Kirjoittaja Taavetti » 24 Marras 2007, 10:19
Jeesus puhui evankeliumikirjojen mukaan kansalle paljon vertauksilla. Vertaus on tämäkin, vieläpä paljon opettava vertaus. On puhuttu ja kirjoitettukin paljon niin sanotusta Oikean silmän synnistä, tai oikean käden synnistä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, että ihminen on tavallisesti perin itsekäs. Mielellään tuntisi olevansa kaikissa asioissa oikeassa, eikä haluaisi antaa missään periksi, vaikka huomaisi väärässäkin olevansa. Perin inhimillinen tilanne siis, joka kovin helposti yllättää uskovaisenkin.
Kun sellainen itsekkyys verhotaan kauniisti, sanotaan helposti, että noudatan omantuntoni ääntä, enkä tarvitse (tai halua) kuunnella toisten, siis seurakunnan kautta tulevia neuvon sanoja. Pahimmassa tilanteessa tällainen ihminen alkaa taistella äitiään, eli kristillistä seurakuntaa vastaan. Sellaisen oman ymmärryksen ylikorostamisen Jeesus neuvoi kaivamaan tai hakkaamaan pois ja heittämään menemään.
Nyt tulee mieleen kysymys, että puhuiko Jeesus tässä kohdassa lakia vai evankeliumia? Jos nyt oikein muistan, niin Jeesus puhui näitä sanoja opetuslapsilleen, siis uskovaisille ihmisille. Tottahan Jeesus ymmärsi, ettei laki vaatimuksineen kuulunut uskovaisille, koska kukaan muu kuin Jeesus itse, ei sitä pystyisi täyttämään. Jeesushan oli tullut täyttämään lakia meidän kelvottomien puolesta. Sanojen täytyi siis olla evankeliumia, mutta ne olivat sellaista evankeliumia, joissa oli neuvon ja opetuksen sanoja mukana. Näin Jeesus omalla esimerkillään osoitti, että evankeliumin täyteys sisältää myös lohdutuksen, neuvon ja opetuksen sanoja. Käskihän Jeesus lähetyskäskyssäänkin opettamaan myös parannuksen armon saaneita, heitä ei enää kuitenkaan lain vaatimuksilla, vaan evankeliumin kokonaisella sanomalla.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4