saaraleena kirjoitti:Kiitos vl-foorumilaiset, kun "avasitte silmäni"! Jätän teidät ja koko ry-liikkeen Jumalan käsiin.
Pakko lopulta myöntyä sen tosiasian edessä, että ry-liike joka itseään vanhoillislestadiolaisuudeksi kutsuu, on luutunut esikoisuuden ja uuden heräyksen risteytymäksi.
saaraleena kirjoitti:Olitkohan vähän epätarkka, kun annoit sen vaikutelman, että hoitajat itse olivatkin "epäuskossa", ja myöhemmin eivät ehtineet "kantaa syntivuodettaan" kun muu elämä oli tärkeämpää?
saaraleena kirjoitti:Muistatko koskaan saarnatun sellaista, että Jumalan kansan piti "teroittaa aseitaan filistealaistenkin leirissä" eli korjata jälkensä jopa epäuskoisiin päin? Eikö vielä suuremmalla syyllä omiin "leipäveljiinsä", joita oli hutkinut lihan käsivarrella lain synnyttämän vihan kiivaudessa?
saaraleena kirjoitti:Jospa Sinäkin, veljeni O.M., jättäisit minun sieluntilani "vatvomisen" ja luottaisit "Jumalan asiantuntemukseen". Mutta: keskustelu kanssasi on ollut erittäin mielenkiintoista enkä halua "leikata korviasi". Jos vielä täällä netissä tapaamme, ennen Suuria Karitsan Häitä.
saaraleena kirjoitti:Raamatussa on kehotus "muista kussas lankesit". Se sopii kaikille niille, jotka pitävät siunauksellisena uusheräyshenkistä sielunhoitoa. Sillä juuri sellaista oli hoitokokousrumba rauhanyhdistyksissä 70-luvulla.
saaraleena kirjoitti:Olen pitänyt aihetta esillä pian 30 vuotta: radiossa, televisiossa, lehdistössä, muilla julkisilla foorumeilla, osallistumalla "Suden uhrit" -kirjan kustantamiseen. Millä tavalla olen myöhästynyt?
saaraleena kirjoitti:Tämän päivän vl-uskovaisilta olen saanut tietää (mm. Nuusku vastikään kirjoitti täällä asiasta), että hoitokokoukset ovat täyttä totta tänäänkin. Nykyisin ne tosin toteutetaan pienimuotoisemmin ja hiljaisuudessa. Eikö siis ole "ajankohtainen aihe nuorempienkin kohdalla"?
Taavetilla usein (rankakuormien ajo), työhommat kyllä minullakin.
O.M kirjoitti: mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen.
kieronymos kirjoitti:O.M kirjoitti: mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen.
No mutta, kokovikaisena uskominenhan on merkki kososlaisesta hengestä! So, so!
Munkki kirjoitti:Minun häätyy kysyä, kun mie en tiiä.
Googlettamalla löysin "kososlaisuuden" tarkoittavan kovaa ja arvostelevaa asennetta/henkeä muita uskovia kohtaan. Kokoviallinen, jäi arvoitukseksi. Kun on ollu mukana vähemmän aikaa, niin niitä saarnoisaki tulla tupsahtelee vastaan semmoisia sanoja, joita ei ymmärrä.
Voisiko joku kerton mitä tuo "kokoviallinen" meinaa, ja sanoa onko tuo Wikibedian selitys kososlaisuudesta oikea.
kieronymos kirjoitti:O.M kirjoitti: mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen.
No mutta, kokovikaisena uskominenhan on merkki kososlaisesta hengestä! So, so!
Taavetti kirjoitti:Väärä rippioppi ainakin erään tyypin kososlaisena saattoi opettaa niinkin, että jos tunnustettavat synnit loppuvat, kuten ne jossakin vaiheessa saattavat loppua, syntiä pitää tehdä, että on tunnustettavaa.
Väärä rippioppi ainakin erään tyypin kososlaisena saattoi opettaa niinkin, että jos tunnustettavat synnit loppuvat, kuten ne jossakin vaiheessa saattavat loppua, syntiä pitää tehdä, että on tunnustettavaa.
O.M kirjoitti:Oikeastaan en pidä niinkään oleellisena sitä, olivatko hoitajat hoitaessaan väärän hengen vaikuttamina epäuskossa, lankeemuksessa olevia uskovaisia vai Jumalan valtakunnan työtä omalta puoleltaan viallisina tekeviä Jumalan lapsia, vaan sitä, että maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa.
O.M. kirjoitti:Myös epäuskoisia tulee rakastaa niin, että sovittaisiin heidän kanssaan, jos on tullut rikkomuksia heitä vastaan. Mutta se ei ole ns. autuuden ehto; usko tosin vaikuttaa ihmisessä halun pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen. Kun kristitty uudessa kuuliaisuudessa kilvoittelee uskon salaisuutta puhtaassa omassatunnossa kantaen, Henki vaikuttaa hänessä sovinnollisen mielen, mutta liha sotii jatkuvasti Henkeä vastaan ja lankeemuksia tulee joka saralla - myös rakkauden ripin laiminlyömisen muodossa. En tiedä, osaanko mitenkään selittää ajatusta niin, että sen ymmärtäisit. Tai ehkä ymmärrät, mutta et silti halua hyväksyä, että uskovaisetkaan eivät ole täydellisen sovinnollisia.
O.M. kirjoitti:Raamatussa on myös kohtia, joissa näennäisesti katuvalta pidätetään anteeksianto (ainakin Saul ja noita Simeon).
O.M. kirjoitti:Minuakin on puhuteltu yhdessä vaiheessa laiskasta seuroissa käymisestä. Arvostan suunnattomasti heitä, jotka jaksoivat niin tehdä - voihan olla, että olisin muuten nyt maailmassa. Mitä pahaa siinä on? Eikö Raamattu totea, ettemme saisi lyödä laimin seurakunnan kokoontumisia?
Kun kerroit itsestäsi tuon, ymmärrän Sinua entistä paremmin: kiivailemalla yrität hiljentää sisälläsi kuiskaavan Totuuden Hengen, joka haluaa johtaa Sinut näkemään seurakuntaepäjumalan valheellisuuden.
Tuollaisessa ajattelutavassa vaikuttaa olevan varsin mielenkiintoinen ajatuskuvio taustalla. Toisaalta saattaa olla, että noin ajatteleva ihminen tekee syntiä, jotta saisi huonon omantunnon ja saisi sitten kokea yhä uudelleen ja uudelleen sen vapautuksen, jonka synninpäästö lain murjomille omilletunnoille tarjoaa. Jos niin on, niin silloin on kyllä usko siirtynyt Kristuksesta ripin kautta tuleviin armontuntemisiin. Jos tuntemuksia noin käytetään väärin, ne voivat olla myös valheellisia.
Munkki kirjoitti:Room 6. luku
1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?
Tuli mieleen tuo Raamatun kohta kun luin O.M.:n pohdintaa väärästä rippiopista.
Munkki kirjoitti:Mie pruukaan aamusin omassa hartauessani lukea C.O.Roseniuksen "Elämän Leipää" , ja siinä sattu tälle aamulle tämmönekin kohta:
Ja niin hän on salaisesti tyytyväinen itseensä ja luulee tilaansa paremmaksi kuin uskovaisten, joilla ei ole hänen synnintuntoansa.
Tällä ihmisellä on omituinen harhaluulo synnintunnosta. Hänessä on salainen itseensä tyytyväinen ylpeyden henki, joka on ottanut omantunnon vaivat lohdutukseksensa, ja niin Kristus ja hänen verensä ansio ja vapaa suuri armo jäävät ulkopuolelle.
saaraleena kirjoitti:O.M kirjoitti:Oikeastaan en pidä niinkään oleellisena sitä, olivatko hoitajat hoitaessaan väärän hengen vaikuttamina epäuskossa, lankeemuksessa olevia uskovaisia vai Jumalan valtakunnan työtä omalta puoleltaan viallisina tekeviä Jumalan lapsia, vaan sitä, että maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa.
Tuota en ymmärtänyt alkuunkaan Sinun kirjoittamaksesi. Siinähän oli kyse ns. sanan pyhitysopista paljaimmillaan!
saaraleena kirjoitti:Puhumme näköjään ihan eri asioista: Sinä vajavaisuudesta "sovinnollisuudessa", minä taas väärästä opista, joka sai aikaan hoitokokoushulluuden ja sen jälkeisen "siunauksellisuus" -ajattelun.
saaraleena kirjoitti:O.M. kirjoitti:Raamatussa on myös kohtia, joissa näennäisesti katuvalta pidätetään anteeksianto (ainakin Saul ja noita Simeon).
Näin on, mutta voitko ihan vilpittömästi sanoa, että esim. SMP:n kannattaminen oli yhtä rankan luokan rikkomus kuin Saulin tottelemattomuus Jumalan käskylle tappaa kaikki viholliset naisia ja lapsia myöten tai Simeonin yritys rahalla ostaa Jumalan lahja.
saaraleena kirjoitti:O.M. kirjoitti:Minuakin on puhuteltu yhdessä vaiheessa laiskasta seuroissa käymisestä. Arvostan suunnattomasti heitä, jotka jaksoivat niin tehdä - voihan olla, että olisin muuten nyt maailmassa. Mitä pahaa siinä on? Eikö Raamattu totea, ettemme saisi lyödä laimin seurakunnan kokoontumisia?
Kun kerroit itsestäsi tuon, ymmärrän Sinua entistä paremmin: kiivailemalla yrität hiljentää sisälläsi kuiskaavan Totuuden Hengen, joka haluaa johtaa Sinut näkemään seurakuntaepäjumalan valheellisuuden.
Taavetti kirjoitti:Tämä huomautus kertoo sen, ettei huomautuksen kirjoittaja ole selvillä siitä, millaista on aikanaan ollut uudenheräyksen luonne.
Eipä taida lainatun tekstin kirjoittajalla olla kovin tarkkaa käsitystä esikoisuudestakaan. Jos olisi edes harmaa aavistus, ei vertaisi aikamme vanhoillisuutta tuolla tavalla esikoisuuteen. Yhden asian tästä keskustelusta ainakin voi huomata, sen ettei Jumalan sana palaa tyhjänä, se joko parantaa tai pahentaa. Jos se ei saa jotakin parantaa, se pahentaa aivan närkästykseen asti, kuten olemme voineet havaita. Kaikesta huolimatta meidän kannattaa vieläkin toivoa ja rukoilla parantavaa vaikutusta.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa