Oletko (vl-)uskovaisesta perheestä?

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Oletko (vl-)uskovaisesta perheestä?

Kyllä ja olen ollut koko ikäni kompastellen uskomassa.
22
33%
Kyllä, mutta olen tehnyt tuhlaajapojan reissun, josta olen saanut parannuksen armon.
9
13%
Kyllä. Olen välillä ollut mätä kala, josta minut puhdistettu.
2
3%
Kyllä, mutta tunnen itseni mädäksi kalaksi.
3
4%
Kyllä, mutta en nykyään ole uskomassa (vl-uskossa).
1
1%
En. Olen saanut parannuksen kautta tulla tähän uskoon.
19
28%
En, mutta olen aidosti kiinnostunut vl-uskosta.
8
12%
En. Vl-usko kiinnostaa minua muista syistä.
3
4%
 
Ääniä yhteensä : 67

Re: "olla uskomassa"

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Elo 2007, 08:09

olmen kirjoitti:Onko se yleinen vl-käsitys että
"olla uskomassa" tarkoittaa nimenomaan
"olla vl" (aktiivinen sellainen)..?


Aihetta käsitelään melko laajasti tämän palstan Areiopagi foorumissa, otsikon: Eriseurainenko? alla. Mainittu foorumi näkyy vain kirjautuneille käyttäjille, jotka voivat siihen kirjoittaakin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja nuusku » 03 Elo 2007, 10:45

Jos on uskomassa, niin sillonhan sitä tahtoo hakea hengenravintonsa vl-seuroista, kun ei muitten tahojen seuroissa saa syntejä anteeksi.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Maarimi » 03 Elo 2007, 18:23

En nyt sanoisi Arndtille vastaankaan!

Kun opimme tuntemaan Jeesusta, emme halua tehdä syntiä ja saamme olla vapaita Jumalan lapsia. Syntinsä tunteminen on pelottavaa, mutta anteeksiantamus antaa siihenkin uskallusta.

Usko tulee kuulemisesta. Minuakin on kutsuttu ja johdatettu Sanan kuuloon. Se portti vain tahtoo olla ahdas, eikä aina ihmisen mielen mukainen.

Luulen, että silloin kun epäilee, on vain pienen askeleen päässä siitä mitä sydän eniten halajaa - elävää uskoa...vain nöyrtymisen ja synnintunnuksen päässä...

Minä aina kaipaan seuroihin. Sitä ei voi järjellä selittää, eikä tunteellakaan... Kuitenkin lähellä Jumalaa on itku herkässä ja liikutus virttä veisatessa... ja paljon muutakin tuntoni sopukoissa järjestyy paikalleen.

Ylpeys ei ole hyväksi, ja seuroissa voi olla murheisenakin. Siellä minua parannetaan, ettei minun tarvitse itse omia ansioita kerätä.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja lukkari » 03 Elo 2007, 23:16

Lukaise olmen läpi tuolta opilliselta puolen aihe Pyhän Hengen virka.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Re: anteeksi

ViestiKirjoittaja nuusku » 03 Elo 2007, 23:25

olmen kirjoitti:Nuuskun kommenttiin vois todeta että
se on vissiin sitten niin että
VL:t saa syntinsä anteeksi SRKn seuroissa
ja EL:t vastaavasti ELn seuroissa...

Ja silti - samassa "Jeesuksen nimessä ja veressä"
synnit saarnataan anteeksi mm em. paikoissa...

Että jännä juttu.


Täällä kotipaikkakunnallanikin on sekä rauhanyhdistys että esikoisten rukoushuone. Ja varmaan joitain muitakin hartaustiloja, joissa saarnataan "Jeesuksen nimessä ja veressä". Vaikka niitä paikkoja olis tuhat erilaista, niin vain yhdessä voi olla oikea usko. Missä näistä se on, missä on Pyhä Henki saarnaamassa syntejä anteeksi. Sanat ilman Jumalan hengen läsnäoloa ei auta mitään. Mutta voi pyytää Jumalalta apua ja johdatusta tehdä oikea valinta, että saisi kaiken sekametelisopan keskellä armon löytää ja avata oikean seurasalin ovi.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: vaikea asia

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Elo 2007, 10:09

olmen kirjoitti:Eli varmaankin vaikea kysymys rivisrklaiselle.
Kuulostaa vaan aika ikävälle jos "ei ole uskossa" vaan
sen takia että ei nyt vaan satu kulkemaan "oikeissa"
piireissä.


En usko, että kysymys on minunkaltaiselleni "rivi-vl:lle" sen vaikeampi kuin SRK:n puheenjohtajalle. Pyhä Henki tekee työtään omalta puoleltaan viallisten ja vajavaisten ihmisten kautta. Usko on Jumalan työ ja me emme voi muuta kuin ihmetellä kiitollisina, että kaikista maailman ihmisistä juuri meitä on armo kohdannut. Onhan se tosin kohdannut kaikkia ihmisiä pieninä lapsina, mutta he ovat syntien ja ylitsekäymisten tähden kuolleet elävästä uskosta pois, koska tuntoa ei ole hoidettu evankeliumilla. Kutsu kuuluu kuitenkin takaisin, niin kauan kuin armonaikaa on jäljellä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: vaikea asia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Elo 2007, 15:19

olmen kirjoitti:Eli varmaankin vaikea kysymys rivisrklaiselle.
Kuulostaa vaan aika ikävälle jos "ei ole uskossa" vaan
sen takia että ei nyt vaan satu kulkemaan "oikeissa"
piireissä.


Kieltämättä se on aikanaan ollut vaikea monelle, varsinkin silloin, kun esikoisuus lähti omille teilleen. Enemmän siitä olen muistellut Opillisella puolella keskustelussa: Mitä on lakihenkisyys? sen 4 sivun seuduilla on nimenomaan esikoisuuteen liittyviä muisteluita. Lainaan sieltä pienen pätkän tähänkin, mutta enemmän löytyy mainitusta keskustelusta.

Tuo seurakäynti ei kiusauksia vähentänyt. Polte povella kiihtyi, kumpi on oikea, kumpi väärä? Yksi Kristuksen oppi on oikea, ei edes kahta. Puolelta toiselle vaappuminen käy yli voimien. Selvyys on saatava. Hän luki, tutki, käänteli pyhän kirjan lehtiä… ”Hyvä Isä, anna pyhän sanasi valkeus tielleni!” Kello löi yksi yöllä, löi kaksi. Taistelija oli uupua. ”Sinä kaikkinäkevä suuri Jumala, auta! ”Huutajan pyyntöön vastattiin. Aukeni Salomonin tuomio: Kaksi äitiä tuotiin viisaan kuninkaan tuomittavaksi. Toinen heistä oli yöllä maannut pienokaisensa kuoliaaksi, mutta silti hän vaati elävä lasta omakseen. Salomo tarttui miekkaansa. Elävä lapsi tuotiin kuninkaan eteen. Kirkas teräs kohosi. Tuomio kuului: ”Jaetaan lapsi, kumpikin saa puolet.” Äidin sydänjuurista saakka kuului parahdus: ”Ei saa jakaa! Annettakoon lapseni ennen vieraalle äidille.” Vieras äiti vaati: ”Jaetaan kahtia!” – Oikean äidin rakkaus oli vääjäämätön todistaja. Lapsi pääsi äitinsä rinnoille.
Tätä taustaa vasten kirkastui Selma Talolalle selvääkin selvempänä lapsen oikea äiti, Jumalan seurakunta. Hän muisti iän hopeoimain vanhusten kyyneliin asti liikuttuneena kertoneen sitä surkeasta ajasta, jolloin eriseura koetteli Siionia. Onnistuneet, isoiksi kasvaneet se vei. Kyynelin heitä pyydettiin lapsen paikalle nöyrtymään, kotiin jäämään. He eivät jääneet. Erota täytyi ”vaikka ei muuksi kuin kahdeksi viikoksi, ”kuten esikoisten saarnaaja Ryytsä oli sanonut. – Kun tuon kahtiajaon jälkeen Jumalan seurakuntaan jääneet kokoon tulivat, kuului suuri valitus seuratuvasta. Äiti itki lapsen kuolemaa.

Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: "olla uskomassa"

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 05 Elo 2007, 21:06

olmen kirjoitti:"olla uskomassa"


Minusta tuo verbimuoto nain me tahdomme olla uskomassa, tahdomme olla kannattamassa kristillisyytemme kansanopistoja jne. on turhaa kaanaankielta. Aidinkielenopettajani neuvoi meita valttamaan kestopreesensia, joka on englannissa. Emmehan sano englantilaisten tavoin: he is sleaping, han on nukkumassa. Tuo verbimuoto suomessa on kolmannen infinitiivin inessiivi kyllakin, mutta sita vaativat jotkut verbit, kuten kavin katsomassa. Joskus tuntuu, etta puhujaseta, kaikella kunnioituksella, haluaa pidennysta saarnaansa tuolla pidemmalla verbimuodolla. Voisihan sanoa, etta nain tahdomme uskoa.

Tama viesti tulee ulkomailta [vitsi vitsi] kun pisteet skandinavisten vokaalien paalta puuttuvat!

Olla uskomassa saattaa kuvata pitkakestoisempaa uskoa. Mutta eihan israelilaisia neuvottu kokoamaan taivaan mannaa kuin yhdeksi paivaksi, ja se on myos hengellinen vertaus, ei Jeesuskaan neuvonut uskomaan huomisen varaksi. Vain taksi paivaksi voimme luvata uskovamme.

Minusta esikoislestadiolaisuus on vanhoillisuuden haaroista kaikista vahiten omavanhurskas. Mm. Helsingin rauhanyhdistyksen 100vuotishistoriikki kertoo sen erkaantumisesta. Tuolloin oli samaan aikaan uusheratyksen erkaantuminen, niin sen vastapainoksi tuli jotenkin esikoisuus. Sen kannattajat julistivat Helsingin sanomalehdessa Rauhanyhdistyksen kokouksen ohitse johtokunnan, ja jotain muuta hieman laittomuutta. He myos lahtivat Rauhanyhdistyksesta, kun huomasivat olevansa eri laumaa, eivatka kylkeytyneet samaan yhdistykseen vuosikymmeniksi, niinkuin uusherays seka pikkuesikoisuus. Esikoisilla on myos jossain muodossa syntyvyyden saannostelyn kieltaminen, kuulemani mukaan ei niin tarkkana kuin vl:illa. Kavin kerran Joensuussa esikoisseuroissa. Siella julistettiin kylla syntien anteeksiantamuksen evankeliumia. Opilliset erot loytyvat kylla monista kirjoista.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Elo 2007, 21:32

Kyllä esikoislestadiolaisuus on eriseura siinä, kuin uusiheräys tai pikkuesikoisuuskin. Edellä osoittamaani keskusteluun: Mitä on lakihenkisyys? olen koonnut joitakin tapoja, miten esikoisuus teki suorastaan lähetystyötä vanhoillisten keskuuteen. Muistaakseni kahden puhujaparin matkan reitistäkin siellä on kuvaus. Edellä lainaamani kohta kertoo vain siitä poltteesta, joka silloin vallitsi joidenkin povella, kun havaitsivat kaksi melkein saman näköistä seurakuntaa paikkakunnallaan, eli Porissa.

Pohjimmaltaan esikoisten vanhurskaus on laista tulevaa lain vanhurskautta, vaikka heidän lakihurskautensa on toisen kaltaista, kuin uusheränneiden. Yksi ilmentymä siitä on, että heillä on yhteinen tai ainakin yhteiseksi mielletty kansanopisto. Molempia siellä tietoni mukaan opiskelee ja molemmat pitävät sitä omanaan, jos on luottamista heidän rivijäsentensä puheisiin. Kysyin kerran eräältä esikoisiin kuuluvalta, kun olin asiasta epätietoinen, kuuluuko heidän mielestään laki ja lakisaarna uskovaiselle. En saanut suoraa vastausta, vain toteamuksen, miten sen nyt ymmärtää. Eräältä nyt jo vanhurskasten lepoon päässeeltä sisarelta kysyin hänen eläessään, oliko esikoisilla lakisaarnan vaatimusta. Hän vastasi niin olleen. Kertoi myös tapauksen, miten olivat esikoiset pitäneet pahana, kun pappi ei ollut saarnannut lakia, kun oli pitänyt itsemurhan tehneen hautauspuhetta. Moneen kertaan olivat kauhistelleet, että niin kauhea tapaus, eikä yhtään sanaa lakia saarnattu.

Sama sisar kertoi myös, miten oli olut nuorena etsivällä paikalla, oli epäuskoisena kulkenut sekä vanhoillisten, että esikoisten seuroissa. Sisaren silmät olivat avautuneet, kun esikoiset olivat nimeltä mainiten moittineet ja morkanneet Wäinö Havasta, joka oli täälläkin käynyt seuroja pitämässä. Sisar sanoi, että hänen mielestään Havas oli hyvä pappi, ja siksi hän ei pitänyt oikeana Havaksen moittimista.

Tässä yhteydessä viittaan myös Aulis Zidbeckin kirjaan Juhani Raattamaasta. Siinä on yksinkertaisesti ja selkeästi kirjoittajan omaelämäkerrassa kerrottu myös esikoisuuden ja vanhoillisuuden eroista, samoin siitä, miksi hän oli esikoisten hakkaavan saarnatavan vuoksi erkaantunut esikoisuudesta ja miten oli lopulta tutustunut vanhoillisiin ja keskusjärjestömme toimitiloihin ja sillä käynnillä saanut parannuksen armon. Etsikääpä kirja käsiinne ja lukekaa, se kannattaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: anteeksi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Elo 2007, 21:54

olmen kirjoitti:Nuuskun kommenttiin vois todeta että
se on vissiin sitten niin että
VL:t saa syntinsä anteeksi SRKn seuroissa
ja EL:t vastaavasti ELn seuroissa...

Ja silti - samassa "Jeesuksen nimessä ja veressä"
synnit saarnataan anteeksi mm em. paikoissa...

Että jännä juttu.


Vanhoilliset voivat saada syntinsä anteeksi vaikka kotonaan, oikeastaan me Jumalan sanan mukaan uskomme ja saamme anteeksi joka hetki, teemmehän syntiäkin joka hetki, tosin vastoin meissä asuvan Pyhän Hengen tahtoa ja neuvoa. Joka hetki siis tarvitsemme anteeksikin saada, jos usko tuntuu käyvän heikoksi, voi anteeksiantamusta pyytää vaikka puolisoltaan, lapsiltaan, vanhemmiltaan tai vaikka naapurin mummolta tai vaarilta, jos he ovat samoin uskovia kanssamme.

Mitä tulee Teron polemiikkiin kieliopista, se on kyllä kieliopillisesti oikein, mutta käyttämämme sanonta olla uskomassa ja vastaavat, merkitsevät kyllä enemmän, kuin käsite, olla uskossa. Usko on sinänsä käsite, joka on substantiivi, eli nimisana, käsitteen nimi siis. Uskoma on 'uskoa' verbin nimitapa, ainakin kansakoulussa meille niin opetettiin, vierasperäistä nimeä en sille muista. Uskova on muistaakseni uskoa verbin laatutapa.

Väittäisin että lopulta kieliopillisesti molemmat ovat oikein, ainakin oppimani kieliopin mukaan. On se toki voinut muuttuakin niiden runsaan 40 vuoden aikana, kun sitä opiskelin. Kun olemme uskomassa, olemme omistamassa lahjavanhurskautta, joka ei ole meidän omaa tekoamme miltään osalta, vaan se on täydellistä lepoa ja rauhaa Jeesuksen ansion turvissa. Se on toimintaa mutta samalla lepoa, kuten vanhassa laulussa on sanottu: Tuul Pyhän Hengen meidät vie, autuuteen taivahan. Kohta saavumme koti rantahan, siel häihin Karitsan.

Vaikka uskomassa oleminen on lepoa, on se myös meidän ulkopuoleltamme tulevaa, mutta meissä tapahtuvaa aktiivista toimintaa. Jumalan Henki tekee työtään meissä. Jotenkin vaikeaa tätä on selittää, mutta ainakin yritin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

esikoisilla kansanopisto!?

ViestiKirjoittaja olmen » 06 Elo 2007, 11:00

Mistä toi esikoisten kansanopisto -juttu tulee..? Kuulostaa
aika vieraalta.

Taavetin esille tuoma esikoislestadiolaismielipiteet ovat mielestäni aika
"ohut" otos, ollakseen uskottava minään esimerkkinä esikoislestadiolaisuudesta.
Korkeintaan siinä on vaan yksittäisten henkilöiden näkemyksiä
ja mikä niin ikävän yleistä näissä piireissä -aika harvalla on oikeasti omia
mielipiteitä uskon peruskysymyksistä.

Puheet siitä että ketkä ovat eriseuraa ja ketkä "ainoita oikeita", ovat
mielestäni ihan tyhjänpäiväisiä; mielestäni ei sellaista -laisuutta joka
ei sitä olisi, kun itse kunkin joukon sisältä asiaa tarkastellaan. Aina
löydetään perustelut omalle paremmuudelle ja toisten väärällä tiellä
olemiselle. Kyllä niitä historiankirjoituksia löytyy joka hyllystä
josta voidaan etsiä syntipukkeja, mutta kuka osais lukea sitä Sanaa
jonka avulla voitas etsiä yhteistä tietä...

Ehkä ainoan oikean vs eriseurojen ruotiminen olis silloin tarpeen
jos meidän pelastuksemme olis näissä liikkeissä -mutta kun
kyse on kuitenkin lopulta kunkin omakohtaisen uskon kysymys.

Ei se ole onneksi riippuvainen historiankirjotuksesta, oulusta,
jellivaarasta, lahdesta, valkealasta, suvi, tai juhannusseuroista -meidän
autuutemme.
olmen
 

Re: esikoisilla kansanopisto!?

ViestiKirjoittaja Hulttio » 06 Elo 2007, 22:47

olmen kirjoitti:Ei se ole onneksi riippuvainen historiankirjotuksesta, oulusta, jellivaarasta, lahdesta, valkealasta, suvi, tai juhannusseuroista -meidän autuutemme.


Meidän autuutemme onkin riippuvainen elävästä evankeliumista kristuksesta, joka pulppuaa elävän veden lähteestä toisen uskovaisen sydämeltä.
Niin kuin samarialainen nainen, niin on myös jokainen uskovainen tällainen lähde, josta voi toiset ihmiset nauttia elämän vettä iankaikkiseen elämään.
Hulttio
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 07 Elo 2007, 13:28

Voisihan sitä vaikka halutessaan tehdä gallupin, että mihin vl:t haluavat toivonsa laittaa, ja mitä/ketä uskostansa kiittää. Ihmisiä, saarnamiehiä, seurakuntaa, vai Jeesusta Kristusta!
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Maarimi » 07 Elo 2007, 16:28

Usko on omakohtainen asia, ja yksin Jumalan työ meissä.

Mielestäni meillä tulee olla myös seurakunta, hengellinen koti, jossa saamme uskollemme vahvistusta ja liekkiin roihua.

Mystinenkin asia on se, että usko tulee kuulemisesta. Sitä ei voi järjellä perustella, mutta sen voi elävänä Hengen ravintona sydämessään tuntea.

Useat meistä tietävät, miltä tuntuu etsiä hengellistä kotiaan. Miltä tuntuu olla yksinäinen eri suuntien tilaisuuksissa - tuntea, että haluaa uskoa, mutta hiillos ei syty, kun on niin paljon eksytystä ympärillä...

Kun itse sain armon löytää vl-uskon, tuntui että ylimääräinen erheys oli karsittu pois. Kaikki oli yksinkertaista ja selvää. Toki tässäkin uskossa voi löytää itsensä suosta, niin että se yksinkertainen on kadonnut, ja tilalle tullut epämääräistä kahletta - lakia vapauden sijaan.

Kun liian ehdottomasti tulkitsee raamattua ja meidän kohdalla vl:suutta, sekä kinastelee joka paikassa, on vaarana, että usko muuttuu hengettömäksi järkeilyksi ja todisteluksi omasta oikeassa olemisesta.

Toki arvostan selkeyttä ja tietynlaista ehdottomuuttakin. En siis ole kirkkomme kanssa samoilla raamatun Sanan vesittämislinjoilla. Kuitenkin olisi osattava erottaa, mitä merkitsee armoton synnin välttäminen ja mitä taas vapaus olla tekemättä syntiä.

Itsensä syntiseksi tunteminen vapauttaa. Itsensä synnittömäksi tunteminen orjuuttaa.

Miten oppisimme kuuntelemaan ns. rakkauden neuvoja, niin etteivät ne kuulostaisi pelottavilta säännöiltä. Ne pitäisi myös suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen hiljaisesti omassa tunnossaan tutkiskellen. Jokainen on kuitenkin viime kädessä itse vastuussa elämästään ja valinnoistaan.

Aika rankasti uskallan väittää, että jos kaikki ulkoinen karsittaisiin pois, sekä turha ylpeys; voisivat kenties kaikki lestadiolaisuuden suunnat olla yhtä. Kaikille suunnille on kuitenkin kehittyneet vuosien saatossa omat perinteet, niin että mahdotonta se saattaisi olla. Hyväksykäämme toisemme silti erillisinä...

Tuo "uskomassa" sanakin on mielestäni perinne, ja aluksi se tuntui hauskalta. Ja kieltämättä "uskon" muoto kuulostaa tylymmältä, ja "uskossa" hölmöltä. Olen siis ihan mielelläni uskomassa. "Jumalan rauhaan" on ihana sanonta, mutta "Jumalan terve" sanontaa en niin helposti ole käsittänyt...
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

"Jumalan terve"

ViestiKirjoittaja olmen » 07 Elo 2007, 22:42

Maarimi ei ole sisäistäny "Jumalan terve" :hdystä,
mutta vielä vaikeampi on käsittää esikoisten
yleisesti käyttämää "Jumalan tervettä" -muotoa.
"Jumalan rauhan tervehdys", tai "Jumalan rauhaa" -se
on paljon lähempänä nykysuomea (siis ymmärrettävämpää).

Jännä juttu että varmasti tänäkin päivänä
VL "Jumalan terve" on eri asia kuin esikoisten vastaava
tervehdys - mistä sekin kertoo jos VL:t ei vois tervehtiä
esikoisia tai päinvastoin -ilman että siinä koetaan tekevänsä
jotain vallan kauhiaa.
olmen
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 08 Elo 2007, 11:24

Voisiko tuon asian ymmärtää paremmin, jos verrataan sitä vaikkapa siihen, että tuntemattomia tervehditään usein sanomalla virallisemmin "päivää". Tuttuja tervehditään jo vapaammin, ja sydänystäviä jollain erityisellä tavalla, ja uskonystäviä hengellisellä tavalla.

Joten ei tästä nyt sellaista ilkeilyn aihetta vl:a tai el:a kohtaan tarvitse tehdä. Tarkemmin ajatellen, kaikki meistä tervehdimme eri tavalla eri ihmisiä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Tietysti sellainen on vähän harmillista, että joskus ei ikään kuin kehdata sanoa hengellistä tervehdystä. Mutta se johtuu varmaan uskontokielteisestä kulttuuristamme. Harvoin olen kuullut kenenkään sanovan "shalom" tai "rauhaa", vaikka se olisi aika ihana tervehtimismuoto.

Se on kummallista, että jos sanon "Jumalan terve", on se jotenkin muut pois sulkevaa jonkun mielestä :shock: Enhän sano kaikille myöskään "rakkaani", eikä sekään loukkaa ketään!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Elo 2007, 21:26

Eri tilanteissa ja eri ihmisille tervehditään eri tavoin. "Jumalan terve" -tervehdys on ilmaus siitä, että jakaa saman aatteen (uskonkäsityksen) toisen kanssa. Kun tervehdin jotain jumalanterveellä, ilmaisen sillä ainakin kolme asiaa.
1. Uskon kuten vl:t.
2. Oletan tervehdittävän uskovan kuten vl:t.
3. Kysyn tervehdyksellä, uskooko tervehdittävä kuten vl:t.

Jos vastaus on "Jumalan terve", voi vastauksesta päätellä, että vastaaja katsoo uskovansa kuten vl:t.

Maarimi kirjoitti:Se on kummallista, että jos sanon "Jumalan terve", on se jotenkin muut pois sulkevaa jonkun mielestä :shock: Enhän sano kaikille myöskään "rakkaani", eikä sekään loukkaa ketään!


Tuosta olen samaa mieltä Maarimin kanssa (lestadiolaisten yhdistymisestä en, koska joukkoparannukset eivät ole mahdollisia, on historia osoittanut). Ei sekään ole minulta (porvari) pois, jos vasemmistoliittolaiset eivät sano minua toveriksi, kuten he edelleen ainakin vaalikampanjan aikana toisiaan näyttävät kutsuvan. Suon heille ilomielin vapauden ilmaista aatteen kautta tulevan yhteenkuuluvuutensa nimittämällä vain toisiaan tovereiksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Elo 2007, 21:56

Taavetin esille tuoma esikoislestadiolaismielipiteet ovat mielestäni aika
"ohut" otos, ollakseen uskottava minään esimerkkinä esikoislestadiolaisuudesta.
Korkeintaan siinä on vaan yksittäisten henkilöiden näkemyksiä
ja mikä niin ikävän yleistä näissä piireissä -aika harvalla on oikeasti omia
mielipiteitä uskon peruskysymyksistä.


Voi olla ohut otos, on kuitenkin kolmesta oikeastaan neljästä eri maakunnasta, Satakunnasta, Karjalasta ja Keski-Suomesta, lisäksi esikoisuuden alkupaikalta Gellivaaran ympäristöstä. Jos lukee edes ne muutamat poiminnat Opilliselta palstalta, voi saada edes hataran käsityksen, kuka hajotti ja miten hajotti.

Syksyllä julkistetaan laajempi tutkimus lestadiolaisuuden hajoamisista, odotan sitä kiinnostuneena, vaikka leviämisen historiakin on vielä lukematta, on niin iso kirja, ettei käy sänkylukemistoksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

hajoamistutkimus

ViestiKirjoittaja olmen » 09 Elo 2007, 09:23

Tuntuu että näillä hajoamistutkimuksilla haetaan
vahvistusta sille tunteelle, miten oikeassa "me" ollaan ja
kuinka väärässä "ne" ovatkaan olleet kun ovat
"meistä" eronneet...

Jotenkin turhauttavia tutkimuksia, kun jokainen osasto näkee
lopputuloksena asiat omasta vinkkelistään siten että "he"
ovat "meistä" lähteneet -hyvä me, hyi he.
olmen
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Elo 2007, 09:39

Ei aivan niinkään, ei sentään. Tuleva historia teos liittyy kolmantena osana kokonaisuuteen, jossa on jo ilmestynyt osa 1, eli Lars Levi Laestadiuksen elämä ja toiminta, osa 2, eli lestadiolaisuuden leviäminen eri puolille. Viimeksi mainittu oli myös Seppo Lohen väitöskirja, jolla hän väitteli filosofian tohtoriksi.
Lohi kävi täälläkin pitämässä luennon aiheista, Rauhanyhdistyksemme juhlavuoteen liittyen. Kuulijoina oli sekä esikoisia, että vanhoillisia.

Osa 3, lestadiolaisuuden hajoamisista on jo kirjoitettu, mutta se ilmestyy syksymmällä. Osan 4 kirjoittaminen on aloitettu, mutta ilmestymisen aikaa en tiedä, enkä tarkkaan aihettakaan. Aineiston kokoaminen aloitettiin tarkoituksella saada aikaan SRK.n historia, mutta aineistoa kertyi niin valtavasti, että riittää kokonaiseen teossarjaan, ja silti joudutaan karsimaan melkoisesti.

Totuutta näillä vain pyritään etsimään, sitä etsin minäkin aikanaan, kun näissäkin kipuilin. Vain siihen pyrin edelleen, vaikka myönnän meidän ihmisten totuuksien olevan melko rajoittuneita. Jumalan totuus on kuitenkin täydellistä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa