VL-FOORUMI

Taavetti on sanonu´et se tykkää jos tuon esim Lutherin tekstejä tälle palstalle. Mun on kuitenki vaikea sitä tehdä. Syy: sä osaat mestarillisesti vääntää nekin ihan päälaelleen, kuten teit nytki tos opillisis. Miksi teet silleen. Sä lynkkaat mut systemaattisesti ja muut antaa sen tehdä.

Nyt on pakko puhua suu puhtaaksi.

70-luvun hoitokokouksissa oli ihan sama meininki. Kaikki, mitä 'syytetty' sanoi, käännettiin päälaelleen ja nurinniskoin. Jokainen teistä, joka omaa sisälulutaitoa, voi nähdä sen saman tapahtuneen 'Troijan feikit' -keskustelussa. Joko käsitit tahallasi väärin mun pointit, nostit esiin pointin sivujuonteen johon keskityit tai hyökit muuten vaan niskaani. Sanon suoraan et sussa on ainesta julmaksi hoitomieheksi.

Varokaa O.M:ää ja senkaltaisia immeisiä!

T. Hoitokokouksissa ollut lynkattu pieni tyttö ja O.M:n virtuaalihoitokokouksessa ollut immeinen, jonka sisällä pieni tyttö itkee...

Ankka kirjoitti:Taavetti on sanonu´et se tykkää jos tuon esim Lutherin tekstejä tälle palstalle. Mun on kuitenki vaikea sitä tehdä. Syy: sä osaat mestarillisesti vääntää nekin ihan päälaelleen, kuten teit nytki tos opillisis.

Mitä tarkoitat? Pitäisikö naispappeutta mielestäsi vastustaa nykyistä aggressiivisemmin, vai samalla tavoin kuin Luther vastusti messun väärinkäyttöä: todistaa se Jumalan sanalla vääräksi ja antaa sanan vaikuttaa?

Toin vain esiin, miten tulkitsin Lutherin haluavan ajaa asioita kirkossa, jonka kuitenkin muodostavat ihmiset, joilla voi olla hyvinkin erilainen vakaumus. Tunnustuskirjojemme mukaanhan jumalattomat ovat kirkkoon sekoittuneena ja hoitavat kirkon virkoja. Kai minullakin on oikeus omiin Luther-tulkintoihin? Vai tuotko Lutherin tekstit tänne sellaisella ajatuksella, että kaikki tulkitsisivat ne täsmälleen samalla tavoin kuin olet itse tulkinnut?

Ankka kirjoitti:Sanon suoraan et sussa on ainesta julmaksi hoitomieheksi.

Varokaa O.M:ää ja senkaltaisia immeisiä!

Kiitos mielipiteestäsi ja toivottavasti helpotti! Et ole ainut nettikeskustelija, jolle edustan likasankoa, johon voi oksentaa kaiken, mikä vanhoillislestadiolaisuudessa on elämän aikana ärsyttänyt. Minua on Suomi24:ssa uitettu kölin alta lukuisia kertoja, mutta vielä ollaan hengissä. On vain todettava, että mikä ei tapa, se vahvistaa.

Voin lohduttaa kuitenkin, että en ole tyrkyllä puhujaksi ja keskusteluilloissakin käytän melko harvoin puheenvuoroja. Sinun kommenttejasi lukiessa tulee mieleen, että taidan harventaa entisestään, kun näytän olevan niin paljon parempi pahentamaan kuin parantamaan. Eikö ole häkellyttävää, miten Jumala ei katso ihmisen muotoa? Miten paljon parempia ihmisiä olisi vaikka niissä 70-luvulla ulos joutuneissa kuin O.M... :sad:

O.M:ltä:

>>>Kiitos mielipiteestäsi ja toivottavasti helpotti!>>>

Ei helpottanut, pahensi. Sanoin rumasti ja pyydän anteeksi, jaksatko antaa?

Haluan sanoa etten hyväksy sellaista et jos joku sanoo omia mielipiteitään tai kertoo kokemuksiaan, hänen sanansa pyöritellään ihan ylösalaisin ja kyseenalaistetaan hänen luotettavuutensa yms, jota silloin hoitsuissa myös tehtiin. Minusta siulla on sellasta toimintaa.

>>>Et ole ainut nettikeskustelija, jolle edustan likasankoa, johon voi oksentaa kaiken, mikä vanhoillislestadiolaisuudessa on elämän aikana ärsyttänyt. Minua on Suomi24:ssa uitettu kölin alta lukuisia kertoja, mutta vielä ollaan hengissä. On vain todettava, että mikä ei tapa, se vahvistaa.>>>

Minulle et edusta likasankoa, asia taitaa olla päinvastoin, ainakin koen niin et sä saat kohdella mua ihan miten lystää. Miut on kans möyhennetty kaksnelosella monta kertaa, kuten myös täällä. Kerroinki äsken kaksnelosel et oon itkeny neljä kertaa palstakirjotusten takia, yhen kerran erään 'Ankan korjaajan' toimesta ja kome kertaa O.M siun kirjotusten takia. Ajattele, itkeny...virtuaalimaailman takia!

>>>Voin lohduttaa kuitenkin, että en ole tyrkyllä puhujaksi ja keskusteluilloissakin käytän melko harvoin puheenvuoroja. Sinun kommenttejasi lukiessa tulee mieleen, että taidan harventaa entisestään, kun näytän olevan niin paljon parempi pahentamaan kuin parantamaan. Eikö ole häkellyttävää, miten Jumala ei katso ihmisen muotoa? Miten paljon parempia ihmisiä olisi vaikka niissä 70-luvulla ulos joutuneissa kuin O.M... >>>

70-luvulla oli muitaki hoitomiehiä kuin puhujia. Esim isääni hoitaneet. Ja O.M: ei ollu parempia eikä huonompia ne immeiset jotka joutuivat ulos 70-luvulla, kuin sie. Siä et itte anna mulle mitään mahollisuutta lämpimiin palstakeskusteluihin. Oon yrittäny sitä monta kertaa...huonoin tuloksin. Onko syy sitten se et 'kemiat ei passaa' vai suhtaudutko miuhun kielteisesti sikstakii, koska sul on vahva eppäilys mun mädännäisyydestäni (mätä kala)???

Rakas O.M: mieti käsi sydämellä, kykenetkö keskustelemaan kanssani aidosti ja venkoilematta ja ajattelemaan et mieki teen niin.

Jos elämässä olisi erotuomareita, kuten nyrkkeilyssä, tässä kohtaa hän tulisi väliin erottaisi riitapukarit, joiden tuntee kuumenevat ja iskut alkavat liiaksi suuntautua alle vyön.

Olen oikeassa elämässä todistanut läheltä tämän kaltaisia tilanteita, joissa kumpikin osapuoli tahtoo hyvää ja yrittää aina aloittaa taas alusta, mutta jokin menee aina pieleen ja lopputuloksena on entistä pahempi keitos. Tässä O.M vs. Ankka sopassa on on samat mausteet. Myönnän, etten tiedä varmaan sanailustanne puoliakaan ja mitään muita palstoja en ole seurannut, enkä tunne ns. kulissien takaista maailmaa. Silti minua surettaa tällainen "sisarussota". Uskovaisten kesken ei pidä riitaantua - olkoon sitten epäilyksiä toisen sieluntilasta suuntaan tai toiseen, mutta uskovaisuuteen riittää sydämen tunnustus.

Vajavaisia ihmisinähän me olemme kaikki. Siitä huolimatta te olette molemmat "hyviä ihmisiä", kuten sanonta kuuluu. Lopettakaa siis sekä itsenne vähättely että alentaminen. Ei tarvitse tässä kohtaa kilpailla epäonnistumisten määrässä. Riitelyssähän ei ole olennaista kuka aloitti tai kenen on syy, vaan se, että riita loppuu ja se sovitaan.

O.M:n olen tavannut pariin otteeseen ja sen perusteella tiedän hänen olevan erittäin fiksu ja lämmin persoona, jonka kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia. Epäilemättä sellainen henkilö, jonka kanssa on mahdollista keskustella asiat halki ja tehdä sovinto. Ankka puolestaan on tuttu useamman erittäin kauniin sähköpostin välityksellä, joista olen voinut päätellä, että hän on erittäin vilpitön, rehellinen, aito ja rauhantahtoinen herkkä ja rakastettava ihminen. En voisi kuvitella, että hän tahallaan haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. Jos tällä todistuksellani on mitään arvoa, niin voitte olla varmoja, että kumpikaan ei ole sen paremmin feikki kuin ilkeämielinenkään.

Ystävät rakkaat: Haudatkaa nyt lopullisesti sotakirves ja yrittäkää ihan todella aloittaa alusta - ikään kuin mitään ei olisi ollutkaan. Antakaa anteeksi huonosti asetellut sanat ja haudatkaa erimielisyydet sinne unohduksen meren syvyyksiin. Antakaa anteeksi toisillenne - katumusta näyttää löytyvän molemmin puolin ja uskon, että se on aitoa. Näistä vastoinkäymisistä voi vain oppia.

Ja jos todella on niin, ettei sovintoa löydy, niin saanen ehdottaa, että määräajaksi otatte kumpikin pitkähkön jäähyn toisistanne. Olette ja elätte tällä palstalla ja muillakin mahdollisilla virtuaalimaailman tantereilla, kuin ette toisianne tuntisi tai näkisi. Ehkä aika sitten parantaa haavat.

Hyvin ja asiaa puhut Saunanaama!

Kiitos Saunanaama lämpöisestä ja rakentavasta kommentistasi, toivon et se on rakentamassa rauhaa ja rakkautta mun ja O.M:n välille.

Koen jo nyt rakastavani O.M:mää. Sanoit Saunanaama ja Emkaki on sanonu mulle, et O.M on mukava immeinen. Uskon sen. Ihmettelenki sitä et mikstakii hänen viestiensä perusteella (ainakin minä) saa helposti sellasen kuvan et hän on hirveen tiukka ja armoton...mukava kuulla, ettei se ole totta elävässä elämässä.

Mäkään en tiedä kulissien takaisista jutskista paljo mitään. Senverran kuitenki et mua on lukuisat immeiset varotelleet O.M:stä ja Larssin palstasta. Haluun kuitenki muodostaa omat mielipiteeni itte enkä haluis kuunnella muitten antipatioita enkä suhtautua immeisiin muitten immeisten kokemusten perusteella. Sikstakii oonki tullu tälle palstalle kirjotteleen...ennakkoluulottomasti. Mut aina ne varotukset on jossain vaiheessa tullu mieleeni.

O.M; sanoit et oot kokenu joittenki kaksnelolaisten toimesta tosi huonoa kohtelua. Rinnastatko mut noihin immeisiin sentakii, koska oon ehk niitten immeisten ystävä (en oo varma, ketkä sua on uittanu)? Miusta tuntuu pahalta et sua on kohdeltu huonosti ja kohdellaan edelleenki huonosti esim kaksnelosella. Ilkeys ei oo koskaan kivaa kateltavaa.

Kysymys:

*Voitko suhtautua muhun O.M puhtaalta pöydältä? Ilman et liität mut niihin immeisiin, jotka on kohdellu sua huonosti? Ilman palstahistoriasi aikana kohdanneita tapahtumia? Ilman et ajattelet mul olevan taka-ajatuksia?

Miä haluun kohdata sut rakas O.M fiksuna ja lämpimänä persoonana. Ihan aidosti. Niinku Saunanaama sanoi sun olevan. Älä piilottele persoonallisuuttasi niin piiloon et tuntuu niinku puhuttais eri immeisestä, sillonku puhutaan virtuaali-O.M:stä ja aidosta O.M:stä.

Ankka kirjoitti:O.M:ltä:

>>>Kiitos mielipiteestäsi ja toivottavasti helpotti!>>>

Ei helpottanut, pahensi. Sanoin rumasti ja pyydän anteeksi, jaksatko antaa?

Jeesuksen nimessä ja veressä on anteeksi, samoin pyydän saanko itsekin anteeksi. Ei ehdi nyt tässä yhteydessä enempää, mutta yritän palata asiaan myöhemmin. Ja Saunanaamalle: kiitos, sinussa voi olla valtakunnansovittelijan ainesta.

Usko kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä...sydämellä: Ankka!

bonhoeffer kirjoitti:Hienoa, että netin kautta voidaan julistaa syntejä anteeksi.

Näin voidaan sopia internet palstoilla tulleita törmäilyjä uskovaisten kesken, taitaa muun kaltainen tapaaminen olla melko hankalaakin.

bonhoeffer kirjoitti:Hienoa, että netin kautta voidaan julistaa syntejä anteeksi.

Se on sitä "kaanaan kieltä".
Mitään tekstinpätkiä lukemalla, vaikka olisi kuinka kauniisti kirjoitettu, ei voi saada syntejä anteeksi, kuten ulkopuolinen voi erehdyksesssä luulla.

Asian voi paremminkin mieltää hengellisten sisarusten haluksi antaa toisilleen anteeksi mistä riitaa on tullut. Käytännössä riita on sovittu näiden uskovaisten kesken.
Syntien anteeksisaamiseen (oikeasti) vaaditaan ihan elävää Pyhän Hengen pappia sen saarnaamaan, mutta kuten Taavetti kertoi, näin netin välityksellä on pakko sopia asiat näin.

Olen tässä yrittänyt antaa vastauksen muhia jonkin aikaa, mutta ehkä se ei vitkuttelemalla kauniimmaksi muutu. Tässä voi olla väärinymmärryksiä puolin ja toisin. En voisi kokea enempää eri tavoin keskustelujamme kuin sinä Ankka koet, mutta sinulla on oikeus omaan kokemukseesi ja se on kokemuksena yhtä arvokas kuin minun kokemukseni.

Ankka kirjoitti:Voitko suhtautua muhun O.M puhtaalta pöydältä?

Voin ainakin yrittää. Menneisyys on meillä molemmilla: sinä olet kirjoittanut, mitä olet kirjoittanut, ja minä olen kirjoittanut, mitä olet kirjoittanut. Ei mieltä saa pyyhittyä niiden osaltakaan "tabula rasaksi", mutta voi kuitenkin yrittää olla välittämättä niistä.

Ankka kirjoitti:Sanoit Saunanaama ja Emkaki on sanonu mulle, et O.M on mukava immeinen. Uskon sen. Ihmettelenki sitä et mikstakii hänen viestiensä perusteella (ainakin minä) saa helposti sellasen kuvan et hän on hirveen tiukka ja armoton...mukava kuulla, ettei se ole totta elävässä elämässä.

Ehkä kirjoitan juuri niin tiukasti kuin kirjoitan. Kannattaa kuitenkin olla varovainen muodostamaan mitään käsityksiä ihmisten persoonista nettikeskustelujen kautta: sieltä näkee vain yhden osan, nonverbaalinen viestintä on toinen ja merkittävämpi osa. Tottahan se on, että olen ahdasmielinen (ja jopa vähän ylpeä siitä), mutta olen siinä suhteessa suvaitsevainen, että sallin kaikkien olla omaa mieltään. Se, että en halua järjestäytyä kanssani eri mieltä olevien kanssa, koska eihän kanssani eri mieltä olevalla ja minulla tietenkään ole yhteisiä asioita ajettavana, on eri asia.

Sitten haluan sanoa myös sen, että Ankka olet käsitykseni mukaan hyvin lämmin persoona. Kaikki kritiikki, mitä olen esittänyt kirjoituksistasi, on tarkoitettu näkemyksillesi eikä persoonaasi. Jos kirjoitukseni ovat välillä kohdentuneet persoonaasi, niin silloin kyse on ollut hutilaukauksesta ja pyydän sitä anteeksi.

Liian vähän olen myös kommentoinut niitä Ankan näkemyksiä, joita arvostan. Ankka esim. on ryhdikkäästi puolustanut suurperheitä melkoista pommitusta vastaan muilla palstoilla. Kyllähän keskimääräinen vl-suurperhe on lapselle hyvä kasvuympäristö. Niilläkin, joilla on ollut huonompaa, on varmasti paljon hyvääkin kerrottavaa.

Ankka kirjoitti:mua on lukuisat immeiset varotelleet O.M:stä ja Larssin palstasta.

Sen perusteella mitä olen niiden "lukuisten immeisten" kommentteja lukenut, niin vaikuttaa siltä, että jotkut ekumeenikot laittaisivat mielellään pääni ruuvipuristimeen sen vuoksi, mitä olen heidän palvomastaan pakkoekumeniasta kirjoittanut. Itse henkilökohtaisesti varoittelisin Suomi24:sta ja Mopin palstasta, koska ei ole hyvä mennä vieraille tulille lämmittelemään. Tämä palsta on turvallisempi.

Ankka kirjoitti:O.M; sanoit et oot kokenu joittenki kaksnelolaisten toimesta tosi huonoa kohtelua. Rinnastatko mut noihin immeisiin sentakii, koska oon ehk niitten immeisten ystävä (en oo varma, ketkä sua on uittanu)? Miusta tuntuu pahalta et sua on kohdeltu huonosti ja kohdellaan edelleenki huonosti esim kaksnelosella. Ilkeys ei oo koskaan kivaa kateltavaa.

Voi olla, että olen aiheetta mielessäni rinnastanut sinut heihin ja se on sitten saattanut näkyä normaalia kireämpänä kirjoitteluna, jota pyydän anteeksi. 24:n väen kirjoittelussa on poliitikkojen mustamaalaamiskampanjoista tuttu periaate: pyritään saamaan uhaksi koettu henkilö mahdollisimman epäedulliseen valoon. 24:n väki on joutunut toteamaan, että Raamatusta ei heidän harhoilleen löydy perusteita, kun taas O.M:llä on Jumalan armosta näkemyksilleen tukena Raamatun sana. Kun eivät löydä Raamattua, niin sitten sorrutaan nimittelyyn. Tuon toimintamallin läpinäkyvyys on niin selvää, että luulisi sen huomaavan sokea Reettakin.

Ankka kirjoitti:Haluan sanoa etten hyväksy sellaista et jos joku sanoo omia mielipiteitään tai kertoo kokemuksiaan, hänen sanansa pyöritellään ihan ylösalaisin ja kyseenalaistetaan hänen luotettavuutensa yms

Sinulla on oikeus mielipiteisiisi. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire sanoi: "Olen täysin eri mieltä kanssasi, mutta puolustan oikeuttasi eriäviin mielipiteisiisi vaikka hengelläni." Eri juttu on sitten se, että ihmisille luontainen järjestäytymisen tarve toteutuu niiden ihmisten kanssa, jotka ovat samaa mieltä keskenään asioista, joita ajamaan/toteuttamaan järjestäydytään.

Järjestäytymistarve näkyy nettipalstoillakin, vaikka nämä ovat äärimmäisen epävirallisia organisaatioita. Olen kuullut sosiologien puhuvan jo nettiyhteisöistä. Jos katsomme keskimääräistä Mopin palstan keskustelijaa ja keskimääräistä Vl-foorumin keskustelijaa, niin kyllä vain, palstojen välillä on eroa. Tänne on epävirallisesti järjestäytynyt SRK:n kannattajia ja Mopin palstalle kritisoijia. Niin se vain on, että porukoitumista ei voi estää. Mopin palstalla vaikka keskenään ylistetään kovasti palstan vapaata keskusteluilmapiiriä (silloin kun kukaan SRK-myönteinen ei ole näkemyksillään "pilaamassa" palstaa), ollaan helposti SRK-myönteisten kurkussa kiinni. Sen ovat kokeneet monet tämän palstan keskustelijat, jotka ovat siellä yrittäneet suutaan avata, mutta tiedän kyllä aiempia keskusteluja lukeneena, että joillakin ihmisillä on tarve mitätöidä heidän kokemuksensa. Eihän SRK:hon myönteisesti suhtautuvan vl:n kokemus kuitenkaan ole yhtä arvokas kuin ihmisen kokemus... :sad:

En ole tietoisesti ilkeyttäni pyöritellyt sanojasi ylösalaisin ja koen loukkaavana, että väität sellaista. Jos olen vääntänyt jostain käsityksestäsi olkinuken (ks. linkki), niin vaadin, että osoitat selkeän yksittäistapauksen. Maltan odottaa. Voi toki olla, että olen sellaiseen virheeseen sortunut, noita virheitähän saattaa tulla huomaamattakin keskusteluissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke

Olen kyseenalaistanut luotettavuutesi, koska mielestäni olet lukuisissa kirjoituksissa hyökännyt monia perinteisiä vl-käsityksiä vastaan joko suoraan tai vihjaillen. En hyväksy vaatimusta, jonka mukaan kaikkia vl:ina esiintyviä olisi pakko arvostaa yhtä luotettavina veljinä/sisarina, vaikka heidän kirjoitustensa linja olisi ristiriidassa vl-kristillisyyden yleisen opetuksen kanssa. Ko. vaatimus loukkaa mielipiteenvapautta.

Ankka kirjoitti:Minulle et edusta likasankoa, asia taitaa olla päinvastoin, ainakin koen niin et sä saat kohdella mua ihan miten lystää.

Hyvien tapojen puitteissa tapahtuvan tiukkasanaisen keskustelun hyväksyn, mutta takanapäin puhumista ja nimittelyä en pidä hyvänä tapana. En väitä, ettenkö voi joskus sortua siihen.

Mopin palstalla sieluntila-arviot on kiellettyjä, mutta kaikki (sinäkin) teemme niitä mielessämme. Raamattu ei kiellä tekemästä niitä, vaan päinvastoin on antanut uskovaisille tehtäväksi kehottaa parannukseen. Ei ole kadotustuomion arvoista tehdä arvioita myös ääneen. "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille" (Matt. 7:12). Koska hyväksyn sieluntilojen arvioinnin, hyväksyn myös omaan sieluntilaani kohdistuvat arviot. Toivoisin myös, että jos olisin epäuskoinen, että minua kehotettaisiin parannukseen, sielun autuuden tähden. Koska hyväksyn feikkiepäilyt, hyväksyn myös itseeni kohdistuvat feikkiepäilyt.

Ankka kirjoitti:Kerroinki äsken kaksnelosel et oon itkeny neljä kertaa palstakirjotusten takia, yhen kerran erään 'Ankan korjaajan' toimesta ja kome kertaa O.M siun kirjotusten takia. Ajattele, itkeny...virtuaalimaailman takia!

Anteeksi, että olen aiheuttanut sinulle pahaa mieltä.

Ankka kirjoitti:tuon esim Lutherin tekstejä tälle palstalle. Mun on kuitenki vaikea sitä tehdä. Syy: sä osaat mestarillisesti vääntää nekin ihan päälaelleen, kuten teit nytki tos opillisis.

Rehellisesti sanoen en tiedä, miten väänsin ko. kirjoituksen päälaelleen. Voitko kertoa suoraan, miten sinä tulkitsit sen kirjoituksen.

bonhoeffer kirjoitti:Hienoa, että netin kautta voidaan julistaa syntejä anteeksi.

Nimimerkki O.M kirjoittaa S24:llä syntien anteeksiannosta netissä. Kannattaa käydä lukemassa.

Humilton kirjoitti:

bonhoeffer kirjoitti:Hienoa, että netin kautta voidaan julistaa syntejä anteeksi.

Nimimerkki O.M kirjoittaa S24:llä syntien anteeksiannosta netissä. Kannattaa käydä lukemassa.

Olen näköjään ollut toukokuussa 2005 samaa mieltä kuin nyt helmikuussa 2008. Rakkauden rippi on eri asia kuin parannussaarna, jolla on uudestisynnyttävä voima.

Luetun sanan uudestisynnyttävään vaikutukseen en usko siksi, että Raamattu ei tunne ainuttakaan tapausta, jossa ihminen olisi saanut parannuksen armon lukemalla. Jokaisessa tapauksessa, jossa uskoontulotapahtumaa kuvataan, on läsnä uskovainen ihminen, joka Pyhän Hengen valtuuksin antaa synnit anteeksi. Biblian rekisterissä on kohta, jonka mukaan usko vaikutetaan sanan kuulemisesta ja pitkä liuta raamatunkohtia perään. Sitten on väite, jonka mukaan usko voitaisiin vaikuttaa (ei synnyttää?) myös sanan lukemisen kautta eikä ainuttakaan raamatunkohtaa. Itse olen sitä mieltä, että toki uskoa voidaan jossain määrin vaikuttaa sanan lukemisenkin kautta: Raamattua lukemalla voi tulla synnintunto, kun kirjain kuolettaa. Samoin saadessaan Pyhän Hengen valtuuksin julistetusta evankeliumista parannuksen armon, ihmisen usko voi vahvistua eli sitä ylläpidetään osin sanan lukemisen kautta. Mutta Raamattua lukemalla ei tulla elävään uskoon. Samoinhan uskoa ylläpidetään ("vaikutetaan") myös sakramenttien avulla, vaikka sakramentit itsessään eivät olekaan parannuksen paikka.

Johannes ja Paavali toteavat uskovaisten kirjeistä, niitä vähättelemättä, mutta myöskään väärällä tavalla korostamatta:

2. Joh. 1:12 "Minulla olis paljon teille kirjoittamista, mutta en minä tahtonut paperilla ja läkillä; vaan minä toivon tulevani teidän tykönne, ja tahdon läsnä ollessani teidän kanssanne puhua, että meidän ilomme täydellinen olis."
3. Joh. 1:13 "Minulla olis paljo sinun tykös kirjoittamista, vaan en minä tahtonut läkillä ja kynällä kirjoittaa."
2. Kor. 3:3 "Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin."

Kristuksen lähetyskirje kirjoitetaan siis lihallisiin sydämen tauluihin, ei paperille. Pyhä Henki asuu uskovaisen ihmisen sydämessä ja siksi uskovainen on ainut Kristuksen lähetyskirje, joka voi synnyttää uusia opetuslapsia Kristukselle. Muutoin kirjeet, sähköpostit, tekstiviestit tai nettikeskustelut eivät ole hyödyttömiä: niillä voi puhutella ulkona olevia, tehdä rakkauden rippiä ja vahvistaa jo uskomassa olevien uskoa.

Teemaan usko tulee kuulemisesta (Room. 10:17) liitetään usein kuurot ja kysellään, miten sitten he voivat tulla autuaaksi. Nähdäkseni Jeesus toteaa kuitenkin asian tyhjentävästi:

Matt. 11:15 "Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!"

Kuurot kuulevat sitten niillä "korvilla", jotka heillä on, eli ele- ja viittomakielen avulla tai kirjaimin tapahtuvan kommunikoinnin avulla.

Välillä selitetään ihmisten uskoontulotapahtumia Raamatussa sillä, että antiikin aikana lukutaito ei ollut ihmisten keskuudessa yhtä yleistä kuin nykyään ja niilläkin, joilla se oli, se oli erilaista. Nimittäin ihmiset lukivat kaikki tekstit ääneen ja ymmärsivät lukemansa vasta, kun kuulivat itse lukemansa kohdan. Asiaa voi testata ottamalla käteensä jonkun tekstin ja lukemalla sitä ylösalaisin. Tekstiä ei tällöin ymmärrä ajatuksissaan, mutta kun sen onnistuu tavu kerrallaan tavaamaan, ymmärtää sitten kuulemansa avulla lukemansa. Ambrosiuksen pyhimykseksi julistamista on selitetty sillä, että hänellä oli maaginen kyky: hän saattoi katsella tekstiä vähän aikaa lausumatta sitä ääneen ja kertoa sitten, mitä siinä luki. Siis täysin tavanomainen kyky nykyihmiselle.

Ongelma tuossa selityksessä vain on, että siltikään yksikään uskoontulotapahtuma Raamatussa ei tapahdu edes niin, että ihminen yksinäisyydessä lukee Raamattua tai jotain kirjettä ääneen ja ymmärrettyään kuulemansa humps tulisi uskoon. Ei, vaan esim. etiopialainen hoviherra toteaa, että miten hän voisi ymmärtää, jollei häntä kukaan opasta.

Ap.t. 8:30 "Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet? 31 Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa."

Kaikissa tapauksissa Raamatussa on oleellista Pyhän Hengen läsnäolo ja voima uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunta ei ole varsinaisesti edes puheessa, vaan voimassa (1. Kor. 4:20).

Voidaan varmasti pohtia loputtomiin, toteutuuko Pyhän Hengen läsnäolo reaaliaikaisessa nettikeskustelussa, jossa uskovainen julistaa kirjoitetun evankeliumin epäuskoiselle. Periaatteessahan siinä toteutuisi "uskosta uskoon" -periaate. Sataprosenttisella varmuudella en uskalla väittää, etteikö Jumala voisi niinkin vanhurskauttaa ihmisen. Pointti on siinä, että Raamattu ei tunne yhtään tapausta, jossa ihminen olisi luetusta sanasta saanut parannuksen armon. Siksi pidän yksinkertaisesti varmuuden vuoksi tärkeänä, ettei lupaa kenellekään autuutta ohi sen armojärjestyksen, joka on Raamatussa ilmoitettu. Hedelmistähän sen lopulta näkee kuitenkin: elävä usko on Pyhän Hengen aikaansaamaa ja koska Pyhä Henki kutsuu kokoon, se myös kokoaa Kristuksen lauman yhteen pieneksi pyhäksi joukoksi ja yhteisöksi.

Jos siis ihmiselle julistetaan Pyhän Hengen valtuuksin synninpäästö nettikeskustelussa ja hedelmiä ei ilmaannu, sana ei ole vaikuttanut ja uskoa syntynyt. Jos taas hedelmät näkyvät ja ihminen ilmestyy rauhanyhdistykselle ja hän haluaa kuulla raamatunmukaisesti evankeliumin kohdalleen, on tietysti mielenkiintoista määritellä uudestisyntymisajankohta. Itse lähden siitä, että uudestisyntymisajankohta on se, kun ihminen kuulee Pyhän Hengen valtuuksin saarnatun evankeliumin ja uskoo sen kohdalleen Jeesuksen nimessä ja veressä. Tällöin nettikeskustelussa luvattu synninpäästö on osa Jumalan pelastussuunnitelmaa siinä mielessä, että sen avulla Jumala johdattaa ihmisen seurakuntansa tykö ja synnyttää seurakunnan avulla uuden kristityn. Mahdolliset armon kokemukset jo nettikeskusteluista saadusta synninpäästöstä ovat ennakoivan armon kokemuksia. Taavetti vertasi asiaa joskus tällä palstalla näin: jos tulee yömyöhällä pitkältä hiihtolenkiltä väsyneenä pakkasessa ja näkee kaukaa kodin valot, niin eikö vain jo silloin tunne lämpöisen henkäyksen.

Jos taas ihminen nettikeskustelusta uskoo kirjoitetun synninpäästön ja kuolee matkalla rauhanyhdistykselle liikenteessä, silloin katson, että eiköhän sellaisen ihmisen kohtalon tiedä parhaiten Jumala. Jos hän ei ole uskomassa, kuten Raamatun perusteella vaikuttaisi olevan, hän on luultavasti ihminen, joka on ehtinyt jo kulkea etsikonaikansa ohitse eikä kuolema tapahdu Jumalan sallimatta. Jos taas Jumala näinä aikoina olisi nähnyt mahdolliseksi synnyttää Jumalan lapsia myös nettikeskustelujen avulla, niin se on Jumalan asia. Missään tapauksessa en halua sanoa, että joku voisi tulla nettikeskustelussa julistetusta synninpäästöstä kristityksi. Nettikeskusteluissa on mahdollista melko nopeasti vaihtaa puhelinnumeroja, jos joku etsivä haluaa päästä Jumalan lapseksi.

Mä uskoin ensiksi netin kautta kuulemistani seuroista synnit anteeksi. Uskon että sain ne sillä hetkellä anteeksi kun uskoin nettiradion kautta kuulemani evankeliumin. Sen jälkeen tuntui välttämättömältä soittaa tuntemalleni uskovaiselle, ja saada varmistus että koskihan se aivan varmasti nyt minua myös.

Olen käsittänyt, että uskovainen saa uskoa synnit ihan koko ajan anteeksi, niin kuullusta kuin luetusta sanasta kuin ilman ulkonaista sanaakaan, raamattuakin lukiessa, koska uskovainen on koko ajan uskomassa.

Mun käsittääkseni on aivan eri asia että uskovainen julistaa uskovaiselle synninpäästön nettipalstan kautta (koska uskovaisella on koko ajan synnit anteeksi ja evankeliumi on armovakuutus siitä että yhä saa samalla tavalla uskoa), kuin että nettipalstan kautta tekisi epäuskoinen parannuksen.

Siitä Jumalan valtakunnan todistuksesta luin O.M.:n vuosien takaisesta ketjusta, tuosta todistuksesta en muista koskaan kuulleeni paljoa, olen vain kuullut että se on tärkeää, mutta en ole koskaan kuullut, että maanpäällinen todistus olisi autuuden edellytys. Ts. mä uskon vahvasti, että kun itse uskoin nettiseuroista synnit anteeksi, niin jos olisin kuollut sillä välillä kun olin uskonut sen mutta ennen kuin olin puhelimessa pyytänyt omalle kohdalle evankeliumia, niin olisin päässyt taivaaseen, vaikka maanpäälle ei olisi jäänyt todistusta.

Saihan siellä Raamatun aikanakin suuri joukko (3000?) ihmistä yhtäaikaa parannuksen armon yleisestä saarnasta, eikä varmastikaan jokaista ehditty erikseen siunata kättenpäällepanemisilla, ja eikö se voi hyvinkin olla että jostakusta sanan uskojasta ei ehtinyt jäädä syystä tai toisesta maanpäällistä todistusta. (??)

Todistusta pois nukkuneen sielun autuudesta ei tarvita sen pois nukkuneen vuoksi, vaan jälkeen jääneiden vuoksi. Lutherin kertoman mukaan voi siis yllätyksiä ilmetä, kun kerran taivaassa kohtaamme. Siellä voimme kohdata sellaisia, joista ei koskaan mieleen juolahtanut, että parannukseen nöyrtyisi. Jumala on kuitenkin voimallinen herättämään sellaisiakin ja johtamaan armolähteen luokse.

Toisaalta moni varmalta taivas matkaajalta tuntuva ystävä voi kohdata kiusauksen, jossa lankeaa uskosta pois. Vakava muistutus meillekin valvomiseen.

Kannattaa muuten lukea siitä linkistä myös nimimerkki Käppäilijän kirjoitukset. Hänen kirjoituksensa aukaisivat minulle muutama vuosi sitten aiempaa selvemmin yleisen evankeliumin merkitystä: uskovaisen ihmisen radiosaarnasta saa uskoa kuka tahansa ja myöhemmin kun Jumala avaa sanaansa vastasyntyneen tarvitseman määräosan mukaan, tulee tarve myös henkilökohtaisen synninpäästön kuulemiseen ja automaattisesti tarve konkreettiseen pyhien yhteyteen. Käppäilijä perusteli myös kiinnostavalla ja loogisesti virheettömällä tavalla mahdollisuuden, miten uskovaisen kirjoittamasta synninpäästöstä voisi tulla uskovaiseksi, mutta en voi vahvistaa käsitystä, koska en ole löytänyt sille Raamatusta perusteita. En kumoa mahdollisuutta, mutta en myöskään vahvista sitä enkä kehota ketään käyttämään sellaista tietä vanhurskauteen, josta Raamattu ei puhu.

Hedelmistään puu tunnetaan.

Pyhä Henki vaikuttaa todellakin hyvin rikkain ja monipuolisin keinoin ihmisessä uskon. Yhteinen ja määräävä argumentti on kuitenkin edellä mainittu "uskosta uskoon"-periaate. Eräs kertomus palautui mieleen.

Eräs veteraani oli kirkossa, jossa saarnasi vieraileva, uskovainen pastori. Veli julisti saarnassa evankeliumia ja veteraani uskoi sen omalle kohdalleen - yleisestä saarnasta. Muutamien päivien perästä hän kuoli ja jätti omaisilleen pyynnön, että tuo uskovainen pastori tulisi siunaamaan hänet. Vainajan tytär välitti pyynnön ja selitti, miksi vainaja oli halunnut juuri hänet viimeisen palveluksen suorittajaksi. Veli, joka oli tuo pastori, kertoi, kuinka hän yllättyi naisen kertomuksesta, koska tuo uudestisyntynyt mies ei ollut kertonut asiasta, eikä hän myöskään tuntenut miestä. Kuitenkin tuo veteraani uskoi ja kuoltuaan, näin uskomme, hän pääsi vanhurskaiden lepoon.

Tästä voimme päätellä, että usko on Jumalan työ, jonka Pyhä Henki tekee ihmisen sydämessä. Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan Sanan kautta. Usko vaikuttaa rakkauden samassa uskossa oleviin ja Pyhä Henki liittää uskovan Kristuksen seurakuntaan. Sen synty ei siis tapahdu ihmisen tekojen eli rukouksen tai Raamatun luvun kautta.

Toisinaan käy kuitenkin niin, että kun ihminen etsii ja Jumalan armo koskettaa hänen sydäntään, ihminen tulkitsee asian siten, että vaikka mitään evankeliumin julistamista ei tuossa yhteydessä Raamatun mukaan tapahdukaan, hän ajattelee sen olevan Jumalan vakuutus siitä, että hänen syntinsä on annettu anteeksi ja armo on ansaittu Kristuksen kautta. Tämän hän uskoo ja koska "usko" hänessä on syntynyt yksilöllisellä tavalla ilman toisen uskovaisen suoranaista mukanaoloa ja vaikutusta, tuo ihminen ei opastu "oikeaan" joukkoon, vaan hänestä tulee jossakin määrin irrallinen, mahdollisesti hyvin raamatullisesti ajatteleva, mutta perustukseltaan heikko ihminen.

Tähän tarvittaisiin ehkä vähän psykologiaa selittämään, mikä on usko ihmisen mielenliikkeistä katsoen, mutta saattaa olla, että kun ihminen on itsestään oikeinkin epätoivoinen, voivat pienetkin positiiviset asiat suggeroida ihmisen uskomaan suuriinkin muutoksiin. En osaa ilmaista tätä, niin kuin haluaisin, mutta ajatus on tämä. Kommentoida ei tarvitse, ellei vankkaa asiatietoa tämmöisestä ilmiöstä ole. Tarkotus ei ole näet sulkea pois raamatullista oppia ihmisen uudestisyntymisestä, vaan selittää tätä tapahtumaa ihmisen psyykessä tapahtuvista reaktioista käsin. Lisäksi olisi mukava, jos joku selvittäisi, mikä on ennalta käyvän armon ja edellä mainitun prosessin suhde.

teejn kirjoitti:Toisinaan käy kuitenkin niin, että kun ihminen etsii ja Jumalan armo koskettaa hänen sydäntään, ihminen tulkitsee asian siten, että vaikka mitään evankeliumin julistamista ei tuossa yhteydessä Raamatun mukaan tapahdukaan, hän ajattelee sen olevan Jumalan vakuutus siitä, että hänen syntinsä on annettu anteeksi ja armo on ansaittu Kristuksen kautta. Tämän hän uskoo ja koska "usko" hänessä on syntynyt yksilöllisellä tavalla ilman toisen uskovaisen suoranaista mukanaoloa ja vaikutusta, tuo ihminen ei opastu "oikeaan" joukkoon, vaan hänestä tulee jossakin määrin irrallinen, mahdollisesti hyvin raamatullisesti ajatteleva, mutta perustukseltaan heikko ihminen.

Tähän tarvittaisiin ehkä vähän psykologiaa selittämään, mikä on usko ihmisen mielenliikkeistä katsoen, mutta saattaa olla, että kun ihminen on itsestään oikeinkin epätoivoinen, voivat pienetkin positiiviset asiat suggeroida ihmisen uskomaan suuriinkin muutoksiin. En osaa ilmaista tätä, niin kuin haluaisin, mutta ajatus on tämä. Kommentoida ei tarvitse, ellei vankkaa asiatietoa tämmöisestä ilmiöstä ole. Tarkotus ei ole näet sulkea pois raamatullista oppia ihmisen uudestisyntymisestä, vaan selittää tätä tapahtumaa ihmisen psyykessä tapahtuvista reaktioista käsin. Lisäksi olisi mukava, jos joku selvittäisi, mikä on ennalta käyvän armon ja edellä mainitun prosessin suhde.

Mielestäni ennakoivan armon kokemus on selitettävissä juuri mainitulla psykologisella armon kaipuulla. En minäkään osaa ilmiötä sen tarkemmin selittää. Ihminen tulee synnintuntoon ja Raamattua lukemalla tai rukoilemalla saattaa saada kokemuksen Jumalan ehdättävästä armosta, vaikka vielä ei ole Jumalan valtakunta lähestynyt vanhurskauttavana eikä ole parannuksen teon aika. Eikös tuhlaajapoikavertauksessakin isä nähnyt pojan jo kaukaa ja päätti armahtaa hänet jo ennen kuin hän saapui kotiin.

Luuk. 15:
"17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. [1. Kun. 8:47]
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. [Ps. 51:6]
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'
20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. [Jes. 61:10]
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. [Ef. 2:1]"

Tosin huomaan nyt, että tuhlaajapoikavertaus on tähän yhteyteen siinä mielessä huono, että pojalla ei ollut ennakoivan armon kokemuksia, vaikka isä jo kaukaa heltyi hänelle. Mutta siinä mielessä kohta liittyy tähän, että käsittääkseni ennakoivan armon kokemukset tulevat opillisessa mielessä siitä, että Jumalan hyvyys saavuttaa ihmisen jo ennen kuin ihminen siirtyy Jumalan valtakuntaan.

20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]

Lestadiolaisessa kristillisyydessä ennakoivan armon kokemusta on kuvattu juuri tällä Isän suun annolla. Tulee hyvä mieli jo ennakolta, että kohta olen kotona, Isä tulee vastaan ansiotonta ja kaikkensa tuhlannutta lastaan, joka tuhlaajapojan ryysyissään lähestyy kotia.
Siis Jumalan hyvyys vetää ihmistä, vaikka ihminen on vielä ulkopuolella Jumalan valtakunnan. Isän hyvyyden voima vie hänet kotiportille, jonne ihminen ei omin voimin jaksaisikaan. Vasta kotona, Jumalan valtakunnassa syntiseltä lopullisesti riisutaan omat syntiset ja likaiset vaatteet ja näin riisuttu ja pesty puetaan juhlapukuun, joka puku on pyhien vanhurskaus.
En ehdi nyt Raamatun kohtia tähän etsimään.

Taavetti kirjoitti:

20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]

Lestadiolaisessa kristillisyydessä ennakoivan armon kokemusta on kuvattu juuri tällä Isän suun annolla. Tulee hyvä mieli jo ennakolta, että kohta olen kotona, Isä tulee vastaan ansiotonta ja kaikkensa tuhlannutta lastaan, joka tuhlaajapojan ryysyissään lähestyy kotia.
Siis Jumalan hyvyys vetää ihmistä, vaikka ihminen on vielä ulkopuolella Jumalan valtakunnan. Isän hyvyyden voima vie hänet kotiportille, jonne ihminen ei omin voimin jaksaisikaan. Vasta kotona, Jumalan valtakunnassa syntiseltä lopullisesti riisutaan omat syntiset ja likaiset vaatteet ja näin riisuttu ja pesty puetaan juhlapukuun, joka puku on pyhien vanhurskaus.

Niinpä onkin, luin taas huolimattomasti ja toki tuo vertaus isän suunannoista on tuttu. Eli tuo tuhlaajapoika-kohta on kuin onkin hyvä esimerkki ennakoivan armon kokemuksesta.