Hulttio kirjoitti:Eikö tähän kinasteluun löydy sellainen ratkaisumalli, että ei puhuta mistään toisista palstoista.
Tuo on toki yksi vaihtoehto, mutta on mielestäni juuri sitä eristäytymistä, josta meitä aina kritisoidaan.
Tämän viestiketjun aihe on lähdekriittisyys ja kun kirjoittelemme anonyymeina internetissä, on mielestäni syytä keskustella lähdekriittisyydestä.
Joillekin ihmisille voi tuntua aivan oudolta, että joku tekeytyisi netissä vl:ksi ja esittelisi sitten liberaaleja mielipiteitään muka vl:na. Kuitenkin jos on politiikkaa seurannut ja internetin poliittisia foorumeita kuten minä, tietää, ettei ilmiö ole millään tavalla poikkeuksellinen, outo tai käsittämätön. Syy on se, että yleensä uskottavimmalta ja painavimmalta kritiikiltä kuulostaa sisältä tuleva kritiikki. Tämä pätee ihan yhtä lailla hengellisiin liikkeisiin kuin poliittisiin liikkeisiin. Siksi voi olla hyödyllistä saada aikaan vaikutelma, että todellisuudessa ulkoapäin tuleva kritiikki tulisikin sisältäpäin. Netti tarjoaa ko. sumutukseen mielipiteidenvaihtokanavista ylivoimaisesti parhaat mahdollisuudet.
Ylipäätään kristinuskossa on Suomessa tapahtunut ilmiö, jossa "järkikristityt" (vrt. "järkiporvarit") ovat vähitellen ottaneet kirkon haltuunsa. ("Järkikristittyjen" raamatuntulkinta on kyllä millä tahansa kriteerillä mitaten luvattoman heikkoa.) He ovat arvoiltaan oikeasti humanisteja, jotka eivät näe ongelmana yrittää saada arvomaailmaansa läpi vaikka kristinuskon nimellä. Siihen liittyy mm. se, että oleellista heille ei ole, onko Jumala olemassa, onko Jeesus sovittanut syntimme, mitä Raamattu sanoo synnistä. Oleellista on se, mitä he itse katsovat oman kokemusmaailmansa perusteella inhimillisesti ihmistä (=itsensäkaltaisia ihmisiä) hyödyttäviksi moraaliperiaatteiksi. Sitten ko. asioille etsitään perusteet Raamatusta, joko asiayhteydestään irrotettuina tai asiayhteyteen liittyvinä.
1900-luvun alussa ko. liberaalihenkiset tyypit olivat uskonnonvastaisia ja kirkonvastaisia. Vähitellen he kuitenkin havaitsivat uskonnon voiman ja sen turvan, minkä usko parempaan kuoleman rajan toisella puolella monille ihmisille näyttää tarjoavan. Kun ko. uskoa ei saatukaan kitkettyä pois, on sitten päätetty yrittää muuttaa vähitellen uskon sisältöä, irtaannuttaa se Raamatusta.
Kun sana on vapaa ja kirjoittaja (kuten minä) on valmis kirjoittamastaan kantamaan vastuun tarvittaessa vaikka omalla nimellä, on oikeus keskustella lähdekriittisyydestä. Eniten lähdekriittisyydestä keskustelusta näyttävät loukkaantuvan samat nimimerkit, jotka muissa asioissa nimenomaan painottavat vapaan keskustelun merkitystä vl-liikkeessä. Onko periaate kuitenkin vain, että "sana on vapaa, kunhan keskustelu pysyy minun tarkoittamissani raameissa ja kukaan ei minun aitouttani ja uskoani julkene epäillä." Tähän kuuluu lisäksi vihjaus helvetin kadotustuomioon, jos niin julkenee tehdä, mutta vihjaus annetaan kierolla tavalla sanoen "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Sillä tarkoitetaan, että henkilö (mm. minä), joka julkenee epäillä anonyymin liberaali-vl-nimimerkin aitoutta ja uskoa, tuomitsee hänet ja vetää kadotustuomion päälleen. Samalla vihjaus pitäisi yrittää tehdä niin kierosti, että kukaan ei voisi tajuta syyttää vihjaajaa kadotustuomiosta vihjaamisesta (eli heidän kielellään: tuomitsemisesta), koska tällöinhän tuomio ikään kuin kimpoaisi heidän edustamansa tuomionkimpoamisopin mukaan heille itselleen.