Saunanaama kirjoitti:Itsekin kävin kyseisellä Admatan sivustolla kerran. Olihan se mielenkiintoista löpinää - tavallaan. Valitettavasti vain taisi olla kovin moni VL:ia käsittelevä asia vähän sinnepäin ja vielä useampi kokonaan väärin. Tekijähän myöntää, ettei ole ollut lestadiolaisuuden kanssa tekemisissä yli 15 vuoteen, mutta silti on katsonut aiheelliseksi julkaista sellaisen määrän pseudotietoa ko. liikkeestä.
Kommenttisi osoittaa sinut ajattelevaksi ja terveellä tavalla lähdekriittiseksi henkilöksi. Hienoa lukea tuollaista!
Admatan kirjoittelua voinee ymmärtää sitä kautta, että hänen kokemuksensa ajautumisesta vanhempiensa mukana Jumalan valtakunnan ulkopuolelle lienee ollut nuoren ihmisen mielessä traumaattinen. Välttelen tietoisesti hänen sivujaan, koska hänen kirjoitustyylinsä herättää minussa ärtymystä. Olen myös joutunut monien muiden vl:sten tavoin suomi24:ssa vastaanottamaan jonkin verran nettipersoonassani hänen vl-liikettä kohtaan tuntemiaan patoumia. Yritän antaa ne etulahjana anteeksi, juuri hänen hankalasta taustastaan johtuen, jonka hän itse on tuonut julkisesti esille.
Oma kokemukseni vl-liikkeen yhteisöllisyydestä on täysin päinvastainen. Ilman ystäviä, jotka eivät olisi neuvoneet uskon horjuessa, olisin saattanut synnin petoksen kautta paatua. Sen sijaan olen saanut olla evankeliumilla hoidettavana.
Molemmat ovat sinänsä inhimillisinä kokemuksina yhtä arvokkaita. Toisen ihmisen kokemusta ei voi kiistää: hän todella on kokenut asian niin kuin on kokenut. Syistä voidaan olla sitten sitäkin enemmän eri mieltä. Ongelmana on monesti se, että useimmiten katsotaan ihmisen itsensä olevan paras ja viime kädessä ainoa hyvä arvioimaan kokemuksensa syitä, vaikka välttämättä näin ei objektiivisesti ajatellen ole.
Siksi riitely/kiistely/keskustelu onkin käytävä asioista ja Raamatun sanomasta. Raamattu opettaa selvästi, ja sanottakoon tässä nyt asiaani pehmentääkseni ja vähemmän julistavasti,
minun mielestäni, että Jumalan lasten yhteisöllä on erityisasema uskovaisten ihmisten elämässä. Raamattu korostaa seurakunnan merkitystä. Se korostaa seurakunnan ja muiden uskovaisten neuvoja. Vielä enemmän se korostaa evankeliumin ydintä, syntien anteeksiantamusta.
Evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat kuitenkin armoneuvot. Neuvojen pitää tietysti nousta kirjoitetusta Jumalan sanasta eli Raamatusta. Niin ne nousevatkin. Raamattu kehottaa välttämään lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan. Raamattu toteaa, ettei jumalinen ihminen istu siellä, missä pilkkaajat istuvat. Raamattu kehottaa tavoittelemaan tämän maailman kunnian sijaan sitä voittoseppelettä, joka on ylhäällä. Raamattu kehottaa olemaan pahentamatta heikkoa veljeä ja tuomitsematta. Raamattu kehottaa olemaan yksimielinen, ei vain tavoittelemaan yksimielisyyttä. Raamattu kehottaa olemaan pitämättä itseään liian viisaana, vaan rakastamaan veljeä, tavoittelematta omaa hyvää.
Tässä yhteydessä haluan tuoda esille, miksi katson Jumalan puhuvan erityisellä tavalla silloin, kun seurakunta yhdessä kokoontuu kuulemaan Herran suuta. Se sana kelpaa Pyhälle Hengelle ja uskovaisille. No Pyhä Henkihän on kaikkialla, mutta asuvaisena vain seurakunnassaan, uskovaisten sydämissä. Kun siis uskovaiset ihmiset kokoontuvat yhteen, muodostuu Pyhän Hengen tiivistymisen kautta henkiavaruuteen poikkeuksellisen suuri Pyhän Hengen keskittymä. (Tämä on omaa hörhöretoriikkaani, jota ei kannata ottaa liian vakavasti ajatellen, että vastaavaa voisi kuulla vl-saarnoissakin.) Sitä ei silmä näe eikä korva kuule, mutta Hengen silmin ja korvin se on nähtävissä ja kuultavissa. Normaalisti joukossa tiivistyy tyhmyys, mutta uskovaisten ihmisten kokoontuessa tutkiskelemaan Jumalan hyvää ja otollista tahtoa tiivistyykin Pyhä Henki.
Tietenkään seurakunnan armoneuvoille ei saa antaa samanlaista painoarvoa kuin Raamatulle. Niitä on nöyrällä mielellä keskusteluissa kysytty ja otettu kantaa, jotta emme saattaisi itseämme tarpeettomasti kiusauksiin. Niihin ei myöskään tulisi suhtautua lakihenkisesti. Evankeliumin ydin on kuitenkin aina synninpäästössä Jeesuksen nimessä ja veressä. Neuvon ja nuhteen sanat ovat totuudessa rakastamista. Uskovainen itse Hengen vaikuttamana ei halua loukata eikä pahentaa heikkoa veljeä, koska Pyhä Henki kotiopettajana opettaa olemaan tekemättä niin.
Toisella palstalla olevassa keskustelussa on esitetty muutamia perusteettomia väitteitä, joihin katson asiakseni puuttua lyhyesti.
On väitetty, että vl-kanta homoseksiin perustuisi vain Mooseksen lakiraamattuihin. Väite ei pidä paikkaansa, sillä homoseksiä vastaan kirjoittaa myös Paavali hyvin selväsanaisesti. Myös Jeesus puhuu äitinsä kohdusta kuohituista, mikä ei tietenkään voi tarkoittaa kirjaimellista kuohintaa, koska ei ketään ole kuohittu jo äitinsä kohdussa. Niinpä Jeesus saattaa tarkoittaa syntymästään saakka avioon sopimattomia, joka voi tarkoittaa mm. homoseksuaaleja. Synnin pois panijana homoseksuaalilla on kuitenkin ihan samat mahdollisuudet Kristuksen armoon turvautuen periä kerran taivaan kunnia.
On väitetty, että Jeesuksen sanat "taivas ja maa katoavat ennen kuin laista katoaa piirtoakaan", tarkoittaisi juutalaista leviraattilakia. En ole teologi, mutta esitän silti rohkean väitteen, että Jeesus ei voinut tarkoittaa leviraattilakia. Ensinnäkin Jeesus rikkoi sen säädöksiä jatkuvasti ja koska häntä sanotaan lain täyttäjäksi, kyse ei ainakaan tässä tapauksessa voinut tarkoittaa leviraattilakia, vaan jotain muuta lakia. Se laki on sama, jonka Paavali sanoo kirjoitetun ihmisten sydämentauluihin. Sanalliseen muotoon sitä lakia on yritetty muotoilla kymmenen käskyn laissa. Lakina se on tarkoitettu vain epäuskoisille, koska uskovaisilla on opettajana armo, ei laki, vaikkakaan armo ei opeta tekemään syntiä.
On väitetty, että vl-käsitys raittiudesta, avioeroista ja ehkäisystä ei olisi luterilainen. Vielä kun listaan lisäisi naispappeuden. Luultavasti se siellä taustalla jo kummitteleekin. Vl-käsitys on luterilainen ko. asioista, ei tosin nykyisen liberaaliteologian edustama nykyluterilainen käsitys, vaan perinteinen luterilainen käsitys.
Ehkäisystä Luther totesi, että Jumalan sana ei salli ehkäistä, mikä on myös Raamatun kanssa (esim. Onanin keskeytetty yhdyntä). Siitä on täällä pitkä viestiketju. Myös raittiudesta löytyy pitkä ketju.
Avioeroja ei Raamattu hyväksy. Jeesuksen sanat "vain huoruuden tähden" käsitetään usein väärin. Mielestäni Jeesus toteaa vain jatkuvan huoruuden olevan toiseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, fyysiseen väkivaltaan rinnastettavissa olevaa toimintaa, johon kenenkään terveellä itsesuojeluvaistolla varustetun ihmisen ei tarvitse alistua. Sen sijaan huoruuden syntiin joutunutta ihmistä armo opettaa korjaamaan syntinsä, pyytämään anteeksi ja olemaan tekemättä niin uudelleen. Loukatuksi tullutta armo opettaa antamaan anteeksi. Näin kun asiaa Jumalan sanalla hoidetaan, ei mitään porsaanreikää avioerolle jää. Jos kuitenkin joutuu jätetyksi tai fyysisen/psyykkisen väkivallan vuoksi joutuu lähtemään puolisoaan pakoon, on kuitenkin Jumalan edessä yhä aviossa, eikä voi eikä edes armon opettamana halua avioitua uudelleen kenenkään kanssa.
Tässä nyt pintaraapaisuna jotain vastinetta sinne tänne, muillekin kuin Saunanaaman asialliseen kommenttiin.