Johtajien aivopesuako?

[Munkki]

Taavetti. Mie vain vastasin siihen kysymykseen, jonka Nuusku aluksi esitti.
Siis tähän:Eräs kantavista ajatuksista on tällainen väite:
- uskovaisia johdetaan melko suppean johtaja-organisaation toimesta, niin että joko SRK tai vaihtoehtoisesti puhujaveljien muutaman sadan hengen joukko pitää uskovaisia "ruodussa".
- kyseinen saarnamiesten joukko on vääristellyt Raamattua "korvasyyhynsä jälkeen", korottaen esim. Joh. 20:23 kohdan liian suureen merkitykseen.
- koska tämä todellista valtaa käyttävä muutaman sadan puhujan kokoinen joukkio opettaa, että seurakunnan ulkopuolelle joutuminen merkitsee samalla kadotuksen vaivaan joutumista, niin riviuskovaiset saadaan tällä tavalla peloteltua olemaan kyseenalaistamatta seurakunnan opetukseen sisältyviä ns. armoneuvoja tai muuta opetuksen sisältöä.
- yhteenvetona äskeisten väitteiden esillä ollessa saatetaan todeta, että elävässä uskossa onkin kyse yksiselitteisesti aivopesusta.


No niin, mitä elävässä uskossa olevat kristityt vastaavat näihin tietoihin? Kysyn vähän kuin radiohaastattelijan tyylillä, että niin, mikä on teidän kommenttinne näihin yllä mainittuihin väitteisiin, joita voimme lukea internetin keskustelupalstoilta?

[Taavetti]

Noin viikko sitten olin mukana Jämsän kansanopistolla Raamattutiedon kurssilla, tarkastelun kohteena olivat tässä keskustelussakin tarkastellut kohdat patriarkkojen ajasta ja sen opetuksesta. Niitä tarkasteltiin lähinnä Lutherin ensimmäistä Mooseksen kirjaa koskevien luentojen valossa. Erityisesti minua kiinnosti kuulla, miten siellä käsitellyt opetukset suhtautuvat tässä kertomiini käsityksiin pappeudesta. Ainakaan kovin suurta korjaamisen tai pois ottamisen tarvetta en siihen opetukseen suhteutettuna näistäkään viesteistä löytänyt. Annetaan näiden siis olla tässä ja katsotaan joskus aihetta eteen päin.

En edes yrittänyt kysyä lupaa oppituntien aineiston kopioinnista tänne, sillä pidän parempana kehottaa kiinnostuneita mukaan mahdollisille myöhemmin järjestettäville vastaaville kursseille. Uusia kursseja muista aiheista on tulossa ja varmaan tämäkin aihe voidaan ottaa ohjelmaan kolmannenkin kerran, jos kysyntää ilmenee. Rohkeasti siis kyselemään kansanopistoistamme asian perään.

Vaikka en suoria ja pitkiä lainauksia tänne kirjoitakaan, varmaan nekin oppituntien tiedot jotenkin heijastuvat myös tänne, oikeastaan ovat jo joissakin kohdissa näkyneet.

[teejn]

Eräs kantavista ajatuksista on tällainen väite:
- uskovaisia johdetaan melko suppean johtaja-organisaation toimesta, niin että joko SRK tai vaihtoehtoisesti puhujaveljien muutaman sadan hengen joukko pitää uskovaisia "ruodussa".
- kyseinen saarnamiesten joukko on vääristellyt Raamattua "korvasyyhynsä jälkeen", korottaen esim. Joh. 20:23 kohdan liian suureen merkitykseen.
- koska tämä todellista valtaa käyttävä muutaman sadan puhujan kokoinen joukkio opettaa, että seurakunnan ulkopuolelle joutuminen merkitsee samalla kadotuksen vaivaan joutumista, niin riviuskovaiset saadaan tällä tavalla peloteltua olemaan kyseenalaistamatta seurakunnan opetukseen sisältyviä ns. armoneuvoja tai muuta opetuksen sisältöä.
- yhteenvetona äskeisten väitteiden esillä ollessa saatetaan todeta, että elävässä uskossa onkin kyse yksiselitteisesti aivopesusta.


No niin, mitä elävässä uskossa olevat kristityt vastaavat näihin tietoihin? Kysyn vähän kuin radiohaastattelijan tyylillä, että niin, mikä on teidän kommenttinne näihin yllä mainittuihin väitteisiin, joita voimme lukea internetin keskustelupalstoilta?

- uskovaisia johdetaan melko suppean johtaja-organisaation toimesta, niin että joko SRK tai vaihtoehtoisesti puhujaveljien muutaman sadan hengen joukko pitää uskovaisia "ruodussa".

"Pitää ruodussa", siis komentaa niin kuin vanhan ajan kersantti alokkaita. Tässä on kaksi toisilleen sukua olevaa virhekäsitystä. Ensinnäkin SRK ei ole mikään SA-int. Toiseksi tämän joukon keskuudessa vaikuttavat sananpalvelijat vertautuvat lähinnä kansanedustajiin, jotka tosin ovat voineet pyrkiä Arkadianmäelle jopa omasta halustaan, mutta nämä enintään pyydettynä ja silloinkin niin arkoina, että hyvä kun eivät ole yöuniaan menettäneet. Kaiken lisäksi se SRK, jota tämä maailma pitää ilmestyskirjan Babyloniaan verrattavana pahuuden pesäpaikkana, on pääosiltaan samanlaisten, jos mahdollista, vähintäänkin yhtä "säälittävien" ihmisten tyyssija. He ovat, jos mahdollista, vieläkin tiheämmän kamman läpi vedettyjä henkilöitä ja nyt minä puhun niistä veljistä, jotka ovat vastuullisia tämän Siionin kokonaistoiminnasta. Keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajan tai pääsihteerin paikka eivät ole niitä kaikkein miellyttävimpiä paikkoja varsinkaan tällä ajalla, ja sen vuoksi entinen lähetystyön sihteeri, veli Haapsaari oli hyvin oikeassa sanoessaan, että jos tavallisen kristityn kilvoitus on niin vaikeaa, että siihen tarvitaan saattajia, niin siihen, että hän säilyi uskovaisena, tarvittiin se, että hänellä on esirukoilijoita koko Siionin asukkaissa. Tähän toki sisältyivät ne mukavat tilanteet, joista tuokin veli oli päässyt osalliseksi. Siis kyse on keskimäärin "köyhemmistä" ja taidoiltaan koetelluista veljistä.

- kyseinen saarnamiesten joukko on vääristellyt Raamattua "korvasyyhynsä jälkeen", korottaen esim. Joh. 20:23 kohdan liian suureen merkitykseen.

Voihan sitä Raamattua vääristellä, jos Henki ei siihen ymmärrystä suo. Tosin niissä tilanteissa olisi parempi nostaa hattua ja mennä ohitse, niin kuin Luther tapasi tehdä. Tässä on vain sellainen valuvika, että puhujista tehdään eliittijoukkoa ja heille annetaan vastaava arvo, kuin ennen annettiin pappismiehille pitäjän johtavana herrasväkenä. Vastaava analogia käy pätemättömäksi, jos muistetaan edelleenkin se, että nämä veljet ovat seurakunnan yksimielisellä päätöksellä kutsutut siihen tehtävään, jossa he ovat kuuliaisuuden vuoksi velvolliset palvelemaan Jumalan seurakuntaa Hänen Sanallaan. Tämän vuoksi kyseinen raamatunkohtakin on olemassa. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Ef. 4:11-12) Tässä Siionissa ei ole saarnavirkaa olemassa sen vuoksi, että joku voisi kohottaa sen kautta profiiliaan taikerskata olevansa muita parempi vain siksi, että sattuu olemaan saarnaaja.Pikemminkin minä luulen, että jos joltakulta veljeltä kysyttäisiin, että vaihdetaanko osia, niin hän voisi jopa suostua sellaiseen, jos tämän voimakkaasti karrikoiden näin sanoisi.

- koska tämä todellista valtaa käyttävä muutaman sadan puhujan kokoinen joukkio opettaa, että seurakunnan ulkopuolelle joutuminen merkitsee samalla kadotuksen vaivaan joutumista, niin riviuskovaiset saadaan tällä tavalla peloteltua olemaan kyseenalaistamatta seurakunnan opetukseen sisältyviä ns. armoneuvoja tai muuta opetuksen sisältöä.

Nämä armoneuvot ovat oma problemaattinen alueensa. Koska uskon ensimmäinen hedelmä on rakkaus Jumalaa ja muita hänestä syntyneitä kohtaan, siitä seuraa, että mikäli haluamme rakastaa totuudessa, niin me puhumme myös sellaisista asioista, jotka voivat vaikuttaa uskon rinnalla toissijaisilta. Tässä on voimakas asema yhteisön sisäisellä koheesiolla, joka pitää lauman koossa. Ajatus kulkee suunnilleen siten, että ketään ei pakoteta olemaan uskovainen, mutta säilyäkseen uskovaisena ihmisen on hyvä kuulua siihen joukkoon, jossa elää muita samoin uskovia ihmisiä. Näillä ihmisillä on yhteisesti hyväksytty "käyttäytymiskoodi", joka sitoo heitä toisiinsa. Jos tästä "käyttäytymiskoodista" poiketaan huomattavasti ja usein, voi käydä niin, että henkilö vieraantuu siitä yhteisöstä, johon hän aikaisemmin on tuntenut kuuluvansa, koska hänen toimintatapansa ovat huomattavasti poikkeavat verrattuna muuhun joukkoon. Tällä harmaalla alueella liikutaan, kun kysytään, miksi en voisi käydä pari kertaa teatterissa, lätkämatsissa, oopperassa... Ei kukaan ihmistä estä sitä tekemästä, mutta tässä kohtaa on erittäin osuva vertauskuva lampaasta, joka lähtee omille teilleen ja jos se eksyy, se ei enää osaakaan takaisin.Tällöin eivät enää auta seurakunnan armoneuvot, jos henkilö ei ensinnä tiedä mitä pahaa hän on tehnyt ja miten hän tulisi takaisin.Kun asia valkenee hänelle, on liian myöhäistä lähteä takaisin, siitä pitävät huolen sydän, joka on kiintynyt tähän maailmaan ja piru, joka kerran kiinni saatuaan ei varmaankaan päästä enää irti. Siihen tarvitaan synnintunto, jonka vain Jumala voi antaa. Sen takia ns. "armoneuvot" ovat niin suuressa roolissa tässä joukossa. Kuitenkin on olemassa huolestuttavia esimerkkejä ihmisistä, jotka "kulkevat kahdella jalalla" eli elävät ulkonaisesti uskovaisen tavoin, mutta joiden sydämessä on saanut sijan maailmanrakkaus, joka näkyy sellaisina muotoina, jotka voivat etäännyttää ihmistätästä joukosta ja voidaan puhua esimerkiksi "kymppilessuista" tai "neloslessuista" vertauksena kahden kategorian uskovaisista. Kuitenkaan tässä joukossa ei tunneta "parempia" tai "huonompia" uskovaisia vaan kaikki ovat samaa joukkoa.

Tästä tuli pitkänlainen kirjoitus, vaan asiakin on melkoisen tärkeä. Jatkakaa kommentointia.

T

[Anonymous]

teejn, hyvää tekstiä. noinhan se menee.

Täytyy tosin muistaa, että kyllä ryhmäkuriakin on meikäläisyydessä harjoitettu, varsinkin takavuosina. En ryhdy nimimerkin takaa solvaamaan ihmisiä nimeltä, mutta kyllä hyvin muistan tilanteita, joissa esim SRK:n veljien taholta ylihäältäpäin nonseleerattiin meidän nuorten miesten ja poikien mielipiteitä ja kehotettiin pitämään suumme kiinni asioista, kun viisaammat niistä puhuivat.

Nämä olivat joskus 80-luvulla.

Kävin joskus takavuosina läpi johtokuntien pöytäkirjoja jostakin 60-luvulta -80-luvun alkuun, ja kyllä tosiasia on, että meikäläisorganisaatioiden johtoelimillä on paljon valtaa, ja kyllä joskus on vallankäytössä tullut ylilyöntejäkin - raskaitakin.

Aika on muuttunut noista vuosista huikeasti ja tiedän hyvin, että samanlaista isäntä- tai patruunahenkisyyttä oli siihen aikaan paljon muussakin yhdistys-, järjestö- ja yritystoiminnassa. Onneksi nyt ollaan demokraattisempia, suvaitsevaisempia ja keskustelevampia. Ja oma kokemukseni on, että koko ajan tätäkin asiaa opitaan, niin meikäläisyydessä kuin yhteiskunnassa muutenkin.

[Taavetti]

Taitaa teepee tarkoittaa silloin (ja jo sitä ennen ja jälkeenkin) esiintynyttä niin sanottua 'kuivaa henkeä,' joka oli ja on väärä henkivalta siinä, kuin hempeä, eli synnin luvallisuutta suosiva henkivaltakin. Ne kaksi näennäisesti vastakkaista henkivaltaa kulkivat kuitenkin käsi kädessä ja eri tavoin vahvistivat toisiaan. Todellisuudessa oli kysymys samasta tämän maailman pääruhtinaan hengestä, joka eksyttää tätä maailmaa meidänkin aikanamme, ja pitää sitä valheensa pihdeissä. Eksyttää se haluaa erityisesti vapaita Jumalan armolapsia, eikä sen muita tarvitsekaan eksyttää, eksyneitä kun jo ovat, mutta Jumalan armon totuuden se henki pyrkii kaikin keinoin peittämään väärien ja valheellisten juorujen ja muun ajallisen ja henkisen sumuverhon taakse. Taisihan ainakin Luther kirjoittaa, miten Jumalan valtakunta on piilotettu ja pimitetty tältä maailmalta pahennuksilla ja eriseuroilla.

Mitä tulee teepeen mainitsemiin pöytäkirjoihin, niistä voi tietysti lukea jotakin, mutta kokonaista totuutta niistä ei löydä. Niistä näkee enimmäkseen vain ne vaikeimmat tapaukset, joissa ei parannusta tapahtunut, eikä asioiden korjautumista. Olen kuullut ja joskus lukenutkin, että sellaisissa tapauksissa, joissa nuhdeltu löysi huonon tilansa ja nöyrtyi parannukseen, joko ei lainkaan pidetty pöytäkirjaa, tai ne saatettiin hävittää vaikka polttamalla, koska ei nähty oikeaksi muistella syntejä, jotka on annettu anteeksi ja joita sen mukaan ei enää ole.

Tietysti voi kysyä, miksi sitten niistä vaikeista tilanteista on pöytäkirjoja tehty ja säilytetty. Kenties voisin siihenkin jotakin vastata, mutta taidan tällä kerralla laistaa, eikä se oikeastaan edes kuulu tämän keskustelun aiheeseen. Vastasinpahan vain pariin välissä heitettyyn haasteelliseen kysymykseen. Muuten on ollut tarkoitus edetä ensin vanhan Testamentin ja sitten uuden Testamentin kirjoituksia poimien, mutta myöhemmin etsien kristittyjen kokemuksia eri aikoina ja niistä kertoen aina tähän päivään asti. Siinä mielessä oli teejn kirjoitus hyvä ja valottava lisä, vaikka se poikkesikin aikajanasta. Ei tämä niin sidottua aikaan olekaan, kaikkea sopii tarkastella omaan aikaamme sovittaen, mutta kuitenkin entisten aikojen erityispiirteet ja silloiset taistelut ymmärtäen.
Aika muuttuu ja aikojen tavat, mutta Jumalan valtakunta ei muutu, eikä Jumalan valtakunnan opetuksen sisältö. Lahjat joilla opetusta annetaan, ovat kyllä erilaisia, ja jokaisella ajalla on ollut ja tulee olemaan juuri sille ajalle tyypillisiä ja sopivia lahjoja.

[Anonymous]

kyllä hyvin muistan tilanteita, joissa esim SRK:n veljien taholta ylihäältäpäin nonseleerattiin meidän nuorten miesten ja poikien mielipiteitä ja kehotettiin pitämään suumme kiinni asioista, kun viisaammat niistä puhuivat.

Nämä olivat joskus 80-luvulla.

- - Aika on muuttunut noista vuosista huikeasti - - Onneksi nyt ollaan demokraattisempia, suvaitsevaisempia ja keskustelevampia. Ja oma kokemukseni on, että koko ajan tätäkin asiaa opitaan, niin meikäläisyydessä kuin yhteiskunnassa muutenkin.

Hyvin sanottu. Myäs Taavetilla on ollut tässä ketjussa viisaasti punnittuja sanoja.

Yhtä asiaa olemme kotipiirissä vaimon ja lasten kanssa ja ystävien kanssa pitemmän aikaa ihmetelleet, "kanssapuheissa", kuten sanotaan. Nyt ollaan jo vuodessa 2008. Kuten tiedetään, SRK perustettin 103 vuotta sitten. Miten on mahdollista, että yhä tänä päivänä ei sen johtokuntaan oli valittu ensimmäistäkään naista. Uskovaisia osaavia naisia on ollut ja on siionissa paljon. Nämä nykyiset 24 miestä yhdistyksen johtokunnassa, kun paikallisissa rauhanyhdistyksissä on valtaosa jäsenistöstä juuri naisia, antaa huonoa viestiä elävän kristillisyyden käytännöstä tasa-arvon huomioimisessa. Sillä yhdistyksen luottamustehtävästä on kyse, ei puhujan tehtävästä. Luottamustehtäviin tulee pyrkiä saamaan tasapuolisesti kumpaakin sukupuolta. Ja paikallisissa rauhanyhdistyksissä on naisia johtokunnassa, ja asiat ovat sujuneet hyvin. Siispa myös SRK:n johtokuntaan naisia 50% ja miehiä 50%. Se olisi rakentavaa ja siunauksellista myös jumalanvaltakunnantyölle. Olemme tämän velkaa tyttärillemme ja ennen kaikkea Kristus opetti meitä pitämään miehiä ja naisia tasa-arvoisina. Mitä mieltä, asiaa pohtineet palstalaiset, ollaan ehdotuksesta?

[Anonymous]

Ethän vaan Leo-setä ole tullut tänne sen vuoks, että vikomaan VL:iä..?

En suinkaan. Haluni on edistää rakentavaa keskustelua siionissa. Kun niin moni vanhempi kristitty on ottanut minuun yhteyttä ja toivonut keskustelun laajenemista. Sinulla taitaa olla virheellisiä käsityksiä? Ei se kuule "särje rakkautta" jos joku meistä havaitsee seikan, jossa meillä on parantamisen varaa. Ihmisten toiminta, uskovaistenkin, on aina vajaata ja puuttuvaista täällä ajassa.

Jumalanvaltakunnassa on ehdottomasti vapaa ilmapiiri keskustella siitä miten parhaalla tavalla järjestämme käytännön asiat. Kenelläkään ei pitäisi olla syytä eikä motiivia maalailla outoja uhkakuvia, jos joku tekee ehdotuksia. Sillä siitähän seuraa ettei kukaan kohta rohkene avata suutaan siionissa! Ja se olisi ihmisten orjuutta, joka ei ole jumalanlapsen osa. Me olemme vapaaksi ostettu lauma.

Olemme varmaan kaikki sitä mieltä, että SRK, Suomen rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. on puhtaasti ajallista asioiden organisointia varten perustettu paikallisten rauhanyhdistysten omistama järjestö. Sellainen tarvitaan jotta voimme toimia lain mukaan. SRK:n puitteissa voimme tehdä Jumalanvaltakunnan työtä, paikalliset voimat, tiedot ja taidot yhteen koottuna.

SRK ei ole kehittävien ehdotusten ja parannusehdotusten yläpuolella, vaan sen toiminnan kehittäminen on perustunut juuri asialle omistautuneiden uskovaisten vapaaehtoiselle ja kallisarvoiselle työlle, jolle on Jumala antanut siunauksensa. Aina on löytynyt niitä jotka ovat uhrautuvasti antaneet leivistkänsä valtakunna työn hyväksi, ja yksi leiviskän antotapa on tehdä ehdotuksia toiminnan parantamiseksi ja tehostamiseksi, niin että palvelemme evankeliumin työtä ja tavoittaisimme epäuskoisia mahdollisimman paljon Jumalan lasten joukkoon. meidän tehtävämme on kutsua ulkopuolisia ja julistaa evankeliumia kaikille.

Keskustelin hiljattain kahden puhujaveljen kanssa tästä kysymyksestä kesäseurojen yhteydessä. Olimme yhtä mieltä siitä, että yli sadan vuoden ajan tehty työ on ollut siunauksellista. Kunakin aikana on olemassa erityiset asiat jotka nousee ajankohtaisiksi. Nyt on ajankohtaista saada nykyiset entistä koulutetummat uskovaiset naiset laajemmin antamaan panoksensa jumalanvaltakunan työhön, siltä osin kuin mahdollisuutta on. Tästä vallitsee puhujaveljien keskuudessa laaja yksimielisyys. Eri asia on miten asiaa saadaan etenemään käytännössä.

Yhdyn käsitykseesi seuraavassa, kuten osuvasti totesit:

Jumalalla on oma tarkoitus ja aikansa kaikkeen.

[Taavetti]

Satun tietämään, että sisartenkin valitsemisesta SRK.n johtokuntaan on olut puhetta jo muutamia kymmeniä vuosia sitten, myös keskusyhdistyksemme vuosikokouksessa. Ehdotukset uusista jäsenistä tulevat eri alueilta, alueella pidettyjen keskustelujen ja tunnustelujen tuloksena. En tiedä, onko koskaan ehdotettu ketään sisarta, ehdotetut ovat olleet aina alueella tunnettuja, luotettuja ja rakastettuja veljiä, joita myös alueen sisaret ovat kannattaneet.

[Anonymous]

Tiedän että tämä asia tomii näin. Minuakin on ehdotettu vastuunalasiin tehtäviin, mutta en vaan jaksanut.

Jumalanvaltakunnan työssä on kaikille lahjoille käyttöä. Ja se on vapaata että millä lahjoilla itse kukin tahtoo palvella.

[Anonymous]

Leo puhuu kyllä ihan asiaa. Niin minäkin olen asian ymmärtänyt kuin Taavetti sen sanoi, eli kyllä vuosikokouksissa ja kanssapuheissa on jo pitkään puhuttu siitä, että naisia pitäisi olla esim SRK:n johtokunnassa, mutta paikallisyhdistykset eivät ole heitä esittäneet. Paikallisyhdistysten johtokunnissahan heitä on käsittääkseni hyvinkin yleisesti.

Johtokuntaan kutsuminen ja nimittäminen ovat meikäläisyydessä hyvinkin jäykkiä asioita. Ainakin niissä "vaaleissa", joita minä olen seurannut, erovuorossa olevat nimitetään tyypillisesti uudelle toimikaudelle ja ero myönnetään lähinnä vanhuuden, uskonelämän ongelmien tai muiden "force majeur" -syiden perusteella.

Tämän käytännön hyvä ja myönteinen puoli on tietysti jatkuvuus ja vakaus. Mutta kääntöpuolella on kyllä jäykkyyttä ja turhissakin asioissa patavanhoillisuutta.

Sanokaapas te, jotka olette Raamattunne ja Lutherinne tarkoin lukeneet, mikä tuo johtokunta oikein on. Onko se VAIN yhdistyslain vaatima juridinen toimielin, vai onko sillä jokin hengellinen rooli ja valta. Ja jos kyllä, niin mikä.

[Taavetti]

Johtokunta niin paikallisissa yhdistyksissä, kuin keskusyhdistyksessäkin, on asioita ja esityksiä yleisille (vuosi)kokoukselle valmisteleva elin. Se on myös päätöksiä toimeen paneva elin, eli kaikki päätökset, joita yleiset kokoukset tekevät, on johtokunta mahdollisuuksien mukaan velvollinen toteuttamaan. Niinhän se on missä tahansa yhdistyksessä, ellei toteuttamista ole erikseen nimetty jollekin muulle elimelle tai toimikunnalle.

SRK.n yleinen kokous on pitkähkön ajan antanut joitakin tehtäviä eri toimikunnille tai neuvostoille, kuten esimerkiksi on julkaisujen toimitusneuvosto. Siitä huolimatta johtokunta kantaa päävastuun siitä, että yhdistyksen toiminta tulee hoidetuksi, Johtokunta voi antaa toimikunnille ja neuvostoille lisätehtäviä, jos siihen aihetta ilmenee. Johtokunta voi myös pyytää lausuntoja ja mielipiteitä toimikunnilta, sekä tarpeen ilmettyä kutsua yhdistyksen yleisen kokouksen koolle.

Missään laissa tai säännöissä ei ole rajattu minkään aatteellisen yhdistyksen johtokunnan tehtävistä pois varsinaiseen aatteeseen kuuluvia tehtäviä, vaan ne ovat olennainen osa yhdistyksen toiminnasta. Taloudellinen toiminta palvelee ja sen tuleekin palvella varsinaista yhdistyksen aatteellista toimintaa- Rauhanyhdistyksissä ja niiden keskusyhdistyksessä aatteellinen toiminta on nimenomaan Valtakunnan sanoman levittämistä ja sen sanoman vastaanottaneiden uskon elämän hoitamista. Jos johtokunta laiminlyö tämän tärkeimmän tehtävänsä, ja pitäytyy vain ajallisiin talouden toimiin, johtokunta ei ole tehtäviensä tasalla.

Voimme ottaa näin Jumalan valtakunnan asioiden esillä ollen myös Raamatun ohjeita. Siellä sielunhoito on nimetty erittäin saarnaviralle, siis papeille ja puhujille, mutta myös yleiselle pappeudelle, eli kaikkien uskovaisten pappeudelle. Jokainen armon saanut on oikeutettu auttamaan ja nostamaan langennutta ja vikaan joutunutta veljeä ja sisarta. Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja sen hoitaminen jopa vaatii siihen.

[ToBe]

Kyllä naiset ovat aivan yhtä kyvykkäitä johtotehtäviin kuin miehetkin. Menee aiheesta sivuun, mutta yksi asia vielä tuli mieleen kun nyt tasa-arvosta puhutaan: tasajako vaikkapa johtokuntapaikoissa (missä tahansa yrityksessä, yhdistyksessä etc) ei ole minun mielestäni tasa-arvoa, päinvastoin. Johtotehtäviin tulisi valita nimenomaan kyvykkäimmät henkilöt sukupuolesta riippumatta.

[Anonymous]

Täysin aamenta sanoo täällä päässä piuhaa.

Kyllä naiset ovat aivan yhtä kyvykkäitä johtotehtäviin kuin miehetkin. Menee aiheesta sivuun, mutta yksi asia vielä tuli mieleen kun nyt tasa-arvosta puhutaan: tasajako vaikkapa johtokuntapaikoissa (missä tahansa yrityksessä, yhdistyksessä etc) ei ole minun mielestäni tasa-arvoa, päinvastoin. Johtotehtäviin tulisi valita nimenomaan kyvykkäimmät henkilöt sukupuolesta riippumatta.

Meikäläisyydessä ollaan naisten lahjojen laajassa käytössä vasta siirtymävaiheessa. Naiset eivät ole vielä päässeet osoittamaan kyvykkyyttään SRK:n hallinnossa ja toimien organisoimisessa. Tässä vaiheessa saattaisi olla viisasta nimittää suurin piirtein tasakokoiset määrät kumpaakin sukupuolta.

Ilman muuta pätevyys ja osaaminen ovat ratkaisevia seikkoja, ei sukupuoli. Sen toisen sukupuolen pitää vaan päästä senkin näyttämään kykynsä. Näyttöjen jälkeen ei kiintiöitä enää tarvita.

Mutta nyt tämän hallituksen toinen sukupuioli kutsuu rantaan matonpesuun, ja hallitusta on syytä kuunnella. :-)

[nuusku]

Tuntuu luontevammalta, että srk:n johtokunnassa on miehiä. En osaa perustella miksi. Eikö johtokunta joudu usein erilaisiin edustustilaisuuksiinkin, joihin sisältyy seurapuheita yms. saarnoja yli seurakunnan tai medialle? Ja ne kuitenkin on niitä 'miesten hommia'. Ei se silti haittais vaikka sinne johtokuntaan jokunen sisarkin ilmaantuis.

[Anonymous]

Tuntuu luontevammalta, että srk:n johtokunnassa on miehiä. En osaa perustella miksi. Eikö johtokunta joudu usein erilaisiin edustustilaisuuksiinkin, joihin sisältyy seurapuheita yms. saarnoja yli seurakunnan tai medialle? Ja ne kuitenkin on niitä 'miesten hommia'.

Kannattaa lukea Taavetin edellä kirjoittama kuvaus johtokunnan jäsenten luottamustehtävän luonteesta. Kyseessähän on yhdistyksen luottamustehtävä, ei saarnavirka. Medialle puhumisen lahjoista on monella uskovaisella naisella erinomaisia näyttöjä, eduskuntaa ja yliopistoa myöten. Viestinnän taitava hoitaminen alkaa olla yhä tärkeämpää jo yhteiskuntasuhteidenkin takia.

Nuusku, miten perustelet väitettäsi, että tiedotustehtävät ovat "miesten hommia"?

[Anonymous]

Lueskelen täällä vanhoja keskusteluketjuja ja koen tärkeäksi kommentoida tähän, että olen täysin Leo-sedän ja Tobe:n kanssa samaa mieltä. Ei ole mitään syytä aliarvioida naisia, päinvastoin. Ihana lukea raikkaasti ajattelevien ihmisten kommentteja.

[Taavetti]

Ei ole hyväksi aliarvioida myöskään paikallisten tai ehkä mieluummin alueellisten ehdotusten merkitystä. Tiedän kyllä, että vuosikokous voi niin halutessaan poiketa tietyltä alueelta tulevasta ehdotuksesta, mutta sellainen poikkeaminen harvoin rakentaa yhteistä rakkautta ja sovintoa.

Viime aikoina ehdotukset on valmisteltu neuvotellen useiden alueen Rauhanyhdistysten kesken, niissä neuvotteluissa on tietoni mukaan myös naisia mukana. Jos alueella sovittu ehdokas on vaikka veli A, luulen etteivät ehdotusta valmistelleet sisaretkaan ole tyytyväisiä, jos alueen ehdotuksesta poiketen valitaankin vaikka sisar B.

Jos alueella sydämet ovat lämmenneet ehdottamaan jotakin tunnettua ja rakastettua veljeä, on melko monella sisarella melkein ylittämätön kynnys lähteä kilpasille hänen kanssaan. Vaikka näin kirjoitankin, olisi minullakin tiedossani useitakin hyviä ja päteviä sisaria vaikka SRK.n johtokunnan jäseniksi. Mieluummin kuitenkin haluan odottaa Jumalan säätämää aikaa tässäkin asiassa, tai jos sitä ei tule, haluan olla tyytymässä siihenkin. Sen vain totean, että jos se on Jumalan tahto, kukaan ihminen ei voi sitä estää, mutta jos ei ole Jumalan tahto saada sisaria johtokunnan jäseniksi, ihmisten taisteluilla heitä ei sinne saada.

[Aromi]

Tässä ketjussa on ollut tärkeää ja hyvää keskustelua, kiitos kaikille. Yksi kysymys täällä on vielä vastaamatta, joka on teepeen esittämä:

Sanokaapas te, jotka olette Raamattunne ja Lutherinne tarkoin lukeneet, mikä tuo johtokunta oikein on. Onko se VAIN yhdistyslain vaatima juridinen toimielin, vai onko sillä jokin hengellinen rooli ja valta. Ja jos kyllä, niin mikä.

Minäkin tahtoisin kuulla arvioita tästä. Luen kyllä ketjun vielä uudestaan tarkemmin, josko siellä olisi jo jotain ollutkin. Asialla on tärkeitä seurauksia.

[Emka]

Kristittyjen keskinäiset riita-asiat
1 Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi?
2 Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa? [Dan. 7:22; Viis. 3:8; Matt. 19:28; Ilm. 20:4]
3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin -- kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita?
4 Mutta kun teillä on riitaa maallisista asioista, te otatte tuomareiksi sellaisia, joille seurakunnassa ei anneta mitään arvoa.
5 Saisitte hävetä! Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan?
6 Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä!
7 Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi. Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne? [Matt. 5:40; Room. 12:18]
8 Ei, te itse teette vääryyttä ja riistätte muilta, jopa omilta veljiltänne. [3. Moos. 25:14; 1. Tess. 4:6]
9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, [6:9,10: Room. 13:13+]
10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta. [Ap.



Eiköhän kaikkina aikoina ole ollut uskovaisten keskuudessa myös niitä jotka ovat ns.vastuussa seurakunnan ja koko uskovaisten joukon asioista.

Kuten edellä on sanottu niin, yhdistyslaki määrää että on organisaatio joka huolehtii asioista.

[Taavetti]

Tästäkö siis ei Aromi saanut selville johtokuntien tehtäviä? Ainakin yritin niitä tähän kertoa, mutta oliko liian epäselvästi? Täytynee siis availla rivien välejäkin, jospa numeroisin kohdat ja kirjoittaisin alle jotakin sen numeron alle kätkeytyvien rivien väleistäkin.

1. Johtokunta niin paikallisissa yhdistyksissä, kuin keskusyhdistyksessäkin, on asioita ja esityksiä yleisille (vuosi)kokoukselle valmisteleva elin. Se on myös päätöksiä toimeen paneva elin, eli kaikki päätökset, joita yleiset kokoukset tekevät, on johtokunta mahdollisuuksien mukaan velvollinen toteuttamaan. Niinhän se on missä tahansa yhdistyksessä, ellei toteuttamista ole erikseen nimetty jollekin muulle elimelle tai toimikunnalle.

2. SRK.n yleinen kokous on pitkähkön ajan antanut joitakin tehtäviä eri toimikunnille tai neuvostoille, kuten esimerkiksi on julkaisujen toimitusneuvosto. Siitä huolimatta johtokunta kantaa päävastuun siitä, että yhdistyksen toiminta tulee hoidetuksi, Johtokunta voi antaa toimikunnille ja neuvostoille lisätehtäviä, jos siihen aihetta ilmenee. Johtokunta voi myös pyytää lausuntoja ja mielipiteitä toimikunnilta, sekä tarpeen ilmettyä kutsua yhdistyksen yleisen kokouksen koolle.

3. Missään laissa tai säännöissä ei ole rajattu minkään aatteellisen yhdistyksen johtokunnan tehtävistä pois varsinaiseen aatteeseen kuuluvia tehtäviä, vaan ne ovat olennainen osa yhdistyksen toiminnasta. Taloudellinen toiminta palvelee ja sen tuleekin palvella varsinaista yhdistyksen aatteellista toimintaa- Rauhanyhdistyksissä ja niiden keskusyhdistyksessä aatteellinen toiminta on nimenomaan Valtakunnan sanoman levittämistä ja sen sanoman vastaanottaneiden uskon elämän hoitamista. Jos johtokunta laiminlyö tämän tärkeimmän tehtävänsä, ja pitäytyy vain ajallisiin talouden toimiin, johtokunta ei ole tehtäviensä tasalla.

4. Voimme ottaa näin Jumalan valtakunnan asioiden esillä ollen myös Raamatun ohjeita. Siellä sielunhoito on nimetty erittäin saarnaviralle, siis papeille ja puhujille, mutta myös yleiselle pappeudelle, eli kaikkien uskovaisten pappeudelle. Jokainen armon saanut on oikeutettu auttamaan ja nostamaan langennutta ja vikaan joutunutta veljeä ja sisarta. Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja sen hoitaminen jopa vaatii siihen.

1. Johtokuntien tehtävien tulisi selvitä tuosta, mutta jos ei selviä, kannattaa etsiä käsiinsä vaikka Rauhanyhdistyksen säännöt, jotka on hyväksytty sekä Suomen lain, että Rauhanyhdistyksen sääntöjen mukaisesti. Johtokunta on siis yleisselle kokoukselle valmisteleva ja yleisen kokouksen päätösten toimeenpaneva elin. Molemmat tehtävät kuuluvat johtokunnalle, eli hallitukselle kaikissa muissakin yhdistyksissä.

Rauhanyhdistys on aatteellinen yhdistys, sen aate on Jumalan valtakunnan sanoman levittäminen ja säiilyttäminen ihmisten keskuudessa. Sääntöjen mukaan aatteen kaikin puolinen edistäminen kuuluu johtokunnalle ja/tai erikseen nimetyille toimikunnille. Myös sielunhoidolliset tehtävät kuuluvat Rauhanyhdistyksen aatteen piiriin, se on muutamalla sanalla sanottuna aatteen säilyttämistä aatteen omaksuneiden, eli parannuksen tehneiden ihmisten elämässä. Sielunhoidon tarkoitus on auttaa uskon lahjan saaneita säilyttämään saamansa lahja. Varsinkin jos yhdistyksen alueella ei ole puhujia, kantaa johtokunta päävastuun siitä, että yhdistyksen alueella tulee sielunhoidolliset tehtävät tehdyiksi. Johtokunrta ei ole velvollinen kaikke siihen kuuluvaa tekemään, mutta vastuu sielunhoidon toteutumisesta on johtolunnalla.
Johtokunta voi delegoita tehtäviä esimerkiksi paikkakunnan puhujille, tai lähiseudun puhjujille. Tarvittaessa voi apua pyytää vaikka keskusyhdistykseltä.

2. Johtonunnan tehtäviin kuuluu vastuu erilaisten toimintamuotojen toteutumisesta, vaikka niitä varten olisi eri toimikuntiakin. Paikallisesti sovitulla tavalla voi johtelunta antaa tehtäviä eri toimikunnille, mutta siitä hulimatta johtokunta on vastuussa toimintasuunnitelman toteutumisesta. käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi pitämällä yhteyttä toimikuntaan, lähinnä sen puheenjohtajaan, mutta myös esimerkiksi antamalla akehotuksia, neuvoja tai tarvittavaa muuta apua, jos toimikunta ei vaikuta olevan tehtävien tasalla. Käytännön elämässä se ei ole niin monimutkaista, kuin tästä sepustukesta saattaa päätellä. Pieni ystävällinen kehotus tai rohkaisun sana voi olla hyvin paikallaan monestikin, tai voi joku johtokunnan jäsen kysyä toimkunnan vastuun kantajalta väliaikatietoja. Meidän yhdistyksessä tämä on hoidettu siten, että toimikuntien puheenjohtajiksi valittiin joku johtokunnan jäsen, muut toimikunnan jäsenet johtokunnan ulkopuolelta. Se on yksi tapa varmistaa tiedonkulkua, mutta ei suinkaan ainoa.

3. Tuli jo mainituksi, että Rauhanyhdistys on aatteellinen yhdistys, jonka aate on usko ja uskon levittäminen. Johtokunta yhdessä paikkakunnan puhujien kanssa kantaa siinä päävastuun aivan samoin, kuin muissa aatteellisissa yhdistyksissä johtokunta vastaa toiminnan ja aatteen edellyttämistä tehtävistä. Poliittisissa yhdistyksissä aate on politiikkaa, työnarkkkinajärjestöissä aate on sen alan ammatillinen ja taloudellinen edistäminen.
Aivan samoin kuin jossakin ammattijärjestössä johtokunta huolehtii esimerkiksi lakkojärjestelyistä, jotka se järjestö on päättänyt toteuttaa, myös Rauhanyhdistyksenjohtokunta huolehtii alueensa uskonnollisesta toiminnasta, joko toimimalla itse, tai delegoimalla tehtäviä muille, tavallisesti kuitenkin molempia muotoja rinnan toteuttaen.

4. Raamatussa ei ole kirjoitettu mitään Rauhanyhdistyksistä eikä niidenjohtokunnista, mutta paikalliselle seurakunnalle annetut tehtävät on melko selkeästi kirjoitettu, on vain ne kirjoitukset läydettävä ja ymmärrettävä. Nykytilanteessa Rauhanyhdistyksen jäsenistö lisättynä mahdollisilla paikkakunnan yhdistykseen kuulumattomilla uskovaisilla, edustaa paikallista seurakuntaa. Se paikallinen seurakunta valitsee keskuudestaansopiviksi katsomansa henkilöt huolehtimaan käytännön tehtävien toteututtamisesta. Nykyisin sitä elintä kutsutaan Rauhanyhdistyksenjohtokunnaksi.

Muistan jostakin lukeneeni väitteen, että Rauhanyhdistysten johtokunnat olisivat muodosstuneet eräänlaisiksi esikoisten neuvostoiksi, jotka ovat esikoislestadiolaisuuden alkuajan tuntomerkki. Tietystä yhden näköisyysestä huolimatta niissä taitaa olla joitakin ratkaisevia eroja. Rauhanydistysten johtokunnat valitsee paikallisen yhdistyksen vuosikokous. Ne ovat siis seurakunnalta ja seurakunnan Herralta Jeesukselta saaneet valtuutensa.

Ainakin alkuaikana tietoni mukaan esikoisten neuvostot olivat itse itseään uudistavia, tai muuten keskuspaikan suunnalta nimitettyjä. En ole koskaan kuullut, että esimerkiksi SRK.n johtokunta olisi nimittänyt yhteenkään paikalliseen Rauhanyhdistykseen johtokuntaa. Aina se on valittu paikkakunnalta paikallisin voimin paikallisista uskovaisista.