Kohtuullisuus

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Erikoinen tulkinta:

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 16:42

Luterilaisessa kirkollisuudessa on jännä tulkinta ja nähdäkseni selkeästi väärä, että väitetään pelastuksen koskeneen tämän mukaan vain Jeesuksen luo vietyjä pieniä, lähinnä (juutalaisten) lapsia:

Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 16:56

Vertauksen vuoksi, monet järkeisuskoiset, kuten uudestikastajat mm. levinnyt liike "helluntailaisuus", tulkitsee, ettei tuossa puhuta pienistä lapsista mitään ja usein sanovat "lapsen mielisiä" aikuisia tektin tarkoittavat.

Noiden kumpienkin käsitys on väärä ja toinen perustuu järkeisuskoon ja siten ratkaisukristillisyyteen ja toinen Room. katolliseen "ex operate" oppiin, niin että tehtynä tekona kaste antaa uskon ja uudestisynnyttää.
Vieläpä joidenkin mukaan, että kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen tai heidän tilaansa ei tiedetä.
Weha
 

ViestiKirjoittaja mvv » 11 Helmi 2007, 19:03

Tuota, mutta mikä siis on se oikea tulkinta tuolee raamatun kohdalle? Se ei minulle ainakaan perilla ensimmäisellä lukukerralla valottunut. Voisitko selittäää tarkemmin?
mvv
 

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 19:30

Mvv, itseasiassa en kertonutkaan, mitä seurakuntani opettaa tuosta. Oen itse ollut tun.luterilainen, joten se käsitys tuossa olikin mainittu. Samoin helluntaiopin muikaan oon useasti kuullut myös (he opettavat, ettei pienokainen osaa uskoa).

Minusta asia on niinkuin lukeekin tuossa. Puhutaan ihan pienimmistä. Pienimmäinen on ihan pienin, niinkuin sana kuuluu. "he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia" (Luuk.18:16). Luukkaan käyttämä sana pienistä lapsista on "brefos"= vauva.

Koska siis Jeesus eli ja käveli maanpäällä, niin hän siunasi pieniä lapsia ja miksei aikuisiakin. Kristillistä kastettahan ei oltu vielä asetettu kaikille kansoille. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sääti kasteen kaikille kansoille (Matt.28:19-20). Lähetyskäsky on kolmiosainen (Biblia), sisältäen myös lapsikasteen. Opettakaat, kastakaat ja opettakaat pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää ja katso olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.

Kasteessa pieni lapsi myös siunataan kolmiyhteisen Jumalan nimeen:

2.Moos.20: "Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä". Kasteessa on Jeesusken nimen muisto.

_____________

Tässäesitetyssä kohdassa (Matt 18):

1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.

Jeesus asettaa siis yhden lapsen opetuslasten eteen. Sitten jakeessa 6 puhuu monikossa lapsista jotka uskovat Hänen päälle.

Tuleeko jae 6 ymmärtää niin että jotkut (= kastetut ? ) pienemmistä uskovat ja on erityisen paha asia jos juuri tällaisen lapsen pahentaa ?

Ei!

Tietenkin on yhtä paha jos pahentaa kaksi tai kolme lasta, eli "yhden näistä", tarkoittaa "kenen tahansa näistä".

Ja koska jae 3 puhuu kaikista lapsista, niin emme voi sanoa että jae 6 yllättäen supistaa tuon jakeessa 3 mainitun joukon kriteerillä "jotka uskovat minun päälleni", vaan jae 6 sanoo että aina kun joku pieni lapsi vietellään tapahtuu äärettömän suuri vahinko, juuri siksi että se vietellään pois lapsen uskosta.

Jeesus siis ottaa kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 20:21

mvv, olisi niin kiva, jos koittaisit mennä paikkakuntasi VL-seuroihin. Ei kaiketi vanhempasi tätä kiellä?

Kyllä Pyhä Henki johtaa hänen omansa aina yhteen. Tämän voi mielestäni ymmärtää myös terveellä maalaisjärjellä. Olihan apostolienkin aikana esim. "Nasaretilainen lahko", jota nimeä ulkopuoliset käyttivät Paavalin tiestä.
Weha
 

ViestiKirjoittaja mvv » 12 Helmi 2007, 16:49

Eivät vanhempani sitä varmasti kieltäsisi, mutta tilanne ei muuten ole niin yksinkertainen, ja asiassa olisi vielä muitakin muttia joita en voi oikein edes selittää. Siksi minun täytyy ainakin tositaiseksi jättäytyä pois seuroista ja toiminnasta, vaikka seurapenkkiin haluaisinkin istua.
Toivottavasti ymmärrätte tämän. Olen silti hyvin iloinen ja todella positiivisesti yllättynyt että olen tälläkin palstalla saanut tällaisen vastaanoton. Kiitos siitä.
mvv
 

ViestiKirjoittaja mvv » 12 Helmi 2007, 16:50

Niin, ja kiitos myös tuosta selvennyksestä. Luulin ensin että selitys oli vain jäänyt minulta huomaamatta, mutta nyt olen viisaampi. :)
mvv
 

ViestiKirjoittaja Weha » 12 Helmi 2007, 18:04

mvv, tää uskomisen asia kyllä tulisi mennä kaikkien edelle. Onhan se kaikista tärkein asia, että saa olla uskomassa...

En minä voi kriittisesti suhtatua tähän joukkoon. Täällä on minun veljet ja sisaret ja äitini. Mihin sanaan minä uskoisin jos näitä ei olisi mulla ? Täällä on iankaikkisen elämän sanat ja Hyvän Paimenen ääni. On ihan turha ihmisen kuvitella että voi rakastaa näkemätöntä Jumalaa. Isä ja Poika ovat PH kautta niitten tykönä jotka pitävät Hänen sanansa ja käskyt ja he kaikki ovat yhtä. Ei ole Isää taivaassa ellei ole Poikaa maan päällä ja Poikaa ei ole ellei ole elävää seurakuntaa joka on "raamatun näköinen".

Luuk..8:19. Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.
20. Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.
21. Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.
Weha
 

ViestiKirjoittaja JIA » 12 Helmi 2007, 19:31

Mvv, hyvin tutut ovat tuntemisesi. Minullakin oli kaikenlaisia mutkia ja esteitä, etten olisi voinut parannusta tehdä. Lue vaikka se kappale Raamatusta, miten oli juhlat valmistettu, mutta kutsutuilla oli esteitä vaikka minkälaisia. Kellä pelto, kellä härät, kellä puoliso.

Ne ovat sielunvihollisen asettamia mutkia ne sinunkin mutkasi. Ja vaikka käsität uskonkin, ei se sinua rauhaan jätä, vaan esittelee niitä mutkiaan. Niin lujasti se tahtoo pitää kiinni.

Lue Raamattua ja rukoile, että Jumala antaisi sinulle voimaa. Jos sinulla on viimeisenä esteenä se, ettet pysy kuitenkaan uskomassa, sanon sinulle kuten minulle sanottiin ja se minut sitten auttoikin uskomaan:

Ei tarvitse vakuuttaa, että minusta tulee hyvä ja vahva uskovainen. Uskoa saa rukoilla vaikka täksi päiväksi, täksi tunniksi, täksi hetkeksi kerrallaan. Ei tarvitse muuta kuin että tahtoo uskoa. Heikollakin uskolla on voitettu paljon.
JIA
 

Kohtuullisuus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Marras 2007, 10:33

Laitoin Raamattuhakuun hakusanaksi kohtuu* ja tuli monta kohtaa, laitan tulokset sellaisenaan, on näissä kaikissa oppimista. Irrotan tämän viestin omaksi avauksekseen.
Raamatun teksti
Löytyi 8 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

Room. 12:3
Sillä minä sanon siitä armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teidän seassanne on, ettei yksikään itsestänsä enempää pitäisi kuin hänen tulee pitää; vaan pitäkään kohtuullisesti itsestänsä sen jälkeen kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut.

Room. 15:27
He ovat sen mielellänsä tehneet, niinkuin he siihen heille velkapäätkin ovat; sillä jos pakanat ovat heidän hengellisestä tavarastansa osallisiksi tulleet, niin on kohtuullinen, että he myös heitä ruumiillisella tavarallansa palvelevat.

2. Kor. 10:13
Mutta emme meitämme kerskaa ylitse määrän, vaan ainoastaan kohtuullisen määrätyn mitan jälkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka myös teihinkin ulottuu.

Fil. 1:7
Niinkuin minulle on myös kohtuullinen teistä kaikista niin ajatella, sentähden, että minä teidät sydämessäni pidän, sekä minun kahleissani, että evankeliumin edesvastauksessa ja vahvistuksessa, te kaikki, jotka minun kanssani armosta osalliset olette.

Kol. 3:18
Vaimot, olkaat teidän miehillenne alamaiset Herrassa, niinkuin kohtuullinen on.

Kol. 4:1
Isännät, se mikä oikeus ja kohtuus on, osoittakaat palvelioille, tietäen, että teilläkin on Herra taivaissa.

2. Tess. 1:3
Meidän pitää aina teidän edestänne, rakkaat veljet , Jumalaa kiittämän, niinkuin kohtuullinen on: sillä teidän uskonne kasvaa jalosti ja kaikkein teidän rakkautenne lisääntyy jokaista kohtaan,

1. Tim. 2:9
Niin myös että vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensä hävyllä ja kainoudella, ei kahara-hiuksilla, eli kullalla, eli päärlyillä, eli kalliilla vaatteilla,
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Joulu 2007, 10:35

Samalla kohtuu* hakusanalla katsoin, mitä löytyy yleisistä kirjeistä ja osumia tuli kaksi. Otin niistä ensimmäisen ja laajensin kahdella jakeella molempiin suuntiin.

2. Pietarin kirje 1
4 Joidenka kautta meille ne suurimmat ja kalliit lupaukset lahjoitetut ovat, että te niiden kautta Jumalan luonnosta osalliseksi tulisitte, jos te katoovaisen maailman himon vältätte.
5 Niin ahkeroitkaat kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan, ja avussa tointa,
6 Ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyydessä jumalisuutta,

7 Ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta, ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8 Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.

4 Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. [2. Kor. 3:18; Ef. 4:24; 1. Joh. 3:2]
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, [Gal. 5:6]
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, [1. Kor. 9:25]
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. [1. Tess. 3:12]
8 Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. [1. Tit. 3:14]

Tässä on kahden eri käännöksen mukaisesti samoja asioita. Olisi kiintoisaa tietää, miten on alkukielessä ilmaistu asioita, joissa eri käännöksistä saa jotenkin eri kaltaisen käsityksen. Esimerkiksi tuo seurakuntaoppia koskeva kohta, jonka korostin alleviivauksella molemmissa teksteissä, on kuitenkin Biblian ilmaisuna mielestäni selkeämpi, uusi käännös ilmaisee saman asian, kuitenkin selvästi väljähtyneemmin.

Kannattaa jokaisen verrata, eroaako ja miten rakkaus ja kiintymys toisistaan. Samoin Bibliassa ilmaistu yhteinen rakkaus, joka on uudessa käännöksessä pelkistetty rakkaudeksi. Mikään näistä ei sinänsä ole huonoja ilmaisuja, mutta taitaa varsin monelta olla tietämätöntä ilmaisu Yhteisestä rakkaudesta.
Yksilön omatuntoa korostavana aikanamme harvat edes pyrkivät yhteistä rakkautta vaalimaan, vaan opettavat, että ymmärtäköön itse kukin niin kuin haluaa, tai miten hänen yksiöomatuntonsa neuvoo. Se tie jättää tilaa erilaisille väärillekin opetuksille ja riidoille.

Olen minäkin tässä asiassa monella tavoin kipuillut, ymärrän siis kipuilevia, mutta samalla toivon, että Jumala armossaan opettaisi yhdistämään nämä kaksi asiaa, yksilön ja yhteisen oman tunnon opetuksen ja sovittamaan ne toisiinsa. Siinä yhdistämisen tavassakin tarvitaan kohtuullisuutta.
Katson myöhemmin lisää kohtuullisuuteen ohjaavia kohtia Raamatusta. Nyt on pidettävä taukoa ulkona.
Muokkasin korjatakseni jääneitä kirjoitusvirheitä.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 02 Joulu 2007, 04:44, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Joulu 2007, 05:29

näre kirjoitti:Luin pitkään noita 2. Pietarin kirje 1 kohtia. Hankalasti hahmotettavaa on tuo teksti. Jonkinlaista lohdullisuutta löysin lopulta sanasta pyrkikää. Vajavaisena ihmisenä ei tarvitse olla täydellinen. Kovin usein tuntuu silti erityisesti veljellinen rakkaus olevan aivan liian kaukana.

Yhteinen rakkaus ei todellakaan ole merkityksetöntä, mutta on merkittävää, että tuossa Pietarin kirjeen kohdassa uskon lujuus on sanottu ensin ja vasta sen jälkeen yhteinen rakkaus. Vai olenko lukenut tuota väärin(päin)? Itsestään haluaisi löytää lujuutta luottaa omaan omatuntoon ja yhteistuntoon vasta toiseksi, vaikka helpompaa se toisinpäin monesti olisi. Juuri näissä asioissa kipuilevana yhdyn Taavetin toiveeseen, että Jumala armossaan näitä opettaisi.


Vaikuttaa siltä, että näre katsoi ja luki enemmän uuden käännöksen mukaista tekstiä. Se on ymmärrettävää, sillä vanha käännös vanhoine ilmaisuineen on nuorille vaikeammin avautuvaa. Otin uutena lainauksena:
4 Joidenka kautta meille ne suurimmat ja kalliit lupaukset lahjoitetut ovat, että te niiden kautta Jumalan luonnosta osalliseksi tulisitte, jos te katoovaisen maailman himon vältätte.
5 Niin ahkeroitkaat kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan, ja avussa tointa,
6 Ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7 Ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta, ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8 Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.


Yritän lyhyesti katsoa, mitä kaikkea on Pietarin kautta meillekin kirjoitettu. Uskosta kirjoitin jo edellä, sen jälkeen Pietari kirjoitti uskon hedelmistä, ja kas miten ne ovat kirjoitetut melko tarkkaan siinä järjestyksessä, kuin ne ilmaantuvat uskovaisen elämään parannuksen armon jälkeen. Tekisi mieli kysyä heiltä, jotka ovat saaneet parannuksen armon maailmasta, miltä se alussa tuntui, eikö se tuntunut useimmilla, että on tullut osalliseksi Jumalan luonnostakin. Samalla saattoi tuntua, että kaikki maalliset himotkin katosivat, kun on saanut uskon avun.
Tämä mieli pani toimimaan, usein melko ahkerastikin, jopa väsyksiin asti. Siinä tuleekin se hakusanan kohtuullisuus. Jumalan valtakunnan työtäkään ei tarvitse tehdä yli kohtuullisuuden, ei tarvitse rasittaa itseään näännyksiin. Sitähän Jeesus halusi kertoa siinä tunnetussa Martan ja Marian tapahtumassa.
Mutta kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä? Kysyn tämän kohdan edessä, että onko useinkin kärsimättömyys kiusana, kun tuntuu, ettei mikään tahdo edistyä, kun kohtuullisuutta noudattaa. Kärsivällisyyteen meitä kuitenkin neuvotaan kaikessa, mutta erikoisesti Jumalan valtakunnan työssä, ja nimenomaan sellaiseen kärsivällisyyteen, joka sopii Jumalalle ja Jumalan lapsille, siis Jumalalliseen kärsivällisyyteen. Tällainen kärsivällisyys johtaa rakkauteen lähiseudun, siis oman kotisiionin uskovaisten kesken. Siihenkin kehottaa kirjoitettu Jumalan sana, mutta tämän kotisiionin tulee tämän kohdan mukaan toimia samassa rakkaudessa ja yhteydessä kaikkien muiden paikallisten uskovaisten kanssa.
Siis samalla paikkakunnalla ei voi eikä saa olla kahta tai useampaa keskenään kiistelevää uskovaisten joukkoa, vaan aina vain yksi ja muut ovat ulkona Jumalan valtakunnasta. Kun joku joutuu kyselemään, että mikä niistä mahdollisista on oikea, jos ei sitä muuten ymmärrä, niin voi tarkkailla ja katsoa, mikä niistä on yhteydessä ja rakkaudessa niin sanotun yhteisen seurakunnan kanssa.
Viimeinen jae on suoraa seurausta edellä esille tulleesta, tuskin tarvitsee sitä tarkemmin selittää, riittänee kun lainaan sen vielä kerran tähän loppuun.
8 Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2007, 09:46

Toinen kohta yleisten kirjeiden kohtuullisuutta opettavista, löytyi samoin Pietarin kirjeestä.

2. Pietarin kirje 1
11 Sillä teidän sallitaan alttiisti käydä sisälle meidän Herran ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen ijankaikkiseen valtakuntaan.
Sana on luotettava
12 Sentähden en minä tahdo unohtaa teille aina näistä muistuttaa, vaikka te tiedätte ja vahvistetut olette tässä nykyisessä totuudessa.
13 Sillä minä arvaan sen kohtuulliseksi, niin kauvan kuin minä tässä majassa olen, herättää teitä ja muistuttaa teille;
14 Sillä minä tiedän, että minun pitää pian tämän minun majani paneman pois, niin kuin meidän Herra Jesus Kristus minulle ilmoitti.
15 Mutta minä tahdon myös aina ahkeroida, että te nämät minun lähtemiseni jälkeen muistossa pidätte.


11 ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
12 Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu.
13 Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani.
14 Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta -- sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut. [Joh. 21:18,19]
15 Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat.

Onko tässä nyt Pietrin testamentti? Tavallaan on, siltä ainakin vaikutti, kun ajatellen luin katkelmaa. Tässä kohtuullinen sana on aivan eri merkityksessä, uudempi käännös on käyttänyt sen vastineena paikallaan sanaa. Samat merkitykset olen arkikielessäkin niille sanoille ymmärtänyt. Onhan tuttu vanha lain opillinen sanonta oikeudesta ja kohtuudesta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 03 Joulu 2007, 10:26

näre kirjoitti:Itsestään haluaisi löytää lujuutta luottaa omaan omatuntoon ja yhteistuntoon vasta toiseksi, vaikka helpompaa se toisinpäin monesti olisi. Juuri näissä asioissa kipuilevana yhdyn Taavetin toiveeseen, että Jumala armossaan näitä opettaisi.


Omatunto on aina viime kädessä henkilökohtainen, mutta se voi paatua.

"Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi" (Hepr.13:7).

Siksi on tärkeää, että on asenteellisesti valmis ottamaan vastaan neuvoja.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron