Syntilistoja

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Huhti 2008, 09:02

Ankka kirjoitti:OM:lta

>>>Mutta myös vl-seurakunnan sisältä nousevia vääriä profeettoja (myös naisprofeettoja) kannattaa tosiaan kavahtaa, ei vain helluntailaisia ihmisten kaatajia ja hurmahenkiä, joiden mukaan usko tulisi muutoin kuin suullisen sanan välityksellä.>>>

Irti nuo sanat sinusta on ja minä nappaan ne riemuiten ittelleni. Eikä ne ees haiskaha pahalle, vaan ovat mitä suloisinta ruusukukan tuoksua! Kiitos OM, tuuletin aikatavalla, kun huomasin siun snaijjaavan miulla olevan lahjoja ihan proffeetaksi asti :D Tsiaah!!!!


Mukava huomata, jos on tapahtunut sellainen ihme, että olen onnistunut tuottamaan sinulle iloa kirjoituksillani. Joudun ikävä kyllä samaan hengenvetoon toteamaan, että en osoittanut sanojani kenellekään nimenomaiselle henkilölle, vaan totesin vain, että väärät profeetat voivat olla myös naisia. Muutenkin profeetalla ja väärällä profeetalla on vinha ero.

Joh. 2:20 "Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. [1. Kun. 16:31; Ap. t. 15:20; 1. Kor. 10:19,20]"
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Huhti 2008, 11:42

saaraleena kirjoitti:Anoppini oli tervejärkinen "pohjalaisakka", kotoisin Kuivaniemeltä. Hän ei kallistanut korvaansakaan "henkihömpötyksille" ja niinpä häntä ei sen koommin pidetty uskovaisena.


Kiitos vastauksestasi. Se on tietysti värittynyt, mutta kuitenkin yksi näkökulma. Minusta tuo "ei kallistanut korvaansakaan" asioille, jotka Jumalan seurakunnassa keskusteluttivat, voi kertoa jo jonkin sortin omiin voimiin luottamisesta. Kuulostaa vähän siltä kuin "seurakuntaa en välttämättä tarvitse, minulla kun suora yhteys Jumalaan pelaa."

Juoruilusta muutamalla sanalla: pyhien yhteisökin on ajallisesti samalla myös ihmisyhteisö, ja ihmisten yhteisöissä esiintyy juoruilua. Tiedän myös uskovaisia naisia, joiden elämässä mehevintä ja hohdokkainta on saada kailottaa jonkin sortin salaisuus ensimmäisenä kaikkien ihmisten kuuluville, riippumatta siitä, onko asia totta vai ei. Väärät todistukset tulee luonnollisesti saarnata synniksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Munkki » 25 Huhti 2008, 14:14

Tiedän myös uskovaisia naisia, joiden elämässä mehevintä ja hohdokkainta on saada kailottaa jonkin sortin salaisuus ensimmäisenä kaikkien ihmisten kuuluville, riippumatta siitä, onko asia totta vai ei.


Meän kylällä on miehiäki, jotka juoruilee. Uskovaiset Ry:llä ja muut Shellin baarissa. :lol: :D
Munkki
 

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Huhti 2008, 18:47

Munkki kirjoitti:
Tiedän myös uskovaisia naisia, joiden elämässä mehevintä ja hohdokkainta on saada kailottaa jonkin sortin salaisuus ensimmäisenä kaikkien ihmisten kuuluville, riippumatta siitä, onko asia totta vai ei.


Meän kylällä on miehiäki, jotka juoruilee. Uskovaiset Ry:llä ja muut Shellin baarissa. :lol: :D


Noinkin asia on. Sitten on myös eri asia vaihtaa kuulumisia ja keskustella jostakin ihmisestä positiiviseen tai neutraaliin sävyyn kuin juoruilla, eli puhua toisesta pahaa takanapäin mässäilytarkoituksessa. Mutta jotta viestini ei aiheuttaisi laajempaa pahennusta, kun Suomi24:ssa jo joku oli siitä ottanut nokkiinsa, niin todettakoon, että
1. kaikki naiset eivät ole juorukelloja, vaan myös naisissa on oikeita "juorun pesiä" eli sellaisia, joilta yksikään juoru ei lähde eteenpäin.
2. miehissäkin on juoruiluun taipuvaisia tyyppejä.
3. kukaan (minäkään) ei voi väittää, että aina olisi pyrkinyt selittämään toisen takana läheisen asiat parhain päin.
4. on eri asia keskustella jonkun ongelmista tarkoituksena löytää jotain ratkaisua hänen ongelmaansa, kuin vain mustamaalata ja mässäillä hänen tekemisillään tai sanomisillaan.

Jos kohdan 4 keskustelu olisi juoruilua, niin silloin opettajainhuoneessa keskustelut opettajien ja vanhempien välillä oppilaiden ongelmista olisivat juoruilua. Tai aviopuolisoiden väliset keskustelut lasten ongelmista olisivat juoruilua.

Juoruiluun liittyy mielestäni aina pahan puhuminen ja toisen ongelmilla tai tekemisillä mässäily ilman auttamistarkoitusta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja saaraleena » 25 Huhti 2008, 21:59

O.M kirjoitti:
saaraleena kirjoitti:Anoppini oli tervejärkinen "pohjalaisakka", kotoisin Kuivaniemeltä. Hän ei kallistanut korvaansakaan "henkihömpötyksille" ja niinpä häntä ei sen koommin pidetty uskovaisena.


Kiitos vastauksestasi. Se on tietysti värittynyt, mutta kuitenkin yksi näkökulma. Minusta tuo "ei kallistanut korvaansakaan" asioille, jotka Jumalan seurakunnassa keskusteluttivat, voi kertoa jo jonkin sortin omiin voimiin luottamisesta. Kuulostaa vähän siltä kuin "seurakuntaa en välttämättä tarvitse, minulla kun suora yhteys Jumalaan pelaa."

Juoruilusta muutamalla sanalla: pyhien yhteisökin on ajallisesti samalla myös ihmisyhteisö, ja ihmisten yhteisöissä esiintyy juoruilua. Tiedän myös uskovaisia naisia, joiden elämässä mehevintä ja hohdokkainta on saada kailottaa jonkin sortin salaisuus ensimmäisenä kaikkien ihmisten kuuluville, riippumatta siitä, onko asia totta vai ei. Väärät todistukset tulee luonnollisesti saarnata synniksi.


Mielenkiintoista huomata, miten taitavasti valitsit viestistäni ne asiat, joihin otit kantaa. Sinun kanssasi keskustellessa on näköjään viisainta kirjoittaa yhden lauseen viestejä. Elämä on todellakin jatkuvaa oppimista, jopa tämä virtuaalinenkin.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja O.M » 27 Huhti 2008, 12:51

saaraleena kirjoitti:Mielenkiintoista huomata, miten taitavasti valitsit viestistäni ne asiat, joihin otit kantaa. Sinun kanssasi keskustellessa on näköjään viisainta kirjoittaa yhden lauseen viestejä. Elämä on todellakin jatkuvaa oppimista, jopa tämä virtuaalinenkin.


Sinä taas jätit kommentoimatta kokonaan viestiini ja otit pistetuomarin roolin. En halua mitään Delfoin oraakkelin roolia, jolla pitäisi olla valmis vastaus joka asiaan.

Jotain tämmöistä voisin arvuutella olevan taustalla:

Ehkä vl-liikkeen suhde kirkkoon on ollut 70-luvulla nykyistä kireämpi pappiseriseuran takia. Olen ymmärtänyt, etteivät ns. elämänsanalaiset papit olisi kaikin osin olleet suopeita vl:ten toiminnalle kirkossa. Aiemmin 1800-luvun lopulla lestadiolaisuuden suhde kirkon valtalinjaan oli vastaavalla tavalla ongelmallinen, kenties jopa 1970-lukuakin kireämpi, mutta lientyi välillä, kenties vl-pappien vaikutuksesta.

Tällaisissa olosuhteissa sitten anoppisi kotisiionissa oltaisiin suhtauduttu kirkkoon niin kriittisesti, että edes ko. kerhoa ei ole pidetty uskovaiselle sopivana paikkana. Jos kanta on ollut yleinen, yhteisen rakkauden vaalimisen on katsottu ohjaavan jättämään rakkautta särkevät harrastukset. Välttämättä toisilla paikkakunnilla ei oltaisi suhtauduttu asiaan yhtä tiukasti. Ehkä juuri tuon tyyppisissä kysymyksissä Henki puhuu seurakunnIlle eli paikallisseurakunnille.

Sitten sitojat ovat havainneet itsessään liikaakin kireyttä ja tehneet siitä parannusta. Kun Jumalan seurakunnasta maan päällä päästetään, se on päästetty myös taivaassa. Armo ohjaa korjaamaan asioita myös rakkauden ripin merkeissä.

Se, että hoitajat eivät ole pyytäneet anopiltasi anteeksi menettelyään, johtuu joko siitä, etteivät he pitäneet edelleenkään sitä vääränä, tai sitten heillä ei ollut rohkeutta tehdä niin, tai sitten esteenä on ollut ylpeys.

Se, että anoppisi ei tehnyt parannusta ennen kuolemataan, täytyy johtua siitä, että joko loukattu ylpeys tai omasta kiinni pitäminen on ollut sydämessä tärkeämpää kuin Jumalan seurakunnan todistus sielun kelpaamisesta Jumalalle.

Lopputuloksena hoitajista kuitenkin on maan päällä hyvä todistus. Ei siksi, että olisivat olleet synnittömiä, vaan koska halusivat uskoa synnit anteeksi.

Tämän enempiin spekulaatioihin en noilla lähtötiedoilla kykene.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja saaraleena » 29 Huhti 2008, 10:25

O.M kirjoitti:Jotain tämmöistä voisin arvuutella olevan taustalla:

Ehkä vl-liikkeen suhde kirkkoon on ollut 70-luvulla nykyistä kireämpi pappiseriseuran takia. Olen ymmärtänyt, etteivät ns. elämänsanalaiset papit olisi kaikin osin olleet suopeita vl:ten toiminnalle kirkossa.

Tällaisissa olosuhteissa sitten anoppisi kotisiionissa oltaisiin suhtauduttu kirkkoon niin kriittisesti, että edes ko. kerhoa ei ole pidetty uskovaiselle sopivana paikkana. Jos kanta on ollut yleinen, yhteisen rakkauden vaalimisen on katsottu ohjaavan jättämään rakkautta särkevät harrastukset. Välttämättä toisilla paikkakunnilla ei oltaisi suhtauduttu asiaan yhtä tiukasti. Ehkä juuri tuon tyyppisissä kysymyksissä Henki puhuu seurakunnIlle eli paikallisseurakunnille.

Sitten sitojat ovat havainneet itsessään liikaakin kireyttä ja tehneet siitä parannusta. Kun Jumalan seurakunnasta maan päällä päästetään, se on päästetty myös taivaassa. Armo ohjaa korjaamaan asioita myös rakkauden ripin merkeissä.

Se, että hoitajat eivät ole pyytäneet anopiltasi anteeksi menettelyään, johtuu joko siitä, etteivät he pitäneet edelleenkään sitä vääränä, tai sitten heillä ei ollut rohkeutta tehdä niin, tai sitten esteenä on ollut ylpeys.

Se, että anoppisi ei tehnyt parannusta ennen kuolemataan, täytyy johtua siitä, että joko loukattu ylpeys tai omasta kiinni pitäminen on ollut sydämessä tärkeämpää kuin Jumalan seurakunnan todistus sielun kelpaamisesta Jumalalle.

Lopputuloksena hoitajista kuitenkin on maan päällä hyvä todistus. Ei siksi, että olisivat olleet synnittömiä, vaan koska halusivat uskoa synnit anteeksi.

Tämän enempiin spekulaatioihin en noilla lähtötiedoilla kykene.


Sorry että jouduit spekuloimaan, kiitos siitä että suostuit moiseen puuhaan. Ei meidän paikkakunnalla ollut elämänsanalaisia pappeja, oli kyllä rauhanyhdistysläinen pappi. Hänkin joutui naishoitajille tekemään parannusta että oli ilman "seurakunnan kantaa" (tosiasiassa ilman kahden naishoitajan lupaa) vieraillut meillä vanhan kokeneen uskovaisen kanssa, suostuttelemassa perhettämme takaisin. Kerrottu kuvaa millainen "henki" noina vuosina vallitsi. Jos oli eri mieltä tai toimi toisin kuin hoitajiksi itsensä ylentäneet, joutui hoitoprosessin kohteeksi. Siltä ei pelastanut muu kuin täydellinen omantunnon luovuttaminen näiden hoitajien taskuun.

Sitä hieman ihmettelen, että mielestäsi paikkakunnittain voi vaihdella se, mikä "särkee uskovaisten rakkautta". Eikö juuri synti riko rakkauden, ja eikö synti ole kaikkialla ja kaikkina aikoina sama: sydämen luopumista Jumalasta ja kovuutta lähimmäistä kohtaan?

Se siinä vain on merkillistä, että kun mainitut hoitajat myöhemmin olivat tehneet parannusta lakihengestään, heidän ei kuitenkaan tarvinnut käydä parannuksen askelille tuon hengen hedelmistä eli väärästä hoidosta.

Anopistani vielä: eikö se että hän elämänsä loppuun asti kävi seuroissa, kerro ollenkaan Sinulle, että hän yleisestä saarnasta uskoi omat syntinsä anteeksi? Kirjoitit: "Lopputuloksena hoitajista kuitenkin on maan päällä hyvä todistus." Mietitköhän ollenkaan, millainen todistus hoitajista on taivaassa?
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Emka » 29 Huhti 2008, 20:38

Anopistani vielä: eikö se että hän elämänsä loppuun asti kävi seuroissa, kerro ollenkaan Sinulle, että hän yleisestä saarnasta uskoi omat syntinsä anteeksi? Kirjoitit: "Lopputuloksena hoitajista kuitenkin on maan päällä hyvä todistus." Mietitköhän ollenkaan, millainen todistus hoitajista on taivaassa?>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Jos hoitaja on tehnyt parannuksen hänestä on hyvä todistus taivaassa!

Ristin ryövärikin pääsi paratiisiin vaikka viime hetkellä sai anteeksi syntinsä!

Eikö sinunkin pitäisi mielummin miettiä sitä, mikä on sinun kohtasi jos lähtö tulisi nyt. Se että valvot -70 luvun asioissa ei takaa sinulle taivaspaikkaa, vaan sitä kysytään onko sinun syntisi silloin anteeksi, ja oletko siinä lammashuoneessa jossa Jeesus on Hyvänä Paimenena.

Anoppisi kohtalo on Jumalan käsissä ei meidän, eikä sen ajan hoitajien usko ole sinun eikä minun käsissä vaan Jumalan.

Vaikka sinä yötä päivää askaroit niissä -70 luvun asioissa ei se sinua autuuta vaan se sydämen tila mikä sinulla on kun lähtösi tästä ajasta iankaikkisuuteen tulee.

Onko sinun uskosi ja onko minun uskoni Jumalalle kelpaava, kun lähtömme tulee,se on siinä että omat synnit on anteeksi,ja usko Jumalan Sanan mukainen. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.

Vanha ja uusi minä
17 Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, [Room. 1:21; 1. Piet. 4:3]
18 heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita.
19 Heidän tuntonsa on turtunut, ja he ovat heittäytyneet irstailuihin sekä kaikenlaiseen saastaisuuteen ja ahneuteen. [Room. 1:24; Kol. 3:5; 1. Tess. 4:5]
20 Mutta ei teille ole Kristuksesta tällaista opetettu,
21 jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on.
22 Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. [Room. 6:6; Kol. 3:9]
23 Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne [Room. 12:2]
24 ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. [Room. 13:14+]

Ohjeita uuteen elämään
25 Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. [Sak. 8:16]
26 Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. [Ps. 4:5; Jaak. 1:20]
27 Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. [Ef. 6:11; Jaak. 4:7; 1. Piet. 5:9; 1. Joh. 5:18]
28 Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. [Ap. t. 20:34; 1. Tess. 4:11; 2. Tess. 3:8]
29 Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. [Ef. 5:4]
30 Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. [Ef. 1:13]
31 Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.
32 Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. [Kol. 3:13]
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Huhti 2008, 09:22

Emka vastasi jo hyvin, mutta sanon vielä oman sanaseni.

saaraleena kirjoitti:Ei meidän paikkakunnalla ollut elämänsanalaisia pappeja, oli kyllä rauhanyhdistysläinen pappi.


Välillisesti elämänsanalaisuuden vaikutukset ovat silti saattaneet tuntua myös siellä. Toimihan elämänsanalaisia pappeja varsin korkeissakin viroissa.

saaraleena kirjoitti:Hänkin joutui naishoitajille tekemään parannusta että oli ilman "seurakunnan kantaa" (tosiasiassa ilman kahden naishoitajan lupaa) vieraillut meillä vanhan kokeneen uskovaisen kanssa, suostuttelemassa perhettämme takaisin. Kerrottu kuvaa millainen "henki" noina vuosina vallitsi.


Joo, kyllähän tuommoinen stoori tietysti herättää ihmetystä, mutta nostan hattua ja jatkan eteenpäin.

saaraleena kirjoitti:Sitä hieman ihmettelen, että mielestäsi paikkakunnittain voi vaihdella se, mikä "särkee uskovaisten rakkautta". Eikö juuri synti riko rakkauden, ja eikö synti ole kaikkialla ja kaikkina aikoina sama: sydämen luopumista Jumalasta ja kovuutta lähimmäistä kohtaan?


Olen käyttänyt tällä palstalla epäjumalille uhratun lihan syömistä esimerkkinä sellaisesta asiasta. Ensin Jerusalemissa suositeltiin sen välttämistä kokonaan. Sittemmin Roomassa siihen muodostui varsin salliva linja, kun (Lohen alustuksen mukaan) Rooman toreilta ei juuri muunlaista lihaa ollut saatavilla. Korintossa asiaan vaikuttaa olleen hivenen tiukempi kanta. Tyatirassa asia näyttää olleen yksi syy, miksi Jeesus Henkensä kautta oli rupeamassa sulkemaan "isebeliläisiä" seurakunnan ulkopuolelle. Varmaankin todellinen syy oli ns. väärä henki, joka ilmeni mm. sellaisena kovuutena, että "isebeliläiset" mässäilivät heikkojen pahennukseksi epäjumalten uhrilihalla.

saaraleena kirjoitti:Se siinä vain on merkillistä, että kun mainitut hoitajat myöhemmin olivat tehneet parannusta lakihengestään, heidän ei kuitenkaan tarvinnut käydä parannuksen askelille tuon hengen hedelmistä eli väärästä hoidosta.


Uskon, että kun Jumala antaa ihmiselle Pyhän Hengen viran kautta synnit anteeksi, hän ei anna vain joitain tiettyjä syntejä anteeksi, vaan kaikki synnit kerralla anteeksi. Mikä on maan päällä päästetty, se on päästetty myös taivaassa.

Sitten jos on jotain rakkauden rippiin liittyvää korjattavaa, eli on rikkonut lähimmäisiään vastaan ja haluaa anteeksiannon myös lähimmäisiltään (Jumalalta anteeksianto on jo päästöavaimen kautta saatu), niin Jumalan terveellinen armo todella opettaa sopimaan asioista myös lähimmäisen kanssa. Se ei ole autuuden ehto, vaan uskon luoman mielen uudistuksen hedelmää. Niitä hedelmiä tulee monesti vähitellen; ei kukaan voi jättää muuta elämäänsä ja keskittyä vain korjaamaan niitä jälkiään, joita epäuskossa on saanut aikaan. Jos usko ja armo olisi ripittäytymisessä, ja ripin huolellisuudessa, kukaan ei pelastuisi.

Sitten sanon vielä senkin näkökulman, että sinun mielestäsi anoppisi hoito oli väärä hoito. Välttämättä hoitajien mukaan se ei ollut sitä. Jos he eivät pitäneet hoitoa vääränä, ei ollut tarvetta myöskään korjata asiaa rakkauden ripin merkeissä; sen sijaan he ovat saattaneet tehdä parannusta kireydestä yleisellä tasolla tai muista tapauksista.

On myös mahdollista, että he olisivat kokeneet toimineensa liian kireästi, mutta eivät vain saaneet voimaa sopia asiasta. Voiko rakkauden ripin puuttumisesta automaattisesti päätellä, ettei ihminen, jonka synnit on maan päällä päästetty, ei olisi uskomassa? En uskaltaisi tehdä tuollaista johtopäätöstä.

Myös se näkökulma on muistettava, että käsittääkseni hoitajat olivat seurakunnan tehtävään valitsemia luottohenkilöitä.

saaraleena kirjoitti:Anopistani vielä: eikö se että hän elämänsä loppuun asti kävi seuroissa, kerro ollenkaan Sinulle, että hän yleisestä saarnasta uskoi omat syntinsä anteeksi? Kirjoitit: "Lopputuloksena hoitajista kuitenkin on maan päällä hyvä todistus." Mietitköhän ollenkaan, millainen todistus hoitajista on taivaassa?


Minä uskon, että maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa. Jos niille pyhille, jotka asuivat/asuvat anoppisi kotiseudulla, jäi/on todistus hoitajien sielun kelpaamisesta Jumalalle, minulla ei ole kykyä eikä halua olla heidän kanssaan eri mieltä asiasta. Vastaavasti jos anopistasi ei jäänyt todistusta, hänestä ei silloin jäänyt todistusta; viime kädessä asian tietää kuitenkin parhaiten sydänten tuntemuksen asiantuntija, Jumala. "Mikä on sidottu maan päällä, on sidottu taivaassa", on totta, koska niin lukee Raamatussa, mutta toki on aina mahdollisuus, että anoppisi olisi viimeisillään uskonut radiopuheesta tai yleisestä saarnasta evankeliumin ilman, että uskon hedelmät olisivat ehtineet tulla teoissa ilmi. Tällöin todistusta maan päälle ei jää, mutta sydänten tuomarille todistus kuitenkin tulee. Tuo on kuitenkin asia, jonka spekulointi on melko hyödytöntä; siksi kehotettakoon vain elossa olevia parannukseen tai pysymään parannuksessaan.

Jospa jättäisit anoppisi kohdan vatvomisen meitä viisaamman tuomarin käsiin ja miettisit omaa kohtaasi. Myös sinulle on aina palaamisen armo mahdollista. Tämän tosin tiedätkin, mutta ei liene haittaa muistuttaa asiasta välillä ennen kuin on myöhäinen.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja saaraleena » 02 Touko 2008, 20:16

Emka kirjoitti:Vaikka sinä yötä päivää askaroit niissä -70 luvun asioissa ei se sinua autuuta vaan se sydämen tila mikä sinulla on kun lähtösi tästä ajasta iankaikkisuuteen tulee.

Onko sinun uskosi ja onko minun uskoni Jumalalle kelpaava, kun lähtömme tulee,se on siinä että omat synnit on anteeksi,ja usko Jumalan Sanan mukainen.


Sisar Emka, Sinä olet sitten hauska! Ihanko Sinulla on reaaliaikainen yhteys pääni sisälle, kun rohkenet kirjoittaa "sinä yötä päivää askaroit"?

Minun autuuteni on yksin Jeesuksen verisessä ansiossa, ei missään minun tekemisissäni tai tekemättä jättämisissäni. 70-luvusta haluan ylläpitää keskustelua, koska niiden tapahtumien näkeminen "siunauksellisina" on sama jos roomalaiskatoliset muistelisivat inkvisiota siunauksellisena. Sitähän he eivät tee, vaan katolinen kirkko on pyytänyt anteeksi inkvisition muodossa toteuttamaansa seurakunnan puhdistamista.

Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että uskon todellakin tulee olla Jumalan Sanan mukainen. Hoitokokousten hulluinta vaihetta Erkki Reinikainen kutsui "joukkohysteriaksi". Usko joka sellaista synnyttää, ei varmastikaan ole Jumalan Sanan mukainen.

Toivon, että myös tämän foorumin väki pohdiskelee näitä kysymyksiä.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja saaraleena » 02 Touko 2008, 20:48

O.M kirjoitti: Jumalan terveellinen armo todella opettaa sopimaan asioista myös lähimmäisen kanssa. Se ei ole autuuden ehto, vaan uskon luoman mielen uudistuksen hedelmää. Niitä hedelmiä tulee monesti vähitellen; ei kukaan voi jättää muuta elämäänsä ja keskittyä vain korjaamaan niitä jälkiään, joita epäuskossa on saanut aikaan. Jos usko ja armo olisi ripittäytymisessä, ja ripin huolellisuudessa, kukaan ei pelastuisi.


Olitkohan vähän epätarkka, kun annoit sen vaikutelman, että hoitajat itse olivatkin "epäuskossa", ja myöhemmin eivät ehtineet "kantaa syntivuodettaan" kun muu elämä oli tärkeämpää?

O.M. kirjoitti: Sitten sanon vielä senkin näkökulman, että sinun mielestäsi anoppisi hoito oli väärä hoito. Välttämättä hoitajien mukaan se ei ollut sitä. Jos he eivät pitäneet hoitoa vääränä, ei ollut tarvetta myöskään korjata asiaa rakkauden ripin merkeissä; sen sijaan he ovat saattaneet tehdä parannusta kireydestä yleisellä tasolla tai muista tapauksista.

On myös mahdollista, että he olisivat kokeneet toimineensa liian kireästi, mutta eivät vain saaneet voimaa sopia asiasta. Voiko rakkauden ripin puuttumisesta automaattisesti päätellä, ettei ihminen, jonka synnit on maan päällä päästetty, ei olisi uskomassa? En uskaltaisi tehdä tuollaista johtopäätöstä.

Myös se näkökulma on muistettava, että käsittääkseni hoitajat olivat seurakunnan tehtävään valitsemia luottohenkilöitä.


Muistatko koskaan saarnatun sellaista, että Jumalan kansan piti "teroittaa aseitaan filistealaistenkin leirissä" eli korjata jälkensä jopa epäuskoisiin päin? Eikö vielä suuremmalla syyllä omiin "leipäveljiinsä", joita oli hutkinut lihan käsivarrella lain synnyttämän vihan kiivaudessa?

O.M. kirjoitti: Minä uskon, että maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa. Jos niille pyhille, jotka asuivat/asuvat anoppisi kotiseudulla, jäi/on todistus hoitajien sielun kelpaamisesta Jumalalle, minulla ei ole kykyä eikä halua olla heidän kanssaan eri mieltä asiasta. Vastaavasti jos anopistasi ei jäänyt todistusta, hänestä ei silloin jäänyt todistusta; viime kädessä asian tietää kuitenkin parhaiten sydänten tuntemuksen asiantuntija, Jumala. "Mikä on sidottu maan päällä, on sidottu taivaassa", on totta, koska niin lukee Raamatussa, mutta toki on aina mahdollisuus, että anoppisi olisi viimeisillään uskonut radiopuheesta tai yleisestä saarnasta evankeliumin ilman, että uskon hedelmät olisivat ehtineet tulla teoissa ilmi. Tällöin todistusta maan päälle ei jää, mutta sydänten tuomarille todistus kuitenkin tulee. Tuo on kuitenkin asia, jonka spekulointi on melko hyödytöntä; siksi kehotettakoon vain elossa olevia parannukseen tai pysymään parannuksessaan.

Jospa jättäisit anoppisi kohdan vatvomisen meitä viisaamman tuomarin käsiin ja miettisit omaa kohtaasi. Myös sinulle on aina palaamisen armo mahdollista. Tämän tosin tiedätkin, mutta ei liene haittaa muistuttaa asiasta välillä ennen kuin on myöhäinen.


Jospa Sinäkin, veljeni O.M., jättäisit minun sieluntilani "vatvomisen" ja luottaisit "Jumalan asiantuntemukseen". Mutta: keskustelu kanssasi on ollut erittäin mielenkiintoista enkä halua "leikata korviasi". Jos vielä täällä netissä tapaamme, ennen Suuria Karitsan Häitä.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Emka » 02 Touko 2008, 20:53

Toivon, että myös tämän foorumin väki pohdiskelee näitä kysymyksiä.

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Luulisitko sen jotenkin auttavan,vaikka kuinka pohtisimme niitä asioita :shock:

Sitä en usko, ja tiedän että se pohtiminen voisi kuivattaa uskon, ja siitähän sielunvihollinen olisi riemuissaan.

Me emme tulee autuaaksi niiden asioiden pohdinnalla, vaan sillä että, uskomme tänä päivänä syntimme anteeksi. Emme elä menneissä asioissa,vaan=

13 Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
14 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 03 Touko 2008, 09:52

saaraleena kirjoitti: 70-luvusta haluan ylläpitää keskustelua, koska niiden tapahtumien näkeminen "siunauksellisina" on sama jos roomalaiskatoliset muistelisivat inkvisiota siunauksellisena.

Toivon, että myös tämän foorumin väki pohdiskelee näitä kysymyksiä.


No niin, aihetta ovat halunneet aina käsitellä ja tuoda esiin ulkopuoliset. Jostain syystä heillä on kova tarve tuoda esille Jumalan valtakunnan vikoja.
Vikoja kuin ei oikein tunnu löytyvän, niin otetaanpas muutamia vuosikymmeniä sitten sattunut ikävä asia, niin ai jai, kun ovatkin olleet huonoja. Sama meno varmasti jatkuu vieläkin, eikös vain?

Nyt on niin, että iso osa uskovista joiden haluat alkavan "pohdiskella???" näitä asioita, eivät ole edes eläneet vielä niinä aikoina. :motes:
Historia historiana ja tutkikoon kuka siitä on kiinnostunut, mutta nyt kyllä on sellaista sävyä että meidän pitäisi alkaa pyydellä anteeksi muiden tekemisiä. Ei kiitos Saaraleena. Myöhästyit yli 30 vuotta, sillä silloin sitä nostamaasi asiaa on käsitelty varmasti paljonkin uskovien keskellä.

Etsi aihe joka on ajankohtainen meidän nuorempienkin kohdalla.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja saaraleena » 04 Touko 2008, 00:21

Nepheg kirjoitti:Myöhästyit yli 30 vuotta,


Olen pitänyt aihetta esillä pian 30 vuotta: radiossa, televisiossa, lehdistössä, muilla julkisilla foorumeilla, osallistumalla "Suden uhrit" -kirjan kustantamiseen. Millä tavalla olen myöhästynyt?

Nepheg kirjoitti:Etsi aihe joka on ajankohtainen meidän nuorempienkin kohdalla.


Tämän päivän vl-uskovaisilta olen saanut tietää (mm. Nuusku vastikään kirjoitti täällä asiasta), että hoitokokoukset ovat täyttä totta tänäänkin. Nykyisin ne tosin toteutetaan pienimuotoisemmin ja hiljaisuudessa. Eikö siis ole "ajankohtainen aihe nuorempienkin kohdalla"?
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja sisarmaaria » 04 Touko 2008, 12:06

Miksi vl:t ovat usein katkeria hoitokokouksista ym. ja miettivät pääsiköhän sisar tai veli taivaan kotiin, ehtiköhän saada synnit anteeksi jne.???

Oma mielipiteeni on, että ihmisen hoitaminen on hyvä asia, mutta sen täytyy olla vapaaehtoista ja tapahtua rakkauden hengessä.

Olen myös sitä mieltä, että on kohtalaisen sivistymätöntä pohtia, pääsikö joku läheisemme taivaaseen vai ei!
sisarmaaria
 

ViestiKirjoittaja Emka » 04 Touko 2008, 19:46

saaraleena kirjoitti:
Emka kirjoitti: se pohtiminen voisi kuivattaa uskon, ja siitähän sielunvihollinen olisi riemuissaan.

Me emme tulee autuaaksi niiden asioiden pohdinnalla, vaan sillä että, uskomme tänä päivänä syntimme anteeksi. Emme elä menneissä


Raamatussa on kehotus "muista kussas lankesit". Se sopii kaikille niille, jotka pitävät siunauksellisena uusheräyshenkistä sielunhoitoa. Sillä juuri sellaista oli hoitokokousrumba rauhanyhdistyksissä 70-luvulla.



Tuossa kuunnellessani Helsingin seuroja, tuli mieleeni se, kuinka kauan ja turhaan on Saaraleena kuluttanut voimiaan muiden ihmisten asioissa valvomisessa :sad: Se aika ja energia minkä olet käyttänyt taistelussa jumalanlapsia vastaan ja Herran siionia vastaan, on varmasti hämärtänyt omat silmäsi näkemästä mitä sinun itsesi rauhaan kuuluu?

Ei sinulta kysytä miten se,ja se "hoitaja" on asiansa sopinut tai sopimatta jättänyt, vaan sinulta kysytään, miten olet omat asiasi hoitanut.

Kumpa Jumala saisi avata sinun silmiesi näkökyvyn, kuten Saulus Tarsolaisen,joka taisteli aikanaan Jeesuksen seuraajia vastaan.

"Raamatussa on kehotus "muista kussas lankesit". Se sopii kaikille niille, jotka pitävät siunauksellisena uusheräyshenkistä sielunhoitoa. Sillä juuri sellaista oli hoitokokousrumba rauhanyhdistyksissä 70-luvulla."

Monet kiittävät Jumalaa niistä hoidoista,koska he saivat ymmärryksen käydä parannuksen askelille,sillä ilman niitä he olisivat joutuneet eksyksiin.

Sitä rukoilen sinunkin kohdallesi, ja monien muiden jotka ovat jääneet ajelehtimaan ilman seurakunnan yhteyttä, että löytäisitte tien Isän kotiin.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Emka » 04 Touko 2008, 19:58

sisarmaaria kirjoitti:Miksi vl:t ovat usein katkeria hoitokokouksista ym. ja miettivät pääsiköhän sisar tai veli taivaan kotiin, ehtiköhän saada synnit anteeksi jne.???

Oma mielipiteeni on, että ihmisen hoitaminen on hyvä asia, mutta sen täytyy olla vapaaehtoista ja tapahtua rakkauden hengessä.

Olen myös sitä mieltä, että on kohtalaisen sivistymätöntä pohtia, pääsikö joku läheisemme taivaaseen vai ei!


Vai on sivistymätöntä pohtia pääseekö läheinen Taivaaseen? :-) Jokainen uskovainen toivoo ja rukoilee että kaikki rakkaat omaiset pääsisivät Taivaaseen, vai tunnetko sinä itsesi sivistymättömäksi kun rukoilet itsesi ja omaistesi puolesta,että kerran Taivaaseen pääsisitte, vai onko sinulla siitä asiasta mitään huolta?

Kyllä minä ainakin rukoilen että läheiseni käsittäisi parannuksen tärkeyden, sillä Raamatussa sanotaan selvästi että on vain kaksi joukkoa, ne jotka pääsevät Taivaaseen,ja ne jotka eivät sinne pääse. Kummassa joukossa itse haluat olla,silloin kun sinun lähtösi hetki tulee?

Viimeinen tuomio
31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. [Matt. 16:27+; Ilm. 20:11]
32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. [Hes. 34:17-22; Matt. 13:49; Room. 14:10; 2. Kor. 5:10]
33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. [Viis. 5:15,16; Ef. 1:4]
35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. [25:35,36: Jes. 58:7; Hes. 18:7; Sir. 7:32-36; Gal. 5:6; Hepr. 13:2; Jaak. 1:27, 2:13,14]
36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' [Sananl. 19:17; Matt. 10:42; Hepr. 6:10]
41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. [Matt. 7:23 | Mark. 9:48; Juud. 7; Ilm. 20:10,15]
42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'
44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'
45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
46 "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." [Dan. 12:2; Joh. 5:29; Room. 2:7,8; Ilm. 20:15]
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 04 Touko 2008, 19:59

saaraleena kirjoitti:Tämän päivän vl-uskovaisilta olen saanut tietää (mm. Nuusku vastikään kirjoitti täällä asiasta), että hoitokokoukset ovat täyttä totta tänäänkin. Nykyisin ne tosin toteutetaan pienimuotoisemmin ja hiljaisuudessa. Eikö siis ole "ajankohtainen aihe nuorempienkin kohdalla"?


Tosi hiljaisuudessa "hoitokokouksia" pidetään ainakin täällä, kun en ole niistä kuullut omalla paikkakunnallani.

Kun uskova tulee puhuttelemaan toista, niin se on varmasti vaikea paikka niin puhuteltavalle kuin puhuttelijalle.
Vain suuri rakkaus uskonsisaren/veljen kohdalla voi sellaisen keskustelun saada. Kysehän kuitenkin on siitä, onko toinen enää uskomassa, vai onko maailma jo vienyt kokonaan.
Tunnen erään, joka on kiitollinen kun siskot ja veljet huolestuivat ja tulivat arkana kyselemään asioita. Tämä tuntemani henkilö muisti kiitollisuudella näitä uskovia...

Nuo 70-luvun kokoukset eivät muuten ole enää aiheellisia. Mennyttä mikä mennyttä ainakin meidän nuorempien puolesta.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja saaraleena » 04 Touko 2008, 20:57

Pakko lopulta myöntyä sen tosiasian edessä, että ry-liike joka itseään vanhoillislestadiolaisuudeksi kutsuu, on luutunut esikoisuuden ja uuden heräyksen risteytymäksi.

Pientä valoa pimeydessä merkitsee tosin se, että muutamat teologisen koulutuksen saaneet ry-uskovaiset ovat uskaltaneet "kotisiionissaan" kysellä 70-luvun tapahtumien perään. Heidät on maallikoiden toimesta kyllä nopeasti hiljennetty, mutta siemen jää varmasti itämään.

Kiitos vl-foorumilaiset, kun "avasitte silmäni"! Jätän teidät ja koko ry-liikkeen Jumalan käsiin.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Touko 2008, 21:04

sisarmaaria kirjoitti:Miksi vl:t ovat usein katkeria hoitokokouksista ym. ja miettivät pääsiköhän sisar tai veli taivaan kotiin, ehtiköhän saada synnit anteeksi jne.???

Olen myös sitä mieltä, että on kohtalaisen sivistymätöntä pohtia, pääsikö joku läheisemme taivaaseen vai ei!

Eivät vanhoilliset ole katkeria hoitokokouksista, siitä sain taas todistusta kolmena eri päivänä. Keskusteluissa vallitsi iloinen ja vapaa Jumalan lapsen rakkaudellinen tunnelma. Hoitokokouksista en kuullut sanaakaan, vaikka aiheet patriarkkojen historiasta toivat senkin aiheen lähelle.
Katkeria hoitokokouksista(kin) ovat he, jotka eivät halunneet tulla hoidetuiksi rakkauden evankeliumilla, vaan käsittivät sen lain vaatimuksiksi. Mielestäni Aimo Hautamäki on antanut hyvän neuvon, kun opasti katkeria kääntymään heitä hoitaneiden puoleen. Jos he eivät ole enää elossa, varmasti kotisiionista tai jostakin läheltä löytyy todellista vapautta kaipaavalle sopiva paikka neuvojen saantiin.

Oma mielipiteeni on, että ihmisen hoitaminen on hyvä asia, mutta sen täytyy olla vapaaehtoista ja tapahtua rakkauden hengessä.

Tämän kohdan viimeiseen lauseeseen voin yhtyä mielihyvin, saman neuvon löydämme Raamatustakin. Sen sijaan täyttä vapaaehtoisuutta neuvomiselle Raamattu ei lupaa. Päinvastoin sieltä löytyy useasta kohdasta opetus, että joka näkee veljensä tai sisarensa langenneeksi näkyvään syntiin ja jättää hänet ojentamatta, on se näkijä itsekin osallinen läheisensä syntiin. Juuri tällainen on sisarmaarian usein mainostaman rakkauden lain (eli evankeliumin) todellinen sisältö.

Sitten aivan toinen aihe:
Anopistani vielä: eikö se että hän elämänsä loppuun asti kävi seuroissa, kerro ollenkaan Sinulle, että hän yleisestä saarnasta uskoi omat syntinsä anteeksi? Kirjoitit: "Lopputuloksena hoitajista kuitenkin on maan päällä hyvä todistus." Mietitköhän ollenkaan, millainen todistus hoitajista on taivaassa?

Kukaan ei ansaitse autuutta ja taivaspaikkaa sen enempää seuroissa käymällä kuin käymättömyydelläkään. Ei sitä kukaan ansaitse sen kummemmin toisen neuvomisella tai hoitamisella sen kummemmin kun hoitamattomuudellakaan. Jos jonkin näiden taakse yritetään kätkeä hitusenkin osaa autuudesta, ollaan tekojen opissa ja paraskin ihmisen teko on kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Niillä ei ansaita autuutta, toistettakoon se vielä kerran.
Viimeisellä tuomiolla Jeesus kyllä luettelee monia tekoja oikealle puolelle ohjatuille, mutta antaa niille hyvin tarkan määritelmän: Mitä teitte yhdelle näistä vähimmistä Minun veljistäni, sen teitte minulle.

Samoin Hän sanoo vasemmalle puolelle: minkä jätitte tekemättä yhdelle näistä vähimmistä Minun veljistäni, sen jätitte tekemättä Minulle.

Voi kuinka usein nämä sanat kuuleekaan tulkituksi tekojen opiksi unohtaen, ettei hyvää tekemällä ansaita autuutta edes hiukan laidasta. Hyvien töiden tekeminen on kyllä oikea ja kannatettava asia, mutta muistakaamme vieläkin ettei niillä autuutta ansaita.

Ydin ajatuksen Jeesuksen sanoista voi lukea kahdesta kohdasta. Ensin oikealla puolelle kootuille: Tulkaa te Minun Isäni siunatut.... ja sitten siitä että tunsitko maallisen elämäsi aikana Jeesuksen vähimmät veljet ja sisaret, joilta sen siunauksen sait ja omistit. Jos ei sitä siunattujen joukkoa eli seurakuntaa tuntenut, ei voinut tulla heiltä siunatuksikaan. Tarkoitan tällä vaikka sitä, että peittivätkö viallisina näkyvät yksilöt näköalan niin, ettei niiden takaa näkynyt rakastavan Jumalan Isän kasvojen valkeutta. Varmasti se siinäkin seurakunnassa silloinkin vaikutti.

Samaa asiaa kirkasti aikanaan Väinö Havas, kun eräs ulkonaista mainetta saavuttanut hengen mies häneltä tiedusteli, että kun me kumpikin julistamme sanaa, eli heitämme Jumalan pyydyksiä ja saamme kalojakin, niin emmekö voisi ymmärtää samaa työtä tekevämme vaikka eri joukoissa työtä teemmekin.
Havas vastasi kysymykseen, että pieni mutta ratkaiseva ero kuitenkin on. Kun sinä saat kaloja, niin sinä heittelet niitä pitkin tannerta ja metsää, mutta minulla on pieni koppa, jonne minä laitan saamani kalat.
Jätän nyt lukijan ymmärrettäväksi vertauksen tarkemman selityksen. Voisin kertoa Havaksen keskustelukumppanin nimenkin, jätän sen kuitenkin kertomatta tässä yhteydessä.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 04 Touko 2008, 22:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron