Minun kokemukseni mukaan fundamentalismi nykysuomalaisessa kielenkäytössä on leima, joka on helppo laittaa toisen otsaan, ja jota ei suuremmin tarvitse perustella. Esimerkiksi konservatiivisia kristittyjä on helppo nimitellä fundamentalistiksi - vaikka itsellä olisi vähintään yhtä suuri into puolustaa omaa, ainoaa oikeaa näkemystään... (Tätä en nyt suuntaa Maarimille.) Kokemukseni on, valitettavasti, että kun on fundamentalisti-leima saatu toisen otsaan, ei enää tarvitse ottaa vakavasti hänen sanomisiaan.
Ei tarvitse kuin vaikkapa seurata kirkon sisällä käytyä naispappeuskeskustelua viime aikoina: vanhakantaiset pastorit, jotka kieltäytyvät alttariyhteistyöstä naispappien kanssa, on leimattu fundamentalisteiksi, eikä heitä sen jälkeen tarvitse ottaa huomioon ja kuunnella, vaikka heillä olisikin jotain sanottavaa. Riippumatta siitä tekevätkö he oikein vai väärin, leimakirveen heittely ei osoita järin suurta kypsyyttä.
En osaa määritellä fundamentalismia, en oikein edes tiedä, mitä se on, paitsi nyt näistä kahdesta viestistä. Jos minut uskoni vuoksi halutaan nimetä fundamentalistiksi, haluan kantaa sen nimen iloisena.
Enempää minulla ei olekaan sanottavaa tässä vaiheessa tästä aiheesta.
ua olevia kohtia raamatussa eli fundamentteja, jotka ovat ehdottomia uskoon. Nämä opillisten fundamenttien käyttö oli sitten sitä fundamentalismia.