anne kirjoitti:joo, voi olla että olen lukenut väärää historiikkia. Vaikken yhdykään naiskäsitykseenne täysin, minusta on erityisen hyvää, että teillä selkeästi syntiä seuraavat täysin turhat asiat:
- moottoriurheilu mm. formulat
- jääkiekko
- muu kilpaurheilu
- niiden katsominen telkasta
- kuorolaulu
- teatteri
- tanssi
koska en itsekään harrasta itse niitä. Ja urheilua turhempaa ei olekaan. Urheilu voi täyttää miehen ajan kokonaan, miksei naisenkin
.
Sen ajan voi vaikka olla seuroissa/lukea Raamaattua/auttaa vaimoaan/olla lasten kanssa.
Pieni kommentti tähän, vaikka en toisaalta pidä kovinkaan tarpeellisena keskustella juuri tällaisista syntilista-asioista.
Hyvin monesta (ainakin kaikista luetelluista) "elämäntapa" tms. asioista voi tulla ihmiselle synnin tie. Kyse ei ole siis ollenkaan siitä, että me uskovaisena luemme aivan kuin jotain syntilistoja, mitä elämässämme saamme ja emme saa tehdä. Tähän liittyy oleellisesti kristityn vapaus, joka ei ole sellaista vapautta kuin tässä maailmassa vapaudella sinänsä aivan oikeinkin ymmärretään. Se on vapautta lain orjuudesta. Se on vapautta Kristuksen Hengen lakiin, joka on täydellinen ja joka meitä opettaa, neuvoo, nuhtelee jne. Se muistuttaa meitä kaikesta. On sulaa lakivanhurskautta sanoa, että jos ei jotain lue Raamatussa, se ei ole synti ja sellaista ei voi synniksi lukea. Raamattu on sinänsä aikaan sidottu, mutta elävä Jumalan sana, jonka Pyhä Henki saa synnyttää kirjoitetunkin Jumalan sanan (,Raamatun) kautta, ei koskaan vanhene. Se on aina yhtä uusi ja tuore ja niin voimallinen ja virvoittava jokaiselle sen uskovalle.
Kaikki luetellut voivat olla elämässämme myös täysin sillä tapaa, että ne eivät syntielämää tuo elämäämme. Tässä kohdin en lähde asiasta enempää kirjoittamaan. Siihen ei taito riitä. Usein näistä keskustelllaan kotona vanhempien ja lasten kesken ja seurakunnan yhteisissä kokootumisissa. Keskustellaan tiestä ja matkasta, jossa päällimmäisenä saa olla ajatus Kristuksen kaksoiskäskystä, kehotus veljellisen rakkauden vaalimisesta ja hoitamisesta ja tieto kristillisyyden näkemyksistä.
On aina syytä pitää mielessä, että Kristuksen ruumis on edelleenkin Jumalan seurakunta ja uskovaiset ovat tuon ruumiin jäsenet. Farisealaisuus on aina meitä lähellä ja sellaisen opin saadessa sijaa, se helposti leviää (tuoden jopa eriseurat mukanaan). Näin sanoo Jeesuskin. On siis aivan oikein rukoilla oikeaa Kristuksen mieltä, että erilaiset "perinnäissäädökset" / "elämäntapaopit" tai miksikä niitä milloinkin nimittää saisivat pysyä siinä arvossa ja ymmärryksessä, joka niille kuuluu. On myös hyvä rukoilla, että osaisi lähestyä veljeä / sisarta, jos tuntuu, että lakihenkisyyttä alkaa ilmetä armon ehtona.
Itse olen alusta asti vierastanut niitä puheita, joita netti on "täynnä", että vl-kristillisyydessä on nykyisin vallalla perinnäisäädöksiä ja elämäntapa vaatimuksia autuuden ehtona. Miksi näin? Vaikka kirjoittajat olisivat oikeassakin, en löydä heidän toimintatavoilleen mitään perusteita ja tukea Raamatusta enkä voi sydämestä yhtyä siihen ollenkaan. Näin rohkenen sanoa, sillä Jeesus itsekin antoi meille niin paljon neuvoja, kuinka me vaalimme ja hoidamme veljellistä rakkautta.
On aivan eri asia käydä "Lutherin tavoin opillista sotaa" maailman oppeja vastaan kuin keskustella Kristuksen rakkauden hengessä veljien ja sisarten kesken. Tässä näkyy myös kauniisti se, mitä tarkoittaa, että olemme saman ruumiin, Kristuksen jäsenet. Eivät ne sodi keskenään.