Maarimi kirjoitti:O.M. nuo sinun raamatunkohtasi ovat jotenkin alkeellinen tapa tuoda raamatun sanomaa esiin. Kaipaisin syvempää pohdintaa ja tulkintaa. Voisin alkaa vertailemaan esittämiäsi raamatun kohtia sellaisiin, joissa on epäjohdonmukaisuutta, mutta en sitä tee, koska se on liian tyypillinen tapa väitellä, eikä johda mihinkään. Luotan siihen, että Jumala kirkastaa minulle, mikä on tarpeen.
Minusta Raamattua on syytä lukea sillä mielellä, että tutkii oikeasti, mikä Jumalan hyvä ja otollinen tahto asiassa kuin asiassa on. Pidän tarpeettomana tutkia, miksi Jumalan tahto naispappeus-, vanhurskauttamis-, syntiinlankeemus- tms. asiassa on mikä on. On eri asia tutkia
Jumalan tahtoa kuin
Jumalan tahdon perustetta. Ensin mainittua voimme Raamattua lukemalla tehdä. Viimeksi mainittu on meille salattua, sillä Jumalan viisaudessa Jumala näki hyväksi, ettei maailma tunne Jumalaa viisauden kautta.
Toki voit arvailla, että naisia ei ole asetettu sananpalvelijoiksi, koska miehet eivät tällöin saisi suunvuoroa, mutta Raamatussa ei lue niin. Toinen tyypillinen arvailu on, että Paavali ei poikamiehenä ymmärtänyt naisista mitään. Jos tälle linjalle lähdetään, tehdään Raamatusta vain inhimillinen kirja. En käy kiistämään, etteikö Raamatussa näkyisi myös ihmisen käden jälki, koska ihmiset sen ovat kirjoittaneet. Kuitenkin sen ovat kirjoittaneet pyhät Jumalan ihmiset Pyhältä Hengeltä vaikutettuina.
Naispappi voi pitää yhtä hyvän, huonomman tai paremman puheen kuin miespappi. Naispappi saattaa opettaa raittiimmin esim. avioliitosta kuin joku kaiken salliva yltiöliberaali miespappi. Kuitenkaan naispappi ei ole kuuliainen Raamatun sanalle, ettei naisen sovi opettaa seurakunnassa. Teron mainitsemasta Ruotsin tapauksesta en ole kuullut, mutta jos tällainen on olemassa, luotan Jumalan terveellisen armon opettavan uuteen uskon kuuliaisuuteen ja virasta pois jättäytymiseen.
Siihen, mitä sanoit ehkäisystä, totean vain, että jos Pyhä Henki sinua saa opettaa, saat asiassa uuden ymmärryksen. Ihminen ilman Pyhää Henkeä ei luota Jumalan jatkuvan luomistyön olevan täydellistä, vaan haluaa korjailla sitä kaikin tavoin ja haluaa estää sitä. Aiemmin kaikki kristinuskon suunnat ajattelivat ehkäisystä samoin kuin me. Viimeisten aikojen totaaliluopumuksessa on tapahtunut niin, että ihminen on asettanut itsensä Jumalan paikalle elämän herraksi. Vielä löytyy kuitenkin piskuinen lauma, joka on päässyt maistamaan, että Herra on suloinen. He tietävät, että vaikka usko pääosin iloinen asia, on se myös Herran Jeesuksen seuraamista opissa, elämässä ja kärsimisessä. Sana on otettu vastaan iloineen ja vaivoineen, kuitenkin kaikki vaiva halutaan ottaa vastaan iloisena ja hyvällä mielellä, ei vastentahtoisesti ja vaadittuna.
Kyse ei ole mistään sovinistisesta naista halveksuvasta asenteesta, vaan Raamatun sanassa pitäytymisestä. Nainen ei keskimäärin sen tyhmempi tai fiksumpi kuin mies. Johtajan kyvytkin ovat yksilöllisiä. Naisjohtaja voi olla parempikin kuin miesjohtaja, vaikka mielestäni johtaminen on miehille monesti luontevampaa.
Paavali perustelee naisen aseman seurakunnassa olevan perua Jumalan säätämästä luonnollisesta järjestyksestä. Raamatun mukaan mies on perheen pää, mutta samalla miehelle on annettu velvollisuus rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistaan. Kukapa alistaisi omaa ruumistaan? Raamattu ei puhu niinkään tasa-arvosta (siitäkin vähän), vaan kristittyjen alamaisuudesta toinen toisilleen. Kun kristityt (ja erityisesti aviopuolisot) ovat toinen toistensa palvelijoita, väkisinkin päädytään tilanteeseen, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia. Se, että näin ei käy, johtuu siitä, että perisynnin saastuttama ihminen etsii aina vain omaansa. Jumalalla kuitenkin lienee tarkoituksensa siinäkin, että hän nimenomaan naista kehottaa olemaan miehelleen alamainen (ei vain Paavali, vaan myös ainakin 1. Mooseksen kirja) ja miestä rakastamaan vaimoaan yli kaiken. Tässäkään asiassa tuskin kannattaa alkaa erityisemmin pohtimaan Jumalan tahdon perustetta, vaikka epäilisin, että naisten alttius hormonien aiheuttamille mielialamuutoksille saattaa olla asian taustalla.
Jos lähdemme olettamuksesta, että Jumala ei ole ilmaissut tahtoaan Raamatussa nimenomaan naispappeusasiaan, voimme yhtä hyvin olettaa, ettei hän ole ilmaissut tahtoaan mihinkään muuhunkaan asiaan Raamatussa.