Ekumenian sudenkuoppa

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja nuusku » 06 Elo 2008, 01:32

Maarimi kirjoitti:Vaikea on mennä määrittelemään ketkä kaikki uskonsa Jeesukseen Kristukseen tunnustavista ovat oikein uskomassa.


Tässä ketjussa on joskus keskusteltu tuohon liittyvästä aiheesta:

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1432
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 06 Elo 2008, 14:36

Jani_S kirjoitti:Ilm. 7:
13. Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
14. Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.


Kun ajattelemme, olemmeko oikeassa uskossa, voimme kysyä itseltämme, toteutuuko myös tämä raamatunkohta elämässämme. Onko uskomme Jeesuksen seuraamista opissa, elämässä ja kärsimyksessä sekä maailman pilkan kantamista, vai onko se vain sellaista uskoa, jossa ylistellään Jeesusta, mutta ei suostuta hänen ristiinsä? Haluammeko oikeasti hylätä maailman, luopua sen katoavasta kunniasta, vai haluammeko kuitenkin ottaa osamme myös ajallisesta onnesta?

Jumalan sana neuvoo kaiken maailmallisuuden hylkäämään ja olemaan rakastamatta mitään, mikä on maailmasta. Jos Jeesus on kalleimpana (ei toiseksi tai kolmanneksi kalleimpana) aarteena sydämellä ja hänen sovintoverensä saa olla pesemässä pois syntiä ja kaikkia matkan vikoja, on usko silloin oikea. Ja jos Jeesus on sydämen tuttu, ovat sitä myös hänen muut seuraajansa.


Vastasi ns. aamenta. Jeesuksen seuraaminen ei ajallisessa mielessä ole pelkkää onnea (vaikka iankaikkisessa merkityksessä onkin), kuten ottamasi raamatunkohdan ohella tulee esiin esim. tästä Taavetin ottamasta raamatunkohdasta:

"17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.
18 Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan."


Paavali toteaa selvästi, että meidän ja Herran seuraaminen on myös vaivaa:

1. Tes. 1:
"6 Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan,"

2. Kor. 1:
"5 Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.
6 Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:
7 Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi."


Matt. 5:
"3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta.
4 Autuaat ovat murheelliset; sillä he saavat lohdutuksen."


Maailma on pullollaan väärävanhurskaita, jotka eivät haluaisi ottaa Kristuksen ristiä kannettavakseen. Heitä on vähintään seitsemää eri sorttia. Kaikki he haluavat itse hankkia oman hengellisen leipänsä, oman hengellisen juomansa, oman hengellisen asuntonsa ja omat hengelliset vaatteensa. Vain yhtä he pyytävät tarttuessaan kiinni Kristukseen: että saisivat itseään nimittää kristityiksi, jotta heidän häpeänsä Jumalan edessä otettaisiin heiltä pois. Taavetti ottikin raamatunkohdan ns. seitsemän vaimon seurakuntaopista, joka kuvannee ekumeniaa.

Jes. 4:
"1 Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois."

- 7 vaimoa = erilaiset kristinuskon suunnat
- 1 mies = Kristus
- tahto elättää ja vaatettaa itsensä = omavanhurskaus
- Jumalan elatus ja vaatetus =
* ruokana on elämän leipä, taivaan manna, josta kansa nurisi korpivaelluksella Siinain erämaassa
* juomana elämän vesi Kristus-kalliosta, joka on omavanhurskaiden mielestä ilmeisesti liian mautonta
* asuntona on taivaasta alas laskettu uusi Jerusalem, Jumalan maja ihmisten seassa, Jumalan valtakunta ihmisten keskellä, joka näyttäytyy ulospäin hakomajalta yrttitarhassa
* vaatteena on Jumalan lahjoittama vanhurskauden vitivalkea vaate, joka on Karitsan veressä valkaistu, mutta joka omavanhurskaille näyttäytyy ilmeisesti liian vaatimattomana
* tätä elatusta ja vaatetusta 7 vaimoa eivät koe tarvitsevansa
- halu käyttää Kristuksen nimeä = tietoisuus siitä, että vain kristittynä voi pelastua
- häpeä = on häpeä, joka aiheutuu siitä, että ihmistä ei Jumalan edessä ole kihlattu Yljälle
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 08 Elo 2008, 21:32

Janin kysymyksiä:

Onko uskomme Jeesuksen seuraamista opissa, elämässä ja kärsimyksessä sekä maailman pilkan kantamista, vai onko se vain sellaista uskoa, jossa ylistellään Jeesusta, mutta ei suostuta hänen ristiinsä? Haluammeko oikeasti hylätä maailman, luopua sen katoavasta kunniasta, vai haluammeko kuitenkin ottaa osamme myös ajallisesta onnesta?

Herää lisää kysymyksiä! Kuinka määritellä Jeesuksen ristiin suostuminen?

Seuraan Jeesusta opissa, kyllä. Seuraan Jeesusta elämässä, kyllä. Seuraan Jeesusta kärsimyksessä, kyllä.

Minun elämänihän on yksi kärsimys ja vaiva muutenkin, mutta kyllä, suostun myös kantamaan pilkkaa Jeesuksen tähden, en siis peittele uskoani, ja suostun halveksittavaksikin.

Olenpa "hyvä". No, jos en sittenkään :(
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Jani_S » 10 Elo 2008, 20:27

O.M kirjoitti:Jes. 4:
"1 Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois."

- 7 vaimoa = erilaiset kristinuskon suunnat
- 1 mies = Kristus
- tahto elättää ja vaatettaa itsensä = omavanhurskaus
- Jumalan elatus ja vaatetus =
* ruokana on elämän leipä, taivaan manna, josta kansa nurisi korpivaelluksella Siinain erämaassa
* juomana elämän vesi Kristus-kalliosta, joka on omavanhurskaiden mielestä ilmeisesti liian mautonta
* asuntona on taivaasta alas laskettu uusi Jerusalem, Jumalan maja ihmisten seassa, Jumalan valtakunta ihmisten keskellä, joka näyttäytyy ulospäin hakomajalta yrttitarhassa
* vaatteena on Jumalan lahjoittama vanhurskauden vitivalkea vaate, joka on Karitsan veressä valkaistu, mutta joka omavanhurskaille näyttäytyy ilmeisesti liian vaatimattomana
* tätä elatusta ja vaatetusta 7 vaimoa eivät koe tarvitsevansa
- halu käyttää Kristuksen nimeä = tietoisuus siitä, että vain kristittynä voi pelastua
- häpeä = on häpeä, joka aiheutuu siitä, että ihmistä ei Jumalan edessä ole kihlattu Yljälle


Seitsemän on täydellisyyden luku ja kuvaa tässä sitä, että kaikki väärät hengellisyydet tarttuvat Jeesukseen ja haluavat kantaa hänen opetuslapsensa nimeä, kuitenkin uskomatta syntejään anteeksi. Kukapa ei tässä maailmassa haluaisi taivaaseen ja kenellepä ei kelpaisi vanhurskaan nimi? Vaimoja (nykykielellä voidaan sanoa myös että naisia) on raamatunkohdassa seitsemän, mutta miehiä vain yksi. Tämä tarkoittaa sitä, että he pitävät kukin Jeesusta omanaan erikseen, ilman hengen yhteyttä, ilman yhteistä ja samaa jumalanlapsioikeutta. Jeesuksella on vain yksi oikea morsian, Jumalan valtakunta, joka ei ole jakautunut, ei seitsemään eikä useampiin tai vähempiin laumoihin.

O.M:n selitys häpeästä ja koko raamatunkohdasta on oikea, mutta rohkenen lisätä siihen vielä sen (selvennyksen), että synnin ihminenkin voi tietää ymmärryksen kautta, millaisia hedelmiä oikea usko tekee ja millainen Jumalan lahjavanhurskauden vaate on. Tätä hän ihannoi ja haluaa pukea sen päälleen näyttääkseen maailman edessä hurskaalta, ts. häpeättömältä. On myös lihalle mieluisaa olla hurskaan maineessa ja kantaa Jumalan lapsen nimeä, vaikka Jeesuksen risti ei kelpaisikaan. Tällä syntinen tosin vain pettää itseään ja siirtää parannuksentekoa, mikä on hyvin vaarallista iankaikkisuuden edessä. Syntistä ei tee yhtään vanhurskaammaksi maailman tunnustus, vaan Jumalan valtakuntansa suulla saarnaama evankeliumi, syntien sovituksen sana Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa veressä.

Jumalan lapsi ei löydä itsestään mitään hyvää tai hurskasta, vaan on itsessään köyhä ja kerjäläinen. Hän on kuitenkin Jeesuksen lunastuksen kautta autuas ja taivaan perillinen. Jos häntä maailma kiittää ja hurskaana pitää, silloin usko ei ole kohdallaan. Viha vaimon ja käärmeen siemenen välillä pysyy maailman loppuun saakka ja sen Jumalan armolapsi saa tuntea maailman pilkkana ja vainona. Maailma odottaa vain hurskasta käytöstä, siivoa (lue: salasyntistä) elämää sekä paratiisin käärmeen tarjoamaa hyvän ja pahan yhtäaikaista tuntemista eli jumalista syntielämää. Kun Jumalan lapsi hylkää maailman eikä suostu sen syntimenoihin, hän saa maailman vihat päällensä. Tämä on vanhurskaan osa täällä ajassa, mutta se vaihtuu loppumattomaksi iloksi taivaassa. Siksi kannattaa vielä uskoa.
Viimeksi muokannut Jani_S päivämäärä 10 Elo 2008, 20:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Elo 2008, 20:38

Olen ihmetellyt yhtä asiaa, miksi kovin monet kerta toisensa jälkeen meiltä tiukaten kyselevät, että emmekö voi heitäkin uskovaisiksi myöntää. Kertooko se kyselijän sisäisestä epävarmuudesta, että jospa sittenkin nuo lestadiolaiset ymmärtävät asian oikein, vai onko kyselyille muitakin syitä ja jos on niin minkälaisia?

Ei se kyselyiden laji uutta ole, sellaista esiintyi ainakin yli sata vuotta siten, sen olen havainnut uusinta lestadiolaisuuden historiakirjaa lukiessani. Tosin olen tiennyt sen ennenkin, mutta nyt on tieto varmistunut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 10 Elo 2008, 20:48

Taavetti, ei se kerro epävarmuudesta, vaan sitä on niin vaikea uskoa, että joku voi tosissaan sulkea muut pelastuksen ulkopuolelle!

Se on ikuisuuskysymys, kuten muutkin sellaiset mitä ei raamatussa suoraan sanota, ja mitkä eivät kerro kristittyjen keskinäisestä rakkaudesta - mutta mistä jokin ryhmä ei suostu tinkimään, koska niin on aina ollut.

Ehkä minulla on pakonomainen tarve kertoa tästä epäkohdasta. Suotakoon se minulle anteeksi, se on kuitenkin vilpitöntä.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Elo 2008, 21:16

Maarimi kirjoitti: Se on ikuisuuskysymys, kuten muutkin sellaiset mitä ei raamatussa suoraan sanota, ja mitkä eivät kerro kristittyjen keskinäisestä rakkaudesta - mutta mistä jokin ryhmä ei suostu tinkimään, koska niin on aina ollut.

Ehkä minulla on pakonomainen tarve kertoa tästä epäkohdasta. Suotakoon se minulle anteeksi, se on kuitenkin vilpitöntä.


Ikuisuuskysymys se kyllä tuntuu olevan, kerrotaanhan siitä jo Raamatussa. Jeesukseltakin kysyttiin, että vähäkö niitä on, jotka autuuden perivät. Jeesus ei sanonut, onko niitä vähän vai paljon, kehotti siinä tilanteessa vain pyytämään mennä ahtaasta portista sisälle. Tosin Hän melkein seuraavaan lauseeseen sisällytti sanat, että on paljon heitä, jotka pyytävät mennä sisälle, mutta eivät taida.

Toisessa yhteydessä Jeesus lohdutti opetuslapsiaan sanoin: Älä pelkää piskuinen (pieni) lauma, sillä Isä on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Vielä myöhemmin apostoli kirjoitti yhdenkaltaisesta kalliista uskosta, että on sekin Raamatussa mainittu.

Et ole ensimmäinen etkä ainoa, joka asiaa on täällä palstallamme kysellyt ja sen kanssa kipuillut. Voisin melkein sanoa, että on täällä ollut sen asian kanssa enemmänkin kipuilevia niiden vuosien aikana, jotka olen tätä foorumia lukenut ja kirjoittanut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja nuusku » 22 Joulu 2009, 16:24

Selailin vanhoja ketjuja, ja huomasin, että emmekö me aivan saman tyylisistä asioista nykyäänkin keskustele, välistä väännäkin?
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 23 Joulu 2009, 03:36

Nepheg kirjoitti:Rakkaudella toki toivomme ja sanommekin ihan suoraan että toivoisimme heille parannusta niistä vääristä hengellisyyksistään. :P


Tässä on vaan se vikana, että monesti erihengellisyydessä elävä loukkaantuu tai suuttuu. :(
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Joulu 2009, 04:29

Maarimi kirjoitti:Vaikea on mennä määrittelemään ketkä kaikki uskonsa Jeesukseen Kristukseen tunnustavista ovat oikein uskomassa.

Onneksi sen ratkaisun voi jättää Jumalalle, ja olla turvassa, antaa tapahtua Hänen tahtonsa!


Juuri tällaisissa pohdinnoissa paistaa läpi epävarmuus oikeasta opistakin, saati oikean Kristuksen seurakunnan tuntemattomuus. Toki ratkaisun voi, ja täytyykin jättää Jumalalle, mutta ei Jumala anna lapsilleen epävarmuuden ja pelon henkeä, vaan lohduttavan vastauksen kipeisiin kysymyksiin.

Sitä paitsi opetus, ettei oikeasta Kristuksen laumasta voi olla varma, sotii erästä Lutherin opetusta vastaan: "Mistä voit tietää, missä Jeesus Kristus on, ellet tiedä, missä Hänen uskovaisensa ovat."
Uskovaisella on usein epäilyksiä, mutta tuollainen "vaikea määritellä" kertoo aivan muusta.

pikkupoika kirjoitti:Tässä on vaan se vikana, että monesti erihengellisyydessä elävä loukkaantuu tai suuttuu. Sad

Olethan varmaan kuullut, että elävä Jumalan sana sekä parantaa, että pahentaa. Jos se saa parantaa, hänen kohtansa on hyvä, mutta ketä se ei saa parantaa, he helposti pahentuvat sanaan.
Profeetta Simeon sanoi aikanaan Kerusalemin temppelissä Jeesus lapsesta, että tämä lapsi on pantu nousemiseksi ja lankeemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi jota vastaan sanotaan.

Samoin sanoivat fariseukset, kun kuulivat Jeesuksen antavan syntejä anteeksi, että me (he) kuulimme tänä päivänä kamalia.
Itseensä ihastunut ihminen ei kestä kuulla ihmisen suulla julistettua synnin pästön sanomaa, varsinkaan ei silloin, kun huomaa itse jäävänsä siitä osattomaksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Joulu 2009, 22:07

pikkupoika kirjoitti:
Nepheg kirjoitti:Rakkaudella toki toivomme ja sanommekin ihan suoraan että toivoisimme heille parannusta niistä vääristä hengellisyyksistään. :P


Tässä on vaan se vikana, että monesti erihengellisyydessä elävä loukkaantuu tai suuttuu. :(


Niin siinä taitaapi usein käydä.
Sille taas ei voi mitään, kun emme kuitenkaan voi vastoin omaatuntoamme sanoa sellaisia Jumalan lapsiksi, jotka eivät ole parannuksen ahtaasta portista käyneet sisään.
Väärin olisi alata myötäilemäänkään ja siitä tulisi itselle sitten paha olo, kun on eri hengellisyydessä ollutta tuudittanut väärään rauhaan.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Joulu 2009, 22:12

Taavetti kirjoitti:
Maarimi kirjoitti:Vaikea on mennä määrittelemään ketkä kaikki uskonsa Jeesukseen Kristukseen tunnustavista ovat oikein uskomassa.

Onneksi sen ratkaisun voi jättää Jumalalle, ja olla turvassa, antaa tapahtua Hänen tahtonsa!


Juuri tällaisissa pohdinnoissa paistaa läpi epävarmuus oikeasta opistakin, saati oikean Kristuksen seurakunnan tuntemattomuus. Toki ratkaisun voi, ja täytyykin jättää Jumalalle, mutta ei Jumala anna lapsilleen epävarmuuden ja pelon henkeä, vaan lohduttavan vastauksen kipeisiin kysymyksiin.



Taavetin kommentin voin allekirjoittaa.
Kun on saarnattu synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin erityisesti silloin saa ylentää mielensä ja olla varma siitä, että jopa minäkin pääsen taivaaseen.

Kun on synnit anteeksi, ei ole mitään kanteeksi.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja weha » 02 Tammi 2010, 11:22

Mielestäni on hyvä ihan kysyä itseltä, että onko se Jumalan valtakunta selvä, vai ei? Mitä tästä opettaa Raamattu?

Kirkastakin kirkkaammin Raamattu opettaa, että Jumalan valtakunnan raja on hyvin selvä:

Tiit.3:10. "Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on".

Room.16: 17. "Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.
18. Sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa, ja kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan he pettävät vilpittömien sydämet".

Minusta Raamattu on tässä varsin selvä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron