Teko vai halu

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja timoteus » 05 Joulu 2007, 23:44

Kaikki muu järjestyy niin, että Jumalan armo alkaa opettaa ihmistä. Et saa ajatella väärin päin: "Jätän tämän, tuon ja sen, niin sitten olen kelvollinen tekemään parannuksen." Ei, se on omavanhurskautta. Järjestys on väärä. Jumalalle otollisessa parannuksessa tulee ensin usko täydellisenä lahjana ja vasta sitten teot.


Olen samaa mieltä ylläolevan kirjoittajan kanssa. Sentähden olenkin ihmeissäni siitä että vl uskossa "teoilla" tuntuu olevan niin keskeinen asema. Sensijaan että annettaisiin Kristuksen sanan ja armon vaikuttaa uskovassa hedelmiä ruvetaan vaatimaan niitä hedelmiä. Monista ehdonvallan asioista ollaan tehty lain vaatimuksia. Siinä tilanteessa rakkaus väistyy ja laista kiivaileminen kiihtyy. Heikot ajetaan nurkkaan ja uskosta tulee suorittamista.

Ei ihme että Paavali korosti rakkauden merkitystä seurakunnassa.

"1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. 2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. 3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi"

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."

Itseasiassa uskon teot ovat paljon muuta kun ulkonaista hurskautta. Usko heijastuu rakkautena lähimmäisiä kohtaan. Jeesuksen suhtautuminen syntiseen naiseen on klassinen esimerkki rakkaudesta. Jeesus ei tuominnut naista.

Uskovainen ei ole lain alainen. Sielunvihollisen tarkoitus on tietysti syyttää ihmistä ja haitata tämän uskon vaellusta. Seurakunnan pitäisi kasvattaa uskovia syvemmälle armoon ja kantaa heikkojen vajavuuksia. Uskon elämämme ei ole vapaata eikä armorikasta jos olemme aina siinä lähtövaiheessa jossa uskoon tullessa olemme. Uskossa kasvaminen edellyttää alkeisopeista ja laista vapautumista.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja Nepheg » 05 Joulu 2007, 23:52

24. Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.
25. Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä.
26. Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.
1. Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettes sinä myös kiusattaisi.
2. Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.
3. Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä.
4. Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte hän taitaa ainoasti itsestänsä kerskata, ja ei yhdessäkään muussa;
5. Sillä kukin pitää oman kuormansa kantaman.
6. Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvoo.
7. Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8. Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää.
9. Ja koska me hyvää teemme, niin älkäämme suuttuko; sillä aikanansa mekin saamme niittää ilman lakkaamatta.
10. Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.
11. Katsokaat, kuinka suuren lähetyskirjan minä olen teille omalla kädelläni kirjoittanut!
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 06 Joulu 2007, 01:23

Nimim. "timoteus" (Babtisti) ei selvästikään ymmärrä mistä on kyse.

Kun uskova haluaa sanoa synnin synniksi ja ei halua tehdä selvää syntiä, niin ne ovat timoteuksen mielestä lain tekoja vaikka kyse on juuri niistä Hengen hedelmistä joista tunnistamme oikean uskon ja seurakunnan.

Jos taas tekisimme timoteuksen tahdon mukaan, eli hylkäämme Jumalan neuvot raamatussa ja väännämme omia teorioita aivan raamatun ulkopuolelta, olemme alta aikayksikön siellä lain alla.

Uudestikastajat, joihin Timoteuskin kuuluu, eivät mm. tätäkään kohtaa ymmärrä: 5. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,

Aikuisen uskoa mitataan, onko hän käynyt uudelleen kasteella ja se on myös hänelle itselleen kuin mittari. (suoritus)
Vaikka hän täällä nyt meitä kovin arvostelee ja yrittää enkelten kielillä vääntää asioita, niin hän on tällä hetkellä siellä suoritususkossa.

Heidän ennalta valittujen oppiinsa en viitsi nyt alata edes kajoamaan, mutta Jumalan sanaa väännetään räikeästi aivan raamatun vastaisesti.

Laita käsi sydämelle, timoteus, seurakuntasi opetusten mukaan emme uskovan kriteerejä täytä. ;)
Niin se vain on, että olemme eri laumassa ja eri paimenen hoidossa.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 06 Joulu 2007, 14:07

Siirsin nämä omaan viestiketjuunsa, kun eivä sopineet sinne jossa nimim. pikkupoika kyseli kuinka päästä VL:ksi.
Sehän on perin helppoa. Uskoa synnit anteeksi. :)

Timoteuksen puheet teoista taas sopivat tänne. Täällä voidaan niistä tekemisistä sitten jutella.
Odotan siis mitä muita tekoja timoteus ja hänen ystävänsä odottavat meidän tekevän.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Maarimi » 06 Joulu 2007, 15:19

Rakkaus ja hyvyys ovat sellaisia Hengen hedelmiä, joita ei teoilla ansaita.

On myös eri asia hyväksyä syntinen kuin synti.

Saako ihmisen hyljätä, jos hän uskoo Jeesukseen, mutta eri korostuksin?

Olen huomannut, että jos pitää veljinään ja sisarinaan avoimesti kaikkia uudestisyntyneitä, ei vl:t sitä hyväksy. Seurauksena on heti tuomitseminen epäuskoiseksi, ja hylkääminen. Voiko parannusta tehdä sellaisesta, että rukoilee toisten uudestisyntyneiden kanssa, vaikka heillä olisikin joissakin kohti erilainen näkemys opinkohdista?

Jeesus kehoitti meitä tasavertaisuuteen ja yhteyteen. Tietysti myös yksimielisyyteen, mutta minun käsitykseni mukaan se koski kokonaisuutta. Erilaisia raamatun tulkintoja tulee aina olemaan, jopa vl:en sisällä, jos ei muuta niin yksittäisten vl:n ajatuksissa.

Vl:ksi "pääseminen" lienee toki helppoa, mutta kokemuksesta voin sanoa, ettei armon ansaitseminen tässä yhteydessä ole aina helppoa. On väärin, jos muut saavat määritellä ne yksityiset asiat, jotka ovat syntiä. Yhteisöllisyys on hieno asia, kunhan se ei käänny itseään vastaan, niin että liian yksityiskohtaisesti puututaan seurakuntalaisten elämään.

Nepheg, lain alla mietitään jatkuvasti tekoja ja syntejä. Vapaa armonlapsi voi luottaa Hengen johdatukseen :wink:

Käsittääkseni baptisteilla on vain yksi kaste, ja "uudestikastajat" on lähinnä pilkkanimi, eikä sellaiseksi nimittely ole hyvän käytöksen mukaista.

Aikuiskaste ei myöskään ole mikään suoritus, vaan sillä tunnustetaan julkisesti usko.

Jumalan ja ihmisen suhteesta on kauniisti psalmissa 139, hän tuntee meidät läpikotaisin, menneet ja tulevat:

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."

Armossa kasvaminen edellyttää luovuutta ja avointa sydämen asennetta. Ehdottomuus estää kasvun ja rakkauden lähimmäisiä kohtaan, sekä aidon itsensä kuuntelemisen.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Emka » 06 Joulu 2007, 15:41

Maarimi ei edelleenkään ymmärrä, mitä tarkoittaa raamatun opetus seurakunnasta,samoin Lutherin näkemykset yhdestä seurakunnasta.


"Nepheg, lain alla mietitään jatkuvasti tekoja ja syntejä. Vapaa armonlapsi voi luottaa Hengen johdatukseen Wink

Käsittääkseni baptisteilla on vain yksi kaste, ja "uudestikastajat" on lähinnä pilkkanimi, eikä sellaiseksi nimittely ole hyvän käytöksen mukaista.

Aikuiskaste ei myöskään ole mikään suoritus, vaan sillä tunnustetaan julkisesti usko. "


Luther tuomitsee uudesaan kastajat, koska lapsi on uskovainen ja näin kastetaan.

1. Kor. 1:10

Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.

2. Piet. 1:1

Simon Pietari, Jesuksen Kristuksen palvelia ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet meidän kanssamme yhdenkaltaisen kalliin uskon vanhurskaudessa, jonka meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jesus Kristus antaa:

Taitaa olla turhaa sitä asiaa toistaa, mutta näin on yksinkertainen tämä usko ja oppi.
Siinä ei mennä Raamatun ylitse, omien mieltymysten mukaan.
Muokkasin viestiä sen verran, että lainattu osa näkyy lainauksena. Taavetti
Viimeksi muokannut Emka päivämäärä 06 Joulu 2007, 15:47, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Joulu 2007, 15:45

Ihme kun Maarimikin on noin selkeästi mennyt pilkkaajien puolelle. Palstan säännöissä ja ohjeissa on kirjoitettu, mitä varten tämä palsta on perustettu ja miten täällä on tarkoitus keskustella. Palstalla ja huoneessa sen asukkaiden tavalla, tai suu suppuun. Surkeinta ja ikävintä on, että vielä keväällä surkuttelit sitä, että pitäisi todistaa ja osoittaa olevansa nuori vanhoillislestadiolainen etelä- Suomesta. Tämän tason kirjoitukslla todistellaan aivan päin vastaista.

Muistakaamme Jeesuksen sanat: Jos suola käy mauttomaksi, millä sitten suolataan, ei se kelpaa muuhun, kuin maahan heitettäväksi ja ihmisiltä tallattavaksi. Opetuslapsilleen Jeesus sanoi myös: Pitäkää suola teissänne, (itsessänne) jatkaen lähetyskäskyn yhteydessä kehotuksella opettaa heille opetetut myös jälkeen tuleville, jotka haluavat uskoa.
Suola menee opetuksestamme, jos salaa tai julkisesti tunnustamme tärkeimpien Raamatun opetusten hylkääjät oikein uskoviksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja näre » 06 Joulu 2007, 20:55

Maarimi kirjoitti:Saako ihmisen hyljätä, jos hän uskoo Jeesukseen, mutta eri korostuksin?
Olen huomannut, että jos pitää veljinään ja sisarinaan avoimesti kaikkia uudestisyntyneitä, ei vl:t sitä hyväksy. Seurauksena on heti tuomitseminen epäuskoiseksi, ja hylkääminen.

Olemme lähimmäisiä toinen toisillemme uskonkäsityksistä riippumatta. Mutta miksi eri tavalla uskovia tarvitsisi pitää uskonveljinä ja -sisarina? Viime kädessä jokainen pelastuu tai jää pelastumatta omalla uskollaan, eikä ihmisten hyväksynnän hakemisella ja arvioilla toisten sieluntilasta ole pelastumiseen merkitystä. Kukin voi huolehtia vain omasta osastaan. Ei minun uskoani vahvista se, että esittäisin arvioita muiden uskosta, päinvastoin. Mutta koska näen että muissa hengellisyyksissä uskotaan eritavalla, en näe siellä myöskään samanlaisia uskonveljiä ja -sisaria, ja koska minulla ei ole tietoa eikä ymmärrystä siitä miksi on erilaisia hengellisiä joukkoja, niin minulle riittää se että näen edes tämän vl-joukon, jonka matkassa uskon taivaaseen kerran pääseväni. Jos usko tähän yhteen uskonveljien ja -sisarten joukkoon tuntuu tuomitsemiselta ja hylkäämiseltä niin vaikeaa asialle on mitään tehdä; usko on uskoa vastaan.

Maarimi kirjoitti:Vl:ksi "pääseminen" lienee toki helppoa, mutta kokemuksesta voin sanoa, ettei armon ansaitseminen tässä yhteydessä ole aina helppoa. On väärin, jos muut saavat määritellä ne yksityiset asiat, jotka ovat syntiä. Yhteisöllisyys on hieno asia, kunhan se ei käänny itseään vastaan, niin että liian yksityiskohtaisesti puututaan seurakuntalaisten elämään.

Armoa ei voi ansaita mitenkään. Se on pelkästään lahjaa. Tämä laittaa pienen paikalle; usko oman toiminnan arvoon on niin lähellä. Synti on erottamaton osa ihmistä, eikä kukaan ole synnitön. On kuitenkin eri asia saako synti hallita vai pääseekö Pyhän Hengen vaikutus ihmisessä näkyviin. Tätä taistelua joutuu käymään sisimmässään jatkuvasti ja muiden puuttuminen tähän taisteluun voi olla oikeaa tai väärää. Väärään mennään ainakin siinä jos joutuu todistelemaan tekojen avulla uskovaisuuttaan itselleen tai muille. Halu välttää syntiä on kokonaan toisenlainen asia. Jumalalta saa aina rukoilla oikeaa ymmärrystä ja varjelusta omaan ja muiden uskonelämään.

Mitä on armossa kasvaminen? Kuulostaa vieraalta, vaikka en ymmärräkään mistä on kyse.
näre
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Joulu 2007, 08:17

Mitä on armossa kasvaminen? Kuulostaa vieraalta, vaikka en ymmärräkään mistä on kyse.

Pien vastaus näreen ihmettelyyn. Kenties käsite tuntuu oudolta, koska se on esitetty sekavassa ja sekaseuraisessa viestissä, jossa on monta kristillisyydellemme (VL) vierasta käsitettä. Tässä Maarimi taisi tarkoittaa sillä vähittäin, ikään kuin kehittymällä uskoon tulemista. Sellainen on kuitenkin vierasta Raamatun opille ja sellainen on vierasta kristillisyydellemme. Lestadiolaisuuden keskellä on kauan kulkenut sanonta, ettei uskon syntyminen eli parannus ole mitään kehitysoppia. Usko ei tule vähitellen, vaan se on kertakaikkinen tapahtuma, niinkuin on luonnollinenkin syntymä.

Herääminen oman syntisyyden vuoksi, voi tapahtua paljonkin aikaisemmin, kuten tapahtuu luonnollinen sikiäminen. Ihminen voi kulkea heränneellä tunnolla jopa vuosikausia, ja etsiä sen aikana armollista Jumalaa ja syntiensä anteeksi saamisen mahdollisuutta, mutta syntyminen Jumalan lapseksi on lyhyen hetken kertakaikkinen tapahtuma. Vasta siitä hetkestä alkaa se, mitä voi sanoa armossa kasvamiseksi. Siitä esimerkiksi Paavali kirjoitti aikanaan, että Hänen (Kristuksen) tulee kasvaa, mutta minun (Paavalin) tulee vähetä. Armossa kasvaminen on oman syntisyyden tajuamista ja saman aikaista armon osallisuudesta iloitsemista. Toiset uskovaiset näkyvät siinä tilanteessa sellaisina, kuten Ilmestyskirjan Johannes sen näki, kultaisena kynttilänjalkana, jossa armon kynttilät valaisevat ympäristöään. Armossa kasvava uskovainen ei arvostele sitä kynttilänjalkaa erehtyväksi tai halvaksi, vaan haluaa olla sen kynttilöiden valossa oppilaan paikalla.

Toiseenkin huomautukseen pieni vastaus:

Nepheg, lain alla mietitään jatkuvasti tekoja ja syntejä. Vapaa armonlapsi voi luottaa Hengen johdatukseen

Sinänsä aivan oikea huomautus, mutta taisi osoite olla väärä. Kun huomautus on esitetty yhteydessä, jossa monin sanoin arvostellaan VL kristillisyyden opetusta, ja vastaus on osoitettu Nephegille. En usko alkuunkaan, että Nepheg jatkuvasti miettisi tekoja ja syntejä. Eivät niitä muutkaan uskovaiset jatkuvasti mieti, pohdi ja näin pelkäämällä elämäänsä pilaa. Mutta silloin kun eteen tulee ilmeinen vaaran paikka, silloin hiljennetään vauhtia ja maastoa tunnustellen katsotaan, mistä ja miten voi turvallisesti kulkea.

Olen joskus verrannut Raamattua karttaan ja seurakuntaa kompassiin. Nyt tuli mieleen verrata seurakunnassa käytyjä keskusteluja suunnistuskarttaan, jota päivitetään jatkuvasti maastossa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Raamatusta löytyy oikeat koordinaatit, joita ei tarvitse, eikä saa muuttaa. Uskovaisten keskinäisin keskusteluin katsotaan tarkemmin juuri tässä ajassa ja tässä paikassa ilmenevät vaarat. Silti enin osa ajasta on iloista kulkemista, samalla kuitenkin vaikeuksiin joutuneiden kanssa kulkijoiden auttamista. Yksin kulkija jos joutuu uppoavalle suolle, hukkuu siellä auttajien puutteessa. Hukkumisen vaara on paljon pienempi, jos ympärillä kulkee auttamaan pystyviä ystäviä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 07 Helmi 2008, 00:26

Taavetti kirjoitti: En usko alkuunkaan, että Nepheg jatkuvasti miettisi tekoja ja syntejä. Eivät niitä muutkaan uskovaiset jatkuvasti mieti, pohdi ja näin pelkäämällä elämäänsä pilaa. Mutta silloin kun eteen tulee ilmeinen vaaran paikka, silloin hiljennetään vauhtia ja maastoa tunnustellen katsotaan, mistä ja miten voi turvallisesti kulkea.


Juuri näin ajattelin. Kiitos Taavetille kun hoksasi mitä ajoin takaa.
Tilanne on synnin kanssa vähän kuin heikoilla jäillä. Kun jää alkaa natista jalkojen alla, niin siinä vaiheessa pitäisi pysähtyä, eikä jatkaa matkaa. Siinä tilanteessa olisi ehkä jopa parempi kääntyä taakse päin, jossa tietää olevan vahvempaa jäätä.
Näinhän synninkin kanssa olisi ihanteellista toimia, välttää sitä, vaikka myöntää täytyy että jatkuvaa jäihin putoilua se joskus on.
Epäonnistumisista huolimatta uskovalla on kuitenkin halu kiertää heikot kohdat eikä suin päin mennä "kaikkea päin", kuten eräät nimimerkit mielellään yrittävät meille VL:ille opettaa.

Jostain syystä tähän viestiketjuun vastaaminen oli jäänyt, mutta Pikkupoika nosti ketjun taas näkyville niin huomasin nämä pienen tauon jälkeen.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron