Johtajien aivopesuako?

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Johtajien aivopesuako?

ViestiKirjoittaja nuusku » 07 Helmi 2008, 01:16

Taavetti kirjoitti:
(Tästä olisi tosin mukavaa, jos joku viisas kristitty tekisi siitä aivan uuden avauksenkin, kun asiasta niin paljon puhutaan...)


Nostitpa nuusku riman niin korkealle, että toivomasi avaus saattaa jäädä tekemättä. :lol: :lol:


Ajattelin osoittaa aktiivisuutta asiassa, ja yrittää tehdä siitä avauksen , koska ainakin itse lukisin mielelläni kommenttejanne. Uskoisin, että aiheen olemassaolo voisi hyödyttää myös joitakuita etsiviä vierailijoita, jotka joskus käyvät lukemassa tätä palstaa.

Itse aiheeseen:

Useat meistä tietävät, että muutamilla internetin keskustelupalstoilla yritetään monin eri tavoin todistaa uskovaisten opetus vääräksi ja etsiä mitä erinäisimpiä vikoja uskovaisista.

Eräs kantavista ajatuksista on tällainen väite:
- uskovaisia johdetaan melko suppean johtaja-organisaation toimesta, niin että joko SRK tai vaihtoehtoisesti puhujaveljien muutaman sadan hengen joukko pitää uskovaisia "ruodussa".
- kyseinen saarnamiesten joukko on vääristellyt Raamattua "korvasyyhynsä jälkeen", korottaen esim. Joh. 20:23 kohdan liian suureen merkitykseen.
- koska tämä todellista valtaa käyttävä muutaman sadan puhujan kokoinen joukkio opettaa, että seurakunnan ulkopuolelle joutuminen merkitsee samalla kadotuksen vaivaan joutumista, niin riviuskovaiset saadaan tällä tavalla peloteltua olemaan kyseenalaistamatta seurakunnan opetukseen sisältyviä ns. armoneuvoja tai muuta opetuksen sisältöä.
- yhteenvetona äskeisten väitteiden esillä ollessa saatetaan todeta, että elävässä uskossa onkin kyse yksiselitteisesti aivopesusta.


No niin, mitä elävässä uskossa olevat vastaavat näihin tietoihin?

Omalta osalta on vielä mainittava, että itse en usko näihin väitteisiin, vaikka en olekaan ollut epäilyksistä vapaa. En kuitenkaan ole niitä käynyt uskomaan, vaan arvelisin, että kyse on sielunvihollisen petoksesta, joka käyttää useita eri menetelmiä, ja jolla on kaksi tarkoitusta: a) estää se, ettei yksikään epäuskoinen tulisi sisälle Jumalan valtakuntaan, ja b) saada langetettua niin monta uskovaista pois Jumalan valtakunnasta kuin mahdollista. Vihulaisella on omat kiusansa itse kullekin.
Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 22 Joulu 2009, 06:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Johtajien aivopesua?

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Helmi 2008, 10:18

Kröhöm, kannattaa muistaa, että ette voi oikeasti kukaan tietää, vaikka olisin mustalinssiset aurinkolasit päässä, pistooli povarissa ja musta puku päällä kulkeva jäätäväkatseinen ja -ääninen SRK:n agentti. Kun saavun mustalla autollani tummennettuine lasineen paikalle, siitä on leikki kaukana. Kuulustelumenetelmistämme ei saa hiiskua julkisuuteen, mutta voitte vain kuvitella, millaisia ne ovat. Ettekö todellakaan ole havainneet, että O.M = Oulun mies? Meitä on liikkeellä, olkaa varuillanne!
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 08 Helmi 2008, 15:43

Höh. Nyt menee vähän yli ymmärryksen. :?
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja sisarmaaria » 08 Helmi 2008, 15:56

Niinhän se on...

elävä usko on laista vapaa, aivopesu ei!
sisarmaaria
 

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Helmi 2008, 15:59

sisarmaaria kirjoitti:elävä usko on laista vapaa, aivopesu ei!


Niin, vanhoillislestadiolaisuus on laista vapaa, baptismi ei?
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Helmi 2008, 16:12

Sinisielu kirjoitti:Höh. Nyt menee vähän yli ymmärryksen. :?


Jos tarkoitat minun juttujani, niin liittyy Suomi24:n veijareiden salaliittoteorioihin. Minut on siellä nimetty jo aikoja sitten "Oulun mieheksi" ja jotkut nimimerkit pyrkivät varsin aktiivisesti pitämään yllä myyttiä meitä painostavista SRK:n tummapukuisista miehistä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Helmi 2008, 19:10

Luin päivällä O.M veljen viestin ja tajusin, että pilkkaajia kohti on nyt ammuttu nuoli, jonka he ovat ensin tänne ampuneet, kuvitellen sen vahingoittavan meitä jotenkin. Mietin vastaamista silloin, mutta toisaalta piti käydä ennen pimeää purkamassa rankakuorma. Toisaalta ajattelin että annas kahtoa, mitä liikettä tuo aiheuttaa. Uskoin jokaisen ajattelukykyisen ihmisen sen tajuavan, ettei veli suinkaan kirjoittanut sitä, mitäsisimmässään tunsi ja tiesi.

Ehkä sellainen, joka ei todellisuudessa tiedä, millä seudulla maatamme O.M vaikuttaa, voi uskoakin hänet Oulun mieheksi. Sen verran voin kuitenkin antaa periksi, että sen verran hänessäkin on Oulun miestä, että uskoo samalla tavalla, kun uskovaiset uskovat kaukaisessa Oulussakin. Uskohan ei ole sidoottu paikkakuntiin, vaikka se eri paikkakunnilla vaikuttaakin. Jumala voi siirtää alttarinsa joskus pois sieltä, missä se on tällä hetkellä, mutta uskon laatua ei Jumala muuta lainkaan. Apostolikin kirjoitti yhdenkaltaisesta kallista uskosta.
Varmasti sen ymmärsi Sinisielukin, ainakin hymiöstä päätellen. :roll:
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Helmi 2008, 19:13

sisarmaaria kirjoitti:Niinhän se on...

elävä usko on laista vapaa, aivopesu ei!

Miksi sitten yrität aivopestä meitä? Mitä se todistaakaan, kun otetaan viestisi sellaisena, kuin se on kirjoitettu?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Helmi 2008, 22:34

Olen aivan vakuuttunut, että nuusku odottaa asiallisia vastauksia kysymyksiinsä, niin uskon monen muunkin odottavan. Aihe on kokonaisuudessaan niin laaja, ettei siihen uskalla asiaa tarkemmin miettimättä paneutua. Kun kuitenkin tuntee ja tietää ymmärryksensä rajalliseksi ja taitonsa vähäiseksi, tekee mieli ottaa hiukan etäisyyttä ja vastailla vasta sen jälkeen. Edellisen viestini jälkeen mietin, että asiassa eteen päin päästäkseen pitäisi ensin katsoa Raamatusta, mitä siellä sanotaan puhujien ja pappien tehtävistä. Millaiseen asemaan Jumalan sana heidät asettaa. Sen jälkeen voisi hiukan tarkata, miten niitä ohjeita on ennen sovellettu käytäntöön ja mikä tärkeintä, miten meidän aikanamme ymmärretään ja opetetaan. Sen jälkeen pitäisi katsoa, miten opetusta sovelletaan käytäntöön ja onko vielä näkyvissä samat merkit ja vaikuttimet, joihin Jumalan sana uskovaisia neuvoo ja kehoittaa.

Kaikkineen siitä tulisi niin laaja ja monipuolinen tutkielma, että enemmän pohjaoppia saanut saattaisi sillä saavuttaa joitakin opin näytteitä. Näin kansakoulu ja maamieskoulu pohjalta sellaisia ei uskalla ajatellakaan. Jos joitakin vaatimattomia silmäyksiä voisi luoda, siinäkin olisi kylliksi. Niitä Raamatun paikkoja toki voin yrittää etsiä, mutta ennen sitä täytyy ummistaa silmänsä ainakin muutamaksi tunniksi, ettei ajallinen uupumis sotkisi näinkin tärkeää aihetta.

Mutta ajattelisin, että esimerkiksi Taavetti, joka on saanut kulkea Jumalan kansan matkasaatossa jo lähemmäs sata vuotta, ja myös O.M.:llä lienee vuosikymmenien ajoilta käytännön kokemuksia,

Pieni kevennyspyyntö nuuskulle, jos et kuitenkaan liioittelisi noissa vuosissa. Sadasta vuodesta puuttuu vielä enemmän kuin vähän.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja nuusku » 08 Helmi 2008, 22:58

Taavetti kirjoitti:Pieni kevennyspyyntö nuuskulle, jos et kuitenkaan liioittelisi noissa vuosissa. Sadasta vuodesta puuttuu vielä enemmän kuin vähän.


Pyydän anteeksi jos se loukkasi, minulla on tapana suoltaa kaikenlaista 'kevyttä huumorinpoikasta' mitä erinäisimpien kommenttien yhteydessä, niillä ei ole pahaa tarkoitusta, mutta useinkaan en harkitse riittävän tarkasti, onko huumori tilanteeseen sopivaa ja asiallista. Olen henkilökohtaisesti tavannut Taavetin, ja voin vahvistaa ja korjata, että hän ei tosiaankaan ole lähellekään sataa vuotta vanha. Anteeksi vielä kerran.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Helmi 2008, 02:50

Ei suinkaan loukannut, ei sinne päinkään. Minulla itselläni on tapana tehdä saman kaltaisia heittoja silloin tällöin, joten ymmärrän ne kyllä kohtuullisen hyvin. Mutta kun itse heittelen, tartun joskus toisten heittoihin, mielelläni samassa huumorin hengessä, ainakin on sellainen tarkoitus. Kun siis nuusku vihjasi minun olevan melkoisen vanha, vastasin samalla mitalla, ettei tässä niin ikäloppuja vielä olla, että melkein käyn nuorukaisesta, jos niin halutaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Helmi 2008, 09:07

Yritän aloittamalla mahdollisimman vanhalla tapahtumalla, jossa eräällä tavalla tulee ilmi tapa, johon Jumala on tarkoittanut sananpalvelijan ja papin tehtävässä. Tosin siinä Jumala itse toimii pappina ja toimittaa Hengen virkaa, eli varoittaa ihmistä synnistä ja synnin tultua ihmiselle kuoleman syyksi, julistaa ihmisille syntiä anteeksi. Tämä on ensimmäinen niistä harvoista kerroista, jolloin Jumala on itse ollut asialla, taitaa olla peräti ainoa kerta, jolloin kyseessä oli Jumala ilman erittelyä persooniin. Seuraavat kerrat löytyvät Uuden testamentin puolelta, kun Jeesus, Jumalan Poika hoiti sovittajan virkaa.

1. Mooseksen kirja 3
5 Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.
6 Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi miehellensä siitä, ja hän söi.
7 Silloin aukenivat molempain heidän silmänsä, ja äkkäsivät, että he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiä, ja tekivät heillensä peitteitä.
8 Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.
9 Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?
10 Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymyin.
11 Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?
12 Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.
13 Silloin sanoi Herra Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kärme petti minut, ja minä söin.
14 Ja Herra Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän maata kaiken elinaikas.
15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.

Tässä on ainakin kaksi merkille pantavaa seikkaa. Ensimmäinen on tapa, miten Jumala näyttäytyi ihmisille, eli että Hän käyskenteli Paradisin puistossa, Jumala kulki siis ihmisen hahmossa, jalkojen päällä ja kyseli langenneiden ihmisten tilannetta.
Toinen seikka on ihmisten vastaus Jumalan kysymyksiin. Sekä Adamin, että Eevan vastauksissa on useimmissa selityksissä nähty vain syyn sysäämistä toisille, eli Adam syytti Eevaa ja Eeva käärmettä. Olen kuulut toisenkin selityksen, että vaikka niissä osoitettiin viettelyksen tulon suunta, molemmat ihmiset kuitenkin päätyivät tunnustukseen: Minä söin.
Ilman omakohtaista synnin tuntoa ei löydy Jumalan armoakaan, ensimmäisen ihmisparin tilanteessa armo kuitenkin löytyi. Se ilmenee lainatun kohdan 15 jakeessa, kun Jumala kiroaa käärmeen, ja antaa lupauksen Messiaasta. Lupauksen sanan päälle Vanhan liiton pyhät uskoivat, ulkonainen eläinuhri toimi heidän tilanteessaan merkkinä ja uskon vahvistamisen välikappaleena.

Tässä tuli nyt alkua nuuskun herättämään tutkimiseen, seuraava kohta Vanhasta Testamentista taitaa olla Aabraham ja Melkisedekin pappeus. Se saa ainakin minun osaltani siirtyä seuraavaan kertaan, minulla on päivän ajaksi muuta tehtävää. Jos joku ehtii ja haluaa aiheisiin tarttua, palsta on avoin siihen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Helmi 2008, 12:07

Lupasin eilen aamulla jatkoa Aabrahamista ja Melkisedekistä, mutta päivän aikana metsässä muistin, että oikeastaan ennen sitä olisi aiheellista katsoa hiukan Kainin ja Aabelin suhteita. Vaikka Raamattu ei heitä papeiksi mainitsekaan, he kuitenkin toimittivat papillista tehtävää, uhraamista Herralle kahden kaltaisin seurauksin. Niistäkin voimme jotakin oppia, kun se kertomus on vielä yksi päivän teksteistä, niin se sopii hyvin senkin puolesta.

1. Mooseksen kirja 4
2 Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi , mutta Kain peltomieheksi.
3 Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.
4 Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.

5 Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muuttui.
6 Niin Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?
7 Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.
8 Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen.

En ole katsellut, millä tavoin ilmeni se, että Herra katsoi leppyisästi Aabelin uhria, mutta ei Kainin uhria. Taiteilijoiden kuvissa se on joskus ilmaistu savun kohoamisen suunnasta, että Kainin uhrin savu nousi suoraan ylös, mutta Aabelin uhrin savu painui maata kohti. En tiedä oliko niin, ei taida Raamattu kertoa edes sitä, uhrasivatko he samaan aikaan. Kuitenkin lainatusta kohdasta ilmenee. että erilainen oli usko veljeksillä, eräät ovat sanoneet sitä jopa ensimmäiseksi eriseuraksi maailmassa. Joka tapauksessa Kainia puhuteltiin, mutta Kain ei ottanut puhuttelua ja tarjottua anteeksiantamusta vastaan, vaan suorastaan vihastui veljelleen. Seuraukset me tiedämme ja kohtuudella tunnemme.
Kainia puhuteltiin vielä veljesmurhan jälkeenkin, mutta mieluummin Kain pakeni, kuin alistui neuvottuun parannukseen.

Lisään kertomuksen vielä vuoden 1992 käännöksestä:

2 Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.
3 Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa,
4 ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, [4:4,5: Hepr. 11:4]
5 mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi.
6 Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?
7 Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." [Room. 6:12]
8 Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. [Viis. 10:3; Matt. 23:35; 1. Joh. 3:12; Juud. 11]
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Maalis 2008, 21:56

Tämä keskustelu on pyörinyt mielessäni, kun tämä jäi tavallaan kesken. Muiden kiireiden vuoksi tämä on ollut sivussa pitkähkön ajan. Kun nyt aloin tätä etsimään, enpä ollut löytää, en muistanut että tämä on tällaisen otsikon alla. Etsimään minut pani, kun internet seurojen puuttuessa ohjauduin kuuntelemaan Pauli Korteniemen saarnaa Muhoksen suviseuroista. Hänen tekstinsä oli edellä mainitsemastani Kainin ja Aabelin historiasta. Veli selitti sitä melko puhuttelevasti, niin ajattelin laittaa tännekin linkin saarnaan, että toisetkin saisivat tilaisuuden kuunnella sen niin halutessaan. Suosittelen lämpimästi.

http://www.srk.fi/suviseurat_muhos/inde ... arnat.html

Linkki vie saarnojen koontisivulle, josta voit valita haluamasi. Jos haluat kuunnella Kainia ja Aabelia koskevan saarnan, valitse Pauli Korteniemi sunnuntailta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Maalis 2008, 10:44

Kysymyksiä tuntuu tulevan sellaiseen tahtiin, ettei tällainen muuallakin kuin netissä aikaa viettävä tahdo mukana pysyä. Kun ainakin omia vastauksiani näihin syvemmälle meneviin kysymyksiin haluan edes hiukan harkiten pohtia, ennen sen kirjoittamista tänne, niin väkiselläkin vastaukset laahaavat kaukana perässä. Kovin väsyneenä en edes halua vastauksia kirjoittaa, ellei satu ilmenevään jotakin spontaania vastattavaa.

Edellä oleviin nuuskun kysymyksiin vastaaminen edellyttäisi tarkempaa tutustumista, mutta aivan pikaisen aamuöisen tarkastelun perusteella tuli vaikutelma, ettei minulla ja tuskin kellään on antaa niihin täysin tyhjentävää vastausta. Jos olisi aikaa, voisin toki niitä tarkastella kohta kohdalta ja kirjoittaa vastausta sen perusteella. Tälle päivälle ja alkavalle viikollekin on kuitenkin muuta tekemistä, joten vastauksia saattaa joutua odottamaan. Olihan minulla kesken tähän aikaisemmin aloittamani Vanhan Testamentin alkuvaiheista lähtenyt puhujan tehtävien ja valtuuksien tarkastelukin. Jos sitä saisi edistymään, voisi nuuskun kyselyihin edes aavistuksen verran vastauksia löytyä.

Kuitenkin nuuskun kysymykset ovat sen luontoisia, että niitä joutuu jokainen uskovainen harkitsemaan omassa tunnossaan lähistöllä vallitsevien tilanteiden mukaan. Siksikin on uskaliasta aivan lonkalta sanoa, että näin tai noin sinun tulee tehdä ja toimia. Silloin niistä tulee herkästi jossakin lieveilmiöissä mainostettuja ja rakastettujakin syntiluetteloita, jollaisiin vapaan armolapsen ei tarvitse turvautua, kun vapaalla lapsella on Jumalan armo opettajana.

Yritän nyt joihinkin kysymyksiin vastata edes jollakin tavalla, mutta haluan korostaa, ettei tehdä näistä(kään) vastauksista mitään perinnäissääntöjä, joita täytyy pilkuntarkasti suurennuslasilla tarkastellen ja kovasti pinnistellen noudattaa.
Mutta kysymys siitä, mikä on syntiä. Ymmärretäänkö Jumalan seurakunnassa, että synti on siinä, että menee istumaan jääkiekko-ottelun katsomoon, vai onko synti niissä mahdollisissa seuraamuksissa, joita saattaa vähitellen ilmaantua jos niissä istuu (so. maailmanmielisyys, ym..)

Lähtökohta on niissä muissa seuraamuksissa, joita en tässä käy edes tarkemmin pohtimaan, nuuskuhan itse mainitsi hyvin valaisevan esimerkin. Jos nyt kuitenkin ennakolta tietää, että katsomoon menosta on huonoja seuraamuksia, ja että niitä tulee kenties lisää ja lisääntyvässä määrin, niin eikö silloin ole parempi pysyä pois sieltä katsomostakin kisojen aikana.
Jos sinne on mennyt tietämättömänä, tulee uskovaisessa asuva Pyhä Henki melko pian murheelliseksi, kun se huomaa jotakin uskovaiselle sopimatonta toimintaa. Sellaisessa tilanteessa Pyhä Henki opastaa omantunnon äänenä jättämään sellaisen paikan, ja jos on tullut lankeemuksia nimeltä mainittaviin synteihin, panemaan synnin pois, eikä suinkaan uskoa pois.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 23 Maalis 2008, 19:51, muokattu yhteensä 2 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Maalis 2008, 19:41

Ajattelin alkuun käydä Raamattua läpi järjestyksessä, itse tutkistellen puhujan ja papin tehtäviä Jumalan sanan valossa. Palaan vihdoin nyt aiheeseen, otan näytteen jo alussa lupaamastani Melkisedekistä ja siitä, miten patriarkka Aabraham sai häneltä siunauksen, kun Abraham oli väsynyt sodittuaan monia kuninkaita vastaan. Itse sotaa en yritä ainakaan tässä yhteydessä selittää, mutta tämä kohta Aabrahamin Melkisedekille antamien kymmenysten muodossa antaa viitteen siitä, että puhuja on oikeutettu myös ajalliseen palkkaan. Vaikka Melkisedek ei ollut virkapappi, vaan Pyhän Hengen yleisen pappeuden mukainen sananpalvelija, hän sai ja oli oikeutettu saamaan elannon heiltä, joita hän palveli. Voinemme havaita myös, että Abraham antoi kymmenykset vapaasta tahdostaan, ilman ulkopuolista pakottamista. Hän antoi ne mielisuosiosta.

1. Mooseksen kirja 14
16 Ja toi jällensä kaiken tavaran: ja myös veljensä Lotin ja hänen tavaransa toi hän jällensä, niin myös vaimot ja väen.
17 Silloin meni Sodoman kuningas häntä vastaan, koska hän palasi lyömästä Kedorlaomeria, ja niitä kuninkaita hänen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.
18 Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivän ja viinan: ja hän oli ylimmäisen Jumalan pappi.
19 Ja siunasi häntä, ja sanoi: siunattu ole sinä Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.
20 Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun käsiis. Ja (Abram) antoi hänelle kymmenykset kaikista.

Sananpalvelijan tehtävä on saarnata Jumalan sanaa. Mooseksen kirjoista löytyi hakusanalla saarna muutamia jakeita. Lisään ne tähän loppuun, jos joku saa ilmoituksia näiden johdosta tai muuten, niin rohkeasti vain kirjoittamaan.

Löytyi 7 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

1. Moos. 4:26
Ja Set myös siitti pojan, ja kutsui hänen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan Herran nimestä.

1. Moos. 12:8
Sitte siirsi hän itsensä edemmä vuoren tykö, BetElistä itään päin, ja pani siihen majansa, niin että BetEl oli lännen puolella ja Ai idän puolella, ja rakensi siinä alttarin Herralle, ja saarnasi Herran nimestä.

1. Moos. 13:4
Juuri siihen paikkaan, johon hän ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinä Herran nimestä.

1. Moos. 21:33
Ja Abraham istutti puita BerSabassa; ja saarnasi siinä Herran ijankaikkisen Jumalan nimestä.

1. Moos. 26:25
Ja hän rakensi siinä alttarin, ja saarnasi Herran nimestä, ja teki siihen majansa: ja hänen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.

2. Moos. 33:19
Ja hän vastasi: minä annan kaikki minun hyvyyteni käydä sinun kasvois edellä, ja tahdon saarnata Herran nimeä sinun edessäs. Ja minä armaitsen, ja olen laupias, jolle minä laupias olen.

2. Moos. 34:5
Ja Herra astui alas pilvessä, ja seisoi hänen kanssansa siellä, ja saarnasi Herran nimestä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Huhti 2008, 08:41

Katsoin tarkemmin muutamia edellä mainittuja Mooseksen kirjan kohtia. Uusin käännös kertoo patriarkkojen rukoilleen Herran nimeä, Biblian suomennos puhuu vastaavissa jakeissa Herran nimestä saarnaamisesta. Koska saarnaaminen on tärkein puhujien ja pappien tehtävä, käytän tässä viestissä johdonmukaisesti Biblian käännöstä.

1. Mooseksen kirja 26
23 Sitte meni hän BerSabaan.
24 Niin Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs Abrahamin Jumala: älä pelkää, sillä minä olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lisääntyä sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tähden.
25 Ja hän rakensi siinä alttarin, ja saarnasi Herran nimestä, ja teki siihen majansa: ja hänen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.
26 Niin Abimelek meni hänen tykönsä Gerarista: ja Ahusat hänen ystävänsä, ja Phikol hänen sotajoukkonsa päämies.
27 Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teidän tyköänne.

Aiemmin on esillä ollut ensimmäinen patriarkka Aabram, joka todistuksena uskostaan sai uuden nimen Aabraham. Kannattaa etsiä Biblian rekisteristä tai muustakin lähteestä nimien selitykset, voi tulla oivaltavia löytöjä.
Tässä katkelmassa kerrotaan toisesta patriarkasta (esi-isästä) Iisakista, hänkin saarnasi Herran nimestä. Kuten Abram joka itsekin saarnasi, tarvitsi toisen saarnaajan ja papin, ainakin Melkisedekin kautta siunausta, hoitoa, neuvoja, tarvitsi niitä toinenkin patriarkka Iisak. Tuolla palvelijan kaivon kaivamisella uskon löytyvän juuri sitä merkitsevän hengellisen merkityksen, vaikka ilmeisesti he kaivoivat luonnollisen vesikaivonkin. Tuskin vesikaivoa sikäläisissä oloissa yhdessä yössä saatiin kaivetuksi, mutta Jumalan valtakunnan siunauksen kaivon rakentamiseen lyhytkin aika riittää.
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Jätetään monta hyvää Raamatun paikkaa väliin ja hypätään suoraan Mooseksen aikaan. Kenties joskus olisi mahdollista katsoa ainakin Jaakob patriarkan ja hänen poikiensa, erityisesti Joosefin vaiheita, mutta ohitan e ainakin tällä kerralla. Saarnaamisesta kertoo seuraava katkelma Mooseksesta.
2. Mooseksen kirja 33
15 Ja hän sanoi hänelle: jollei sinun kasvos käy edellä, niin älä vie meitä tästä pois.
16 Ja mistä se tässä tietää saadaan, että minä ja sinun kansas olemme löytäneet armon sinun edessäs? Eikö, koskas vaellat meidän kanssamme? että me eroitettaisiin, minä ja sinun kansas, kaikista kansoista, jotka ovat maan piirin päällä.
17 Ja Herra sanoi Mosekselle: Ja minä myös tämän teen, niinkuin sinä sanoit; sillä sinä olet löytänyt armon minun edessäni, ja minä tunnen sinun nimeltäs.
18 Mutta hän sanoi: osota siis minulle sinun kunnias.
19 Ja hän vastasi: minä annan kaikki minun hyvyyteni käydä sinun kasvois edellä, ja tahdon saarnata Herran nimeä sinun edessäs. Ja minä armaitsen, ja olen laupias, jolle minä laupias olen.
20 Ja sanoi taas: et sinä taida nähdä minun kasvojani; sillä ei yksikään ihminen, joka minun näkee, taida elää.
21 Vielä sanoi Herra: katsos, sia on minun tykönäni: siellä pitää sinun seisoman kalliolla.
22 Ja pitää tapahtuman, koska minun kunniani vaeltaa ohitse, niin minä panen sinun kallion rotkoon, ja minä peitän sinun minun kädelläni niinkauvan kuin minä vaellan ohitse.
23 Sitte koska minä otan pois minun käteni, saat sinä nähdä minun takaa; vaan minun kasvojani ei taideta nähdä.

Tässä katkelmassa havaitsin ainakin kaksi huomattavaa aihetta saarnaamisen lisäksi. Tässä mainittua jaetta, että Jumala armahtaa sen, kenet armahtaa, on silloin tällöin lainattu kristillisyytemme opetuksissa. Monet sitä ihmettelevät ja vielä useammat ymmärtävät sen väärin, ettei parannukseen saisi opastaa tai kehottaa. Meille se pyrkii kertomaan, että vaikka meillä olisi halua saada kaikki ihmiset samaan valtakuntaan kanssamme, meille se ei ole mahdollista, vaan se on vain Jumalan vallassa. Me olemme vain hyvän siemenen kylväjiä, Jumala antaa kasvun siellä, missä näkee kasvun edellytyksiä.
Toinen monella tavalla puhutteleva kohta on Jumalan kasvojen näkeminen. Edes Mooses, jonka kautta laki annettiin ihmisille tiettäväksi, ei pystynyt kuolematta näkemään Jumalan kasvoja. Toisen vielä tärkeämmän asian se kuitenkin kertoo, nimittäin ettei Mooseksen lain täyttämisellä kukaan voi nähdä Jumalan vanhurskaita kasvoja. Mooseksen kautta annettu laki tappaa sen vähäisenkin hengellisyyden, joka ihmisessä omasta takaa on jäljellä.
Kuitenkin voimme luottavaisesti yhtyä Herran siunauksen sanoihin, joissa pyydämme että Jumala kääntäisi kasvonsa meidän puoleemme ja että Jumala valaisisi (valistaisi) meille kasvonsa. Meille valmistetussa lunastuksessa Jeesuksen Kristuksen ansion tähden se on mahdollista meille tämän ajan ihmisille. Saman evankeliumin voimasta, lupauksen sanan kautta, uskoivat niin Aadam, Aabraham, Iisak, Jaakob ja hänen poikansa sekä kaikki vanhan liiton ajan uskovaiset.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Huhti 2008, 07:08

Papin ja puhujan tehtävänä on saarnaamisen lisäksi siunaaminen. Siunauksen välittäminen on kyllä jokaisen Pyhän Hengen panttia povellaan kantavan tehtävä, mutta erityisesti se on ymmärretty puhujan tehtäväksi. En tiedä oliko esimerkiksi patriarkka Jaakob aikanaan varsinaisesti saarnaaja, mutta kun hänen puheitaan seuraa hiukan tarkemmin, sen tapaisia vaikutelmia niistä helposti saa. Lukekaa vaikka tämä katkelma, miten Jaakob siunaa poikansa Joosefin lapsia, tilan säästämiseksi ja ymmärrettävyyden varmistamiseksi otan luvun vain uusimman käännöksen mukaisena:

1. Mooseksen kirja 48
Jaakob siunaa Joosefin pojat
1 Jonkin aikaa tämän jälkeen Joosefille ilmoitettiin, että hänen isänsä oli sairaana. Joosef lähti hänen luokseen ja otti mukaan molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.
2 Kun Jaakob sai tietää, että hänen poikansa Joosef oli tullut, hän kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessa.
3 Hän sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikki- valtias, ilmestyi minulle Lusissa Kanaaninmaassa, siunasi minut [48:3,4: 1. Moos. 28:13,14, 35:12]
4 ja sanoi minulle: 'Minä teen sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan sinun jälkeläisillesi tämän maan pysyväksi perintö- maaksi.'
5 Ja nyt sinun kaksi poikaasi, jotka olivat syntyneet Egyptissä jo ennen minun tänne tuloani, ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja Manasse minulle kuin Ruuben ja Simeon! [1. Moos. 41:50-52; Joos. 14:4]
6 Sinun muut lapsesi, jotka ovat syntyneet heidän jälkeensä, olkoot sinun omiasi, mutta heitä kutsuttakoon veljiensä heimojen mukaan siinä maassa, jonka he saavat periä.
7 Kun minä olin palaamassa Mesopotamiasta, menetin matkan aikana sinun äitisi Raakelin. Se tapahtui Kanaaninmaassa, kun Efrataan oli vielä jonkin verran matkaa, ja minä hautasin hänet sinne Efratan tien varteen." Efrata on sama kuin Betlehem. [1. Moos. 35:19,20]
8 Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: "Keitä nämä ovat?"
9 Joosef vastasi: "He ovat minun poikiani, jotka Jumala on antanut minulle täällä Egyptissä." Silloin Jaakob sanoi: "Tuo heidät tänne, että saan siunata heidät."
10 Jaakobin silmät olivat näet käyneet iän mukana heikoiksi, eikä hän enää nähnyt hyvin. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä.
11 Joosefille Israel sanoi: "En osannut toivoa, että saisin vielä kerran nähdä kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun nähdä myös sinun poikasi!" [1. Moos. 46:30]
12 Ja Joosef otti pojat pois hänen jalkojensa juuresta ja kumartui kasvoilleen maahan saakka.
13 Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle ja vei heidät näin hänen eteensä.
14 Israel ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen.
15 Ja Israel siunasi Joosefin sanoen: -- Jumala, jonka tahdon mukaisesti minun isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka, [1. Moos. 26:5 | Ps. 23:1, 80:2; Hes. 34:11,12; Joh. 10:11]
16 se enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta onnettomuudesta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Heidän kauttaan säilyköön minun nimeni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi. Lukuisat olkoot heidän jälkeläisensä maan päällä. [1. Moos. 31:11]
17 Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manas- sen pään päälle.
18 Hän sanoi isälleen: "Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."
19 Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: "Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manasses- ta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous." [4. Moos. 1:32-35]
20 Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: 'Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle. [Hepr. 11:21]
21 Sitten Israel sanoi Joosefille: "Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan.
22 Ja sen lisäksi, mitä veljesi saavat, minä annan sinulle sen harjanteen*, jonka olen miekkani ja jouseni voimalla ottanut amorilaisilta." [»Harjanne», hepreaksi ekem, voi merkitä myös Sikemin kaupunkia (vrt. luku 34).] [1. Moos. 33:19; Joh. 4:5]

Oikeastaan etsin kohtaa, jossa Jaakob tuntiessaan kuolemansa lähestyvän, kokoaa poikansa luokseen ja siunaa heitä. Tekstiä on kuitenkin niin paljon, että se jääköön lukijan kirjasta etsittäväksi ja luettavaksi. Tässä on nyt näytetty paikat, joista sitä voi etsiä. Lisään tähän vain pienen katkelman, joka kertoo joillekin uskovaisille annetusta profeetallisesta armolahjasta. Jaakobhan kertoo tässä tulevien tapahtumien ominaisuuksista. Siitä on kuitenkin paljon hyviä selityksiä olemassa, joten ohitan sen vain maininnalla ja lyhyellä lainauksella. Minun ymmärrykseni ei tarkempaan selittämiseen riittäisikään, niin on turvallisempaa jättää enemmät selitykset tekemättä.

1. Mooseksen kirja 49
23 Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä,
24 mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio,
25 isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.
26 Isäsi siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat vuoret, kuin ihanat ikuiset kukkulat. Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi, hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.
27 Benjamin on saalistava susi, aamuisin hänellä on aina syötävää, ja iltaisin hän jakaa saalista. [Tuom. 19:22]
28 Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen.


Palataanpa yhden jakeen verran vielä Iisakiin, jae osoittaa yhden perheen isän ja puhujan tehtävän; opastaa eli antaa neuvoja, joka sekin tehtävä on toki jokaisella uskovaisella, kenties siihen voi palata viimeistään sitten, kun pääsemme Uuden Testamentin puolelle. Nyt kuitenkin tämä yksi jae, jonka huomasin siunauksesta kertovia kohtia etsiessäni:

1. Moos. 28:1
Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi häntä ja sanoi: "Älä sinä ota vaimoksesi kanaanilaista naista. [28:1,2: 1. Moos. 24:3,4]
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Munkki » 23 Huhti 2008, 12:30

- uskovaisia johdetaan melko suppean johtaja-organisaation toimesta, niin että joko SRK tai vaihtoehtoisesti puhujaveljien muutaman sadan hengen joukko pitää uskovaisia "ruodussa".
Raamatussa ja uskomisen asiassa on niin paljon sellaista, jota en omin neuvoin ymmärrä. Minusta tuntuu turvalliselta, kun minua ohjataan opastetaan rakkauden hengessä. Laumalla tulee ola paimen ja nämä "johtaja-organisation " paimenet ovat vastuussa paimentamisestaan Suurelle Ylipaimenelle, ja varmasti sen tietävät ja muistavat joka kerta kun saarnastuoliin nousevat.

- kyseinen saarnamiesten joukko on vääristellyt Raamattua "korvasyyhynsä jälkeen", korottaen esim. Joh. 20:23 kohdan liian suureen merkitykseen.
- koska tämä todellista valtaa käyttävä muutaman sadan puhujan kokoinen joukkio opettaa, että seurakunnan ulkopuolelle joutuminen merkitsee samalla kadotuksen vaivaan joutumista, niin riviuskovaiset saadaan tällä tavalla peloteltua olemaan kyseenalaistamatta seurakunnan opetukseen sisältyviä ns. armoneuvoja tai muuta opetuksen sisältöä.

Kuulostaa aivan salaliitto teorialta. Jossain on kokoontunut joukko ilkeitä vallanhaluisia tumma pukuisia miehiä, jotka kuiskivat toisilleen: "Eiköhän taas aleta vääristelemään..."
Tuntemani saarnamiehet ovat olleet niin vilpitömiä ja aralla tunnolla tehtäväänsä suhtautuvia, etten jaksa uskoa heidän tarkoituksellisesti opettavan mitään väärää, ei omaansa tai muiden "korvasyyhyyn"
Joh. 20:23 kohtaa olen paljon miettinyt. Onko sitä liikaa korostettu ? En osaa vastata. Liian vaikeaa minulle.

- yhteenvetona äskeisten väitteiden esillä ollessa saatetaan todeta, että elävässä uskossa onkin kyse yksiselitteisesti aivopesusta.

Jos aivopesulla tarkoitetan sitä, että alkaa ajatella maailman tärkeintä asiaa kaiken turhanpäiväisen sijaan, niin myönnetään, minut ona aivopesty. Mutta, sitä pesua ei suorittanut mikään ovela johtajaklikki vaan muuan nasaretilainen puuseppä. Jeesus nimeltään, isän puolelta Jumalan Poika.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Huhti 2008, 13:41

Katsoin ensin yllättyneenä, että mitähän Munkki nyt tarkoittane, mutta tarkempi lukeminen osoitti asian olevan aivan oikean ja voin yhtyä jokaiseen pääteelmääsi täydestä sydämestäni.

Sen verran lisäisin noihin vinolla laittamiisi ja jostakin lainaamiisi väitteisiin, ettei se joukko niin kovin pienikään ole, ei muutamia kymmeniä, eikä joitakin satoja, vaan paljon suurempi.

Muuten on ollut tarkoitukseni edetä järjestykssessäi Raamattua lukien katsoa ensin, mitä Vanha Testamentti opettaa papin ja puhujan tehtävästä. Siitä voisimme aikanaan siirtyä Uuden testamentin puolelle ja katsoa, mikä on vanhasta säilynyt ja mikä on muuttunut ja mitä on tullut poistuneen tai muuttuneen tilalle. Aikomus on kuitenkin valtava edes hiukan hyppien ja pintaa hipoen käsiteltäväksi, ettei ole lainkaan varmaa, tuleeko se koskaan päätepisteeseen. On aivan hyvä että toisetkin tuovat palikoita tähän rakennukseen omilla kommenteillaan, löydöillään ja tiedoillaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Seuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron