Hyvä vaiko paha

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Hyvä vaiko paha

ViestiKirjoittaja nuusku » 08 Marras 2007, 11:07

Lieneekö kukaan muu koskaan miettinyt, kuinka voi ja sopii yhdistää se, että me ihmiset olemme Jumalan edessä pahoja, ja täysin syntisiä. Mutta kuitenkin olen ymmärtänyt, että ajallisessa mielessä voimme ajatella olevamme "mukavia ja hyviä". Tarkoitan, että voimme ajallisesti rakastaa itseämme sellaisena kuin olemme.

Myös lasta opetetaan itseään rakastamaan itseään sellaisena kuin hän on, ja saa ajatella että olen mukava ja pitää itsestään. Sama tietenkin koskee aikuista, tässä suhteessahan aikuinen ei eroa lapsesta.

Raamattu kuitenkin neuvoo kieltämään itsensä, ja opettaa että olemme Jumalan edessä täysin syntisiä ja pahoja, ja hyvätkin tekomme ovat pahoja.

Ajallisesti kuitenkin ajattelemme, että joku ihminen on hyvä, ja joku toinen on paha. Murhamies on paha, ja 'kiltti ihminen' hyvä. Mutta Jumalan edessä kilttikin on paha.

Humanismin kuuluisa lause on muistaakseni sellainen, että "Ei ole kenkään ihminen paha, vaan toinen on heikompi toista." Olen kuullut, että tämä käsitetään elävää kristillisyyttä vastustavana lauseena, ja että näin ei kuulu ajatella eikä uskoa.

Miten olisi turvallista ja uskon kannalta oikein ajatella ja ymmärtää?Voiko olla yhtä aikaa hyvä ja paha?

Oletteko te muut koskaan miettineet näitä?
Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 22 Joulu 2009, 14:48, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Marras 2007, 01:48

Palasin hetki sitten illan kestäneestä kokouksesta ja olen väsynyt, yritän kuitenkin hiukan valottaa vastausta nuuskun kysymykseen.

Ihminen on kaksiosainen, on tämä näkyvä keho, eli ruumis, on myös kuolematon sielu, eli Jumalan puhaltama henki. Syntiin lankeemuksen perintö seuraa tätä ulkonaista ruumista, eikä se tee koskaan parannusta, vaan taistelee jatkuvasti Jumalan puhaltamaa sielua vastaan. Ulkonainen ruumis onniin turmeltunut ja syntinen, että kuolematon sielukin saa siitä kärsiä, tai saisi kärsiä, ellei Jumala Jeesuksessa olisi valmistanut sielulle lunastusta.

Tuli tuossa jotakin alkua, täytyy käydä nukkumaan, jospa jaksaisin toisena päivänä jatkaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Marras 2007, 08:57

Apostoli Paavali avaa erästä laitaa edellä kysytystä asiasta. Tummensin kaksiosaisuutta ilaisevan jakeen kummastakin käännöksestä. Muut jakeet selventävät asiaa:

2. Korinttolaiskirje 4
5 Sillä emme itse meistämme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, että hän on Herra; mutta me olemme teidän palvelianne Jesuksen tähden.
6 Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.
7 Mutta meillä on tämä tavara savisissa astioissa, että se ylönpalttinen voima pitää oleman Jumalalta ja ei meistä.
8 Meillä on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitä sure: meillä on pakko, mutta emme epäile.
9 Me kärsimme vainoa, mutta ei meitä anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku.

Uudemmasta käännöksestä sama:

5 Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä.
6 Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. [1. Moos. 1:3 | Matt. 4:16; 1. Piet. 2:9]
7 Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. [1. Kor. 2:5; 2. Kor. 3:5, 12:9]
8 Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia,
9 vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Hyvä vaiko paha

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Marras 2007, 09:59

nuusku kirjoitti:Lieneekö kukaan muu koskaan miettinyt, kuinka voi ja sopii yhdistää se, että me ihmiset olemme Jumalan edessä pahoja, ja täysin syntisiä. Mutta kuitenkin olen ymmärtänyt, että ajallisessa mielessä voimme ajatella olevamme "mukavia ja hyviä".


Itse erotan 'jumalallisen hyvän' ja 'inhimillisen hyvän' jossain määrin toisistaan.

Esim. yksi kreikan rakkautta tarkoittavista sanoista tarkoittaa täysin pyyteetöntä rakkautta. Jumalallinen rakkaus pelkästään antaa. Inhimillinen rakkaus on luonteeltaan sellaista, että antaessaan se toivoo ja oikeastaan vaatii saavansa jotain takaisin. Täysin pyyteettömään rakkauteen inhimillinen ihminen on täysin kykenemätön. Siten rakastavalla ihmisellä on aina jotain tiedostettua tai tiedostamatonta vaadetta rakkautensa kohdetta kohtaan, jolloin hänen jaloinkin rakkaudenosoituksensa näyttäytyy Jumalan silmissä saastaisena vaatteena.

Inhimilliseen hyvään kykenee niin uskovainen kuin epäuskoinen, niin uskonnollinen kuin uskonnoton ihminen.

Jumalalliseen hyvää ei kykene epäuskoinen ihminen koskaan eikä uskovainen ihminen omalta puoleltaan. Kristus kuitenkin asuu Pyhän Henkensä kautta uskovaisten sydämissä, jolloin saastaisten huulten kautta lausutut sanat saattavat joskus olla sellaisia, niin kuin enkelit olisivat sanoneet ne. Raamatussa sanotaankin, että ottaessaan toisiaan koteihinsa Jumalan lapset ovat tietämättään ottaneet enkeleitäkin luokseen.

Ihmisruumis on tomumaja, vaillinnainen ja syntiinlankeemuksen tähden täysin turmeltunut. Pyhän Hengen vaikutuksesta uskovaisella on tahto tehdä hyvää, mutta ei taitoa välttää pahaa, koska ihmisluonto ei ole tehnyt parannusta, vaan himoitsee syntiin. Raamatussa on kuitenkin lohdutus, että Jumala tietää, millaista tekoa me olemme. Siksi hän ei vaadi meiltä mitään, vaan lahjoittaa uskon kautta armonsa Poikansa sovitustyön tähden. Kerran vajaa lakkaa ja täydellinen alkaa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Marras 2007, 10:38

Itsestään pitämisessä ja itsensä rakastamisessa apostoli neuvoo kohtuullisuuteen:
Room. 12:3
Sillä minä sanon siitä armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teidän seassanne on, ettei yksikään itsestänsä enempää pitäisi kuin hänen tulee pitää; vaan pitäkään kohtuullisesti itsestänsä sen jälkeen kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut.

Muutakin kohtuullisuuden neuvoja löytyi, ne laitoin omaksi avauksekseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 03 Joulu 2007, 10:27

näre kirjoitti:Kohtuullinen itsensä rakastaminen niin ettei sorru liialliseen tai liian vähäiseen itserakkauteen on vaativa taitolaji.


Näin on näreet!
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron