Kerro, Weha, SLEY:n suhteesta naispappeuteen!

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 03 Huhti 2007, 15:53

Tämä on elämänkatsomuksellinen palsta, ja täällä on oikeus keskustella elämänkatsomuksista käymättä kenenkään päälle. Sehän onkin vaikeaa, sillä uskonnosta keskusteleminen herättää monissa kaikenlaisia tunteita.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

sorry

ViestiKirjoittaja anne » 03 Huhti 2007, 18:16

sorry, en halua loukata ketään. Te varmasti olette hyviä isiä :). 30 lasta on epärealistinen määrä, mutta tiedän kyllä 10-18 lapsen perheitä, missä äiti voi olla väsynyt. MUTTA kuten sanoin, voi olla jaksavia onnellisia äitejä joille tämä on onnistunut valinta. he kasvattavat lapsensa ja hoitavat heidät hyvin.

Mutta huoleni kohdistui siihen (mitä ette kommentoineet) , että kaikllta naisilta ette voi vaatia suurta lapsimäärää jos äidin voimat ovat heikot. Eikö ole hyvä että lapsilla on jaksava äiti. Mutta tähän ette sanneet mitään. Ei kai tuo esimerkkisi lääkäri halunnut poistaa ketään lasta mutta oli huolissaan äidin jaksamisesta. Ehkä ette miehinä arvosta naisen jaksamista :(. Ei mielestäni ole syntiä, jos on vaikka 5 lasta ja terve äiti kuin 10 lasta ja uupunut äiti

En todellakaan halua loukata vakaumustanne, mutta itse jo isojen lasten äitinä ymmärrän jotakin myös naisen asemasta. Tottakai perheen koko on molempien asia.

Myös sellaisella naisella voi olla jotakin arvoa, jolla on kohtuullinen luku lapsia, mutta joka tekee jotakin lähimmäisten hyväksi. Hän voi olla lääkäri, sairaanhoitaja, ope, kemisti, emäntä. Vai onko vain kotiäitiys OK?

Ymmärsin hyvin Maarimin pointin naisena.

Kiitos kuitenkin ajatustenvaihósta. VOI OLLA että kun on kasvanut tavallisessa kristityssä perheessä (muttei vl), jossa tyttöjäkin kannustettiin, tuota teidän asenetta "mies on perheen pää ja nainen alamainen kun
- mies luotiin ensin
- nainen teki ekaks syntiä jne "

on vaikea omaksua. Tilanne olisi varmasti toinen jos olisin saanut uskovaisten vl-kasvatuksen.
anne
perehtynyt
 
Viestit: 78
Liittynyt: 27 Syys 2005, 19:46

ViestiKirjoittaja Weha » 03 Huhti 2007, 18:23

Siis anne, niitä kohtia apostoli käyttää siihen tukena, että papin virka on miehinen. Siis Raamatun omaa sanaa ja myös Vl-opetusta...ei kannata sitä halveksia...

Ei tässä uskossa naista mitenkään alisteta...
Weha
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Huhti 2007, 19:35

Annelle haluaisin kertoa jotakin, arvostamme muitakin naisia, kuin kotiäitejä. Esimerkiksi eräs entinen pyhäkoululaisen, toimi myöhemmin itse samassa tehtävässä opiskeluaikanaan. Valmistui akateemiseen tehtävään, toimii virassa jatkuvasti, lukuunottamatta tietysti äitiysloman aikoja. Tottakai niitä on paljon, koska lapsiakin on syntynyt useita, mutta joka välissä jää aikaa virankin hoitoon. Aikaakin siihen löytyy, lapsilla on kotona palkattu hoitaja äidin ollessa ansiotyössä. Vastaavia tapauksia tiedän monia eri puolilla maatamme, mutta se valinta on aina jokaisen itse tehtävä.

Se on sitten yksi väärä käsitys ja oikaistava, ettemme auttaisi ja rohkaisisi väsyneitä äitejä, ettemme antaisi heille levon mahdollisuutta. Menetelmät ovat kuitenkin toiset, kuin yleisinä ohjeina saamme kuulla ulkopuolisten taholta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: sorry

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Huhti 2007, 13:15

anne kirjoitti:Mutta huoleni kohdistui siihen (mitä ette kommentoineet) , että kaikllta naisilta ette voi vaatia suurta lapsimäärää jos äidin voimat ovat heikot. Eikö ole hyvä että lapsilla on jaksava äiti. Mutta tähän ette sanneet mitään. Ei kai tuo esimerkkisi lääkäri halunnut poistaa ketään lasta mutta oli huolissaan äidin jaksamisesta. Ehkä ette miehinä arvosta naisen jaksamista :(. Ei mielestäni ole syntiä, jos on vaikka 5 lasta ja terve äiti kuin 10 lasta ja uupunut äiti


Tietänetkö, mitä tarkoittaa "ei vaadittuna, vaan hyvällä mielellä". Kukaan ei vaadi eikä pakota elämään uskovaisena ja puhtaalla omallatunnolla. Ehkäisemättömyys ei uskovaista vanhurskauta, vaan usko Kristuksen sovitukseen, mutta ehkäisemättömyys on toki uskovaisen kyseessä ollessa yksi pyhityksen ulkonainen merkki. Epäuskoiselle ehkäisemättömyys on tietysti eri asia.

Joskus vaikuttaa vähän siltä, että maailmassa kaikkiin uskovaisten jaksamisongelmiin tarjotaan lääkkeeksi ehkäisyä. Jos lapset nähdään vain vaivalloisina ja vaativina, toki jaksaminen voi olla hankalaa. Paljolti kyse on kuitenkin asennoitumisesta, niin kuin yleensäkin asiassa kuin asiassa. Jos lähtökohtana on, että lapset ovat Jumalan lahjoja, jotka vaativat paljon, mutta antavat vielä enemmän, jaksamiseen löytyy ihan uudella tavalla voimia. Vertaistukea löytyy ainakin yleensä runsaasti, on aviopuolisoleirejä, naisteniltoja, miesteniltoja, perheiltoja, isot suvut ympärillä jne. Valitettavasti ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa, vaan myös meidän keskuudessamme voi esiintyä syrjäytymistä, etenkin suurten paikkakuntien suurissa ry:issä.

En todellakaan halua loukata vakaumustanne, mutta itse jo isojen lasten äitinä ymmärrän jotakin myös naisen asemasta. Tottakai perheen koko on molempien asia.


Toki kristillisyydessä naisten jaksamisesta kannetaan huolta. Paavalin sanat, joissa hän käskee miehiä rakastamaan vaimojaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, velvoittavat paljon. Ongelmia on, mutta en alkuunkaan hyväksy tuota ehkäisyn tuputtamista ongelmien ratkaisuksi. Tuntonsa turmeleminen kun ei todellakaan ratkaise mitään ongelmia. Sen sijaan auttava käsi ja toinen toisestaan huolehtiminen ovat asioita, joiden avulla aviopuolisot jaksavat eteenpäin.

Myös sellaisella naisella voi olla jotakin arvoa, jolla on kohtuullinen luku lapsia, mutta joka tekee jotakin lähimmäisten hyväksi. Hän voi olla lääkäri, sairaanhoitaja, ope, kemisti, emäntä. Vai onko vain kotiäitiys OK?


Arvostan naisten tekemää työtä missä tahansa. Arvostan kuitenkin erittäin paljon myös kotiäitiyttä, joka on ehkä sitä kaikkein arvokkainta työtä. Vaikka uskovaisena ymmärrän ehkäisyn synniksi, en toki halua halveksua mitään työtä enkä kenenkään ihmisen ihmisarvoa. Myös kaikki epäuskoiset ovat ihmisinä arvokkaita ja Jumalan ainutlaatuisia luomisihmeitä.

Kiitos kuitenkin ajatustenvaihósta. VOI OLLA että kun on kasvanut tavallisessa kristityssä perheessä (muttei vl), jossa tyttöjäkin kannustettiin, tuota teidän asenetta "mies on perheen pää ja nainen alamainen kun
- mies luotiin ensin
- nainen teki ekaks syntiä jne "

on vaikea omaksua. Tilanne olisi varmasti toinen jos olisin saanut uskovaisten vl-kasvatuksen.


Olen itse kasvanut yli 10-lapsisessa perheessä, jossa myös kannustettiin tyttöjä ja poikia. Tuo Wehan esille nostama perustelu löytyy Raamatusta ja on Paavalin kirjoittama. Sillä tavoin Paavali perustelee, miksi on Jumalan säätämyksen mukaista, että seurakunnan saarnavirka ei kuulu naisille. Paavali ei anna miehille valtaa mihinkään alistamiseen. Täytyy lukea ne Paavalin kirjoitukset todella valikoivasti, jos löytää niistä vain yksipuolisen naisen alamaisuuden miehelleen.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 04 Huhti 2007, 14:00

Vanh.lestadiolaisilla on ns. "rakkauden neuvot"/"perinnäissäännöt" tai miksikä nyt voisi kutsua vaikkapa ehkäisykieltoa, mikä ei selvästi mielestäni raamattuun pohjaudu, mutta jolla elämää ylläpitävä ja eettinenkin vaikutus. Ne ovat ihanteita, eikä niistä julkisesti suositella poikkeamaan, koska se johtaisi monilla omantunnon paatumiseen. On hyvä ettei kevein perustein tehdä synnillisiä ratkaisuja elämässä, mutta eihän se sitä tarkoita, ettemme olisi syntisiä. Kuitenkin tällainen "omantunnon kuri" pitää meidät terveesti synnintunnossa!

Uskon, että tämä ehkäisykielto on tullut vasta sodan jälkeen näin tärkeäksi kuin tänäkin päivänä koetaan, ja tietysti siksi että ehkäisy on tullut liiankin helpoksi tavaksi maailmassa jopa avioliiton ulkopuolella. Täydellistä pidättäytymistä en pidä ehkäisynä. Se on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia.

Kun molemmat vanhemmat ovat vl:sia, on tietysti ihanaa kun on paljon lapsia ja rakkautta perheessä. Se ei vaan aina toteudu jokaisen ihmisen kohdalla, kun ei täällä uskovaisillakaan ole kaikki täydellistä.

Tavallaan sellainen vaatimus, että naisten pitäisi tehdä aina jotakin joidenkin hyväksi, on jotenkin vapauden ajatuksesta poikkeava. Eräs ateisti sanoi minulle uskostani tietoisena, että "eivät ne uskovaiset sen parempia ole kuin muut", eli tarkoitti meidän tekojamme. Näin kuitenkin turhana hänelle selittää, ettemme tekojemme kautta uskomassa ole, vaan rakkaudesta Jeesukseen. Ja ne Hengen hedelmät voivat olla niin ihmeelliset ja salatut, ettei varsinkaan epäuskoinen sitä ymmärrä.

Joutuisin varmaan tekemään parannuksen, jos opiskelisin papiksi :D Onneksi voin kirjoittaa, ja se onkin suurin lahjani :oops: Nyt saatte moittia omahyväiseksi!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Jaakko » 04 Huhti 2007, 14:56

"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan" sanoo Jeesus.

Kun Jumala riisuu ihmisen aivan kokonansa alasti, riisuu ihmisen kaikesta omavanhurskaudestaan ja omista mielipiteistä, haluista ja himoistaan jne,. silloin ihminen ei osaa kysellä kuin Jumalan armon perään ja todeta, että mitä minun tulee tehdä, että minä autuaaksi tulisin.

Ihminen ei silloin esitä, mitä hän toivoisi ja haluaisi vaan yksin armosta ja yksin Jumalan voimasta saa uskoa omalle kohdalleen Kristuksen lunastustyön. Tällöin ehkäisyasiat, oma jaksaminen, jne. eivät ole ollenkaan päällimmäisenä ajatuksena vaan tyytyminen Jumalan armoon. Raamattu tästä opettaa, että totinen Jumalan armo näkyy ennen kaikkea Kristuksen ristin kantamisessa. Monessa vaivassa ja kiusauksissakin matkaa tehden, mutta Jumalan armoon turvaten ja tyytyen.


On selvää, että maailma ihmettelee ja kauhistelee monia asioita, mitä Jumalan kansan matkasaatto pitää sisällään. Maailma ei voi muutakaan tehdä. Ei Jumalan laki anna rauhaa. Kyllä maailma voi jakaa ymmärrystään ja suvaitsevaisuuttaan esim.suurperheen äidille ja hyvä asia se onkin. On kuitenkin aina muistettava, että se, mikä nousee uskosta, Pyhän Hengen hedelmänä, se ei voi nousta laista. Siksi me emme koskaan katso tätä ehkäisyasiaakaan niin kuin maailma katsoo. Kristuksen täydellinen vapaus ei ole sitä vapautta, jota maailma tarjoaa ehkäisynkin muodossa. Kristuksen vapaudesta osallisena saa nauttia täyttä vapautta lain orjuudesta. Ehkäisystä kieltäytyminen ei lähde kieltojen ja sääntöjen noudattamisen pakosta tai halusta noudattaa sellaisia vaan sydämen pohjasta saakka nousevasta vapaasta halusta Kristuksen täydelliseen lakiin.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ok

ViestiKirjoittaja anne » 04 Huhti 2007, 15:51

Uskon että suurimmassa osassa suuri lapsimäärä on yhteinen asia, ja äiti kokee sen arvokkaaksi, Puutuin vain niihin tapauksiin, missä äiti on lopenuupunut ja sairas lisääntymään (olen työssäni nähnyt ehkä näitä ääripäitä). Mutta kirjoitustenne perusteella asiaan ollaan puututtu ja näitä äitejä hoidetaan ja autetaan (kuitenkin ilman ehkäisyä). Olen joskus ymmärtänyt että selibaattikin on teillä synti, vaikka äiti olisi sairas, mutta PM:n nykykäsityksen mukaan kai sallittu esim. jos on syöpä ja syöpälääkitys (mikä on sikiövaarallista). Myös keskustelu liikkeenne sisällä asiasta on lisääntynyt mm. äitien aloitteesta, mutta teillä lienee useampia eri käsityksiä?????

Kiitos kärsivällisistä selityksistä, on varmasti hankalaa selittää ulkopuoliselle tyhmälle asiaa, jolla on oma vakaumus ja kokemus.
anne
perehtynyt
 
Viestit: 78
Liittynyt: 27 Syys 2005, 19:46

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Huhti 2007, 16:14

On näistä asioista keskusteltu, puhuttu ja kirjoitetu paljon aikaisemmin, kuin viime vuosina. Muistan olleeni valatakunnallisessa kokouksessa muutama kymmenen vuotta sitten, kun keskusteltiin esimerkiksi äidin väsymyksestä, sairauksista ja muista asioihin liittyvistä seikoista. Puheenvuoroja silloin käytivät myös naiset, eikä pelkästään miehet. Oli ainakin siinä keskustelussa ymmärrystä väsuneille äideille, mutta myös isille.

Avioliittoni alkuaikana työmatkalla keskustelin asiasta eri tavalla uskovan työtoverin kanssa. Halusin kesksustelussa korostaa molempien kumppanien kunnioittamista. Vieläkin vanhempaa kirjoitusta löysin, apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä:

Ensin Biblian sanoin:
4 Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.
5 Älkäät toinen toistanne vältkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, että teillä jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat jälleen yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän himonne hillimättömyyden puolesta.
6 Mutta sen sanon minä teille suomisen ja ei käskyn jälkeen.


Sitten viimeisestä käännöksestä:
4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.
5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
6 Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Elena » 04 Huhti 2007, 18:13

Tuosta lapsimäärästä:

Olen itse nuori naimaton vl-tyttö, ja kyllä ajatus siitä, että saisi esim. 15 lasta voi pelottaakin. Mutta toisaalta uskon, että Jumala antaa voimia, jos lapsia tulee paljon. Sitäpaitsi ei voi unohtaa myöskään sitä, että jos perheessä on yli kymmenen lasta, niin on myös vanhempia lapsia, jotka voivat jo ottaa oman vastuunsa kotitöistä ja lastenhoidosta ja siten edistää äidin jaksamista.

Meillä kotona esim. ollaan lapsenvahtina kun äiti lähtee jonnekin harrastuksiin, ja siivoamme jokainen tietyn osan talosta kerran viikossa. Lisäksi tiskaamme ym. Äidille on varmasti paljon apua isommista lapsista. Ja kun itse on tottunut tähän kotitöihin osallistumiseen, niin se tuntuu ihan kivalta ja on mukavampaa kun äiti on hyvällä tuulella ja jaksaa paremmin. Lisäksi se, että oppii jo kotona melko pienestä asti tekemään oman pienenkin osansa kotihommissa on ollut pelkästään eduksi myös töissä, kun kaikki työnantajat kilvan kehuvat ahkeruutta.

Oma äitini on saanut kaikki (14) lasta ihan normaalisti (ei keisarinleikkauksella) ja kaikki on sujunut aina hyvin. Kaikki lapset ovat terveitä, vain yksi lapsi oli sen verran iso että synnytys oli hankalampi. Hän ei ole omasta mielestään mitenkään kärsinyt siitä, että lapsia on paljon.

Päinvastoin varsinkin nyt, kun hän on jo keski-ikäinen, lapsista osaa aina vain enemmän iloita.

Naispappeusasia on minusta niin selkeä asia, johon löytyy Raamatusta selkeä kohta missä se kielletään, ettei se aiheuta minussa mitään tunnekuohuja, vaikka minulla voisi olla lahjojakin opiskella teologista, olen menestynyt uskonnossa niin hyvin koulussa. Tietysti teologisessa voisin opiskellakin vaikka uskonnon opettajaksi jos haluan. :)

Vaikken sinänsä täysin ymmärräkään naispappeuskiellon perusteita, siis että miksi nainen ei tehtävään sovi, en ole siitä katkera tai ajattele toisin. Ihmisen järjellä ei voi kaikkia asioita käsittää, ja haluaisin tyytyä Jumalan tahtoon ja Jumalan Sanaan näissäkin asioissa. En tiedä ketään vl-naista, joka haluaisi välttämättä puhujaksi. Ajatuskin tuntuu huvittavalta. :wink:
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Huhti 2007, 13:35

Elena kirjoitti:Olen itse nuori naimaton vl-tyttö, ja kyllä ajatus siitä, että saisi esim. 15 lasta voi pelottaakin. Mutta toisaalta uskon, että Jumala antaa voimia, jos lapsia tulee paljon


Kiitos Elenalle naispuheenvuorosta. Kirjoituksesi vastasi aamenta, juuri noin minäkin ymmärrän asiat. Varmasti voisit olla sinällään hyvä ja etevä sananselittäjä, kuten varmaan monet muutkin naiset, mutta miksi pyrkiä sellaisen perään, joka on tästä maailmasta (naispappeus).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 05 Huhti 2007, 13:59

Elena kirjoitti:. En tiedä ketään vl-naista, joka haluaisi välttämättä puhujaksi. Ajatuskin tuntuu huvittavalta. :wink:


Toisaalta olisi parempi olla hiljaa, kun on kyse vain netin synnyttämästä mielikuvasta ja anonyymipalstalla on saattanut olla vain kyse vl:na esiintyvästä naisesta. Elävässä elämässä en ole siis tähän törmännyt vaan aivan samanlaiset kokemukset ovat kuin Elenalla.

Netissä on siis tullut väistämättä mieleen, että joillakin on ollut tarvetta naispappeuteen / saarnaajan tehtävään. Se ei välttämättä ole tullut minään suorana ilmoituksena vaan puheiden synnyttämänä mielikuvana. On siis lähdetty julistamaan Raamattua ja selittämään sitä täällä netissä. Kun kyse ei ole ollut edes teologian opiskelijasta, on vain tullut mieleen, mitkä ovat motiivit sellaisiin väittelyihin ja keskusteluihin.

Tässä kohtaa on myös muistettava sanan saarnaviran merkitys jokaisen kristityn elämässä. Yleensä tämä tulee aivan arkielämässä, kun tahdomme kyselevälle etsijälle tuoda esiin seurakunnan opetuksia ja olla kuuluttamassa Isän kutsua. Tätä ei siis tule sekoittaa edellä mainittuun ja ajatella, että naisen tulee olla vaiti.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja lukkari » 05 Huhti 2007, 14:25

Maarimi kirjoitti:Vanh.lestadiolaisilla on ns. "rakkauden neuvot"/"perinnäissäännöt" tai miksikä nyt voisi kutsua vaikkapa ehkäisykieltoa, mikä ei selvästi mielestäni raamattuun pohjaudu, mutta jolla elämää ylläpitävä ja eettinenkin vaikutus. Ne ovat ihanteita, eikä niistä julkisesti suositella poikkeamaan, koska se johtaisi monilla omantunnon paatumiseen. On hyvä ettei kevein perustein tehdä synnillisiä ratkaisuja elämässä, mutta eihän se sitä tarkoita, ettemme olisi syntisiä. Kuitenkin tällainen "omantunnon kuri" pitää meidät terveesti synnintunnossa!


Tämä Raamattuun pohjautuminen on tietysti tulkintakysymys. Miten me sen haluamme tulkita, kun Jumalan sana kehoittaa lisääntymään. Se vaatii uskoa ja kuuliaisuutta. Opetuslapset sanoivat: Herra lisää meille uskoa. Minusta myös tämä perhekysymys on uskonasia. On Raamatun mukaista, että äidin osa nähdään halpa-arvoisena Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Se koskee sekä meidän "Saara äitiä" että myös uskovaisia äitejä tässä ajassa. Ei isätkään tässä asiassa kovin helpolla pääse.


Luuk. 21:23
Mutta voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri vaiva pitää maan päällä oleman ja viha tämän kansan päällä.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

??

ViestiKirjoittaja anne » 05 Huhti 2007, 15:46

Luin jostakin lest. historiikista, että teillä on ollut huomattavia naissaarnaajia liikkeenne alkuvaiheessa, esim. 1880-luvulla. Oliko näin?

En itse ole mitenkään saarnaajaksi pyrkimässä, olen äiti :) ja toimin aivan muussa hyvässä ammatissa.

Elenan viestiä lukiessa tuli mieleen, että liikkeeseenne pitää kasvaa sisältä päin. Näin oppii luonnollisena naisen aseman eikä synnillistä ja kadotukseen vievää muuta nais/aviovaimokäsitystä kuten viesteistä ymmärsin.
anne
perehtynyt
 
Viestit: 78
Liittynyt: 27 Syys 2005, 19:46

ViestiKirjoittaja Weha » 05 Huhti 2007, 15:55

anne, tähän uskoon myös lapsuuden uskonsa menettänyt, uudestisyntyy, parannuksen armon kautta. Näin olen oppinut. Nämä asiat avautuvat sitten Jumalan valtakunnasta sisältäpäin...
Weha
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 05 Huhti 2007, 17:00

Niin kyllä vanh.lestadiolaisen uskon saaneelle, parannuksen armon vaikkapa aikuisena saaneelle usko avautuu ihan yhtä kirkkaana kuin ns. siihen syntyneille ja lapsuudessa kasvaneille. Siinä erottaisinkin ns. perinnäissäännöt ja uskon toisistaan. Mutta eihän vanh.lestadiolaisiltakaan voi vaatia täydellisyyttä!

Usko ja se mihin "rooliin" nainen on kasvatettu, pitää voida erottaa toisistaan. Se on myös luonnekysymys. Esim. itse en ole helppoihin ratkaisuihin tyytyvä ja alistuva luonne, ja se voi harmittaa joitakin. Haluan kyseenalaistaa ja pohtia sellaisiakin vaihtoehtoja, jotka eivät ole niitä, joihin minun oletetaan sopivan.

Olen minäkin lukenut, että 1800-luvulla lestadiolaisuuden alkuaikoina oli myös naissaarnaajia, koska haluttiin julistaa Sanaa mahdollisimman monille. Ja olihan Lapin Mariakin nainen :D.

Kotimaa-lehdessä oli "rauhanvetoomus-kirjoitus" naispappeus aiheesta "Kirkko - syntisten sairaala". Kopioisin sen tänne, mutta kun en osaa! Kirjoituksen allekirjoittaneet vetosivat siihen, että työrauha taattaisiin edelleen työvuorojärjestelyillä ja rauhan keinoin, ja kyseenalaistettiin raamatuntulkintaan liittyvien asioiden käsittely rikoslain alla. "Syntisten sairaalassa" tulisi hoitaa haavoittuneita, ei lyödä.

Jostain syystä uskonasiat ovat aina herättäneet ihmisissä suuria tunteita. Ehkä silläkin on tarkoituksensa.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Huhti 2007, 17:29

Saa sen tietysti kopioida tai vaikka linkittää. Turhaa se kuitenkin on, sillä vanhoillislesadiolaiset papit suhtautuvat naispapeihin, ninkuin työtovereihin tulee suhtautua. Jos on yhteinen työvuoro, se tehdään listan mukaisesti, sikä siinä sen kummempaa. Tilanne on aivan sama kuin uskomme ulkopuolisten pappien kanssa on aina menetelty.

Sen sijaan seuroihimme ei kutsuta naisia puhujiksi, eikä naisia aseteta puhujan (saarnaajan ) tehtävän. Jos seurakunnan pappi haluaa suuremmissa seuroissamme tervehdyksensä esittää, se hänelle yleensä sallitaan.

Mistään naisista puhujina ei ainakaan Seppo Lohen kirjoittamassa lestadiolaisuuden alkuvuosien historia kirjassa kerrota. Sellainen oli myös Juhani Raattamaan kirje, jossa hän mainitsi, että jos ei sopivaa miestä ole paikalle saatavissa, voi nainenkin "vähemmissä" kokoontumisissa selittää sanaa. Ainoasti olkoon Paavalin sanat estämässä naisia varsinaisesti saaranvirkaan ryhtymästä.

On ollut rohkeita ja taitavia naisia muuten, esimerkiksi ihmisten puhuttelijoina. Äitini äiti oli yksi sellainen, hän saattoi tiellä kävellessä puhutella vastaan tulijat ja tien ohessa työtä tekevät. Varsinaiseen seurakunnan edessä puhujan tehtävään hän ei olisi koskaan ryhtynyt, koska piti sellaisen epäraamatullisena. Siitä huolimatta monet uskovaiset sanoivat häntä naisprofeetaksi, mutta vain hänen rohkeutensa ja sanavalmiutensa vuoksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja anne » 05 Huhti 2007, 18:53

lainaus "vanhoillislesadiolaiset papit suhtautuvat naispapeihin, ninkuin työtovereihin tulee suhtautua. Jos on yhteinen työvuoro, se tehdään listan mukaisesti, sikä siinä sen kummempaa. Tilanne on aivan sama kuin uskomme ulkopuolisten pappien kanssa on aina menetelty. "


Tätä arvostan esim sleyhyn verraten (jossa on kyllä sekä virka- että ei-virkakäsityksiä)
anne
perehtynyt
 
Viestit: 78
Liittynyt: 27 Syys 2005, 19:46

ViestiKirjoittaja Emka » 06 Huhti 2007, 12:27

Kaikilla uskovaisilla on Pyhän Hengen pappeus, niin naisilla kuin miehilläkin,ja lapsilla, mutta virka "yli seurakunnan saarnata" on vain miehillä Raamatun opetuksen mukaan.


1 Se on totinen sana: jos joku piispan virkaa pyytää, hän hyvää työtä halajaa.
2 Niin pitää siis piispan oleman nuhteettoman, yhden emännän miehen, valppaan, raittiin, siviän, vierasten holhojan, opettavaisen.
3 Ei juomarin, ei tappelian, ei ilkiän voiton pyytäjän, vaan armeliaan, ei riitaisen eikä ahneen,
4 Joka oman huoneensa hyvin hallitsee, jolla kuuliaiset lapset ovat, kaikella kunniallisuudella:
5 (Mutta jos joku ei taida omaa huonettansa hallita, kuinkas hän Jumalan seurakunnan taitaa hallita?)
6 Ei äsken kristityn, ettei hän paisuneena laittajan tuomioon lankeaisi.
7 Mutta hänellä pitää myös hyvä todistus oleman niiltä, jotka ulkona ovat, ettei hän laittajan pilkkaan ja paulaan lankeaisi.
8 Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, ei juomarit, ei häpiällisen voiton pyytäjät,
9 Jotka uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa pitävät,
10 Jotka pitää ensin koeteltaman, ja palvelkaan sitte kuin he nuhteettomiksi löydetään.
11 Heidän emäntänsä pitää myös siviät oleman, ei laittajat, vaan raittiit, kaikissa uskolliset.
12 Seurakunnan palveliat olkoon yhden emännän miehet, jotka lapsensa ja oman huoneensa hyvin hallitsevat.

Uudemmassa Raamatun käännöksessä puhutaan seurakunnan kaitsijasta joka tarkoittaa papin virkaa.

Joten ei mielestäni ole Raamatun mukaista naispappeus
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

??

ViestiKirjoittaja anne » 07 Huhti 2007, 09:19

joo, voi olla että olen lukenut väärää historiikkia. Vaikken yhdykään naiskäsitykseenne täysin, minusta on erityisen hyvää, että teillä selkeästi syntiä seuraavat täysin turhat asiat:

- moottoriurheilu mm. formulat
- jääkiekko
- muu kilpaurheilu
- niiden katsominen telkasta
- kuorolaulu
- teatteri
- tanssi

koska en itsekään harrasta itse niitä. Ja urheilua turhempaa ei olekaan. Urheilu voi täyttää miehen ajan kokonaan, miksei naisenkin :(.

Sen ajan voi vaikka olla seuroissa/lukea Raamaattua/auttaa vaimoaan/olla lasten kanssa.
anne
perehtynyt
 
Viestit: 78
Liittynyt: 27 Syys 2005, 19:46

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron