Ekumenian sudenkuoppa

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja weha » 22 Syys 2007, 12:58

Hoviherran tapaus taas todisti, kuinka usko siirtyy uskovaiselta toiselle:
Room.1:17. "Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta".

Paavali toteaa Hengen virasta: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).
Kohta osoittaa siis, että ennen uskoneiden kautta, on Pyhän Hengen virka.

Katsokaamme Raamatusta jälleen yksi esimerkki: Ei Saul/Paavalikaan saanut elävää uskoa näyssään, eikä ilmestyksessään. Silloin ei Paavali ollut vielä hyvällä paikalla, vaan ontui ja oli sokea, niin hengellisesti kuin fyysisesti. Vasta kun Pyhän Hengenpappi, eli Ananias laittoi kätensä hänen päälleen ja siunasi sai Paavali näkönsä ja täyttyi Hengellä:

Apt.9:17. "Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin".
Viimeksi muokannut weha päivämäärä 22 Syys 2007, 13:00, muokattu yhteensä 1 kerran
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 22 Syys 2007, 13:10

Vanhassatestamentissa oli ihan sama pelastustie ja oli myös Pyhän Hengen papit samallatavoin.

Esim. Daavidin parannus (2.Sam.12-1-14): "Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman".
Jesajan parannus (Jes.6:1-7).

Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja timoteus » 22 Syys 2007, 13:18

nuusku
Kiitos paljon vastauksesta.

Kuten tulkintasi mukaan joka ainoan pelastuvan ihmisen pitäisi syntyä uudelleen elävästä vedestä, esimerkiksi vauvoilla tai vaikeasti kehitysvammaisilla, tai jo kohdussa kuolleilla ei olisi mahdollista päästä taivaaseen, terveenkin lapsen aivot kehittyvät niin, että ehkä vasta kouluiässä pystyy järkitasolla hieman ymmärtämään tällaisia asioita. Jos jokaisen ihmisen pitäisi ymmärryksen kautta syntyä uudelleen, silloin Jumala loisi ihmisiä suoraan kadotukseen, ja joka sekunti menisi abortoituja sikiöitä kadotukseen. Ei tuo sovi mielestäni mitenkään tähän. Epäuskoisen ihmisen on synnyttävä uudestaan, ja sitä myös Jeesus tarkoitti Nikodeemukselle puhuessaan.


Kuten kerroin niin vesi on ymmärrettävä sanana. Jeesus käytti usein vettä puhuessaan sanasta. Olen kyllä toisaalla maininnut että kyllä vauvojenkin on mahdollista uudestisyntyä. Jumala on valinnut kaikki pelastuvat ihmiset pelastukseen. Niin oli Paavalikin valittu ennen syntymäänsä. Ei minulle ole vaikeaa uskoa, että tämän maailman luoja, Herra Jumala voisi antaa kuoleville lapsille uskon. Jumala on itse sana eikä mikään ole mahdotonta Hänelle. Me olemme sidottuja rajoitteisiimme mutta Jumala on vapaa tekemään asioita niin kuin haluaa. Kun Jeesus sanoi kaikkien on uudestisynnyttävä niin minä myös uskon että se tarkoittaa sitä mitä se sanoo.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja Maarimi » 22 Syys 2007, 13:44

Avaimet on annettu Kristuksen kansalle, jolla Luther tarkoittaa seurakuntaa.

Timoteus kirjoitti:

"Jeesus myös sanoo, että jokaisen on uudestisynnyttävä.

Etukäteen ei voi myös tietää kuka tulee uudestisyntymään. Siihen Jeesus viittasi sanoessaan tuuli puhaltaa missä tahtoo."


Näin minäkin uskon!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 22 Syys 2007, 14:07

Maariminkin opista on nyt tehtävä kuva. Kaikki syntyy kadotuksen lapsina, myös pienet vauvat. Sitten jos vauva kuolee, Jumala ehkä antaa sille uskon.
-------------------------------------------------------------------------

Tuo on aivan vastoin Raamatun opetuksia.

Room.5:18. "Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle."

Matt.18:6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.

Kaikki kansat syntyvät siionissa.

Ps.87:3. On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: - Sela. -
4. "Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin; katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Etiopiasta minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä."
5. Mutta Siionista sanotaan: "Joka-ainoa on syntynyt siellä." Sitä Korkein itse vahvana pitää.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Syys 2007, 18:01

timoteus kirjoitti:Ymmärrän että nuo raamatun kohdat ovat vaikeita selittää teille. Suurin osa kristityistä uskoo ne kohdat samoin kuin minä.


Itse asiassa en ole vielä ehtinyt paneutumalla paneutua niihin, mutta noin äkkiseltään jo vaikuttavat varsin simppeleille jutuille: niissä ei puhuta uskoontulemisesta lainkaan. Eikö sinulla todellakaan ole parempia raamatunkohtia väitteesi tueksi? Olen kiinnostunut tutustumaan kaikkiin raamatunkohtiin, joilla perustellaan mahdollisuutta tulla uskoon lukemalla. Kohtia koskevista selitysteoksista en ole kiinnostunut.

Ei ihmisellä ole osaa eikä arpaa uskon syntymisessä. Ihminen vie ja sana synnyttää.


Niin, Henki herättää tunnon missä vain ja saarnauttaa sanan niiden kautta, joiden sydämissä asuu.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Syys 2007, 02:17

nuusku kirjoitti:Sitä seuraavat jakeet 16 ja 17 kertovat, kuinka kirjoitukset ovat uskovaisille perin hyödyllisiä:

15 Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.
16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. [Room. 15:4; 2. Piet. 1:21]
17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. [1. Tim. 6:11; 2. Tim. 2:21]

Siinä kerrotaan, kuinka Jumalan ihminen noista kirjoituksista saa viisautta, mutta ei viitata siihen, että jumalaton ihminen kirjoitusten perusteella saisi uskon lahjaa sydämelleen.


Nuuskulla on aivan oikea pointsi asiaan: ko. kohtaa ei ole kirjoitettu jumalattomille, vaan uskovaiselle Timoteukselle. Hänellä oli Pyhä Henki, joka avasi kirjoituksia. Otan saman kohdan osana vielä laajempaa kokonaisuutta:

2.Tim.10:
"10 Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, säätyäni, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
11 Vainoomisiani, vaivojani, jotka minulle Antiokiassa, Ikoniossa ja Lystrassa tapahtuivat, jotka vainoomiset minä kärsin, ja kaikista on minun Herra päästänyt.
12 Mutta myös kaikkein, jotka jumalisesti Jesuksessa Kristuksessa elää tahtovat, pitää vainoa kärsimän.
13 Mutta pahoille ja petollisille ihmisille on tapahtuva jota edemmä sitä pahemmin, sekä vietteliöille että vietellyille.
14 Mutta pysy niissä, joita sinä oppinut olet ja sinulle uskottu on, tietäen keneltäs oppinut olet,"


Tästä näkyy, että Timoteus oli oppinut tuntemaan Kristuksen evankeliumin salaisuuden Paavalilta, meidän kaikkien tietämältä yhdeltä Pyhän Hengen papilta. Timoteus oli siis alkanut seurata "meitä ja Herraa Jeesusta" (tarkoittaen itseään ja muita sen ajan Jumalan lapsia), kuten Paavali kirjoittaa tessalonikaisille, opissa, elämässä ja kärsimyksessä. En tiedä, oliko Timoteus lapsuudenuskossa, mutta se ei liene tässä oleellista. Hän kuitenkin oli uskomassa, ja sitä taustaa vasten Paavali jatkaa seuraavat neuvot, aivan kuten Nuusku toi esille.

"15 Ja ettäs jo lapsuudesta olet Pyhän Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
16 Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
17 Että Jumalan ihminen täydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias."


Kun ihmisellä on Pyhä Henki kotiopettajana, joko lapsuuden uskon säilyttäneenä tai parannuksessa uudestisyntyneenä, on Raamatun sanassa runsaasti elämänvanhurskautta koskevia neuvoja opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kuritukseksi. Ennen kaikkea siellä on neuvo panna ripissä pois kaikki kuorma ja synti, joka tekee kristityn vaelluksen hitaaksi.

Todettakoon siis, että ainakaan tällä Timoteus-kirjeen kohdalla ei voida perustella uskoon humpsahtamista Raamattu kädessä kammiossa tai erämaassa.

Paavalin opetuksessa kirjoitusten tehtävä näyttää olevan epäuskoisille sama kuin Jumalan lain, kuolettaa eli osoittaa ihmisen mahdottomuus omalta puoleltaan Jumalan edessä. 2. Korinttolaiskirjeen 3. luku puhuu aiheesta hyvin laajasti. Paavali ei lähetä suosituskirjeitä itsestään ja uskosta, jota hän saarnaa, vaan lihallisia ihmisiä, jotka vajavaisinakin ovat Kristuksen lähetyskirjeitä tälle maailmalle. Niitä kirjeitä ei ole kirjoitettu musteella kivisiin tauluihin, pergamenttiin tai paperille, vaan elävän Jumalan Hengellä lihallisiin sydämen tauluihin. Ko. kirjeiden kirjoittaminen on uskottu uskovaisille ihmisille - ja se ei tapahdu musteella.

2.Kor.3, UKR:
"1 Alammeko jälleen suositella itseämme? Tarvitsemmeko mekin teitä varten tai teiltä suosituskirjeitä niin kuin eräät muut?
2 Te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi.
3 Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin."


Paavali jatkaa, että kirjain kuolettaa, tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

"5 En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta,
6 ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi."


Näyttää siis siltä, että Paavalin teologiassa kirjoituksilla on hivenen eri merkitys silloin, kun pyhiä kirjoituksia lukee uskovainen ja epäuskoinen. Uskovaisille ne ovat neuvoksi, nuhteeksi, opetukseksi ja kuritukseksi. Epäuskoiselle samojen tekstien tehtävä on sen sijaan saada ihminen käsittämään mahdottomuutensa Jumalan edessä omilla teoillaan (=kirjaimen kuolettavuus). Kun kirjain on kuolettanut, tunto herännyt ja ihminen on tilassa, jossa hän tajuaa syntisyytensä ja ansainneensa kadotuksen osakseen, silloin hän on evankeliumille otollinen. Sellaisia omiatuntoja varten Jumala on säätänyt Hengen saarnaviran, jonka kautta Kristuksen omat saavat taivaallisin valtuuksin saarnata kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tästä Paavali toteaa hyvin selvästi seuraavan luvun ensimmäisessä jakeessa: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).

Roomalaiskirjeessä Paavali tuo esiin käsityksensä uskon syntymisestä:

"Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta" (Room.10:17).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Syys 2007, 02:35

timoteus kirjoitti:Ymmärrän että nuo raamatun kohdat ovat vaikeita selittää teille. Suurin osa kristityistä uskoo ne kohdat samoin kuin minä.


Tuo argumentti on muuten melko lailla hiekalle rakennettu. Tiedätkö kiinalaisen sananlaskun miljardista kärpäsestä? Vaikka miljardi kärpästä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä. Samassa hengessä Siirak kirjoittaa näin:

"Älä luota siihen, että se joukko on suuri, jonka kanssa sinä pahaa teet" (Siir.7:17).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja timoteus » 23 Syys 2007, 06:45

O.M kirjoitti:
timoteus kirjoitti:Ymmärrän että nuo raamatun kohdat ovat vaikeita selittää teille. Suurin osa kristityistä uskoo ne kohdat samoin kuin minä.


Tuo argumentti on muuten melko lailla hiekalle rakennettu. Tiedätkö kiinalaisen sananlaskun miljardista kärpäsestä? Vaikka miljardi kärpästä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä. Samassa hengessä Siirak kirjoittaa näin:

"Älä luota siihen, että se joukko on suuri, jonka kanssa sinä pahaa teet" (Siir.7:17).


Taisi tulla täysosuma :wink: Pääpaino oli kuitenkin siinä, että te ette pysty selittämään laittamiani raamatun paikkoja kunnolla.

Ihmettelinkin kuinka asiallista keskustelu on ollut tähän asti. Tuollaiset hölynpöly kommentit eivät ole enää asiallista keskustelua vaan nyrkkeilytermein ne ovat mahan alle iskemistä. Yritetään alistaa "vastustaja" epäurheilijamaisesti.
Viimeksi muokannut timoteus päivämäärä 23 Syys 2007, 10:46, muokattu yhteensä 1 kerran
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja hannu » 23 Syys 2007, 08:26

Maarimi kirjoitti:hannu, 50 -luvulla tehtiin päätökset esim. ehkäisy- ja tv-kiellosta. Olen käsittänyt, että ihmisten päätösvalta omasta elämästään kapeni juuri tällöin. Ehkä oppi on huono sana, vaikka onhan ehkäisykieltokin nähtävä oppina, jos sen noudattamatta jättäminen tarkoittaa uskon kieltämistä - kadotustuomiota.


Jos nykyinen vl-opetus keskeisesti kiinnittyy noihin asioihin, täytyy olla samaa mieltä sinun kanssasi. Itse en ole kokenut niitä mitenkään keskeisenä muualla kuin s24-palstalla. Tietysti jotkut voivat kipuilla esim. suuren lapsimäärän vuoksi, mutten halua tässä siitä jutella kun aiemminkin on nähty miten käy kun kaksi ihmistä joille asia ei ole kipeä, yrittävät löytää selvyyttä :) .

Keskeisenä vl-opetuksena tänäpäivänä näen pelastuksen uskon kautta, syntein anteeksiantamisen vallan, seurakunnan joka on Kristuksen ruumis, ym.. Suoraan voidaan lukea uskontunnustuksesta. Olen edelleen sitä mieltä, että väitteesi opin syntymisestä/muotoutumisesta 50-luvulla on hurja.

Timoteus, nyt näyttää siltä että on mahdoton löytää toisiamme tässä keskustelussa. Olisiko parempi että myöntäisimme että erimielisyys on olemassa (kuten Kehakukkanen kasteasiassa) ja lakkaisimme väittelemästä. Sama O.M.:lle ja muille keskusteluun osallistuneille.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja timoteus » 23 Syys 2007, 10:53

Hannu
Olet toki oikeassa siinä, että erimielisyys on olemassa. Onkin mietittävä onko tässä enää mitään uutta sanottavaa. Väittely on turhaa ja jos keskustelu siihen ajautuu niin sen lopettaminen on aina suotavaa.

Ainut syy miksi olen tässä kirjoitellut on se, että yritän selventää omaa käsitystäni vl opeista. Lisäksi olen halunnut tuoda esille teille, että muutkin osaavat perustella raamatulla. Olen myös ajatellut, että kun tunnette muidenkin mielipiteitä niin ehkä ymmärrätte heitäkin paremmin.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja weha » 23 Syys 2007, 12:47

Tuolla opillisella puolella oon aloittanut keskustelun, kuinka usko ja Pyhä henkikin voidaan menettää ja palatakkin elävään uskoon ja syntyä hengellisesti uudestaan.

Tästä lienee ihan turhaa varmaan enempää tässä yhteydessä jatkaa. Jatkan tästä siellä. Vaarallisia opetuksia=Kalvinismi
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Maarimi » 23 Syys 2007, 12:55

Tämä keskustelu on kirkastanut minulle paljon :wink:
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 23 Syys 2007, 14:39

Ilmeisesti väärään suuntaan, eli sekaoppiin ja siten toisenlaiseen vanhurskauttamisoppiin. Toivottavasti olen väärässä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 23 Syys 2007, 15:14

Timoteus: "Ymmärrän että nuo raamatun kohdat ovat vaikeita selittää teille. Suurin osa kristityistä uskoo ne kohdat samoin kuin minä".

Tuokaan ei pidä täysin paikkaansa. Eikös monet isot hengellisyydet sijoita Joh.3:5. kasteen paikaksi. Näin ei tee Timoteus. Näin oon ainakin itse käsittämässä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja hannu » 23 Syys 2007, 16:15

Tarkoitukseni ei ole tukahduttaa keskustelua, mutta tuntui vaan että keskustelu muuttui inttämiseksi ja väittelyksi.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja Maarimi » 23 Syys 2007, 19:29

hannu, mielestäni et mitenkään tukahduta keskustelua :wink: ja yleensä keskustelu loppuu ihan itsestään, kun on sen aika...

Minusta on mielenkiintoista keskustella rehellisesti siitä, mikä ihmetyttää. En käsitä, miksi olisi turhaa keskustella, jos olemme vaikkapa eri suuntien kristittyjä - aina voi löytää jotakin yhteistä, ja iloita siitä ettemme olekaan niin kaukana toisistamme kuin olimme luulleet.

Keskustelu poistaa ennakkoluuloja ja selkiyttää omia kenties ahtaitakin näkemyksiä, jos uskallamme avoimesti kuunnella toisiamme. Tietenkään se ei ole hedelmällistä, jos tahallamme/suurennuslasilla etsimme eri suunnan uskovasta eroja, varmasti niitä löydämme. Ja jos vielä haluamme nähdä erot esteenä kanssakäymiselle, on helppoa joukolla jyrätä toisen mielipiteet ja uskonkäsitykset.

Ihmettelit, kun otin esille noita sääntöjä ja kieltoja. On hieno asia, jos et ole omalla kohdallasi joutunut niistä kärsimään. Minä vaan olen ihan elävässä elämässä nähnyt joitakin niihin liittyviä ahdistavia asioita. Kieltojen järjettömyys tulee yleensä esille tilanteissa, kun elämä ei menekään ihan normaalin kaavan mukaan - mutta sääntöjä pitää vaan noudattaa mielenterveyden pettämisen uhallakin. Nämä ihmiset joutuvat usein jättämään koko uskon - ja kärsivät lopun elämänsä kadotuksen pelossa ja yksinäisyydessä.

Usko ei saisi olla vain vahvojen kilvoittelijoiden etuoikeus :cry:

Huom! Suomi24:llä en juurikaan lue/kirjoita, kun se on niin kasvotonta. Mopin palstalla olen kokenut tulleeni nähdyksi ja ymmärretyksi. Siellä on paljon rehellisiä ja asiantuntevia kirjoittajia - kuten täälläkin :wink:
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 24 Syys 2007, 07:37

Kaksi asiaa vielä:

On olemassa kaksi valtakuntaa. Kun ollaan toisessa sisällä niin ollaan toisesta ulkona. MInulle ei tuota suurta iloa se, että ajatellaan asioista jokseenkin samoin ainakin jossain kohdin. Minulle tuo iloa se, että syntinen ihminen saa parannuksen armon ja Pyhän Hengen ja vaihtaa valtakunnan kansalaisuutta. Tässä ehkä ajattelumme erilaisuus on suurin (eroja vaan haen? :) ). Se on joko in tai out, ei ole välitilaa (vaikka sanotaankin että toinen jalka maailmassa). Vai ajatteletko itse näin? Minua ainakin hämää tuo yhteneväisyyksien etsiminen.

Tuosta sääntöasiasta voin vain kertoa oman kokemukseni. Olisi minunkin elämä paljon "helpompaa" jos voisin luvata itselleni joitakin synnin muotoja (on muuten netissä ihan suosittelijoita). Ei tarvitsisi aina taistella vastaan, ja käydä parannuksen askelille. Mutta kun tunnen että synti on syntiä vaikka minä ajattelisin mitä. Ja synnin luvallisuus on vaarallista. Tunnen sen omassa sydämessäni, että sielunvihollinen on joka kiusaa koettaa saada minut luopumaan kilvoituksesta. En voi sen takia antaa synnille lupaa, että minulla on vaikeaa.

Nuo minun viittaukset s24-palstaan ovat olleet lähinnä asiasisältöön kohdistuvia. Saman tasoista juttua kun löytyy sieltä, mitä olin näkevinäni joissakin sinun kirjoituksissa. Itsekään en ole siellä käynyt miesmuistiin (lyhyt?).
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Syys 2007, 10:10

timoteus kirjoitti:Taisi tulla täysosuma :wink: Pääpaino oli kuitenkin siinä, että te ette pysty selittämään laittamiani raamatun paikkoja kunnolla.

Ihmettelinkin kuinka asiallista keskustelu on ollut tähän asti. Tuollaiset hölynpöly kommentit eivät ole enää asiallista keskustelua vaan nyrkkeilytermein ne ovat mahan alle iskemistä. Yritetään alistaa "vastustaja" epäurheilijamaisesti.


Ja taas höpö höpöä. :) Luulen, että sinun kanssasi saisi vängätä maailman loppuun asti :), joten lienee parasta tosiaan Hannun neuvon mukaan hiljentää vauhtia. Kuten itse totesit, erimielisyys on olemassa. Samoin uskovat ovat Raamatun kehotuksen mukaisesti samaa mieltä keskenään ja Raamatun ennustuksen mukaisesti eri tavoin uskovat ovat eri mieltä keskenään.

Kiitos sinulle siitä, että toit esille raamatunkohtia, joilla uskoontulemista lukemalla yritetään perustella. En ole aiemmin nähnyt edes yritettävän perustella asiaa. Omalta kohdaltani totean, että ko. kohdat eivät puhu lukemalla uskoontulemisesta, vaan ovat neuvoja niille, jotka ovat jo totuuden tuntoon tulleet. Keskustelu vahvisti käsitystäni, ettei uskoon tulla lukemalla.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Saunanaama » 18 Helmi 2008, 11:53

Tuskinpa tästä vuodatuksesta mitään banneja tulee... Minua se ei häiritse ja saahan sitä mielipiteensä sanoa, vaikka se olisi eriävä, kun sen vieläpä noin suoraan ja rehellisesti tekee. Kritiikki ei tapa, se vahvistaa.

Sen verran sinua tuntemattomana, haluaisin kuitenkin kuulla, että missä kohtaa käsityksemme sitten eroavat? Jos kerran sanot olevasi melkein kaikesta samaa mieltä. Ei ole tarkoitus provosoida tai ärsyttää, mutta kiinnostaisi tietää. Onko jokin suuri yksittäinen asia?

Lisäksi sitä tiedustelisin, että koetko uskoasi vääristellyn täällä palstalla uskovaisten toimesta? Ei kai? Kuten itsekin sanot, vilpitön kehoitus parannukseen ei ole minkään asian vääristelyä. Armon joko haluaa ottaa vastaan ansiottomana lahjana tai sitten ei. Loukkaantua ei kannata, eikä katkeroitua.
Saunanaama
puuhakas
 
Viestit: 225
Liittynyt: 11 Huhti 2007, 14:29
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron