Jos/kun pääsisin sisälle VL-elämään...

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Elämästä kyllänsä

ViestiKirjoittaja mato » 16 Marras 2008, 17:33

Jobin kirjan loppu kuuluu seuraavasti:

Job 42:17 ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.

Joskus muutama kuukausi sitten tuon jakeen luin ja nyt se muistui jostakin syystä mieleen. Alkoi mietityttää, mitä tuo lause mahtaa lopulta tarkoittaa. Nähkääs joskus olen lukenut erään hyvin elämässä menestyvän ja monenlaista kunniaa nauttivan vanhan epäuskoisen kirjoituksen, jossa hän toteaa, ettei olisi valmis vielä kuolemaan. Siis kaiketi hän ei ole saanut elämästä vielä kyllin. Miksi Job oli saanut elämästä kyllin?

Job ei ole ainoa, josta kerrotaan tuolla tavalla Raamatussa. Pikainen sanahaku antaa seuraavanlaisen otoksen:

Abraham:
1. Moos. 25:8 Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo.[1. Moos. 15:15]

Iisak:
1. Moos. 35:29 Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Esau ja Jaakob hautasivat hänet. [1. Moos. 25:8]

Iisakista sanotaan Biblian käännöksessä jopa näin erikoisesti:
1. Moos 35:29 Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö, vanhana ja suuttununna elämästä. Ja hänen poikansa Esau ja Jakob hautasivat hänen.

Daavid:
1. Aik. 23:1 Kun Daavid oli tullut vanhaksi ja saanut elämästä kyllänsä, hän määräsi poikansa Salomon Israelin kuninkaaksi. [1. Kun. 1:39]
1. Aik. 29:28 Hän kuoli korkeassa iässä, elämästä, rikkaudesta ja kunniasta kyllänsä saaneena, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Salomo.

Ylipappi Jojada:
2. Aik. 24:15 Jojada tuli vanhaksi ja kuoli elämästä kyllänsä saaneena. Hän oli kuollessaan sadankolmenkymmenen vuoden ikäinen.

--
Kyllähän minulla nyt jonkunlaisia vastauksia itsellänikin on, mutta ajattelin että tästä olisi mukava keskustella.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Marras 2008, 09:55

jarik kirjoitti:Jos nyt katson telkusta illalla maajussille morsian -ohjelmaa, kiellänkö uskoni samantien?? Tai kun minua kiinnostaa nähdä uusin James Pond -leffa, onko se uskovaiselle täysin sopimatonta? Kokoajan kuitenki vähän odotan sunnuntaita, jotta pääsisin käymään seuroissa.


Tuossa viimeisessä virkkeessä lienee oleellisin asia: odotit seuroihin pääsemistä. Toivottavasti myös pääsit.

Pohtimiisi asioihin voisin antaa yhden kristillisyydessä paljon käytetyn yleisohjeen, joka ainakin itselläni on ollut hyvänä apuna: jos jonkin asian tekeminen arveluttaa, on helpointa olla tekemättä sitä.

TV:stä yleisemmin: se on nimenomaan ohjelmatarjontansa vuoksi nähty uskovaisiin koteihin sopimattomana laitteena. En ole nähnyt yhtään Maajussille morsianta enkä James Bond -leffaa, mutta uskoisin kuulemani ja lukemani perusteella, että ne ovat juuri sen tyyppistä ohjelmaa, joissa on paljon omaa lihaamme ruokkivia kohtauksia. Roomalaisten julmat sirkushuvit ja siveettömät orgiat eivät sovi uskovaiselle sen enempää amfiteatterista kuin kotiteatterista katsottuina. Ajattelisin, että tuskin usko yhden elokuvan katsomisesta menee, mutta toisaalta Raamattu varoittelee tekemästä ehdoin tahdoin syntiä sen jälkeen, kun on totuuden tuntoon tullut. Periaatteessa koskaan, jos päättää tietoisesti tehdä syntiä, ei voi etukäteen olla varma, että milloin synnin mitta juuri minun kohdallani tulee täyteen ja aiheuttaa hengellisen kuoleman.

Joka tapauksessa aina, jos saa kuulla kohdalleen elävän evankeliumin, on se epäröimättä uskottava niin kuin itse Jumala sen lausuisi. Jos sen uskoo, ei ole merkitystä, miten paljon ja miten suuria syntejä on tunnolla: ne pyyhitään kaikki Karitsan verellä puhtaiksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja jarik » 17 Marras 2008, 12:09

O.M kirjoitti:Tuossa viimeisessä virkkeessä lienee oleellisin asia: odotit seuroihin pääsemistä. Toivottavasti myös pääsit.

Pohtimiisi asioihin voisin antaa yhden kristillisyydessä paljon käytetyn yleisohjeen, joka ainakin itselläni on ollut hyvänä apuna: jos jonkin asian tekeminen arveluttaa, on helpointa olla tekemättä sitä.


Kyllä pääsin käymään seuroissa ja mukavalta tuntui käydäkin!

Ja sitä maajussiohjelmaakin katoin. Siinä oli joitain kohtia jotka ei tuntunu hyvältä nähä, vaikka muutoin olikin ihan mukava seurata miten maajussi mahdollisesti löytää morsiamensa. Rakkausasiathan on aina mukavia :)
Kyllä tuon tv-asian olen tiennyt aiemminkin uskovaisesta näkökulmasta katsottuna. Enkä ole sitä muutenkaan pahemmin katsellut ja nytpä en oikeastaan ollenkaan.

Tuo on hyvä ohje ja helppoa noudattaa.
jarik
 

Re: Elämästä kyllänsä

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Marras 2008, 12:17

Olen ymmärtänyt sen tarkoittavan toisaalta, että kun ihminen vanhenee, askel hidastuu, aistit huononevat, terveys alkaa reistailla jne., Jumala ikään kuin ajallisen elämän vastoinkäymisten kautta alkaa valmistella ihmistä kuolemaa varten. Kun askel ei enää ole kevyt ja ruumis terve niin kuin monilla on nuorena ollut, alkaa tuntua, että elämästä on jo saatu kylliksi. Toisaalta se tarkoittanee myös hyviä asioita, joita elämä on tuonut eteen, mutta joita ihminen saattaa kokea saaneensa jo "kylläiseksi" asti. "Elämästä kyllänsä saaneena" kuoleva ihminen on siis saanut elämältään täyden mitan niin suruja kuin iloja eikä kaipaa ajalliselta elämältä enempää.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Marras 2008, 12:35

Maarimi kirjoitti:tapahtuuko se mielenmuutos teidän mielestänne hetkessä, vai onko sillä hitaampi aikataulu?

Vai olisiko niin, että mielenmuutos tapahtuu yhdessä hetkessä, mutta halujen ja viettien kanssa oppii toimimaan vasta ajan kanssa. Eli vaikka haluaisi tehdä Jumalan tahdon, tekeekin huomaamattaan niitä vanhan minän metkuja!


Ymmärrys yksittäisten asioiden haitallisuudesta uskonelämälle voi tulla vasta vähitellen, mutta mielenmuutos tapahtuu hetkessä. Kuitenkin lihan ja Hengen välillä säilyy sota aina kuolemaan saakka eikä tässä suhteessa tapahdu kehitystä, vaan joka luulee seisovansa tukevasti ja ajattelee kilvoituksensa onnistuneen, katsokoon, ettei lankeaisi. Saarnatkoon myös "onnistuneesta kilvoituksesta" ottamansa kunnian - joka on omaavanhurskautta - itselleen ylpeyden synniksi ja luottakoon yksin siihen, että uskon alkaja Jeesus päättää alkamansa hyvän työn toisen tulemisensa päivään. Hengen vaikutuksesta uskovaisella on tahto tehdä hyvää, mutta uskovaisen ruumiissa asuu toinenkin halu.

Room. 7:
"19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, [Ps. 119:35]
23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. [Jaak. 4:1; 1. Piet. 2:11]
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. [Joh. 8:36; 1. Kor. 15:57]"
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Marras 2008, 17:03

Maarimi kirjoitti:Sen verran jäin vielä miettimään, että tapahtuuko se mielenmuutos teidän mielestänne hetkessä, vai onko sillä hitaampi aikataulu?

Vai olisiko niin, että mielenmuutos tapahtuu yhdessä hetkessä, mutta halujen ja viettien kanssa oppii toimimaan vasta ajan kanssa. Eli vaikka haluaisi tehdä Jumalan tahdon, tekeekin huomaamattaan niitä vanhan minän metkuja!

Tähän kysymykseen tuntuu tarpeelliselta hiukan kirjoittaa vastausta. Kuten O.M siitä kirjoitti, todellinen parannus kantaa hedelmänä mielen muutoksen parannuksen hetkellä. Mielen muutosta on toki tapahtunut jo ennen parannusta sen verran, että on tullut halu hylätä entinen oma vanhurskaus ja saada sen tilalle Kristuksen valmistama lahjavanhurskaus.

Aivan eri asia on sitten se, että uskoon liittyviä opillisia asioita avautuu vähitellen viikkojen, kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten aikana. Jumala on opissaankin niin rikas, ettei kukaan ihminen pystyisi eläessään käsittämään kaikkia opin aarteita. Jumala haluaa siksi säästää ihmistä, ja avaa ensin tärkeimmät, eli armonsa aarteet täydellisesti, mutta opin puolta vain sen verran, kuin näkee tarpeelliseksi meidän uskon tiellä pysymiseksi.

Yksi poikkeus Maarimin esittämän kysymyksen vastaukseen kuitenkin tuli mieleeni. Jos haluaa ottaa synnin päästön vain omaa vanhurskauttaan vahvistaakseen, eikä ole siitä valmis luopumaan, Jumalan valtakunnan aarteet eivät avaudu sellaiselle ehkä lainkaan. Sellaiselle käy niin kuin siitä Jeesus varoitti, ettei vanhaa vaatetta paikata uudella kankaalla, eikä uutta viiniä lasketa vanhaan leiliin. Jos niin kuitenkin joku tekee, jossain vaiheessa se uusi paikka repeytyy pois ja reikä tulee entistä suuremmaksi, tai leili halkeaa ja arvokas viini valuu hukkaan. Sellainen ei kuitenkaan ole Armahtajamme mieli eikä tarkoitus, siksi Hän vieläkin kulkee omiensa joukossa hyvää sanomaa kuuluttaen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 20 Marras 2008, 20:33

Eipä kukaan voi parannusta tehdä, jos ei Jumala ensin riisu ihmistä kaikesta mikä häntä sitoo maailmaan. Tai voihan sen parannuksen yrittää tehdäkin, mutta sielun vihollisen voimat ovat niin vahvat, etteivät ne omilla eivätkä ystävienkään avulla katkea, jos ei Herra Jeesus taistele sinun puolestasi. Tekemällä tehden se ei siis onnistu.

Uskon, että ihminen joka rauhattomuuteensa kaipaa autuutta, rukoilee varmasti paljon Jumalaa. Ja niin täytyy tehdäkin, sillä parannus on alusta loppuun Jumalan työ, apostoliset uskovaiset ihmiset ovat Jumalan työssä ainoastaan vaivaisina välikappaleina.

Mitä sitten uskovaisena elämään tulee, sitä ei kannata etukäteen pohtia että kuinka onnistuu syntiä välttämään. Ei kukaan voi muuta kuin luvata, ettei tahdo synneillä Jumalan tahtoa rikkoa. Ei kukaan voi suunnitellä selvitymistään uskovaisena kuukausien tai vuosien päähän.

Parannusta ei siis voi tehdä, ei ihminen voi rakentaa autuuttaan. Kristitty ihminen voi saarnata suulla toiselle synnit anteeksi, mutta jos Jumala ei niitä pese, ne jäävät vielä pesemättä.

Lestatadiolaisuudesta luopunut ystäväni pohti filosofis-teologisesti melko osuvastikin, että paikkakunnilla missä vanhoillislestadiolaisuus vallitsee, niin kyllä siellä ihmisten pitäisi mennä Kristuksen seurakuntaan samalla tavalla uskomaan, eikä jäädä vihollisten joukkoon pahansuovasti kyräilemään. Ystävälleni ei kyllä ole kirkastunut, että uskominen on myös tärkeää paikkakunnilla, joissa uskovaiset ovat sangen outoja lintuja.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Marras 2008, 10:04

Kyllähän Tero täyttää asiaa kirjoittelee.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron