Predestinaatio-oppi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja hannu » 28 Maalis 2007, 07:11

Tuo Taavetin ottama Raamatun paikka oli jo liipaisimella, mutta pyyhin sen pois kun en ollut varma asiasta. Noin haluan sen itsekin uskoa, vaikka voisi väärin tulkita ja ajatella että Jumala on asettanut toiset epäuskoisiksi.

Tiedäppä! sillä tarkoitetaan sitä, että Jumala pelastaa kerran omansa ja valittunsa, yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden, ilman lain tekoja iankaikkiseen autuuteen.


Sana ei ainakaan ollut tuttu, mutta jos sillä tarkoitetaan uskonvahurskautta niin olkoon! :)
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Maalis 2007, 07:36

Sana ei ainakaan ollut tuttu, mutta jos sillä tarkoitetaan uskonvahurskautta niin olkoon!


Silä tarkoitetaan ninsanottua ryövärin armoa. Monet muutkin, kui nristin ryöväri ovat kuolinvuoteellaan, ennen viimeistä henkäystään saaneet uskoa evankeliumin kohdalleen, ja ovat sen jälkeen kotikunniaan kostuneet.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 28 Maalis 2007, 12:03

On varmasti totta, että Jumala on omansa valinnut.
Joh. 15
16 Ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät, ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne pysyis: että mitä te anotte Isältä minun nimeeni, sen hän antaa teille.

En tiedä onko väärin ajatella niin, että ihmisen on myös tehtävä valinta. Tuli mieleeni kertomus Martasta ja Mariasta.

Luuk. 10:42

Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois.

Jumalan tahto on se, että kaikki valitsisivat tuon Marian tavoin. Eihän hän muuten olisi omaa poikaansa antanut ristiinnaulita koko maailman syntein tähden.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 28 Maalis 2007, 12:18

Onhan se epäuskoisen ihmisen tehtävä valinta, mutta ei omasta tahdosta sitä kykene tekemään, vaan Jumaaln tahdosta (Joh.1:13) " Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat".

Fil.2:13. "Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen, hyvän suosionsa jälkeen".

Joh.6:63. "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä".
Weha
 

ViestiKirjoittaja hannu » 28 Maalis 2007, 15:10

Wehalta osuva kommentti.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 09 Huhti 2007, 06:53

Tässä on lainattu Roomalaiskirjettä, ja tulin lukeneeksi sen esipuhetta, jossa Martti Luther kirjoittaa 9, 10 ja 11. luvuista näin:

Jumalan iankaikkista ennaltanäkemistä hän opettaa 9., 10 ja 11. luvussa. Siitä johtuu alunperin, kuka uskoo tai ei usko, kuka voi päästä vapaaksi synnistä, kuka ei voi. Siten meidän hurskaaksi tulemisemme on otettu kokonaan pois meidän käsistämme ja pantu yksinomaan Jumalan käsiin. Tämä onkin mitä välttämättömintä. Sillä me olemme niin heikkoja ja epävarmoja, että jos se riipuisi meistä, ei varmaankaan yksikään ihminen tulisi autuaaksi. Perkele saisi varmaan kaikki valtoihinsa. Mutta kun Jumala on luotettava, niin ettei hän erehdy ennaltanäkemisessään eikä kukaan voi häntä vastustaa, meillä on vielä toivo syntiä vastaan.

Mutta tässä on myös syytä panna raja julkeille ja korkealentoisille hengille, jotka ensimmäiseksi johtavat ajatuksensa tähän ja alkavat ylhäältä lähtien tutkia Jumalan ennaltanäkemisen syvyyttä ja turhaan huolehtivat siitä, ovatko he valituita. Heidän täytyy syöstä itsensä häviöön niin, että he joko heittäytyvät epätoivoon tai sitten epämääräiseen sattuman varaan.

Mutta seuraa sinä tätä kirjettä järjestyksessä! Huolehdi ensin Kristuksesta ja evankeliumista, että tunnet syntisi ja hänen armonsa, sodi sitten syntiä vastaan, niin kuin näissä kahdeksassa luvussa on opetettu! Sitten kun olet ehtinyt kahdeksanteen lukuun ristin ja kärsimyksen alle, se opettaa 9., 10. ja 11. luvussa sinulle, kuinka lohduttava on Jumalan ennaltanäkeminen. Sillä ilman kärsimyksiä, ristiä ja kuolemanhätää ei voida käsitellä ennaltanäkemistä sen tuottamatta vahinkoa ja salaista vihaa Jumalaa vastaan. Siksi Aadamin täytyy ensin olla kokonaan kuollut, ennen kuin se tätä kestää ja juo väkevää viiniä. Ole sen tähden varuillasi, ettet juo viiniä niin kauan kuin olet vielä rintalapsi. Kullekin opille on määränsä, aikansa ja ikänsä.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 11 Huhti 2007, 11:22

Täältä löytyy todistus predestinaatio-opille: :D Ef. 1: 4. Niinkuin hän meitä on sen kautta valinnut, ennenkuin maailman perustus laskettu oli, että me olisimme pyhät ja laittamattomat rakkaudessa hänen edessänsä,
5. Ja on säätänyt meitä korjattaa lapsiksensa, Jesuksen Kristuksen kautta, hyvän tahtonsa jälkeen.

Mutta totta puhuen, ei tuo tarkoita etteikö ihminen voisi itse valita siunauksen ja kirouksen väliltä, mielestäni se tarkoittaa kuitenkin vain, että Taivaan Isä on kaikkia meitä viisaampi ja aivoituksiamme ylempänä.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Nepheg » 11 Huhti 2007, 17:41

Tuon Teron kohdan voi ymmärtää että me kaikki ollaan valittuja. Eli nekin jotka Jumalan ovat kieltäneet.

Kaikki ovat valittuja, mutta lopulta harvat ovat tomppeleita Kristuksessa.
:) (Paavali taisi sanoa tuohon suuntaan.)
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja hannu » 11 Huhti 2007, 21:14

Uusimmassa pääsiäissanassa on kirjoitus "Jumalan pelastussuunnitelma" jossa käsitellään myös tuota Efesolaiskirjettä. Otan kirjoituksesta osan tähän, tosin koko kirjoitus käsittelee asiaa.

Miten ”ennalta määrääminen” olisi ymmärrettävä?

Ajatus ennalta ”valitsemisesta” (jae 4) ja ”ennalta määräämisestä” Jumalan yhteyteen (jae 5) saattaa helposti hämmentää meitä. Meillä kun on kiusaustemme keskellä jo muutoinkin tarpeeksi epäilyksiä omasta jumalanlapseudestamme ja pelastusvarmuudestamme! On tärkeää huomata, mitä em. jakeet tosiasiassa tarkoittavat noilla käsitteillä. Kysymys ei ole lainkaan perinteisesti ymmärretystä ennaltamääräämisopista, predestinaatiosta, jonka mukaan Jumala olisi ennalta määrännyt toiset taivaaseen ja toiset kadotukseen. Tätä kohtaloa ihminen ei voisi enää muuttaa toiseksi.

Ensinnäkin Paavalin ajatus ennalta määräämisestä kohdentuu nimenomaisesti Jumalan omiin suunnitelmiin ja niitä koskeviin päätöksentekoihin. Tässä puheena olevat Jumalan ennakkopäätökset vahvistivat jo alusta alkaen, sinetin tavoin (jakeet 13,14), hänen pelastussuunnitelmansa sisällön. Mitä ikinä Jumala on suunnitellut ja tarkoittanut syntisen vanhurskauttamisen asiassa tehdäkin, se myös varmasti sellaisenaan toteutuu, koska ”Hän saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja edeltä asettamansa päätöksen mukaisesti” (jae 11). Toiseksi yksittäinen Jumalan lapsi saa olla turvallisin mielin; hän on Jumalan tarkoittamalla tavalla kutsuttu ja valittu (jae 13). Hän on kuullut totuuden sanan ja pelastuksen evankeliumin ja uskottuaan sen saanut perintöosansa vakuudeksi myös luvatun Pyhän Hengen. Tällaisen valintatavan Jumala on ennalta määrännyt. Sanonta ”ennalta valitut” saa lisävalaistusta myös 1. Piet. 1:1-2:sta, jossa Pietari selittää ”valituista muukalaisista”, että he ovat ”valittuja Isän Jumalan ennalta tietämisen (Biblia 1776:n ’aivoitus’) mukaan, Hengen pyhityksessä”. Valituksi tuleminen perustuu siis aina Jumalan armovalintaan, jossa ihmisen omana osuutena on vain ottaa uskolla vastaan Jumalan armo. Tätä ”armonsa rikkautta”, Kristuksen valmistaman lunastuksen ja rikkomusten anteeksiannon runsautta, Jumala suunnitelmansa mukaisesti tahtoo jakaa kaikille (jakeet 6-8). Pelastussuunnitelman ylistys onkin lopulta ennen kaikkea Jumalan armovalinnan ylistystä.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja Weha » 12 Huhti 2007, 18:17

Yksi toisuskoinen kaverini on lukenut palstaa ja sanoi täällä VL:ien opettavan täällä toista vanhurskauttamisoppia, kuin Raamattu ja Luther. Mitään tällaistä en kyllä itse löytänyt...ehkäpäs hän itse kommentoi palstalla asiaa...
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 21 Huhti 2007, 17:05

Siis mikä on valittu? "monet ovat kutsutut, harvat valitut".
Weha
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 21 Huhti 2007, 23:08

Weha kirjoitti:Siis mikä on valittu? "monet ovat kutsutut, harvat valitut".


Monet ovat kutsutut ja jotka kutsun vastaanottavat ovat valittuja.
Näin ajattelen itse, mutta oikeasta tulkinnasta ei ole hajuakaan...
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Weha » 22 Huhti 2007, 18:49

Oonkohan ymmärtänyt oikein?, että Monihan ottaa kutsun vastaan, mutta sen myös kieltää.

Luuk.8:11. "Mutta tämä on vertaus: siemen on Jumalan sana.
12. Mutta jotka tien oheen, ovat ne, jotka kuulevat; sitte tulee perkele ja ottaa sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskoisi ja vapaaksi tulisi.
13. Mutta jotka kivistöön, ovat ne, kuin he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan; ja ei heillä ole juurta, hetkeksi he uskovat, ja kiusauksen ajalla lankeevat pois... Käsittääkseni: " Ajaksi uskova ei ole valittu"

Näe vapaus korjata, näkemystäni..
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 26 Huhti 2007, 09:56

Timoteus:

Jumala herättää ihmisen tunnon. On erityisiä aikoja, jolloin ihminen kutsuu syntistä ihmistä. "Kun kuulet Jumalan äänen ja kutsun älä paaduta sydäntä". Jumala kutsuu ihmistä elämän kohtaloissa, kansojen vaiheissa jne. mutta erityisesti sanassaan. Ihmisen on siis valittava siunaus tai kirous.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja timoteus » 26 Huhti 2007, 09:59

taavetti
Ihminen on siitä veikeä kaveri että hän osaa ottaa kunnian heikkoudesta ja nöyryydestä. Sen tähden olen sitä mieltä että Jumalan valintaan ei vaikuta yhtään mikään. Yksin Hän on jostakin meiltä salatusta syystä valinnut jotkin pelastukseen.

"Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden. 2.Tim.1:10"
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja timoteus » 26 Huhti 2007, 10:05

lukkari kirjoitti:Timoteus:

Jumala herättää ihmisen tunnon. On erityisiä aikoja, jolloin ihminen kutsuu syntistä ihmistä. "Kun kuulet Jumalan äänen ja kutsun älä paaduta sydäntä". Jumala kutsuu ihmistä elämän kohtaloissa, kansojen vaiheissa jne. mutta erityisesti sanassaan. Ihmisen on siis valittava siunaus tai kirous.


Olen toki samaa mieltä että ihmisen on valittava uskoako vai ei. Halusin vain tuoda esille näkemykseni että Jumalan valittu valitsee oikein. Hänen valinta perustuu yksin Jumalan tekoon. Ihmisestä itsestään ei löydy kykyä valita oikein.

5. ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, 2.Kor
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja timoteus » 26 Huhti 2007, 10:13

Weha kirjoitti:Yksi toisuskoinen kaverini on lukenut palstaa ja sanoi täällä VL:ien opettavan täällä toista vanhurskauttamisoppia, kuin Raamattu ja Luther. Mitään tällaistä en kyllä itse löytänyt...ehkäpäs hän itse kommentoi palstalla asiaa...


Tarkoitit varmaan minua. Niin kuin olet huomannut kommenteistani niin olen löytänyt täältä synergismiä jonkin verran.

Valituksi tuleminen perustuu siis aina Jumalan armovalintaan, jossa ihmisen omana osuutena on vain ottaa uskolla vastaan Jumalan armo. Tä


Edellinen lainasi jotain opetusta vanhurskauttamisesta. Yleensä luterilaiset ja perinteiset baptistit ovat sitä mieltä että ihmisen oma osuus on hengellisessä mielessä vain vastustaa.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Huhti 2007, 10:19

Timoteukselle: Puutuit taitavasti tiettyihin ristiriitaisuuksiin, joita armovalitsemus näyttää meidän vajavaisella ihmisymmärryksellämme sisältävän. Silti: Joka tapauksessa ihmisen on tehtävä valinta, valittava siunauksen ja kirouksen väliltä. Se, että luonnollisen ihmisen Jumalasta pois kääntynyt tahto ei suostu valitsemaan hyvää, ei poista tosiasiaa, että valinta on tehtävä. Saivartelemaan ei auta ruveta ja uskotella itselleen, että enhän minä voi valintaa tehdä, jollei niin ole edeltä määrätty. Vaikka asia olisikin juuri noin, kukaan ei tiedä kohtaansa etukäteen. Jumalalle kun on otollista vanhurskauttaa ihminen parannuksen teon kautta.

Ajatus, että Jumala olisi predestinoinut osan ihmisistä kadotukseen jo ennen maailman luomista, sotii Jumalan hyvyyttä vastaan. Kuitenkin Jumala on kokonaan hyvä eikä ole ketään ennalta määrännyt kadotukseen, joka valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Kaikki ansaitsisivat kyllä töillään kadotuksen, mutta silti suuressa armossaan Jumala kutsuu kaikkia, sinuakin Timoteus. Virren 413 sanoin:

"Voi varokaatte, varokaatte,
ettette saisi katua!
Nyt lahjaksi te kaiken saatte,
on myöhä kenties huomenna.
On ovet kohta lukitut,
on kiire, kiire, kutsutut!"
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja timoteus » 26 Huhti 2007, 10:27

O.M kirjoitti:Timoteukselle: Puutuit taitavasti tiettyihin ristiriitaisuuksiin, joita armovalitsemus näyttää meidän vajavaisella ihmisymmärryksellämme sisältävän. Silti: Joka tapauksessa ihmisen on tehtävä valinta, valittava siunauksen ja kirouksen väliltä. Se, että luonnollisen ihmisen Jumalasta pois kääntynyt tahto ei suostu valitsemaan hyvää, ei poista tosiasiaa, että valinta on tehtävä. Saivartelemaan ei auta ruveta ja uskotella itselleen, että enhän minä voi valintaa tehdä, jollei niin ole edeltä määrätty. Vaikka asia olisikin juuri noin, kukaan ei tiedä kohtaansa etukäteen. Jumalalle kun on otollista vanhurskauttaa ihminen parannuksen teon kautta.

Ajatus, että Jumala olisi predestinoinut osan ihmisistä kadotukseen jo ennen maailman luomista, sotii Jumalan hyvyyttä vastaan. Kuitenkin Jumala on kokonaan hyvä eikä ole ketään ennalta määrännyt kadotukseen, joka valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Kaikki ansaitsisivat kyllä töillään kadotuksen, mutta silti suuressa armossaan Jumala kutsuu kaikkia, sinuakin Timoteus. Virren 413 sanoin:

"Voi varokaatte, varokaatte,
ettette saisi katua!
Nyt lahjaksi te kaiken saatte,
on myöhä kenties huomenna.
On ovet kohta lukitut,
on kiire, kiire, kutsutut!"


Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen ihan samaa mieltä että ihmisen on tehtävä valinta. Jos lukee tarkasti kommenttini niin asia käy ilmi. En suinkaan halua estää että ihmisiä kehotetaan uskomaan ja tekemään parannus. Olen ihan samaa mieltä siinäkin että Jumala ei ole määrännyt ketään kadotukseen edeltäpäin. Sensijaan uskon että ihminen joutuu kadotukseen omien syntiensä ja epäuskon tähden. Omasta syystään ja ansaitusti siis. Ei kai Jumalaa voi syyttää siitä että ihminen tekee pahaa?
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Huhti 2007, 10:32

timoteus kirjoitti: Kaikki ovat kutsuttuja mutta harvat ovat Jumalan tomppeleiksi valitut :wink:


Toki valitut tarkoittaa Raamatussa niitä, jotka pysyvät lujina loppuun asti tai Kristuksen armosta kuolinvuoteellaan tai ristinpuulla kotikunniaan kostuvat. Alunperin valinta koskee kuitenkin kaikkia ihmisiä, sillä äitinsä kohdussa jokainen ihminen on uskon kautta vanhurskas elämänsä ensisekunneista lähtien. Siitä on Raamatun todistus:

"Ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle)" (Hepr.11:6). Yhdistä tämä Paavalin sanaan: "Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle" (Room.5:18).
= Koska ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle ja elämän vanhurskaus on silti tullut kaikkien ihmisten päälle ja kuitenkaan kaikki (suurin osa) tietämistäni ihmisistä eivät usko, on kaikkien ihmisten elämänsä jossain vaiheessa uskottava. Ainut mahdollinen ajankohta on varhaislapsuus.

Johannes toteaakin samaan henkeen, että Kristus ei ole sovinto vain meidän puolestamme, vaan koko maailman puolesta: "Hän on sovinto meidän synteimme edestä, ei ainoastaan meidän, vaan myös kaiken maailman edestä" (1.Joh.2:2).
=Koska ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle, ei Kristus voi olla sovinto sellaisten puolesta, jotka eivät usko. Koska Kristus kuitenkin on sovinto koko maailman edestä, on kaikkien ihmisten jossain elämänsä vaiheessa täytynyt uskoa, jotta on mahdollista väite, että Kristus on sovinto koko maailman edestä. Toki Kristuksen sovitustyö on tarjolla myös niille, jotka eivät usko, mutta usko on välikappale, jonka kautta Jumalan armo ihmisessä vaikutetaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron