VL-FOORUMI

Matt.18:
"8 Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen.
9 Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen."

Jeesus puhui evankeliumikirjojen mukaan kansalle paljon vertauksilla. Vertaus on tämäkin, vieläpä paljon opettava vertaus. On puhuttu ja kirjoitettukin paljon niin sanotusta Oikean silmän synnistä, tai oikean käden synnistä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, että ihminen on tavallisesti perin itsekäs. Mielellään tuntisi olevansa kaikissa asioissa oikeassa, eikä haluaisi antaa missään periksi, vaikka huomaisi väärässäkin olevansa. Perin inhimillinen tilanne siis, joka kovin helposti yllättää uskovaisenkin.
Kun sellainen itsekkyys verhotaan kauniisti, sanotaan helposti, että noudatan omantuntoni ääntä, enkä tarvitse (tai halua) kuunnella toisten, siis seurakunnan kautta tulevia neuvon sanoja. Pahimmassa tilanteessa tällainen ihminen alkaa taistella äitiään, eli kristillistä seurakuntaa vastaan. Sellaisen oman ymmärryksen ylikorostamisen Jeesus neuvoi kaivamaan tai hakkaamaan pois ja heittämään menemään.
Nyt tulee mieleen kysymys, että puhuiko Jeesus tässä kohdassa lakia vai evankeliumia? Jos nyt oikein muistan, niin Jeesus puhui näitä sanoja opetuslapsilleen, siis uskovaisille ihmisille. Tottahan Jeesus ymmärsi, ettei laki vaatimuksineen kuulunut uskovaisille, koska kukaan muu kuin Jeesus itse, ei sitä pystyisi täyttämään. Jeesushan oli tullut täyttämään lakia meidän kelvottomien puolesta. Sanojen täytyi siis olla evankeliumia, mutta ne olivat sellaista evankeliumia, joissa oli neuvon ja opetuksen sanoja mukana. Näin Jeesus omalla esimerkillään osoitti, että evankeliumin täyteys sisältää myös lohdutuksen, neuvon ja opetuksen sanoja. Käskihän Jeesus lähetyskäskyssäänkin opettamaan myös parannuksen armon saaneita, heitä ei enää kuitenkaan lain vaatimuksilla, vaan evankeliumin kokonaisella sanomalla.

Toisaalta ei ole tarpeellista vaipua alas synkkyyteenkään, eikä missään tapauksessa uskovaisen tarvitse jäädä makaamaan ja elämään jatkuvissa itse syytöksissä. Saamme ylentää katseemme syntiemme sovittajaan, Herraan Jeesukseen, joka tänäänkin kulkee omiensa keskellä ja omiensa sydämissä. Ylikorostuneet itsesyytökset ovat toinen laita niin sanotuista oikean silmän synneistä. Siinä ikään kuin katumuksen syvyydellä ja itsesyytöksillä pyritään ansaitsemaan taivaspaikkaa.

Taavetti kirjoitti:On puhuttu ja kirjoitettukin paljon niin sanotusta Oikean silmän synnistä, tai oikean käden synnistä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, että ihminen on tavallisesti perin itsekäs. Mielellään tuntisi olevansa kaikissa asioissa oikeassa, eikä haluaisi antaa missään periksi, vaikka huomaisi väärässäkin olevansa. Perin inhimillinen tilanne siis, joka kovin helposti yllättää uskovaisenkin.
Kun sellainen itsekkyys verhotaan kauniisti, sanotaan helposti, että noudatan omantuntoni ääntä, enkä tarvitse (tai halua) kuunnella toisten, siis seurakunnan kautta tulevia neuvon sanoja. Pahimmassa tilanteessa tällainen ihminen alkaa taistella äitiään, eli kristillistä seurakuntaa vastaan. Sellaisen oman ymmärryksen ylikorostamisen Jeesus neuvoi kaivamaan tai hakkaamaan pois ja heittämään menemään.

Tuollainen suhtautumistapa on tosiaan hyvin inhimillistä ja turmeltuneen luontomme mukaista. Paavali kuitenkin kehottaa Jeesuksen opetusten hengessä, etteivät uskovaisetkaan pitäisi itseään liian viisaina ja koko ymmärrystään Pyhän Hengen täydellisesti läpivalaisemana. Raamatun mukaan synnit on pyyhitty täydellisesti pois, mutta ymmärrystä on annettu uskovaisille vain puolittain.

"Sillä minä sanon siitä armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teidän seassanne on, ettei yksikään itsestänsä enempää pitäisi kuin hänen tulee pitää; vaan pitäkään kohtuullisesti itsestänsä sen jälkeen kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut" (Room.12:3)
"Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkäät itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkäät teitänne nöyräin kaltaisena. Älkäät itsiänne ylen viisaina pitäkö." (Room.12:16.)
"Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain" (1. Kor.13:9).
"Mutta emme meitämme kerskaa ylitse määrän, vaan ainoastaan kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka myös teihinkin ulottuu" (2. Kor.10:13).

Sielunvihollinen saattaa kuiskutella uskovaisellekin, että sinä muuten ymmärrät nämä asiat paremmin kuin koko Jumalan seurakunta. Sielunvihollista kutsutaan Raamatussa aiheellisesti myös valheen isäksi.

Raamatun mukaan Kristus itse on omiensa seurakuntien keskellä.

Ilm.1-2:
"20 Se salaisuus niistä seitsemästä tähdestä, jotka sinä minun oikiassa kädessäni nähnyt olet, ja seitsemän kultaista kynttiläjalkaa. Ne seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit: ja ne seitsemän kynttiläjalkaa, jotka sinä nähnyt olet, ovat seitsemän seurakuntaa.
1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: näitä sanoo se, joka seitsemän tähteä pitää oikiassa kädessänsä, joka käy seitsemän kultaisen kynttiläjalan keskellä."

---> Kristus käyskentelee seitsemän kultaisen kynttilänjalan eli seurakuntiensa keskellä.