Aromi kirjoitti:Rinnastuksessa on yksi tärkeä häiritsevä asia. Esikoisten käsitys johtokunnan hengellisestä auktoriteetista on nimittäin vanhastaan ollut erilainen kuin vanhoillisilla.
Noin on. Isoesikoisten neuvostot ovat luonteeltaan hengellisiä, kun taas ry:iden johtokunnat hoitavat enemmän aatteellisen yhdistyksen käytännön toimintaan ja aatteen levittämiseen/säilyttämiseen liittyviä tehtäviä.
Esim. vanhoillislestadiolaisuudessa puhujien nimittämisen hoitaa seurakunta; ei yhdistyksen vuosikokous eikä johtokunta, vaan seurakunta. Tietääkö kukaan, miten on asianlaita isoesikoisuudessa?
Käytännössä puhujien nimittämiseen johtokunta liittyy sillä tavalla, että yleensä kait johtokunta pyytää puhujiksi ehdotettuja tehtävään. Jos pyydetty suostuu tehtävään, niin johtokunta esittää heitä seurakunnalle. Sitten seurakunta siunaa heidät tehtävään.
Periaatteessa siis johtokunnalle käytännön järjestelyistä johtuen voi limittyä sikäli hengellistäkin valtaa, että pyytäessään jotain tehtävään ja esittäessään jotain seurakunnalle harvemmin (liekö koskaan) kait ainakaan isommissa siioneissa johtokunnan esitys tyrmätään. Mutta johtokunnalle voi tehdä esityksiä kuka tahansa.
Jos toimittaisiin puhtaasti Raamatun perusteella, niin periaatteessa kuka tahansa (vl-)uskovaiseksi tiedetty voisi tuoda oman esityksensä suoraan seurakunnalle. Raamattu näet ei tunne seurakunnan toiminnan organisoinnin helpottamiseksi perustettujen yhdistysten sääntöjä sen enempää kuin Suomen yhdistyslakiakaan. Vakiintuneiden toimintatapojen mukaista sellainen ei kuitenkaan olisi, ja tuskin mitenkään rakkautta lisäävää ja syventävää, kuten yleensäkään ratkiriemukas totuttujen tapojen näsäviisas kyseenalaistaminen ja tahallinen rikkominen.
Rauhanyhdistysten johtokunnan eli yhdistyksen hallituksen nimittää yhdistyksen kokous. Ainakin meillä päin ne tuntuvat vetävän salin varsin täydeksi, täydemmäksi kuin normaalipäivinä. Vaikka yhdistyksen yleinen kokous ei olekaan juridisesti eikä hengellisesti sama asia kuin seurakunta, sen tekemissä päätöksissä on varsin kattavasti seurakunnan ääni edustettuna. Yhdistyksen kokouksen, jossa siis kuuluu varsin kattavasti seurakunnan ääni, valtuuttamana hallitus sitten toimii pyytäessään jotain puhujaksi ja saatuaan suostumuksen, esittäessään häntä seurakunnalle, joka johtokunnan esittämän henkilön oikeastaan täysin varmasti hyväksyy.
Jos siis pohtii tuon pohjalta, onko johtokunnalla valtaa hengellisessä kysymyksessä, kuten puhujien nimittämisessä, niin periaatteessa on ja periaatteessa ei. Esitysprosessin kautta johtokunnalla mielestäni on kiistatonta käytännön valtaa asiassa, mutta ei kuitenkaan niin, etteikö seurakunta voisi periaatteessa tyrmätä johtokunnan esityksen. Kentän äänen vastaisesti toimiva johtokunta voidaan halutessa laittaa vuosikokouksessa vaihtoon; meillä päin sitä tosin kierrätetään muutenkin. Johtokunnan on siis puhujaksi nimityksissä oltava seurakunnan tuntojen tulkki. Eli johtokunta ei ole esim. mainitussa puhujaprosessissa mikään hengellinen hallitus, jonka esityksille seurakunnan on pakko olla kuuliainen, vaan se on käytännön elin, joka kartoittaa ehdokkaita itsenäisesti ja seurakuntalaisten esityksestä, kysyy suostumuksen ja tekee esityksen seurakunnalle, ollen koko ajan seurakunnalle alamainen.
Samantapainen prosessi käydään käsittääkseni myös silloin, jos Kristuksen kirkkolakia joudutaan käyttämään kolmannen kohdan osalta, eli nuhdeltu ei ole kuullut 2-3 todistajaakaan, ja hänet ilmoitetaan seurakunnalle. Ymmärrän niin, että ry:n johtokunta ei silloinkaan saa toimia seurakunnan tahdon vastaisesti, riippumattomana hengellisenä hallituksena, vaan vastaa edelleen kaikesta seurakunnalle.
Toivottavasti tuosta edes joku ottaa selkoa.