Johtajien aivopesuako?

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Heinä 2008, 14:45

Taavetti kirjoitti:Katsotaan tuota viimeistä kohtaa hiukan laajemmassa mitassa, eli jakeita ennen ja jälkeen lainauksen:

1. Pietarin kirje 5
1 Vanhoja pappeja teidän seassanne minä neuvon, joka myös pappi olen ja Kristuksen kärsimisten tunnustaja ja osallinen siitä kunniasta, joka ilmestyvä on:
2 Kaitkaat Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on, ja pitäkäät siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta,
3 Ei myös niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaat laumalle esikuvaksi.
4 Niin te, ylimmäisen Paimenen ilmestyessä, katoomattoman kunnian kruunun saatte.

5 Niin myös te nuoret, olkaat vanhoille alamaiset ja olkaat kaikki toinen toisellenne alamaiset, ja pitäkäät teitänne kiintiästi nöyryyteen; sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
6 Nöyryyttäkäät siis teitänne Jumalan väkevän käden alle, että hän teitä ajallansa korottais.

Eikö tässäkin kohdassa nimenomaan kerrota papin ja puhujan tehtäväksi Kristuksen lauman eli seurakunnan kaitseminen? Niin ainakin minä sen kohdan ymmärrän, eikä sitä tehtävää ole vieläkään otettu puhujilta pois. Kaiken tämän on asettanut seurakunnan Herra, joka pitää sen voimassa niin kauan, kuin tämän maan syrjällä evankeliumia julistetaan, eli maailman viimeiseen hetkeen asti.


Myös minä ymmärrän samoin tuon kohdan kuin Taavetti. Vaikka puhuja ei ole sen "tasa-arvoisempi" kuin muutkaan tasa-arvoiset, hän on luottohenkilö, jolla on erityisvastuu seurakuntalaistensa hengellisestä hyvinvoinnista. Puhujien puoleen käännytään ongelmatilanteissa ja puhujien velvollisuus on myös puuttua, jos näkee ongelmia. Niin minä tuon kohdan ymmärrän.

Tuli mieleeni kohta Svebiliuksen katekismuksesta:

"15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23. Katso 14 kysymys."


Taivaan valtakunnan avaimethan ovat siis valta päästää katuva synneistä ja sitoa katumaton synteihinsä. Yleisen pappeuden nojalla ko. valta on kaikilla kristityillä, mutta erityisesti saarnaviralla. Miksi erityisesti saarnaviralla? Ymmärrän sen niin, että koska puhuja julistaa evankeliumia koko seurakunnalle ja kaikille sanan kuulijoille, hän luultavasti käyttää päästöavainta enemmän kuin muu seurakunta. Lisäksi hänelle on annettu tehtävä kaitsea Kristuksen laumaa; siihen kuuluu mm. se, että ongelmatilanteissa käännytään puhujien puoleen. Puhuja tai puhujat eivät tietenkään yksin päätä kenenkään päästämisestä tai sitomisesta, mutta toki heidän näkemyksiään luottohenkilöinä varmasti seurataan.

Kuitenkin vastuu lähimmäisistä kuuluu yhtä lailla kaikille kristityille, ei vain saarnaviralle. Jos puhujan havaitaan joutuneen väärään, myös häntä on puhuteltava, Kristuksen kirkkolain mukaisessa järjestyksessä. Seurakunnan ja saarnaviran välillä on siten vuorovaikutussuhde: puhuja kaitsee laumaa ja lauma kaitsee puhujaa. Aivan kuten Väinö Havas saarnasi Rovaniemen seuroissa 1936: "Siksi on sanottu, että seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Siksi olivat Juhani Raattamaa ja Raution Junnu sitä mieltä, että seurakuntien on hallittava vielä puhuvaisetkin miehet. Tässä vanhassa opissa olemme mekin näissäkin asioissa tahtoneet seisoa tietoisina siitä, että seurakunta-laivan ruorissa ovat lävistetyt kädet, ja että Pyhän Hengen tuuli meitä vie
autuuden satamaan!"


Miten sitten rauhanyhdistysten johtokunnat, maallisen yhdistyksen hallitukset, sopivat kuvioon sielunhoidollisissa asioissa? Eiväthän kaikki johtokunnan jäsenet ole puhujia. Raamatun perusteella sielunhoito kuuluu yleisen pappeuden nojalla kenelle tahansa uskovaiselle. Siten seurakunta voi mielestäni valtuuttaa luottamushenkilöitä hoitamaan jotain sielunhoidollista tehtävää. Välttämättä tehtävään valittujen ei tarvitse olla johtokunnan jäseniä, myös muitakin henkilöitä voidaan yleisen pappeuden nojalla valtuuttaa edustamaan seurakuntaa. Johtokunta on kuitenkin mielestäni luonteva elin hoitamaan tuontyyppisiä kysymyksiä, koska johtokuntaan valitaan vakaiksi tunnettuja ja organisointikykyisiä tms. kristittyjä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja nuusku » 22 Joulu 2009, 06:13

Ei ole tätäkään aihetta syytä unohtaa.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja weha » 02 Tammi 2010, 11:57

Tuli mieleen, että hyvin usein ulkopuolisten mielessä on ajatus, ettei tule seurata ihmisiä, pappeja ja paimenia, siis seurakunnan kaitsijoita, vaan Jeesusta: Näin samalla tavoin puhutaan ja tarkoitetaa ja kehoitetaan menemään ristin juurelle. Mutta tyhjähän se on, vaikka muuta ulkopuolella väitetäänkin.

Eihän esim. Paavaliakaan kehoitettu menemään tyhjän ristin juurelle, vaan uskovaisen Jumalan lapsen, Ananiaan luokse. Ei ollut Paavalin osa hyvä, vähääkään ennen kuin kohtasi Ananiaa, jolloin häneltä tippui hengellisessä mielessä suomukset ja täyttyi Pyhällä Hengellä. Näin on muissakin kohden Raamattua.

Raamattu myös selvästi opettaa, että seurakunnan Paimenten uskoa tulee seurata ja kuinka Jeesus omissaan on ja asuu.

Hebr.13:7. "Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli".

apt.9:17. "Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin".
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 02 Tammi 2010, 12:41

Selvyyden vuoksi sanon käsitykseni siitä, että "ristin juureen menemiselle", eri hengellisyyksissä tarkoitetaan uskon syntymistä kahden kesken Jumalan kanssa. Tuo käsitys vie seurakunnan vähättelemiseen ja luulettelemiseen, että pärjää omillaan. Seurakunnasta mm. sanotaan Raamatussa:

1.Tim.3:15. Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 02 Tammi 2010, 16:25

On pakko vielä lisätä, että ihan omakohtasesti sanon, että sitä eksyy ilman seurakuntaa. Ei ole mitään mihinkä tarttua ja on kuin tuuliajolla ja opin tuulissa...
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron