan samanlainen silloin kun vielä sokeana vaelsi epäuskon pimeydessä. Ei minulla ollut mitään käsitystä oikeasta ja väärästä. Olen miettinyt sitäkin, että nyt kun olen saanut vaeltaa Jumalan joukon kanssa vähän aikaa, niin sitä tuntuu ikään kuin tulevan alati "ahdasmielisemmäksi" arvoiltansa, tai täsmälleen se tapahtui jo sillä hetkellä kun sai kokea parannuksen armon, mutta se kehitys tuntuu tietyllä tavalla ikään kuin jatkuvan. Olen välistä epäillyt onko se jotain lakihenkeäkin tms. Toisaalta tuntuu, että aivan yhtä syntinen sitä edelleenkin on, jos nyt karkeimpia syntejä saa Jumalan armon opettamana välttää, niin erittäin raadollinen on ihminen. Kiitos olkoon Jumalalle, että saa koko ajan puhdistaa vaatteitansa Herran Jeesuksen veressä.

Piti vielä sanoa, että en tiedä miksi innostuin kirjoittelemaan näinkin paljon, yleensä minua arastuttaa suuresti kirjoittaa, koska ajattelen että sanon kuitenkin jotain varmaan väärin tai kun en kunnolla ymmärrä mitään. Olin vain jotenkin, jos voin määritellä, vihainen, siitä kun aloin ajatella, että miten ihmiset eivät näe, miten pimeä tämä maailma on.. :cry: Joku toivottavasti korjaa jos kirjoittelen täällä vääriä tai väärällä tavalla asioita.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Emka » 05 Helmi 2007, 23:10

Olen tullut aivan samaan tulokseen kun nuusku ja toisetkin tästä ajan muuttumisesta muka vapaampaan suuntaan. Kyllä se on vain sitä vapautta,että ihminen saa tehdä mitä vain.

Olen pari kertaa ollut Tampereellodottelemassa junaa,ja joutunut "katuja mittailemaan" siellä,ja tosissani olen pelännyt. Kaikenlaisia "kaippareita" siellä kulkee ja nykyisin ei ole juuri päivän eikä yön eroa. Kerran jouduin keskelle juopuneen parin riitelyä, nainen makasi pää veressä maassa ja pilleri purkki oli aukinaisena kadulla,pilleriä oitkin poikin. Olisin soittanut ambulanssin,mutta se nainen alkoi kiroamaan ja sättimään ja uhkasi tappaa jos sekaannun heidän asioihinsa.

Mies ei ollut paljoa paremmassa kunnossa, ja siihen oli pakko jättää, siinä oli muitakin paikalla ja päiväs aika.

Eipä paljon tee mieli mennä täältä maaseudun rauhasta minnekkään:)

Mutta ei silti, asuu meidänkin lähellä joku huumehörhö, jota poliiisit välillä ajaa takaa.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Elena » 05 Helmi 2007, 23:32

Tosi hyvää tekstiä tässä ketjussa, etpä ole nuusku ainoa, joka tuollaisia on miettinyt. Esimerkiksi lasten lapsuuden lyheneminen aina vain huolestuttaa ja tuntuu pahalta. Miksi lapsista yritetään ennenaikaisesti saada aikuisia, ja sitten taas aikuiset ovat usein kuin lapsia, itsekkäitä ja naiiveja? (Lapsen kehityksessähän se narsistinen vaihe on tärkeä, mutta sen kuuluisi mennä ohi ;) )

Kyllä meillä yhdistetyssä alakoulu-yläkoulu-lukio-koulussa on edelleen aamunavaukset, mutta... :roll: kristillistä sisältöä niissä on korkeintaan kerran-pari vuodessa. Yleensä alakoulun opettajien pitämissä aamunavauksissa luetaan esim. satu, yläkoulun opettajien aamunavaukset ovat enimmäkseen vain musiikkia (laidasta laitaan) ja lukion oppilaiden ja opettajien pitämät aamunavaukset ovat melko samanlaisia kuin yläkoululaisten.

Joskus pari vuotta sitten pappi tai srk:n nuorisotyöntekijä piti aamunavauksen kerran viikossa, nykyisin se on kai isosten kontolla, mutta nämä kun ovat kristityistä kaukana ja soittavat aamunavauksissa vain jotain hevimetallia. :? Että se niistä aamunavauksista. Yleensä ovat enemmänkin kärsimys kuin ilo aamuisin kuunnella..
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja O.M » 06 Helmi 2007, 11:26

Puhuttelevia ovat nuo Nuuskun tilastot. Viimeisinä aikoina tulee suuri luopumus, ennustaa Raamattu. No joo, joka sukupolvi ennen meitä on tainnut lukea ajan merkkejä niin, että nyt on loppu tosi lähellä. Ehkä meidän sukupolvemme on poikkeus. Itse uskon kyllä lopun olevan lähellä, mutta silti ajattelen, ettei se ihan meidän aikanamme tule. Olisiko tässä nyt sellainen elementti, joka mahdollistaa lopun tulevan juuri meidän aikanamme. Harva odottaa sitä tosissaan. Juuri silloin maailmanloppu tulee, kun sitä ei kukaan osaa odottaa. Tulipahan tämäkin kirjoitettua.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja lukkari » 06 Helmi 2007, 12:04

Yksi asia on kuitenkin varma, nimittäin se, että kaiken loppu lähestyy, kaiken aikaa. Ennemmin tai myöhemmin lähtö tulee yksityinen tai yhteinen.

Tälle ajalle on tyypillistä, että kuolema on työnnetty syrjään, siitä ei paljon puhuta. Tämän saan jatkuvasti huomata epäuskoisten hautajaisissa. Tämän ajan ihminen on hyvin voimakkaasti kiinni tässä ajassa ihan loppuun saakka.

Uskovaisen ihmisen sydän on kiinni taivaassa jo täällä ajassa. Tämä näkyy hyvin voimakkaasti mm. siionin lauluissa.

2. Piet.3

12 Niin että te odotatte ja ikävöitsette Jumalan päivän tulemista, jona taivaat tulesta raukeevat ja elementit palavuudesta sulavat?
13 Mutta me odotamme uusia taivaita ja uutta maata hänen lupauksensa jälkeen, joissa vanhurskaus asuu.
14 Sentähden, minun rakkaani, että te näitä odotatte, niin ahkeroitkaat, että te hänen edessänsä puhtaiksi ja nuhteettomiksi rauhassa löydettäisiin;


Lukekaapa koko 2. Pietarin kirjeen 3 luku. Sopinee hyvin tähän luopumuksen aikaan.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja JIA » 06 Helmi 2007, 13:44

Eivät ihmisen juurikaan maailmanloppua ajattele, eivät edes omaansa. Kuolemahan on siirretty ammatti-ihmisten hoidettavaksi: sairaalassa kuollaan, hautaustoimistot hoitavat vainajan valmistelut ja kuljetukset ja papit ja lukkarit siunaustilaisuuden. Omaisten velvollisuutena on enää vuodattaa tilanteen herkistämänä muutama kyynel siunaustilaisuuden aikana ja hautaan laskettaessa, sitten sopiikin mennä muistotilaisuuteen ja siellä lohikeiton ja täytekakun jälkeen homma onkin ohi.

No joo, tämä on tällaisen inhimillisen kuoleman puolestapuhujan kyynisyyttä, mutta hyvin totta silti. Lukkari se tietää sen kakkuvaiheen, minä taas sen, mitä sairaalassa tapahtuu. Ja omaa kuolemaa ei uskalleta ajatella, ettei tarvitseisi ajatella sitäkään, missä sen jälkeisen ajan viettää. Kuolemattomuuteen takertumista se on ikuiseen nuoruuteen takertuminenkin, joka joskus näyttää hyvin säälittävälle. Liekö se sitten merkki elämänhalusta? Että haluaakin ikuisen elämän maan päällä???
JIA
 


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron