Toivomus!

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Sinikettu » 11 Tammi 2010, 21:05

Sinikettu täällä taas kyselee. On täällä aiemminkin palstalla keskusteltu tekstiviestillä syntien anteeksi antamisesta, mutta ilmeisesti se ei ole tullutkaan minulle selväksi, kun se taas vaivaa. Siis voiko tekstiviestillä saada synnit anteeksi?

Minulle uskovainen ystävä saarnasi synnit anteeksi tekstiviestillä, kun tein parannuksen. Se oli ilta ja seuraavana päivänä sain viestejä, jotka alkoivat, että Jt, olen kuullut iloisen uutisen, että sinäkin olet halunnut uskoa syntisi anteeksi. Kukaan ei epäillyt, ettenkö ollut oikeasti saanut syntejä anteeksi, vaikka en ollut käynyt esim seuroissa kuulemassa sitä äänellisesti. Ja minusta myös tuntui, että synnit olivat anteeksi. Oli kuin suunnaton säkki olisi pudonnut pois päältä tuolla hetkellä kun luin sen viestin. Minä en osaa epäillä etteikö todella synnit olleet silloin anteeksi.

Myöhemmin olen monesti pyytänyt syntiä anteeksi tekstiviestillä. Myös mesessä olemme siunanneet toisiamme ystäväni kanssa. Eikö nämä olekaan olleet mitään oikeita synninpäästöjä?

Anteeksi vain, kun taas jankkaan tätä samaa asiaa...
Avatar
Sinikettu
puuhakas
 
Viestit: 237
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Tammi 2010, 21:48

Raamattu tuntee vain äänellisen saarnan, jossa uskosta osaton ihminen siirretään pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Emme uskalla siinä asiassa luvata yhtään enempää, kuin mitä Raamatusta opetuksena ja esimerkeillä löydämme. Jos lupaisimme enemmän, olisimme eksyttämässä ihmisiä väärään ja väärälle tielle.

Monesti olen saanut varsinkin internet keskusteluissa lukea väitteen, että kyse oli vain siitä vanhasta ajasta, jolloin kirjoitus ja lukutaito oli harvinaista. On Raamatussa ainakin yksi esimerkki, jossa hyvin lukutaitoinen henkilö, ei edes ymmärtänyt lukemaansa, vaan hänen piti saada ennen uskonut sitä avaamaan ja evankeliumia julistamaan. Se löytyy Apostolien tekojen 8. luvusta:


26 Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio."
27 Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla [Ps. 68:32; Sef. 3:10]
28 ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
29 Henki sanoi Filippokselle: "Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä."
30 Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?"
31 Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään.
32 Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: -- Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. [8:32,33: Jes. 53:7,8]
33 Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
34 Hoviherra sanoi Filippokselle: "Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
35 Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
36 Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [
37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista.]
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
39 Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. [1. Kun. 18:12; 2. Kun. 2:16]
40 Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan. [Ap. t. 21:8]

En nyt oikein ymmärrä, mihin kategoriaan asettaisin tekstiviestiparannuksen. Käsittääkseni olet halunnut uskoa, ilmaissut sen tekstiviestillä, ja toinen, asiaa sen enempää miettimättä, on sinulle synninpäästön luvannut. Varmaan olet sen jälkeen äänellisenkin evankeliumin kohdallesi kuullut? Sen saat aivan vapaasti uskoa oikeaksi ja todeksi, omalle kohdallesi.

Sitten on asia aivan erikseen parannuksen armon saaneiden kesken. Jos henkilökohtaisen yhteyden saanti on hidasta, vaikeaa tai mahdotonta, ovat uskovaiset keskinäisiä asioitaan sopineet, ja toistensa uskoa vahvistaneet kirjeitsekin, samoin lehdissä ennen hyvinkin usein. Kuitenkin, jos ja kun, niin asioitaan sopineet uskovaiset ovat aikanaan päässeet henkilökohtaiseen kosketukseen, ovat he vielä äänellisen saarnan kautta halunneet sopia ja vahvistaa armoliittoja.

Lehtikäytännöstä on luovuttu, kun on tullut esiin väittämiä, että joku olisi vastoin Raamattua, saanut uskon lehteä tai kirjaa lukemalla. Yksinkertaisesti emme uskalla mennä tai luvata enempää, kuin kirjoitettu Jumalan sana lupaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 11 Tammi 2010, 21:57

Sinikettu kirjoitti: Oli kuin suunnaton säkki olisi pudonnut pois päältä tuolla hetkellä kun luin sen viestin. Minä en osaa epäillä etteikö todella synnit olleet silloin anteeksi.

Myöhemmin olen monesti pyytänyt syntiä anteeksi tekstiviestillä. Myös mesessä olemme siunanneet toisiamme ystäväni kanssa. Eikö nämä olekaan olleet mitään oikeita synninpäästöjä?

Anteeksi vain, kun taas jankkaan tätä samaa asiaa...


Muistaakseni Taavetti on tainnut joskus siitä kirjoittaakin, että ennenvanhaan mm. Amerikan sukulaisille kirjoitetuissa kirjeissä uskovat kirjoittivat toisilleen myös evankeliumia, mutta tavatessaan oikeasti pitkienkin aikojen päästä, siunasivat toisiaan kovasti äänellisellä evankeliumilla.
Muistan lukeneeni joskus vanhoja Päivämiehiä isovanhempieni luona ja niissä oli usein kirjoituksen loppupuolella synninpäästön sanat.

Olen ymmärtämässä niin, että äänellisessä evankeliumissa on Pyhä Henki läsnä ja ainakin itse odotan mm. seuroissa puhujalta yleistä evankeliumia.
Toisaalta voihan poikkeusoloja olla esim. sota-aikana saattaa yhteydet olla huonoja ja halu olisi uskoa synnit anteeksi tilanteessa, jossa uskovia ei ole lähellä eikä puhe/meseyhteydenkään päässä.
Siinä tilanteessa, kun vaihtoehtoja ei ole, niin hukkuva tarrautuu pieneenkin tikkuun, joka saattaisi pitää pään pinnalla.
Se pieni tikku voisi olla juuri saatu kirje/tekstiviesti uskovaiselta???

Nyt kun yhteysongelmia ei ole, niin ei varmaankaan ole kova vaiva soittaa vaikka skypellä ilmaiseksi ja kuulla sen evankeliumin??

Nämä on siis minun omia aatoksiani ja en osaa varmuudella sanoa mikä on asian oikea laita ihan tarkalleen.
Itselläni on ainakin niin heikko usko, ettei se vielä kirjoituksesta evankeliumia usko, ainakaan nykyisessä tilanteessa, ehkä sitten jos olisin kaukana uskovista...
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 11 Tammi 2010, 22:00

Olenko itse ymmärtänyt tämän ennakoivan tai ennättävän armon väärin, kun itselläni kokemus on ollut se, että jos on tunnolle tullut joku nimellinen synti, jota ei ole jaksanut ripissä panna pois tuntoa painamasta, niin jonkun seurapuheen vaikutuksesta, kun on ollut lupa uskoa kaikki synnit anteeksi ja siinä vielä,neuvotaan, että jos on tullut jotain nimellistäkin , rohkaistaan sielunhoidolliseen keskusteluun luotettavan rippiäidin kanssa, niin tuossa ikäänkuin saa tuntea tuota ennättävää armoa, ja niin ollen voimaa myös käydä panemaan nimeltä pois tunnolta ne , jotka ovat tarttuneet ja tehneet matkanteon hitaaksi.
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 11 Tammi 2010, 22:15

Niinkuin Humilton täällä kerran jo mainitsi siitä, että minulla ja hänellä meni sukset kerran chätissä ristiin ja koin, että vain puhelimitse voin asiat korjata hänen kanssaan ja niin on käynyt myös erään toisenkin uskovaisen kanssa, että pyysin hänen puhelin numeroaan ja saimme korjata molemmin puolin tulleet pahennukset. Mutta eräs kolmas tapaus oli sellainen, että hän kyllä chätissä esiintyi uskomassa olevana, mutta kun meidän välille pääsi tulemaan tulehtunut tilanne ja olisin halunnut hänen kanssaan myös puhelimitse asiani korjata, hän ei halunnut antaa numeroaan ja minä sitten annoin omani ja pyysin , että soita sinä hän ei suostunut siihenkään. Hän vaan oli sitä mieltä, että minun olis pitänyt jaksaa uskoa siitä chättiin kirjoitetusta evankeliumista. Se ei kyllä vastannut minun henkeeni.
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Tammi 2010, 22:17

vanamo.n kirjoitti:Olenko itse ymmärtänyt tämän ennakoivan tai ennättävän armon väärin, kun itselläni kokemus on ollut se, että jos on tunnolle tullut joku nimellinen synti, jota ei ole jaksanut ripissä panna pois tuntoa painamasta, niin jonkun seurapuheen vaikutuksesta, kun on ollut lupa uskoa kaikki synnit anteeksi ja siinä vielä,neuvotaan, että jos on tullut jotain nimellistäkin , rohkaistaan sielunhoidolliseen keskusteluun luotettavan rippiäidin kanssa, niin tuossa ikäänkuin saa tuntea tuota ennättävää armoa, ja niin ollen voimaa myös käydä panemaan nimeltä pois tunnolta ne , jotka ovat tarttuneet ja tehneet matkanteon hitaaksi.

Et ole väärin ymmärtänyt, kyllä se on sitäkin, mistä kerroit.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Tammi 2010, 09:53

Sinikettu kirjoitti:Minulle uskovainen ystävä saarnasi synnit anteeksi tekstiviestillä, kun tein parannuksen. Se oli ilta ja seuraavana päivänä sain viestejä, jotka alkoivat, että Jt, olen kuullut iloisen uutisen, että sinäkin olet halunnut uskoa syntisi anteeksi. Kukaan ei epäillyt, ettenkö ollut oikeasti saanut syntejä anteeksi, vaikka en ollut käynyt esim seuroissa kuulemassa sitä äänellisesti. Ja minusta myös tuntui, että synnit olivat anteeksi. Oli kuin suunnaton säkki olisi pudonnut pois päältä tuolla hetkellä kun luin sen viestin. Minä en osaa epäillä etteikö todella synnit olleet silloin anteeksi.


Vaikka ihan satavarmaksi en uskalla kantaani lyödä, niin sen perusteella, mitä ymmärrän, parannuksenteko-/uudestisyntymishetkesi on ollut äänellisen evankeliumin kuulemishetki. Tekstiviestikokemusta voidaan pitää ennakoivan armon kokemuksena. Lue tuhlaajapoikavertaus. Asiaa on käsitelty puhujain- ja seurakuntavanhinten kokouksessa pari vuotta sitten.

Sinikettu kirjoitti:Myöhemmin olen monesti pyytänyt syntiä anteeksi tekstiviestillä. Myös mesessä olemme siunanneet toisiamme ystäväni kanssa. Eikö nämä olekaan olleet mitään oikeita synninpäästöjä?


Noissa on kyse rippiin kuuluvasta synninpäästöstä, ei parannukseen kuuluvasta synninpäästöstä/evankeliumista. Rippiä voi toki tehdä kirjallisestikin, mutta ensisijainen tapa on suullinen sopiminen. Jolla korvat on, kuulkoon.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja nuusku » 12 Tammi 2010, 15:23

Ite en kyllä rohkene ottaa tässä kantaa Siniketun kysymykseen suuntaan enkä toiseen. En uskalla vahvistaa, että tekstiviestissä saarnattu ensimmäinen evankeliumi antaa synnit anteeksi, mutten uskalla sitä poissulkeakaan. Viittomakieltä osaamaton kuuro voisi kommunikoida evankeliumin saarnaajan kanssa kirjoittamalla. Siniketulla on korvat mutta ilmeisesti Sinikettu mielessänsä piti reaaliaikaista txt-synninpäästöä enemmänkin kuulemisena kuin lukemisena. Kimurantti kysymys.

Tärkeintähän on kuitenkin, että Sinikettu on nyt uskomassa, ja Siniketun kirjoituksista on aistittavissa "tallin haju", jonka vuoksi mielestäni Sinikettu voi ihan turvallisin mielin olla, riippumatta siitä, mikä sitten olikaan täsmällinen uudestisyntymisen hetki.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Tammi 2010, 16:36

Sinikettu kirjoitti:Minulle uskovainen ystävä saarnasi synnit anteeksi tekstiviestillä, kun tein parannuksen. Se oli ilta ja seuraavana päivänä sain viestejä, jotka alkoivat, että Jt, olen kuullut iloisen uutisen, että sinäkin olet halunnut uskoa syntisi anteeksi. Kukaan ei epäillyt, ettenkö ollut oikeasti saanut syntejä anteeksi, vaikka en ollut käynyt esim seuroissa kuulemassa sitä äänellisesti. Ja minusta myös tuntui, että synnit olivat anteeksi. Oli kuin suunnaton säkki olisi pudonnut pois päältä tuolla hetkellä kun luin sen viestin. Minä en osaa epäillä etteikö todella synnit olleet silloin anteeksi.


Palaan vielä tähän. Pelkään, että loukkaan toisen oikeutettuja uskonnollisia tunteita, jos en tarkemmin selitä asiaa.

"Ennakoivan armon" kokemus ei ole turha eikä mitätön asia. Se voi tulla ihmiselle, jota Jumalan valtakunta lähestyy, mutta joka ei vielä ole päässyt Jumalan valtakuntaan sisälle.

Taavetti kirjoitti joskus aihetta käsitellessämme yksinäisestä hiihtäjästä, joka iltapimeällä lähestyy paukkupakkasilla kotia. Nykyään hiihtäminen on vain tapa kuntoilla, mutta ennen vanhaan se on ollut talvisin merkittävä kulkutapa. Kun väsynyt hiihtäjä näkee lähestyvän talon valot pimeässä, niin eikö vain mene lämmin aalto läpi kehon, vaikka paluu kotiin vasta lähestyy?

Kristillisyydessä "ennakoivaa armoa" on kutsuttu "isän suunannoiksi" (suunanto = suudelma), tuhlaajapoika-vertaukseen viitaten. Suudelma on Välimeren alueella tervehtimistapa. Poika oli vielä kaukana isän (Jumala) kodista (Jumalan valtakunta), kun isä jo kaukaa näki tuhlaajapoikansa. Isä heltyi pojalleen jo ennen kuin tämä ehti pyytää anteeksi.

Luuk. 15:
"20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla."


Vanhemmissa käännöksissä kreikan sana σπλαγχνιζομαι eli suomeksi sääliä (uudessa käännöksessä heltyä) on käännetty sanaksi armahtaa, jonka voi ymmärtää myös väärin. Jumalan "ennakoiva armo" (joka tullee vanhasta käännöksestä) on oikeastaan sääliä, valmiutta ottaa katuva takaisin. Isä säälii ja ottaa avosylin jokaisen katuvan tuhlaajalapsensa syliinsä. Isän suunannot edelsivät tuhlaajapojan ottamista takaisin kotiin, mutta vasta isän palvelijat (evankeliumin saarnaajat) pukivat hänelle parhaat vaatteet (Kristuksen vanhurskaus) päälle. Raattamaa on selittänyt vertausta näin:

"Tämä on raamatun lyhyt armonjärjestys, jonka mukaan armon käsittäneet kristityt saattavat todistaa katuvaisille Jumalan armosta syntein anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä. Sillä palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa. Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä käsitetään sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan, ja sanan lukeminen vahvistaa saarnan niinkuin Hebrean seurakunnan kristityissä mainitaan. Lukeminen vaikuttaa, kun sanaa sydämellä käsitetään, vain siinä on asia, ettei sokea ihminen käsitä raamattua, ja koska hän luulee näkevänsä, niin hänen sokeutensa pysyy. Raamatussa on kyllä kirjoitettu uudesta syntymisestä, mutta saarnattakoon sitä äänellisesti ja selitettäköön se lyhyt armonjärjestys; kovin pitkän selityksen kautta sana menettää voimansa. Yksin raamattu on vakava ja vaihtelematon, kun se oikein ymmärretään. Mutta suruttomat jumaluusopin tohtorit eivät ymmärrä raamattua, kun ovat itse uudesti syntymättömät ja Pyhättä Hengettä."

Minä arvelen, että kokemuksesi on ollut Isän suunanto kotiin palaavalle lapselle, Jumalan kutsuvan rakkauden osoitus. Kenties juuri sen voimalla pääsit elävään seurakuntayhteyteen ja sait kuulla myös äänellisen evankeliumin kohdallesi, joka viimeistään liitti sinut Kristuksen laumaan.

Raamatussa ei ole yhtään esimerkkiä, joissa usko olisi syntynyt Raamattua tai uskovaisten kirjoittamia kirjeitä lukemalla. Hiljaisia Isän suunantoja sen sijaan voi katsoa olevan mahdollista saada lukiessakin.

Raamatun mukaan "usko syntyy kuulemisesta" (Room. 10:17). Koska viittomistakin voi tavallaan "kuulla", on paikallaan tarkentaa, että Lutherin saksannoksessa ko. kohta sanotaan "so kommt der Glaube aus der Predigt", "niin tulee usko saarnasta". Elävää evankeliumia saarnataan korvin kuultavalla äänellä (kuuroille eleillä/viittomilla). Jeesus totesikin lähettämälleen 70 opetuslapselle: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt." (Luuk. 10:16.)

Kirjoitan vuolaasti, koska aihe on lempiaiheitani ja kristillisyydessä merkittäväksi opilliseksi kysymykseksi koettu. Myös Luther on kirjoittanut suullisen sanan merkityksestä paljon:

"Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa." (Avaimista.)

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa - -. Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä. " (Schmalkaldenin opinkohdat.)

"- - ulkonainen sana on nykyään niin halveksittu monelta jotka pirullisesti julistaen ylpeilevät ja kerskuvat pelkästään hengestä ilman suullista sanaa. Ja siltikään he eivät edes tiedä mitä henki ja sana todellisuudessa ovat!" (Laulujen laulun kommentaari.)

"Siksipä minä olen aina opettanutkin, että ensiksi, ennen kaikkea muuta, täytyy olla käsillä suullisen sanan, ja että tämä sana on käsitettävä korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen Pyhän Hengen, joka sitten sanan avulla ja välityksellä valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko siis ei tule eikä se pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä; näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu." (Kirkkopostilla III: 19. kolm. jälk. su.)

"Senpätähden olen aina teroittanut sitä oppia, että ensiksi ja etenkin pitää suusanan olla käytännössä ja korvin kuultavana, jos mieli Pyhän Hengen päästä sydämmeen. Sillä sanan kautta ja sanassa Hän valaisee sydämmen ja vaikuttaa uskon. Siis usko ei synny eikä pysy ilman evankeliumin kuulemista ja ulkonaista saarnaa, jonka kautta se alkaa, kasvaa ja vahvistuu." (Syntein anteeksisaamisesta.)

"Seurakunta ei siis ole kynähuone, vaan suuhuone: Kristuksen tulemisesta lähtien on suullisesti saarnattu evankeliumia, joka siihen saakka oli ollut kirjallisena, kirjoihin kätkettynä. Uuden liiton ja evankeliumin luonne onkin sellainen, että niitä on julistettava ja eteenpäin vietävä suullisesti, elävällä äänellä. Eihän Kristuskaan kirjoittanut mitään eikä liioin käskenyt kirjoittaa, vaan suullisesti saarnata." (Kirkkopostilla I.)

"Uskokaa Jumalan ainokaisen Pojan nimeen, toisin sanoen, se sana, joka hänestä julistetaan; eipä usko voi nähdä eikä aistimin käsittää ja havaita sitä, minkä Jumala meille antaa, sillä ei ole mitään muuta kuin hänen nimensä, joka hänestä julistetaan, ja se suullinen sana, jonka me korvillamme kuulemme. Siihen Jumala tahtoo meidät kiinnittää ja sitoa, että me, sen uskoen, pääsisimme tuomiota pakoon ja tulisimme autuaiksi." (Kirkkopostilla II: 2. hell. pv:n 2. evank. saarna.)

"Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta', niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo. Ja mitä olemme me tutkiskelemaan Jumalan tahdon perustetta?" (Sidottu ratkaisuvalta.)

"- - hänen todistuksensa tapahtuu apostolien ja kaikkien niiden saarnaajien suun ja sanan kautta, jotka evankeliumia oikein ja puhtaasti julistavat. Älköön siis kukaan lohdutusta halajava odottako, että Pyhä Henki esittelee hänelle Kristusta persoonallisesti tai että hän taivaasta häntä puhuttelee. Hänen todistuksensa tapahtuu julkisesti sanan kautta; sieltä sinun on häntä etsiminen ja häntä odottaminen, kunnes hän sillä sanalla, jota korvillasi kuulet, koskettaa sydäntäsi ja siten sisällisesti vaikutuksellaan sydämessäsi todistaa sinulle Kristuksesta. Mutta tämä sisäinen todistus ei tule ennen kuin sanan ulkonainen, suullinen todistus on sitä edeltänyt, josta kuullaan, että Kristus on meidän tähtemme tullut ihmiseksi, ristiinnaulittu, kuollut ja jälleen kuolleista noussut." (Huonepostilla.)

"Oppikoon siis jokainen etsimään syntien anteeksiantamusta ihmisiltä eikä mistään muualta. Ainoastaan siten se on löydettävissä, sillä näin kuuluu Herramme Kristuksen käsky: Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa (Matt. 18:18). Ja samoin: »Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut» (Joh. 20:23). Jumala ei voi sietää, että jokainen ryhtyy rakentamaan omia tikapuita eli portaita taivaaseen: hän yksin tahtoo olla rakentaja." (Huonepostilla.)
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Aromi » 13 Tammi 2010, 00:10

O.M kirjoitti:"Seurakunta ei siis ole kynähuone, vaan suuhuone: Kristuksen tulemisesta lähtien on suullisesti saarnattu evankeliumia, joka siihen saakka oli ollut kirjallisena, kirjoihin kätkettynä. Uuden liiton ja evankeliumin luonne onkin sellainen, että niitä on julistettava ja eteenpäin vietävä suullisesti, elävällä äänellä. Eihän Kristuskaan kirjoittanut mitään eikä liioin käskenyt kirjoittaa, vaan suullisesti saarnata." (Kirkkopostilla I.)

Omituinen teksti. Eihän evankeliumi ole milloinkaan ollut varsinaisesti kirjoihin kätkettynä, vaan myös vanhan liiton aikana samanlaisena suullisena saarnana. Ennen Kristusta sitä on julistettu lupauksen sanana tulevasta Vapahtajasta ja Kristuksen syntymän jälkeen ilosanomana Jeesuksesta Messiaana. Näin myös Augustinus todistaa De Civitate Dei -kirjassaan. Ja hän kyllä tiesi mistä puhui, koska eli niin lähellä vielä alkuseurakunnan aikoja. Ja vielä tämä, "eihän Kristuskaan kirjoittanut mitään eikä liioin käskenyt kirjoittaa" - onneksi sentään apostolit ja muut kristityt sen verran kirjoittivat, että saatiin tuo Uusi Testamentti mukaan Raamattuun...

Sinänsä kyllä tuo suuhuone-termi kuvaa hyvin seurakuntaa. Ehkäpä tekstille ei tee oikeutta tällainen katkelman lainaaminen. Siniketulle sanoisin, että minun mielestäni evankeliumi voi tavoittaa ihmisen kuvaamallasi tavalla. Yhdyn Aaton sanoihin:
Ja eikö tunnollesi laskeutunut rauha ole tästä mitä ihanimpana todisteena: Synnit on anteeksi ja rauha Jumalan kanssa!
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 13 Tammi 2010, 00:18

Aromi kirjoitti:Sinänsä kyllä tuo suuhuone-termi kuvaa hyvin seurakuntaa. Ehkäpä tekstille ei tee oikeutta tällainen katkelman lainaaminen.


Tässä teksti vähän pidempänä:

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle —

63. Kaikki apostolit sanovat että Kristus on tullut ihmiseksi maailmanajan lopulla, ja että evankeliumi on oleva viimeinen julistus. 1. Johanneksen Kirjeen 2. luvussa (1. Joh. 2:18) sanotaan: »Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika». Tässä hän mainitsee vastakristuksen, jota nykyään meidän kielellämme sanotaan lopunajan Kristukseksi. Kreikan kielinen sana antikristus merkitsee vastakristusta, sellaista joka opettaa ja toimii oikeaa Kristusta vastaan; sen tähden minä olen sen kääntänyt vastakristus-sanalla, niinkuin se pitääkin kääntää, sillä »lopunajan Kristus» ei ole oikein. Samoin 1. Korinttolaiskirjeen 10. luvussa (1. Kor. 10:11) sanotaan: »Tämä on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut». Samoin kuin siis profeetat tulivat ennen Kristuksen ensimmäistä tulemista, samoin apostolit ovat Jumalan viimeiset sanansaattajat; he ovat lähetetyt ennen viimeistä tulemista ja viimeistä päivää, julistamaan sitä ahkerasti, niinkuin julistavatkin. Tähän viittaa Kristus sillä, että ei lähetä opetuslapsiaan noutamaan aasia ennenkuin saapui niin lähelle Jerusalemia, että oli juuri sinne menemäisillään. Näin evankeliumikin on apostolien välityksellä saatettu koko maailmaan, aivan viimeisen päivän kynnyksellä, silloin kun Kristus omiensa kanssa varmasti on astumaisillaan sisälle iankaikkiseen Jerusalemiin.

64. Tähän sopeutuu Beetfage-sana, joka eräitten selittämän mukaan merkitsee suuhuonetta. Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 1. luvussa (Room. 1:2), että evankeliumi on edeltä luvattu pyhissä kirjoituksissa; mutta sitä ei suullisesti ja julkisesti saarnattu ennenkuin Kristus tuli ja lähetti apostolinsa. Seurakunta ei siis ole kynähuone, vaan suuhuone: Kristuksen tulemisesta lähtien on suullisesti saarnattu evankeliumia, joka siihen saakka oli ollut kirjallisena, kirjoihin kätkettynä. Uuden liiton ja evankeliumin luonne onkin sellainen, että niitä on julistettava ja eteenpäin vietävä suullisesti, elävällä äänellä. Eihän Kristuskaan kirjoittanut mitään eikä hän liioin käskenyt kirjoittaa, vaan suullisesti saarnata. Eipä apostoleitakaan lähetetty ennen kuin Kristus tuli lähelle »Suuhuonetta», toisin sanoen, kunnes oli suullisen julistamisen aika ja evankeliumi siirrettiin kuolleesta kirjoituksesta ja kynästä elävään ääneen ja suuhun. Siitä alkaen seurakuntaa täydellä syyllä sanotaan Beetfageksi, koska sillä on evankeliumin elävä ääni ja se kuulee sitä.

65. »Lähettäminen» merkitsee sitä, että Kristuksen valtakunta perustuu julkiseen ja suulliseen saarnavirkaan, joka ei saa pysähtyä eikä jäädä samalle paikalle, niinkuin se siihen saakka oli Juudan kansan keskuudessa kirjoituksiin salattuna ja profeettojen tulevaisuudessa lupaamana, vaan jonka on julkisesti, vapaasti ja minkään estämättä levittävä koko maailmaan.

66. Öljymäki merkitsee sitä Jumalan suurta armoa ja laupeutta jonka perusteella apostolit lähetettiin ja evankeliumi on tuotu. Öljy merkitsee Raamatussa Jumalan armoa ja laupeutta, josta sielu ja omatunto saavat lohdun ja lääkityksen, samoin kuin öljy tyynnyttää, lievittää ja parantaa haavat ja muut ruumiin vammat. Yllä sanotusta huomaamme sanomattomaksi armoksi sen, että tunnemme Kristuksen ja että meillä on vanhurskas Vapahtaja ja kuningas. Mutta hän ei aloitakaan lähettämistään tasaisella maalla, ei liioin kuivalta, karulta vuorelta, vaan Öljymäeltä, todistaakseen koko maailmalle, millaisesta laupeudesta hän tämän suuren armon lähettää, armon, jota ei voida sanoa pisaraiseksi tai pivolliseksi, kuten muinoin, vaan määrättömän suuruutensa vuoksi vuoreksi, niin että profeettakin 36. psalmissa (Ps. 36:7) nimittää tätä armoa »Jumalan vuoriksi» sanoessaan: »Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret», toisin sanoen, suuri, tuhlailevan runsas, moninainen ja kukkurainen. Tämän saattaakin hyvin ymmärtää se joka ahkerasti ajattelee, mitä merkitsee se että hän meidän sijastamme kantaa ja voittaa synnin, kuoleman, helvetin, tehden meidän hyväksemme kaiken mitä me autuaaksi tullaksemme tarvitsemme, jättämättä meidän tehtäväksemme mitään muuta kuin sen että harjoittaudumme suhteessamme lähimmäiseen, näin koetellen onko meillä uskoa häneen vaiko ei. Näin on meillä Öljymäen merkitys: evankeliumia ei saarnattu eikä sitä lähetetty ennen kuin armon aika tuli; mutta siitä ajasta alkaen käypi apostolien kautta suuri armo maailmaan.
(1.adventtisunnuntain evankeliumisaarnasta, Kirkkopostilla, I osa)
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Tammi 2010, 04:35

Kiitos kehäkukkaselle pitkähköstä ja valaisevasta katkelmasta Lutherin tekstiä. Niin siis uskoi ja opetti uskonpuhdistaja.

Jos haluaa tietää, miten lestadiolaiset ovat noin sata vuotta sitten uskoneet ja opettaneet, niin tuolta voi hiukan kurkistaa siihenkin.

Seuraavassa ulkopuolisen todistus ilmeisen parannuskehotuksen innoittamana vuodelta 1891. On siinä muutakin historiallista tietoa tai oletusta. Tuo äänellisen synninpäästön saarnan opetus on siis paljon vanhempaa perua, eikä suinkaan jonkin SRK.n puheenjohtajan tai toimittajan viime vuosina keksimää, kuten joiltakin naapuripalstoilta olen joutunut lukemaan,
hepa/Oulun ilmoituslehti 1891 kirjoitti:Tästä muodostui kerrassaan wälttämätön porras, jonka kautta kaikkien oli seurakuntaan eli näkywään pyhäin ihmisten yhteyteen päästäwä. Ilman saamatta äänellistä, korwin kuultawaa wakuutusta syntein anteeksi antamisesta, ei kukaan woinut tulla oikeaan uskoon. Tämä äänellinen todistus eli syntein anteeksi antaminen oli wälttämätön, ja tarwittiin siis, että joku uskowainen julisti seurakuntaan pyrkiwälle synnit anteeksi.Kun seurakunta oli sangen awara, joten kaukaisemmilta tienoilta ei usein päästy kirkolle, kehoitti Laestadius niitä, joilla oli enemmän raamatun tietoa kuin toisilla, panemaan toimeen hartaushetkiä, joissa tutkittiin Jumalan sanaa ja puheltiin hengellisistä asioista Näitä ”puhuwia" miehiä ruwettiin sitte kutsumaan ns. wanhimmiksi ja näistä hartaushetkistä muodostui ajan oloon nuo niin sanotut ”seurat," joita tämän liikkeen keskuudessa wiekäkin pidetään.

Näillä lainauksilla ei ole tarkoitus saattaa ystävääni Sinikettua epätoivoon, vaan torjua Raamattuun perustumatonta, äänellistä saarnaa vähättelevää opetusta. Kun olet sinne koti-Siionisi yhteyteen tiesi löytänyt, siellä sinun uskoasi uudistetaan aina, kun saat evankeliumia äänellisen saarnan kautta kuulla ja haluat sen kohdallesi uskoa. Uskoahan tarvitaan joka hetki, olemme kaikki vain tämän päivän lapsia, tämän päivän uskovaisia.
siitä muistuttamaan palautui mieleeni vanhan laulun alkusanat: "Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa? Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus armonsa antaa."
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Tammi 2010, 10:48

Aromi kirjoitti:Omituinen teksti. Eihän evankeliumi ole milloinkaan ollut varsinaisesti kirjoihin kätkettynä, vaan myös vanhan liiton aikana samanlaisena suullisena saarnana. Ennen Kristusta sitä on julistettu lupauksen sanana tulevasta Vapahtajasta ja Kristuksen syntymän jälkeen ilosanomana Jeesuksesta Messiaana.


Noin toki on. Myös Lutherin opetus näyttää olleen tuo:

"Mistä tuli apu Baabelin suurivaltaisimmalle kuninkaalle, Nebukadressarille, silloin, kun hän oli mielisairas, ihmisten hylkäämä, ja hänen täytyi järjettömien eläinten kanssa olla kedolla ja syödä ruohoa? Vain siten hänet voitiin auttaa, että profeetta Daniel julisti hänet vapaaksi synneistä." (Kirkkopostilla, 1. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai.)

Aromi kirjoitti:Näin myös Augustinus todistaa De Civitate Dei -kirjassaan. Ja hän kyllä tiesi mistä puhui, koska eli niin lähellä vielä alkuseurakunnan aikoja.


Augustinuksen perspektiivi alkuseurakuntaan oli sama kuin meidän 1600-luvun tapahtumiin. En ole mainitsemaasi teosta lukenut, mutta hänellä näyttää olleen oikea oppi ko. asiasta.

Aromi kirjoitti:Ja vielä tämä, "eihän Kristuskaan kirjoittanut mitään eikä liioin käskenyt kirjoittaa" - onneksi sentään apostolit ja muut kristityt sen verran kirjoittivat, että saatiin tuo Uusi Testamentti mukaan Raamattuun...

Sinänsä kyllä tuo suuhuone-termi kuvaa hyvin seurakuntaa. Ehkäpä tekstille ei tee oikeutta tällainen katkelman lainaaminen.


Kehiksen esille ottamassa laajemmassa asiayhteydessä selittäneen tarkemmin Lutherin ajatusta:

"»Lähettäminen» merkitsee sitä, että Kristuksen valtakunta perustuu julkiseen ja suulliseen saarnavirkaan, joka ei saa pysähtyä eikä jäädä samalle paikalle, niinkuin se siihen saakka oli Juudan kansan keskuudessa kirjoituksiin salattuna ja profeettojen tulevaisuudessa lupaamana, vaan jonka on julkisesti, vapaasti ja minkään estämättä levittävä koko maailmaan."

--> Ehkäpä Luther tarkoittaa, että vaikka lupauksen sana Kristuksesta otettiin vanhankin liiton aikana vastaan saarnatusta sanasta, oli Kristuksen valtakunta kuitenkin lähes täysin (pieniä lapsia tms. lukuunottamatta) siihen saakka Juudan kansan keskuudessa, "kirjoituksiin salattuna". Kristuksen lähetyskäsky muutti tämän "salailun" luonteen: silloin Jumala näki evankeliumille vastaanottavaista mieltä muidenkin kansojen kuin omaisuuskansansa keskuudessa ja siirsi kirjoituksissa salattuna levänneen evankeliumin seuraajiensa suuhun.

Niin tai näin, varmaa on, että uuden liiton aikana Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan (Kristinoppi). Seurakunta saarnaa sanaa, jonka kautta Pyhä Henki vaikuttaa uskon siellä, missä vain näkee vastaanottavaista mieltä.

"Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. - - Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. - - Pyhä Henki tekee työtään lakkaamatta aina viimeiseen päivään asti. Työvälineekseen maan päällä hän on valinnut seurakunnan; kaikki hänen sanansa ja tekonsa toteutuvat sen välityksellä." (Iso katekismus.)

"Saara eli Jerusalem, vapaa äitimme, on siis juuri seurakunta, Kristuksen morsian, josta me kaikki synnymme; ja hän synnyttää lakkaamatta lapsia maailman loppuun asti sanan palvelustoimella, toisin sanoen, opettamalla ja levittämällä evankeliumia, - sehän juuri on synnyttämistä. - - Käsilläoleva vertauskuva siis opettaa ihanasti: seurakunnan pitää yksinomaisesti opettaa evankeliumia oikein ja puhtaasti ja näin synnyttää lapsia. Näin me kaikki olemme toistemme isiä ja lapsia, sillä me synnymme toinen toisestamme. Evankeliumin välityksellä minä muista syntyneenä taas synnytän toisia, jotka sitten vuorostaan taas synnyttävät yhä uusia, ja näin tämä synnyttäminen jatkuu aina maailman loppuun asti. - - mekin evankeliumin vaikutuksesta synnymme vapaasta Saarasta, toisin sanoen, seurakunnasta. Sehän opettaa ja hoivaa meitä, kantaa meitä kohdussaan, helmassaan ja käsivarsillaan ja täydellistää meitä Kristuksen muodon mukaisiksi, kunnes kasvamme täysiksi miehiksi." (Galatalaiskirjeen selitys.)
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Tammi 2010, 16:36

timoteus kirjoitti:Minusta osoittaa jo epätoivoa kun ollaan luovuttu mahdollisuudesta sopia asioista lehden ja kirjoitetun sanan välityksellä. Entisistä hyvistä käytännöistä ollaan luovuttu uuden oppi korostuksen takia. Vain sen takia, että pelätään ,että ihmiset rupeaisivat uskomaan uskon tarttuvan kirjoitetun sanan kautta. Voi kun kauheaa Sad Olisi se "ikävää" kun joku oikeasti tulisi uskoon.

Kävin naapuripalstalla vilkaisemassa, ja siltä näyttää, että jatkuvasti hakevat täältä katkelmia siellä irvisteltäväksi. Erityisesti timoteus näkyy siinä kunnostautuneeksi, mutta on muitakin lainailijoita ja irvistelijöitä.

Ajattelin vastata timoteukselle siellä, samalla muillekin olisin jotakin halunnut selittää. Irvistelyjä ja väärin ymmärryksiä oli niin lukuisasti, että katsoin aivan toivottomaksi niihin edes pintapuolisesti puuttua. Ei ole lainkaan ihme, että monet nuoret ja vanhemmat uskovaiset varoittelivat loppiaispäivillä internetin keskustelupalstoista. Usko sellaisia vääntöjä ja vääristelyjä lukiessa ensin kuivaa ja pidemmän päälle kuolee. Toisten uskovaisten synnit eivät ole oikeaa ravintoa kellekään, saati sitten heikolle ja nälkäiselle Jumalan lapselle.

Varmaan timoteuksen kaltainen baptisti niistä saa jotakin ruokaa sielulleen, voi olla siihen jopa hyvin tyytyväinen, kun ei ole parempaan tottunut. Ihme vain on, että monet vanhoillislestadiolaisen nimeä omivatkin laulavat samassa kuorossa sellaisen irvistelijän kanssa.

Lainasin vain lyhyen katkelman timoteuksen irvinnästä, kovin paljoa niitä ei viitsi tänne tuodakaan. Vastaan lyhyesti timoteukselle ja muille, ettei tässä ole mistään luovuttu. Aivan hyvin voin sopia asioista internetin välityksellä timoteuksenkin kanssa, mutta elävää uskoa et voi lukemalla saada, vaikka lukisit kaikki evankeliumikirjat sataan kertaan läpi. Sopisi se uskoa vaikka Kandaken esimerkin pohjalta, mutta kun se on pimitetty, se on pimitetty.

Asioista voidaan siis sopia ja ihmisten kesken anteeksikin antaa, mutta kun se kirjain (vanha käännös: puustavi ) kuolettaa, niin se kuolettaa. Turhaan ei sitäkään lausetta apostoli kirjoittanut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 13 Tammi 2010, 19:38

Muistaakseni Lutherilta oon lukenut ajatuksen, että puustavi/kirjain tarkoittaa lakia.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja nuusku » 13 Tammi 2010, 20:19

Siansaparo kirjoitti:Muistaakseni Lutherilta oon lukenut ajatuksen, että puustavi/kirjain tarkoittaa lakia.
Lutherissako sinun toivosi on?
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 13 Tammi 2010, 20:36

Siansaparo kirjoitti:Muistaakseni Lutherilta oon lukenut ajatuksen, että puustavi/kirjain tarkoittaa lakia.


Puustavista ja hengestä.

"Jumala on meitä soveliaaksi tehnyt uuden testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa vaan Henki tekee eläväksi." 2. Kor. 3:6.

Näillä molemmilla sanoilla puustavi ja henki, tahtoo hän nyt kuvailla lain ja evankeliumin saarnaa, toinen toisensa suhteen, ja laviammalta selittää virkaansa ja sen hyötyä kaikkia muita vastaan, jotka kerskaavat olevansa jaloja opettajia ja osottelevat suurta henkeä: sillä hän puhuu ehdollansa näin, ettei hän nimitä niitä molempia saarnoja heidän nimillänsä laiksi ja Evankeliumiksi, vaan antaa kummallekin nimen tekemästä työstänsä. Evankeliumille hän antaa aivan jalon nimen, kutsuen sitä Hengen viraksi; toisaalta antaa hän laille melkein haukkumanimen, niin kuin ei hän tahtoisi tehdä sille sitä kunniaa, että hän nimittäisi sitä Jumalan laiksi ja käskyksi, niin kuin se kuitenkin on ja hän sitte itsekin tunnustaa sen tulleen suurella kunnialla Mosekselle annetuksi ja Israelin lapsille sääryksi. Minkätähden hän sen tekee? Pitääkö Jumalan lakia sitte halveksittaman eli pitämättä pidettämän? Eikö se ole aivan kaunis asia ja hurskaus, että eletään siviästi ja kunniallisesti, jonka Jumalakin on järkeen istuttanut, jota kaikki kirjat ylistävät ja jolla koko maailmakin on hallittava?

Vastaus: Pyhän Paavalin koko tarkoitus on lyödä maahan vääräin saarnajain kerskausta ja väitöstä ja opettaa heitä oikein ymmärtämään ja arvaamaan hänen Evankeliumi-saarnansa voimaa: koska Juutalaiset (tahtoo hän sanoa) korskailevat kerskauksillansa Moseksen laista, että heillä on Jumalalta saatu, kahteen kiviseen tauluun kirjoitettu laki, ja kaikki oppineet, puhät lain-saarnajat, lain-oppineet y.m.s. samalla muotoa kerskaavat siitä, että he ovat eläissänsä paljon tehneet j.n.e. Mitä on tämä kaikki Evankeliumin saarnan suhteen? Sitä kutsuttakoon tosin jaloksi saarnaksi ja hyvin opetetuksi, mutta ei se ole kuitenkaan muuta kuin opetettua, puhuttua eli kirjoitettua. Se seisahtuu näihin sanoihin: "Sinun pitää rakastaman Jumalaa, kaikesta sydämestä, niin myös lähimmäistäs niin kuin itseäs" Luuk. 10:27; ei siitä mitäkään enempää tule; ja kuin on kauan ja paljon tehty, ei ole mitään tehty, ja ne ovat paljaita tyhjiä palkoja ilman papuja, eli kuoria ilman ytimetä. Sillä ilman Kristukseta on lain pitäminen mahdoton, jos ei niin ole että ihmisen täytyy kunnian eli tavaran tähden taikka rankaistuksen pelosta teeskellä itseänsä ulkonaisesti hurskaaksi...

... Katso, tästä taidat sinä nähdä minkä tähden lakia kutsutaan puustaviksi, se on, semmoiseksi opiksi, vaikka se on jalo ja hyvä, kuitenkin jää ainoastansa ulkonaiseksi, eikä tule sydämeen siellä elääksensä ja tullaksensa toteltavaksi, sillä luonto on niin paha ettei se tahdo eikä taida tehdä itseänsä lain mukaiseksi, ja ihmis-sukukunta niin turmeltu, ettei ole yhtä ainoatakaan, joka ei riko kaikkia Jumalan käskyjä, vaikka Jumalan vihaa ja hänen ijankaikkista kadotustansa joka päivä hänelle saarnataan ja hänen eteensä ajetaan; vaan, kuin hän tulee siltä oikein painetuksi, rupee hän siitä asti vasta sitä kauhiammin kiukuitsemaan sitä vastaan.

Sentähden on päätös tämä: Vaikka kohta kaikki käskyt kootaan yhteen ja sen kaltaista saarnaa kiitetään ja ylistetään kaikkein suurimmasti, niin kuin sitä tuleekin ylistää, ei se kuitenkaan ole muuta kuin puustavi, se on, semmoinen asia, jota vaan opetetaan, sanotaan, mutta ei tehdä. Sillä puustaviksi kutsutaan ja puustavi on kaikkinainen käsky, oppi ja saarna, joka jää ainoastansa sanaan eli paperiin ja kirjaan ja jonka jälkeen ei mitään tapahdu; niinkuin esim., koska joku ruhtinas eli neuvoskunta antaa jonkun käskyn käydä ulos; jos ei sitä pidetä, ei se ole mitään muuta kuin avoin kirja, eikä jää miksikään muuksi kuin avoimeksi kirjaksi, jossa se on kirjoitettu, mitä tapahtuman pitää, mutta jonka jälkeen ei kuitenkaan mitään tapahdu. Niin ikään ompi Jumalan laikin laita; niinkauan kuin ei Jumalan käskyä pidetä, täytyy sen, vaikka se on korkein oppi ja Jumalan ijankaikkinen tahto, kuitenkin kärsiä että siitä tehdään paljas tyhjä kirja eli tyhjä kuori, kuin se on sydäntä ja hedelmää vailla eikä saata mitään elämää ja autuutta, ja jonka tähden se ennemmin olisi kursuttava oikiaksi laimiin-lyömisen tauluksi, se on siksi, jossa kirjoitetaan ja osoitetaan, ei mitä tehdään, vaan mitä lyödään laimiin, eli niinkuin maailmassa sanotaan "herras-käskyksi", joka jää tekemätä ja pitämätä. Niinpä pyhä Augustinuski on sen ymmärtänyt 17 psalmin (Ps. 17) johdosta sanoessansa: "mitä on laki ilman armotta muuta kuin puustavi ilman hengettä"? Sillä luonto ei taida eikä voi sitä pitää, jos ei Kristus ole saapuvilla armonsa kanssa.

Toisaalta, että Paavali kutsuu Evankeliumin Hengen viraksi, se tekee hän osottaaksensa sen voimaa, sen tähden että se vaikuttaa peräti toista kuin laki ihmisten sydämissä, nimittäin että se tuo myötänsä Pyhän Hengen ja tekee toisen sydämen; sillä jos ihminen lain saarnan kautta pelkoon ja ahdistukseen saatettuna kuulee tätä saarnaa, joka ei enää sano hänelle mitä Jumala häneltä vaatii, vaan mitä hän on tehnyt hänen tähtensä, eikä osota häntä omain töittensä, vaan Kristuksen töitten tykö ja käskee häntä uskomaan ja olemaan vakuutetun siitä, että hän tahtoo tämän Poikansa tähden antaa hänelle synnit anteeksi ja ottaa hänen lapseksensa. Kas, jos ihminen ottaa vastaan ja uskoo sellaista saarnaa, niin se heti kohta kehottaa sydämen ja antaa sille lohdutuksen, ettei se enää pakene Jumalaa, vaan kääntyy nyt Hänen tykönsä, ja kuin hän löytää ja tuntee Hänessä sen kaltaisen armon ja laupiuden, rupee se jällen Häneen mielistymään, rupee nyt sydämestänsä huutamaan Häntä avuksensa ja rakkaana Jumalanansa pitämään ja kunnioittamaan. Ja kuta enemmin sen kaltainen usko ja lohdutus tulee vahvistetuksi, sitä enemmin lisääntyy myös halu ja rakkaus hänen käskyihinsä ja kuuliaisuuteensa, jota varten Jumalakin tahtoo Evankeliumin Sanaa aina harjotetuksi, herättääksensä sillä ihmisen sydäntä sitä tuntemaan ja mieleensä johdattamaan Jumalan suurta armoa ja hyvää työtä, ja että pyhä Henki näin muodoin tulisi aina voimallisemmaksi ja voimallisemmaksi. Katso, kaikki tämä ei ole lain eli ihmisen voimaa ja työtä, vaan se on pyhän Hengen uusi taivaallinen voima, joka painaan Kristuksen töittensä kanssa Sydämeen ja tekee siitä oikian kirjeen, joka ei ole puustavi eikä paljas kirjoitus, vaan totinen elämä ja työ.
(Luther: Puustaavista ja hengestä)
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Emka » 13 Tammi 2010, 22:12

Taavetti kirjoitti:
timoteus kirjoitti:Minusta osoittaa jo epätoivoa kun ollaan luovuttu mahdollisuudesta sopia asioista lehden ja kirjoitetun sanan välityksellä. Entisistä hyvistä käytännöistä ollaan luovuttu uuden oppi korostuksen takia. Vain sen takia, että pelätään ,että ihmiset rupeaisivat uskomaan uskon tarttuvan kirjoitetun sanan kautta. Voi kun kauheaa Sad Olisi se "ikävää" kun joku oikeasti tulisi uskoon.

Kävin naapuripalstalla vilkaisemassa, ja siltä näyttää, että jatkuvasti hakevat täältä katkelmia siellä irvisteltäväksi. Erityisesti timoteus näkyy siinä kunnostautuneeksi, mutta on muitakin lainailijoita ja irvistelijöitä.

Ajattelin vastata timoteukselle siellä, samalla muillekin olisin jotakin halunnut selittää. Irvistelyjä ja väärin ymmärryksiä oli niin lukuisasti, että katsoin aivan toivottomaksi niihin edes pintapuolisesti puuttua. Ei ole lainkaan ihme, että monet nuoret ja vanhemmat uskovaiset varoittelivat loppiaispäivillä internetin keskustelupalstoista. Usko sellaisia vääntöjä ja vääristelyjä lukiessa ensin kuivaa ja pidemmän päälle kuolee. Toisten uskovaisten synnit eivät ole oikeaa ravintoa kellekään, saati sitten heikolle ja nälkäiselle Jumalan lapselle.

Varmaan timoteuksen kaltainen baptisti niistä saa jotakin ruokaa sielulleen, voi olla siihen jopa hyvin tyytyväinen, kun ei ole parempaan tottunut. Ihme vain on, että monet vanhoillislestadiolaisen nimeä omivatkin laulavat samassa kuorossa sellaisen irvistelijän kanssa.

Lainasin vain lyhyen katkelman timoteuksen irvinnästä, kovin paljoa niitä ei viitsi tänne tuodakaan. Vastaan lyhyesti timoteukselle ja muille, ettei tässä ole mistään luovuttu. Aivan hyvin voin sopia asioista internetin välityksellä timoteuksenkin kanssa, mutta elävää uskoa et voi lukemalla saada, vaikka lukisit kaikki evankeliumikirjat sataan kertaan läpi. Sopisi se uskoa vaikka Kandaken esimerkin pohjalta, mutta kun se on pimitetty, se on pimitetty.

Asioista voidaan siis sopia ja ihmisten kesken anteeksikin antaa, mutta kun se kirjain (vanha käännös: puustavi ) kuolettaa, niin se kuolettaa. Turhaan ei sitäkään lausetta apostoli kirjoittanut.



Elä huoli Taavetti, vaikka puhuri siltä suunnalta käykin. Jos omatunto on rauhaton, eikä ole turvasta varmuutta, se pitää "jakaa" niiden kanssa joilla tietää rauhan olevan. .
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Tammi 2010, 22:54

Siansaparo kirjoitti:Muistaakseni Lutherilta oon lukenut ajatuksen, että puustavi/kirjain tarkoittaa lakia.

Sitähän se on, myös Matti Suon mukaan. Laki ei kuitenkaan ole kuollut kirjain, koska laissa on kuolettava, eli tappava voima. Kun laki, saarnattu tai kirjoitettu laki, saa tehdä ihmisen kohdalla ensimmäisen armotyönsä, eli tappaa ihmisen omat luulot, on pohja eli pelto muokattu evankeliumin sovintosaarnalle, joka toivon mukaan kantaa hyvää hedelmää taivaan aittoihin.
Ilmeisesti tähän on jotakin vastattu. En vielä tiedä mitä, koska kirjoitan edellisen sivun viestien vastausta.

Lisäksi muokkauksena edellisen jälkeen:
Siansaparo kirjoitti:Nuuskulta:

"Lutherissako sinun toivosi on?"

Eiku Nuuskussa Cool .

Nuuskupa sai tunnustusta!! :mofu:

Emka kirjoitti:Elä huoli Taavetti, vaikka puhuri siltä suunnalta käykin. Jos omatunto on rauhaton, eikä ole turvasta varmuutta, se pitää "jakaa" niiden kanssa joilla tietää rauhan olevan. .

En huolikaan, en vain ymmärrä pitäisikö itkeä vai nauraa noille avuttomuuksille. Meille täällä kyllä kuuluu hyvää, oli oikein miellyttävä ilta, vaikka joitakin avuttomienkin asioita pohdimme. On ilo tarjota ja antaa apua tarvitseville, myös aineellista apua.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Tammi 2010, 08:18

kehakukkanen/Lutherus kirjoitti:Sillä puustaviksi kutsutaan ja puustavi on kaikkinainen käsky, oppi ja saarna, joka jää ainoastansa sanaan eli paperiin ja kirjaan ja jonka jälkeen ei mitään tapahdu; niinkuin esim., koska joku ruhtinas eli neuvoskunta antaa jonkun käskyn käydä ulos; jos ei sitä pidetä, ei se ole mitään muuta kuin avoin kirja, eikä jää miksikään muuksi kuin avoimeksi kirjaksi, jossa se on kirjoitettu, mitä tapahtuman pitää, mutta jonka jälkeen ei kuitenkaan mitään tapahdu. - - Paavali kutsuu Evankeliumin Hengen viraksi, se tekee hän osottaaksensa sen voimaa, sen tähden että se vaikuttaa peräti toista kuin laki ihmisten sydämissä, nimittäin että se tuo myötänsä Pyhän Hengen ja tekee toisen sydämen; sillä jos ihminen lain saarnan kautta pelkoon ja ahdistukseen saatettuna kuulee tätä saarnaa, joka ei enää sano hänelle mitä Jumala häneltä vaatii, vaan mitä hän on tehnyt hänen tähtensä, eikä osota häntä omain töittensä, vaan Kristuksen töitten tykö ja käskee häntä uskomaan ja olemaan vakuutetun siitä, että hän tahtoo tämän Poikansa tähden antaa hänelle synnit anteeksi ja ottaa hänen lapseksensa.


Kiitoksia Kehikselle Luther-lainauksesta. Olen ko. pätkiä selaillut CD:ltäni, mutta en muista aiemmin kiinnittäneeni huomiota tuohon sanamuotoon: puustavi on saarna, joka jää ainoastaan sanaan eli paperiin ja kirjaan ja jonka jälkeen mitään ei tapahdu. Tuollainen ymmärrys itsellänikin on puustavista. Raamattua lukemalla ei tule eläväksi kristityksi, koska puustavi jää ainoastaan sanaan eli paperiin ja kirjaan. Elävää sanaa kuulemalla taas voi tulla eläväksi kristityksi, jos Jumala vaikuttaa sanankuulijassa elävän uskon. Puustavin virka on kuolettaa, kuten Matti Suo on Taavetin mukaan kirjoittanut, ja hengen viran tehtävä on tehdä eläväksi.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa