Jos/kun pääsisin sisälle VL-elämään...

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja weha » 28 Kesä 2007, 14:26

Yhdyn tuohon mitä emka mainitsi. Esim. "Peltoon Kätketty Aarre" on mielestäni hyvin selkeä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 30 Kesä 2007, 02:54

Kuuluu kuuluu, oonki tässä välillä aina kuunnellu ku on ollu aikaa.
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

Jos/kun pääsisin sisälle VL-elämään...

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 05 Joulu 2007, 00:28

Mitä minun pitäisi tehdä?
1. Pyytää synnit anteeksi? ...
Poistaa TV?
Jättää tyttöystävä joka ei ole VL?
Lopettaa satunainen pokerinpelaus?
Lopettaa piraatti Windowsin käyttö?
Käydä seuroissa?

Pitäisikö minun tehdä näin suuri muutos elämään... Tuo pokeri ja TV vois mennäkki pois elämästä aika helposti...
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 05 Joulu 2007, 00:33

Meikäläisessä on ollut kauan sellainen talo mistä Jeesus puhui vertauksin, elikka aina käyty rakentamassa hiekalle ja sitten tsunami tullut.. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan.
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2007, 02:50

Siitä se alkaa, eli hakeudut jonnekin uskovaisen ihmisen puheille ja pyydät saada uskoa syntisi anteeksi. Kun ne sinulle annetaan anteeksi Pyhän Hengen voimalla, uskon että sen jälkeen alkaa elämäsi järjestyä. Vaikeudet tuskin loppuvat, mutta saat ylhäältä Valkeuden Isältä voimaa vaikeuksien voittamiseen.

Ne muut luettelemasi asiat tulevat ja selviävät parannuksen jälkeen jollakin tavalla. Sille tyttöystävällekin voit puhua sitten uskomisen asiasta henkilökohtaisesti, tai pyytää jotakin toista uskovaista puhumaan. Toivottavasti hänkin haluaa uskoa kanssamme samalla tavalla. Jos haluaa, ei häntä tarvitse jättää.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Jos/kun pääsisin sisälle VL-elämänään...

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Joulu 2007, 09:47

pikkupoika kirjoitti:Mitä minun pitäisi tehdä?
1. Pyytää synnit anteeksi? ...


...ja uskoa synnit anteeksi, niin sinä tulet autuaaksi.

Kaikki muu järjestyy niin, että Jumalan armo alkaa opettaa ihmistä. Et saa ajatella väärin päin: "Jätän tämän, tuon ja sen, niin sitten olen kelvollinen tekemään parannuksen." Ei, se on omavanhurskautta. Järjestys on väärä. Jumalalle otollisessa parannuksessa tulee ensin usko täydellisenä lahjana ja vasta sitten teot.

Sielunvihollinen voi valehdella: "Turha sinun on tehdä parannusta, kun et kuitenkaan kykene vl-elämäntapaan." Se voi tuntua uskottavalta valheelta.

Mutta sinä et tunne evankeliumin voimaa. Siitä saa voimaa synnin tarttuessa ja siitä saa voimaa syntiä vastaan taistellessa.

Siksi kehotan sinua käymään parannuksen askelille vailla mitään esivalmisteluja, jossa on mietitty, miten selviää kaikista sielunvihollisen houkutuksista ja kiusauksista. Jumalalta saa voimaa ja lohtua aikanaan.

"Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne" (Hepr.4:7).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja näre » 05 Joulu 2007, 13:58

Pikkupojalle rajankävijän mietteitä tästä toiselta puolen rajaa. Noista muutamista kysymyksistäsi päättelen, että saman suuntaisia kysymyksiä saatat pohdiskella kuin minäkin. Pelkistetysti kysymys kuuluu, millaisilla asioilla on merkitystä uskonelämän kannalta?

Omalla kohdallani olen joutunut toteamaan, etteivät kaikki vl-kulttuurin tavat ole sellaisia, että niistä Raamatun mukaan pitäisi olla yhtenäisiä käytäntöjä. Näitä tapoja en halua tässä luetella, mutta on huomattava että vanhoillislestadiolaisuudessa on myös tavoiksi mielletyllä alueella näkemyksiä, jotka ovat täysin Raamatun mukaisia. Jostain (ehkä historiallisista) syistä näistä erilaisista vanhoillislestadiolaisuuden ominaispiirteistä on kuitenkin vaikea avoimesti keskustella. On kuitenkin olemassa selvä syy siihen miksi en ole jättänyt vl-ympyröitä taakseni sen puutteista huolimatta. Tässä joukossa tavoitan sitä Pyhän Hengen osallisuutta, jonka ilmenemisestä muualla minulla ei ole mitään tietoa. Toivon, että kaikki asiat saavat kirkastua joskus oikeaan valoon, mutta sitä odotellessa ei ole, eikä tarvitse olla mitään muuta kuin varmuus siitä, että synnit ovat anteeksi ja on rauha Jumalan kanssa.

Kärjistetysti siis vl-elämään pääset poistamalla tv:n, jättämällä tyttöystäväsi, lopettamalla pokerin peluun ja piraatti Windowsin käytön (varastamista) ja käymällä seuroissa. Mutta, mutta, mutta Jumalan valtakuntaan pääsemiseen tarvitsee vain ja ainoastaan saada ja uskoa synnit anteeksi.
näre
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 05 Joulu 2007, 15:08

Pikkupoika, ei sitä tartte ensinkään muuta kuin uskoa omat synnit anteeksi. Kun ite sain parannuksen armon, uskoin ensin jo yleisestä saarnasta omalle kohdalle kuunnellessani nettiseuroja (niistäkin on lupa uskoa), mutta epäilyksiä jäi, että koskiko se nyt todella juuri minua, että saanko varmasti uskoa, ja sitten sain voimia soittaa eräälle tyypille joka saarnasi mulle puhelimessa henkilökohtaisesti kaikki synnit anteeksi. Ei tarvita mitään muuta...

Nuo muut jutut on ns. armoneuvoja, eli että pysyisi uskomassa, ne eivät ole uskomisen ehto, eli se on väärä ajatuskulku, että pitää uskoa synnit anteeksi JA tehdä sitä ja sitä, ei minulle sanottu näin kun kyselin uskomisen asioista etsikon ajalla. Kun tulee rauha omalletunnolle niin tulee halu karttaa syntiä ja vaaranpaikkoja, mutta siihen ei omasta ittestä saa voimia, voima tulee Jumalalta.

Olen samaa mieltä näreen kanssa, että joillain alueilla voi olla myös tapoja, joissa eri tavalla tekeminen ei sinänsä ole syntiä, ehkei siksi että syntikäsite olisi muuttunut vaan siksi että aika on muuttunut, mutta uskovaiset ovat vanhoillista porukkaa, mihinkään nopeisiin muutoksiin ei ole syytä, turvallisinta on seurata ennen uskoneiden jalanjälkiä. Mutta siihen en voi yhtyä, että pokerin pelaaminen (rahasta) olisi vanha tapa, näen sen kyllä ihan syntinä. Televisiota ei ole laitteena pidetty koskaan syntinä, mutta sieltä tuleva ohjelma on monilta osin uskonelämälle vaaraksi, joten sen laitteen kotiin ottamista ei pidetä sopivana. Sanoisin että piraatti-Windowsin käyttö on sellainen asia, josta Pyhä Henki alkaa sitten opettaa kun on saanut parannuksen armon, eihän sellaisen käyttö nyt ihan suotavaa ole, tosin tuollainen "rikos" on hieman eri mittakaavassa kuin jokin oikea rikos yhteiskuntaa vastaan. Mutta uskovaiset opettavat, ettei kannata sallia pieniäkään syntejä jottei sitten ajautuisi isompiin synteihin. Tuo tyttöystävä asia selviää sitten aikanaan. Uskovaisilla ei ole sääntöjä tyttöystävä-asian suhteen. Kun on synnit anteeksi hyvä omatunto, niin on halu kattella uskovaista tyttöystävää, kun ymmärtää miten kallista ja tärkeää se on, että toinen on uskomassa samalla tavalla.

Mutta mun käsittääkseni ei tuossa parannuksessa muuta tarvitse, kuin pyytää uskoa omat synnit anteeksi, siinä on se tarpeellinen, ei tarvitse ressata tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, Pyhä Henki sitten aikanaan niitä kirkastaa. Omasta voimasta tai ymmärryksestä niitä ei tarvitse miettiä tai suorittaa mitään. Se onkin uskon suorittamista, jos rupee omalta puoleltaan täyttämään joitain asioita tai ehtoja, tollainen ei ole vapaata uskomista. Saa aivan vapaasti sellaisena kuin on, uskoa synnit anteeksi, ja iloita siitä asiasta, ja "istua ja uskoa", sillä hetkellä kun on uskonut evankeliumin omalle kohdalleen, on uskovainen, eli ulkopuoliset kutsuvat vanhoillislestadiolaiseksi, se on silmänräpäyksellinen tapahtuma.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Jos/kun pääsisin sisälle VL-elämänään...

ViestiKirjoittaja Nepheg » 05 Joulu 2007, 18:06

pikkupoika kirjoitti:Mitä minun pitäisi tehdä?
1. Pyytää synnit anteeksi? ...
Poistaa TV?
Jättää tyttöystävä joka ei ole VL?
Lopettaa satunainen pokerinpelaus?
Lopettaa piraatti Windowsin käyttö?
Käydä seuroissa?


1. Käy seuroissa ja usko synnit anteeksi.

Tekoja ei tarvita. :) Myöhemmin sinulle kyllä tulee halu luopua sellaisesta joka häiritsee uskonelämääsi.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

Re: Jos/kun pääsisin sisälle VL-elämänään...

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 06 Joulu 2007, 01:14

Nepheg kirjoitti:Tekoja ei tarvita. :) Myöhemmin sinulle kyllä tulee halu luopua sellaisesta joka häiritsee uskonelämääsi.


Totta, näin olen kyllä kokenut.
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

Re: Jos/kun pääsisin sisälle VL-elämänään...

ViestiKirjoittaja Nepheg » 06 Joulu 2007, 01:24

pikkupoika kirjoitti:
Nepheg kirjoitti:Tekoja ei tarvita. :) Myöhemmin sinulle kyllä tulee halu luopua sellaisesta joka häiritsee uskonelämääsi.


Totta, näin olen kyllä kokenut.


Mukava kuulla. :)
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja jarik » 12 Marras 2008, 21:00

Mulla on ollu vähä samansuuntasia ajatuksia. Tosin tyttöystävää ei ole vaikka haluaisin, enkä pokeria ole koskaan pelannu. Se tuntuu oikeasti jotenki väärältä.
Eniten askarruttaa se, että jos ja kun joku saarnaisi mulle synnit anteeksi, niin pitääkö mun tuntea jotain erikoista tai ylipäätään jotain? Ja mitä on se synti tai synnit, jotka pitää saada anteeksi? Pitääkö mun tietää jotain ns. pahoja asioita tehneeni?
Joku joka on parannusen saanut, niin voisi kertoa että mistä se tilanne lähtee?
Olen kasvanut puoleksi uskovaisessa kodissa ja jollain tavalla uskovaisen "elämäntavan" tiedän, ja lapsena ja nuorena kuljin seuroissa. Mutta kun sitten ajauduin teini-iässä uskosta pois, niin se takaisin palaaminen on näköjään todella vaikeaa vaikka jollain tavalla haluaisinkin. Erään hyvän ystäväni kanssa olen asioista keskustellut, mutta ei se oikein mulle vaan avaudu.
Kun en ole sellainen ääripääihminen, niin joskus epäilen että pystynkö edes tuntemaan mitään ns. elämää suurempaa.
Olen nyt lähiaikoina pari kertaa seuroissa käynyt, eikä sen erikoisempaa ollut, mutta teini-iässä seuroihin meneminen oli vastenmielistä. Nykyisin se on oikeastaan vaikeaa vaan sen takia, koska olen vähän ujo ihminen :) eikä uskovaisia kavereita ole asuinpaikkakunnallani.
Olen hirveästi uskonasioita miettiny, mutta ennemmin pää hajoo ennenkä jotain ollenkaan käsitän.
jarik
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Marras 2008, 22:02

Ei uskon alkuun tarvita mitään ihmeellisiä asioita, riittää kun haluat saada syntisi anteeksi ja ilmaiset sen jollekin uskovaiselle siten, että hän ymmärtää sinun hakuavan uskoa. Sen jälkeen hän sanoo, että saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Kun sen haluat´omistaa omaksesi, sinusta on tullut uskovainen. Sen kummempaa siihen ei tarvita, ei tarvitse tuntea mitään erityistä, vaikka joitakin tuntemisia saattaa tulla, mutta sellaisia ei tarvitse tavoitella. Antaa tulla jos on tullakseen, muta ilman tuntemisiakin on lupa uskoa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja jarik » 13 Marras 2008, 18:51

Taavetti kirjoitti:Ei uskon alkuun tarvita mitään ihmeellisiä asioita, riittää kun haluat saada syntisi anteeksi ja ilmaiset sen jollekin uskovaiselle siten, että hän ymmärtää sinun hakuavan uskoa. Sen jälkeen hän sanoo, että saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Kun sen haluat´omistaa omaksesi, sinusta on tullut uskovainen. Sen kummempaa siihen ei tarvita, ei tarvitse tuntea mitään erityistä, vaikka joitakin tuntemisia saattaa tulla, mutta sellaisia ei tarvitse tavoitella. Antaa tulla jos on tullakseen, muta ilman tuntemisiakin on lupa uskoa.


Haluan minä saada synnit anteeksi. Mutta pitääkö mun sitte muuttaa tai muuttuuko elämäni itsestään jotenkin?
Tulin nyt tässä pohtiessa mieleen, että miksi minun on ollu vaikea sanoa että en ole uskovainen, jos joku on kysyny? Kuitenkaanhan en sitä ole ollut enkä ole, kun sitä tarkemmin miettii.
Tämä joku on elämän- ja puhetyylistäni saattanu arvella minun olevan.
jarik
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Marras 2008, 20:21

Ymmärrän hyvin, että oman epäuskonsa myöntäminen voi olla usein vaikeaa.

Jos ja kun Jumala antaa parannuksen armon, ei tarvitse alkaa miettimään ennen sitä, eikä sen jälkeen, pitäisikö jotenkin muuttua tai muuttaa elämäänsä. Kun Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen ihmiselle, se Henki alkaa vähitellen opettamaan. Se opettaa pois pantavia asioitakin, usein niin, ettei sitä aina edes itse huomaa, vaikka jotakin saattaa huomatakin. Palstallamme kirjoittaa vakituisina muutamia, jotka ovat vuosi, pari tai kolme vuotta sitten saanet parannuksen armon, enkä voi olla hämmästelemättä heidän saamaansa Hengen valkeutta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Marras 2008, 09:38

jarik kirjoitti:Haluan minä saada synnit anteeksi. Mutta pitääkö mun sitte muuttaa tai muuttuuko elämäni itsestään jotenkin?


Yhdyn Taavetin vastaukseen. Kun ihminen parannuksessa syntyy uudesti ylhäältä ja saa synnit anteeksi, tapahtuu mielenmuutos. Ihmisen halut ja vietit eivät muutu miksikään, mutta Pyhä Henki uudistaa mielen niin, että ihminen ei enää tahdo rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Ihminen alkaa vaeltaa uudessa kuuliaisuudessa, Hengen pyhityksessä. Ns. vanha osa ei kuitenkaan uudistu, vaan himoitsee edelleen syntiin. Niinpä uskovaisesta ihmisestä muodostuu eräänlainen Pyhän Hengen ja oman lihan taistelutanner. Pyhä Henki ei tee ihmistä "omalta puoleltaan" synnittömäksi. Lankeemuksia tulee, mutta Pyhä Henki uskovaisessa ihmisessä ei jää silloin vaiti, jos sen ääntä ei sydäntään paaduttamalla vaienna, vaan nuhtelee omassatunnossa ja kehottaa korjaamaan rikkomuksen. Jos uskovaisen omatunto kuitenkin synnin petoksen tähden on alkanut paatua, Pyhä Henki ei välttämättä varoita kaikista synneistä ihmisen osittain paatuneessa omassatunnossa suoraan, vaan voi nuhdella seurakuntansa eli uskovaisten kautta ja saada niin rikkoneen huomaamaan syntinsä ja halajamaan anteeksiantamusta. Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä niin, että uskovainen kavahtaa syntiä ja haluaa usein kuulla evankeliumia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 14 Marras 2008, 18:43

Hienosti tiivistetty:

Kun ihminen parannuksessa syntyy uudesti ylhäältä ja saa synnit anteeksi, tapahtuu mielenmuutos. Ihmisen halut ja vietit eivät muutu miksikään, mutta Pyhä Henki uudistaa mielen niin, että ihminen ei enää tahdo rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Ihminen alkaa vaeltaa uudessa kuuliaisuudessa, Hengen pyhityksessä


Paremmin ei tuota voisi enää sanoa.

Sen verran jäin vielä miettimään, että tapahtuuko se mielenmuutos teidän mielestänne hetkessä, vai onko sillä hitaampi aikataulu?

Vai olisiko niin, että mielenmuutos tapahtuu yhdessä hetkessä, mutta halujen ja viettien kanssa oppii toimimaan vasta ajan kanssa. Eli vaikka haluaisi tehdä Jumalan tahdon, tekeekin huomaamattaan niitä vanhan minän metkuja!
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja jarik » 14 Marras 2008, 19:18

Maarimi kirjoitti:Hienosti tiivistetty:

Kun ihminen parannuksessa syntyy uudesti ylhäältä ja saa synnit anteeksi, tapahtuu mielenmuutos. Ihmisen halut ja vietit eivät muutu miksikään, mutta Pyhä Henki uudistaa mielen niin, että ihminen ei enää tahdo rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Ihminen alkaa vaeltaa uudessa kuuliaisuudessa, Hengen pyhityksessä


Paremmin ei tuota voisi enää sanoa.

Sen verran jäin vielä miettimään, että tapahtuuko se mielenmuutos teidän mielestänne hetkessä, vai onko sillä hitaampi aikataulu?

Vai olisiko niin, että mielenmuutos tapahtuu yhdessä hetkessä, mutta halujen ja viettien kanssa oppii toimimaan vasta ajan kanssa. Eli vaikka haluaisi tehdä Jumalan tahdon, tekeekin huomaamattaan niitä vanhan minän metkuja!


Kyllä tuo oli todella hyvin sanottu, koskapa minäkin sitä jotenkin ymmärsin :) Paitsi että mitä on se Jumalan tahto, mitä vastaan ei tahdo rikkoa? Mistä sen voi tietää?
Ystäväni kysyi minulta että haluanko saada syntini anteeksi. Vastasin että haluan. Nyt on sellanen hassu olo, että kun ei oikein tiedä miten tässä pitäisi olla ja että olenko nyt todella uskovainen. Ja miksi minä epäilen?
Se minua on ihmetyttänytkin, että niillä muutamilla sanoillako se sitten tapahtuu. Kuka tahansahan voi sanoa että haluan, ja sitten jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Itse kyllä oikeasti haluaisin elää kuten uskovaisen "kuuluu". Kai se sitten ajan kanssa tulee?
Uskovaisen tapa tervehtiä tuntuu jotenkin oudolta mun suuhun, vaikka niin olen kuullut tervehdittävän koko elämäni aikana, aina kun ollaan oltu uskovaisten seurassa, lähinnä suvun kesken. Ja itsekin olen vastannut yleensä samalla tavalla, kun joku uskovainen on minua tervehtinyt sanomalla jumalan terve.

Jos nyt katson telkusta illalla maajussille morsian -ohjelmaa, kiellänkö uskoni samantien?? Tai kun minua kiinnostaa nähdä uusin James Pond -leffa, onko se uskovaiselle täysin sopimatonta? Kokoajan kuitenki vähän odotan sunnuntaita, jotta pääsisin käymään seuroissa. Joitain suviseurasaarnoja olen koittanu tässä koneella ollessa kuunnella, mutta ei tässä oikein voi keskittyä. Niistä kuitenkin välittyy se mukava fiilis, mikä siellä aina on ruukannu olla :)
Äh, on tää elämä joskus aika monimutkaisen tuntuista..
jarik
 

ViestiKirjoittaja weha » 14 Marras 2008, 21:21

Mä ymmärrän asian niin, että kun saa parannuksen armon, Pyhä Henki tulee sydämeen ja opettaa meitä jumalattoman menen hylkäämään ja siviästi elämään, kuten Raamattu sanoo.

...Eli tulee halu pyrkiä elämään siten ettei seurakunnassa muita pahenna ja seuroissa käynti ja vielä jos saa uskonystäviä, niin saa vielä vahvistusta ja selkeyttä uskovaiselle kuuluvaan elämään.

Pikkupoika laitteli noita litanioita, josta tulisi luopua "ikäänkuin uskon ehtona"??? Ainakin näin ymmärsin. Kyllä Pyhä Henki varmasti opettaa tässä asiassa ja tuskin aina kerralla:
Ainakin multa häippäsi telkkari kertaheitolla, koska en halua pahentaa muita, enkä sitä edes kaipaakkaan. Pokerista ym peleistä en koskaan ole ollut kiinnostunut muutenkaan ja en ole juuri edes pelannut. Seuroissa käynti olisi tietysti tosi tärkeätä, jos joku. Tyttöystävää ei nyt niin vain jätetä ja tärkeätä olisi saada häntä seuroihin mukaan ja siellä usko voi aina syntyä myös. Ainakin itse ajattelen näistä asioista, omalla kohtaa näin. Joku meikäläinen voi toki neuvoa enempi, jos hyväksi näkee...
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Marras 2008, 16:35

jarik kirjoitti:Ystäväni kysyi minulta että haluanko saada syntini anteeksi. Vastasin että haluan. Nyt on sellanen hassu olo, että kun ei oikein tiedä miten tässä pitäisi olla ja että olenko nyt todella uskovainen. Ja miksi minä epäilen?


Jos noin onnellisesti on käynyt, niin usko vain itsesi pahana pyhäksi!
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron