sisarmaaria kirjoitti:Vaikka Jumala meitä välillä kurittaakin, ei Hän hylkää, eikä anna uskomme lopullisesti sammua, kun se on kerran syttynyt.
Paavali kehottaa Timoteusta pitämään uskon, hyvän omantunnon ja kilvoittelemaan. Miksi pitää kilvoitella, jos ilmankin säilyy uskomassa?
"18 Tämän käskyn minä annan sinulle, minun poikani Timoteus, entisten ennustusten jälkeen sinusta, ettäs niissä sotisit niinkuin jalo sotamies, 19 Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet." (1. Tim. 1:18-19).
"Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, käsitä ijankaikkinen elämä, johonka sinä kutsuttu olet, ja olet tunnustanut hyvän tunnustuksen monen todistajan edessä" (1. Tim. 6:12).
Edelleen Paavali toteaa, että jos joku ei kilvoittele ahkerasti, häntä ei kruunata.
"Ja jos joku kilvoittelee, niin ei hän kruunata, ellei hän toimellisesti kilvoittele" (2. Tim. 2:5).
Kalvinismin (josta myös baptismi polveutuu) mukaan on ihan sama, miten sitä elää: ihminen joko on valittu tai ei ole valittu. Heidän mukaansa tosin armovalitsemus näkyy hyvänä elämänä, mutta mitään lankeemusta ei ole, joka voisi viedä uskosta. Kyseessä on kalvinistinen harha, jota Raamattu ei opeta.
Raamattu puhuu lukemattomista uskonsa hylänneistä ihmisistä, synnin petoksen kautta Jumalan valtakunnasta ulos joutuneista ihmisistä. Heille Raamattu kehottaa yksinkertaisesti: tehkää parannus.
Nuusku kirjoitti aiheesta hyvin täällä:
nuusku kirjoitti:Olen käsittänyt, että Jumala antaa sen voiman uskoa ja tehdä parannuksen, ihminen tosin on se subjekti, joka sen tekee, mutta Jumalan antamilla voimilla. Joten ei siinä ole lopulta mitään ihmisen omaa.
Noin juuri, Jumala vaikuttaa sekä tahdon että toimituksen niin parannuksen teossa kuin uskon kilvoituksessakin, mutta ihminen on se subjekti, joka tekee parannuksen ja joka kilvoittelee (kokemuksellisella tasolla, ei tosin aina; joskus voi kokemuksellisestikin tuntea vahvan Jumalan toiminnan). Parannus ja kilvoitus ovat Jumalan työtä, mutta Jumala tekee ne ulkonaisesti ihmisen valintojen kautta. Kalvinistinen epäraamatullinen harha sen sijaan yrittää johtaa ihmistä passiivisuuteen parannuksen teossa, syntiä vastaan taistelussa ja synnin pois panemisessa.
näre kirjoitti:Olin joskus tilanteessa, jossa tosissani mietin uskoa ja sen hylkäämistä. Tunsin, että voin itse valita uskovaisen tai uskottoman osan.
Valitseminen ei ollut helppoa ja sitä pitkään mietiskelin. Sousin ja huopasin. Lopulta tein valintani. Ei ollut järkeä, ei halua, eikä kiinnostusta jatkaa elämää uskovaisena. Päätin, että usko ja elämä tämän yhteisön jäsenenä saa nyt riittää ja loppuu nyt ja tähän. Siinä sitten päätöksestäni hyvin huojentuneena, mutta itkien mietin sitä, miten päätöksestäni läheisilleni ilmoitan, kun viereeni tulla tupsahti hyvin etäisesti tietämäni uskovainen ihminen, jonka kanssa en ollut koskaan ollut missään tekemisissä . Tämä kietoi kätensä ympärilleni ja kysyi mikä on hätänä. En halunnut vastata, joten vastasin lyhyesti että kaikki. Haluatko sinä kuitenkin uskoa, tämä kysyi sitten. En ollut uskoa korviani, kun kuulin vastaavani joo. Silloin tuo ihminen julisti evankeliumia ja jätti sitten pian minut kummastelemaan mitä ihmettä äsken oikein tapahtui. Olin ihan ymmälläni miten saatoin vastata myöntävästi ja vieläpä tarkoittaa sitä, kun juuri hetkeä aiemmin olin varma etten halua uskoa. Miten noin yhdessä hetkessä Jumala teki kuurosta kuulevan ja sokeasta näkevän. Miten tuo ihminen osui juuri siihen hetkeen ja paikkaan. Miten vastaus tuli minun suustani, vaikka minä en ollut se, joka sen päätti.
Tuo on puhutteleva tarina. Olen kokenut samantapaista, joskaan en voi yksilöidä sitä samalla tavalla yhteen tilanteeseen. Kuitenkin asia on niin, että omilla päätöksilläni en ole säilynyt uskomassa. Olen kyllä lukuisia kertoja päättänyt, että pyydän evankeliumia ja päättänyt, että haluan uskoa, mutta uskon niin, että ne päätökset on kaikki alusta loppuun Jumalan vaikuttamia eikä niissä siksi ole omaa osuutta lainkaan. Muutenhan olisin tienannut vähän armoa eikä armo olisikaan armoa, vaan palkka pienen pienestä omasta valinnasta.