Syntilistoja

[saaraleena]

Tarkoitan, että jos hoitajat ovatkin tehneet syntiä hoitaessaan, niin koska heidät on päästetty synneistään Jumalan seurakunnassa, jossa Pyhän Hengen voimasta vaikuttaa totinen päästöavain, niin päästö on tapahtunut Pyhän Hengen viran kautta. Se ei ole sananpyhitysoppia. Tietysti hoitajien on täytynyt uskoa päästön sanat kohdalleen, mutta en näe syytä epäillä, että niin ei olisi tapahtunut, koska kirjoitustesi perusteella heistä on hyvä todistus Jumalan seurakunnassa.

On ihan mahdollista, että hoitajat ovat voineet joutua itsekin syntiin. Sanoohan

Gal. 6:1 "Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen."

Siunauksellisuudesta sen verran, että koska Jumala salli ne ajat, tuntuisi oudolta, etteikö niilläkin jotain tarkoitusta olisi ollut. Olisiko kuitenkin ollut niin, että Jumala omalta puoleltaan viallisten ja syntisten ihmisten kautta puhdisti seurakuntaansa? Vaikka hoitajat itsekin joutuivat kiusaukseen ja synteihin, ja tarvitsivat evankeliumia, niin silti Jumalan armo heitä kohtaan riitti.

Meillä on nyt ajatussekaannus: Minä kysyin miten lakihenkisten hoitajien julistama synninpäästö saattoi vanhurskauttaa ketään; Sinä vastasit että seurakunnan julistama synninpäästö teki lakihenkiset hoitajat Jumalalle kelpaaviksi. Entä kun lakihenkisten hoitajien antama "hoito" oli kaikkea muuta kuin lempeää, niin heitä itseäänkö tulikin sen jälkeen kohdella lempeästi? En nyt ymmärrä, Jeesus itsehän oli lempeä tavallisille syntisille, mutta lain töissä riippuville armoton. Sinä ajattelet juuri päinvastoin kuin Jeesus. Ja lopuksi "siunauksellisuudesta": Jumala kyllä salli hoitokokoukset, mutta Hän ei tahtonut sellaista "joukkohysteriaa" (Erkki Reinikaisen ilmaus) mikä hoitokokouksissa vallitsi.

Saul näyttää katuvan. Silti hän ei saa anteeksiantoa. Miksi? Hän toteutti saamansa tehtävän eli nykykielellä kansanmurhan melko hyvin, mutta ei aivan perusteellisesti. Hän jätti itselleen sotasaalista, parhaita yksilöitä karjasta, kuninkaan henkiin yms., jota Jumala ei ollut antanut tehtäväksi. Hän siis lähti arvioimaan, oliko hänen Jumalalta saama tehtävänanto virheetön ja oman harkintansa mukaan arvioi sen virheelliseksi. Saviastian ei siis parane arvioida itseään viisammaksi kuin Jumala. Saul arveli lepyttävänsä Jumalan uhraamalla sotasaaliina ottamasta karjasta Jumalalle, mutta Jumalalle kuuliaisuus oli parempi kuin uhri. Hän yritti vierittää syyn miestensä niskoille, vaikka hänellä itsellään oli kuninkaana valta. Lopulta hän pyysi myös syntiään anteeksi, mutta Samuel eväsi anteeksiannon. Missään kohdassa ei ainakaan lue, että hän edelleenkään olisi halunnut luopua sotasaaliista (=omista teoista eli omastavanhurskaudesta, koska Jumala ei käskenyt ottamaan sotasaalista). Lähinnä noista kohdista selviää, että ihmisen voi sitoa synteihinsä joissakin tapauksissa, vaikka hän näyttäisi katuvan. Kyse ei taida niinkään olla synnin suuruudesta, vaan katumuksen aitoudesta.

Valitettavasti Sinussa näyttää yhä vaikuttavan sama katumuksen mittaamismentaliteetti, joka oli tunnusomaista esim. Heikki Saarelle ja josta mm. Erkki Reinikainen sanoutui loppuvuosinaan irti. Niinikään seurakunnan sana tuntuu olevan Sinulle yhtä kuin Jumalan sana.

SMP oli protestipuolue, jonka toiminnassa oli paljon uskovaisille vieraita elementtejä. Noissakin kysymyksissä pitäisi tuntea tarkkaan ajankuva ja uskovaisten yleinen suhtautumistapa SMP:hen niihin aikoihin. Uskovaisten on syytä etsiä oikeita suhtautumistapoja seurakunnasta eikä sen ulkopuolelta.

Aihetta käsittelevät arkistolähteisiin (myös SRK:n arkisto!) perustuen mm. seuraavat teokset: Tytti Isohookana-Asunmaan Keskustapuolueen historian 5. osa, Jarkko Vesikansan "Salainen sisällissota" (väitöskirja) sekä Pekka Niirasen "Kekkonen ja kirkko" (väitöskirja).

Toisin kuin väitetään, en kaiketi kiivaile hirveästi, vaikka käytän paikoin voimakkaita ilmauksia. Saanen olla puoleksi huvittunut ja gramman verran närkästynyt tuosta kiivailu-ilmauksestasi? Se "totuuden" henki, joka minut sai käymään laiskasti seuroissa, on varsin skeptinen Jumalan olemassaolon suhteen. Viime aikoina sitä ei ole tarvinnut hirveästi vaientaa kuin hetkittäin - on ollut muuta tekemistä. Minulle seurakunta ei ole jumala, mutta elävä usko syntyy kuitenkin vain seurakunnan kautta ja säilyy vain seurakunnassa, koska vain seurakunnassa saarnataan Jumalan valtakunnan elävää evankeliumia. Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä Jumalan seurakunnassa.

Muistelen, että eräs Jeesuksen opetuslapsi oli saanut lisänimen Kiivailija, joten peruuta se gramman närkästyksesikin. Mainitsemasi "muu tekeminen" tuo mieleeni vanhat saarnaajat, jotka sanoivat että "sielunvihollinen järjestää sellaisen kiireen että ..." Saattoipa se kuitenkin olla Totuuden Henki, joka teki Sinut skeptiseksi, mutta epäjumalan olemassaolon suhteen. Sillä todellisuudessa on olemassa vain Yksi. Hän, jonka nimi on "Minä olen".

Lopuksi minun on vielä toistettava se Sinullekin jo liian tutuksi tullut kokemukseni: Rauhanyhdistyksen piirissä tapahtuva hengellinen toiminta lakkasi merkitsemästä minulle Jumalan seurakuntaa silloin kun lakihenkiset hoitajat jättivät minut kirjeitse saatanan haltuun.

[Taavetti]

Onko tässä tosiaan tullut kaksi eri seurakuntaa, tai kahden eri seurakunnan edustajia vastakkain? Toinen on erehtymättömien sekalainen seurakunta, jotka elävät omasta erehtymättömyydestään, toinen erehtyvien mutta armosta uskovien ja Jumalan armoa tarvitsevien ja armosta elävien seurakunta. Toinen uskoo näennäisesti oikein, mutta tarvitsee neuvoja lähinnä vain itseltään, vaikka väittää jotakin muuta.

Sellaiselta se tosiaan näyttää, vaikka ei se aivan yllätys minulle ollut. Kun tässä on nostettu esille Heikki Saaren nimi, voin aivan vapaasti kertoa, että hänkin sanoutui irti kiivaimpien vuosiensa opetuksesta ja että häntäkin tarvitsi Jumalan valtakunnassa paikallisen seurakunnan hoitaa. Lopulta hän antoi hoitaa itseään, minä tiedän vain lopputuloksen, hoidon eri vaiheista minulla ei ole tietoa, sillä asun kohtuullisen välimatkan päässä hänen asuntopaikkakunnaltaan. Joitakin hajatietoja viimeisistä keskusteluista olen kuullut ja ne minulle hyvin riittävät. Olen sattunut myös paikalle, kun mainittu Heikki teki julkisen parannuksen suuressa valtakunnallisessa kokouksessa. Olen olettanut tiedon parannuksesta kulkeutuneen saaraleenankin korviin, mutta ilmeisesti se ei ole (vielä) korviasi tavoittanut, koska sen täällä noin esille nostit. Nyt ainakin sinun ja muidenkin palstaamme lukevien pitäisi olla asiasta tietoinen sen jälkeen, kun olette lukeneet tämän viestin.

Voinen kertoa myös sen, että vaikka en ollut Heikki Saaren kanssa missään tekemisissä, korviini ehti kantautua muita teitä hänestä joitakin tietoja, joita kovasti ihmettelin ja ehdin jopa vastustamaan. Lisäksi olin omalla kylälläni kahdessa eri kokouksessa, joissa kummassakin ihmettelin joitakin hänen käsityksiään, vaikka ensimmäisessä olin enimmistä samaa mieltä. Sain keskustella sen ensimmäisen kokouksen jälkeen erään toisen silloiseen hoitoryhmään kuuluneen kanssa. Vaikka hän ei paljoa kertonutkaan, kertoi kuitenkin sen verran, että myös mainittua Heikkiä on tarvinnut hoitaa ja on hoidettu pitkämielisyydellä.
Toisella kerralla korvani jostakin syystä eivät edes kuulleet kaikkia Heikin sanoja, vaikka näinkin huulten liikkuvan. Ne muutamat sanat jotka kuulin, mielessäni pyöri ajatus ettei asia nyt aivan noinkaan ole. Vaikka Heikki Saari oli monen mielestä suuri mies, ei hän sentään niin suuri ollut, että olisi Pyhän Hengen silmävoiteella voidelluilta silmiltä Jumalan seurakunnan peittänyt. Valitettavasti useat internet palstoilla meuhkaavat näkivät silloin ja näkevät vieläkin vain mielestään suuren tai suureksi tekeytyneen miehen ja ovat hänessä niin kiinni, etteivät näe sitä Jumalan seurakuntaa, jossa Pyhä Henki hoitaa niin suuret kuin pienetkin. Pienille kelpaa anteeksiantamuksen evankeliumi, suurille omillaan toimeen tuleville se ei kelpaa, sillä he katsovat vain sitä multaista ja savista peltoa ja peltoon kätketty kallis aarre jää heidän silmiltään pimentoon.

Olen minäkin joutunut pyytämään anteeksi väärään henkeen ajautumista, yhtään kertaa en ole pyytänyt sitä anteeksi vain joltakin tietyltä ihmiseltä, vaan siltä koolla olleelta Jumalan seurakunnalta, jossa tiesin ja uskoin Pyhän Hengen asuvan ja vaikuttavan. Aina on vapaa armo synnyttänyt vapaita armolapsia ja aina se on vapaita Jumalan lapsia pessyt kaikenlaisista synnin vioista. Niin tapahtuu meidänkin aikanamme.

[O.M]

Meillä on nyt ajatussekaannus: Minä kysyin miten lakihenkisten hoitajien julistama synninpäästö saattoi vanhurskauttaa ketään; Sinä vastasit että seurakunnan julistama synninpäästö teki lakihenkiset hoitajat Jumalalle kelpaaviksi.

Ohi puhumista tosiaan näyttää esiintyneen. Kysyit aiemmin näin:

"Se siinä vain on merkillistä, että kun mainitut hoitajat myöhemmin olivat tehneet parannusta lakihengestään, heidän ei kuitenkaan tarvinnut käydä parannuksen askelille tuon hengen hedelmistä eli väärästä hoidosta."

Kelaamalla viestejä taaksepäin en huomannut sinun ottaneen vielä esille näkökulmaa, miten lakihengessä olevien hoitajien kautta kukaan olisi voinut saada syntejään anteeksi. Voimme toki jatkaa myös siitä, tässä keskustelussa uudesta aiheesta.

Ymmärtääkseni lakihengessä olevan ihmisen kautta kukaan ei saa syntejään anteeksi, koska usko on Pyhän Hengen eikä pelkän sanan työ. Tässä en tarkoita lakihenkisellä ihmisellä mitään luonteeltaan tiukkaa tai ankaraa ihmistä, joka armon kerjäläisenä panee syntejään jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta pois, vaan Jumalan valtakunnan verkkoihin jäänyttä mätää kalaa, jonka mädännäisyys ilmenee jonkin sortin lakihenkisyytenä.

Mutta jos jotain ihmistä ovatkin hoitaneet lakihenkiset hoitajat ja hoito on päättynyt päästön sanoihin, niin joka tapauksessahan lopulta koko seurakunta on antanut synninpäästön. Kuulostaa mahdottomalta ajatus, että koko Jumalan seurakunnasta ei olisi löytynyt yhtään ihmistä, jonka kautta hoidettavana ollut ei olisi saanut kuulla elävää evankeliumia, eläväksi tekevää evankeliumia. Henki on se, joka tekee eläväksi, ei liha mitään auta.

Entä kun lakihenkisten hoitajien antama "hoito" oli kaikkea muuta kuin lempeää, niin heitä itseäänkö tulikin sen jälkeen kohdella lempeästi? En nyt ymmärrä, Jeesus itsehän oli lempeä tavallisille syntisille, mutta lain töissä riippuville armoton. Sinä ajattelet juuri päinvastoin kuin Jeesus. Ja lopuksi "siunauksellisuudesta": Jumala kyllä salli hoitokokoukset, mutta Hän ei tahtonut sellaista "joukkohysteriaa" (Erkki Reinikaisen ilmaus) mikä hoitokokouksissa vallitsi.

Vaikka hoitajat olisivat olleet liian kovia ja äkkivääriä johtopäätöksissään, niin heille kuitenkin on saarnattu Jumalan seurakunnasta täydellinen anteeksianto. He ovat armon alla. Lain töissä riippuville Jumalan sana on armoton, muttei sellaisille, jotka haluavat syntinsä panna pois ja kokoviallisina kilvoitella armon kerjäläisinä Jumalan valtakunnassa.

Valitettavasti Sinussa näyttää yhä vaikuttavan sama katumuksen mittaamismentaliteetti, joka oli tunnusomaista esim. Heikki Saarelle ja josta mm. Erkki Reinikainen sanoutui loppuvuosinaan irti. Niinikään seurakunnan sana tuntuu olevan Sinulle yhtä kuin Jumalan sana.

En tiedä, kykenisinkö eväämään anteeksiantoa keneltäkään, mutta totean kuitenkin, että Raamatun perusteella siihen on joissain tilanteissa oikeus. Esim. Saulin tapauksessa katumattomuuden saattoi päätellä jostain. Mielivaltaisesti anteeksiantoa ei saa kieltää ja muutenkin on syytä muistaa Raattamaan ohje olla hitaita sitomaan ja nopeita päästämään.

Saaren kohdalla ilmeisesti esiintyi kuivettumista, joka oli seurausta uuvuttavasta vääriä henkiä vastaan taistelusta, mutta hän sai siitä parannuksen armon.

Reinikaisen kirjoista olen lukenut Myrskyt lakkaavat, Näin on kirjoitettu, Näin on uskottu, Niin kuin kuvastimesta, Usko ja teot, Usko ja kaste sekä Usko ja Jumalan sana. Viitauksia hoitokokouksiin niissä on minimaalisesti. Lukemastani ei voi päätellä, että Reinikainen olisi ollut eri linjalla asiassa kuin Voitto Savela tuoreessa SRK:n Vuosikirjassa tai Olavi Voittonen taannoisessa Päivämiehen artikkelissa aiheesta. Eiköhän se käsitys, että uudenheräyksen henkeä esiintyi 70-luvulla lähinnä Saaren kohdalla, ole melko yleisesti kristillisyydessä hyväksytty käsitys. (Muille lukijoilla todettakoon, että "uudenheräyksen hengellä" tarkoitan tässä tapauksessa käsitystä, että syntien anteeksianto kiellettiin herkemmin kuin nykypäivänä tehtäisiin. Jonkinlaista ylireagoivaa liipasinherkkyyttä siis. En tarkoita uudenheräyksen hengellä väitteitä lain kolmannen käytön tulemisesta vanhoillislestadiolaisuuteen, jota Saaraleena saattaa tarkoittaa.)

Seurakunnan näkemykset eivät ole minulle samassa asemassa kuin Raamatun sana, mutta kuitenkin merkittävämmässä asemassa kuin sinulle. En ole huomannut, että mitenkään olisit Raamatun sanassa kiinni, sinun johtoajatuksesi on SRK-kriittisyys, ei raamatunmukaisuus.

Aihetta käsittelevät arkistolähteisiin (myös SRK:n arkisto!) perustuen mm. seuraavat teokset: Tytti Isohookana-Asunmaan Keskustapuolueen historian 5. osa, Jarkko Vesikansan "Salainen sisällissota" (väitöskirja) sekä Pekka Niirasen "Kekkonen ja kirkko" (väitöskirja).

Kiitos lukuvinkeistä. Aihe kiinnostaa minua jonkin verran, mutta ei niin paljon, että jaksaisin ruveta kahlaamaan ensitöikseni noita läpi. Ehkä joskus, tällä hetkellä on muuta tekemistä ja muuta luettavaa.

Muistelen, että eräs Jeesuksen opetuslapsi oli saanut lisänimen Kiivailija, joten peruuta se gramman närkästyksesikin.

Simon Pietari oli luonteeltaan kiivas, joten Kiivailija-nimi varmasti kuvasi häntä hyvin - olihan hän heti leikkaamassa korvia Jeesuksen vangitsijoilta. Minun luonnettani kiivailija-nimitys ei taida kuvata erityisen osuvasti. Tiedostan kyllä, että kirjoitustyylistäni voi paikoitellen saada toisenlaisenkin käsityksen.

Mainitsemasi "muu tekeminen" tuo mieleeni vanhat saarnaajat, jotka sanoivat että "sielunvihollinen järjestää sellaisen kiireen että ..."

Ehkäpä niissä hoidettavissakin oli kuitenkin jotain vikaa, minkä vuoksi hoitajat senkään jälkeen, kun heidät itsensä oli päästetty synneistään ja liiallisesta kireydestä, eivät nähneet tarpeelliseksi tulla osallisiksi hoidettujen synneistä julistamalla oikean hoidon kertakaikkisen vääräksi.

3. Moos. 19:17 "Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään."

Tietysti sinällään oikeassakin hoidossa hoitaja voi tehdä syntiä, mitä voi olla tarpeen korjata. Voin kuitenkin vain kuvitella sen vaikeuden, mikä liittyy oikealla tavalla hoidetun, mutta samalla kuitenkin varomattasti lihan käsivarrella loukattua henkilöä kohtaan lähestymiseen. Etukäteen voi jo arvata, ettei hoidettu halua antaa anteeksi niitä oikeita syntejä, joita hoitaja on häntä kohtaan tehnyt, vaan vaatii oikean hoidon peruuttamista ja julistamista synniksi. Silti olisi hyvä lähestyä silloinkin rakkauden ripin merkeissä, mutta emme kukaan ole yli-ihmisiä, eivät edes hoitajat.

Saattoipa se kuitenkin olla Totuuden Henki, joka teki Sinut skeptiseksi, mutta epäjumalan olemassaolon suhteen. Sillä todellisuudessa on olemassa vain Yksi. Hän, jonka nimi on "Minä olen".

Jumala ja Kristus ovat Henkensä kautta maan päällä, vanhurskauttavana seurakunnassa. Evankeliumissa voi tuntea Jumalan läsnäolon.

Lopuksi minun on vielä toistettava se Sinullekin jo liian tutuksi tullut kokemukseni: Rauhanyhdistyksen piirissä tapahtuva hengellinen toiminta lakkasi merkitsemästä minulle Jumalan seurakuntaa silloin kun lakihenkiset hoitajat jättivät minut kirjeitse saatanan haltuun.

Etkös kuitenkin harkitusti jättänyt menemättä paikalle silloin, kun Jumalan seurakunta kutsui keskustelemaan? Raamattu sanoo:

Hepr. 10:25 "Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan."

Silloinkin kun seurakuntien sisällä on ongelmia, ei koskaan pidä etsiä ratkaisua ongelmiin mistään muualta kuin seurakunnan sisältä, koska Pyhä Henki vanhurskauttaa vain seurakunnassa.

Kunpa saisit silmävoidetta nähdä, mitä olet lyönyt laimin, ja korjata erheesi ennen kuin on myöhäistä.

[Taavetti]

En mahda mitään, mutta jos muitakin asioita ymmärretään saaraleenan tavalla, että täytyy koko seurakunta jättää sen jälkeen, kun siinä huomaa joitakin viallisia jäseniä. Sehän oli ainakin esikoisten menettelyä silloin, kun uusheräys raateli seurakuntaa Lapissa reilun sata vuotta sitten. Monet heistä katsoivat, ettei noin riitelevässä seurakunnassa voi olla mukana, eroon on päästävä vaikka vai vuoden ajaksi. Eivät nähneet sitä henkien taistelua joka oli käynnissä, kun Jumala taisteli suunsa miekalla lakihenkeä vastaan. Varmaan silloinkin oli monta vikaan joutunutta, jotka saivat kuitenkin parannuksen armon, kun katuivat ja pyysivät anteeksi.

Jumala on aina tehnyt työtään viallisten mutta armahdettujen uskovaisten kautta. Joskus Jumala on käyttänyt pahaakin palvelemaan hyvää tarkoitustaan. Otetaanko aluksi vaikka Jeesuksen ajan papit ja fariseuksen. He tekivät syntiä ristiin naulitessaan Jeesuksen, olkoonkin että Rooman sotaväki suoritti likaisen työn. Kuitenkin se oli Mooseksen lain täyttymyksen mukaista, että pappeus jolle oli uhrien toimittaminen säädetty, suorittivat sen kaikkien aikojen tärkeimmän uhrin. Heistä Jeesus rukoili: Isä älä lue heille syyksi tätä syntiä.

saaraleena kirjoitti:

Meillä on nyt ajatussekaannus: Minä kysyin miten lakihenkisten hoitajien julistama synninpäästö saattoi vanhurskauttaa ketään; Sinä vastasit että seurakunnan julistama synninpäästö teki lakihenkiset hoitajat Jumalalle kelpaaviksi.

Jumalan seurakunnan julistama synnin päästö tekee Jumalalle kelpaavaksi jokaisen, joka suostuu ottamaan sen päästön uskolla vastaan.

Tämä on erittäin yksinkertainen totuus, eikä se muutu vanhaksi niin kauan, kuin tämä maailma seisoo.

Jos seurakunta on Jumalan seurakunta niin, että siinä on edes yksikään oikein uskovainen joukossa, Jumalan Henki puhuu vapauttavana sen yksittäisenkin uskovaisen suun kautta ja Jumala vastaa rauhalla sen sanoman vastaanottajan sydämessä.

[kieronymos]

Onko tässä tosiaan tullut kaksi eri seurakuntaa, tai kahden eri seurakunnan edustajia vastakkain? Toinen on erehtymättömien sekalainen seurakunta, jotka elävät omasta erehtymättömyydestään, toinen erehtyvien mutta armosta uskovien ja Jumalan armoa tarvitsevien ja armosta elävien seurakunta.

Varsin mielenkiintoinen näkökulma - jos ihminen ei pidä seurakuntaa erehtymättömänä (aivan, et sanonut tuota ilmaisua ylläolevassa... ) , hän pitää itseään erehtymättömänä. Laittamattomasti sanottu.

[saaraleena]

Olen sattunut myös paikalle, kun mainittu Heikki teki julkisen parannuksen suuressa valtakunnallisessa kokouksessa. Olen olettanut tiedon parannuksesta kulkeutuneen saaraleenankin korviin, mutta ilmeisesti se ei ole (vielä) korviasi tavoittanut, koska sen täällä noin esille nostit. Nyt ainakin sinun ja muidenkin palstaamme lukevien pitäisi olla asiasta tietoinen sen jälkeen, kun olette lukeneet tämän viestin.

Myös vanhempani "sattuivat paikalle valtakunnalliseen kokoukseen", joten tieto saavutti minut tuoreeltaan. HS:n parannuksentekoa en olekaan ihmetellyt, vaan sitä, että hän ei korjannut jälkiään samassa laajuudessa kuin oli virheitä tehnyt. Vaikka oli koko elämänsä opettanut siltä osin ihan oikein, että "korjaus yhtä laajasti kuin virhekin". Vai lieneekö tuollainen nykyry-läisen opetuksen mukaan tekojen oppia. Entisaikaan jälkien korjaamattomuutta kyllä kutsuttiin "tunkion päältä uskomiseksi".

[saaraleena]

En mahda mitään, mutta jos muitakin asioita ymmärretään saaraleenan tavalla, että täytyy koko seurakunta jättää sen jälkeen, kun siinä huomaa joitakin viallisia jäseniä. Sehän oli ainakin esikoisten menettelyä silloin, kun uusheräys raateli seurakuntaa Lapissa reilun sata vuotta sitten. Monet heistä katsoivat, ettei noin riitelevässä seurakunnassa voi olla mukana, eroon on päästävä vaikka vai vuoden ajaksi.

Hei Taavetti, älähän nyt käännä tosiasioita ihan päälaelleen! Unohditko jo, että en minä suinkaan jättänyt seurakuntaa, vaan seurakunta minut?

Jumala on aina tehnyt työtään viallisten mutta armahdettujen uskovaisten kautta. Joskus Jumala on käyttänyt pahaakin palvelemaan hyvää tarkoitustaan. Otetaanko aluksi vaikka Jeesuksen ajan papit ja fariseuksen. He tekivät syntiä ristiin naulitessaan Jeesuksen, olkoonkin että Rooman sotaväki suoritti likaisen työn. Kuitenkin se oli Mooseksen lain täyttymyksen mukaista, että pappeus jolle oli uhrien toimittaminen säädetty, suorittivat sen kaikkien aikojen tärkeimmän uhrin. Heistä Jeesus rukoili: Isä älä lue heille syyksi tätä syntiä.

Nyt tulit ehkä kirjoittaneeksi ajattelemattomasti, kun otit esimerkiksi viallisista mutta armahdetuista uskovaisista papit ja fariseukset. Vai paljastitko alitajuisesti syvimmät ajatuksesi? Toisaalta: tottahan on, että me "sidotut" koimme Jeesuksen kohtalon. Mutta kun ihmisiä olemme, emme monestikaan jaksa jakaa Jeesuksen rukousta. Useimmiten lähellä on Aabelin osa. Kiitos että muistutit Jeesuksen mielenlaadusta!

Jos seurakunta on Jumalan seurakunta niin, että siinä on edes yksikään oikein uskovainen joukossa, Jumalan Henki puhuu vapauttavana sen yksittäisenkin uskovaisen suun kautta ja Jumala vastaa rauhalla sen sanoman vastaanottajan sydämessä.

Mikä estää laajentamasta esittämäsi ajatuksen luterilaiseen kirkkoon ja miksei samantien koko kristikuntaan: niiden piirissä julistetun evankeliumin tekee päteväksi jo "yksikin oikein uskovainen"? Huikea näköala!

[Taavetti]

Hei Taavetti, älähän nyt käännä tosiasioita ihan päälaelleen! Unohditko jo, että en minä suinkaan jättänyt seurakuntaa, vaan seurakunta minut?

Muistinko väärin? Muistan lukeneeni muutama viesti aiemmin, ettet mennyt kokoukseen, jonne sinua oli kirjeellä kutsuttu.

Toisaalta seurakunnan jättämistä on sekin, kun alkaa taistella seurakuntaa vastaan. En tiedä taistelitko silloin ja miten, mutta nykyisin ainakin taistelet melkoisella paatoksella, ainakin näissä internet kirjoituksissasi.

Mikä estää laajentamasta esittämäsi ajatuksen luterilaiseen kirkkoon ja miksei samantien koko kristikuntaan: niiden piirissä julistetun evankeliumin tekee päteväksi jo "yksikin oikein uskovainen"? Huikea näköala!

Näinhän se itse asiassa onkin, jokainen ulkonaisen seurakunnan jäsen ei kuitenkaan ota vastaan näkymättömän Kristuksen seurakunnan jäsenen tarjoamaa synnin päästöä ja sillä laiminlyönnillään jättää itse itsensä ulos Kristuksen seurakunnasta.
Olen kevään aikana lukenut Seppo Lohen väitöskirjaa lestadiolaisuuden leviämisestä Suomen alueella. Varsin usein siinä tulee esille, miten ulkonaisen kirkon papit ja muut ulkonaiset hengelliset torjuivat, jopa vainosivat leviämään pyrkivää uskoa. Annettiin saarnakieltoja, haastettiin käräjille ja muuta sellaista. Sen lisäksi monin paikoin päiviteltiin, että uudet 'hihhulit' käyvät kirkossa korkeintaan ehtoollisella. Tämä oli niin yleistä, että muutamat harvat poikkeukset suorastaan sananlaskun mukaisesti vahvistavat säännön.
Eivät sellaisten nimellisten uskojen perillisetkään voi oikeaa uskoa synnyttää tai levittää. Lopulta väittäisin, että sellainen oli Jumalan tarkoitus, että ero tulisi suhteellisen selkeäksi tälle etsikon ajalle.

Nyt tulit ehkä kirjoittaneeksi ajattelemattomasti, kun otit esimerkiksi viallisista mutta armahdetuista uskovaisista papit ja fariseukset. Vai paljastitko alitajuisesti syvimmät ajatuksesi?

Tässä kohdassa et ymmärtänyt tarkoitusta lainkaan, tai joko tahallasi tai tahattomasti ymmärsit sen väärin. Ensiksikään Raamattu ei kerro, että Jeesuksen ristiin naulitsijoista kukaan olisi katunut tekoaan ja pyytänyt sitä anteeksi. Tosin on mahdollista, ei kuitenkaan mitenkään varma tieto, että Saulus Tarsolainen olisi ollut joukossa. Joka tapauksessa Saulus olisi poikkeus, joka taas vahvistaisi yleisen ilmiön. Saulushan vainosi seurakuntaa, mutta tunnetulla tavalla tuli siitä otetuksi kiinni ja lopulta armahdetuksi Ananiaksen kätten päälle panemisen ja julistaman evankeliumin kautta.

Jeesuksen ristiin naulitsijat eivät siis katuneet tekoaan, eivätkä tulleet armahdetuksi. Ainoa armahdettu josta evankeliumi kirjat kertovat Golgatalla tapahtuneeksi, oli se tunnettu katunut toinen ryöväri, joka ei ehtinyt edes 'vuodetta kantamaan.' Sen sijaan katumaton ryövöri ja ristiin naulinneet papit jäivät armahtamatta.
Jeesuksen mielen u oli ja on siis sellainen, että katuvalle annetaan kaikki synnit anteeksi, mutta katumaton jää sidotuksi synteihinsä. Jeesus tosin rukoili Isäänsä: Isä älä lue heille syyksi tätä syntiä, siis ristiin naulitsemista. Siinähän sen ajan virkapapit itse sitä tajuamattaan suorittivat Mooseksen lain säätämää uhripalvelusta ja siinä Jeesus täytti puolestamme Mooseksen lain viimeistä piirtoa. Siksi tätä lain säätämää uhripalvelusta ei voinut sen suorittajille synniksi lukea, vaikka itse Jeesuksen murha olikin syntiä ihmistä kohtaan räikeällä tavalla.
Samalla tavalla aikamme papit suorittavat palvelusta kastamalla lapsia, jakamalla ehtoollista ja muilla laupeuden töillä. Niissä he suorittavat oikeaa palvelusta, se palveluksen työ ei kuitenkaan pelasta heidän sielujaan. Heidänkin tulisi (tulee) ottaa vastaan syntiensä päästö sieltä, missä sitä Jeesuksen käskyn mukaan julistetaan.
Kerronpa tähän väliin tapahtuman noin 80 vuoden takaa. Äitini lapsuuden seurakunnan pappi oli pyytänyt päästä seuroja pitämään äidin lapsuuden kotiin. Kirkkoherra oli ilmaissut halunsa äitini vanhemmille, mummoni sanavalmiimpana oli tokaissut: Sehän sopii, mutta papin täytyy tehä parannus ensin, sillä parannuksen teossa se on papinkin autuus.

[saaraleena]

Kiitos kaikille foorumilaisille, jotka osallistuitte ajatteluni selkiyttämiseen. Erityiskiitos veljille O.M. ja Taavetti, te jaksoitte omasta rautalangastanne vääntää niin että ymmärtäisin miten siellä "muurin sisällä" ajatellaan (tai uskotaan kuten te sen ilmaisisitte).

Jätän kaiken hautumaan kesän ajaksi ja palaan palstalle syksyllä, "jos Jumala suo ja me elämme".

Jumalan siunaamaa kesää ja suviseuroja teille!

[O.M]

Kiitos myös Saaraleenalle asiallisesta keskustelusta. Kaikki vl-kriitikot eivät kykene keskustelemaan yhtä kiihkottomasti kuin sinä. Riippumatta siitä, kumpi osapuolista on silloin 30 vuotta sitten ollut oikeassa, kokemus on varmasti ollut sinulle traumaattinen ja toivon, että olisit kuitenkin henkisesti pysynyt tasapainossa. Hengellisen rauhan saavuttamiseen osoitteen tietänetkin.

Vielä siitä hoitajien (ainakin Saari) väsymisnäkökulmasta: Nuusku on pohtinut aihetta mielestäni monipuolisesti täällä. Jos mietin omaa kohtaani, niin ensimmäisillä kerroilla lapselta vaikka kukkamultien levittämisestä nuhteleminen ei aiheuta minkään sortin kuumumista. Sitten jos sama asia tapahtuu 151:nnen kerran, tunnereaktioni asiaan on voimakkaampi, riippumatta siitä näytänkö sitä vai en. Ärsytys on voimakasta, vaikka multien levittelijä olisi kylässä oleva tuttavaperheen lapsi, jolta nimenomaisesti en ole kieltänyt asiaa. Jospa joillakin "Oulun miehillä" 70-luvulla on käynyt samanlailla suhteessa hoitoihin, kun samaa asiaa on jouduttu käsittelemään 184:nnen kerran. Hoidettavalle asia on saattanut olla uusi, mutta hoitajalle surullisen ja kyllästyttävän tuttu. Sellaisessa tilanteessa hoidettava on sitten jäänyt hämilleen hänen mielestään kohtuuttoman voimakkaasta reaktiosta, jota se hänen näkökulmastaan onkin ollut, mutta ei välttämättä hoitajan näkökulmasta. Tällaisia ajatuksia on tullut mieleeni aiheesta. Helppoa tietysti on Suomi24:n neropattien tavoin leimata kaikki SRK:n leppoisat papparaiset mummojen Saatanalle heittämisestä nauttiviksi sadisteiksi, mutta tuskin millään tavalla totuudenmukaista. Synnin ihminen ei kaihda loan heittämistäkään, jos vain sillä välttää joutumisen Jumalan kirkkauden häikäisemäksi, jossa hänen omavanhurskautensa ei kestä, vaan hän joutuu toteamaan olevansa sokea.

[pikkupoika]

Kyllä minun kuulemani mukaan esimerkiksi television kotiin hankkiminen edelleen johtaa niinsanottuun sielunhoitoon, ja tietysti loppujen lopuksi seurakunnasta erottamiseen, mikäli television hankkinut ei käänny parannukseen. Ainakin itse olen mukana seurakunnassa, jonka opetukseen tämä sideavainten käyttö edelleen kuuluu.

Tiedän tapauksia, että lestadiolais perheillä on kotona tv. Mutta tv-ohjelmat eivät näy koska antennia ei ole asennettu. Sitten esim mm-jääkiekon aikaan tehään pieniä antennivirityksiä.

En näe tässä muuta väärää kun sen, että se voisi olla jonkinsortin rikos, koska välttämättä tv-lupaa ei ole maksettu. Ainakin olettaisin näin. Kirjoituksellani ei ole tarkoitus etsiä virheitä muista uskovaisita.

En tiedä sitten liittyikö yhtään aiheeseen. ..

[weha]

En jaksanut kaikkea lukea, mutta totta on, että ulkopuolella VL:ien puhutaan paljon Vl:ien säännöistä ja syntilistoista...

Mutta ihan ajatuksena tohon on, että mielestäni Paavalilla oli paljonkin seurakunnalle "sääntöjä" ja "syntilistoja".

Tästä vaan tulikin sitten mieleen, että sitten saatetaan elää ihan huonoakin elämää?

Hebr.12:44. "Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan"

[O.M]

Mutta ihan ajatuksena tohon on, että mielestäni Paavalilla oli paljonkin seurakunnalle "sääntöjä" ja "syntilistoja".

Olet Weha tehnyt saman mielenkiintoisen huomion. Paavalihan opetti, että laki on hyvä saattamaan ihmisen Jumalan valtakunnan rajalle, uskon portille, mutta kun usko tulee evankeliumin kuulemisen kautta, loppuu lain tehtävä.

Gal. 3:
"22 Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. [Room. 3:9, 11:32]
23 Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. [Gal. 4:3; Hepr. 9:10]
24 Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.
25 Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.
26 Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. [Joh. 1:12; Room. 8:15; Gal. 4:5,6]"

Paavalin mukaan uskovaisella on toinen, parempi opettaja, nimittäin Jumalan armo.

Tit. 2:
"11 Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, [1. Tim. 2:4; Tit. 3:4,5; 2. Piet. 3:9]
12 ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, [Ef. 1:4; Kol. 1:22; 1. Piet. 1:15]"

Kuitenkin esim. samassa Titus-kirjeessä edellä Paavali jakaa neuvoja ja kehotuksia, jotka tämän maailman ihmiset tulkitsevat "syntilistoiksi".

Tit. 2:
"1 Sinun puheesi olkoon terveen opin mukaista. [2. Tim. 1:13]
2 Kehota vanhoja miehiä olemaan raittiita, arvokkaita ja maltillisia sekä osoittamaan tervettä uskoa, rakkautta ja kestävyyttä.
3 Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään. [1. Tim. 3:11]
4 Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan,
5 olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa ja mukautumaan miehensä tahtoon, jottei Jumalan sana joutuisi pilkan kohteeksi. [1. Kor. 14:34+]
6 Kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti
7 ja näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä. Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta [1. Tim. 4:12]
8 ja puheesi tervettä ja vakuuttavaa, niin että vastustajasi joutuu häpeään, koska ei pysty sanomaan meistä mitään pahaa. [Tit. 1:9; 1. Piet. 2:15, 3:16]
9 Kehota orjia alistumaan kaikessa isäntiensä tahtoon ja toimimaan näiden mielen mukaan. Heidän ei pidä väittää vastaan [2:9,10: 1. Tim. 6:1,2+]
10 eikä varastella, vaan heidän on osoittauduttava aina luotettaviksi ja kunnollisiksi, niin että he voivat kaikessa olla kunniaksi Jumalan, meidän pelastajamme, opille."

--> Nuo eivät ymmärtääkseni ole lakia, vaan evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvia neuvon ja nuhteen sanoja. Niiden vaikuttavuus ei ole ulkoapäin tuleva pakko, vaan rakkauden neuvon aiheuttama sisällinen halu/velvollisuudentunne. Jos neuvojen noudattaminen jää pelkäksi vastahakoiseksi ulkoapäin tulevan lainomaisen käskyn noudattamisen tasolle, ollaan jo lakihengellisyydessä. Jos sen sijaan neuvo saa oikaista väärään joutunutta niin, että itse tajuaa oman tilansa ja haluaa syntielämänsä anteeksi ja jättää sen, on kyse vain uskovaista hoitavista evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvista neuvon ja varoituksen sanoista. Jos olen ymmärtänyt väärin, minua saa oikaista.

[mies]

49 "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! 50 Mutta minut on kasteella kastettava -- ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt! 51 Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa!

49. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
50. Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!
51. Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.

Mikäs kaste tuossa on kyseessä?

[Taavetti]

Olisikohan sama kuin tässä:

Markus 10
37 He vastasivat: "Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella." [Matt. 19:28]
38 Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?" [Mark. 14:36 | Luuk. 12:50]
39 "Voimme", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. [Ap. t. 12:2; 2. Tim. 2:11,12]
40 Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu."

Eli siis kärsimyksen malja ja kaste, joka oli Jeesuksen osana Golgatalla. Saman kaltainen oli useimpien apostolien kohtalo myöhemmin.

[mies]

Olisikohan sama kuin tässä:

Markus 10
37 He vastasivat: "Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella." [Matt. 19:28]
38 Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?" [Mark. 14:36 | Luuk. 12:50]
39 "Voimme", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. [Ap. t. 12:2; 2. Tim. 2:11,12]
40 Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu."

Eli siis kärsimyksen malja ja kaste, joka oli Jeesuksen osana Golgatalla. Saman kaltainen oli useimpien apostolien kohtalo myöhemmin.

Ps.69 tavoin?

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=3520

2 Pelasta minut, Jumala!
Vesi on noussut kaulaani saakka.
3 Olen vajonnut pohjattomaan liejuun,
jalkani ei tavoita lujaa maata.
Olen joutunut vetten syvyyksiin,
pyörre tempaa minut mukaansa.