Lähdekriittisyys

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Heinä 2007, 10:55

Jaakko kirjoitti:on niin murheellista, että netissä sanomme olevamme veljiä ja sisaria, mutta elävässä elämässä ei löydy aikaa/halua veljien/sisarien tapaamiseen, kun on kuitenkin vuosien varrella kertynyt niin paljon sellaisia asioita, jotka ovat enemmän saattamassa pahaa kuin hyvää. Ei ole Jumalan sanan mukaista, että me täällä nettipersoonina vain esiinnymme ja ajatus "tuon veljen/sisaren tahdon nähdä vasta taivaassa, jos sielläkään" on lähellä meitä jokaista ja tällainen ajatushan ei lähde siitä rakkaudesta, jota Jumala meille osoittaa, jokaiselle lapselleen.


(Lihavointi omani.) Kiitos Jaakko-veljelle jälleen kauniista, rakkauden täyttämistä sanoista. Olen oikeastaan vähän kade, miten osaatkin lähestyä aina noin toisen mieltä pahoittamatta, kun itselläni on se perisynnin taipumus lähteä aina vänkäämään. :(

Tuollainen ajatus (ks. lihavointi) on itselläkin monesti lähellä. Kun henkilökemiat eivät tunnu synkkaavan jonkun kanssa yhteen, niin juuri tuommoisia sielunvihollinen kuiskii korvaan. Se on selvää, että kaikki eivät voi pitää kaikista, mutta jos ei voi pitää, niin voi ainakin suvaita. Jos ei voi suvaita, niin ainakin sietää. Toivottavasti tätä ei kukaan ota ns. otsan kiillotuksena.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 26 Heinä 2007, 14:39

Kuin 2000-luvun Laestadius ja Raattamaa :D Hyvin toisianne täydennätte!

Minusta kyllä olisi mukava tavata teitä, vaikka en kyllä ole Mopin palstalainen enkä viitsi alkaa tietoisesti kinaamaan :wink:
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Ankka » 26 Heinä 2007, 16:30

Voe tokkisa, ku tiällä ne Nettilestadiukset, Nettiraattamaat ja Nettilapinmariat keskenään niin lämpimästi turinoi :D :wink: ! (vitsi!) !

Jaakko: kiitos lämpimistä sanoistasi, en ole ainakaan huomannut et välillemme ois jossain vaiheessa tullunna jottai...siit tapaamisesta; joitakin palstalaisia olen tavannut (4) ja oikeestaan sentakii, koska olen heidän kanssaan kirjoitellessani huomannut, että juttua riittää laidasta laitaan. Leikinlasku on samanlaista ja niin poiespäin...eli on halunnut tutustua sitten lähemmin...sua en oikeastaan tunne ollenkaan, joten en ole edes hoksinu et voitais tavata. Vaikutat oikein mukavalta immeiseltä, eikä mulla ole periaatteessa mitään sitä vastaan, että tavattais joku ilta Nihtisillan ABC:lla. Mutta ihan kaikkia en yksinkertaiseti uskalla tavata, sen perusteella, minkä käsityksen olen heistä täällä netissä saanut. Ystävyys perustuu luottamukseen ja jos sellaista ei synny, on hiukan vaikeata sitten tavatakkaan.

O.M: meilläkään ei pitäis olla mitään henk koht loukkauksia välillä...ei ainakaan mun puolelta. Siis mulla ei ole sua vastaan kannetta, jotta oisit mua huonosti kohdellut. Sen ylpeys-nöyryys jutun otin huumorilla, vaikka kyl mä hiukan mietin, heititkö pilkkakirveen. Mutta se runo, jonka kirjotin, lähti kyllä ihan aidosti mun sydämen tuntemuksista ja mulle olikin yllätys se, et se käsitettiin vähä niinku päin honkkelia. Ei kuitenkaan kaikki käsittäny, esim Lukkari. Mutta siitä mulla on hiukan murhemieli edelleenkin, mitä olet puhunut "Nettiluthereista". Mutta en halua siihen tän enempi puuttua.

Maarimi: mä olen kyllä Mopin palstalainen enkä minäkään viitsi alkaa tietoisesti kinaamaan. Kinaaminen on kamalaa. Onko sulla sellainen käsitys, että esim minä haluaisin kinata? Kerro mulle esimerkki, josta saa sellaisen ymmärryksen, jos sulla sellainen on.

Minusta nämä keskustelu-palstat on nimenomaan sellaisia, että täällä käydään keskustelua asioista, jotka mietityttää. Ei minusta siinä saa olla mitään tapaamis vaatimusta. Tapaaminen tulee tapahtua siten, että molemmat haluavat nähdä toisensa ja tutustua lähemmin, siinä vaiheessa, kun se siltä tuntuu. Ei pitäis sotkea virtuaali ja todellista elämää liikaa. Sitäpaitsi, eihän me RY:lläkään tutustuta kaikkiin, joiden kanssa muutama sana vaihdetaan.

Rakkaat ystävät, haluan sanoa omasta puolestani, että suon teille taivaspaikan, mitä lämpimimmin.

" Oi että kerran kaikin me,
sun istuimesi eessä,
kasvokkain toinen toistamme,
saisimme tervehdellä, siell sävel kanteleemme soi........
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jaakko » 26 Heinä 2007, 18:33

Maarimi kirjoitti:Kuin 2000-luvun Laestadius ja Raattamaa :D Hyvin toisianne täydennätte!

Minusta kyllä olisi mukava tavata teitä, vaikka en kyllä ole Mopin palstalainen enkä viitsi alkaa tietoisesti kinaamaan :wink:


On pakko todeta tähän lyhyesti, vaikka tällaista viljelisi täysin leikinlaskuna, että jatkossa voisitte jättää ne sanomatta. Koen sen omalta osaltani tarpeelliseksi ja hyväksi.

Koen myös itse niin täysin muuta ja se ilo ja ne useat omien psalmien, rohkaisun, lohdun, opetuksen ja neuvonkin sanat, joita tällä palstalla olen saanut lukea, on tuonut niin konkreettisesti esiin sen, että kullakin on armolahjansa. Ja kuten sanoitte ja usein täällä on tullut esiin, me täydennämme toinen toisiamme. Yksin ei kasva muuta kuin isoksi tai muutoin omavanhurskaaksi ja "laps hankeen unohtuu".

Ja oikein mielelläni itsekin tapaan jokaista tälle palstalle kirjoittavaa ja niitä lukijoitakin, jotka eivät ole koskaan osallistuneet palstaan aktiivisesti. :)


Ja siitä ei voi kuin Jumalaa kiittää, että näin on saanut kokea ja saanut jokaiselta teiltä paljon, aivan tietämättännekin.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Jaakko » 26 Heinä 2007, 19:09

Ankka kirjoitti: Ei minusta siinä saa olla mitään tapaamis vaatimusta. Tapaaminen tulee tapahtua siten, että molemmat haluavat nähdä toisensa ja tutustua lähemmin, siinä vaiheessa, kun se siltä tuntuu. Ei pitäis sotkea virtuaali ja todellista elämää liikaa. Sitäpaitsi, eihän me RY:lläkään tutustuta kaikkiin, joiden kanssa muutama sana vaihdetaan....



Tarkennusta omalta osaltani. En halua esittää tapaamisvaatimuksia ja ei niin ole hyväkään. Sellainen on tultava täysin omasta sydämen halusta....Toki on huomioitava tässä, että seurakunnan pyytäessä meitä esim.yhteiseen tilaisuuteen, sitä ei tule ylönkatsoa.

Se on myös juuri noin kuten sanot, että tutustumme toisiimme eri asioiden vaikuttamana tai velvoittamana esim. työtehtävät siionissa.

Tarkoitin tapaamishaluilla sitä, että on halu panna kuormia pois, joita on matkan varrella tullut....Välttämättä me emme itse huomaa aiheuttaneemme esim.pahennusta....Kristuksen kirkkolaki onkin tässä erittäin rakkaudellinen ja rakkautta rakentava evankeliumin kohta.....Kun meitä joku lähestyy vaikkapa internetissä, on enemmän kuin arveluttavaa vedota anonymiteettisuojaan tai virtuaalimaailmaan, kun kyse on uskonasioista ja siitä, että olemme pahentaneet veljen / sisaren. Emme ole netissä vapaat Jumalan sanasta, vaikka usein tämä saattaa aivan kuin unohtua.......Saakoon Jumala minullekin aina antaa sitä oikeaa Kristuksen mieltä, että tahdon aina kavahtaa tilaani, jos minua lähestytään täällä netissä aivan anonyymina ja olen pahentanut tuota veljeä/sisarta......kasvokkain tapaaminen poistaa sitten monet anonyymiuden tuomat ongelmat jne...Jumalan sana myös meille todistaa niin selkeästi, että niin me saamme myös rakkaudessa rakentua tavalla, joka ruokkii niin meidän inhimillisiä tarpeitamme kuin niitä iankaikkisen elämän tarpeita.

Vähän laidasta yritin tuoda ajatuksiani / opetuksia, joiden parissa on saanut matkaa tehdä kristillisyydessä.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Heinä 2007, 19:16

Maarimi kirjoitti:Kuin 2000-luvun Laestadius ja Raattamaa :D Hyvin toisianne täydennätte!

Minusta kyllä olisi mukava tavata teitä, vaikka en kyllä ole Mopin palstalainen enkä viitsi alkaa tietoisesti kinaamaan :wink:


Heh, minä olen siis laki (Laestadius) ja Jaakko evankeliumi (Raattamaa). Eiköhän noita tapaamismahdollisuuksia silloin tällöin järjestyne, ainakin isoissa seuroissa, jos halua on.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Heinä 2007, 20:29

Ankka kirjoitti:O.M: meilläkään ei pitäis olla mitään henk koht loukkauksia välillä...ei ainakaan mun puolelta. Siis mulla ei ole sua vastaan kannetta, jotta oisit mua huonosti kohdellut. Sen ylpeys-nöyryys jutun otin huumorilla, vaikka kyl mä hiukan mietin, heititkö pilkkakirveen. Mutta se runo, jonka kirjotin, lähti kyllä ihan aidosti mun sydämen tuntemuksista ja mulle olikin yllätys se, et se käsitettiin vähä niinku päin honkkelia. Ei kuitenkaan kaikki käsittäny, esim Lukkari. Mutta siitä mulla on hiukan murhemieli edelleenkin, mitä olet puhunut "Nettiluthereista". Mutta en halua siihen tän enempi puuttua.


En koe, että sinun ja minun välillä olisi loukkauksia.

Ns. nettiluthereiden kanssa minulla ja muilla uskovaisilla on kiistattomia opillisia riitoja, jotka eivät voi ymmärtääkseni merkitä kuin kahta asiaa. Ensimmäinen ja parempi vaihtoehto on se, että nettilutherit ovat pois panemattomien syntien tähden uskossaan horjuvia ja siitä johtuu heidän vajaa ymmärryksensä. Toinen ja ikävämpi vaihtoehto on, että nettilutherit ovat synnin petoksen kautta jo elävän uskon menettäneet.

Murheella olen seurannut, miten siellä toisaalla ovat monet kirjoittajat aivan kuin entistä tiiviimmin kiinnittyneet näihin Jumalan seurakuntaa arvosteleviin näkemyksiin.

Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin ottaa esille nimimerkki Pölyttyneen ansiokkaasti esille tuoman Väinö Havaksen saarnan vuodelta 1937. Siitä ilmenee, miten on ollut Havaksellakin raitis ymmärrys, että kristittyä tulee hoitaa armolla ja totuudella, ja että uskonvanhurskautta automaattisesti seuraa elämänvanhurskaus.

" - - Niin oli käynyt Korintton seurakunnassa. Siellä oli eletty ensimmäisen rakkauden: palavuudessa. Helluntain tuli oli leimahdellut kirkkain ja korkein liekein, Kaikki Pyhän Hengen lahjat olivat olleet käytännössä. Profeetat olivat profeteeranneet, kielillä oli puhuttu, sairaita parannettu, evankeliumilla oli toinen toisiansa lämpimästi lohdutettu, neuvon ja opetuksen sanoja terävinä jaettu. Kaikki tämä oli ollut kallisarvoista Herran edessä. - -"

Havas jatkaa kuitenkin, että vaikka evankeliumiin kuuluvatkin neuvon sanat, on siinäkin olemassa vaaroja: " - - Mutta kunnianhimon rietas henki oli tahrata kaiken. Kristitty rukat rupesivat ylvästelemään lahjoillansa. Ne eivät pysyneetkään enää Isän suomina armolahjoina, vaan puhuttiin jo tai ainakin salaa sydämissä ajateltiin suuria minun lahjoistani. Joku profeetta kerskui väkevästä profeteeraamisestaan. Joku opettaja ajatteli, ettei kukaan muu neuvo totuuteen yhtä tinkimättömän tarkasti kuin hän. Joku kolmas luuli ihmeellisesti syventyneensä evankeliumin salaisuuteen ja arvioi veljet sangen pintapuolisiksi uskossaan ja julistuksessaan. - -"

Edelleen Havas palaa armopuheiden jälkeen elämänvanhurskauden kysymyksiin: "Ne, jotka itsessään heikkoina tyytyvät armoon, eivät tyydy enää syntihimojen orjuuteen, he eivät leikittele synnin kanssa, vaan, vihaavat sitä ja sotivat sitä' vastaan. Joka tunnustautuu armosta autuaaksi, mutta antaa vapaasti jäsenensä synnin palvelukseen, on inhottava valehtelija, sika, joka häpäisee Jeesuksen veren. Heikossa, armoon tyytyväisessä kilvoittelijassa on Herra niin väkevä, että vaikka armosta autuas matkamies tunteekin jäsenissään synnin valtavat vaikutukset, ei hän lähde niitä seuraamaan. Hän muistaa Pyhän Hengen vakavan sanan: "Jos te lihalle lihan jälkeen elätte pitää teidän kuoleman, mutta, jos hengellä puolitatte lihan teot, saatte elää!" Olemme nähneet entisiä viinan orjia armon raittiiksi tekeminä, entisiä haureuden harjoittajia armon voimalla lihaansa ristille lyömässä, varkaita ja pettureita, joita armo on opettanut tekemään rehellisesti käsillään työtä niin, että on ollut tarvitsemallekin jakamista, entisiä jumalanpilkkaajia ja luokkavihan pimittämiä, jotka armon kehoittamina ovat veisanneet kiitosta Herralle ja rukoilleet sortaijainsa puolesta, ennen tylyjä isäntiä ja emäntiä, joita armo painanut itkemään ja iloitsemaan yhdessä palvelusväen kanssa. Armo avaa myöskin heikon kristityn huulet tunnustamaan Kristusta tämän pimeän ja huorintekevän sukukunnan keskellä."
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... .php?t=669

On helpottavaa lukea noita vanhoja saarnoja, miten niistä näkyy, että ennen uskoneiden pyhien jalanjäljissä sitä vaelletaan. Saarnan suhdekin on oikea, jos kristytyille saarnataan 90-100 % armoa ja 0-10 % totuutta. Jumalattomille kuuluu saarnata ensin vain lakia, sen jälkeen pelkkää armoa ja sitten lopulta myös ripaus totuutta ja ylenpalttisesti armoa. Näissä nettikeskusteluissa helposti neuvot painottuvat seurapuheita enemmän, koska ristinvihollisen vaikutuksesta esiintyy sellaista henkeä, etteivät neuvon, nuhteen ja kurituksen sanat kuuluisi lainkaan evankeliumin kokonaisuuteen. Jos näin ei ole, hyväksytään tosiasiallisesti Raamatun vastainen harhaoppi, jonka mukaan on kristittyä opettaisikin evankeliumin ohella laki. Raamatun mukaan laki ei kuulu kristitylle.

Gal.3:
"24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla."


Sen sijaan neuvon sanat kuuluvat kristityille. Paavali kirjoittaa jo kääntyneille Rooman Jumalan lapsille:

Room.12:
"1 Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne.
2 Ja älkäät sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaat teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olis."


Jo pelkästään näissä kahdessa jakeessa Paavali antaa kehotukset
a) antaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka todellista jumalanpalvelusta (vrt. "kuuliaisuus on parempi kuin uhri"),
b) olla muuttumatta tämän maailman muodon mukaan,
c) muuttua vain Pyhän Hengen uudistuksen kautta ja
d) koetella, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto on.

On siis kiistaton tosiasia, että Raamatun perusteella evankeliumiin kuuluvat neuvon sanat tai sitten neuvon sanat ovat osa lain kokonaisuutta ja Paavali valehtelee, että emme ole lain alla sen jälkeen, kun usko tuli. Jos asia olisi niin, Paavali valehtelisi myös tässä kohdassa:

Tit.2:
"11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään."


Paavalille on siis selvää, että jumalattoman opettaja on laki. Sen tehtävä saada ihminen synnintuntoon, tajuamaan mahdottomuutensa ja viimein epätoivoisena anomaan armoa ja saamaan sen Jeesuksessa Kristuksessa. Kun usko tulee, tulee ihmiselle myös toinen opettaja, Jumalan terveellinen armo. Jos Jumalan terveellinen armo opettaa vain omassatunnossamme, kuten jotkut eriseuraiset väittävät, niin mihin sitten tarvitaan neuvoja, joita apostolit auliisti jakoivat? Ja miksi he kehottivat myös kristittyjä neuvomaan toinen toisiaan ja olemaan opettajilleen kuuliaiset? On välttämätöntä ajatella neuvojen kuuluvan evankeliumin kokonaisuuteen. Jumalalle on otollista neuvoa ihmistä paitsi tämän omassatunnossa, myös muiden ihmisten suilla. Niinhän Paavali kirjoittaa, että kun uskovaiset ottavat toisia uskovaisia luokseen, he tietämättään ottavat enkeleitä luokseen. Toisten uskovaisten tuki, evankeliumin lohdutuksen ja neuvon sanat, ovat niin merkittävä tuki kristityn kilvoituksessa, että Paavali luonnehtii uskovaisia toisilleen enkeleiksi. Enkeleistä minulle tulee mielikuva suojelusenkelistä, joten on totta laulun sanat: "niin toisten kanssa yhteen, on luotu ihminen."

Olen kuullut väitteitä, että neuvojen merkitys olisi korostunut kristillisyydessä viime vuosikymmeninä. Tätä pidetään merkkinä opin muuttumisesta. Väitteeseen sen tarkemmin perehtymättä on todettava, että ehkä viimeinen päivä lähestyy, jos uskovaiset neuvovat nykyisin toisiaan vielä enemmän kuin neuvoivat ennen.

"Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän" (Hepr.10:25).

Perkele piirittää meitä kiljuvan jalopeuran tavoin tietäen itsellänsä vähän aikaa olevan, mutta Herra Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa aina maailman loppuun saakka.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 26 Heinä 2007, 22:25

Ankka, en ihan ymmärrä runouttasi ja leikinlaskuasi :oops: , taidamme olla hieman erilaiset persoonat. Silti uskaltaisin tavata sinutkin :wink: . Enkä jaksa alkaa väittelemään nyt yhtään mistään.

Minulla vanha kirja, jossa on Havaksen saarnoja, ne ovat ihania!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Ankka » 27 Heinä 2007, 00:00

Voi Maarimi, ei tarttekkaan ymmärtää...varmaan tosi harva ymmärtää...mutta mä en haluu pahoittaa niillä kenenkään mieltä, eikä niitä kantsi ottaa mitenkään todesta (ankka-tarinoita) ne on ihan täyttä potaskaa ja pöljäilyä. Miksköhän mä niin nautin pöljäilystä, onkohan tää ihan normaalia?? Ei niin...voi-voi...mut jotenki ku mä aistin ympäristössä sellaista turhan tärkeilyä ja välien kiristymisiä, mun tekee mieli lyödä kaikk ihan läskiksi. Tämmönen läskipääankka...tsot tsot, nyt ei mitään nöyristely-tiaknooseja!!

Mut Maarimi; kaikkea ihanaa sulle, toivottavasti en ole pahoittanut mieltäsi...ja älä lue mun juttuja, niiss ei ole jären häivää!! (niinku ei tässäkään, hih!) (apua, missä mun asialinja on, en löydä sitä millään iliveellä!)
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 27 Heinä 2007, 08:50

Ankalle (liittyen Mopin palstalle kirjoittamaasi viestiin): Jos on joku nettikuppikunta on tehnyt keskenään sopimuksen sieluntila-arviointien kiellosta, niin se sopimus on tehty ohi Raamatun ja seuraan vain Raamatun sanassa pysyvää seurakuntaa. Juuri tuollaisessa tulee hyvin esiin, miten nettikuppikunta voi joskus erehtyä, mutta kirjoitettu Jumalan sana pysyy muuttumattomana sukupolvesta toiseen (mitä nyt jotkut liberaaliteologit tekevät uusia käännöksiä laventaakseen vähän kaitaa tietä).

Kysymykseen, kumpaa seuraan ristiriitatilanteessa, kuppikuntaa vai Raamattua, vastaan: Raamattua. Kysymykseen, kumpaa seuraan ristiriitatilanteessa, eriseuraa vai Raamattua, vastaan: Raamattua. Kysymys "kumpaa seuraat ristiriitatilanteessa, Jumalan seurakuntaa vai Raamattua", on epäkoherentti, koska se sisältää mahdottomia aineksia keinotekoisen ristiriidan muodossa. Jumalan seurakunta seuraa aina Raamattua.

Tuomitsemaan en kuitenkaan rupea, koska Raamatun mukaan niin ei saa tehdä ja tuomio on yksin kolmiyhteisen Jumalan. Kuten Jeesus sanoi, hän ei tuomitse maailmaa, vaan sana tuomitsee ja hän vapahtaa. Kuten olen todennut lukemattomia kertoja, tuomio ja sieluntila-arviointi ovat kaksi eri asiaa ja röyhkeää sumutusta yrittää käyttää niitä toistensa synonyymeina.

Suviseuratapaamisessa ehdotettiin, että keskityttäisiin enemmän vain tähän palstaan ja ehdotus on sinällään ihan toiminutkin. Lähdekriittisyyskeskustelu on kuitenkin mielestäni vielä pahan kerran kesken. En hyväksy mitään nettikuppikuntien keskenään ohi Raamatun tekemiä päätöksiä, joissa yritetään lähdekriittisyys julistaa synniksi ohi Raamatun. (Kaikenlaisia raskaita taakkoja kaidan tien laventajat yrittävätkin kristityille punoa kannettavaksi.) Koska lähdekriittisyys aiheena liittyy kaikkiin kolmeen nettipalstaan, Suomi24:een, Mopin palstaan ja Vl-foorumiin, sivusin siinä osin myös Mopin palstalaisia. Pidin siis lähdekriittisyyttä aiheena niin tärkeänä, että päätin jatkaa asian käsittelyä huolimatta siitä, että tämän palstan kirjoittajien pyrkimys on keskustella pääosin keskenämme ja olla riitelemättä Mopin palstalaisten kanssa.

Palaan vielä noihin tapaamisasioihin. Kaikkia ei tosiaan ehdi eikä tarvitsekaan tavata, mutta mielestäni ehdottoman torjuva asenne niitä kohtaan voi kertoa jotain (ei välttämättä). Valkeuden teot kestävät tulla julki, mutta pimeyden työt eivät kestä tulla valkeuteen eli julki. Ei siitä mihinkään pääse, että minua hämmästyttää, jos jopa niinkin rohkea ihminen, joka vasta parannuksen armon saatuaan uskaltaa jo julistaa, missä Jumalan seurakunnan opetusta on korjattava, ei uskalla tavata uskovaisia ihmisiä ihan oikeassa elävässä elämässä. (Täysin eri asiana näen ujot ja arat ihmiset, jotka kirjoittavat hiljaisuudella ja pelvolla.) Edelleen tulee mieleen, että missä on se Raamatun tarkoittama pyhien yhteys, jos jo asenteellisesti jaottelee uskovaiset heidän mielipiteidensä perusteella kategorioihin "tuon voisin tavata, tuota en"? Ottaen vielä asiassa huomioon, että Lutherin mielestä "pyhien yhteys" on vähän huono käännös, hän olisi käyttänyt mieluummin termiä "pyhien yhteisö".

Toivon, että tähän lähdekriittisyyskeskusteluun tulisi mahdollisimman monenlaista näkökulmaa. Olen kirjoittanut jo paljon, mutta luulen, että voin sanoa kuten Paavo Väyrynen EU-jäsenyyden ratifiointia koskeneessa jarrutuskeskustelussa, usean tunnin puheenvuoronsa jälkeen sanoi toimittajille: "Minulla ainakin on vielä asiaa." :)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 27 Heinä 2007, 09:13

Maarimi-sisaren kanssa tästä jo keskustelimmekin yksityisviestein, mutta O.M toi Havaksen puheen kautta esille juuri niitä tuntojani, joiden takia pyysin, että kohdallani ei viljeltäisi leikimielisestikään yhtään sellaista, joka saattaisi ruokkia ihmismieltä ja kunniaa.....Halu on pysyä kaikin tavoin pienen paikalla yhdessä teidän kanssa.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Ankka » 27 Heinä 2007, 11:34

Mielestäni minä olen ollut ainoa Moppilainen, joka on kieltäytynyt ehdottomasti tapaamasta ketään palstalaisia (lukuunottamatta muutamia) suvareissa. En ainakaan ole huomannut kenenkään muun niin sanoneen palstalla. En äkikseltään keksi, mitä piiloteltavaa mulla ois, lukuunottamatta mahtavaa pyrstöäni. Ja jos teiltä pystyisinki piilottelemaan, niin en kuitenkaan Jumalta, hänellä on minusta kaikki kaameus viel paremmin tiedossa, kuin itselläni.

___________________________________________________________

*Ankka voisi kyllä tavata kaikki ne miehet, jotka haluais hänet tavata**Jos vaan tarjoomisista päästäisiin yhteisymmärrykseen**Johan tässä alkaa kuola valumaan; Prinssiryyni-nakkeja,kaviaaria silakanhäntäpedillä, appelsiinikakkua ja Saludoa kermavaahdolla, maisskiss*!!*Täytyi vaan sitten tehdä tärät Herra Ankalta, Rouva Jaakolta ja Rouva O.M:ltä vähä niinku salaa**Herra Ankka ei ainakaan antais rouvvansa mennä mihinkään valkokaulustreffeille, ei ainakaan ilman esiliinaa tai hirmuista sotaa** :lol: :wink:
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Heinä 2007, 12:24

Ns. nettiluthereiden kanssa minulla ja muilla uskovaisilla on kiistattomia opillisia riitoja, jotka eivät voi ymmärtääkseni merkitä kuin kahta asiaa. Ensimmäinen ja parempi vaihtoehto on se, että nettilutherit ovat pois panemattomien syntien tähden uskossaan horjuvia ja siitä johtuu heidän vajaa ymmärryksensä. Toinen ja ikävämpi vaihtoehto on, että nettilutherit ovat synnin petoksen kautta jo elävän uskon menettäneet.


'Tähän veli O.M valikoimaan haluaisin tuoda kolmannenkin vaihtoehdon. On sellaisia nuoria uskovaisia ja äskettäin parannuksen armon saaneita, jotka ovat joutuneet eksyttäjien seuraan ja mahdollisiin houkutuksiinsa altistuneet. Enimmät heistä ovat ihmetellen kyselleet, mikä on syynä ja mistä johtuu ja minne tällainen meno johtaakaan. Elävät kipein ajatuksin ja tuskaisina, koska eivät ole uskoa todeksi havaintojaan. Heitä Taivaallinan Armahtaja haluaa ohjata ja neuvoa vapaiden lasten vapauteen, joka ei ole vapautta johonkin, niin sanotusti "kiellettyyn," vaan vapautta jostakin, eli synnistä ja synnin houkutusten noudattamisesta.

Kirjoitan vieraan koneelta eteläisestä Suomesta, jos joku on valmis tapaamiseen, se voi ehkä järjestyä. Joitakin yhteyksiä on ollutkin, mutta pankaa yksityistä viestiä, jos olette valmiit, koetan järjestää aikaa ja mahdollisuuksia.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Heinä 2007, 13:01

Eilisen jälkeen minulla on tästä keskustelusta ollut vähän murheellinen mieli, sillä lähdekriittisyyteni tuotti näköjään yhden sivullisen uhrin, nimittäin Kamaelin. Douloksen nälvintä Kamaelia kohtaan meni siihen pisteeseen, että ilmeisesti Moppi katsoi tilanteen edellyttävän, että jompikumpi on palstalta poistettava. Moppi on osoittanut minulle monissa tilanteissa olevansa rehellinen ihminen, joten en käy enempää kritisoimaan hänen ratkaisuaan. Hänellä on varmasti syynsä ja velvollisuutensa ylläpitäjänä suojella keskustelijoiden anonymiteettia viimeiseen asti. Douloksen pois potkiminen tässä tilanteessa olisi saattanut helposti kääntyä kannanotoksi keskusteluun, jossa on vahvoin perustein kyseenalaistettu, onko syytä pitää automaattisesti vl:na kaikkia itseään vl:ksi sanovia nimimerkkejä, joiden mielipiteet ovat jokseenkin tarkalleen yleisuskonnollisia tai -kirkollisia. En kuitenkaan voi olla osoittamatta hämmästystäni, että todellako Kamael on ollut se epäasiallinen osapuoli Douloksen ja Kamaelin välisessä sanailussa. No, ilmeisestikään Kamael ei jää paljon harmittelemaan palstalta bannaustaan, sillä varmasti hän tuntee yhdessä minun kanssani, että kaikki sillä palstalla esitettävät näkemykset eivät nouse terveestä vapaan armolapsen uskonymmärryksestä.

Olen tavannut Kamaelin kaksi kertaa elävässä elämässä, suviseuroissa ja Jämsän seuroissa. Lisäksi olemme vaihdelleet ajatuksia täällä. Minulle on välittynyt kuva hyväntahtoisesta, rehellisestä ja toisaalta lujaluontoisesta uskovaisesta ihmisestä. Ajallisten vaivojen ja usein tuskallisen terveydentilan keskellä hänestä välittyy Jumalan lapsen rauha, uskomisen ilo ja elävän toivon näköala. Kamaelin kohdalla näyttää käyneen toteen Timoteuskirjeen sanat ”on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa” (1. Tim.6:6). Uskon, että monet muutkin Kamaelin tuntevat allekirjoittavat tämän. Lujaluontoisuus ilmenee mm. siinä, että hänen terve oikeustajunsa ei salli ottaa vastaan kaikkea sitä perusteetonta nälvintää, jota Doulos häntä kohtaan harjoittaa.

Kaikesta huolimatta toivoisin, että myös Doulos saisi tunnon synneistään, parannuksen armon tai panna ripissä pois niitä syntejä, jotka hämärtävät uskon ymmärrystä, saavat hänet ajattelemaan itsensä Jumalan seurakuntaa viisaammaksi ja itsensä ihmiseksi, joka ”on evankeliumin totuuden kaikkia muita paremmin ymmärtänyt”, kuten veljemme Väinö Havas saarnasi yhä ajankohtaisessa saarnassaan Jyväskylässä vuonna 1937. Meidän olisi kaikkien hyväksyttävä se tosiasia, että Raamatun mukaan uskovaisinakin ”me ymmärrämme puolittain” (1. Kor.13:9). Jumala on nähnyt hyväksi, ettei kuormita ketään ihmistä täydellisellä ymmärryksellä, jottei kukaan itsessään kasvaisi.

Olemme kaikki Jumalan lapsina päivän lapsia. Meidän on syytä löytää itsemme kerran toisensa jälkeen syntiin jouduttuamme ensimmäisen päivän uskovaisiksi, päivämiehiksi. Aamusta saakka uskoneet eivät ole ymmärryksessä välttämättä sen pitemmällä kuin klo 23:59 parannuksen armon saaneet. Juuri Emkan kanssa ihastelimme Jämsässä, miten Nuusku on ymmärtänyt asiat raittiisti, vaikka on vain pari vuotta sitten parannuksen tehnyt. Samoin Wehalla vaikutti olevan heti parannuksenteon jälkeen halu kilvoitella ennen uskoneiden pyhien jalanjäljillä, nöyränä kysellä neuvoa Jumalan seurakunnasta ja peltoon kätketyn aarteen löytäneenä kertoa löytäjän ilostaan myös muille, joskus reilullakin suolalla maustettuna. Sielunvihollinen ei kuitenkaan ole jouten ja kukaan emme tiedä, mikä on tilamme huomenna. Me olemme päivän lapsia siinäkin mielessä, että huomista varten ei tarvitse uskoa.

Juuri parannuksen armon saaneista minulla on kokemus, että heidän uskoaan monet pitempään uskoneet ihastelemme, miten Pyhän Hengen uudistus käytännössä näkyy. Ei ole halua jättää mitään vanhasta, vaan vain kiitollinen mieli siitä, että on saanut kymmenentuhannen leiviskän syntivelan anteeksi. Vaikka monet sanovat suoraan, että eivät ymmärrä kaikkea, he kuitenkin nöyrinä siihen tyytyvät ja uskovat vanhojen sanan, että ei sitä kukaan kaikkea täällä ajassa tulekaan ymmärtämään. Vähitellen Kristus valtakunnassaan sitten avaa salaisuuksiaan uskon kautta.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tunnen sydämessäni, että lähdekriittisyydestä ei edelleenkään ole vielä riittävästi keskusteltu vl-palstoilla. Keskusteluilloissa saattaa kuulla yleisluontoisesti aiheesta, että internetkeskusteluissa on syytä olla lähdekriittinen. Sen sijaan vielä puuttuu yksilöidympiä näkemyksiä siitä, miten lähdekriittisyyden tulisi nettikeskusteluja lukiessa ilmetä, mitä feikkaustapoja nimenomaan vl-palstoilla voi esiintyä, miksi vl-keskusteluissa voi joillakin tulla kiusauksia sumutukseen ja miksi joku voi olla niin katkera uskovaisia kohtaan, että lähtee mustamaalaamaan heitä ja Raamatun sanoin, puhumaan heistä valhetellen kaikkinaista pahaa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 28 Heinä 2007, 17:03

O.M. en tiedä ketä tarkoitat vasta parannuksen armon saaneella, rohkealla, opetuksen korjaajalla, mutta tapaamista karttavana :shock: (en kerkeä niin tarkkaan Mopin palstaa seuraamaan).

Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että monenlaisten opetusten ristitulessa, voi vasta parannuksen tehnyt olla, eikä aina ymmärräkään heti kuulemaansa/lukemaansa. Mielessä on monenlaisia kysymyksiä, ja kiusaus kallistua "hempeämmin" julistavien kannalle suuri.

Mietin vain, että liekö se opetuksen korjaaminen tai toisaalta fanaattisuus juuri parannuksen tehneeltä aina niin tahallistakaan. Siinä on varmaan innostusta ja onnea siitä, että on löytänyt tämän uskon. Uskon kuitenkin, että monella nämä myrskyt tasaantuvat - niin näyttää itselleenkin olevan käymässä - toki päivän lapsi olen, ja toivottavasti jaksan aina valvoa, etten muuta kuvittelisi.

Ankka, voin tulla herrojen esiliinaksi, jos pelottaa :lol: . Saanpahan siivellä herkkuja maistella.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Heinä 2007, 22:10

Ankka kirjoitti:Mielestäni minä olen ollut ainoa Moppilainen, joka on kieltäytynyt ehdottomasti tapaamasta ketään palstalaisia


Doulos kirjoitti näin: "O.M. on nyt ottanut roolin, jossa hän kokee oikeudekseen tarkastaa toisten ihmisten henkilöllisyyden hyväksyäkseen nämä uskovaisiksi. Hän kehottaakin minua ottamaan sähköpostilla häneen yhteyttä, jotta tämä tarkastus voitaisiin suorittaa. Minun on sanottava suoraan, että en halua olla kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä, en virtuaalisesti enkä elävässä elämässä." Ellen erehdy, niin tuossa on ehdoton kieltäytyminen tapaamisesta kanssani.

Täytyi vaan sitten tehdä tärät Herra Ankalta, Rouva Jaakolta ja Rouva O.M:ltä vähä niinku salaa**Herra Ankka ei ainakaan antais rouvvansa mennä mihinkään valkokaulustreffeille, ei ainakaan ilman esiliinaa tai hirmuista sotaa** :lol: :wink:


Rouva M. voisi hyvinkin tulla mukaan, vaikka ei nettikeskusteluja oikein suosikaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Heinä 2007, 22:18

Maarimi kirjoitti:O.M. en tiedä ketä tarkoitat vasta parannuksen armon saaneella, rohkealla, opetuksen korjaajalla, mutta tapaamista karttavana :shock: (en kerkeä niin tarkkaan Mopin palstaa seuraamaan).


Doulosta.

Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että monenlaisten opetusten ristitulessa, voi vasta parannuksen tehnyt olla, eikä aina ymmärräkään heti kuulemaansa/lukemaansa. Mielessä on monenlaisia kysymyksiä, ja kiusaus kallistua "hempeämmin" julistavien kannalle suuri.


Tuo pitää varmasti paikkaansa ja on terveellinen muistutus myös minulle. Suokoon Jumala, etten olisi liian kärkevästi opastamassa oikeaan tai tuomitsemassa ketään vasta parannuksen armon saanutta.

Mietin vain, että liekö se opetuksen korjaaminen tai toisaalta fanaattisuus juuri parannuksen tehneeltä aina niin tahallistakaan. Siinä on varmaan innostusta ja onnea siitä, että on löytänyt tämän uskon. Uskon kuitenkin, että monella nämä myrskyt tasaantuvat - niin näyttää itselleenkin olevan käymässä - toki päivän lapsi olen, ja toivottavasti jaksan aina valvoa, etten muuta kuvittelisi.


Minustakin sinun viesteistäsi on viime aikoina välittynyt paremmin löytäjän ilo kuin aiemmin. Heikollakin uskolla voittaa ja niin se vain näyttää käyvän, että kun jaksaa uskoa ensin vaikka joitakin asioita ymmärtämättä, niin Kristus avaa ymmärrystä niihinkin. Ei varmaankaan kaikkeen, mutta niinhän me ymmärrämme vain puolittain. Mielestäni raamatunmukaisessa uskossa ei voi olla täydellistä ymmärrystä ja uskon on Raamatun mukaan oltava joissain asioissa järjelle hulluutta. Niin Jumala on nähnyt hyväksi säätää.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja vl2003 » 29 Heinä 2007, 23:47

Eikö olisi helpompi keskustella, jos mahtuisitte samalle palstalle? :P
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

ViestiKirjoittaja Jaakko » 30 Heinä 2007, 14:31

Mitä erinomaisuutta siinä on, että ihminen rakastaa niitä, jotka häntäkin rakastavat ja hänetkin hyväksyvät kaikessa? Jotenkin näin se Jumalan sana meitä opettaa....ja jatkuu.... Rakastakaa vihollisiannekin!

Kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan....Kun uskovainen ihminen anonyymilla nettipalstalla kohtaa anonyymin uskovaisen ihmisen ja heidän välilleen syntyy ratkaisemattomia ja rakkautta rikkovia asioita. Haluammeko silloin kaikin tavoin vaalia rakkautta niin kuin Isäkin pitää meistä huolta, vaikka lankeamme syntiin jatkuvasti? vai ajattelemmeko, että se on varmaan joku hullu/pelättävä/tms. ja on parempi vain vetäytyä ja jättää keskustelukumppani oman onnensa nojaan? Tämä olisi varmasti helpointa, vedota milloin mihinkin syyhyn aina anonymiteettisuojaan saakka.....Jumala on meidät maailmaan lähettänyt parannusta saarnaamaan.....Kun olemme Jumalan asialla, meillä ei ole mitään pelättävää...


Kun uskovainen ihminen kieltätyy ehdottomasti tapaamasta toista uskovaista ihmistä, joudumme vääjäämättä kysymään, miksi näin? Miksi rakkaus ei yhdistä vaan ajaa toisistaan eroon? Selkein vastaus löytyy uskosta ja siitä, että uskonnäköalat eivät ole samoja. Saattaa olla joko elämässään hyvin taistelevalla paikalla ja väsymys estää veljiä ja sisaria rakastamasta niin kuin Isä rakastaa meitä. tai mikä murheellisinta, on joutunut nimikristityn paikalle, jossa sydämen usko ei saa enää ollenkaan vaikuttaa Pyhän hengen johdattamana, ohjaamana ja neuvomana. Jumalan rakkaus on muuttunut lain vaatimukseksi. Se vaatii täydellisyyttä ja ihmisestä kasvaa joko liian iso/viisas heikkojen ja omalta puoleltaan köyhien Jumalan lasten joukkoon tai sitten omavanhurskaudessaan tulee välinpitämättömäksi ja harhaoppiseksi, jonka seurakuntaa ovat vain ne, jotka ihmismieltä tyydyttävät.

En soisi näitä keskusteluja käytävän ollenkaan netissä. Ehkä vikaan joudun itsekin tässä, sillä meitä ei ole saatettu armoevankeliumilla matkalle riitelemään vaan toinen toista tukemaan sillä evankeliumin voimalla - maailman edessä julkisesti ja antaen viholliselle vain mässäiltävää ja voiton näköaloja. Jatkossa tyydyn olemaan hiljaa ja rukouksena on, että joku päivä Jumala antaisi meille nöyrää mieltä jokaiselle ja halua rakkauden vaalimiseen, vaikka saattaa olla kertynyt jo nyt monia sellaisia esteitä (sanoja toisillemme), että ei tunne minkäälaista halua kohdata toista. ......Yksityisviesteillä minutkin saa kiinni tai jonkun palstalaisen kautta....
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 31 Heinä 2007, 01:23

vl2003 kirjoitti:Eikö olisi helpompi keskustella, jos mahtuisitte samalle palstalle? :P


Ymmärrän hyvin ehdotuksesi, mutta kokemus on osoittanut, että mahdollisuuteni keskustella ilman laumaa hyeenoja kimpussani on varsin rajallista. Niin kävi useammin kuin kerran Suomi24:ssa ja niin kävi Helsingin Sanomien mielipidepalstan keskustelussa viime talvena, mistä huomasin sinun asiallisesti kommentoineen Hakomajaan. Asiaan saattaa tietysti vaikuttaa se, että jotkut tahot ajattelevat minun olevan "Oulun miehiä".
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron