Toiveajattelua

[pikkupoika]

Tuli tuossa mieleeni eräs asia. Miksi ei esimerkikisi päivämies perustaisi vanhoillislestadiolaisille omaa foorumi. Häiriköt saataisiin sillätavalla pois, että ne vaan joille Päivämies tulee, pääsisivät sen kautta rekisteröitymään jne. Olisiko siinä mitään järkeä?

EDIT:
Kyllä minulle tämä foorumi kelpaa ihan hyvin. Tuli vaan mieleen tälläinen visio.

[Sinisielu]

Monet puhujat jne. suhtautuvat niin kielteisesti netin keskustelupalstoihin, ettei sellainen ehdotus tulisi menemään läpi.

[Taavetti]

En todella tiedä tarkkaa vastausta, vaikka aavistus minulla syistä onkin. Kiinnostaa kuitenkin saada kokemuksia tästä ensin, että edes harkitsen moisen ehdotuksen tekemistä SRK.lle.

Eikä se ole vain puhujien, vaan monen muunkin uskovaisen kokemukseen perustuva mielipide. On niin paljon roskapalstoja, että pikkupojan kyselemän foorumin ylläpito voisi tuottaa vaikeuksia. Päivämiehen tilaajiin perustuvaa jäsenyyttä tuskin voisi foorumille harkita, lehtihän menee monen rienaajankin kotiin vain siinä mielessä, että saisivat aiheita arvosteluihinsa. Lehden menekkiä sellainen foorumi saattaisi edistää, mutta kaikkea ei kannata ajatella pelkästään numeroiden valossa. On elämässä muitakin arvoja, kuin kylmät numerot.

[nuusku]

Eräs näkökulma on se, että jos palstan käyttäjämäärä olisi kovin runsas, niin keskustelu voisi olla kuitenkin paljon pinnallisempaa ja hankalampaa. Mä olen ollut iloinen siitä, että palsta on pysynyt pienenä ja mahdollisimman matalalla profiililla. Itse en toivo tämän tästä juurikaan kasvavan tai laajenevan. Mitä enemmän lukijoita, sitä yleisemmälle tasolle menevät keskusteluaiheet. Mitä vähemmän lukijoita, sitä henkilökohtaisempia saattaa uskaltaa sanoa. Tämä omana kokemuksena.

[Humilton]

Olen samaa mieltä nuuskun kanssa tuosta asiasta.

[Munkki]

Eräs näkökulma on se, että jos palstan käyttäjämäärä olisi kovin runsas, niin keskustelu voisi olla kuitenkin paljon pinnallisempaa ja hankalampaa. Mä olen ollut iloinen siitä, että palsta on pysynyt pienenä ja mahdollisimman matalalla profiililla. Itse en toivo tämän tästä juurikaan kasvavan tai laajenevan. Mitä enemmän lukijoita, sitä yleisemmälle tasolle menevät keskusteluaiheet. Mitä vähemmän lukijoita, sitä henkilökohtaisempia saattaa uskaltaa sanoa. Tämä omana kokemuksena.

Meidän keskustelijoiden täytyy ymmärtää. ettei palsta voi olla julkinen rippituoli, mutta "nuusku" on oikeassa, palstan tulee olla kuin pikku "siion", jossa tasavertaiset pienet ihmiset uskaltavat tuoda julki ajatuksiaan ilman pelkoa paremmin tietävien "lynkaamisesta".

[teejn]

Useimmiten tulee keskusteltua melko vähän ihmisten nettikäyttäytymisestä ja ajasta, joka vietetään koneen ääressä. Tuntuu sille, ettei tämänkaltainen foorumikeskustelu välttämättä vedä kansaa samalla tavoin kuin esimerkiksi mesettäminen tai Facebook.

Yhtenä kokemuksena voin tuoda esille, että kun SRK lanseerasi rippikouluportaalin ja sen kehittämistarpeista keskusteltiin Jämsässä kaksi viikkoa sitten, nousi eräänä vaihtoehtona esille asiaan paneutuvan keskustelupalstan rakentaminen. Ajatus sai hitaan vastaanoton, koska pelättiin, että keskustelu luisuisi hitaasti pois asiasta kaikenlaisiin joutavuuksiin, eikä se palvelisi tarkoitusta, joka oli antaa vastaaville ohjaajille lisäideoita rungon rakentamiseen ja oppituntien suunnitteluun.

Tämän foorumin nähtyäni olisin luottavainen sen suhteen, ettei näin pääsisi käymään, mutta koska netti keskustelupalstoineen on kuitenkin suhteellisen tuore asia ja monilla tuntemillani ihmisillä on pessimistinen tai välinpitämätön asenne näiden asioiden suhteen, on luultavaa, että kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin yleinen mielipide asioista muuttuu hyväksyvälle kannalle. Kuitenkin kannatan senkin jälkeen tällaisia suhteellisen pieniä yhteisöjä, jotka tavoittavat asiasta vakavasti kiinnostuneet henkilöt, mutta jotka eivät sisällä samanlaista chatviestien määrää kuin esimerkiksi Suomi24. Keskeistä on kontrolloinnin vaivattomuus ja "kypsät " kirjoittajat.

[Humilton]

Tuli tuossa mieleeni eräs asia. Miksi ei esimerkikisi päivämies perustaisi vanhoillislestadiolaisille omaa foorumi. Häiriköt saataisiin sillätavalla pois, että ne vaan joille Päivämies tulee, pääsisivät sen kautta rekisteröitymään jne. Olisiko siinä mitään järkeä?

Esikoislestadiolaisten keskuudessa on ollut keskustelupalsta, jonne ovat päässeet vain erään lehden tilaajat. Sieltä on kantautunut tietoa, että tilaajienkin keskuudessa on syntynyt riitoja.

[teepee]

Poistin varmistimen juuri ja teen raflaavan ehdotuksen. Älkää suuttuko.

Mielestäni ajatus on kiinnostava. Kun esimerkiksi tämän tällä ja muilla palstoilla käytävän nettikeskustelun intensiteettiä, määrää ja yllättävän usein myös ua seuraa, tulee väistämättä mieleen, että mitäpä jos Päivämiehessä olisi mielipidepalsta. Totta kai ymmärrän, ettei julkinen debatti ole ainakaan sataan vuoteen kuulunut uskovaisten elämäntapaan,ja mitä muuta kuin julkista debattia mielipidepalsta (tai esimerkiksi tämä palsta) palvelisivat.

Mutta silti. Tuollainen palsta muodostuisi erittäin kiinnostavaksi. Parissa vuodessa siitä kehittyisi kansallisesti kiinnostava ja seurattu opillinen keskustelufoorumi ja samaa tietä myös keskeinen lähetyskanava.

Niille, jotka sanovat nyt, että uskovaiset eivät moista meuhkaamista harrasta, sanon, että jos Luther eläisi tänään, ei hän olisi tyytynyt naulaamaan kiistakirjoitustaan eli teesejään kirkon oveen, vaan olisi ilman muuta "aploudannut" teesinsä internetin keskustelupalstoille, lähettänyt sen STT:lle, lähettänyt sen julkaistavaksi keskeisten medioiden mielipidepalstoille ja luultavasti myös perustanut blogin.

[Taavetti]

Muistelen joskus kuulleeni tai lukeneeni joidenkin tutkijoiden väitteen, ettei Luther olisi naulannut teesejään minkään kirkon oveen, vaan että kertomus naulaamisesta olisi pelkää legendaa,

En ota kantaa puoleen enkä toiseen. mutta kun joskus olen nähnyt vilauksen teeseistä ja niiden perusteluista, siinä oli sellainen kasa paperia, että sillä olisi ehkä voinut peittää isonkin kirkon kaikki suuretkin ovet.
Teesithän toki ovat tosiasiaa, mutta ei ole voitu historiallisesti todistaa niiden naulaamista minnekään.

Samaan sarjaan voidaan laskea kuvat Lutherin kodin jouluista, joissa hän istuu perheensä, joidenkin opiskelijoiden ja palvelijoidensa joulukuusen loisteessa. Tutkimus on osoittanut, ettei joulukuusta tunnettu Vittenbergin seudulla Lutherin aikana, vaan se on sinne kulkeutunut myöhempinä vuosisatoina.

Tässähän nytkin kerätään kokemuksia siitä, millaista on pitää uskovaisille suunnattua internet keskustelupalstaa.

[teepee]

Lutherin ja teesien suhteen varmaan on noin, että saattaa oll amyytti. Toisaalta olen kuullut opetettavan, että kirkon ovi oli hyvinkin yleinen ilmoitustaulu tuohon aikaan, ja että naulaamisessa ei olisi mitään kovin dramaattista ollut aikalaissilmin.

Kickin kanssa olen siitä samaa mieltä, että ehdotus on hieman vieras meikäläiseen konventioon verrattuna. Mutta siitä taas olen kovasti eri mieltä, etteikö tällainen olisi tarpeellista. Kyllähän jo esimerkiksi tämän nettikeskustelun intensiteetti osoittaa, että nämä asiat elävät ja kiinnostavat.

Väitän, että meikäläisyydessä ei vain olla totuttu keskusteluun. Varsinkin kaikkea sellaista keskustelua pelätään, jossa saattaa olla erimielisyyttä. Mielestäni ihan turhaan. Tämäkin palsta on loistava esimerkki siitä, että keskustelu, jossa uskovaiset ovat eri mieltä jostakin asiasta saattaa olla ja tyypillisesti onkin hyvin rakentavaa. Minusta jo tämän palstan keskusteluarkiston läpikäyminen on tästä hyvää evidenssiä.

Minun on mahdotonta nähdä, miksi nimimerkin takaa puskista huutelu (kuten Taavetti pois lukien täällä teemme), olisi parempi tapa käydä tätä keskustelua, kuin rehti omalla nimellä käytävä keskustelu.

[O.M]

Minun näkemykseni on, että Päivämiestä ei ole tarkoitettu yleisuskonnollisen keskustelun tai ekumeenisen keskustelun areenaksi, vaan vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä levittäväksi ja vahvistavaksi lehdeksi. Suurin osa lehden kirjoituksista tulee käsittääkseni "kentältä" eli lehti on yksi suuri mielipideosasto, mutta vain vl-ihmisten mielipideosasto.

Ei-vl:ten poikkeavien käsitysten esittäminen vl:suudesta onnistuu muissa lehdissä ja internetissä. Suomi on pullollaan ekumeenisen uskonkäsityksen ilmaisu- ja levittämiskanavia enkä todellakaan halua Päivämieheen ekumeenisen uskonkäsityksen levittämisen haaraosastoa. Onhan selvää, että mielipideosastoa tulisivat käyttämään samat tai ajatuskulultaan samanlaiset tyypit kuin jotka nyt kirjoittavat Suomi24:ssa, Kalevassa yms., pyrkien levittämään ekumenian harhasanomaa vl:suuteen. Eli entisiä vl:ia ja vl:ten seurakuntakäsitystä vihaavia helluntailaisia, vapaakirkkoisia, baptisteja, kirkkoluterilaisia jne.

[teepee]

Disagree! Miksi pelätä keskustelua? Näyttäkää minulle historiassa yksikin esimerkki, jossa avoimen keskustelun suitseminen olisi ollut totuuden ja oikeuden toteutumisen kannalta parempaa kuin avoin keskustelu.

VL:nä uskomme oman raamatunkäsityksemme olevan oikean ja toden. Totuus kyllä kestää keskustelun.

Ei ole totta, että PMS olisi nykyisellään iso mielipideosasto. Päinvastoin, jos olemme rehellisiä, niin se on toimitukselliselta linjaltaan hyvin hyvin varovainen ja konservatiivinen. Siinä olet O.M. oikeassa, että kirjoituksista iso osa tulee kentältä. Lehden varovainen linja johtuu varmasti paljolti kirjoittajien itsesensuurista.

Otan vastaavan esimerkin. Meikäläisyyden suhde ulkopuoliseen mediaan oli jonnekin 80-luvun alkuun asti vihamielinen ja torjuva. Sitten ryhdyttiin esim suviseurojen mediatoimintaa avaamaan määrätietoisesti. Muistan hyvin, kun ensimmäinen TV-ryhmä tuli tekemään juttua suviksista. Sehän oli vanhaan käytäntöön verrattuna skandaali. Ja tuskin kukaan sanoo tänään, etteikö tuo avautuminen ollut viisasta ellei jopa välttämätöntä.

Sama tulee tapahtumaan meikäläisyyden keskustelukulttuurissa. Olemme olleet pitkään sulkeutuneita, ylikonservatiivisia, pidättyväisiä ja varovaisia. Se on ollut ymmärrettävää viime vuosikymmeninä ja samantyyppinen keskustelemattomuuden kulttuuri on leimannut suomalaista yhteiskuntaa laajemminkin. Mutta tämä tulee muuttumaan myös meikäläisyydessä kuten se on muuttunut ja muuttumassa ympärillämme. Arvaanpa, että vaikkapa vuoden 2015 PMS ja vaikkapa www.srk.fi -portaali ovat ihan eri näköisiä kuin nyt, niissä käytävä keskustelu on monipuolista ja avointa, journalistinen tyyli on modernisoitunut ja toimituksellinen sisältö on muuttunut kiinnostavaksi.

Paitsi että pyydän toimittajasetää laittamaan pilkut ja pisteet tässä kirjoituksessani paikalleen, pyydän häntä alleviivaamaan, ettei tällä modernisaatiolla ole mitään tekemistä Raamatun mukaisen opin muutosvaatimuksien kanssa. Mitä oppiin tulee, niin vuoden 2015 PMS ei eroa tämän vuoden tai vuoden 1956 PMS:stä, tunnustuskirjoista tai Raamatun opetuksesta. Mutta toimitukselliselta tyyliltään, asioiden käsittelytavoiltaan, retoriikaltaan, avoimuudeltaan ja todennäköisesti myös suvaitsevaisuudeltaan se kyllä eroaa.

[Taavetti]

Muistan Päivämiehen historiassa ajan, jolloin se esiintyi enemmän yleishengellisenä foorumina. Varsinaista yleisökeskustelua oli silloin ehkä nykyistäkin vähemmän, mutta erilaisia toimituksen tekemiä tai pyytämiä yleishengellisiä artikkeleita taisi olla enemmistö lehdestä. Voitiin siis sanoa jos ei aivan sentään yleishengelliseksi, kuitenkin yleiskirkolliseksi silloista sisältöä. Se aika alkoi kohta ensimmäisen päätoimittajan Antti A Koukkarin kuoltua yllättäen, se sisältö vahvisti kristillisyyden sisällä kytenyttä skismaa ja jatkui aina hajaannuksen julki tuloon asti. Itse olin silloin alaikäinen nuorukainen, mutta aikaa muistan silti melkoisesti.

Kun päätoimittajaa vaihdettiin, sisältö rauhoittui selvästi ja enemmistö rivi uskovaisista oli tyytyväisiä. En tosiaan halua sellaista skisman aikaa takaisin.

[teepee]

Taavetti: Itse en tuota aikaa PMS:ssä voi muistaa, mutta eihän viestini toki tarkoita yleishengellisyyttä eikä minkäänlaista opillista tai ekumeenista epämääräisyyttä. Tuskinpa se olisi oikea suunta virittää uskovaisten tiedotusta. Miksi tehdä toinen Kotimaa?

O.M. linjasi meikäläisten tiedotustitoiminnan tavoitteet ansiokkaasti: "Minun näkemykseni on, että Päivämiestä ei ole tarkoitettu yleisuskonnollisen keskustelun tai ekumeenisen keskustelun areenaksi, vaan vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä levittäväksi ja vahvistavaksi lehdeksi."

Väitän, että tuon tavoitteen saavuttasimme paremmin, jos tiedotuksemme olisi avoimempaa, keskustelevampaa ja ehkä vähän "raikkaampaa".

Olkaamme rehellisiä: Me tuppaamme olemaan keskustelussamme ja "talostelussamme" ylivarovaisia ja liiankin konsensushakuisia. Emme tahdo kestää pientäkään joukkoomme kohdistuvaa kritiikkiä emmekä varsinkaan itsekritiikkiä saati itseironiaa. Ja toisinaan tulkitsemme merkityksettömätkin asiat ihan liian vakavasti.

[nuusku]

Tuskinpa jankkaaminen / viikottaisten jankkaamiskirjoitusten lukeminen lopulta rakentaisi kenenkään uskonelämää. (??)

[teepee]

ei varmasti rakentaisi eikä edes kiinnostaisi.

Mutta en oikein kyllä niele sitäkään ajatusta, että tämänhetkinen keskustelulinja meikäläisyydessä olisi jonkinlainen optimitilanne ja kaikki poikkeamat siitä olisivat joko jankkaamista, riitelyä, opillista epämääräisyyttä, turhaa viisastelua, synninluvallisuutta, rajojen tarkoituksellista koettelua, rakkauden rikkomista, löysää ekumeniaa tms argumenteilla torjuttavia, a priori.

Kuten sanoin äsken. Pienikin (itse)kritiikki on meikäläisyydessä kuin punainen vaate. Sanoisin, että tässäkin keskustelussa on siitä viitteitä, ellen tulkitse ihan väärin.

[nuusku]

Kuten sanoin äsken. Pienikin (itse)kritiikki on meikäläisyydessä kuin punainen vaate.

Mielenkiintoinen termi tuo meikäläisyys. En ole itse vielä melko tuoreena uskovaisena oppinut käyttämään sitä, vaikka se onkin laajassa käytössä. Kysyn mielenkiinnosta, että miten sinä määrittelet, ketkä ovat "meikäläisiä"?

[teepee]

Kova kysymys. Laitan yksityisviestin, koska jos vastaan tähän lähtee viestipolku haarautumaan. Jos haluat, niin voit avata uuden keskustelun tuolla otsikolla ja laittaa mun yks.viestin sinne mukaan.

[Taavetti]

Kuten sanoin äsken. Pienikin (itse)kritiikki on meikäläisyydessä kuin punainen vaate. Sanoisin, että tässäkin keskustelussa on siitä viitteitä, ellen tulkitse ihan väärin.

Ei se aivan noinkaan ole, tiedän monien sydämen kristittyjen harrastavan melko rankkaakin itsekritiikkiä, jopa niin rankkaa, että joillakin heikoimmilla on vaikeuksia sitä sulattaa. Kuitenkin Jeesus muistutti, että mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen olette tehneet....

Siis itsekritiikin raja sopii olla siinä, ettei se muodostu heikoimmille ansaksi. Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko pidättäydytään rankasta itsekritiikistä, tai sopeutetaan heikoimmat vähitellen sietämään sitä. Omalta osaltani suosittelen näiden yhdistelmää, joka onkin nykyinen linja kristillisyyden tiedotuksessa.