VL-FOORUMI

VL oppi on pitkälti rajottunut pohjoismaihin. Miten siis Pohjoismaissa ja Amerikassa ja Saksassa voi olla tämä oikea oppi jos oikea oppi kerran lähti Israelista? Tuskin voimme olettaa että missään muualla on juuri 100% samanlainen oppi kuin tästä Lestadiuksesta alkanut. En tiedä sitten onko tietotoni oikeaa, mutta oletan näin. (OMA MIELIPIDE, en halua tällä manipuloida sinua vaan haluan keskustelua)

Haluan vahvistaa uskoani, se on todella heikko ja on siinä rajoilla olenko VL vai en. Ehkä minä sitten järkeistän liikaa uskoa.

VL-on kuitenkin mielestäni paras oppi mihin olen tutustunut siinä mielessä, että ei hyväksytä naispappeutta eikä maallista menoa mikä johdattaa synnin tielle. (OMA MIELIPIDE, en halua tällä manipuloida sinua vaan haluan keskustelua)

TV ei ole mielestäni synti eikä sen katsominen synti, jos tietystä ohjelmasta ei tule mitään mikä johdattaa tekemään katsojaa syntiin. Uutiset ja sää ja muut asiaohjelmat ovat ihan OK. Kuitenkin TV:stä tulee niin paljon turhaa että on kuitenkin parempi että sitä ei ole. (OMA MIELIPIDE, en halua tällä manipuloida sinua vaan haluan keskustelua)

Monet perustelevat että ei se ole synti jos pitää paljastavia vaatteita tai pukeutuu jotenkin seksikkäästi. Ei se ole minustakaan synti, mutta se on jos tällä tavoin saa jonkun toisen ihmisen johdatettua syntiin. (OMA MIELIPIDE, en halua tällä manipuloida sinua vaan haluan keskustelua)

Antaisiko VL i rahaa kerjäläiselle joka ei ole VL? Olen kuullut tapauksen jossa eräs VL meni kauppaan ja sitte juoppo tuli pyytämään rahaa, tämän jälkeen ei VL mies tässä kaupassa ole asioinut. (En tässä yleistä)

VL oppi on pitkälti rajottunut pohjoismaihin. Miten siis Pohjoismaissa ja Amerikassa ja Saksassa voi olla tämä oikea oppi jos oikea oppi kerran lähti Israelista? Tuskin voimme olettaa että missään muualla on juuri 100% samanlainen oppi kuin tästä Lestadiuksesta alkanut. En tiedä sitten onko tietotoni oikeaa, mutta oletan näin. (OMA MIELIPIDE, en halua tällä manipuloida sinua vaan haluan keskustelua)

En ehdi enkä nyt jaksa muihin kykymyksiin vastata, mutta yritän tähän. Jääkööt toiset vastaamiset toisille ja toiseen kertaan, omaankin vastaukseeni toivon täydennystä ja siihen eittämättä jäävienvajavuuksien korjaamista.

Ensiksikin pikkupoika kysyy opista, laajentaisin keskustelun käsitteet tärkeämpään, eli oikeaan uskoon. Ne käsitteet, usko ja oppi usein käsitetään synonyymeiksi, siis samaa tarkoittaviksi. Niin ei kuitenkaan ole, vaan usko on tärkeämpi, oikea usko on kaikein tärkein. Vaikka oppi on erittäin tärkeä, se seuraa kokonaisuutena vasta oikeaa uskoa. Usko ihmisen povella on vain Jumalan työ, kun Jumalan pelastava armotyö on saanut ihmisen kohdalla tapahtua, seuraa siitä aina oikean opin omaksuminen kaikin puolin. Tavallisesti se ei tapahtu siinä hetkessä, vaikka paljon kirkastuu hetikin. Kun Jumalan Pyhä Henki saa ohjata ihmistä, se Henki johtaa kaikkeen totuuteen. Ei kuitenkaan niin, että joku yksilö käsittäisi koko totuuden, vaan yksittäiselle uskovaiselle se Henki antaa vain pienen osan, toiselle se antaa ymmärrystä käsittää toisen osan, kolmannelle jotakin muuta osaa. Näin Pyhän Hengen lahjat tulevät täydellisiksi Jumalan seurakunnassa, eli Jumalan valtakunnassa.

Tulipa pitkä johdanto, mutta on mielestäni tärkeää ja keskeistä asiaa. Tämä mainittu oikea usko ei syntynyt L.L. Laestadiuksen toiminnan tuloksena, vaan se on paljon vanhempaa alkua. Se on alkanut jo maailman alusta, saman kaltaisena se on kulkenut kautta Vanhan Testamentin aikojen. Saman kaltaisena se esiintyi Jeesuksen aikana, vahvistui Jeesuksen opetuksista, lähti leviämään apostolin ja muiden saarnaaajien, mutta myös yksittäisten uskovaisten mukana. Levisi Välimeren ympäristöön, asettui sen pohjoispuolelle Rooman valtakunnan alueelle. Joinakin aikoina se joutui vetäytymään hiljaisena maan alle eri syistä, lähinnä vainojen vuoksi, mutta tavan takaa se usko kuitenkin näyttäytyi julkisena.

Yksi julkisempi näkyminen oli Juhana Hussin aikana, seuraava Martti Lutherin aikaan syntynyt laajempi uskonpuhdistuksena tuntemamme tapahtumasarja. Lutherin aikana syntynyt uskon p0uhdistuksen liikehdintä ei kuitenkaan kauan saanut olla julkisena esiintyvää oikeaa uskoa Lutherin toivomalla tavalla, vaan jo uskonpuhdistajan eläessä erilaiset hurmahenikinä tunnetut ilmiöt ja monet muut väärät henget alkoivat turmella oikeaa oppia. Kun ne Lutherin kuoltua saivat yliotteen kirkossa, joutui elävä usko taas vetäytymään hiljaisena toimivaksi. Vähitellen se kulkeutui Saksasta Ruotsiin, jossa tunnettiin Lukijaisuuden nimellä enen L.L Laestadiusta. Siihen Lukijaisuuteen sai Laestadiuskin parannuksen armon, kun Lapin Mariana tunnettu (tutkimuksen mukaan ilmeisesti Milla Klemensdotter) kertoi tarkastus saarnan pitäneelle papille sellaisia kokemuksia armon järjestyksestä, joita tämä pappi ei ollut aikaisemmin kuullut. Ne kertomukset ja muistelut kuitenkin syttyivät etsivän papin sisimmässä eläväksi uskoksi, hänen saamansa Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sen jälkeen alkoi vähitellen levitä lestadiolaisena liikkeenä tunnettu elävä usko, joka monien sisäisten ja ulkoisten taisteluiden kautta on tullut meidän päivinämme näille tantereille.

Ei se ole tullut tänekään jäädäkseen, vaan Jumalan tietämällä ajalla se on lähtenyt leviämään muualle. Minun lapsuudessani sitä ei tunnettu edes Saksassa kovinkaan paljoa, nykyisin sielä on muutamia uskovaisia, samoin Unkarissa, Espanjassa, Togossa, Equatorissa ja monissa muissa maissa, joita en jaksa enkä muista edes luetella.

pikkupoika kirjoitti:VL oppi on pitkälti rajottunut pohjoismaihin. Miten siis Pohjoismaissa ja Amerikassa ja Saksassa voi olla tämä oikea oppi jos oikea oppi kerran lähti Israelista? Tuskin voimme olettaa että missään muualla on juuri 100% samanlainen oppi kuin tästä Lestadiuksesta alkanut. En tiedä sitten onko tietotoni oikeaa, mutta oletan näin.

Taavetti jo kirjoitti jonkin verran, mutta jatkan vähän. Oppi on oikean uskon seuraus tai ilmenemismuoto. Lestadiolaisuus ei syntynyt tyhjästä, vaan sillä oli juurensa lukijaisuudessa ja kauemmas mentäessä ylipäätään kirkollisessa pietismissä. Tornionjokilaaksossa 1700-luvun lopulla vaikuttanut viklundilaisuus oli myös valmistanut maaperää lestadiolaiselle herätykselle. Viklundilainen herätys oli lähes sammunut Laestadiuksen saadessa parannuksen armon 1844. Silti jotkut vanhat ihmiset olivat sanoneet Laestadiuksesta, että kuulivat hänen saarnoissaan Wiklundin äänen. Viklundilaisuudessa oli käytössä avainten valta, kuten myöhemmin lestadiolaisuudessa.

Laestadius itse sai parannuksen armo brandellilaiseen uuslukijaisuuteen kuuluneelta Milla Clemensdotterilta eli Lapin Marialta. Kirkkohistorialliset teokset luonnehtivat uuslukijaisuutta evankeliseksi suuntaukseksi, kun taas vanhalukijaisuutta sanotaan lakihenkiseksi. Lukijaisuudessa oli muitakin suuntauksia ja kaikki Suomen herätysliikkeet polveutuvat lukijaisuudesta.

Vielä kauemmas mentäessä voidaan lestadiolaisuuden katsoa polveutuvan aitoluterilaisuudesta. Lutherin kuoleman jälkeen puhjenneissa opillisissa kiistoissa saivat lain opettajat yliotteen kirkossa. Aitoluterilaiset hylkäsivät ns. lain kolmannen käytön, kuten myöhemmin lestadiolaisuus ja vanhoillislestadiolaisuus. Kristittyä opettaa elämään siveästi ja jumalisesti armo, ei laki.

Kun elävän uskon historiaa tutkitaan, on pimeä keskiaika kaikkein pimeintä myös elävän uskon tutkimisen kannalta. Jotain vinkkiä saattaa tosin saada valdolaiset-nimisestä ryhmästä 1100-luvun Ranskassa. He näyttävät "omineen" avaimet "tosiuskovaisten" yhteisölle, kuten myöhemmin lestadiolaiset. Myös sakramentit (rippi, kaste, ehtoollinen) näyttävät olevan varsin "luterilaisia". Pitihän Martti Lutherkin varhaiskautenaan parannusta ensin sakramenttina, kunnes omaksui Augustinuksen sakramenttikäsityksen.

Itse harrastelen historiaa muun tekemisen ohessa. Kirkkohistorian tuntemuksessa minulla on paljon ammottavia aukkoja. Ajatus katkeamattomana ketjuna pohjoiseen kulkeutuneesta sanan siemenestä on kiehtova ja satumainenkin. Jumalan Henki on sen varjellut maan päällä vähälukuisena. Välillä uskovaisia on ollut todella vähälukuisesti, välillä on puhjennut herätyksiä. Juuri ne vähälukuiset kaudet, jolloin uskovaiset ovat joutuneet toimimaan salassa, ovat tutkimisen kannalta vaikeita. Kenties tutkijat kuitenkin löytävät vielä lisälinkkejä. Katolisen kirkon arkistot saattaisivat tässäkin asiassa paljastaa uusia ulottuvuuksia, mutta niihin ei ole pääsyä.

Antaisiko VL i rahaa kerjäläiselle joka ei ole VL? Olen kuullut tapauksen jossa eräs VL meni kauppaan ja sitte juoppo tuli pyytämään rahaa, tämän jälkeen ei VL mies tässä kaupassa ole asioinut. (En tässä yleistä)

Olen joskus saattanut antaa lantin sitä kerjäävälle, mutta rehellisyyden nimissä en kyllä antaisi helpolla rahaa juopolle, koska epäilen hänen käyttävän rahat "pirun kuseen". Ylipäätään Suomessa kerjääminen on sosiaaliturvan vuoksi hyvin erilainen ilmiö kuin monissa muissa maissa tai vaikka Raamatun aikana.

Tuossa viimeksi mainitun kaltaisessa tilanteessa en taitaisi antaa rahaa, koska en ole mitenkään varma, että se ruokaan menisi, kuten haluan. Mutta kenties antaisin jotakin syötävää, jos sen tarve vaikuttaa aidolta.

Kova alkoholin himo on teettänyt sellaistakin, että jakopisteestä saadut avustuspaketit on myyty, että sitä himoittua juotavaa saisi. En osta sellaisilta mitään, kerran vuosia sitten minulla tarjottiin parin kilon marjapussia, jonka kaupustelija oli metsästä kerännyt. Olutpullon halusi hyvin tuntemani kaupustelija ostaa saamillaan rahoilla. En olut hänen marjojensa tarpeessa silloin, enkä myöhemminkään.

Tällä halusin vain lyhyesti kertoa, että katson tilanteen ja avun pyytöjän tarpeen. Jos se on todellinen ja minulla on mahdollisuus auttaa, tottakai autan, mutta mahdollisimman pitkälle haluan seurata miten apu tulee käytetyksi.

Oikein veljet kirjoittelevat.

Minunkin mielestä on aivan oikein, ettei kannusta ketään ryyppäämään antamalla rahaa.
Jos siitä maailmanihmiset pahentuvat...pahentukoot.

Tuosta opin ja uskon erotettavuudesta pieni ajatus. Veljet edellä puhuivat aivan oikein, mutta haluaisin jotain sanoa vahvistaakseni asian ja tuoden ehkä jotain toistakin näkökulmaa.

Itselleni on ehkä jossain määrin epämääräisiä nämä käsitteet usko ja oppi. Raamattuun on kirjautunut erittäin kuvaava sana Jumalan lapsista: opetuslapset. Tätä ei tule irrottaa asiayhteyksistään ja jättää muuta Jumalan sanaa vähemmälle.

Tällöin on vaara sellaiseen puhdasoppisuuteen, joka kuolettaa uskon, kristityn vapauden. Se vie helposti farisealaisuuteen. Toinen laita on sitten uskon irrottaminen opista. Ilman oppia ei ole Kristusta, näin ovat entiset pyhät opettaneet. Kun usko irrotetaan opista, sen vaikutukset näkyvät kirkkaimmin omavanhurskaudessa, jota maailma on täynnä. Siinä ei Jumalan seurakunnan opetus ole arvokkaampi kuin oma ymmärrys ja vetoaminen omaan omatuntoon. Kun ei ole oppia, uskovat kukin omalla tavallaan itsensä taivaskelpoisiksi.

Usko ja oppi (kuten edellä veljet sanoivat) kuuluvat siis kiinteästi yhteen ja seuraavat toisiaan mainitussa järjestyksessä.

TV asiaan lyhyesti sen verran, että tällaisissa asioissa on meillä jokaisella valvomisen paikka. Jos kristillisyydessä on laajalti otettu kantaa johonkin asiaan ja halutaan jossakin asiassa kilvoitella erityisellä tapaa yhteisessä rintamassa, silloin on syytä kuunnella niitä neuvoja. Jumala on aina siunannut lapsiaan, jotka toinen toistaan tukevat ja toinen toistensa kuormia kantavat ja eivät tahdo tuoda omalla toiminnallaan kiusauksia ja viettelyksiä toisen heikon veljen/sisaren kilvoitukseen matkaan, jossa saattaa se itselle "helppo" asia olla toisella suurin kipupiste elämässä.

Tähän on pakko sanoa vielä yksi asia liittyen tuohon TV asiaan. Tällaisessa ei ole siis kyse farisealaisuudesta, isien perinnäissäädöksistä, joita pidetään autuuden ehtona. Joka kipuilee tämän asian kanssa, suosittelen lukemaan mm.Paavalin kirjeitä, joissa kuvataan niin konkreettisella tavalla tämänkaltaisia asioita. Kunpa Jumala antaisi aina voimaa kilvoitella siinä Kristuksen mielen jälkeisessä uskossa, jossa kilpaillaan toinen toisemme kunnioittamisessa (lähimmäisrakkaus) ja terveellä tavalla toinen toisemme parempana pitämisessä (Filippiläiskirje).

TTsta tulee paljon huonoa ohjelmaa, kuten jääkiekkoa, futista, pesäpalloa ja formula-ajoja. Niihin menee ihan turhaa aikaa eivätkä ne ole rakenukseksi meille koskaan. Eivätkä ne edes minua naisena kiinnosta tippaakaan. Toivottaavsti eivät miehiäkään . Minulla ei ole telkkaa ksoka ohjelma on liian urheilu jne roskavoittoista. TV:n poissaolo on monessa suhteessa rakentava ohjeistus.

Olen kuittenkin huolissani netistä. Siellä on on pornoa ja pedofiliaa vielä enemmän kuin TVssa. Eikö sekin ole turmioksi?

anne kirjoitti:a
Olen kuittenkin huolissani netistä. Siellä on on pornoa ja pedofiliaa vielä enemmän kuin TVssa. Eikö sekin ole turmioksi?

Kaikki huono ohjelma on turmioksi aivan riipumatta siitä, mistä se tulee. On aivan sama, tuleeko se televisiosta, netistä, tai vaikka oman kylän iltamissa, kuten se on ennen televisiota tullut. Silloin oli joka tilaisuudessa siteeksi hyvää ohjelmaa, jonka varjolla niihinhoukuteltiin uskovaisiakin, että käy nyt edes sen hyvän ohjelman ajan siellä. On niissä joskus joku hyvä esitelmä käytykin kuuntelémassa, mutta sen jälkeen alkaneesta tanssista on viimeistään lähdetty pois. Mieluumin on kuitenkin kartettu tilaisuutta kaikineen, sillä kyllä maailma nystävät silloinkin osasivat houkutella, että katso nyt edes vähän aikaa, eikai siinä mitään pahaa olekaan. Monen omatunto on sellaisella houkuttelulla ja liehakoinnilla saatukin laajenemaan niin paljon, että kohta oli luopumus taapahtunut tosiasia.

Samat kiusat ja houkutukset olemme kohdanneet television ohjelmissa, niitä tulee masssoittain monilta nettikanavilta. Siksi on erinomainen asia, että on olemassa tietokoneessa erilaisia esto-ohjelmia ja lukkoja, joilla voi ainakin kaikkein pahimmat sivustot sulkea lasten silmiltä pois.

Tätä keskustelupalstaa olemme pitänet siinä toivossa, että tässä olisi edes yksi pieni yritys antaa vaihtoehtoja heille, jotka joka tapauksessa netiss äsurfailevat. En ole kuitenkaan katsonut hyväksi alkaa houkutella tänne sellaisia, jotka ovat vielä nettikiusausten ulottumatomissa pysyneet. Täältä on yllättävän helppo siirtyä niille huonommillekin ssivuille, ne ovat vain yhden, kahden tai kolmen napin painalluksen päässä, ellei ihmisellä ole sisäistettynä estoa, joka sulkee huonot sivustot pois. Tännekin niitä houkuttelijoita pyrkii tunkemaan erilaisten spottien muodossa, on meillä ylläpitäjillä jonkinlainen tehtävä poistaa huonoja tunkeilijoita täältä. On se kuitenkin onneksi jokseenkin nopeasti onnistunut, katsokaa vaikka onko niitä täällä.

TV ja tietokone kumpikin orjuuttaa ihmistä, varsinkin jos on pienestä asti tottonut jompaan kumpaan. Omalla kohdalla on tietokone. Sain tietokonepelit lopetettua. Nyt on vaan pakko olla koneella kun ei ole mitään muuta. On sellanen tyhjiö elämässä, että jos ei oo mitään tekemistä niin meen koneelle. Välillä tulee laiminlyötyä kouluhommatki ku koneella olo on niin "mukavaa". On sellainen pakkomielle, että pitää aina säätää jotain ja testata. Kaikki pitää olla niin täydellistä koneessa.

Pitäs varmaan siirtyä johonkin sellaiseen käyttöjärjestelmään jolla ei voi muuta tehä ku käydä tällä foorumilla.

Kyllä Jääkiekko ei ole turhaa. Ainakaan MM-Jääkiekko, jos nyt yhet kisat kahtoo vuodessa niin ei se ketään haittaa. Sitä paitsi moni tuntemani VL seuraa mm-jääkiekko naapurissa, jos ei ole kotona TV:tä. Sitä paitsi sitä on mukava katsoa yhdessä.

pikkupoika kirjoitti:Kyllä Jääkiekko ei ole turhaa. Ainakaan MM-Jääkiekko, jos nyt yhet kisat kahtoo vuodessa niin ei se ketään haittaa. Sitä paitsi moni tuntemani VL seuraa mm-jääkiekko naapurissa, jos ei ole kotona TV:tä. Sitä paitsi sitä on mukava katsoa yhdessä.

Onko se tarpeellista? Usein kuulee vanhojen puheenvuoroista keskusteluilloissa, kuinka heidän isät ja äidit katsoivat asiaa kuin asiaa uskon näkökulmasta. Oikein ymmärrettynä tämä on enemmän kuin hyvä ja terveellinen opetus. Se kuvastaa vahvasti sitä, mitä tarkoittaa uskosta eläminen.

Entä Jumalan sanan tutkiminen tai ajanvietto Jumalan sanan kuulossa (eli tarttuminen vaikkapa Raamattuun ennen kuin menee naapuriin katsomaan mm-lätkää)? En tiedä, olenko ainoa niin heikko, että mm-lätkän seuraaminen nostaa minulla vain lihan himot ja halut ja silmän pyyteet pintaan (ja se on aivan samantekevää seuraanko sitä radiosta vai TV:stä). Siitä on kaukana uskon vahvistuminen ja rukouksen mieli, että Jumala minua hoitaisi ja varjelisi lapsenaan ja saisin olla myös erossa tämän maailman turhuuksista.

Yhtenä asiana tässä on myös se, että tuenko sitä heikkoa veljeä/sisarta, joka kavahtaa ja karttaa kaikin tavoin tällaisia menoja, kun itse teen sitä, ja katson sen oikeaksi. EN silloin toteuta rakkauden lakia, jos teen jotain sellaista, mistä veli/sisar pahentuu, vaikka itse tietäisin, että ei siitä pidä toista tuomita alkuunkaan. Paavali kirjoittaa näistä asioista monissa kirjeissään. Ei ole siis turhaan sanottu kristillisyyydessämme, että heikkoimman mukaan mennään. Ei tule kenenkään tiedossaan ja uskossaan vahvan paisua ja katsoa halveksien tällaista heikkoa, joka "ei syö kaikkea lihaa" uskonsa tähden. Kristus on tällaisenkin veljen/sisaren lunastanut.....Liittyy tähän myös toinenkin puoli, mutta se jääköön.

Minä pidän kovasti VL-uskosta ja kuten aiemminkin olen täällä todennut, olen vahvasti sinnepäin kallellaan - kai matkalla ns. täysjäsenyyteen. Mutta tämä yksi TV-kysymys alati kaivertaa mieltäni.

Tuon edellä olleen teorian: televisio voi olla heikommalle suuri kiusaus ja siksi tulee olla ns. "veljen vartija" - olen toki usein kuullut. Siitäkin huolimatta kummastelen miten minun omistamani televisio voisi olla taakaksi uskovaiselle ystävälleni, ts. vaikkapa muutamille sukulaisille? Omaa elämääni TV ei hetkauta suuntaan tai toiseen, varsinkaan uskoani.

Urheilua on helppo parjata, mutta ei siinä liene mitään erityisen pahaa tai syntistä - ainakaan penkkiurheilussa. Tämä saattaa olla makuasia, mutta ainakin minusta on erityisen mukava jännittää kotikaupunki(e)ni joukkueiden menestystä jalkapallokentillä. Jalkapallo on mielestäni sekä itse pelatessa, että katsojana, parasta mahdollista rentoutusta ja eritoten itse pelatessa mitä mainiointa harjoitusta ruumiille.

En minäkään halua tällä lausunnolla provosoida tai johtaa harhaan - jokaisen pitää itse päättää teoistansa - mutta varsinkin hyvin stressaavassa työssä oleva ihminen tarvitsee elämäänsä myös jotain vastapainoa. TV tai urheilu, molemmat yhdessä tai erikseen, voivat olla aivan mainioita tapoja "nollata" päänsä. Tämä ei ole mielestäni ristiriidassa uskon kanssa, eikä ole siltä osiolta pois. Jokaista elämämme sekuntia emme kuitenkaan voi Jumalalle omistaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki on syytä miettiä mitä töllöstä tuijottaa. Kaikki ei ole hyvästä, mutta onhan tosi asia, että tiedonvälittäjänä se laite on täysin lyömätön. Lisäksi se on sentään jo aika vanha juttu, 1930-luvun keksintöjä. Sitä paitsi onhan VL-uskossa muutenkin tapana hyväksyä erinäisiä asioita, kunhan ne ovat riittävän vanhoja ja vakiintuneita *asiaton huomautus, pahoittelen! * Esimerkkinä klassinen musiikki, joka omana aikanaan oli suorastaan saatanallista konservatiivisten mielestä, on tänäpäivänä monelle lestadiolaiselle suorastaan lempimusiikkia. Eikö TV voisi jo vähitellen saada saman iän mukanaan tuoman glorifikaation ylleen? *vitsailua*

Kuulehan saunanaama,

Minä en ainakaan sinulle osaa selittää asiaa selkeämmin kuin olet siitä jo kuullut ja tehnyt sitten omat johtopäätöksesi. Ja en voi myöskään antaa ymmärrystä siihen.

Mitä minä voin tehdä, on yksinkertaisesti vain kehottaa uskosta osatonta parannukseen. Rukoilla myös Jumalalta parannuksen armoa uskottomalle.

Jumalan sanan perusteella voin kuitenkin luvata, että se mikä nyt ei avaudu ymmärrykselle, avautuu aivan varmasti juuri niin kirkkaasti kuin Jumalan tahto on, kun ihminen saa parannuksen armon. Silloin käy monelle asialle, joita rakkaina ja tarpeellisina piti, että niistä tulee turhuutta, hyödyttömyyttä ja aivan syntisaastaisuuttakin. Ja ne monet asiat, joita niin vähäpätöisinä on pitänyt, tuleekin niin tärkeäksi ja rakkaaksi, että sitä ihmettelee joka päivä, kun saa Jumalan lapsena varjeltua ja matkaa tehdä.

Saunanaama kirjoitti:Tuon edellä olleen teorian: televisio voi olla heikommalle suuri kiusaus ja siksi tulee olla ns. "veljen vartija" - olen toki usein kuullut. Siitäkin huolimatta kummastelen miten minun omistamani televisio voisi olla taakaksi uskovaiselle ystävälleni, ts. vaikkapa muutamille sukulaisille?

Jospa "heikko veljesi" hankkii esimerkkisi yllyttämänä TV:n vastoin omaatuntoaan ja tekee siten tunnolleen pahennusta. Sitten hän katsoo siitä kaikki ne huonot ohjelmat. Kun niin yllytät "heikon veljesi" syntiin, teet Paavalin mukaan syntiä Kristusta vastaan.

1.Kor.8:
"10 Sillä jos joku näkee sinun, jolla tieto on, atrioitsevan epäjumalain huoneissa, eikö siitä omatunto, joka heikko on, yllytetä epäjumalain uhria syömään?
11 Ja niin sinun tietos kautta sinun veljes hukkaantuu, joka heikko on, jonka tähden Kristus on kuollut.
12 Mutta kuin te niin syntiä teette veljiänne vastaan ja särjette heidän heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan syntiä teette.
13 Sentähden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en minä ikänäni söisi lihaa, etten minä veljeäni pahentaisi."

Kuule Saunanaama. Sielunvihollinen laittaa eteen esteitä. Jollakin on vaimo toisilla pelto toisilla ties mikä, esim TV tai ehkäisy. Yksi asia kuitenkin riittää, nimittäin evankeliumi. Ei tarvitse jättää mitään muuta kuin synti ja uskoa evankeliumissa epäusko anteeksi. Muuta meiltä ei vaadita.

Olen kuullut kun muissa hengellisyyksissä on Jumalanpalveluksessa sellaisina päivinä vähemmän väkeä, jos jotkut urheilukilpailut ovat samaan aikaan...

Eräs eri hengellisyydessä oleva tuli seuroihimme ja lähti väliajalla pois, kun formulat alkoivat.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja väitän että kaikki ihmiset joilla telkkari on, ovat joskus löytäneet itsensä sohvalta tuijottamasta roskaa.
Sitten vain katsotaan kelloa, että ei enää ehdikään lähteä minnekään...

Tjaa... sen verran pitänee nyt kommentoida vielä tätä TV-asiaa: nimittäin ihan omalta kohdaltani. Muiden puolesta en voi sanoa tietenkään mitään.

Olen kotoisin perheestä, jossa on ollut aina TV. Olen oppinut kieliä sitä kautta ja lukemaankin tekstityksiä seuraamalla. TV on siis ollut aina luonteva osa elämääni, milloinkaan kuitenkaan hallitsematta sitä. Minulla on ollut aina muita ns. korkeakulttuurisia harrastuksia, joiden parissa olen viihtynyt TV:tä paremmin. Silti näköradiolla on ollut jokseenkin merkittävä rooli avatessaan silmieni eteen maailmaa ja sen suuruutta, aikana jolloin minulla ei ollut mahdollisuuksia matkustaa. Jopa ammatinvalintaani olen sitä kautta saanut eväitä.

Lisäksi asuin muutama vuosi sitten reilun vuoden ulkomailla opiskelemassa ja kotiuduttuani olen hankkinut satelliitti-TV:n voidakseni pysyä perillä tämän minulle erittäin läheiseksi tulleen maan tapahtumista ja lisäksi ylläpitääkseni kielitaitoani. Apu on korvaamaton eikä sitä voisi mikään korvata. Koen siis hyötyväni TV:stä erittäin paljon. Sen paremmin internet tai radio, sanomalehdet tai kirjat, eivät yksin eivätkä yhdessäkään voisi korvata TV:n etuja tämän kieli- ja kulttuuriharrastukseni osalta.

En siis katsele TV:stä hömppää, kuin ehkä kaikkein pahimpina kaatosadepäivinä tai kun olen kuumeessa kotona. Ohjelmavalikoima koostuu uutisista, dokumenteista ja toisinaan (hyvin harvoin) ns. paremmista uelokuvista. Katseluun kuluu aikaa enintään tunti päivässä ja silloinkin enimmäkseen juuri näitä ulkomaisia kanavia katsellen.

Nytpä tietysti joku jo ajattelee, että voi voi! Eihän kulttuuri- ja kieliharrastus ole ollenkaan uskovaiselle sopivaa toimintaa tai ettei silloin omista elämäänsä Jumalalle. Sanoisin tähän takaisin, että minulle jää kuitenkin 23h/vrk aikaa käydä vaikka seuroissa yms. riennoissa ja palvella Jumalaa. Ja sitä paitsi on aika mukavaa hallita ulkomaista kieltä lähes kuin äidinkieltään ja pitää siten myös yhteyttä ko. maan kansalaisiin - ts. ystäviini.

Tämän kaiken jaarittelin vain osoittaakseni kuinka monia eri syitä ihmisellä voikaan olla omistaa tuo syntipesäkelaitos nimeltään TV. En koe tehneeni syntiä rikastuttaessa elämääni tällä tavalla, enkä usko tulevani sen paremmaksi Jumalan silmissä jos luopuisin siitä. Pikemminkin päin vastoin; olisi syntiä tuhlata lahjojaan (unohtaa hitaasti pois oppimani kieli). Tämän kielen avulla olen voinut monet antoisat keskustelut käydä myös uskonasioista, vieläpä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuskin muutoin olisivat kuulleet lestadiolaisuudesta.

Se miten se oletettu "heikko veljeni" on minun TV:stäni pahentunut, on vähän epäselvää. Toistaiseksi en ole ainakaan törmännyt kehenkään, joka olisi tämän vuoksi maailmankuvansa romuttanut. Päin vastoin ovat monet syyni kuultuaan pitäneet ratkaisua oikeana - siis lestadiolaisetkin.

Nytpä tietysti joku jo ajattelee, että voi voi! Eihän kulttuuri- ja kieliharrastus ole ollenkaan uskovaiselle sopivaa toimintaa tai ettei silloin omista elämäänsä Jumalalle.

Tähän vastaan lyhyesti, että molemmat mainitut asiat ovat erittäin sopivia uskovaisellekin, kunhan muistaa ja pitää oikean ja väärän rajan. Sitä rajaa en käy tässä selittämään, se saa jäädä muihin yhteyksiin. Niihin löytyy monia muitakin mahdollisuuksia, kuin televisio. Muuten kaikki saunanaaman kertomat ova vuosia ja vuosikymmeiä siten jo moneen kertaan minullekin kerrottuja. En siis puutu niihinkään tämän enempää tällä kerralla. Jos on tarpeen, olen valmis yksityisesti niistä keskustelemaan, mutta ei näin julkisella palstalla.