Syntilistoja

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Emka » 04 Touko 2008, 21:14

Olisipa silmäsi avautuneet niin paljon,että näkisit, parannuksen tarpeellisuuden omalle kohdallesikin.

Ap. t. 9:5

Mutta hän sanoi: kuka sinä olet, Herra? Ja Herra sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot: työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.

Rukouksen mieli on, että saisit palaamisen jumalanvaltakuntaan.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 05 Touko 2008, 17:16

saaraleena kirjoitti:Kiitos vl-foorumilaiset, kun "avasitte silmäni"! Jätän teidät ja koko ry-liikkeen Jumalan käsiin.


Nimenomaan Jumalan käsissä olemmekin.
Kannattaisi sinunkin etsiä oikeaa uskovien joukkoa eikä miettiä kymmenien vuosien takaisia asioita, joihin olet näköjään luutunut.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Touko 2008, 18:54

Pakko lopulta myöntyä sen tosiasian edessä, että ry-liike joka itseään vanhoillislestadiolaisuudeksi kutsuu, on luutunut esikoisuuden ja uuden heräyksen risteytymäksi.

Tämä huomautus kertoo sen, ettei huomautuksen kirjoittaja ole selvillä siitä, millaista on aikanaan ollut uudenheräyksen luonne. Kun erään seurakunnan reilu 100 vuotta vanhasta piispan tarkastus pöytäkirjasta on luettavissa esimerkiksi sen paikkakunnan puhujan lupaus poistaa lestadiolaisuudesta synninpäästön julistus, voidaan vain aavistella, mitä kaikkea sellainen lupaus ennakoi.

Kiivaimman uudenheräyksen taistelun aikana olivat mainitun hengen nielaisseet kyselleet vanhoillisilta, mistä te joka paikkaan verisen evankeliumin löydättekin. Heille oli vastattu, että mistäpä sitä ei sitten löytyisi, kun Jumala käski Mooseksen sivellä lain taulutkin verellä.
Tuosta tulikin mieleen, että syksyllä on kuulemani mukaan tulossa Raamattutiedon kurssi, jossa aiheena olisi Mooseksen lain antaminen. Viime viikon vaihteessa sain olla mukana Raamattutiedon kurssilla, kun aiheena oli patriarkkojen aika. Aihetta valotettiin monipuolisesti historian ja teologian näköalojen mukaisesti.

Eipä taida lainatun tekstin kirjoittajalla olla kovin tarkkaa käsitystä esikoisuudestakaan. Jos olisi edes harmaa aavistus, ei vertaisi aikamme vanhoillisuutta tuolla tavalla esikoisuuteen. Yhden asian tästä keskustelusta ainakin voi huomata, sen ettei Jumalan sana palaa tyhjänä, se joko parantaa tai pahentaa. Jos se ei saa jotakin parantaa, se pahentaa aivan närkästykseen asti, kuten olemme voineet havaita. Kaikesta huolimatta meidän kannattaa vieläkin toivoa ja rukoilla parantavaa vaikutusta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Touko 2008, 22:00

saaraleena kirjoitti:Olitkohan vähän epätarkka, kun annoit sen vaikutelman, että hoitajat itse olivatkin "epäuskossa", ja myöhemmin eivät ehtineet "kantaa syntivuodettaan" kun muu elämä oli tärkeämpää?


Oikeastaan en pidä niinkään oleellisena sitä, olivatko hoitajat hoitaessaan väärän hengen vaikuttamina epäuskossa, lankeemuksessa olevia uskovaisia vai Jumalan valtakunnan työtä omalta puoleltaan viallisina tekeviä Jumalan lapsia, vaan sitä, että maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa. Jos niin ei olisi, oltaisiin pakkoripin opissa - harhassa, joka uskonpuhdistuksessa 1500-luvulla hylättiin.

saaraleena kirjoitti:Muistatko koskaan saarnatun sellaista, että Jumalan kansan piti "teroittaa aseitaan filistealaistenkin leirissä" eli korjata jälkensä jopa epäuskoisiin päin? Eikö vielä suuremmalla syyllä omiin "leipäveljiinsä", joita oli hutkinut lihan käsivarrella lain synnyttämän vihan kiivaudessa?


En ole varma, olenko kuullut saarnattavan aiheesta juuri tuolla kielikuvalla, mutta muuten siitä on kyllä saarnattu paljonkin. Myös epäuskoisia tulee rakastaa niin, että sovittaisiin heidän kanssaan, jos on tullut rikkomuksia heitä vastaan. Mutta se ei ole ns. autuuden ehto; usko tosin vaikuttaa ihmisessä halun pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen. Kun kristitty uudessa kuuliaisuudessa kilvoittelee uskon salaisuutta puhtaassa omassatunnossa kantaen, Henki vaikuttaa hänessä sovinnollisen mielen, mutta liha sotii jatkuvasti Henkeä vastaan ja lankeemuksia tulee joka saralla - myös rakkauden ripin laiminlyömisen muodossa. En tiedä, osaanko mitenkään selittää ajatusta niin, että sen ymmärtäisit. Tai ehkä ymmärrät, mutta et silti halua hyväksyä, että uskovaisetkaan eivät ole täydellisen sovinnollisia.

saaraleena kirjoitti:Jospa Sinäkin, veljeni O.M., jättäisit minun sieluntilani "vatvomisen" ja luottaisit "Jumalan asiantuntemukseen". Mutta: keskustelu kanssasi on ollut erittäin mielenkiintoista enkä halua "leikata korviasi". Jos vielä täällä netissä tapaamme, ennen Suuria Karitsan Häitä.


Vl-slangi, ehta kaanaan kieli sinulla on vielä hallussa. :smile: Kehotan parannukseen sinua vain siksi, että niin on tehtävä armon ajassa - pois nukkuneiden kohdalla se on myöhäistä. Kiitos kuitenkin ystävällisistä sanoistasi.

saaraleena kirjoitti:Raamatussa on kehotus "muista kussas lankesit". Se sopii kaikille niille, jotka pitävät siunauksellisena uusheräyshenkistä sielunhoitoa. Sillä juuri sellaista oli hoitokokousrumba rauhanyhdistyksissä 70-luvulla.


"Uusheräyshenkistä" tai ei, niin Raamatussa on myös kohtia, joissa näennäisesti katuvalta pidätetään anteeksianto (ainakin Saul ja noita Simeon). Vertaaminen uuteenheräykseen ontuu sikälikin, että uusheräyksessä synninpäästön viljely lopetettiin piispan vaatimuksesta välillä lähes kokonaan.

saaraleena kirjoitti:Olen pitänyt aihetta esillä pian 30 vuotta: radiossa, televisiossa, lehdistössä, muilla julkisilla foorumeilla, osallistumalla "Suden uhrit" -kirjan kustantamiseen. Millä tavalla olen myöhästynyt?


Niin olet tosiaan tehnyt, mutta Saulus vainosi seurakuntaa ja sai kutsun kokoamaan Kristukselle laumaa. Jumala yksin tietää, oletko toivoton tapaus vai et.

saaraleena kirjoitti:Tämän päivän vl-uskovaisilta olen saanut tietää (mm. Nuusku vastikään kirjoitti täällä asiasta), että hoitokokoukset ovat täyttä totta tänäänkin. Nykyisin ne tosin toteutetaan pienimuotoisemmin ja hiljaisuudessa. Eikö siis ole "ajankohtainen aihe nuorempienkin kohdalla"?


Minuakin on puhuteltu yhdessä vaiheessa laiskasta seuroissa käymisestä. Arvostan suunnattomasti heitä, jotka jaksoivat niin tehdä - voihan olla, että olisin muuten nyt maailmassa. Mitä pahaa siinä on? Eikö Raamattu totea, ettemme saisi lyödä laimin seurakunnan kokoontumisia?
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja saaraleena » 07 Touko 2008, 22:02

O.M., kirjoititpa pitkästi. Kiitos siitä! Luin "hartaudella" viestisi. Harmittaa kun en nyt ehdi vastata. Ajan puutteen syy ei minulla ole sama kuin Taavetilla usein (rankakuormien ajo), työhommat kyllä minullakin. Toukokuu on koulupuolella aika kiireistä.

Vastaan kyllä.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Touko 2008, 22:50

Taavetilla usein (rankakuormien ajo), työhommat kyllä minullakin.


Rangat sain ajetuksi helmikuun lopulla, sen jälkeen alkamain pystykarsinnan sain tänään sain päätökseen, seuraavana on vuorossa metsän raivaus ensi talven rankojen kiilto silmissä.
Tämän heitin lähinnä välikevennyksenä, mutta rankakuormasta tuli mieleen, miten Väinö Havas oletti maanviljelijäsaarnaaja Läntän taatan valmistelevan puheensa. Havas sanoi, että varmaan taata rankakuorman päällä miettii seuraavan pyhäpäivän tekstin sisältöä. Ehkä tämäkin meni ohi aiheesta, mutta jos se häiritsee, voimmehan poistaa tämän tai irrottaaa eri avaukseksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja kieronymos » 07 Touko 2008, 23:18

O.M kirjoitti: mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen.


No mutta, kokovikaisena uskominenhan on merkki kososlaisesta hengestä! So, so!
kieronymos
tutustunut
 
Viestit: 32
Liittynyt: 10 Helmi 2007, 17:09

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Touko 2008, 07:44

kieronymos kirjoitti:
O.M kirjoitti: mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen.


No mutta, kokovikaisena uskominenhan on merkki kososlaisesta hengestä! So, so!

Niin se on, jos jotakin nimettyä nuhdeltua syntiä, esimerkiksi sitä kososlaista henkeä, yrittää selittää vain kokovikaisuudella. Tässä ei taida olla siitä kysymys, ja sen kieronymuskin hyvin tietää, jos vain haluaa sen myöntää.

Muuten nämä henkikeskustelut olisivat jääneet uskovaisten kesken hyvin vähiksi, mutta jostakin kumman syystä ne joidenkin toimesta nostetaan internetin palstoilla esille tämän tästä. Taidanpa aavistaa (sairauden) syynkin.

Ei siinä mitään, jos haluaa panna pois sen vikoilevan hengen ja pyytää sitä anteeksi, mutta kun asia esitetään tavallisimmin vikoilevassa tarkoituksessa. Olikohan tämäkin yksi sellainen yritys? Toivottavasti ei ollut!
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Munkki » 08 Touko 2008, 09:04

Minun häätyy kysyä, kun mie en tiiä.
Googlettamalla löysin "kososlaisuuden" tarkoittavan kovaa ja arvostelevaa asennetta/henkeä muita uskovia kohtaan. Kokoviallinen, jäi arvoitukseksi. Kun on ollu mukana vähemmän aikaa, niin niitä saarnoisaki tulla tupsahtelee vastaan semmoisia sanoja, joita ei ymmärrä.
Voisiko joku kerton mitä tuo "kokoviallinen" meinaa, ja sanoa onko tuo Wikibedian selitys kososlaisuudesta oikea.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Touko 2008, 09:45

Munkki kirjoitti:Minun häätyy kysyä, kun mie en tiiä.
Googlettamalla löysin "kososlaisuuden" tarkoittavan kovaa ja arvostelevaa asennetta/henkeä muita uskovia kohtaan. Kokoviallinen, jäi arvoitukseksi. Kun on ollu mukana vähemmän aikaa, niin niitä saarnoisaki tulla tupsahtelee vastaan semmoisia sanoja, joita ei ymmärrä.
Voisiko joku kerton mitä tuo "kokoviallinen" meinaa, ja sanoa onko tuo Wikibedian selitys kososlaisuudesta oikea.


Wikipendiasta löytämäsi selitys on osittain oikea, jos se on sellainen kuin kerroit. Toisaalta kososlaisuuteen liittyi (liittyy) tietynlainen synnin vapauden oppikin, ainakin osalla sen väärän hengen nielaisseista. Oppina ja opetuksena se on niin moniselitteinen, ettei taida olla mahdollistakaan sitä pohjia myöten selittää. Perusmuotona taisi olla aikanaan opetus, että uskovaisella pitäisi olla jatkuvasti nimellisiä syntejä pois pantavaksi, että säilyisi elävän paikalla. Se elävän paikan vaatimus viittaa kuitenkin enemmän tuntemisten vaatimukseen, että pitäisi olla jatkuvasti armon tuntemisissa. (oliko tuokin käsittämätön termi?) Elävän usko ei ole kuitenkaan tuntemisissa, vaan armon omistamisessa syntisenä, siis omalta puoleltaan kaiken rikkoneena, jota se oikea kokovikaisena uskominen tarkoittaakin. Väärä rippioppi ainakin erään tyypin kososlaisena saattoi opettaa niinkin, että jos tunnustettavat synnit loppuvat, kuten ne jossakin vaiheessa saattavat loppua, syntiä pitää tehdä, että on tunnustettavaa.
Raitis luterilainen (ja myös lestadiolainen) raamatullinen opetus on sellaista, että ne synnit kerrotaan rippi-isälle, jotka mieltä vaivaavat. Enempää ei tarvitse mieltään kaivaa, lisää löytyy aikanaan, jos on löytyäkseen.

Termille löytyy selitystä ainakin Vanhan Testamentin papeille annetuista ohjeista, miten spitaaliin sairastunut katsotaan terveeksi. Löytyi hakutoiminnolla useita kohtia, laitan ne kaikki tähän, sillä niistä löytyy selitystä myös väärä henki käsitteeseen. Korostan tummemmalla ne kaksi jaetta, jotka avaavat kysyttyä asiaa:

Löytyi 7 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

3. Moos. 13:11
sairaan ihossa on pitkälle edennyt spitaali. Häntä ei enää tarvitse eristää tarkkailtavaksi, sillä hän on selvästi saastainen, ja papin on julistettava hänet saastaiseksi.

3. Moos. 13:12
Jos spitaali puhkeaa sairastuneen ihossa niin, että se peittää ihon kauttaaltaan päästä jalkoihin,

3. Moos. 13:13
ja jos pappi siis havaitsee, että spitaali on levinnyt yli koko ruumiin, hän julistakoon sairaan puhtaaksi. Koska sairas on tullut kauttaaltaan valkoiseksi, hän on puhdas.


3. Moos. 13:20
Pappi tarkastakoon hänet, ja jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle ja ihokarvat ovat siinä muuttuneet valkoisiksi, papin on julistettava sairas saastaiseksi; paiseen kohtaan on puhjennut spitaali.

3. Moos. 13:25
pappi tarkastakoon sen. Jos ihokarvat ovat muuttuneet valkoisiksi ja jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle, tauti on spitaalia, joka on puhjennut palovammaan. Papin tulee julistaa sairas saastaiseksi, sillä hänessä on spitaali.

3. Moos. 13:27
Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon hänet uudelleen. Jos laikku on laajentunut, papin tulee julistaa sairas saastaiseksi; hänessä on spitaali.

3. Moos. 13:57
Jos läiskä uudelleen ilmaantuu vaatekappaleeseen, loimeen, kuteeseen tai nahkaesineeseen, siihen on tarttunut spitaali. Tällainen taudin saastuttama esine on poltettava.

Asiaa selitetään siten, ettei kokoviallisella ihmisellä ole mitään omaa ansiota, mihin turvautua, vaan autuus tarvitsee saada kokonaan armosta. Uskovaisessa on siis kaksi osaa, joista toinen on maasta ja maallinen, ja toinen uusi osa on itse Herra Jeesus taivasta Henkensä kautta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Munkki » 08 Touko 2008, 10:32

Kiitos Taavetti vaivannäöstä. Asia selevisi.
Häätyy muuton olla raskasta uskomista tuommonen ite ihtesä kaivelu. Se ei minusta ole rauhaan ja vapauteen asti uskomista, ja ilokin jää puuttumaan.
Siitä puuttuu Jeesuksen antamaan lupaukseen luottaminen - Joh. 16:13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.
Käsittäisin, että totuuden tuntemiseen johtaminen on sitä, kun Pyhä Henki sanan saarnan kautta neuvoo mitä on pois pantavaa. Siis Pyhä Henki tekee työn, ja meän ei tarvitse etsimällä etsiä itsestämme vikoja.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Touko 2008, 12:21

kieronymos kirjoitti:
O.M kirjoitti: mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen.


No mutta, kokovikaisena uskominenhan on merkki kososlaisesta hengestä! So, so!


Se on sitä silloin, jos kokovikaisuutta käyttää synnin peitteenä.

Kristitylle kokoviallisuus on sitä, että tunnustaa itsensä kokonaisuudessaan perisynnin saastuttamaksi ja tunnustaa tekevänsä jatkuvasti syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin, mutta Jumalan armon lohduttamana haluaa kuitenkin uskoa syntinsä anteeksi, taistella syntiä vastaan ja panna sitä nimellisenäkin pois.

Yhden sortin armovarkaille kokoviallisuus on oiva tekosyy tehdä syntiä.

Taavetti kirjoitti:Väärä rippioppi ainakin erään tyypin kososlaisena saattoi opettaa niinkin, että jos tunnustettavat synnit loppuvat, kuten ne jossakin vaiheessa saattavat loppua, syntiä pitää tehdä, että on tunnustettavaa.


Tuollaisessa ajattelutavassa vaikuttaa olevan varsin mielenkiintoinen ajatuskuvio taustalla. Toisaalta saattaa olla, että noin ajatteleva ihminen tekee syntiä, jotta saisi huonon omantunnon ja saisi sitten kokea yhä uudelleen ja uudelleen sen vapautuksen, jonka synninpäästö lain murjomille omilletunnoille tarjoaa. Jos niin on, niin silloin on kyllä usko siirtynyt Kristuksesta ripin kautta tuleviin armontuntemisiin. Jos tuntemuksia noin käytetään väärin, ne voivat olla myös valheellisia.

Toisaalta noin ajatteleva ihminen saattaa myös olla perin mielistynyt synnin tekemiseen ja haluaa toisaalta nauttia synnin tuomista nautinnoista ja toisaalta saada siitä huonon omantunnon ja päälle päätteeksi vielä sen vapauden tunteen, jonka evankeliumi tarjoaa. Jonkin sortin ahneutta ja kyltymättömyyttä, väittäisin. Uskonnosta on tuolloin tehty itselle "huume", jota on aika ajoin saatava.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Munkki » 08 Touko 2008, 13:47

Väärä rippioppi ainakin erään tyypin kososlaisena saattoi opettaa niinkin, että jos tunnustettavat synnit loppuvat, kuten ne jossakin vaiheessa saattavat loppua, syntiä pitää tehdä, että on tunnustettavaa.


Room 6. luku
1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?

Tuli mieleen tuo Raamatun kohta kun luin O.M.:n pohdintaa väärästä rippiopista.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja saaraleena » 09 Touko 2008, 00:03

O.M kirjoitti:Oikeastaan en pidä niinkään oleellisena sitä, olivatko hoitajat hoitaessaan väärän hengen vaikuttamina epäuskossa, lankeemuksessa olevia uskovaisia vai Jumalan valtakunnan työtä omalta puoleltaan viallisina tekeviä Jumalan lapsia, vaan sitä, että maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa.


Tuota en ymmärtänyt alkuunkaan Sinun kirjoittamaksesi. Siinähän oli kyse ns. sanan pyhitysopista paljaimmillaan!

O.M. kirjoitti:Myös epäuskoisia tulee rakastaa niin, että sovittaisiin heidän kanssaan, jos on tullut rikkomuksia heitä vastaan. Mutta se ei ole ns. autuuden ehto; usko tosin vaikuttaa ihmisessä halun pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, mutta ihminen ei tule autuaaksi pyytämällä ja antamalla anteeksi, vaan uskomalla kokoviallisena Kristuksen sovitustyön kohdalleen. Kun kristitty uudessa kuuliaisuudessa kilvoittelee uskon salaisuutta puhtaassa omassatunnossa kantaen, Henki vaikuttaa hänessä sovinnollisen mielen, mutta liha sotii jatkuvasti Henkeä vastaan ja lankeemuksia tulee joka saralla - myös rakkauden ripin laiminlyömisen muodossa. En tiedä, osaanko mitenkään selittää ajatusta niin, että sen ymmärtäisit. Tai ehkä ymmärrät, mutta et silti halua hyväksyä, että uskovaisetkaan eivät ole täydellisen sovinnollisia.


Puhumme näköjään ihan eri asioista: Sinä vajavaisuudesta "sovinnollisuudessa", minä taas väärästä opista, joka sai aikaan hoitokokoushulluuden ja sen jälkeisen "siunauksellisuus" -ajattelun.

O.M. kirjoitti:Raamatussa on myös kohtia, joissa näennäisesti katuvalta pidätetään anteeksianto (ainakin Saul ja noita Simeon).


Näin on, mutta voitko ihan vilpittömästi sanoa, että esim. SMP:n kannattaminen oli yhtä rankan luokan rikkomus kuin Saulin tottelemattomuus Jumalan käskylle tappaa kaikki viholliset naisia ja lapsia myöten tai Simeonin yritys rahalla ostaa Jumalan lahja.

O.M. kirjoitti:Minuakin on puhuteltu yhdessä vaiheessa laiskasta seuroissa käymisestä. Arvostan suunnattomasti heitä, jotka jaksoivat niin tehdä - voihan olla, että olisin muuten nyt maailmassa. Mitä pahaa siinä on? Eikö Raamattu totea, ettemme saisi lyödä laimin seurakunnan kokoontumisia?


Kun kerroit itsestäsi tuon, ymmärrän Sinua entistä paremmin: kiivailemalla yrität hiljentää sisälläsi kuiskaavan Totuuden Hengen, joka haluaa johtaa Sinut näkemään seurakuntaepäjumalan valheellisuuden.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Touko 2008, 03:50

Kun kerroit itsestäsi tuon, ymmärrän Sinua entistä paremmin: kiivailemalla yrität hiljentää sisälläsi kuiskaavan Totuuden Hengen, joka haluaa johtaa Sinut näkemään seurakuntaepäjumalan valheellisuuden.


Kiinnitin huomion yhteen sanaan, jonka merkitsin tummentamalla sitä. Olen jo muutaman päivän aikana miettinyt kysyä sitä, mutta vaikka kysyminen on jäänyt, nyt vastaus tuli kysymättä.

Siiskö saaraleenan mielestä koko se seurakunta oli väärässä, ymmärsi väärin ja opetti väärin. Jos vielä mainitsemasi sukulaisesi olivat samassa ymmärryksessä, eivätkä suostuneet siitä parannuksen kautta luopumaan, en ihmettele sitomisia lainkaan. Ketähän ja mitähän tuo arviointi halveksuu? Mitä siitä opetti esimerkiksi Luther tai muut entisen ajan kirkkoisät aikanaan?

Yksi lyhyt tiivistelmä löytyy kolmannesta uskonkappaleesta, muistelen sitä 55 vuotta sitten uskoa oppimallani tavalla. Voi tulla muotovirheitä, mutta ajatus siinä ilmeni seuraavasti:
Minä uskon Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhien yhteyden, syntien anteeksi saamisen, (antamisen) ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Lutherin lyhyenä selityksenä opin muun muassa seuraavaa: Minä uskon etten minä omasta ymmärryksestäni voi uskoa Jeesukseen, minun Herraani, vaan Pyhä Henki on kutsunut minua, valistanut (valaissut) minua lahjoillansa, niin kuin Hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee ja Jeesuksessa Kristuksessa pyhittää, ainoassa oikeassa uskossa. Jossa kristikunnassa Hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille maan päällä joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi...

Keskeytin tuon hajanaisen muistelemisen, tässä on jossakin hyllyssä 80 vuotta sitten painettu katekismus, en sitä kuitenkaan löytänyt tähän hetkeen. En usko kovin värin muistavani kauan sitten uudemmasta painoksesta opetettua tekstiä.

Nyt voidaan tietysti heittää kysymys, mistä seurakunnasta Luther aikanaan opetti. Koska saaraleena ei tuntu tuntevan omakseen ja oikeakseen häntä ja omaisiaan neuvonutta seurakuntaa, vaan väittää sen vain joidenkin ukkojen (tai akkojen) höpinäksi, ei liene kovin väärin ymmärtää, että niin ymmärtäneet kannattivat ja rakensivat eri seurakuntaa. Siis sen seurakunnan kannalta katsottuna eriseuraa.

Tähän astisesta keskustelusta olen pannut merkille, että se sama seurakunta hoiti myös liian tiukasti ja ilmeisen laillisesti toisia hoitaneita jäseniään heti, kun heidän kovuutensa oli nähtävissä ja osoitettavissa.



Otin kopion pitkähköstä ja kattavasta selityksestä. Fooruminne etusivun sivupaneelista löytyy linkki, josta pääsee lukemaan lisää.
',,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

KOLMAS USKONKAPPALE
Pyhästä hengestä ja pyhittämisestä

69. Kuka on Pyhä Henki?
Vastaus: Hän on kolmas persoona Jumaluuden olemisessa, joka Isästä ja Pojasta iankaikkisesti käy ulos.
Joh. 15:26. Koska Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä ulos käy, se on minusta todistava.
Gal. 4:6. Jumala lähetti Poikansa Hengen teidän sydämiinne.

70. Mitä hyviä töitä Pyhän Henki meille tekee?
Vastaus: Hän kutsuu meitä sanan ja sakramenttein kautta Hänen seurakuntaansa, valaisee meidän pimeän järkemme, pyhittää ja pitää meitä oikeassa ja autuaaksi tekeväisessä uskossa, meidän syntimme joka päivä anteeksi antaa, on myös viimeisenä päivänä Isän ja Pojan kanssa meidät herättävä kuolleista ja antava meille samoinkuin kaikille kristinuskovaisille iankaikkisen elämän.
2 Tim. 1:9. Jumala on meitä pyhällä kutsumisella kutsunut.
Room. 10:17. Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
1 Kor. 6:11. Te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaiksi tulleet, Herran Jeesuk-sen nimen kautta ja meidän Jumalan Hengen kautta.
Tim. 1:12,14. Minä tiedän kenen päälle minä uskon ja olen luja, että Hän voi minulle kätkeä minun uskotun tavarani, siihen päivään asti. Tämä hyvä uskottu tavara kätke Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.
Room. 8:11. Jumala, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaisen ruumiinne eläviksi tekevä sen teissä asuvaisen hengen kautta.

71. Taidammeko omasta voimastamme Kristuksen tykö tulla ja Hänen päällensä uskoa?
Vastaus: Ei millään tavalla, sillä me olemme kuolleet synnissä. Niin kuin nyt kuollut ihminen ei taida itseänsä eläväksi tehdä, niin myös emme taida omasta voimastamme itseämme kääntää Kristuksen tykö ja Hänen päällensä uskoa.
Ef. 2:1,5. Te olitte kuolleet ylitse käymisten ja syntein tähden; armosta olette te autuaiksi tulleet.
1 Kor. 12:2. Ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, kuin Jumalan Hengen ovat, sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää: sillä ne hengellisesti tuomitaan.
1 Kor. 12:3. Ei yksikään taida Jeesusta kutsua Herraksi, vaan Pyhän Hengen kautta.

72. Mitä seurakunnalla eli kirkolla ymmärretään?
Vastaus: Ei itse huone ja rakennus, jonka me kirkoksi kutsumme; sillä niitä ensimmäisillä kristityillä ei ollut moneen vuoteen; vaan he kokoontuivat missä heille sopi, sanaa kuulemaan ja sakramentteja nauttimaan; mutta sillä ymmärretään kansaa, joka Kristuksen uskoa tunnustaa.

73. Mitä varten tämä seurakunta yhdeksi kutsutaan?
Vastaus: Ei sen tähden, että ainostansa yksi joukko ja kansa maailmassa erikoisessa paikassa löytyy koossa Jumalan sanaa kuulumassa, vaan sentähden, että yksi ja sama Henki heitä opettaa, missä ikinä he ovat; ja heillä on yksi Jumala, yksi kaste, yksi Vapahtaja, yksi usko, yksi toivo, yksi tunnustus
Ef. 4:3-6. Ahkeroikaat pitämään Hengen yhteyttä rauhan siteen kautta; yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa. 1 Kor. 1:10.

74. Minkä tähden seurakunta pyhäksi kutsutaan?
Vastaus: Sen tähden, että Kristus on seurakunnan pyhittänyt verellänsä ja se palvelee Jumalaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa; Pyhä Henki eroittaa sen kaikesta synnistä ja saastaisuudesta, pyhäsi tekee sanan ja sakramenttein kautta ja omistaa sille Kristuksen pyhityksen.
Luukk. 1:75. Katso 31 kysymys.
Ef. 5:25,26. Kristus antoi ulos itsensä seurakunnan edestä, että Hän sen pyhittäisi.

75. Minkä tähden seurakunta yhteiseksi kutsutaan?
Vastaus: Sen yhteisen uskon ja opin tähden, jonka seurakunta tunnustaa, niin myös sentähden, ettei se ole sidottu mihinkään erikoiseen paikkaan, eikä aikaan, eikä erityisiin ihmisiin, vaan levitetty ympäri kaiken maailman.

Ap.t. 15:11. Me uskomme Herran Jeesuksen Kristuksen armon kautta autuaiksi tulevamme niiinkuin hekin (Vanhassa Testamentissa).
Gal. 3:28. Ei ole tässä juutalainen eikä kreikkalainen, ei orja eikä vapaa, ei mies eikä vaimo; sillä te olette kaikki yksi Kristuksessa Jeesuksessa.
Kol. 1:23. Evankeliumi on saarnattu kaikkein luontokappalten edessä, jotka taivaan alla ovat.

76. Missä pyhä ja kristillinen seurakunta löytyy?
Vastaus: Kaikissa paikoissa, joissa Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan, ja pyhät sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksen jälkeen jaetaan: ja missä ikinä Kristuksen nimi oikeassa uskossa avuksi huudetaan.

77. Mikä pyhäin ihmisten yhteys on?
Vastaus: Se on kaikkien kristittyjen yhteys, jotka osalliset ovat Jumalan armollisista lupauksista, yhteiset uskossa, rakkaudessa ja toivossa, ja ovat Kristuksen hengellisen ruumiin oikeat jäsenet, jotka Jumala yksin näkee ja tuntee.
1 Joh. 1:3.Mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me teille ilmoitamme, että teilläkin meidän kanssamme osallisuus olisi, ja meidän osallisuutemme on Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Ef. 4:3. Katso 73 kysymys.
1 Tim. 2:19. Jumalan vahva perustus pysyy, joka tällä kiinnitetty on: Herra tuntee omansa.

78. Uskotko syntein anteeksi saamisen?
Vastaus: Uskon. Minä olen luja siitä, että Jumala armostansa ja Kristuksen tähden antaa synnit anteeksi kaikille niille, jotka uskovat. Hänen päällensä, ja ei lue heille kadotukseksi heidän pahoja tekojansa.
Ap. t. 10:43. Kristuksesta kaikki profeetat todistavat, että jokaisen, kuin uskoo Hänen päällen-sä, pitää Hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.

79. Mikä oikea usko on?
Vastaus: Oikea ja autuaaksi tekevä usko ei ole paljas tieto Jumalasta ja Hänen pyhästä sanastansa, ja sen totena pitäminen eli suostumus; vaan se on vahva luottamus ja sydämellinen uskallus Jumalaan, syntein anteeksi saamisesta ja iankaikkisesta elämästä, Jeesuksen Kristuksen ansion tähden.
Room. 8:38,39. Minä olen vahva siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit ,ei esivallat eikä väkevyydet, ei nykyiset, eikä tulevaiset, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Hebr. 11:1. Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.

80. Minkä välikappaleen kautta Pyhä Henki uskon vaikuttaa?
Vastaus: Sanan ja sakramentin kautta.
81. Kenen kautta Pyhä Henki sanan julistaa ja sakramentit jakaa?
Vastaus: Pyhän saarnaviran kautta, joka pyhässä Raamatussa Hengen viraksi kutsutaan Herran Sebaotin enkeleiksi, Jumalan apulaisiksi, Hänen salaisuuksiensa huoneenhaltioiksi ja Kristuksen puolesta käskyläisiksi.
Ap. t. 20:18. Ottakaa itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut.
2 Kor. 3:6. Jumala on meitä soveliaiksi tehnyt Uuden Testamentin virkaa pitämään ei kirjaimen, vaan Hengen.
Mal. 2:7. Papin huulet pitää opin kätkemän, että laki hänen suustansa kysyttäisiin; sillä hän on Herra Sebaotin enkeli.
1 Kor. 3:9. Me olemme Jumalan apulaiset.
1 Kor 4:1. Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina, ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltijoina.
2 Kor. 5:20. Me olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme.
82. Mitä sinä ruumiin ylösnousemisella ymmärrät?
Vastaus: Että kaikkein ihmisten, jotka kuolleet ovat, hyväin ja pahain, pitää viimeisenä päivänä nouseman ylös ja asetettaman Kristuksen tuomioistuimen eteen, saadaksensa sen jälkeen, kuin he eläissänsä tehneet ovat.
Dan. 12:2. Monta, jotka maan tomussa makaavat, heräävät: muutamat iankaikkiseen elä-mään, ja muutamat iankaikkiseen pilkkaan ja häpeään.
Job. 19:25. Minä tiedän minun Lunastajani elävän, ja Hän tästälähin maan päällä seisova. Jes. 26:19. Joh. 5:28.

83. Kuoleeko ihminen sekä sielun että ruumiin puolesta?
Vastaus: Ei: - vaan ruumis ainoastaan kuolee ja maaksi jälleen tulee; mutta sielu on kuolematon.
Saarn. 12:7. Muilta pitää jälleen maahan tuleman niin kuin se ollut on, ja henki pitää jälleen tu-leman Jumalan tykö, joka sen antanut on. Matt. 10:28.

84. Mihin siis kuolleitten sielut joutuvat?
Vastaus: Uskovaisten sielut vievät pyhät enkelit Aabrahamin helmaan ja saavat iankaikkisen elämän; mutta uskottomain sielut helvettiin, piinan sijaan.
Luukk. 16:22-24. Kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Aabrahamin helmaan; niin kuoli myös rikas ja haudattiin. Ja koska hän helvetissä vaivassa oli, huusi hän, sanoen: minua kovin vaivataan tässä liekissä.
Matt. 25:46. Kirotut pitää menemän iankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

85. Millaisiksi uskovaisten ruumiit tulevat ylösnousemisessa?
Vastaus: Ne tulevat Kristuksen kirkkaan ruumiin kaltaisiksi, eivätkä enää tarvitse ruokaa tahi juomaa yläspitämiseksensä, niin kuin tässä elossa; ja ovat turmeltumattomat, loistavaiset ja kunnialliset, kuitenkin kirkkauden eroituksella. Dan. 12:3.
Fil. 3:21. Jeesus Kristus meidän heikon ruumiimme kirkastaa, että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olisi, sillä voimalla, jolla Hän myös voi kaikki itsellensä alamaisiksi tehdä.
1 Kor. 15:40-44. Toinen kirkkaus on taivaallisilla, toinen maallisilla. Toinen kirkkaus on auringolla, toinen kirkkaus kuulla, toinen kirkkaus tähdillä: sillä yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleittein ylösnousemus: se kylvetään turmeluksessa, nousee ylös turmelematoinna; se kylvetään huonona, nousee ylös kunniassa; se kylvetään heikkoudessa, nousee ylös väkevyydessä; kylvetään luonnollinen ruumis, nousee ylös hengellinen ruumis.

86. Mitä iankaikkinen elämä on?
Vastaus: Se on sanomaton ilo ja iäinen autuus Jumalan tykönä taivaassa, missä me kaikkien pyhäin enkelten ja kaikkien valittujen kanssa lakkaamatta saamme nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin, niin kuin Raamattu sanoo, ja nähdä Hänet, niin kuin Hän on.
1 Kor. 13:12. Nyt me näemme niin kuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin.
1 Kor. 3:2. Minun rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, koska se ilmestyy, niin me Hänen kaltaiseksensa tulemme; sillä me saamme Hänet nähdä, niin kuin Hän on.

87. Ketä ne valitut ovat?
Vastaus: Ne, ovat Jumala iankaikkisuudessa näki olevan pysyväisinä uskossa Jeesuksen Kristuksen päälle loppuun asti.
Ef. 1:4. Jumala on meitä Jeesuksen Kristuksen kautta valinnut, ennen kuin maailman perustus laskettu oli, että me olisimme pyhät ja laittamattomat rakkaudessa Hänen edessänsä.

88. Minkä tähden eivät kaikki ihmiset autuaiksi tule?
Vastaus: Sen tähden, etteivät kaikki usko Kristuksen päälle, vaan katsovat ylön autuuden välikappaleet ja seisovat Pyhän Hengen vaikutusta vastaan, ja ovat niin itse kadotukseensa syypäät. Joka ei usko, hänet kadotetaan, ja Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.
Matt. 23:37. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat, ja kivillä surmaat ne , jotka sinun tykösi lähetetyt ovat, kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoo poikansa siipeinsä alle? Ja ette tahtoneet.
Luukk. 14:16-18. Yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta, Ja lähetti palvelijansa ehtoollisen hetkellä sanomaan kutsutuille: tulkaat, sillä kaikki ovat valmistetut. Ja he rupesivat järjestänsä kaikki itseänsä estelemään.
Joh. 3:18,36. Joka Jumalan Pojan päälle uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle. Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

89. Minkä tähden kaikkein uskonkappalten selitys päätetään näillä sanoilla: se on totinen tosi?
Vastaus: Me teemme sillä tiettäväksi, että me kaiken sen, mitä me näissä suullamme tunnustamme, myös sydämessämme vahvasti uskomme ja sen päälle sekä elää että kuolla tahdomme.
2 Tim. 1:12. Katso 70 kysymys.

90. Minkä tähden, eli miksi hyväksi, me tämän kaltaisen uskontunnustuksen teemme?
Vastaus: Että me sen kautta erottaisimme itsemme kaikkein uskottomien ja ulkokullattujen parista, ja sen kaltaisen tunnustuksen kautta myös autuaiksi tulisimme.

Tummensin sattuman varaisesti ja lukemisen helpottamiseksi joitakin nimenomaan tässä kohdassa huomioon otettavia kohtia. Lukekaa silti vaaleammatkin kohdat ja erityisen tarkasti Raamatun paikat, sillä kaiken uskoon liittyvän opetuksen tulee tukeutua Raamattuun.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Munkki » 09 Touko 2008, 09:20

Mie vielä menisin siihen eiliseen. Mulla jostain syystä jäi mietityttämään se O.M;n pohdiskelu:
Tuollaisessa ajattelutavassa vaikuttaa olevan varsin mielenkiintoinen ajatuskuvio taustalla. Toisaalta saattaa olla, että noin ajatteleva ihminen tekee syntiä, jotta saisi huonon omantunnon ja saisi sitten kokea yhä uudelleen ja uudelleen sen vapautuksen, jonka synninpäästö lain murjomille omilletunnoille tarjoaa. Jos niin on, niin silloin on kyllä usko siirtynyt Kristuksesta ripin kautta tuleviin armontuntemisiin. Jos tuntemuksia noin käytetään väärin, ne voivat olla myös valheellisia.


Mie pruukaan aamusin omassa hartauessani lukea C.O.Roseniuksen "Elämän Leipää" , ja siinä sattu tälle aamulle tämmönekin kohta:
Ja niin hän on salaisesti tyytyväinen itseensä ja luulee tilaansa paremmaksi kuin uskovaisten, joilla ei ole hänen synnintuntoansa.
Tällä ihmisellä on omituinen harhaluulo synnintunnosta. Hänessä on salainen itseensä tyytyväinen ylpeyden henki, joka on ottanut omantunnon vaivat lohdutukseksensa, ja niin Kristus ja hänen verensä ansio ja vapaa suuri armo jäävät ulkopuolelle.

Minusta tämä on sammaa asiaa, kun mitä O.M, mietiskeli.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja O.M » 09 Touko 2008, 15:38

Munkki kirjoitti:Room 6. luku
1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?

Tuli mieleen tuo Raamatun kohta kun luin O.M.:n pohdintaa väärästä rippiopista.


Tuo kohta taitaa tosiaan liittyä asiaan. Pitääkö meidän tehdä jatkuvasti syntiä, että saisimme jatkuvasti armontuntemuksia? Ei tarvitse, koska usko ei ole tuntemisissa.

Munkki kirjoitti:Mie pruukaan aamusin omassa hartauessani lukea C.O.Roseniuksen "Elämän Leipää" , ja siinä sattu tälle aamulle tämmönekin kohta:
Ja niin hän on salaisesti tyytyväinen itseensä ja luulee tilaansa paremmaksi kuin uskovaisten, joilla ei ole hänen synnintuntoansa.
Tällä ihmisellä on omituinen harhaluulo synnintunnosta. Hänessä on salainen itseensä tyytyväinen ylpeyden henki, joka on ottanut omantunnon vaivat lohdutukseksensa, ja niin Kristus ja hänen verensä ansio ja vapaa suuri armo jäävät ulkopuolelle.


Körttiläisyydessähän on sentyyppinen harha, että jos ihmisellä ei jatkuvasti ole voimakasta murhetta synnistä, niin hän ei ole kelvollinen Jumalan edessä. Jos vl:t ovat heille tarjonneet synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se on saatettu torjua jotenkin näin: "Älä nyt minulta syntejäni ota pois, eihän minulle sen jälkeen jää mitään."

Raamatun mukaan murhe synnistä on kyllä Jumalan mielen mukaista murhetta, mutta ihmistä ei ole tarkoitettu jäämään siihen murheeseen. Murhe tarvitaan, koska jos joku ei tunne syntejään, ei hänellä myöskään ole tarvetta saada niitä anteeksi. Synnintunnon syvyydellä ei kuitenkaan parane ruveta kilpailemaan - riittää, että tunto on. Tunnon eli piston sydämelleen voi saada vaikka seurapuheen aikana. Jos siinä tilassa uskoo elävän evankeliumin kohdalleen, saa synnit anteeksi. Silloin Jumalan valtakunta lähestyy parannuskehotuksen ja -tarjouksen kanssa.

Erilaisia harhakäsityksiä on tämän asian tiimoilta paljon.

- Joidenkin mukaan ihmisen on jäätävä lain murjomaksi synnintuntoon.
- Eräiden mukaan on vartavasten tehtävä nimellisiä syntejä, jotta saisi panna niitä pois.
- Toisten mukaan on oltava voimakkaita armontuntemuksia, jotta voi olla oikein uskomassa.
- Muutamien mukaan uskova tehdessään ehdoin tahdoin nimellisiäkin syntejä tipahtaa aina tukevalle Kristus-kalliolle.
- Monien mielestä vain selvät nimelliset synnit ovat oikeita syntejä.
- Joidenkuiden käsityksessä syyllisyydentunnetta synnistä on viimeiseen asti välteltävä.
- Joidenkin mukaan on ihan sama tehdä syntiä, koska valinta on mikä on ja pelastukseensa ei voi vaikuttaa.
- Ja monia muitakin harhakäsityksiä tämän asian suhteen on. Kaikille harhakäsityksille on yhteistä se, että pyhä Raamattu ei niitä opeta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 09 Touko 2008, 16:54

saaraleena kirjoitti:
O.M kirjoitti:Oikeastaan en pidä niinkään oleellisena sitä, olivatko hoitajat hoitaessaan väärän hengen vaikuttamina epäuskossa, lankeemuksessa olevia uskovaisia vai Jumalan valtakunnan työtä omalta puoleltaan viallisina tekeviä Jumalan lapsia, vaan sitä, että maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa.


Tuota en ymmärtänyt alkuunkaan Sinun kirjoittamaksesi. Siinähän oli kyse ns. sanan pyhitysopista paljaimmillaan!


Tarkoitan, että jos hoitajat ovatkin tehneet syntiä hoitaessaan (ja muutenkin), niin koska heidät on päästetty synneistään Jumalan seurakunnassa, jossa Pyhän Hengen voimasta vaikuttaa totinen päästöavain, niin päästö on tapahtunut Pyhän Hengen viran kautta. Se ei ole sananpyhitysoppia. Tietysti hoitajien on täytynyt uskoa päästön sanat kohdalleen, mutta en näe syytä epäillä, että niin ei olisi tapahtunut, koska kirjoitustesi perusteella heistä on hyvä todistus Jumalan seurakunnassa.

saaraleena kirjoitti:Puhumme näköjään ihan eri asioista: Sinä vajavaisuudesta "sovinnollisuudessa", minä taas väärästä opista, joka sai aikaan hoitokokoushulluuden ja sen jälkeisen "siunauksellisuus" -ajattelun.


Olen lähinnä vain 'jossitellut': "jos olet oikeassa siinä, että hoitajat ovat tehneet syntiä, niin" jne. On ihan mahdollista, että hoitajat ovat voineet joutua itsekin syntiin. Sanoohan Raamattu mm. näin:

Gal. 6:1 "Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen."

Siunauksellisuudesta sen verran, että koska Jumala salli ne ajat, tuntuisi oudolta, etteikö niilläkin jotain tarkoitusta olisi ollut. Olisiko kuitenkin ollut niin, että Jumala omalta puoleltaan viallisten ja syntisten ihmisten kautta puhdisti seurakuntaansa? Vaikka hoitajat itsekin joutuivat kiusaukseen ja synteihin, ja tarvitsivat evankeliumia, niin silti Jumalan armo heitä kohtaan riitti.

saaraleena kirjoitti:
O.M. kirjoitti:Raamatussa on myös kohtia, joissa näennäisesti katuvalta pidätetään anteeksianto (ainakin Saul ja noita Simeon).


Näin on, mutta voitko ihan vilpittömästi sanoa, että esim. SMP:n kannattaminen oli yhtä rankan luokan rikkomus kuin Saulin tottelemattomuus Jumalan käskylle tappaa kaikki viholliset naisia ja lapsia myöten tai Simeonin yritys rahalla ostaa Jumalan lahja.


Simeonin tapauksesta vilppi tulee täysin selvästi esiin: hän yritti ostaa itse tienaamillaan (tai perimilläään tai huijaamillaan) rahoilla Jumalan lahjan. Omaavanhurskautta. Simeon ei ollut lainkaan uskomassa.

Saul oli uskomassa ja lankesi. Olipa rikkomus miten suuri tahansa, katuvalle tulee aina saarnata anteeksi, kuten Naatan saarnasi Daavidille synnit anteeksi, vaikka Daavidilla oli murhan ja huoruuden synnit tunnollaan. Daavid katui aidosti. Myös Saul näyttää katuvan:

1. Sam. 15:
"24 Saul vastasi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa.
25 Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen."
26 Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.""


Silti hän ei saa anteeksiantoa. Miksi?

Saulin rikkomusta olen pohdiskellut paljonkin, luetaanhan ko. kohtaa melko usein vl-seuroissa. Hän toteutti saamansa tehtävän eli nykykielellä kansanmurhan melko hyvin, mutta ei aivan perusteellisesti. Hän jätti itselleen sotasaalista, parhaita yksilöitä karjasta, kuninkaan henkiin yms., jota Jumala ei ollut antanut tehtäväksi. Hän siis lähti arvioimaan, oliko hänen Jumalalta saama tehtävänanto virheetön ja oman harkintansa mukaan arvioi sen virheelliseksi. Jumala on sanonut: "Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella" (Jes. 55:9). Saviastian ei siis parane arvioida itseään viisammaksi kuin Jumala. Saul arveli lepyttävänsä Jumalan uhraamalla sotasaaliina ottamasta karjasta Jumalalle, mutta Jumalalle kuuliaisuus oli parempi kuin uhri. Hän yritti vierittää syyn miestensä niskoille, vaikka hänellä itsellään oli kuninkaana valta. Lopulta hän pyysi myös syntiään anteeksi, mutta Samuel eväsi anteeksiannon. Syy ei tekstistä suoranaisesti selviä, mutta jotain voinee arvailla. Missään kohdassa ei ainakaan lue, että hän edelleenkään olisi halunnut luopua sotasaaliista (=omista teoista eli omastavanhurskaudesta, koska Jumala ei käskenyt ottamaan sotasaalista), josta hän oli mielestään parhaita säästänyt Jumalalle uhrattavaksi.

Lähinnä noista kohdista selviää, että ihmisen voi sitoa synteihinsä joissakin tapauksissa, vaikka hän näyttäisi katuvan. Kyse ei taida niinkään olla synnin suuruudesta, vaan katumuksen aitoudesta.

SMP oli protestipuolue, jonka toiminnassa oli paljon uskovaisille vieraita elementtejä. Sen perillisen perussuomalaisten piirissä esiintyy mm. rasismia (en tarkoita Soinia), en tosin ole tietoinen, oliko rasismia havaittavissa vielä 70-luvulla puolueessa ja puhuttiinko rasismista yleensä mitään, kun yhteiskunta oli niin paljon sulkeutuneempi kuin nykyään.

Noissakin kysymyksissä pitäisi tuntea tarkkaan ajankuva ja uskovaisten yleinen suhtautumistapa SMP:hen niihin aikoihin. Uskovaisten on syytä etsiä oikeita suhtautumistapoja seurakunnasta eikä sen ulkopuolelta.

saaraleena kirjoitti:
O.M. kirjoitti:Minuakin on puhuteltu yhdessä vaiheessa laiskasta seuroissa käymisestä. Arvostan suunnattomasti heitä, jotka jaksoivat niin tehdä - voihan olla, että olisin muuten nyt maailmassa. Mitä pahaa siinä on? Eikö Raamattu totea, ettemme saisi lyödä laimin seurakunnan kokoontumisia?


Kun kerroit itsestäsi tuon, ymmärrän Sinua entistä paremmin: kiivailemalla yrität hiljentää sisälläsi kuiskaavan Totuuden Hengen, joka haluaa johtaa Sinut näkemään seurakuntaepäjumalan valheellisuuden.


Toisin kuin väitetään, en kaiketi kiivaile hirveästi, vaikka käytän paikoin voimakkaita ilmauksia. Saanen olla puoleksi huvittunut ja gramman verran närkästynyt tuosta kiivailu-ilmauksestasi? Se "totuuden" henki, joka minut sai käymään laiskasti seuroissa, on varsin skeptinen Jumalan olemassaolon suhteen. Viime aikoina sitä ei ole tarvinnut hirveästi vaientaa kuin hetkittäin - on ollut muuta tekemistä. Minulle seurakunta ei ole jumala, mutta elävä usko syntyy kuitenkin vain seurakunnan kautta ja säilyy vain seurakunnassa, koska vain seurakunnassa saarnataan Jumalan valtakunnan elävää evankeliumia. Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä Jumalan seurakunnassa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja saaraleena » 09 Touko 2008, 22:10

Taavetti kirjoitti:Tämä huomautus kertoo sen, ettei huomautuksen kirjoittaja ole selvillä siitä, millaista on aikanaan ollut uudenheräyksen luonne.

Eipä taida lainatun tekstin kirjoittajalla olla kovin tarkkaa käsitystä esikoisuudestakaan. Jos olisi edes harmaa aavistus, ei vertaisi aikamme vanhoillisuutta tuolla tavalla esikoisuuteen. Yhden asian tästä keskustelusta ainakin voi huomata, sen ettei Jumalan sana palaa tyhjänä, se joko parantaa tai pahentaa. Jos se ei saa jotakin parantaa, se pahentaa aivan närkästykseen asti, kuten olemme voineet havaita. Kaikesta huolimatta meidän kannattaa vieläkin toivoa ja rukoilla parantavaa vaikutusta.


Anteeksi Taavetti, etten tiedä tarpeeksi. Perustin näkemykseni yksinomaan Seppo Lohen ja Mauri Kinnusen tieteellisiin tutkimuksiin. Niiden antamat kuvaukset uudesta heräyksestä ja esikoisuudesta ovat yksi yhteen hoitokokouskauden ja sen jälkeisen rauhanyhdistysläisyyden kanssa.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Touko 2008, 23:08

Minun tietoni uusheräyksestä perustuvat moneenkin lähteeseen. Ensiksi voin mainita Paavo Viljasen kirjan Väinö Havaksesta, useaan lehtikirjoitukseen, erään uudenheräyksen vanhan rovastin saarnoihin, Heikki Jussilan muistelmateokseen, jonka tietoihin sain vahvistusta Seppo Lohen väitöskirjan sivumaininnasta. Siis sen lestadiolaisuuden leviämistä koskevan kirjan maininnasta eräässä Lapin seurakunnassa tapahtuneesta. Lestadiolaisuuden hajaantumista käsittelevän kirjan lukemista en ole vielä aloittanutkaan, yritän ensin lukea loppuun sitä edeltävän kirjan.

Käsitykseni esikoisuudesta perustuvat lähinnä oman kotikyläni vanhojen uskovaisten nuoruuden muistoihin ja kokemuksiin. Eräs heistä eli lapsuutensa esikoislestadiolaisessa kodissa. Muutamia muitakin hajanaisia muistelmia olen kohdannut, jonkin tason selvitystä olen yrittänyt laatia tälle palstalle otsikolla: Mikä on lakihenki? Löytyy nykyisin vanhojen uskovaisten kirjoitusten joukosta. Siirsin sen sinne opilliselta osalta, kun siinä oli paljon lainauksia vanhoilta edesmenneiltä uskovaisilta.

On aikanaan varmasti kiintoisaa lukea, miten Seppo Lohi perustelee esittämääsi käsitystä. Oletan hänen kuitenkin tarkoittavan samaan aikaan ilmenneitä kuivan ja kovan hengen ilmentymiä, joita vastaan oli myös taistelua silloin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron