näre kirjoitti:Luin pitkään noita 2. Pietarin kirje 1 kohtia. Hankalasti hahmotettavaa on tuo teksti. Jonkinlaista lohdullisuutta löysin lopulta sanasta pyrkikää. Vajavaisena ihmisenä ei tarvitse olla täydellinen. Kovin usein tuntuu silti erityisesti veljellinen rakkaus olevan aivan liian kaukana.
Yhteinen rakkaus ei todellakaan ole merkityksetöntä, mutta on merkittävää, että tuossa Pietarin kirjeen kohdassa uskon lujuus on sanottu ensin ja vasta sen jälkeen yhteinen rakkaus. Vai olenko lukenut tuota väärin(päin)? Itsestään haluaisi löytää lujuutta luottaa omaan omatuntoon ja yhteistuntoon vasta toiseksi, vaikka helpompaa se toisinpäin monesti olisi. Juuri näissä asioissa kipuilevana yhdyn Taavetin toiveeseen, että Jumala armossaan näitä opettaisi.
Vaikuttaa siltä, että näre katsoi ja luki enemmän uuden käännöksen mukaista tekstiä. Se on ymmärrettävää, sillä vanha käännös vanhoine ilmaisuineen on nuorille vaikeammin avautuvaa. Otin uutena lainauksena:
4 Joidenka kautta meille ne suurimmat ja kalliit lupaukset lahjoitetut ovat, että te niiden kautta Jumalan luonnosta osalliseksi tulisitte, jos te katoovaisen maailman himon vältätte.
5 Niin ahkeroitkaat kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan, ja avussa tointa,
6 Ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7 Ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta, ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8 Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Yritän lyhyesti katsoa, mitä kaikkea on Pietarin kautta meillekin kirjoitettu. Uskosta kirjoitin jo edellä, sen jälkeen Pietari kirjoitti uskon hedelmistä, ja kas miten ne ovat kirjoitetut melko tarkkaan siinä järjestyksessä, kuin ne ilmaantuvat uskovaisen elämään parannuksen armon jälkeen. Tekisi mieli kysyä heiltä, jotka ovat saaneet parannuksen armon maailmasta, miltä se alussa tuntui, eikö se tuntunut useimmilla, että on tullut osalliseksi Jumalan luonnostakin. Samalla saattoi tuntua, että kaikki maalliset himotkin katosivat, kun on saanut uskon avun.
Tämä mieli pani toimimaan, usein melko ahkerastikin, jopa väsyksiin asti. Siinä tuleekin se hakusanan kohtuullisuus. Jumalan valtakunnan työtäkään ei tarvitse tehdä yli kohtuullisuuden, ei tarvitse rasittaa itseään näännyksiin. Sitähän Jeesus halusi kertoa siinä tunnetussa Martan ja Marian tapahtumassa.
Mutta kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä? Kysyn tämän kohdan edessä, että onko useinkin kärsimättömyys kiusana, kun tuntuu, ettei mikään tahdo edistyä, kun kohtuullisuutta noudattaa. Kärsivällisyyteen meitä kuitenkin neuvotaan kaikessa, mutta erikoisesti Jumalan valtakunnan työssä, ja nimenomaan sellaiseen kärsivällisyyteen, joka sopii Jumalalle ja Jumalan lapsille, siis Jumalalliseen kärsivällisyyteen. Tällainen kärsivällisyys johtaa rakkauteen lähiseudun, siis oman kotisiionin uskovaisten kesken. Siihenkin kehottaa kirjoitettu Jumalan sana, mutta tämän kotisiionin tulee tämän kohdan mukaan toimia samassa rakkaudessa ja yhteydessä kaikkien muiden paikallisten uskovaisten kanssa.
Siis samalla paikkakunnalla ei voi eikä saa olla kahta tai useampaa keskenään kiistelevää uskovaisten joukkoa, vaan aina vain yksi ja muut ovat ulkona Jumalan valtakunnasta. Kun joku joutuu kyselemään, että mikä niistä mahdollisista on oikea, jos ei sitä muuten ymmärrä, niin voi tarkkailla ja katsoa, mikä niistä on yhteydessä ja rakkaudessa niin sanotun yhteisen seurakunnan kanssa.
Viimeinen jae on suoraa seurausta edellä esille tulleesta, tuskin tarvitsee sitä tarkemmin selittää, riittänee kun lainaan sen vielä kerran tähän loppuun.
8 Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4