Predestinaatio-oppi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Predestinaatio-oppi

ViestiKirjoittaja Hulttio » 19 Maalis 2007, 20:13

Ennaltamääräämisoppi ei taida olla uskovaisten heiniä. Ainakin suviseuroissa 2006 näin sanottiin. Jumala tahtoisi, että kaikki ihmiset tekisivät parannuksen. Haluaisko joku vielä selventää tätä asiaa/antaa Lutherin opetusta asiasta?
Hulttio
 

ViestiKirjoittaja Weha » 19 Maalis 2007, 20:21

Juu, mielestäni tuossa on paradoksia.

Miksi toiset ihmiset pelastuvat ja toiset ei? Raamattu ilmoittaa, että ihmisen pelastuminen on kokonaan Jumalan työtä ja armoa (Room.5:18). Toiselta puolen raamattu opettaa, että ihminen menee kadotukseen omasta syystään kun rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Kaikille ihmisille kuuluu armo.Tässä ei ole mitään ristiriitaa, vaan on ihan raamatun oma opetus. Tällöin ei opeteta ”kalvinismia”, joka väittää, että Jumala on määrännyt ketkä pelastuu ja ketkä menevät kadotukseen.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 19 Maalis 2007, 22:39

"...Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut." (Matt.20:16)

Voisiko olla niin, että jos sydän on vastaanottavainen, Jumalan kutsu tavoittaa. Kaikillehan parannuksen mahdollisuus lienee tarkoitettu. Paradoksia näen siinä silti minäkin, kun jotenkin uskon että että elämämme on jo ennalta suunniteltu.

Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut." (Ps.139:16)

Olisikohan näin, että synti sotkee ne suunnitelmat!
[/i]
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja lukkari » 19 Maalis 2007, 22:59

Jumalan tahto ihmistä kohtaan on hyvä. hän ei halua ketään kadottaa.
Tähän Hesekielin profetian kohtaan mm. Luther vetosi, muistaakseni. Luther oli Augustiinolaismunkki ja Augustinuksellahan oli tuo ennaltamäärämisoppi, näin muistelisin. Luther ei opettanut ennaltamääräämistä. Voin koittaa etsiä Luther cd-rompulta, kunhan ehdin.
Hes 18

23 Luuletkos, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, ja ei paljo enempi, että hän palajaa teistänsä, ja saa elää?
24 Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, ja elää kaiken sen kauhistuksen jälkeen, jonka jumalatoin tekee: pitäiskö hänen saaman elää? Ja tosin kaikkea hänen vanhurskauttansa, jota hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen pitää kuoleman ylitsekäymistensä ja synteinsä tähden, joita hän tehnyt on.
25 Ja vielä sitte te sanotte: ei Herra tee oikein. Niin kuulkaat nyt, te Israelin huoneesta: eikö minulla oikeus ole, ja teillä vääryys?
26 Kuin vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, niin hänen pitää kuoleman; mutta hänen pitää kuoleman pahuutensa tähden, jonka hän tehnyt on.
27 Ja koska jumalatoin kääntyy vääryydestänsä, jonka hän tehnyt on, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän saa pitää sielunsa elävänä.
28 Sillä koska hän näkee, ja lakkaa pahuudestansa, niin hänen pitää totisesti elämän ja ei kuoleman.
29 Ja Israelin huone sanoo: ei Herra tee oikein. Pitäisikö minulla vääryys oleman, te Israelin huone? Eikö teillä ole vääryys?
30 Sentähden tahdon minä tuomita teitä, te Israelin huoneesta, jokaisen hänen tiensä jälkeen, sanoo Herra, Herra. Sentähden kääntykäät, ja palatkaat kaikesta vääryydestänne, ettette lankeaisi pahan tekonne tähden.
31 Heittäkäät pois tyköänne kaikki ylitsekäymisenne, jolla te rikkoneet olette, ja tehkää teillenne uusi sydän ja uusi henki; sillä miksi pitäis teidän kuoleman, sinä Israelin huone?
32 Sillä ei minulla ole yhtään iloa hänen kuolemastansa, joka kuolee, sanoo Herra, Herra: sentähden kääntykäät, niin te saatte elää.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 20 Maalis 2007, 23:43

Korjatkaa rakkaat, jos väärin on jotain:

Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".

Me Jumalanlapset hylkäämme ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.

Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.

Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ (room.5:18).

On kolme oppia, joista pidän luterilaisena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.

Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita. Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.

Kaiken Jumalan työn perustan, Jumalan Pojan perustamaan työhön, enkä turmiolliseen ihmisen vapaaseen tahtoon. On turha puhua kasteesta, ellei ensin selvitetä perisyntioppia ts. turmiollista ihmisen vapaata tahtoa. Oppia laista ja evankeliumista, on selvitettävä ensin. Emme voi vähätellä perisyntiä, pakenemalla, Kristuksen sovitustyöhön, vaan perisyntioppi on selvitettävä pohjaan saakka. Perisynnistä sikiävät myös tekosynnit.

Todellinen evankeliumi ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja veljien keskinäisenä lohdutuksena. Jeesus vanhurskauttaa meidät syntiset ihmiset, ilman lain tekoja yksin uskon kautta. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on, vanhurskas on elävä uskosta. Vanhurskauttamisesta käsin lähtee oikea pyhitys. Oikea pyhitys, ei ole muuta kuin syvenevää synnin ja armon tuntemista. Epäuskoiselle sanotaan, että Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastus on kokonaan armosta, eikä meistä itsestämme, eikä meidän teoistamme. Pyhä kristillinen kaste on Jumalan tekemä armoliitto, eikä siedä rinnalleen mitään ihmistekoja, eikä ihmisoppeja. Jumala on hyvin tarkka kunniastaan.
Weha
 

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Maalis 2007, 09:51

Luther hylkäsi sekä katolisen opetuksen ihmisen omasta tahdonvapaudesta että Calvinin ennaltamääräämisopin (predestinaatio-).

Perisynnin saastuttaman ihmisen tahto on täydellisesti kääntynyt pahaan. Jokaisella ihmisellä on valintaa tehdessään sidottu ratkaisuvalta. Jokaisen ihmisen Jumalasta pois kääntynyt tahto valitsee pahan. Jokainen ihminen ansaitsisi teoillaan kadotuksen.

"2 Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.
3 Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan." (Ps.14:2-3.)


Jumala ei ole määrännyt ketään ennalta kadotukseen, kuten kalvinilaiset väittävät. Päinvastoin jokainen ihminen on syntyessään uskon kautta vanhurskas. Syntien ja ylitsekäymisten tähden ihminen kuitenkin repii itsensä pois Kristuksen sovitustyön osallisuudesta, jollei häntä evankeliumilla hoideta.

"1 Ja myös (herätti) teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden" (Ef.2:1).

Jumala kutsuu kaikkia. Monet ovat kutsutut, vaan harvat ovat valitut. On salattu Jumalan teko, miksi juuri me kaikista maailman ihmisistä saamme uskoa. Jumala ei vanhurskauta ihmistä tekojen tähden, jottei yksikään kerskaisi, vaan usko on Jumalan lahja.

"Armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on" (Ef.2:8).

Luther luonnehtii armovalitsemusta myös edeltätietämiseksi. Tällä Luther ei tarkoita, että Jumala olisi edeltä tiennyt ne, jotka omasta tahdostaan valitsevat hyvän, koska sellaisia ei ole. Jumala on edeltä tiennyt, ettei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa, vaan kaikki ovat pois poikenneet ja tyynni kelvottomiksi tulleet. Sen sijaan Jumala on ennalta nähnyt, keiden vastaanhangoittelevan Jumalasta poiskääntyneen tahdon Jumala murtaa ja keiden ei.

"Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti" (Joh.6:29).

Parannus on kuitenkin teko. Se on ulkonaisesti ihmisenkin teko, mutta Jumalan vaikuttamana kokonaan Jumalan teko. Passiivinen odottaminen ei ole Jumalan tahdon mukaista.

"Tehkäät parannus; sillä taivaan valtakunta on lähestynyt" (Matt.3:2).

Uskoa ei niin vain valita. Älköön kukaan ajatelko, että maistanpa vähän maailmaa ja teen sitten parannuksen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat niin tehneet, ja joilla ajoittain ilmenee vahvaa kaipuuta takaisin. Kykyä ja mahdollisuutta palata ei kuitenkaan ole, vaikka uskovainen ystävä tarjoaisi heille vieressä evankeliumia. Raamattu toteaakin:

"Ei taida kenkään minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä" (Joh.6:44).

Jokaisella ihmisellä on etsikonaikansa, mutta koskaan ei voi tietää, tuleeko uskon kieltämisen jälkeen enää etsikonaikaa. Jollei uskoaan kiellä, uskon alkaja on luvannut vakaasti päättää heikonkin uskon maaliin asti, toisen tulemisensa päivään.

"5 Että te olette evankeliumista osalliseksi tulleet, ensimäisestä päivästä niin tähän asti,
6 Sen totisesti tietäen, että se, joka teissä on hyvän työn alkanut, on sen Jesuksen Kristuksen päivään asti päättävä." (Fil.1:5-6.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 21 Maalis 2007, 10:08

Muistaakseni Luther sanoi tästä opista, että siihen ei kannata jäädä liiaksi "ihmettelemään".

Veljemme Erkkin Reinikaisen jossakin kirjassa tämä oppi käydään myös läpi.

Kuten O.M jossakin toisessa ketjussa kirjoitti ja sen voisi tähänkin lainata, että tähän liittyy sellaisia Jumalan tahdon alaisia asioita, joiden motiivit on meiltä salattu. Turvallisinta on siis turvata vain niihin Jumalan armolupauksiin, jota Hän meille evankeliumissa tarjoaa.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 21 Maalis 2007, 15:22

Jospa panisin tässä lusikan soppaan minäkin :lol: !
Kalvinistien predestinaatio-opin mukaan niiden, jotka Jumala on ennalta määrännyt kadotukseen, kannattaa kuitenkin elää Jumalan sanan mukaisesti, sillä se antaa elämäänkin siunauksensa.

Alussa oli valkeuden ja pimeyden enkelien välillä sota. Lucifer-enkelin nimi tarkoittaa valontuojaa - jo näin varhain näemme, kuinka nimi ei tee ketään/mitään Jumalalle kelvolliseksi. Ortodoksitkin opettavat, että nimi ortosoksi, oikeaoppinen, tekee heistä oikeaoppisen, eikä varmasti puutu uskontokuntia, jotka eivät viittaisi omaan nimeensä puolustaessaan olevansa oikeassa.

Ja käärme oli kavalin kaikista eläimistä... Jumala ei haluaisi, että yksikään hänen lunastamistaan joutuisi kadotukseen, joka on perkeleelle ja hänen enkeleillensä valmistettu. Mutta jos ihminen valitsee kirouksen, kiroaa Luojaansa ja lähimmäisiänsä, Jeesuksen vähimpiä veljiä, kuinka Jumala sellaisen saastaisen ottaisi luoksensa? Kun Raamatussa sanotaan, ettei taivaassa ole mitään saastaista.

Minä ymmärrän ennaltamääräämisellä, mikä varmasti löytyy myös Raamatusta, että Jumala tietää jo ennalta, minkä ratkaisun kukin on tekevä, valitseeko hän siunauksen vai kirouksen. Siksi varmastikin Jumala antaa joidenkin kuolla nuorinakin pahassa tapaturmaisessa kuolemassa ilman etsikkoaikaa, koska Hän tietää, ettei ihminen olisi eläissän muuta valinnut.

Tule sinä armolähteen luokse niin kauan kuin etsikonaika on. Älä kiroa Jumalaa äläkä muita ihmisiä vaan harjoita lähimmäisenrakkautta osoituksena Hengen hedelmistä, niin sinä pääset taivaaseen!
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Hulttio » 21 Maalis 2007, 17:05

Weha kirjoitti:Toiselta puolen raamattu opettaa, että ihminen menee kadotukseen omasta syystään kun rikkoo Jumalan tahtoa vastaan.


Ehkä toikin on ymmärrettävissä, kun ajattelee, että evankeliumin saarnan jälkeen kaikki saastaiset tekomme ovat pois pyyhitty ja anteeksi annettu. Jos ihminen tuomitaan tekojen mukaan, niin uskovainen pelastuu, koska pahoja tekoja ei ole. Ne on armon pohjattoman meren pohjassa.
Hulttio
 

ViestiKirjoittaja hannu » 23 Maalis 2007, 11:04

Aiemmin tästä asiasta keskusteltiin ja joku toi esille minusta keskeisen asian armovalitsemuksesta:

Uskon osallisuuteen pääsevät ainoastaan ne heikot, jotka eivät jaksa vastustaa Jumalan työtä. Ihmiselläkun on jatkuva halu omalta puolelta taistella Jumalan työtä vastaan, niin sitten on semmoisia raukkoja, joiden omantunnon Jumala saa herätettyä ja jotka eivät sitä jaksakaan paaduttaa.

"Tyydy minun armooni, sillä minun voimani on heikoissa väkevä"

Tuota armoon tyytymistäkin liha vielä ihmisen uskossa ollessakin vastustaa. Paavalikin sanoi "kuka ottaa minut pois tästä kuoleman ruumiista", ja sai yllä olevan vastauksen.

Lohdutti tavattomasti kun sain tämän asian käsittää.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 27 Maalis 2007, 18:55

Eräs Roomalaiskirjeen kohta tuntuu äkkiseltään puoltavan tuota predestinaatio-oppia. Siinä tosin saatetaan puhua myös juutalaisista ja pakanakansoista. En tiedä. Joku toinen voi ymmärtää kohdan paremmin.

13. Niinkuin kirjoitettu on: Jakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.
14. Mitäs me siis sanomme? Onko Jumalan tykönä vääryyttä? Pois se!
15. Sillä hän sanoo Mosekselle: jota minä armahdan, sitä minä tahdon armahtaa, ja tahdon olla laupias, jolle minä laupias olen.
16. Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan sen, joka armahtaa, nimittäin Jumalan.
17. Sillä Raamattu sanoo Pharaolle: juuri sentähden olen minä sinun herättänyt, osoittaakseni minun voimani sinussa, että minun nimeni kaikessa maassa julistettaisiin.
18. Niin hän siis armahtaa, ketä hän tahtoo, ja paaduttaa, kenenkä hän tahtoo.
19. Niin sinä sanot minulle: mitä hän siis nuhtelee? sillä kuka taitaa hänen tahtoansa vastaan olla?
20. Ja tosin, oi ihminen, kuka sinä olet, joka Jumalaa vastaan riitelet? Sanooko työ tekiällensä: miksis minut tainkaltaiseksi tehnyt olet?
21. Eli eikö savenvalajalla ole saven päälle valtaa, yhdestä kappaleesta tehdä yhtä astiaa kunnialliseksi ja toista huonoksi?
22. Sentähden, jos Jumala tahtoo vihansa osoittaa ja voimansa ilmoittaa, on hän suurella kärsivällisyydellä kärsinyt vihansa astioita, jotka ovat kadotukseen valmistetut.

23. Ja että hän tiettäväksi tekis kunniansa rikkauden laupiutensa astioille, jotka hän kunniaan on valmistanut,
24. Jotka hän myös kutsunut on, nimittäin meitä, ei ainoasti Juudalaisista, vaan myös pakanoista,
25. Niinkuin hän myös Hosean kautta sanoo: minä tahdon kutsua sen minun kansakseni, joka ei ollut minun kansani, ja minun rakkaakseni, joka ei minun rakkaani ollut.
26. Ja pitää tapahtuman, että siinä paikassa, missä heille sanottiin: ette ole minun kansani, siellä pitää heitä elävän Jumalan lapsiksi kutsuttaman.


Samoin eräs Apostolien tekojen kohta:

13:48 Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen elämään säädetty oli.

On kuitenkin niin ettei voida näiden kohtien perusteella muuta Raamattua kumota. Olisi mukava keskustella näistä.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja lukkari » 27 Maalis 2007, 20:11

Ajattelen niin, että ihmisellä on valittavana siunaus ja kirous. Tästä puhuu 5. Mooseksen kirja. Jumala haluaa, että valitsemme siunauksen.

5.Moos.30
17 Mutta jos sinä käännät sydämes, ja et ole kuuliainen, vaan annat vietellä sinus, niin ettäs kumarrat vieraita jumalia ja palvelet heitä;
18 Niin teen minä teille tänäpänä tiettäväksi, että teidän pitää peräti hukkaantuman, ja ei kauvan pysymän siinä maassa, johonkas menet Jordanin ylitse, sitä omistamaan.
19 Minä otan tänäpänä taivaan ja maan todistajaksi teistä, että minä panin teidän eteenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; niin valitse elämä, että sinä ja sinun siemenes eläisit,
20 Ettäs rakastaisit Herraa sinun Jumalaas ja kuulisit hänen ääntänsä, ja riippuisit hänessä kiinni; sillä hän on sinun elämäs ja sinun pitkä ikäs, että pysyisit siinä maassa, jonka Herra isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, heille antaaksensa.


Ilm. 3:11
Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.



Jaakobissa ja Eesaussahan tuo siunauksen valitseminen näkyy. Eesau ei majassa viihtynyt, hän oli pelto- ja metsämies. Kun taas Jaakob oli "äitinpoika".
Eesaulle olisi siunaus kuulunut, mutta hän näki sen halvaksi. Hän myi sen pois. (Puhujaveli puhui juuri sunnuntaina tästä). Ymmärtäisin, että majalla kuvataan Jumalan valtakuntaa.
27 Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.
28 Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.


Joh 1.
11 Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan,
12 Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä pä
älle


Miksi sitten Jumala paaduttaa toisia ja toisille antaa armonsa. täytyy ottaa lakki päästä ja jatkaa eteenpäin. Yksi asia on kuitenkin varmaa, että me emme sitä armoa ole ansainneet. Sekin on tullut aivan armosta. Laitoin hakusanaksi arpa, kun tuli mieleen se siionin laulu, jossa laulamme: Matkalle läksin taivaaseen, kun arpa lankes mulle.

Psalmi 16 uusimman käännöksen mukaan.

1 Daavidin runo. Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän!"
3 Pyhille, jotka maan päällä ovat, hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.
4 Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan!
5 Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani. [Ps. 73:26, 119:57, 142:6; Valit. 3:24]
6 Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.

7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä. [Ps. 4:5+]
8 Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. [16:8-11: Ap. t. 2:25-28 : Ps. 17:5]
9 Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.
10 Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
11 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 27 Maalis 2007, 20:48

Hannu, olen kyllä ymmärtämässä ns. yksipredestinaatio-oppia, ihan Lutherinkin opettamalla tavalla. Jumala vie kerran omansa ja valittunsa kerran perille taivaaseen.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 27 Maalis 2007, 20:53

Olin kirjeenvaihdossa perinteisen baptisti-seurakunnan pastori "Tom Ruhkalan" kanssa. Laitoin hänelle seuraavan kirjoitukseni:

Kalvinistinen vääristymä

On ollut harmittavaa kuulla eräiltä baptisteilta raamatunvastaista opetusta siitä, ettei Pyhää Henkeä muka voi menettää. On selvää, että heillä on aikamoinen urakka väärentää seuraavia raamatun paikkoja, jotka kertovat Pyhän Hengen menettäneistä ihmisistä.

"Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi (taas Biblia) eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt"(Luuk.15:24).

"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te ,jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, te olette langenneet pois armosta"(Gal.5:4).

"Lapsukaiseni jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"(Gal.4:19.

"Sillä mahdotonta on niitä ,jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet...ja sitten luopuneet taas uudistaa parannukseen(Heb.4-6).Siis ihmiset, jotka ovat epäuskolla paaduttaneet itsensä ,heitä on mahdoton uudistaa parannukseen. "Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epä- uskoonsa, tulevat oksastettaviksi ,sillä Jumala on voimallinen oksasta maan ne jälleen. " so. juutalaiset ja pakanat(Room.11:22-23)

Ja vielä: ”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne , jotka KUULLESSAAN SANAN OTTAVAT SEN ILOLLA VASTAA, mutta joilla ei ole juurta: AINOASTAAN AJAKSI HE USKOVAT (Luuk.8:13). On siis selvä , että raamatun varoitukset uskosta luopumisista ovat tosia, katso esim.(Heb.3:12-14). "Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuva uskosta”(1.Tim.4:1;5:15).

Luther sanookin erään sortin kalvinismista: "tee mitä lystäät, kun uskot, se on poissa .Usko pyyhkii kaiken synnin pois”! .Ja eräät heistä taas sanovat, että jos uskon ja Hengen saanut ihminen tekee syntiä, hänellä ei koskaan oikein ollutkaan uskoa ja Henkeä. Olen kohdannut usein tuommoisia sekopäitä ja pelkään, että samanlainen piru asustaa muutamissa yhä.” .Edelleen hän jatkaa: "siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi aviorikokseen, murhaan ja Jumalanpilkkaan(2.Sam.11), he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä" .Raamattu siis selvästi opettaa ja varoittaa, että jos uskova ei valvo sanassa pysyen, niin oikeakin usko ja Henki voidaan menettää. Myöskään meidän ei tule ruveta järkeilemään Jumalan pelastussuunnitelmia valituista, sillä vain Herra tuntee omansa, eikä tätä voi tutkia raamatusta pohjaan saakka." Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on hänen neuvonantajansa?(Room.11:33-34).
Weha
 

ViestiKirjoittaja hannu » 27 Maalis 2007, 20:59

Kyllä Raamatusta voitaisiin opettaa millä tavalla tahansa, jos kokonaisuudesta irrotetaan yksittäisiä kohtia. Predestinaatio harhaopille voi löytää tukea jos niin haluaa, mutta niin voi monelle muullekin asialle.

Erikoisia harhaoppeja on rakennettu aivan olemattomiin perustuen, kuten esim. tuo kiirastulioppi. Ei oikein löydy perusteita Raamatusta.

Koivuneva-vainaakin jossakin saarnassaan sanoi että tuo Apt. kohta on yksi niitä, joita hän ei ymmärrä.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 27 Maalis 2007, 21:00

Tuota edellistä en tarkoittanut Weha sinulle osoittaa. En tosiaan tiedä mitä yksi-predestinaatio-oppi on. :)
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Maalis 2007, 21:09

2 Piet. 2 luku, kolme eri käännöstä

7 Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis; mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi,

7 Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"

7 Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, "kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, [Ps. 118:22; Mark. 12:10]

8 Nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat, ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat.

8 ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin.

8 kompastuskivi ja kallio johon langetaan". Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin. [Jes. 8:14; Luuk. 20:18]

9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,

9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. [2. Moos. 19:6, 22:30; Ilm. 1:6]

Korostin yhtä jaetta Biblian tekstissä, katsokaa erot eri käännöksissä. Tästä jakeesta ne antavat hiukan erilaisen käsityksen, ikäänkuin Jumala olisi asettanut jotkin ihmiset pahan valtaan. Tästä kohdasta saarnasi Paimenpoika aikanaan, ja on se vieläkin kuunneltavissa tallenteista. Hän kysyi, onko Jumala asettanut jotkin ihmiset jo ennalta vaivaan. Vastaus löytyy vain Biblian suomenoksesta tarkkaan lukemalla. Katsokaa tarkkaan näitä sanoja: ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat. Siinähän selkeästi ilmaistaan, että Jumala on asettanut jokaisen ihmisen uskomaan, mutta monet vahvat omin voimin lähtevät pois uskon tieltä. Vain heikot, rammat, raajarikot eivät jaksa lähteä eivätkä Jumalan armoa paeta. Se on kallista evankeliumia meille heikoille, lankeileville ja kompuroiville. Ei ole varaa turvata omaan onnistumiseen vaan yksin Jumalan määräättömän suureen armoon.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Weha » 27 Maalis 2007, 21:19

hannu kirjoitti:Tuota edellistä en tarkoittanut Weha sinulle osoittaa. En tosiaan tiedä mitä yksi-predestinaatio-oppi on. :)



Tiedäppä! sillä tarkoitetaan sitä, että Jumala pelastaa kerran omansa ja valittunsa, yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden, ilman lain tekoja iankaikkiseen autuuteen.

"Monet ovat kutsutut, harvat valitut" (Matt.22:14).

"Usko ei ole joka miehen"

Kun meidän uskossa ei omia uskonratkaisuja ja tekoja myötävaikutuksineen tunneta, niin pelastuksen täytyy olla vain yksin Jumalan työ, alusta loppuun saakkaa. Tätä on sitten kutsuttu yksi-predestinaatio-opiksi.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 27 Maalis 2007, 21:23

Mielestäni tämä on sellainen opinkohta, jota ei tulisi julkisesti puida. Väärin ymmärrettynä, se saattaa toivottomuuteen ja epävarmuuteen, mutta oikein ymmärrettynä se antaa vahvan ja vankan perustan.
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 27 Maalis 2007, 21:31

Weha kirjoitti:Mielestäni tämä on sellainen opinkohta, jota ei tulisi julkisesti puida. Väärin ymmärrettynä, se saattaa toivottomuuteen ja epävarmuuteen, mutta oikein ymmärrettynä se antaa vahvan ja vankan perustan.


Se tuo myös oikeanlaisen Jumalan pelon, siksi kannattaa tehdä matkaa hyvällä omalla tunnolla, ettei kenkään kruunuani ottaisi pois.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Seuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron