En ole kirjoittanut

[Hynde]

En ole kirjoittanut tätä huomautus kaikille aloitusviestiä suomi24 foorumille. Enkä muutakaan vastaavia lyhyitä kulmikkaita puheita. Eräällä pikän linjan feikkaajalle tuntuu olevan viha-rakkaus suhde meikäläisiin.


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... 0026552412

[Saral]

Minä en ole siellä pitkään aikaan edes käynyt lukemassa. Nyt kävin kurkkaamssa tuon linkin. Mutta se paikka oikeasti alkoi tuntumaan siltä, ettei ees kiinnosta lukea sielä ihmisten tekstejä. Jos ei hyvää mieltä saa, niin miksi edes moisia tekstejä lukea? Jos joku kiusallaan esim mun nikkiä käyttäisi siellä, se olisi sen oma migreeni ja päänvaiva! Unohda vain huoletta siellä kirjoittelevat tyypit. Ei kannata sellasilla kuormittaa itseä.

[Hynde]

No, en kuormita itteeni. Näin ilmoitusluontoisena asiana jotka epäilee.

[O.M]

No, en kuormita itteeni. Näin ilmoitusluontoisena asiana jotka epäilee.

Voisi olla järkevintä rekisteröidä nimimerkkisi, jolloin väärinkäytökset vähenisivät oleellisesti.

[Saral]

Tänään googlettaessani jonkun asian tiimoilta osui suomi24:n vanhoillislestadiolaisuus-palstalle hakuni ja siellä otsikkona jokin uusi vl-palsta avattu tms. Linkki johti admatan sivustolle, jossa olen joskus aiemminkin käyny kurkkaamassa. Huomioni kiinnittyi siellä olevaan varoitukseen, joka oli suunnattu vanhoillislestadiolaisille, että näitten "käsitys" saattaa vaarantua tai jotain niitten sivujen johdosta ja vinkkinä meikäläisten ajatus siitä, miten internet-palstojen suhteen pitää olla varovainen. No, en muista sanatarkasti, miten asia oli kerrottu.. Eipä minua kiinnostanu sinne jäädä pidemmäksi aikaa lueskelemaan. Aloitussivu jo oli paljonpuhuva.

[Saunanaama]

Itsekin kävin kyseisellä Admatan sivustolla kerran. Olihan se mielenkiintoista löpinää - tavallaan. Valitettavasti vain taisi olla kovin moni VL:ia käsittelevä asia vähän sinnepäin ja vielä useampi kokonaan väärin. Tekijähän myöntää, ettei ole ollut lestadiolaisuuden kanssa tekemisissä yli 15 vuoteen, mutta silti on katsonut aiheelliseksi julkaista sellaisen määrän pseudotietoa ko. liikkeestä.

Kuitenkin siinä nostan hattua, että sivuston pitäjä oli jollain tavalla säilyttänyt objektiivisuutensa ja tarjosi myös lestadiolaisuutta positiivisessa valossa tarkastelevien sivustojen linkkejä, sekä korosti moneen otteeseen, ettei halua ketään loukata tai johtaa harhaan. Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Kovin pitkälle en silti viitsinyt lueskella, kun jotenkin niin negatiiviselta vaikutti tekijän asenne.

Mikä muuten mahtaa olla totuus näistä silläkin sivulla käsitellyistä "hoitokokouksista", joita tiettävästi joskus 70-luvulla on pidetty lipsuvien veljien ruotuun saattamiseksi? Kun itse olen vielä niin untuvikko tässä yhteisössä, kiinnostaisi kuulla asiantuntevaa tietoa mistä oikeastaan oli kyse?

[Taavetti]

Totuuksia lie melkein yhtä paljon, kuin tapauksiakin. Enimmältä osin ne kokoukset sujuivat myönteisesti, mutta kieltämättä jotkin sujuivat ongelmia tuottaen. Ei tarvittu, kuin muutama tapaus, jotka olivat todesti tai kuvitellusti kielteisinä päässeet jonkun roskalehden ruodittaviksi, niin kielteinen ennakkoasenne oli istutettu monen mieleen. Siitä seurasi paljon pelkoakin, siis enemmän lehtien kirjoittelun vuoksi, kuin itse hoitokokouksista.

Voin kertoa kautta rantain yhden tapauksen, menin sinne hiukan myöhässä, ja piti kävellä takaisin se 6 kilometrin matka vielä saman illan aikana. Keskustelimme kaikessa rauhassa erään sisaren kanssa, mutta hän ei ottanut käsittääkseen, mistä on kysymys, vaikka sitä yritimme kaikessa rauhassa ja rakaudessa hänelle selvittää. Jouduin lähtemään pois, mutta paikalle jäi vielä enimmät ihmiset. Ei halunnut tämä sisarkaan lähteä pois, ennen kuin hänen asiansa olisi selvä. Enimmät myöhään menneet keskustelut kuitenkin tapahtuivat kaikkien osapuolten tahdosta, kun kukaan ei halunnut jäädä epävarman varaan.

Myöhemmin sain terveisiä, miten tilanne oli selkeytynyt. Puhutelltu sisar oli lopulta käsittänyt asian, oli oikein ilostunut, että tästäkö vain onkin kysymys. Kyllähän minä tämän haluan uskoa ja omistaa. Niin he saivat siunata toisiaan lohdullsella evankeliumilla ja kaikki lähtivät iloiten koteihinsa.

[O.M]

Itsekin kävin kyseisellä Admatan sivustolla kerran. Olihan se mielenkiintoista löpinää - tavallaan. Valitettavasti vain taisi olla kovin moni VL:ia käsittelevä asia vähän sinnepäin ja vielä useampi kokonaan väärin. Tekijähän myöntää, ettei ole ollut lestadiolaisuuden kanssa tekemisissä yli 15 vuoteen, mutta silti on katsonut aiheelliseksi julkaista sellaisen määrän pseudotietoa ko. liikkeestä.

Kommenttisi osoittaa sinut ajattelevaksi ja terveellä tavalla lähdekriittiseksi henkilöksi. Hienoa lukea tuollaista!

Admatan kirjoittelua voinee ymmärtää sitä kautta, että hänen kokemuksensa ajautumisesta vanhempiensa mukana Jumalan valtakunnan ulkopuolelle lienee ollut nuoren ihmisen mielessä traumaattinen. Välttelen tietoisesti hänen sivujaan, koska hänen kirjoitustyylinsä herättää minussa ärtymystä. Olen myös joutunut monien muiden vl:sten tavoin suomi24:ssa vastaanottamaan jonkin verran nettipersoonassani hänen vl-liikettä kohtaan tuntemiaan patoumia. Yritän antaa ne etulahjana anteeksi, juuri hänen hankalasta taustastaan johtuen, jonka hän itse on tuonut julkisesti esille.

Oma kokemukseni vl-liikkeen yhteisöllisyydestä on täysin päinvastainen. Ilman ystäviä, jotka eivät olisi neuvoneet uskon horjuessa, olisin saattanut synnin petoksen kautta paatua. Sen sijaan olen saanut olla evankeliumilla hoidettavana.

Molemmat ovat sinänsä inhimillisinä kokemuksina yhtä arvokkaita. Toisen ihmisen kokemusta ei voi kiistää: hän todella on kokenut asian niin kuin on kokenut. Syistä voidaan olla sitten sitäkin enemmän eri mieltä. Ongelmana on monesti se, että useimmiten katsotaan ihmisen itsensä olevan paras ja viime kädessä ainoa hyvä arvioimaan kokemuksensa syitä, vaikka välttämättä näin ei objektiivisesti ajatellen ole.

Siksi riitely/kiistely/keskustelu onkin käytävä asioista ja Raamatun sanomasta. Raamattu opettaa selvästi, ja sanottakoon tässä nyt asiaani pehmentääkseni ja vähemmän julistavasti, minun mielestäni, että Jumalan lasten yhteisöllä on erityisasema uskovaisten ihmisten elämässä. Raamattu korostaa seurakunnan merkitystä. Se korostaa seurakunnan ja muiden uskovaisten neuvoja. Vielä enemmän se korostaa evankeliumin ydintä, syntien anteeksiantamusta.

Evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat kuitenkin armoneuvot. Neuvojen pitää tietysti nousta kirjoitetusta Jumalan sanasta eli Raamatusta. Niin ne nousevatkin. Raamattu kehottaa välttämään lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan. Raamattu toteaa, ettei jumalinen ihminen istu siellä, missä pilkkaajat istuvat. Raamattu kehottaa tavoittelemaan tämän maailman kunnian sijaan sitä voittoseppelettä, joka on ylhäällä. Raamattu kehottaa olemaan pahentamatta heikkoa veljeä ja tuomitsematta. Raamattu kehottaa olemaan yksimielinen, ei vain tavoittelemaan yksimielisyyttä. Raamattu kehottaa olemaan pitämättä itseään liian viisaana, vaan rakastamaan veljeä, tavoittelematta omaa hyvää.

Tässä yhteydessä haluan tuoda esille, miksi katson Jumalan puhuvan erityisellä tavalla silloin, kun seurakunta yhdessä kokoontuu kuulemaan Herran suuta. Se sana kelpaa Pyhälle Hengelle ja uskovaisille. No Pyhä Henkihän on kaikkialla, mutta asuvaisena vain seurakunnassaan, uskovaisten sydämissä. Kun siis uskovaiset ihmiset kokoontuvat yhteen, muodostuu Pyhän Hengen tiivistymisen kautta henkiavaruuteen poikkeuksellisen suuri Pyhän Hengen keskittymä. (Tämä on omaa hörhöretoriikkaani, jota ei kannata ottaa liian vakavasti ajatellen, että vastaavaa voisi kuulla vl-saarnoissakin.) Sitä ei silmä näe eikä korva kuule, mutta Hengen silmin ja korvin se on nähtävissä ja kuultavissa. Normaalisti joukossa tiivistyy tyhmyys, mutta uskovaisten ihmisten kokoontuessa tutkiskelemaan Jumalan hyvää ja otollista tahtoa tiivistyykin Pyhä Henki.

Tietenkään seurakunnan armoneuvoille ei saa antaa samanlaista painoarvoa kuin Raamatulle. Niitä on nöyrällä mielellä keskusteluissa kysytty ja otettu kantaa, jotta emme saattaisi itseämme tarpeettomasti kiusauksiin. Niihin ei myöskään tulisi suhtautua lakihenkisesti. Evankeliumin ydin on kuitenkin aina synninpäästössä Jeesuksen nimessä ja veressä. Neuvon ja nuhteen sanat ovat totuudessa rakastamista. Uskovainen itse Hengen vaikuttamana ei halua loukata eikä pahentaa heikkoa veljeä, koska Pyhä Henki kotiopettajana opettaa olemaan tekemättä niin.

Toisella palstalla olevassa keskustelussa on esitetty muutamia perusteettomia väitteitä, joihin katson asiakseni puuttua lyhyesti.

On väitetty, että vl-kanta homoseksiin perustuisi vain Mooseksen lakiraamattuihin. Väite ei pidä paikkaansa, sillä homoseksiä vastaan kirjoittaa myös Paavali hyvin selväsanaisesti. Myös Jeesus puhuu äitinsä kohdusta kuohituista, mikä ei tietenkään voi tarkoittaa kirjaimellista kuohintaa, koska ei ketään ole kuohittu jo äitinsä kohdussa. Niinpä Jeesus saattaa tarkoittaa syntymästään saakka avioon sopimattomia, joka voi tarkoittaa mm. homoseksuaaleja. Synnin pois panijana homoseksuaalilla on kuitenkin ihan samat mahdollisuudet Kristuksen armoon turvautuen periä kerran taivaan kunnia.

On väitetty, että Jeesuksen sanat "taivas ja maa katoavat ennen kuin laista katoaa piirtoakaan", tarkoittaisi juutalaista leviraattilakia. En ole teologi, mutta esitän silti rohkean väitteen, että Jeesus ei voinut tarkoittaa leviraattilakia. Ensinnäkin Jeesus rikkoi sen säädöksiä jatkuvasti ja koska häntä sanotaan lain täyttäjäksi, kyse ei ainakaan tässä tapauksessa voinut tarkoittaa leviraattilakia, vaan jotain muuta lakia. Se laki on sama, jonka Paavali sanoo kirjoitetun ihmisten sydämentauluihin. Sanalliseen muotoon sitä lakia on yritetty muotoilla kymmenen käskyn laissa. Lakina se on tarkoitettu vain epäuskoisille, koska uskovaisilla on opettajana armo, ei laki, vaikkakaan armo ei opeta tekemään syntiä.

On väitetty, että vl-käsitys raittiudesta, avioeroista ja ehkäisystä ei olisi luterilainen. Vielä kun listaan lisäisi naispappeuden. Luultavasti se siellä taustalla jo kummitteleekin. Vl-käsitys on luterilainen ko. asioista, ei tosin nykyisen liberaaliteologian edustama nykyluterilainen käsitys, vaan perinteinen luterilainen käsitys.

Ehkäisystä Luther totesi, että Jumalan sana ei salli ehkäistä, mikä on myös Raamatun kanssa (esim. Onanin keskeytetty yhdyntä). Siitä on täällä pitkä viestiketju. Myös raittiudesta löytyy pitkä ketju.

Avioeroja ei Raamattu hyväksy. Jeesuksen sanat "vain huoruuden tähden" käsitetään usein väärin. Mielestäni Jeesus toteaa vain jatkuvan huoruuden olevan toiseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, fyysiseen väkivaltaan rinnastettavissa olevaa toimintaa, johon kenenkään terveellä itsesuojeluvaistolla varustetun ihmisen ei tarvitse alistua. Sen sijaan huoruuden syntiin joutunutta ihmistä armo opettaa korjaamaan syntinsä, pyytämään anteeksi ja olemaan tekemättä niin uudelleen. Loukatuksi tullutta armo opettaa antamaan anteeksi. Näin kun asiaa Jumalan sanalla hoidetaan, ei mitään porsaanreikää avioerolle jää. Jos kuitenkin joutuu jätetyksi tai fyysisen/psyykkisen väkivallan vuoksi joutuu lähtemään puolisoaan pakoon, on kuitenkin Jumalan edessä yhä aviossa, eikä voi eikä edes armon opettamana halua avioitua uudelleen kenenkään kanssa.

Tässä nyt pintaraapaisuna jotain vastinetta sinne tänne, muillekin kuin Saunanaaman asialliseen kommenttiin.

[Hynde]

Olen havainut.
Arvostelijat vetoavat hyvin usein anekdootteihin kertomuksiin.

wikipedia:
Anekdootti voi olla tosi tai keksitty, mutta sen viihteellinen arvo perustuu yleensä siihen, että se vaikuttaa uskottavalta ja vangitsee kohteestaan jonkin olennaisen tai tutun piirteen

Anekdootin ei tarvitse olla viihteellinen.
Anekdootteja käytetään vaikka laihdutuspillerien markkinointiin. -20 kiloa lähti kuukaudessa vaikka söin rasvaista ruokaa myös ylipainoinen koirani laihtui. Todellisuudessa on vaikka käynyt rasva imussa ja vaakakin heittää omiaan ja koiran laihtuminen ei liity tapaukseen mitenkään.


Todellinen syy kristillisyydestä erkaantumiseen jätetään kertomatta.
Jos tietää tapauksen niin sen toisen puolen huomaa.
Tosin uskosta eronnut hyvinkin luulee olevansa oikeassa kun ei ymmärrä hengellisesti eronsa syytä. Hän kertoo tosia anekdootteja.

Anekdootti on yleensä liioiteltu, pelkistetty tai karrikoitu

Kertomukset vaikuttavat uskottavilta ja ovat tunteisiin vetoavia.
Eroamisen syyksi kerrotaan mitätön syy, vaikka kokonaisuutena takana olisikin täysin eri oppi.

[Jaakko]

Monen kohdalla esim. ns. hoitokokousajalta sanotaan , en mennyt sinne, oli tärkeämpääkin tekemistä.

Näin itsekin tulin lukeneeksi. Ja muutenkin sydän yhtyy kommentteihin. Eikö siellä sanassa selkeästi vielä sanotakin, että ei tule ylönkatsoa kristittyjen yhteisiä kokouksia. Tarkoittaahan se myös tällaisiakin. Ja vieläpä varmasti on oikein kutsuttu paikalle puhumaan tiestä ja matkasta.

[lukkari]

Sielunvihollinen tekee nyt työtään sen eteen, että saisi näillä kirjoituksilla ja puheilla osoitettua Jumalan seurakunnan erehtyväiseksi... kun se saisi ihmiset tällä tavalla valheen verkkoon, sitten onkin helppo houkutella harhailevat lampaat eksyksiin tästä Hyvän Paimenen laumasta.

[O.M]

Sielunvihollinen tekee nyt työtään sen eteen, että saisi näillä kirjoituksilla ja puheilla osoitettua Jumalan seurakunnan erehtyväiseksi... kun se saisi ihmiset tällä tavalla valheen verkkoon, sitten onkin helppo houkutella harhailevat lampaat eksyksiin tästä Hyvän Paimenen laumasta.

Heikkoudessakin tuntuu, että sydän yhtyy yllä oleviin veljien kommentteihin. Onko se todella niin vähäpätöinen asia olla menemättä keskustelemaan, kun matkaystävät kutsuvat keskustelemaan? Eikö usko ole elämän tärkein asia? Eikö meidän kaikkien tulisi olla aina valmiita olemaan korjattavia, neuvottavia, nuhdeltavia ja evankeliumilla hoidettavia?

Tokikaan minä en ole ollut koskaan missään seurakunnan edessä hoidettavana. Ei minusta ole myöskään tullut uskovaisten ystävien neuvojen ansiosta yhtään parempaa ihmistä, vaan heprealaisapostolia mukaillen, syntikuorma tarttuu aina ja tekee matkanteon hitaaksi. Silloin olisi vain löydettävä itsensä uskon ekaluokkalaisen paikalta, nostettava katse uskon alkajan Jeesuksen päälle ja halaittava terveellistä sanan rieskaa niin kuin vastasyntynyt lapsukainen.

Kun katsoo omaa sydäntä, niin joutuu tyrmäämään joskus lukemani kommentin, että vl:sten pitäisi kehittää itseään syntiä vastaan eikä vain koko ajan olla evankeliumia kerjäämässä. Omanvanhurskauden houkutuksina on toki sellaista kehittämistäkin tullut yritettyä, mutta itsessäni en ole havainnut edes vähäisintä kehittymiskelpoisuutta, vaan sydän on kokonaan musta ja paraskin oma teko Jumalan edessä niin kuin saastainen vaate.

Olen ymmärtänyt, että uskovaisina olemme kaksiosaisia, syntiin taipuvaisia ja erehtyväisiä, mutta seurakunta on pyhä. Eikö Raamattu sano ihan samaa?

"Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä" (Room.7:19).

Seurakunnan Herra Jeesus on puhdistanut kokonaisuudessaan veden pesossa sanan kautta, saanut pyhän ja moitteettoman seurakunnan vailla yhtään saastaisuutta ja ryppyä.

Ef.5:
"25 Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,
26 Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
27 Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis."

Paavali luonnehtii seurakuntaa totuuden pylvääksi (vanhassa käännöksessä patsaaksi) ja perustukseksi. Antiikin rakennukset olivat täysin pylväiden varassa. Se pylväs, jonka päällä totuus lepää koko painollaan, on siis Kristuksen seurakunta.

"Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).

Meidän omatuntomme tulee olla sidottu Jumalan sanaan (Luther). Raattamaan tavoin voimme jatkaa, että jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinut seurakuntaan. On ihmisiä, jotka luopuvat pois seurakunnasta sanoen uskaltavansa Kristukseen, mutta tosiasiallisesti Kristuksen ies ja hallituksen muoto ovat käyneet heille sopimattomiksi. Syntielämä houkuttelee.

Synnin petoksen kautta myös uskovaisen omatunto voi paatua. Tulee pieniä syntejä ja jollei pieniä syntejä evankeliumilla hoideta, voi tulla pienten syntien luvallisuutta. Ei Pyhä Henki meissä, Kristus meissä, ole se, joka tekee syntiä, vaan me itse omalta vanhalta osaltamme, joka ei ole parannusta tehnyt eikä tee. Eikä hengellinen kuolema yleensä tule yhdestä synnistä, vaan vasta sitten, kun synnin mitta tulee täyteen. Profeetta Hesekielin kautta Jumala on sanonut, että jos vanhurskas luopuu hyvistä teistään, niin Jumala sallii hänen loukata itseään.

Omantunnon paatuminen. Tapahtuuko se hetkessä? Lopettaako ihmisen omatunto varoittamasta vaarasta uskon loppuessa, kuin valot sammutettaisiin? Vai himmeneekö valo pikku hiljaa, kun lampusta käy öljy vähiin? Kumpi tapahtuu ensin, tunnon vähittäinen paatuminen vai uskon loppuminen? Ovatko seurakunnan neuvot juuri heikkoja ja häilyväisiä lyhtyjä varten? Mistä saa lamppuun öljyä?

Kun keskustellaan omastatunnosta, ei voi sivuuttaa myöskään yhteistietoa. On huomioitava ihmisen suhde lähimmäisiin, veljiin ja sisariin. Uskovaisella on sisäinen halu ja velvollisuudentunne toimia veljiensä vartijoina, neuvojina, nuhtelijoina ja hoitajina. Raamattu kehottaa neuvomaan toinen toisiaan joka päivä, koska teemme syntiä päivittäin ajatuksin, sanoin ja teoin, niin meidän omatuntomme ilman jatkuvaa Jumalan sanalla hoitamista alkaa pienistäkin synneistä paatua. Seurakunta on antanut hyviä neuvoja, joiden avulla välttää monia kiusauksia ja himoja, jotka voivat johtaa nimellisiinkin synteihin. Juuri tästä syystä luotan enemmän seurakunnan yhteistietoon enkä halua pitää itseäni liian viisaana, kuten Paavali kehottaa olemaan tekemättä.

[O.M]

Jos kirjoittaisin vielä muutamia ajatuksia niistä hoitokokouksista. Varmaan niissä on virheitäkin tapahtunut, mutta jos käsitellään niitä vain ajatuksena, periaatteen tasolla, jolloin vältytään suuremmilta tunnekuohuilta. Kantani mukaan hoitokokoukset ovat raamatullisia ja itse asiassa oikein toteutettuina hyvä, kristillinen ja lähimmäisen parasta etsivä keino herätellä paatuneita. Heprealaisapostoli kirjoittaa:

Hepr.12:
"5 Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan,
6 Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.
7 Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset.
9 Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme?
10 Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
11 Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.
12 Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,
13 Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis."

Alleviivasin tuosta muutamia kohtia. Ne voidaan ajatella koettelemuksina ylipäätäänkin, mutta jos sovelletaan niitä Kristuksen kirkkolakiin. Jumala nuhtelee seurakuntansa kautta. Veli neuvoo veljeä ja tulee neuvotuksi veljeltä. Jos veli ei ota neuvoa vastaan, tulee ottaa todistajat mukaan ja yrittää heidän kanssaan saada toinen käsittämään syntisyytensä. Jos syntinen ei vieläkään käsitä tilaansa, tulee asia viedä seurakunnan eteen. Jos hän ei vieläkään ymmärrä tilaansa, tulee hänet sitoa synteihinsä. Kuitenkaan tämän sitomisenkaan ei tule tapahtua lihan mielen mukaan, vaan viimeisenä epätoivoisena yrityksenä saada syntinen ymmärtämään tilansa ja nöyrtymään parannukseen. Paavali toteaakin jo hänen aikanaan ihmisiä annetun Saatanan haltuun, lihan kuritukseksi.

1.Tim.1:
"19 Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20 Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta."

Tällaisessa tilanteessa sidotuksi joutunut ihminen saattaa kokea, että nyt on Jumala hänet hyljännyt ja häntä on väärin kohdeltu. Raamattu kuitenkin todistaa, että jota Herra rakastaa, sitä hän myös kurittaa. Jollei hän kurittaisi, ei olisi lainkaan lapsi, kutsuttu, valittu, vaan äpärä. Kun saa rangaistuksen, se ei näyttäydy ilona, vaan murheena. Mutta jos tunto herää myöhemmin ja saa parannuksen kautta vast'uudesta syntyä takaisin elämään, sama asia voikin näyttäytyä Jumalan suurena huolenpitona. Hän näki hyväksi toteuttaa huolenpitonsa viallisten, syntisten ja taitamattomien veljien ja sisarten kautta pyhässä seurakunnassaan.

"Tään pyhän seurakunnan,
Kristuksen ruumihin.

Sen jäsen olla tahdon,
rakastaa veljiä.
Iloiten sydämestä,
jos yks saa kunniaa,
kärsiä kaikkein kanssa,
jos yksi sairastaa.
Myös kantaa pesumaljaa,
synnistä puhdistaa."

Sitten on tietysti olemassa se tosiasia, että kun ihmisinä uskovaisetkin ovat lihallisia olentoja, voi veljen/sisaren uskonelämästä huolen kantamiseen liittyä myös sitä "astian makua". Jumala, joka on kaukaa viisas, on kuitenkin korjaava kaikki ihmisten tekemät virheet. Jumala näkee ihmisen sydämentilan ja voi sallia ihmisen luopumuksen joskus tapahtua vaikka virheellisen hoidon kautta.

Kaikkeen sielunhoitoon sopii hyvin Juhani Raattamaan neuvo: Olkaa hitaat sitomaan ja nopeat päästämään.