anne kirjoitti:Varmasti evlut-kirkolla on paljon korjattavaa, mutta Huotari taisi kyllä viitata puheessaan myös VL:ien ihan itse tekemiin virheisiin "hoitokokouksillanne" kuten itse varmaan tiedät. Siellä on teillä vielä paljon anteeksipyydettävää ja selvitettävää.
Montako artikkelia olet lukenut vl-hoitokokouksista? Olet varmaan asiantuntija, koska tiedät sanoa, että vl:illa on niistä paljon anteeksipyydettävää ja selvitettävää. Toisaalta kommenttisi voisi viitata nimenomaan siihen, että olet lukenut hoitokokouksista vain juuri ne nettivedätykset.
Piispa Huotarin kommentista minulle jäi vaikutelma, että joko hän on vähän nettivedätyksen uhri tai sitten populisti. Jos kyse on jälkimmäisestä, niin silloinkin hän on vedätyksen uhri. Vl:suutta käsittelevät suomi24:n jutut näet päätyvät etusivulle vain mm. Melperi-nimimerkillä kirjoittavan helluntailaisen (ei maksa kirkollisveroa) ahkeran F5:n käyttämisen ansiosta. Piispa ja Kotimaan toimittajat lienevät siksi yliarvioineet vl-hoitokokousten kiinnostavuuden. Toisaalta Melperin (ja muiden mahdollisten nostattajien) nostatustoiminta on epäilemättä lisännyt sensaationnälkäisten kiinnostusta vl-hoitokokouksia kohtaan.
Olen itse syntynyt 1970-luvun lopulla enkä ole koskaan ollut hoitokokouksessa, vaikka olen ollut koko ikäni "piireissä", vaikkakin jossain vaiheessa hyvin heikolla langalla kiinni. Viime aikoina tekemieni satunnaisten pistohaastattelujen perusteella en ole poikkeustapaus omassa ikäluokassani, vaan hoitokokoukset ovat vl:suudessa harvinainen ilmiö, vaikka niitä edelleen raamatunmukaisesti pidetäänkin. Yleisiä ne olivat vain 70-luvulla, jolloin hoitamisen tarvetta oli enemmän.
Toistaiseksi en ole jaksanut perehtyä hirveästi ko. marginaali-ilmiöön. Minulla on lukuisa joukko muita asioita, jotka kiinnostavat vl:suuden historiassa hoitokokouksia enemmän ja jotka useimmat, toisin kuin hoitokokoukset, liittyvät ihan arkipäivän elävään elämään tavalla tai toisella. Vl-hoitokokousten merkittävyys netissä ei kohtaa reaalielämäni kanssa ja ihminen pakkaa olemaan sellainen, että uskoo mieluummin todellisen elämän kokemuksiin kuin vaikka satukirjojen tarinoihin. Vl-hoitokokousten kiinnostavuutta saattaisi lisätä kohdallani se, jos törmäisin ilmiöön myös oikeassa elämässä enkä vain omaa elämäänsä elävissä nettikeskusteluissa. Nettikeskusteluissa, kuten unissakin, sekoittuu fiktiot ja faktat.
Nettikeskusteluista olen lukenut paljon ulkopuolisten kirjoittamia väitteitä, että vl-seurakunta olisi mennyt 70-luvulla harhaan. Ko. kirjoittajat ovat olleet esimerkillisen innokkaita pyytämään anteeksi muiden tekemiä virheitä.
Omasta taivaspaikastaan he eivät ole kantaneet lainkaan vastaavaa huolta.
Pahoitteluni ev.l. kirkossa muiden tekemistä synneistä oli ironiaa juuri tuota tekopyhää ilmiötä kohtaan.
Itse näen hyödyllisempänä huolehtia omista synneistä, koska viimeisellä tuomiolla kukin vastaa vain omista synneistään. Toisekseen en usko vl-seurakunnan menneen yleisellä tasolla harhaan 70-luvulla, vaikka yksittäisiä virheitä on varmaan silloinkin tehty, kun aina kyse on kuitenkin taitamattomista ja omalta puoleltaan viallisista ihmisistä. Uskon kuitenkin vaikeankin ajan keskellä olleen vaikuttamassa Jumalan Pyhän Hengen johdatus. Mitään ei ole tapahtunut Jumalan sallimatta.
Luulen, että netissä ovat äänessä sellaiset ihmiset, jotka yrittivät asua Herran siionissa omilla ehdoillaan. He halusivat olla vl:ia olematta vl:ia. Halusivat saada sekä vl:suuden yhteisöllisyyden että lihallisen vapauden maailmallisen helpon elämän muodossa. Periaate lienee ollut kirkon erään kampanjan tunnuslause noin 15 vuoden takaa: "Tämä kaikki ja taivas myös." Jeesus ei halunnut "tätä kaikkea", kun Saatana kiusasi häntä erämaassa. Järjestys ei uskovaisen elämässä ole "tämä kaikki" ja sitten taivas, vaan ensin Jumalan armovaltakunta, armon taivas, ja sen ohessa kaikki tarpeellinen annetaan. Kun armovaltakunta maan päällä kerran muuttuu kirkkauden valtakunnaksi taivaassa, silloin saa kaiken.
Viime viikon Päivämiehessä oli lyhyt referaatti puhujainkokouksen puheenvuorosta, jossa eräs 70-luvun nuori, nyt puhuja, kertoi kokemuksistaan. Kokemukset vaikuttivat kaikkea muuta kuin huonoilta. Mies totesi, että hoito auttoi hänet ja hänen kaveriporukkansa takaisin uskomisen iloon ja Jumalan lapsen vapauteen. Voin lainata katkelman kirjoituksesta tänne jossain vaiheessa, kunhan ehdin.