Sielu ja henki

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Sielu ja henki

ViestiKirjoittaja nuusku » 21 Helmi 2007, 21:41

Olisin kysynyt yhden kysymyksen, jota en ole oikein osannut ymmärtää, mutta te varmaankin osaisitte siihen vastata.

Mikä on sielun ja hengen ero. Olen siis käsittänyt, että ihmisellä on sielu ja henki, mutta ne eivät ole sama asia (?). Sitten on kai vielä erikseen Henki, joka asuu uskovaisissa ihmisissä. Ja sitten on ruumis, joka on kuitenkin hieman helpompi ymmärtää. Mutta miten siis ymmärretään henki ja sielu, mikä niitten ero on...?
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Weha » 22 Helmi 2007, 00:06

Voin olla väärässä ja olkaa hyvä ja korjatkaa, jos niin on.

Oon ymmärtänyt hengen ja sielun samana asiana.

Saar.12:7. "Sillä multa pitää jälleen maahan tuleman, niinkuin se ollut on, ja henki pitää jälleen tuleman Jumalan tykö, joka sen antanut on".

Matt.10:28. "Ja älkäät peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja ei voi sielua tappaa; mutta peljätkäät enemmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa".
Weha
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 22 Helmi 2007, 00:17

Niin, tuota kysymystä kirjoittaessani pyöri mielessä kohta, jossa kerrotaan, kuinka Jumalan sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se "sielun ja hengen erottaa". (Uusi käännös: viiltää halki sielun ja hengen), Hepr. 4:12 Huomasin, että siinä ainakin nuo kaksi käsitettä oli erikseen mainittu. Mutta noitten lainaamiesi kohtien perusteella ne taas vaikuttaisi samalta asialta.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Weha » 22 Helmi 2007, 00:37

Ehkäpäs tuo asianyhteys puhuu hengestä erimerkityksessä, "väärästä ja oikeasta hengestä".

Tässäkin on Raamatusta lainaus:

1. Piet. 3:19-20 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa

Ilm. 6:9 Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Helmi 2007, 04:09

Voisimme muistaa myös miten Jumala menetteli luodessaan ihmisen.:

7 Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi.


tässä omalla tavalaan erotetaan sielu. Sielu on pieni osa Jumalan hengestä, jonka itse Jumala on puhaltanut ihmiseen. Sielu on kuolematon, vaikka henki pakenee ja lakkaa ihmisestä. Näin luomiskertomus opettaa, ei silti liene aivan väärin käsittää niitä samaksikaan asiaksi.

Kuitenkin ne ovat omalla salatula tavallaan eri asioita, eläimillä ei ole sielua, ninhän opetamme, niillä on kuitenkin henki. Ihmisellä sielu kaipaa takaisin Jumalan luokse, josta se on alkunsa saanut. Siksi on niin paljon epäjumalan palvelua, kun synnin eksyttmä ihmisen järki ei tajua Jumalan salaisuuksia, vaan oman mielensä mukaan pyrkii jumaluudetkin ratkomaan. Kaikki epäjumalat ovat Jumalan vastustajen komentonsa ottaman ihmisen järjen tuotosta.

Järki on hyvä ihmisellä, kun se oikein käytetään ja alistetaan Jumalan hyvän tahdon palvelukseen. Jos järki saa palvella ihmisen omaa itsekästä tahtoa, se vie vain kauemmaksi Jumalasta. Kuitenkin sielun ja hengen ero ja yhtäläisyys jää meiltä hämärän peittoon, se on niitä ihmeellisiä salaisuuksia, joita ei olle ehkä tarkoitettukaan ymmärrettäväksemme. Siitäkään huolimatta, että jotki tieteelliset neropatit sanovat jopa punnineensa sielun painon. Se taas on oma kummallinen tarinansa. Panna kuoleva ihminen vaakasänkyyn ja seurata, minkä verran paino kevenee kuoleman hetkellä. Tekisi mieli väittää, että turhaa touhua ja älytöntä askartelua. Mitä siinä merkitsee muutama tuhannesosa milligramman muutos. Ei mitään, vesipitoisuuden muutos kehossa vaikuttanee enemmän.

Vaikka saa kai sitä joutilaat ja uteliaat askarrelle, lopullista salaisuutta tuskin kukaan ihminenopii ymmärtämään täällä ajassa. Ajan rajan tuolla puolen sitten ymmärrämme paremmin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Helmi 2007, 04:58

Tämä Hebrealaiskirjeen kohta kerto asiaa toisleta laidalta:

Hepr. 4:12

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari,
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Helmi 2007, 09:42

Taavetti kirjoitti:Kuitenkin ne ovat omalla salatula tavallaan eri asioita, eläimillä ei ole sielua, ninhän opetamme, niillä on kuitenkin henki. Ihmisellä sielu kaipaa takaisin Jumalan luokse, josta se on alkunsa saanut.


Jotenkin noin minäkin ymmärtäisin. Kuitenkin Raamattu puhuu hengestä ja sielusta useissa kohdin myös synonyymeina, kuten esim. Wehan esille ottamissa kohdissa näyttää olevan. Itse olen yrittänyt tehdä itselleni jonkinlaista, mahdollisesti keinotekoista jaottelua. Skolastikoilla, joita uskovaiset eivät pidä auktoriteetteina, oli Aristoteleen jaottelu, jossa erotettiin elottomat oliot, kasvit, eläimet ja lisäksi ihminen toisistaan.

sielu = kuolematon osa ihmisessä
(elämän) henki = elämisen mahdollistava osa elävissä olennoissa
Pyhä Henki = kaikkialla vaikuttava, mutta vain uskovaisissa ihmisissä asuva Jumalan ja Kristuksen henki
ruumis = aineellinen osa ihmisissä (ja eläimissä)

Elävän ihmisen ruumista kutsutaan myös kehoksi. Ruumis+henki=keho. Sanan henki etymologian katsotaan tulevan sanasta hengittää. Ihminen hengittää --> hänessä on henki. Ihminen ei hengitä --> hänestä on henki paennut, hän on kuollut. Samalla tavoin ihminen on hengellisesti kuollut, jos hänessä ei ole Pyhää Henkeä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja lukkari » 22 Helmi 2007, 13:27

Jos teillä on käytössä A. Saarisalon Raamatun sanakirja se on aika perusteellisesti selitetty siinä. Samoja Raamatun kohtia näkyy olevan, kuin E.R:n kirjassa.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 23 Helmi 2007, 12:43

Weha kirjoitti:Voin olla väärässä ja olkaa hyvä ja korjatkaa, jos niin on.

Kuule sielu!
Voisitko vastata jo vihdoin mullekin?Toi on musta typerää,että välttelet minua kuin ruttoa! :o
Olen angiinassa,mutta voisit alkaa vastailemaan mulle myös ja ajatella näin tästäkin,
Matt.10:28."Ja älkäät peljätkö niitä,jotka ruumiin tappavat,ja ei voi sielua tappaa;mutta peljätkäät enemmin sitä,joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa".
Mikäs uskovainen se sellainen on,joka ei välitä tippaakaan läheisistään?
Pitäis vaalia keskinäisiäkin uskovaisten suhteita.
Toisen sukupuolella ei oo mitään merkitystä tosi ystävyydessä,jos on oikea uskovainen.Ei sen tarvi aina olla sitä seksiä. :lol:
Jos huvittaa naidakin toisen kanssa,niin pitää sit mennä naimisiin tietty. :wink: :arrow:Ja jos on taas montakin ihastusta,niin antaa ajan mennä ja katsoo mikä heistä vaikuttaa olevan tosissaan ja palaako liekki vielä.Mitään ulkomaalaista ei kannata ottaa,voi olla tauteja eikä ymmärrä kieltä. :roll: Et jäljelle jää sit kotimaistet naiset,nuori on hyvä! 8)
Elääkin kauemmin jos ei sit mitään satu ja voi sit huolehtia lähes kaikesta,sitten kun olet vanha pappa.
Eläke päivänne on silloin turvattu. :wink: Vanhainkotia ei sit tarvita,sielä ei edes välitetä aidosti.Eikä käydä kattomas jos ei oo siunattu jälkeläisillä.... :roll: Paras huolenpitäjä on oma puoliso! :wink:
Vl-Misu
 

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Helmi 2007, 12:54

Misun juttua lukiessa minulla kävi suu näin: :lol: . Onhan se hyvä, että joillakin huumori kukkii, kun itsellä jutut on monesti liiankin vakavia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja lukkari » 23 Helmi 2007, 13:15

Tuo avaus oli hyvä "kuule sielu" HYVÄ MISU :D :lol:
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Emka » 23 Helmi 2007, 13:20

Misulta lainattu

Kuule sielu!
Voisitko vastata jo vihdoin mullekin?Toi on musta typerää,että välttelet minua kuin ruttoa! Surprised
Olen angiinassa,mutta voisit alkaa vastailemaan mulle myös ja ajatella näin tästäkin,
Matt.10:28."Ja älkäät peljätkö niitä,jotka ruumiin tappavat,ja ei voi sielua tappaa;mutta peljätkäät enemmin sitä,joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa".
Mikäs uskovainen se sellainen on,joka ei välitä tippaakaan läheisistään?
Pitäis vaalia keskinäisiäkin uskovaisten suhteita.
__________________________________________________________________


Taas on Misulla on kovasti mustat sukat :lol: :lol: On se kumma kun ei "kaveria" saa muuten kiinni kun tämän palstan kautta :oops: :oops:
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja nuusku » 01 Maalis 2007, 01:11

Päätin vielä kysellä hieman lisää.

Meillä ihmisillähän on siis tietoisuus omasta olemassaolostamme. Me ymmärrämme tunteitamme, voimme ajatella menneitä ja tulevia, jne. Meillä on ns. tietoisuus, mitä vastaavaa ei eläimillä ole. Onko kristillisyydessä käsitystä siitä, että onko tämä tietoisuus, kun me voimme hahmottaa asioita, onko siinä meidän... sielumme?

Olen myös joskus miettinyt psykologisia asioita. Kuulin hiljattain, että sana psykologia tulee jostain latinasta, ja on suomeksi "sielutiede", eli varhaiset psykologit ovat ajatelleet, että he tutkivat ihmisen sielua. Ovatko he oikeilla jäljillä ja mikä on kristittyjen käsitys tähän asiaan?

Kun lueskelin hyviä selvittelyjänne tässä viestiketjussa, niin minulla vielä pyöri päässä tämä Raamatun kohta:

Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. (Saarn. 12:7)

Meidän sielummehan siis menee, sen mukaan mikä on tilamme kuoleman hetkellä, joko Jumalan luokse taivaaseen tai epäuskoisen sielu joutuu kadotukseen. Entä henki, sikäli kun se eri asia kuin ruumis (joka muuttuu tomuksi), mutta minne henki menee? Ja eläimillä on myös henki, kuten ylempänä sanottiin. Siis henki on kaiken elämän mahdollistava asia, eli elämän henki, niin meneekö henki eli elämä aina takaisin Jumalan tykö? Kun se siis erotellaan sielusta?

Tähän liittyen; olen ollut käsittävinäni, että monille (myös kristittyjen kotien) lapsille opetetaan, että eläimet menevät "eläinten taivaaseen", no, itse tyhmänä ja lapsekkaana ihmettelen että onko tuo totta vai tarua, jos kerran uskovaisten lapsillekin niin opetetaan.. No, eläimillä ei ole sielua, eivät kai eläimet voi ainakaan yksilöinä jatkaa elämäänsä (?), mutta jos kaikessa elävässä on (elämän) henki, joka on Jumalasta, niin mitä sille elämälle tapahtuu.. Jos ymmärrätte mitä yritän kysyä. :oops:

Ja vielä hieman tähän liittyvä kysymys: Olen kuullut uskovaisten sanovan, että olemme ennen syntymäämme olleet "enkeleinä taivaassa", eli että me menemme takaisin sinne mistä olemme tulleetkin. Voisitteko hieman selventää tätä jos jaksaisitte? Seuroissa en ole koskaan kuullut mainittavan tästä asiasta, enkä ole Raamatustakaan löytänyt selkeetä kohtaa asiasta. Kun me siis kuolemme, ja jos saamme kuolla uskossa ja päästä taivaaseen, niin palaammeko siihen "tilaan" jossa olimme ennen kuin synnyimme tämän maan päälle? (Näin olen siis kuullut kristityiltä kerrottavan)..

Olisi mukavaa jos jaksaisitte vielä vastailla! En ole koskaan kuullut näistä asioista seuroissa puhuttavan tai nähnyt lehdissä kirjoitetun, joten kuulisin vielä mielelläni vastauskia noihin kysymyksiini, jotta käsittäisin nämä asiat samalla tavalla kuin toisetkin.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Maalis 2007, 02:35

Puheet elänten taivaasta voimme huoletta jättää satujen sarjaan. Halutaan hiukan pehmentäen puhua lapsille ikävistä asioista. Huumori suupielessä sen saattavat aikuisetkin sanoa toisilleen, mitään Raamatusta nousevaa sanomaa siinä ei ole. Jos sadut ja niiden merkitys pystytään lapsille selittämään, ei siinä liene paheksuttavaa, mutta jos se joillakin pääsee todelliseksi uskonnoksi kasvamaan, on syytä olla huolissaan, on silloin hiukan menty pieleen.

On muitakin elämän alueita, joissa sadut ja todellisuus kulkevat käsikkäin, ajatelkaa vaikka kotoista joulujuhlaa, jossa tontut, keijut ja enkelit liikkuvat rinnakkaisissa kuvioissa Beetlehemin perheen ja oman aikamme perheiden kanssa. En ole (vielä) kuulut tapauksista, etteivät lapset olisi niitä ymmärtäneet eri kategorioihin sijoittaa. Lapset ovat sentään fiksuja useimmin, mutta joskus heiltä voi saada yllättäviä kysymyksiä.

Sen sijaan enkeliksi muuttumiseen on olemassa Raamatun kohta, mihin vedota, vaikka ei se sellaisena siinä esiinnykään. Yritänpä löytää paikan alkuperäisenö.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Maalis 2007, 02:44

23 Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

30 Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
__ __ __

Tämä kohta löyty Matteuksen evankeliumin 22 luvusta, Markuksella taitaa olla vastaava kertomus, mutta otin nyt vain tämän.
Korostin sen kohdan, johen edellä viittasin. Kuten huomaamme, ei siinä sanota että enkeleiksi, vaan ovat niinkuin enkelit. Jeesus kuvasi pois nukkuneiden tilannetta kuvalla, jonka kuulijat ymmärsivät.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja nuusku » 01 Maalis 2007, 02:59

Niin, itse asiassa tuon aihealueen tiimoilta minua eniten kiinnosti, että missä kerrotaan siitä, josta kuulin joskus uskovaisten sanovan, että olemme olleet enkeleinä (tai niiden kaltaisina) taivaassa jo ennen syntymäämme, ja sieltä taivaasta sitten synnyimme maan päälle, ja kuoltuamme (jos kuolemme uskossa) palaamme takaisin sinne, josta tulimmekin. Tämä sikäli kiinnostaa minua, että en ole koskaan kuullut tuosta (ennen syntymää enkelinä olemisesta) mainittavan sanallakaan seuroissa tai kristillisyyden kirjallisuudessa tms, mutta silti olen kuullut ohimennen sellaisen opetuksen uskovaisten keskuudesta, niin olisi mielenkiintoista tietää että mistä päin Raamattua tuosta löytyy maininta.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Maalis 2007, 03:19

Ei siitä seúroissa puhutakaan, eikä Raamatussakaan olke mitään, jos oiken muistan.
Sijoittaisin kysymyksen ja sen vastauksen kategoriaan: Vanhempien (äitien)helpot selitykset lasten vaikeisiin tai hankaliin kysymyksiin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 06 Maalis 2007, 17:33

nuusku kirjoitti:Kun lueskelin hyviä selvittelyjänne tässä viestiketjussa, niin minulla vielä pyöri päässä tämä Raamatun kohta:

Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. (Saarn. 12:7)

Meidän sielummehan siis menee, sen mukaan mikä on tilamme kuoleman hetkellä, joko Jumalan luokse taivaaseen tai epäuskoisen sielu joutuu kadotukseen. Entä henki, sikäli kun se eri asia kuin ruumis (joka muuttuu tomuksi), mutta minne henki menee? Ja eläimillä on myös henki, kuten ylempänä sanottiin. Siis henki on kaiken elämän mahdollistava asia, eli elämän henki, niin meneekö henki eli elämä aina takaisin Jumalan tykö? Kun se siis erotellaan sielusta?


Pitäisi vilkaista sitä E.R:n kirjaa, johon Elihu viestissään viittasi. Tuli mieleen, että ehtoollisen päätössanoissa sanotaan usein: "...kätkeköön teidän ruumiinne, sielunne ja henkenne iankaikkiseen elämään." Sielu ja henki ovat useimmissa raamatunkohdissa kaksi eri asiaa, mutta toisaalta myös useissa raamatunkohdissa ilmeisesti samoja asioita. Löytyy jakeita, joissa ne erotetaan toisistaan.

"Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?" (Job.12:10.)
"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari" (Hepr.4:12).


Myös mieli näyttää Raamatun perusteella olevan oma alueensa.

"Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." (Room.7:25.)

Ruumis ja liha eivät ole aina toistensa synonyymeja, vaan Raamatussa ihmisen yleistä taipumusta pahaan kutsutaan usein nimityksellä liha.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron