ELIHU kirjoitti:Yksi asia, mitä mietin kohdallasi Vekkuli, jos Jumalan aika tulisi sinun kohdalla juuri nyt täyteen, saattaisi olla hieman kiusaantunut olo, jos se sinun kirkkoon kuulumattomuus näkyisi/olisi jotenkin julki tuossa siunaus/muistotilaisuudessa..
Saunanaama kirjoitti:Valitettavan yleistä tuntuu olevan tämä "kyttäily" -mentaliteetti, eli "mitä nyt muutkin mahtavat ajatella". En pidä sitä jo mielenterveyden kannaltakaan kovin kannattavana. Tämän yhden asian korjattuaan, löytäisi tämä yhteisön mahdollista arvostelua välttelevä jo seuraavan ja sitten taas seuraavan asian korjattavakseen.
Saunanaama kirjoitti:Valitettavan yleistä tuntuu olevan tämä "kyttäily" -mentaliteetti, eli "mitä nyt muutkin mahtavat ajatella". En pidä sitä jo mielenterveyden kannaltakaan kovin kannattavana. Tämän yhden asian korjattuaan, löytäisi tämä yhteisön mahdollista arvostelua välttelevä jo seuraavan ja sitten taas seuraavan asian korjattavakseen.
vekkuli kirjoitti:
Vaikeneminen on rakkaudettomuutta, vaikka näkee toisen menevän vikaan.
Jos mielenterveys tällaisesta järkkyy, niin saa kyllä järkkyä, jos tarkoitit tätä alkanutta keskustelua kun en kuulu luterilaiseen kirkkoon...
Pitänee jutella seurakunnan puhujien kanssa tästä asiasta, kuin vatvoa täällä tätä asiaa.
En tunne tekeväni syntiä kun en ole liittynyt kirkkoon parannuksen armon saatuani, joten en ole kokenut todellakaan tarvetta liittyä siihen.
Oma rauhanyhdistykseni on minulle ollut se kirkko.
vekkuli kirjoitti:Mielenkiintoinen kysely Timoteukselta ja keskusteluakin syntyi.
Onkohan Timppa seurannut keskustelua?
Timoteukselle ja Saunanaamalle ja muille ulkopuolella oleville toivon rohkeutta tulla oman paikkakuntansa rauhanyhdistyksen seuroihin.
Mitään et menetä eikä seurakunnan linjana ole mitään kyttäilyä.
Tätä uskoa ei sitten sen saatuaan halua vaihtaa "halpoihin kopioihin" vaan halu on jatkaa samassa laumassa.
Maarimi kirjoitti:Jos vihjaillaan ja juorutaan takanapäin muka hyvässä tarkoituksessa, se voi tosiaan aiheuttaa ahdistusta joillekin, jotka kamppailevat vaikeiden asioiden kanssa. Ristiriita voi olla tuskallinen, kun uskon nimissä painostetaan kertomaan asioista, jotka ovat henkilökohtaisia. Tällainen useitakin vl:a koskettava asia voisi olla vaikkapa lasten lukumäärä perheessä. Paradoksi tässä on, että asiasta ei juuri puhuta vanhempien todellisten tuntemusten kannalta, vaan yhden ainoan oletuksen, eli että lapsia tehdään niin paljon kuin mahdollista. Eli ei olla avoimia, kun ei saa olla erimieltä, vaikka toisaalta ollaan avoimia eli esim. neuvotaan ja rohkaistaan jatkuvasti.
timoteus kirjoitti:
Olen toki seurannut keskustelua. Ihan mielenkiintoista on. Tulisin muuten seuroihin mutta opinnollisten erojen takia en välitä tulla.
Olen toki samaa mieltä että on hyvä ainakin keskustella veljen tai kanssa joka on langennut. Mutta raja "kyttäykseen" on välillä hienon hieno. Jos tarkkailtavia asioita on paljon niin on vaara että mennään liian henkilökohtaiselle tasolle. Minun ulkopuolisen mielipide on siis se, että korostan kristityn henkilökohtaista vapautta päättää asioista. Ainoastaan selvät lankeemukset kuuluvat seurakunnalle. Esim. juopottelu, huoruuden harjoittaminen jne. Pidän tärkeänä että toisten "hedelmistä" huolehtiminen ei syrjäytä armoa ja armahtavaisuutta. Laki uskontoja kuitenkin on maailma täynnä.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa