Aromi kirjoitti:Esimerkiksi tuo lause "Hengellinen seurakunta on toki näkymätön, mutta ei oikein uskoville tuntematon." Niin minäkin uskon. Uskovaisen on tavallaan pakko tuntea hengellinen seurakunta, koska muuten hän ei olisi voinut löytää evankeliumia. Seurakunnan tunteminen on nimenomaan oikea termi, ettei tulisi käsitystä, että oikein uskova voisi nähdä näkymättömän seurakunnan. Usko luottaa näkymättömään kuten Raamatussa sanotaan.
Noista samaa mieltä.
Aromi kirjoitti:Totta kai kannanotot lähtevät Jumalan sanaan perustalta. Siitä ei silti seuraa sitä, että kannanotto olisi Jumalan sanaa. Tarkoitan tällä sitä, että kannanotto säilyy edelleen asiana, jota täytyy koetella Jumalan sanalla. Vaikka sanotkin O.M neuvojen olevan hyviä, jota ne epäilemättä usein ovatkin, ne eivät ole samalla tavoin jotain muuttumatonta ja pyhää kuten Raamattu.
'Jumalan sana' on hivenen laajempi määritelmä kuin pelkkä 'Raamatun sana' - Jumalahan puhuu edelleen uskovaisten ihmisten kautta. Kuitenkaan sitä muuta Jumalan sanaa ei saa eikä voi nostaa Raamatun veroiseksi. Kristillisyydessä ei sinänsä tietääkseni ole aikomusta kanonisoida mitään seurakunnan päätöksiä tai neuvoja kakkosraamatuksi, vaan tarkoitus on pysyä siinä Nikean kaanonissa.
Kun sanomme, että "Raamatussa on kaikki mitä tarvitaan", kristillisyydessä ei tarkoiteta, että uskoon tulemiseen riittäisi vain erämaa/kammio, Raamattu ja Raamattua lukeva ihminen. Ei, vaan Raamatun perusteella erämaasta tai kammiosta ei voi löytää kuin antikristuksia.
Matt. 24:26 "Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko."
"Raamatussa on kaikki mitä tarvitaan", ei myöskään tarkoita, että Pyhän Hengen ilmoitukset olisivat loppuneet noin vuoden 100 j.Kr. tienoilla. Se tarkoittaa sitä, että Raamatun kaanonin ulkopuolelta tulevat Pyhän Hengen ilmoitukset ovat pelastuksen kannalta tarpeettomia. Raamatusta löytyvät jo ne ohjeet, miltä pohjalta Pyhä Henki johtaa uskovaisten keskusteluja.
Aromi kirjoitti:Minä uskon kyllä (omankin kokemuksen perusteella), että Pyhä Henki avaa asioita uskovaisille ihmisille. Tästä syntyneihin neuvoihin voidaan suhtautua taas kovin erilaisilla tavoilla. Voidaan ajatella, että neuvot ovat "Saara-äidin neuvoja, joille tulee olla kuuliainen". Toinen lähestymistapa niihin voisi olla sellainen, että luotetaan Pyhän Hengen ohjaukseen uskovaisen elämässä.
Tiedän mainiosti nuo lähestymistapaerot. Pyhä Henki kuitenkin ohjasi jo apostolien kokousta ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin (silloin sukulaisavioliitot, epäjumalten uhriliha, veri ja liha, josta ei ollut laskettu verta). Pyhä Henki ohjaa edelleen ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin, vaikka kyse olisi ehdonvallan asioista, kuten noissa näyttää olleen.
Yksilöiden omientuntojen välillä on pieniä yksilöllisiä poikkeamia, mutta ne Pyhä Henki on nähnyt hyväksi tasoittaa niin, etteivät ns. vahvat tee laajasti pahennusta aiheuttavia asioita, koska niin toimien he Raamatun sanan mukaan tekisivät syntiä Kristusta vastaan.
1. Kor. 8:12 "Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan."
Aromi kirjoitti:Jos televisio (mikähän siinä on kun aina pitää ottaa esimerkiksi juuri tv :-) ) todellisesti on uskovaiselle pahennukseksi, armo kyllä opettaa sen hylkäämään. Itse en ottaisi televisiota, vaikka siitä ei mitään kannanottoja olisikaan.
TV-asiaa ei pidä tarkastella vain omista lähtökohdista käsin. Totta kai sitä pitää tarkastella myös omista lähtökohdista: kykenenkö minä katsomaan vain hyviä ohjelmia TV:stä? Jos vastaus on ei, kuten omalla kohdallani on asian laita, niin asiaa ei tarvitse ajatella sen pitemmälle. Mutta jos vastaus on kyllä, on vielä pohdittava, että onko minun televisioni muille uskovaisille pahennukseksi. Koska vastaus on erittäin laajan joukon kohdalla kyllä, opettaa Jumalan terveellinen armo hylkäämään kaiken synnin, myös pahentamissynnin, ja tässä maailmassa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään, ei itsekkäästi omasta vapaudesta kiinni pitäen, vaan lähimmäisensä huomioon ottaen. Vaikka kaikki on periaatteessa luvallista, kaikki ei ole tarpeellista, ja kristityn vapauteen liittyy myös vastuu heikoimmista Kristuksen seuraajista.
1. Kor. 10:23 ""Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna."
Aromi kirjoitti:Kuuliaisuuden vaatimus taas synnyttää myös pelkoa ja ulkokultaisuutta.
Tuo on sinällään mielenkiintoinen aihe. Mitä mieltä olet, opettaako Luther Isossa katekismuksessa vapaaehtoista rippiä, pakkorippiä, "kuuliaisuuden vaatimusta" vai jotain muuta?
"Ripittäytymisestä olemme aina opettaneet, että sen tulee olla vapaaehtoista.
- -
Jos olet köyhä ja kurja, niin mene ja käytä parantavaa lääkettä! Jos joku tuntee kurjuutensa ja hätänsä, hän kyllä saa sellaisen halun ottaa lääkettä, että hän iloiten ja juoksujalkaa rientää sitä noutamaan. Ne taas, jotka eivät lääkkeestä välitä eivätkä tule omasta halustaan, menkööt meidän puolestamme menojaan. Tietäkööt kuitenkin, ettemme pidä heitä kristittyinä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/rippi.html